Mietin, minkä otsikon keksisin. Kokeilin muutamaa kuten "pakkomielteenä hinta" ja "kyse on vain hinnasta" ja mitä kaikkea kokeilin, kunnes tyydyin tuollaiseen tavanomaisuuteen.
Tiedän, että en ole ainoa jolla on tarve saada ostettua jotain halvalla, vaikka se tulisi kalliiksi. Taustalla täytyy olla joitakin psykologiasia seikkoja, joita myös markkinoijat käyttävät hyväkseen. Ostamisessa ei ole oleellista, miten kalliiksi jokin tulee, vaan mitä se maksaa.
Jos työkalun saa euron halvemmalta naapurikunnan kaupasta, se käydään ostamassa sieltä, vaikka matkat sinne maksaisivat viisi euroa. Syy on se, että liian kalliin hinnan tai ylihinnan maksaminen on monille sietämätöntä. Niinpä ollaan valmiit maksamaan siitä, että saadaan jotain vähän halvemmalla, vaikka sivukulut mitätöivät edullisuuden ja kääntävät ostoksen tappiolliseksi. Ostosturismissakin taitaa olla osittain tästä kyse. Matkoja ei lasketa. Ja halvan bensan perässähän tunnetusti ajetaan vaikka minne asti.
Minulla tuo halvan hinnan metsästys ja pyrkimys välttää "ylihintaa" on jo lähes sairaalloisuutta. Jos jossakin myydään tuotetta välillä normaalihinnalla ja välillä alennuksella, ja satun huonoa tuuriani ostamaan tuotteen silloin, kun sen hinta ei ole alennettu, epäonnistunut ostos jää vaivaamaan mieltäni. Kun sama tuote tulee uudestaan alennusmyyntiin, menen ostamaan sitä lisää, vaikka en enää tarvitsisikaan, koska tällä tavalla saan kaikkien ostosten keskihinnan alenemaan, eikä kärsimäni tappio tunnu enää niin suurelta. Eihän tällaisessa tietenkään ole mitään järkeä.
Jos onnistuu saamaan jonkin tuotteen alennusmyynnistä huomattavan edullisesti, ostoksesta on iloa pitkään. Ostin 1970-luvun lopulla Jyväskylästä eräästä "halpahallista" peltisessä kotelossa olevan räikkäsarjan, joka on vieläkin olemassa. Olen vuosien varrella lukemattomia kertoja kokeunut "jälkityytyväisyyttä" ostoksestani, jossa hinta-laatusuhde oli mielestäni kohdallaan. Katson siis tehneeni hyvät kaupat. En muista tarkkaa vuotta, milloin tuon ostoksen tein, mutta siitä on joka tapauksessa älyttömän kauan.
Itse asiassa rahanarvolaskurilla laskettuna maksoin työkalusarjasta aika paljon, jos oikein hinnan muistan, mutta ne olivat yleisesti kalliimpia tuohon aikaan.
Meillä kuluttajilla on usein päissämme ns. hintareferenssejä joilla arvotamme ostoksen kannattavuutta. Esimerkiksi bensan hinnan hintareferenssi saattaa olla 1,50 euroa/litra. Tuota halvemmat hinnat ovat edullisia ja suuremmat kalliita. Maitopurkissa vastaava referenssihinta voi olla 1,00 eur.
Joskus voi joutua kiertämään runsaastikin, että saa referenssihintatuotteen sopivaan hintaan. Etsiessä ostoksen kannattavuus häviää. Joskus on kysessä ns. erämaan hinta. Kun ollaan umpimetsässä ja tankki lähes tyhjänä, ostetaan pakosti vaikka 1,80e/litra polttonestettä. Tämä vastoinkäyminen voi tosin paistua mielensopukoihin vuosikausiksi vaivaamaan.
Mitään logiikkaa ei näissä hintareferensseissä ole, saatetaan maksaa autosta 80.000euroa mutta bensanhinnasta ollaan tarkkoja. Tärkeintä ei siis ole käytetty rahamäärä jhnkin, vaan psykologia. Ihmisten taskujen tyhjentäminen on suurelta osin juuri henkisen puolen toimintaa.
10 v olen liikkunut vain bussilla ja siinähän on tietysti kiinteä taksa sillä tavalla että kun esim. 30 vrk bussikortin ostat, niin ne rahat meni joka tapauksessa kävit jossain tai et. Näin ollen kaikki kaupat joihin bussilla yllän ovat periaatteessa paikkoja jotka voisin ravata läpi jos etsin jotain tiettyä tarviketta ja haluan halvimman mahdollisen. Joskus jaksan juosta, joskus en. Yksi tuttuni on siitä "hauska" että jos kerron ostaneeni jotain hinnalla se-ja-se hän kyllä keksii ilmoittaa että jossain tietyssä kaupassa olisi ollut halvemmalla, taikka oli tarjous joka juuri meni tms. Kerran älähdinkin että onko sun pakko AINA kertoa se halvempi hinta, kun minua sitten nyppii. Hän sanoi että olisin minä sen saanut selville itsekin. En välttämättä, koska sen jälkeen kun olen jotain hankkinut, välttelen parhaani mukaan näkemästä mahdollisia halvempia hintoja vastaavan vimpaimen suhteen.
Vituttavimpia ostoksia viime vuosilta taitaa olla nykyinen eli järjestyksessä 2. älypuhelimeni. Ostin juuri sen tietyn paremman kameran takia, mutta ei se nyt mikään mahtavan upea kamera taida olla, ja halvempiakin puhelimia olisi ollut tarjolla. Heti alkuunsa se piti käyttää huollossakin kun latinki ei riittänyt edes yhtä päivää. Saatuani puhelimen huollosta takakansi repsotti, ja jouduin itse liimaamaan sen kiinni. Seuraavaksi onnistuin itse rikkomaan sen pulkan jossa on SIM-kortti ja muistikortti, kun en ymmärtänyt miten sitä käytetään. Piti osaa uusi tilalle. Ja maksan tätä rakkinetta joku 3 v yhteensä.
Kun ostan, jos elää saa, 3. puhelimeni, niin sitten kyllä jumankauta metsästän halvimman mahdollisen. 8)
Joskus on on pitänyt olla kultaa, jota vastaan sai painaa rahaa, nyt sitä voidaan painaa tarpeen mukaan lisää tai tehdä virtuaalista bitconia. Ymmärrettävää, koska tuottavuushan on kasvanut, eli pitäähän sen rahan määräänkin kasvaa.
Kun ostan jotain ja tuon sen kotiin, sen rahallinen arvo on nolla, mutta tunnearvo saattaa kohota taivaalliseksi. Rahallinen arvo sille tulee vasta, jos joku sen haluaa ostaa ja millä hinnalla.
Suuret setelit saattavat viuhua, mutta olen äärettömän tarkka pienistä senteistä. Esim. tilanteessa, jossa ostan jonkun -30% tuotteen ja kassa ei huomaa lyödä sitä vähennyksenä. Olen aika huoleton, joten näitä kassan virheitä huomaan vahingossa jos huomaan. Mutta kun huomaan, saatan jopa 25 senttiä käydä hakemassa seuraavalla kerralla kaupasta. Ei ole kyse niistä 25 sentistä vaan tässä kohtaa periaatteesta.
Sainkohan minä rokotuksen h.h.m:ään jo muinoin kun isä osti ison lastillisen banaaneja "koska sai tarjouksesta halvalla" ja hiukan vielä painosti perhettä syömään urakalla ettei ne ehdi mennä pilalle? Mahani ei kestä (enää) palastakaan, vääntää.
Lapsesta asti olen ollut, kaiketi isän perintönä, jonkinlainen roopeankka. En kuitenkaan yhtä pihi kuin isäni oli, sillä se meni ainakin äidin mielestä niin noloksi, ettei hän suostunut isän kanssa yhdessä kauppaan menemään.
Tarkkaan katson, mihin rahani pistän ja käytän tarjouksia hyväkseni silloin, kun ne kohdalle sattuvat ja kun juuri silloin olen tuotetta tarvitsemassa. En siis lähde ostamaan jotain tuotetta vain siksi, että se juuri nyt on halvalla ja sitä joskus saattaisin tarvita. Hyvin säilyviä elintarvikkeita voin kyllä ostaa kohtuudella varastoon tarjouksen perusteella, jos ostaminen piakkoin olisi tulossa eteen muutenkin. Mutta esimerkiksi kausi-alennusmyynnit jäävät minulta väliin kokonaan, jos tarjolla ei ole sellaista, jota juuri silloin tarvitsen. Toinen syy on sitten ne ruuhkat, mitkä kaupoilla on alennusmyyntien aikoihin, että en jaksa sitä hälinää. Myös erilaiset "hullut päivät" jäävät minulta käymättä sen hälinän vuoksi.
Olen sis valmis uhraamaan rahaa siihin, ettei tarvitse mennä ruuhkaan ostoksia tekemään.
Viime vuosituhannella minulla oli yksi työkaveri, joka oli varsinainen tarjoushaukka. Hän käytti joka päivä hyvän hetken työaikaa siihen, että luki Hesarista kaikkien Hgin keskustan kauppoojen ruokatarjoukset läpi ja laati listan kaupoista, joissa oli käytävä ostoksia tekemässä. Hän tosiaan saattoi tehdä niin, että yhdestä kaupasta, yleensä Valintatalosta, joka siihen aikaan oli halpa, osti kaiken muun, mutta sitten muihin kappoihin säntäsi ostoksineen ostamaan ne tarjouksessa olevat. Tarjouksen ei tarvinnut olla montaakaan penniä, kun hänen mielestään se kannatti käyttää hyväkseen. Ihmettelin kyllä sitä vaivaa, jonka hän jaksoi nähdä työpäivän päätteeksi muutaman markan tähden, sillä ei heillä rahapulaa ollut. Hän perusteli tätä sillä, että ei halua maksaa yhtään enempää kuin on pakko. Tällä kaverille annoimme myös erilaiset tarjouskupongit ja ostosmerkit, jotka tuohon aikaan olivat suosiossa.
Varmaan säästäisin pitkän pennin, jos viitsisin seurata noiden muutaman kohtuullisen matkan päässä olevan kaupan tarjoushintoja ja tekisin, kuten tuo kaverini. Vaikka pyörällä tai jalkaisin kiertäminen nuo kaupat läpi ei tuotteille toisikaan lisähintaa, niin onhan se vaivalloista kuljetellla edellisestä kaupasta tehtyjä ostoksia mukanaan seuraavaaan kauppaan. Mukavuudellakin on hintansa.
Kun jotain tarvitsen, ostan sen sillä hinnalla, millä sen parhaiten saan. Autottoman on tehtävät joskus kompromisseja ja maksettava myös kuljetuksesta, joten pelkän tuotteen hinta ei aina ratkaise. Luultavasti olen kuitenkin säästänyt paljon enemmän olemalla ostamatta tarpeetonta.
Luultavasti työläintä mitä olen tehnyt päästäkseni halvemmalla on ollut kissanpaskalaareissa käyttämäni puupelletin hakeminen öpauttia lihasvoimin. Aikoinaanhan säkit painoivat 20 kg. Hain niitä talvella pulkalla eräästä rautakaupasta, ja matkaan sisältyi ylä- ja alamäki. Koska pulkka ei jostain syystä luistanut lunta pitkin, kiskoin sen lopulta puuportaita ylös. Alamäessä puolestaan kyllästyneenä potkaisin pulkan menemään, jolloin se tietysti singahti päin puuta, säkki auki ja pellettejä tursuaa. Olin lisäksi ostanut ruokaa ja jokun rahkapurkki hajosi ja siinä oli sitten rahkaa ja pellettiä iloisesti sekaisin.
Rautakauppa lopetti. En muista enää oli ennen vai jälkeen lopetuksen kun hommasin vitosen nokkakärryt joilla ihmiset tapaavat kyörätä kaljalasteja. Jossain vaiheessa se pellettisäkkikin pieneni ja paino on nykyään 16 kg. Tätä viritystä kyöräsin bussiin, ja aivan kamalahan se oli nostella. Ja kotona vielä portaat ylös.
Kaventuneen säkin huomasin sopivan vanhaan rinkkaani, joten aloin hakemaan milloin mistäkin loitompana olevasta rautakaupasta yhden säkin aina tarpeen tullen. Mutta bussissa rinkan kanssa liikkuminen on kokolailla ahterista.
Loppujen lopuksi kyllästyin täysin ja nykyään tilaan pari säkkiä kerralla, kuljetusmaksu on joku kympin vai oliko jo 13 e viimeksi, en muista. Tilaisin useamman, mutta sitten kuljetusmaksu olisi 50 tai 70 e, en muista sitäkään, mutta siinä on semmoinen idioottimainen painon mukaan menevä porras jossa pompataan älyttömyyksiin, kun yhdestä isosta kaupasta tilaa.
Minun heikkouksiani ovat monen muun asian ohella "poistotarjoukset" eli 50% ja sitä enemmän alennetut hinnat. Eilen sain sentään taisteltua tätä heikkouttani - vai pitääkö sanoa asennevammaani - vastaan enkä ostanut 15 euron purseroa, jonka alkuperäinen hinta oli 69.90 euroa, jos nyt sentin tarkkuudella muistan. Pusero oli niin kauhea, että en olisi huolinut sitä ilmaiseksikaan. Usein kuitenkin keksin jotain kuviteltua käyttöä myös tuollaiselle ei-haluttavalle tuotteelle. Ajattelen käyttäväni sitä esimerkiksi hommavaatteena eli erilaisissa remonttihommissa. jossa ulkonäöllä ei ole väliä.
Silloin, kun hinta on aivan järjettömän halpa, keksin mitä mielikuvituksellisimpia perusteita ostaa tuote. Pari viikkoa sitten erään Tokmannin tarjouslaatikossa oli euron maksavia vaatteita. Sieltä lähti mukaani tarpeetonta vaaterojua muutamalla eurolla. Oli kangasvöitä ja shortsit (joita en koskaan kehtaa käyttää) ja farkut (jotka eivät mahdu päälle) ja T-paita (jota tuskin käytän).
Ja kaiken tuon ostamisen jälkeen tulin tietysti katumapäälle - kaduin sitä, että en ostanut enemmän!
Minussakin on siis hamstraajan vikaa, mistä kaaosamainen asuntommekin kertoo. Niin kuin alkoholisti, joka kieltää ongelmansa, en kuitenkaan myönnä olevani perheen pahin tässä asiassa. Minulla tämä kyseenalainen piirre liittyy ennen kaikkea halpoihin hintoihin. Normaalihintaista tarpeetonta ei juuri osta. Tai en tiedosta ostavani.
Minulle Akilleen kantapää on roina joka ei maksa mitään. Messuilta tulee kyörättyä kyniä läjä, esitteitä pino ja kaikki irtosälä mikä vaan irti lähtee. Esitteet yleensä pölyttyvät jossain kasana vuoden ennen kuin käy ne läpi. Joitakin vimpaimia tulee jälkikäteen ihmeteltyä että mikähän se tuokin on. Luottokortin kokoinen suurennuslasi (muovi) olisi kyllä kätevä jos pitäisin sitä aina mukana. Nythän on kohta pakko. Kaikissa tilanteissa en voi enää räplätä kaukolasejani käsin niin että näkisin lähelle (joka lasien yli tai lasit kokonaan poistaen).
Kun kirjastoihin tuli kirjojen kierrätyshyllyt, aloin tietysti roudaamaan vähänkin mielenkiintoisia tietokirjoja kotiini. Nykyään pyrin olemaan äärimmäisen ronkeli tässä. Tilaa ei ole loputtomiin.
Itse olen tällä hetkellä iloinen, että on tullut roudattua kotiin lukemista (kirjaston yms.) ilmaishyllyistä, kun kirjastoihin ei nyt ole menemistä. En oikein saa unta ilman jotain (kevyehköä) lukemista. Ja vino pino lukemattomia ostokirjojakin pölyttyy hyllyssä, joten lukemista riittäisi varmaan ainakin vuodeksi tällä tahdilla (puolisen tuntia väsyneenä juuri ennen unen saantia).
Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 04, 2020, 10:15:35
Silloin, kun hinta on aivan järjettömän halpa, keksin mitä mielikuvituksellisimpia perusteita ostaa tuote. Pari viikkoa sitten erään Tokmannin tarjouslaatikossa oli euron maksavia vaatteita. Sieltä lähti mukaani tarpeetonta vaaterojua muutamalla eurolla. Oli kangasvöitä ja shortsit (joita en koskaan kehtaa käyttää) ja farkut (jotka eivät mahdu päälle) ja T-paita (jota tuskin käytän).
Juu, nuo poistolaarit ovat kyllä semmoisia, joihin helposti haksahtaa. Onneksi menen vain harvoin vaatekauppaan. Tokmannissa en ole tainnut eläissäni olla, en edes tiedä, missä sellainen lähin mahtaisi olla.
Itse ostin kerran ihan älyttömiä juttuja K-Raudan alennusmyynnistä. Esimerkiksi hiomakone, jota en ole kertaakaan käyttänyt. (Oli tarkoitus hioa kynnyslaudat. Siinä mitään konetta olisi kyllä tarvinnut, phah. Ja remontin yhteydessä ne kynnyslaudat sitten kuitenkin uusittiin kokonaan.) Ynnä muuta ihan turhaa. Mutta kun halavalla sai. Harmi, etten noiden sijaan ostanut kunnon iskuporakonetta/poravasaraa, sillä sille olisi joskus (harvoin) käyttöäkin. Vanha iskuporakoneeni oli lainassa juopolla sukulaisellani, eikä siitä enää ole mihinkään.
Minä en ole koskaan ollut tarjousten perään, mutta minimalistina säästän olemalla ostamatta. Jopa silloin kun näen jotain houkuttelevaa, esim. hyvännäköisen vaatteen, mietin millä tavoin se ei sovi minulle ja yhdisty muiden vaatteitteni kanssa. Pyrin siis kampittamaan ostohalut alkuunsa. Usein käyttämäni taktiikka on jättää "himotuote" ostamatta sillä ajatuksella, että voin palata kauppaan myöhemmin ja ostaa sen sitten, jos tuotetta vielä on jäljellä. Yleensä ei ole, joten ongelma on ratkennut. Ani harvoin ostamattomat ostokset jäävät harmittamaan.
Kirpputorille en nykyisin vie vaatteita juuri lainkaan, sillä käytän kaikki aivan loppuun kotivaatteina tai mökkivaatteina. Kun vaate hajoaa, saan siitä vielä kertakäyttöriepuja siivoukseen. Olen jollain hassulla tavalla suorastaan kiintynyt rikkinäisiin vaatteisiin kotikäytössä. Tällä hetkellä minulla on kotikäytössä neuletakki, joka on puhki kyynärpäästä. Tai oli, sillä olin niin pöhkö, että neuloin kyynärpäähän paikan. Se olikin hauskaa, sillä neuloin paikan poimimalla neuletakista silmät puikolle ja sitten vain improvisoin, miten suuri ja millainen paikan pitäisi olla. Langan väri oli tietysti eri kuin neuletakin. Neuloessani ajattelin Kaffe Fassettin muotineuleita. Jokin aika sitten Yle kirjoitti tikkuröijystä eli kalastajaneuleesta, joista pidettiin niin, että niitä saatettiin paikkailla "paikka paikan päälle". Oma neuletakkini on kaupasta ostettu, mutta tuo paikkailuidea olisi hauska toteuttaa joskus.
https://yle.fi/uutiset/3-11301835
http://www.kaffefassett.com/gallery/ready-to-wear/
^
Itsellänikin on tapana pitää kotivaatteina joitakin ihan puhkikulutettuja vaatteita. Vanhoista vaatteista tulee pehmeitä pitkässä käytössä. Eräs puuvillainen neulepusero oli erityisen rakas. Sen väri sopi minulle loistavasti ja piristi aina mielialaa, samaten malli oli imarteleva. Kului lopulta mm. kainaloista ihan puhki, mutta silti käytin sitä myös taidekursseilla, niin ei tarvinnut varoa vaatteitaan värien öljy- tms. värien kanssa häärätessään. Lopulta vaate kului lopulta kyllä aivan riekaleiksi, ja piti heittää pois.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 04, 2020, 11:31:54
Itse olen tällä hetkellä iloinen, että on tullut roudattua kotiin lukemista (kirjaston yms.) ilmaishyllyistä, kun kirjastoihin ei nyt ole menemistä. En oikein saa unta ilman jotain (kevyehköä) lukemista. Ja vino pino lukemattomia ostokirjojakin pölyttyy hyllyssä, joten lukemista riittäisi varmaan ainakin vuodeksi tällä tahdilla (puolisen tuntia väsyneenä juuri ennen unen saantia).
Lukemattomia lukemattomia kirjoja löytyy täältäkin. Viime aikoina olen kyllä onnistunut parantamaan tapojani ja tuoreet hankinnat olen onnistunut lukemaan aika lailla heti. Rästit ovat muinaisilta ajoilta. Ainakin osan niistä voisi heittää pois / viedä johonkin kierrätykseen.
Eilinen ostosreissu kaupunkiin sisälsi halvempia ja kalliimpia ostoksia. Kalleimmat olivat silmälasit (eivät minulle), joiden hintalappu oli melkein 1400 euroa. Olivat kuulemma nyt poikkeuksellisen edulliset. Tässä ostoksessa menivätkin korttien maksurajat tukkoon, joten seuraavassa kaupassa meinasi tulla ahdinko. Onneksi oli muutama kymppi käteistä mukana.
Jos käteistä ei olisi ollut, en olisi saanut ostettua kahta paria kenkiä (Imelda Marcoksen jalanjäljissä kuljetaan), joista kiinnostuin. Ostin ne hommakengiksi.
Minulla on varmaan moniakin heikkouksia. Yksi on sortuminen halvan hinnan houkutukseen. Ostan tuotteita, joita en välttämättä tarvitse, tai joiden kohdalla halvalle hinnalle on syynsä. Kun alennusprosentti on 70 tai enemmän, kiinnostun.
Viime syksynä tein superhyvän ostoksen, kun sain kahdeksan kympin talvikengät kahdella kympillä. Kengät ovat olleet erinomaisen hyvät, yhdet parhaimmista talvikengistäni kautta aikojen, jopa paremmat kuin kotimaiset Sievi-kengät.
Talvella katselin moniakin kenkiä liikkeiden poistomyynneistä. Olarin Prismasta olisi saanut yhdeksän kympin kävelykengät yhdeksällä eurolla. Ne eivät vain sopineet tyyliini. Ne olivat kauhean pitkäkärkiset.
Halpojen kenkien houkutus kuitenkin poltteli, joten ostin lopulta kaksi paria talvikenkiä yhteensä kahdella kympillä. Hintalapun hinta oli vajaa seitsemän kymppiä per pari. Ostin nämäkin kengät hommkengiksi (ei tekemistä samannimisen foorumin kanssa). Kengissä oli kuitenkin vika, jota en huomannut kaupassa. Niiden varret olivat liian tiukat. Vetoketjut joutuu jättämään hieman löysälle, tai kenkä on epämukava. Kenellä on olevinaan niin kapeat nilkat? Ei kai edes intialaisilla (Kengät on valmistettu Intiassa.) Olen noita kuitenkin pihapuuhissa käyttänyt, kun tuli ostettua.
Uusin ostokseni oli siis kaksi paria näitä.
(https://i.ibb.co/PrNvMJG/Screenshot-2021-05-09-09-58-25.png)
Hieman "lösöiltä" tämä tuntuvat, mutta ehkä ne menevät hommakäytössä. Niissä voisi pitää ylimääräisiä sukkia.
Tällainen auto pongahti esille CNN:n uutissivun mainoslokerossa. Se on halvempi kuin eiliset silmälasit.
https://www.auto1.fi/alfa%20romeo/156/123300?utm_source=criteoacquisition&utm_medium=acquisition&utm_campaign=customer_acquisition
Minusta tuntuu, että en tule ostamaan Alfa Romeota enkä ainakaan tätä. En oikein luota niiden laatuun.
Tällaiset autot valtiovaltamme haluaa pois köyhien ulottuvilta. Valtio maksaa siitä, että ne mieluummin romuutetaan kuin ne että ne päätyisivät minun kaltaisteni pienituloisten kansalaisten kulkuneuvoiksi.
Ministeriautoissaan cruisailevat vassaripoliitikot näkevät todellisuuden vääristyneenä. Heillä on niin suuret tulot ja antoisat edut, että raha alkaa olla heille pelkkä absraktio. Sama koskee kansanedustajia. Pikkumenoihin tarkoitettu kansanedustajien "kulukorvaus", joka maksetaan varsinaisen palkkion päälle, on suurempi kuin monen pienituloisen (mukaan lukien minut) kaikki tulot.
Minun mielestäni käyttökelpoisen omaisuuden tuhoaminen valtion maksamaa korvausta vastaan ei ole tervettä toimintaa. Ehkä minussa on myös hieman mobilisti-henkeä, joten se tuntuu siksikin epämukavalta.
Joskus menee metsästys pieleen ja tulee ostettua tietämättömyyksissä liian kalliilla.
Tarvitsisin kännykkään uuden muistikortin, mutta ei huvittaisi käydä ostamassa sitä Tokmannilta (26,95€) tai Kärkkäiseltä (26,90€) tai muualtakaan, missä kortista joutuu maksamaan yli 25 euroa. Mieluummin ostaisin sen Multitronicista (20,90€) tai Hobby Hallista (19,95 €) tai hätätilassa Verkkokaupasta (21,90€) tai muualta, josta sen saa edullisesti.
Tein sunnuntaina liian kalliin korttiostoksen, kun kävin ostamassa videokameraani vastaavan muistikortin täyskokoisen version Vekkokaupasta. Pulitin siitä vähän vajaa kolmekymppiä. Myöhemmmin huomasin, että sen olisi saanut muualta monta euroa halvemmalla. Tällaista sattuu "hintatietoisellekin", kun ei jaksa olla skarppina. Menköön karmean helteen syyksi.
Muistikortit tuntuvat olevan juuri nyt aika edullisia. Kun maailmantilanne muuttuu, hinnat voivat nousta. Tämä sama (täyskokoinen) muistikortti, josta nyt on kyse, maksoi vielä muutama vuosi sitten aivan järkyttävän paljon Verkkokaupassa verrattuna siihen, mitä se maksoi Saksassa. En muista enää tarkkoja hintoja, mutta Verkkokaupassa se oli jotain 80-90 euron luokkaa, ja Saksasta sen sai reilulla neljällä kympillä, mikä sekin on kova hinta nykyisiin verrattuna. Ostin kortteja Saksassa käydessäni ja jopa tilasin netistä mieluummin kuin maksoin Suomen hinnan.
Ongelma on se, että lähistölläni ei ole muita mahdollisia ostopaikkoja kuin Tokmanni.
https://www.tokmanni.fi/extreme-pro-microsdxc-kortti-64-gb-sd-adapteri-0619659169794
https://www.multitronic.fi/fi/products/2134101/sandisk-64-gt-extreme-pro--class-10-microsdxc--muistikortti
Ja entäs tämä.... (nyt vasta huomasin)....
https://www.power.fi/puhelimet-ja-kamerat/puhelintarvikkeet/muistikortit/sandisk-micro-sdhc-extreme-pro-64gt-a-v30u3-muistikortti/p-952452/
Kyllästyin ostelemaan toorisia piilolinssejä (joissa myös hajataitto korjattu), kun sfäärisiä eli "tavallisia" voi saada jopa puolta halvemmalla. Vaan eipä kuitenkaan siitä optikkoliikkeestä jossa kävin tsekkauksessa ja optikko teki öpaut kaikkensa että olisin edelleen ostanut niitä toorisia. Totesin ettei minun tarvitse nähdä treeneissä lukea yhtään mitään (ja jos tarvitsee, niin sitä varten on kolmen euron lukulasit jotka laitan päähän kun ovat kumminkin paremmat kuin suurennuslasi). Netissä kyseisellä puljulla oli ollut hyvinkin halpaa piilariboksia, mutta liikkeessä sitten ei... Kun optikko jostain syystä nyt kirjoitti kumpaankin silmään linssiksi -4 vaikka arvot ovat keskenään erilaiset, otin sitten heiltä yhden looran linssejä, ja tilaan netistä joskus lisää.
Minulle tyrkytettiin samalla käynnillä myös varsinaista näkötarkastusta, ja otin sen ja nyt minulla on resepti myös sankalaseja varten. Niiden hankkiminen se vasta erinomaisen vaikea projekti onkin. Halvoilta optikoilta ostetut lasit ovat järjestään olleet sellaisia että linssit menevät pilalle 6 - 12 kk sisällä, jos niissä on ns. ohennus (on siis kokonaan eri tekniikalla tehty kuin ns. tavalliset lasit) ja heijastuksenpoisto. Olen pariinkin kertaan ostanut halvalla halpaliikkeestä lasit, ja aikanaan sitten teetättänyt uudet linssit Silmäasemalla joka on ilmeisesti ainoa mesta mistä saadut linssit eivät mene pilalle (saattaa näitä muitakin olla, mutten joka mestassa ehdi juoksemaan). Yksintein voisi ostaa alunperinkin pelkät sangat halpaliikkeestä, mutta kun ei kehtaa. Ja sitten sitä ihmettelee niitä rappeutuvia linssejä.
Olen muutaman kerran ostanut lasit joissa ei ole sen paremmin ohjennusta kuin heijastuksenpoistoakaan. Kumma(?) kyllä nämä linssit eivät mene huonoksi... Mutta ei semmoisia kauhean usein viitsi pitääkään, kun se heijastelu tekee hulluksi ja nyt viimeksi kun hetken aikaa moisia laseja pidin, alkoi oikein huippasta. Olenkin fundeerannut että jos nyt kokeilisin sellaista että ostan halpaliikkeestä netistä lasit joissa ei ole ohennusta, mutta heijastuksenpoisto kuitenkin on. Selviääpähän sekin että meneekö tuollainenkin kombinaatio paskaksi. Jos näin teen, ostan jo viidennen kerran yhdet ja samat kehykset (39 e) kun malli sattuu olemaan mieleinen. Linssit maksavat toisen mokoman kun niissä on se käsittely. Ilman käsittelyä pääsisi tuolla 39 euron hinnalla. Tuota samaa kehystä minulla on ollut kaksissa paskuuntuneissa laseissa, yksissä monitorin pällistelyyn tarkoitetuissa laseissa (juuri päässäni, ja arvoiltaan jo väärät eli joudun pitämään niitä nenän norkolla) sekä yksissä tavallisissa laseissa jotka olen aina pakannut treeneihin mukaan ja laitan päähän riivittyäni piilarit salilla pois. Kyllä niitä taas pääasiallisina peruslaseinaakin pitäisi, jos olisi tosiaan se heijastuksen poisto.
Tod.näk. tulen kuitenkin myös teetättämään Silmäasemalla uudet linssit yksiin kehyksiin jotka ovat jääneet täysin käyttämättä, mutta en ole ihan varma ovatko ne lasit mieleeni. Ainakin satuloita pitää justeerata.
Meidän huusholliin - ei minulle - ostettiin kesäkuussa silmälasit (+aurinkolasit+jotainenmuistamitä) yhteensä lähes kahdella tonnilla, joten kesän "budjetti" muihin hommiin on mitä on.
Pari tonnia on meidän taloudessamme aika iso raha, mikä käy ilmi siitäkin, että ajamme autoilla, joista toisesta on maksettu tuhat euroa ja toisesta tuhatsata euroa. Autot on ostettu seitsemän ja kahdeksan vuotta sitten.
Minulta on poistunut silmälaseja monilla eri tavoilla. Jotkut ovat särkyneet, jotkut ovat pudonneet järveen, jotkut ovat hävinneet ja jotkut kuluneet loppuun eli rähjääntyneet niin linsseiltään kuin kehyksiltäänkin käyttökelvottomiksi.
Vuosi sitten tapahtui epämukava onnettomuus, kun typeryyksissäni jätin uudenveroiset silmälasit kesämökin rapulle ja astuin puolen tunnin päästä niiden päälle, kun en muistanut, että olin jättänyt ne rapulle.
Harmitti aika lailla. Nuljautin osittain lohjenneen linssin paikalleen ja vääntelin risukasasta sellaisen, että se juuri ja juuri pysyy naamalla, tosin vinksin vonksin eli miten sattuu. En uskaltanut vääntää metalliosia kovin paljon, joska pelkäsin, että ne repeäisivät, minkä jälkeen laseja ei voisi käyttää ollenkaan.
Vähän yli vuosi noilla on sinnitelty. Lasit eivät ole kovin muodikkaat, koska ne ovat aika isot. Ne tulivat aikoinaan minulle optikkoliikkeen virheen takia. Hommasin normaalit silmälasit ja tarjouksena "samaan hintaan" olevat aurinkolasit. Jälkimmäisiin valitsin tietysti isot linssit, jotta ne peittäisivät hyvin eikä aurinko paistaisi sivulta. Optikkoliike teki kuitenkin niistä vahingossa tavalliset eli ei-aurinkolasit. Otin ne varalaseiksi, kun sain ne edullisesti. Aurinkolasit tulivat myöhemmin.
Voisin tietysti vaihtaa aurinkolaseista ehjät kehykset normaaleihin laseihini, mutta en viitsi uhrata aurinkolaseja. Normaalit linssitkin ovat jo vaurioituneet, joten suunnitelmissa - kunhan aika ja raha sallivat - on kokonaan uusien lasien hankinta. Onneksi ne eivät yleensä ole olleet mitenkään järkyttävän kalliit, koska ne ovat pelkät likinäköisen lasit ilman kalliita erikoisuuksia. Lähelle katsellessa otan lasit pois, ja otan ne pois usein myös hommia tehdessäni. Tänäänkin olen jo ehtinyt tehdä kattoremonttia ainoina silmälaseinani itikkaverkko. Kirkkaassa auringonvalossa näen riittävän hyvin.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - heinäkuu 11, 2021, 10:07:25
Minulta on poistunut silmälaseja monilla eri tavoilla. Jotkut ovat särkyneet, jotkut ovat pudonneet järveen, jotkut ovat hävinneet ja jotkut kuluneet loppuun eli rähjääntyneet niin linsseiltään kuin kehyksiltäänkin käyttökelvottomiksi.
Vuosi sitten tapahtui epämukava onnettomuus, kun typeryyksissäni jätin uudenveroiset silmälasit kesämökin rapulle ja astuin puolen tunnin päästä niiden päälle, kun en muistanut, että olin jättänyt ne rapulle.
Harmitti aika lailla. Nuljautin osittain lohjenneen linssin paikalleen ja vääntelin risukasasta sellaisen, että se juuri ja juuri pysyy naamalla, tosin vinksin vonksin eli miten sattuu. En uskaltanut vääntää metalliosia kovin paljon, joska pelkäsin, että ne repeäisivät, minkä jälkeen laseja ei voisi käyttää ollenkaan.
Vähän yli vuosi noilla on sinnitelty.
Varmaan harmittaa julmetusti astua lasiensa päälle. Itsekin varmaan harrastaisin itseruoskintaa.
Toimisikohan sinulla kaulanauha silmälaseille? Estäisi veteen pudottamisen edes jollain todennäköisyydellä. Niitä saa optikkoliikkeistä, mutta muualtakin, kuten täältä hintaan 4,95€:
https://www.perhokauppa.fi/aurinkolasien-nauha
[img width=200]https://www.perhokauppa.fi/image/cache/webp/catalog/tuotteet/asusteet/AS109-800x600.webp[/img
Toinen vesiretkeilystä opittu kikka: vyölaukku, jossa on silmälaskikotelo. Pysyy silmälasit (ja arvoesineet ja avaimet omissa minigrip-pusseissaan) kätevästi hollilla, ja aina mukana, vaikka sattuisi pulahtamaan veteenkin.
Heikkona hätävarana: silmälasit voi laittaa laskostettuna teepaidan kaulukseen kiinni niin, että yksi sanka on paidan sisällä ja loput silmälaiseista ulkopuolelle. Se ehkä ei kyllä toimi kovin kumartuessa, mutta ei toimi rintataskuun laittaminenkaan.
(Ei ole tarkoitus vinoilla, mutta en kertakaikkiaan ymmärrä, miten kukaan voi luottaa muistiinsa niin vankkumattomasti, että laittaa silmälasinsa tai arvoesineensä paikkaan, jossa niiden päälle voi astua tai istua, tai esim. auton katolle. Ennemmin tai myöhemmin muisti pettää, joka ikisellä. Kaikki, mikä voi mennä pieleen, menee joskus pieleen.)
Lainaus käyttäjältä: Kopek - heinäkuu 11, 2021, 10:07:25
Voisin tietysti vaihtaa aurinkolaseista ehjät kehykset normaaleihin laseihini, mutta en viitsi uhrata aurinkolaseja. Normaalit linssitkin ovat jo vaurioituneet, joten suunnitelmissa - kunhan aika ja raha sallivat - on kokonaan uusien lasien hankinta. Onneksi ne eivät yleensä ole olleet mitenkään järkyttävän kalliit, koska ne ovat pelkät likinäköisen lasit ilman kalliita erikoisuuksia. Lähelle katsellessa otan lasit pois, ja otan ne pois usein myös hommia tehdessäni. Tänäänkin olen jo ehtinyt tehdä kattoremonttia ainoina silmälaseinani itikkaverkko. Kirkkaassa auringonvalossa näen riittävän hyvin.
Aurinkolasit vahvuuksilla ovat kallit.
Itselläni on autossa semmoiset flipattavat clipsi-aurinkolasit, mallia "juntti". Ovat kätsyt, jos joutuu ajamaan esim. tunneliin. Näitä käytän melkein aina, koska parantavat näöntarkuutta. Harmittavasti nämä ovat menneet pois muodista, ja nykyään myydään vain tällaisia:
Ja tilanteisiin, joissa ilta-aurinko paistaa suoraan silmiin, minulla on ylimääräiset aurinkolasit, sellaiset, jotka laitetaan tavallisten aurinkolasien päälle (ja clipsien). (Suncovers.)
Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 11, 2021, 10:44:17
(Ei ole tarkoitus vinoilla, mutta en kertakaikkiaan ymmärrä, miten kukaan voi luottaa muistiinsa niin vankkumattomasti, että laittaa silmälasinsa tai arvoesineensä paikkaan, jossa niiden päälle voi astua tai istua, tai esim. auton katolle. Ennemmin tai myöhemmin muisti pettää, joka ikisellä. Kaikki, mikä voi mennä pieleen, menee joskus pieleen.)
En luotakaan huonoon muistiini, ja siksi minulla onkin pyhä vankkumaton periaate, että en laske rahakukkaroa edes hetkeksi auton päälle, koska se voi unohtua siihen, enkä pane silmälasejani tuolille tai sängylle, jossa niiden päälle voi istua (tällaistakin on tapahtunut useammin kuin kerran), enkä rapulle tai lattialle, jossa niiden päälle voi astua.
Huono muisti vain tahtoo joskus ilmetä siten, että en muista noudattaa tuota vankkumatonta periaatetta. Jokaisen "tapahtuman" jälkeen tahto noudattaa periaatetta tetysti lisääntyy.
Jos on meneillään monimutkainen työ jossakin hankalassa paikassa ja sen kestäessä tulee tarve ottaa silmälasit naamaltaan, turvallinen vaihtoehto tarkoittaa työn keskeyttämistä, työvälineiden panemista syrjään ja hankalasta paikasta (katolta tms.) poistumista. Tämä kaikki merkitsee pitkää taukoa hommaan. Tällöin tulee kiusaus vaihtoehtoon B eli "survaisenpa lasit väliaikaisesti johonkin", joka ei edellytä kuin viiden sekunnin keskeytystä työhön.
Periaatteita on helppo noudattaa sanoissa mutta vaikeampi käytännössä.
^ Vyölaukkuun siirtäminen ja laskostaminen teepaidan kaulukseen ei montaa sekuntia vie, eikä tarvitse laskeutua katolta. Ripustusnaurun varaan laskeminen on vielä sitäkin nopeampi.
Ripustusnaru/kaulanauha on myös muistin tuki, sillä joutuu nostamaan narun pään yli siirtääkseen lasit portaille. Ja lisäksi jos on värikäs, auttaa ehkä huomaamaan lasit paremmin sieltä portailta, jos ne on vahingossa huonomuistisuuttaan jättänyt portaille.
(Ja vielä yksi kikka, joka unohtui: otsalle nostaminen. Toimii ehkä parhaiten, jos on päähine (tai märkä bandanna tms.) päässä, niin eivät rasvoitu silmälasit. En tiedä, kuinka luotettava sellainen keino on työtä tehdessä.)
Vyölaukulle (tai mahalaukulle) vaihtoehto on etureppu, semmoinen yhden olkapään yli laitettava. Siinä kulkee myös pieni vesipullo, mikä siellä katolla työskennellessä voi olla kätsyä.
(https://anbotstore.com/wp-content/uploads/2020/10/7323450519636_SS19_k_ulvoe_hip_pack_medium_fjaellraeven_21-700x700.jpg)
Tuli mieleen tuosta silmälasien tai minkä tahansa tavaran väärään paikkaan laittamisesta, että yksi kikka olisi myös monitaskuinen eräliivi.
Tieteellisesti olisi mielenkiintoista tietää, jos joku haluaisi testata asiaa, pystyisikö huonomuistinenkin opettamaan itsensä pois tavaroiden väärään paikkaan laittamisesta, jopa silloinkin kun olisi unohtanut välttää tavaroiden laittoa väärään paikkaan.
Esim. laittamalla tahallaan tavaran väärään paikkaan ja rankaisemalla heti teon jälkeen itseään nokkosvihdalla paljaalle takamukselle.
Toistamalla tuota useaan otteeseen, laittaen joka kerralla jonkin eri tavaran johonkin toiseen väärään paikkaan.
Takapuolen liiaksi turtuessa voisi vaihtaa kehon osaa tai rankaisumenetelmää. Tai pitää pidempiä testitaukoja.
Kuulisin mielelläni testin tuloksista esim. kuukauden päästä.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 09, 2021, 10:31:56
Tässä ostoksessa menivätkin korttien maksurajat tukkoon, joten seuraavassa kaupassa meinasi tulla ahdinko. Onneksi oli muutama kymppi käteistä mukana.
Haluamatta yllyttää tuhlailuun - minun korttini rajat eivät tuollaiseen riittäisikään - totean, että pankin mobiilisovelluksella voi vaihtaa rajoja.
Viime viikolla oli kirsikat tarjouksessa Lidlissä. Sitäpä olikin odottanut kirsikkakauden alusta alkaen, sillä useampana kesänä olen ostanut isot määrät Lidlin kirsikoita, sillä ne on olleet tarjouksessakin hyvälaatuisia ja hinta vain reilu puolet siitä, mitä kotimaiset ketjut pyytävät.
Oli kyllä niin paha pettymys tällä kertaa kirsikoiden laatu. Ei tarvinnut edes läheltä katsoa, kun näki miten paljon siinä oli pilaantuneita joukossa. Niistä olisi joutunut yksin kappalein pussiin poimimaan hyvälaatuiset ja siinä saanut vielä sormensa tahmaiseksi. En ryhtynyt puuhaan, sillä hermo olisi mennyt noukkiessa niitä haluamaani määrä. Pitäkööt tunkkinsa.
Onneksi oli kylmäpussukka mukana, että sain kietaistua sinne vähän pakasteita, ettei ihan tullut hukkareissua.
Saksan reissuilla ostan usein muistikortteja, vaikka en muuta keksisi. Joskus ostan kovalevyjäkin. Näillä reissuilla tahtovat vain rahat olla vähissä, joten kovin paljon ostoksia ei voi tehdä. Kaikenlaista mielenkiintoista olisi.
Tänään ostin muistikortin hintaan 14,99 €
https://www.saturn.de/de/product/_sandisk-extreme-pror-uhs-i-sdxc-speicherkarte-64-gb-200-mbs-2813444.html
Tein ostopäätöksen, kun katsoin Verkkokaupan hintaa.
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/794368/SanDisk-64-Gt-Extreme-Pro-SDXC-UHS-I-muistikortti
^Olisi varmaan pitänyt tilata sinulta parit muistikortit. ;)
Tänä aamuna oli taas kortit hukassa, kun piti lähteä kameran kanssa retkelle.
Alennusmyynnit vetelevät viimeisiään. Tänään sattui kohdalle 70% alennetut paremmat popot. Korjasin talteen, sillä hyviä kenkiä tarvitsee aina.
Myönnän sortuneeni nyt järkiintyneelläkin iällä halvan hinnan metsästykseen. Viimeisin taisi olla Maskun verkkokaupasta satasella ostamani työtuoli, joka kesti noin yhden kuukauden. Vitutus ostoksesta kesti pidempään.
Mutta keskimäärin ainakin yritän halvan hinnan ohella metsästää myös laatua. Muutaman mainion hyödykkeen olenkin onnistunut verkkokaupoista ns. Black Friday -päivinä hankkimaan. Kuten nykyisen työtuolini. Ja uuden kaasugrillin.
^
Nytkö vasta sen uuden grillin olet saanut ostettua :o
Muistanpa vaan, kun Näkkärillä haaveilit upeasta uudesta grillistä ja etsittiin netistä toinen toistaan hienompia. Tuolla liki parikymmentä vuotta vanhalla tapauksella oli niin lähtemätön vaikutus minuun, että aina nähdessäni mainoksia erilaisista grilleistä tutkin niitä tarkemmin ja katsoin, mistä TM tykkäisi. Itselleni en grilliä ole ollut hankkimassa :)
Mutta nythän on suurinta hottia nämä keraamiset grillit, jotka ovat huomattavan monipuolisia. Ex-vävyni sellaisen on hankkinut ja on ollut aivan ähkynä kakista valmistamistaan herkuista. https://www.netrauta.fi/piha/grillit-ja-savustimet/kamado-grillit
^
Kyllä minä silloin ostin (päältä ajettavan)kaasugrillin, mutta siinä tuli kilometrit täyteen. Tarkemmin sanottuna ei lähtenyt enää käyntiin.
Nuo Kamadotkin grilliostoksilla noteerasin, mutta kyllä se on perinteinen ylileveä kaasugrilli, joka naapureiden kateuden parhaiten herättää.
^
No niinpä tietenkin. Eihän tuollaista munanmuotoista pömpeliä kukaan ymmärtäisi kadehtia, kun ei se edes grilliltä näytä. Mitä isompi, sen parempi ja sen kateellisempi on naapuri. Tämä on totuus! :D
Ex -vävysi ei selkeästi ole ymmärtänyt grillauksen logiikkaa ja syvintä olemusta. Hän on ehkä vasta aloitteleva grillaaja?
Haa, grillipuheita! Ja ihanaa, että TM...eikun UF tuo tarinalle loppua ja tietoa.
Omasta "paras grilli ikinä" ei taida löytyä edes kunnon nettikuvia, mutta olen perinyt systeemin, jossa on korkea savupiippu ja pyöreä alaosa, johon sytytetään avotuli. Avotulen annetaan hiipua tarvituksi hiillokseksi ja eikun krillaamaan.
Erilaisuus vanhanajan avotuligrilleihin on siinä, että piippu pitää huolen, että savu pysyy pois silmistä ja pyöreä maha, missä tuli leimuaa, lämmöstä, joka kohahtaa tosi korkeaksi ja säilyy loppulämmöksi.
On semmoinen ritilä, jonka päälle parila ja siinä on ruoka.
T: Xante
Oudosta säästökikasta on tehty havaintoja ruokakaupoissa – joillakin jopa veitset apuna (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009746779.html)
Jotkut repivät kaupassa kukkakaalista suojalehdet tai leikkaavat parsakaalista kannan irti ennen punnitsemista. Kauppias toivoo, että asiakkaat käyttäytyisivät "niin kuin äiti on opettanut".
......
Ainoa vaan, että tuo on niin vanha kikka, että eiköhän se ole äideiltä opittu. Siinä mielessä kyllä hullua, että ihan syötävää osaa karsitaan noista rehuksista hukkaan. Tietty joku parsakaalin kovempi varsiosa kannattaa valmistaa erikseen esimerkiksi rouheena. Mutta vuosittaisena "uutisena" tämä on ollut jokaisen satokauden käynnistyessä siitä asti, kun valintamyymälät tulivat Suomeen ja ihmiset pääsivät itse punnitsemaan tuotteita.
^
Koskaan kuullutkaan, saati nähnyt :D Olisko joku paikkakuntalainen perinne. Minne nuo sitten laittavat ne leikkelemänsä osat? Ei kai takaisin hyllyyn?
Ehkä äideiltä ei tosiaan ole opittu, että kannat ja lehdetkin on syötävää tavaraa.
T: Xante
^
Omin silmin olen nähnyt, että kukkakaalin suojalehdet on revitty kaikki irti ja heitelty sinne laariin myytävien kukkakaalien sekaan. Samoin tuoreiden kesäsipulien naatit on riivitty irti. Siinä kyllä asiakas on tehnyt tappiota, koska ne varsien kera myytävät on hinnoiteltu nipuittain ja melkeinpä paras osa jätetään kauppaan.
En kyllä veistä ole kellään nähnyt.
Kyllä minä tuosta kuulin jo reilu parikymppisenä työkaveriltani, että hän riipii irti kaiken, mikä hänen mielestään ei ole syötäväksi kelpaavaa. Kehui siinä säästävänsä hyvät rahat, eli oli vielä pihimpi kuin minä.
^
Kaikkea sitä saa kuullakin!
Ja onpa tosiaan järjetöntä ostaa kevätsipulia ilman varsia ;D
Onneksi tänne maalle asti ei moinen villitys ole vielä ennättänyt, mutta kiitos vinkkilehden, ehkä tuokin päästään näkemään. Tulee taas mieleen, että onko ihan totta kaikesta älyttömyydestä pakko kirjoittaa.
T: Xante
Voi kun jostain saisi tuoreita sipulin varsia ilman "mukulaa"! ;D
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - heinäkuu 31, 2023, 17:20:02
Voi kun jostain saisi tuoreita sipulin varsia ilman "mukulaa"! ;D
;D Ehkä sun täytyy kaupassa napsia mukulat pois!
Ihan keväällähän mukulat on vielä pieniä, mutta varret myös vastaavasti vaaleanvihreitä ja mauttomia. Ruohosipulihan ajaisi vähän asiaa, mutta kyllä kaupan versio siitäkin on surkea: ohuita, mauttomia pillejä. Lapsuudessa kodin pihalla kasvanut ruohosipuli olikin kuin kevätsipulin vartta, olisi pitänyt ymmärtää sitä aikanaan vaalia!
T: Xante