kantapaikka.net

Sohitaanpa yhtä pyhää lehmää.

Nykyinen yhteiskunta arvostaa koulutusta korkealle, enkä muista kuulleeni paljoakaan arvostelua koulutuksen määrää koskien. Seuraavassa yritän perustella, miksi ylikoulutus (koulutuksen laadusta riippumatta) voi myös olla ongelma.

Mitkä ovat ylikoulutuksen seuraukset? Ensinnäkin, pitkä koulutusputki tuottaa konformistisia ja pelokkaita ihmisiä. Ihminen, joka on pari vuosikymmentä ollut oppilaitosten suojissa ei ole oma-aloitteinen eikä keikuta venettä, varsinkaan jos on opintovelkoja maksettavina. Tämä on sekä talouselämän että poliittisen vallan lyhyen aikavälin etujen mukaista.

Eliitin ylituotanto on myös ongelma. Korkeakoulutuksen myötä ihmiselle syntyy tietty käsitys siitä, minkä arvoinen hän on työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Tämä oletus ei ole aina kovin yhteneväinen työelämän todellisuuden kanssa, ja tämä tuntuu aiheuttavan katkeruutta monissa. Pääosin tämä johtaa korkeintaan henkilökohtaisiin tragedioihin, mutta ei se ole hyväksi pitkällä aikavälillä yhteiskunnan vakaudellekaan.

Positiivisesti ajateltuna koulutus tietysti on hyvä bisnes. Osa tienaa sillä hyvin, moni muu saa töitä. Mutta ehkä vähempikin riittäisi?

Onko tälle jotain tutkimuksellista näyttöä tukena, että juuri pitkä opiskelu aiheuttaa näkemiäsi ongelmia, vai puhutko ihan vain omasta asioiden kokemisestasi?

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 13:33:05
Positiivisesti ajateltuna koulutus tietysti on hyvä bisnes. Osa tienaa sillä hyvin, moni muu saa töitä. Mutta ehkä vähempikin riittäisi?

Tutkimusten tai valistuneiden näkemysten mukaan ei riitä, ellemme halua sivilisaationa ehdoin tahdoin taantua ja jättää kohtaamamme ongelmat korjaamatta. Esimerkiksi demokratia toimii vain jos äänestämiseen osallistuu riittävän valistuneet kansalaiset. Mitä vähemmän kouluja kansa on käynyt, sitä vähemmän kansa ymmärtää omaa parastaan ja uskovat sitä helpommin mitä tahansa paskaa, mikä vain myydään kiiltävissä kehyksissä.

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 13:33:05


Mitkä ovat ylikoulutuksen seuraukset? Ensinnäkin, pitkä koulutusputki tuottaa konformistisia ja pelokkaita ihmisiä. Ihminen, joka on pari vuosikymmentä ollut oppilaitosten suojissa ei ole oma-aloitteinen eikä keikuta venettä, varsinkaan jos on opintovelkoja maksettavina. Tämä on sekä talouselämän että poliittisen vallan lyhyen aikavälin etujen mukaista.

Allekirjoitan tämän. Koulutusputki tuottaa tietyille auktoriteeteille kuuliaisia kansalaisia, joiden mielessä politiikka ja koulutuksen tulokset sulautuvat erottamattomasti yhteen. Ylikoulutetulta katoaa lopulta kyky kyseenalaistaa ilmiöt ja hänestä tulee tietyn poliittissävytteisen paradigman vanki.

Meillä koulutus nähdään  helposti myös yksiulotteisena pystysuorana janana, jossa koulutuksen arvo perustuu lähinnä janan korkeudelle. Mutta koulutus on olemukseltaan kolmiulotteista jolloin sillä on dimensioina myös leveys ja syvyys. Tavallaan sen tilavuus ratkaisee, ei pelkkä korkeus. Tästä johtuu, että ammattikoulun käynyt kokenut sähköasentaja täydennyskoulutuksineen ja kokemuksineen voi omata huomattavasti enemmän sähköalan osaamista kuin nuorempi sähköalan dippainssi.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 13:56:15

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 13:33:05


Mitkä ovat ylikoulutuksen seuraukset? Ensinnäkin, pitkä koulutusputki tuottaa konformistisia ja pelokkaita ihmisiä. Ihminen, joka on pari vuosikymmentä ollut oppilaitosten suojissa ei ole oma-aloitteinen eikä keikuta venettä, varsinkaan jos on opintovelkoja maksettavina. Tämä on sekä talouselämän että poliittisen vallan lyhyen aikavälin etujen mukaista.

Allekirjoitan tämän. Koulutusputki tuottaa tietyille auktoriteeteille kuuliaisia kansalaisia, joiden mielessä politiikka ja koulutuksen tulokset sulautuvat erottamattomasti yhteen. Ylikoulutetulta katoaa lopulta kyky kyseenalaistaa ilmiöt ja hänestä tulee tietyn poliittissävytteisen paradigman vanki.

Tosin meillä ei ole pulaa kyseenalaistamisesta. Olethan sinäkin olemassa. Sen sijaan meiltä puuttuu substanssiosaamista, jota tarvitaan ongelmien korjaamiseen, mihin ei pelkkä katkeruus korkeasti kouluttautuneita kohtaan vielä riitä.

Kuinka monella on kautta aikojen ollut varaa heittäytyä vuosikymmeniksi koulutusputkeen ilman kesä-, ilta-, väliaikaisduuneja?

Eiköhän edelleen suuri osa ihmisistä tienaa aina jossain hommissa siinä koulutuksen ohella ja saa kaivattua kosketusta oikeaan elämään, ainakin sen verran, että ei ihan lampaaksi taannu - sikäli kuin työelämä koulutuksen sijaan sen estää. Nythän meillä ei taida enää edes olla oppilaita tai opiskelijoita, vaan asiakkaita.

T: Xante

Vaikka yhteiskunnat, ja maailmanyhteisö haluaisi elää turvallisesti, se aiheuttaa tietämättään extremistisiä tilanteita, joka alueilla. Ympäristö on vain yksi selkeä ottaja tässä, samoin tapahtumat, jotka näkyvät laajoina, sotaisina yhteenottoina.

Kun extremististä lähtee laajasti, kulut vyöryvät, minne yltävät, ja jos korjausta saadaan, esim tuhoutumisen takia luonnostaan, niin paljon voi mennä.

Yleismenetelmät on säädetty normioloja varten. Järjestelyt eivät tosiaa ole tehty kartoittamaan muuta, pääsääntöisesti. Analyysi tästä, vaikeampi.

Tässä erästä kerrontaa aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=a6adeqPbh3. Liittyy toisaalta juuri teemaan.

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 13:43:24
Onko tälle jotain tutkimuksellista näyttöä tukena, että juuri pitkä opiskelu aiheuttaa näkemiäsi ongelmia, vai puhutko ihan vain omasta asioiden kokemisestasi?

Ihan omasta ja muidenkin kokemuksesta. Tunnen aika paljon opettajia, ja monet heistäkin tuntuvat olevan tätä mieltä - yksityisesti tietenkin!

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 14:19:43

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 13:43:24
Onko tälle jotain tutkimuksellista näyttöä tukena, että juuri pitkä opiskelu aiheuttaa näkemiäsi ongelmia, vai puhutko ihan vain omasta asioiden kokemisestasi?

Ihan omasta ja muidenkin kokemuksesta. Tunnen aika paljon opettajia, ja monet heistäkin tuntuvat olevan tätä mieltä - yksityisesti tietenkin!

Eli pelkkiä subjektiivisia näkemyksiä ts. anekdootteja (https://fi.wikipedia.org/wiki/Anekdoottinen_todiste) ilman näyttöä ongelmien yleisyydestä.

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 14:21:42

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 14:19:43

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 13:43:24
Onko tälle jotain tutkimuksellista näyttöä tukena, että juuri pitkä opiskelu aiheuttaa näkemiäsi ongelmia, vai puhutko ihan vain omasta asioiden kokemisestasi?

Ihan omasta ja muidenkin kokemuksesta. Tunnen aika paljon opettajia, ja monet heistäkin tuntuvat olevan tätä mieltä - yksityisesti tietenkin!

Eli pelkkiä subjektiivisia näkemyksiä ts. anekdootteja (https://fi.wikipedia.org/wiki/Anekdoottinen_todiste) ilman näyttöä ongelmien yleisyydestä.

Eli omaa ajattelua ilman "auktoriteetilta" lainattua mielipidettä.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 12, 2021, 14:11:28
Kuinka monella on kautta aikojen ollut varaa heittäytyä vuosikymmeniksi koulutusputkeen ilman kesä-, ilta-, väliaikaisduuneja?

Nykyään on muotia opiskella työaikana työn ohessa. Etenkin sellaisia asioita joille työnantajalla ei ole käyttöä.

Oikeastaan voin allekirjoittaa paljonkin siitä, mitä ketjun avaaja kirjoitti.

Kun koulutusjärjestelmästä tulee establishmentin tapa näyttää kredentiaalejaan, se todella voi luoda eliitille sisäsiittoisen etenemiskanavan. Luin vastikään kiinnostavan tekstin siitä, miten mitattaessa osaamisalueita löydetään vahvempi yhteys maiden talouteen kuin pelkkä koulutuskredentiaalien tarkastelu näyttää:

Human capital is a critical component of economic development. But the links between growth and human capital – when measured by years of schooling – are weak. This column introduces a better measurement, using a database that directly measures learning and represents 98% of the global population. The authors find that the link between economic development and human capital is strong when measured in this way. They also show that global progress in learning has been limited over the past two decades, even as enrolment in primary and secondary education has increased.

https://voxeu.org/article/measuring-human-capital-learning-matters-more-schooling

Jutun esittelytekstissä erikseen huomautetaan, että maailmanlaajuinen edistys oppimisessa on junnannut paikoillaan viimeiset kaksi vuosikymmentä huolimatta siitä, että ensimmäisen ja toisen asteen koulutusmäärät ovat samaan aikaan kasvaneet.

Meilläkin on arkaaisia piirteitä edelleen ainakin peruskoulujen oppimissisällöissä, vaikka Suomi edustaa asteikon parempaa päätä joka suhteessa. Enkä nyt tarkoita että tarvitsemme lisää perussuomalaista luonnontiedettä kouluihin, vaan esimerkiksi kielipolitiikka olisi pitänyt uudistaa vuosia sitten. Samoin jos se olisi kiinni minusta, uudistaisin katsomusaineet filosofian alle pelkäämättä sen sisällyttämistä heti ala-asteikäisille jossain muodossaan. Uskontofilosofia tulisi tällöin selkeästi tuon aineen alaotsakkeeksi, ja uskonnonhistoria liitettäisiin yleiseen historianopetukseen.

Sitten on vielä, että opettajille täytyisi antaa työrauha hoitaa varsinaista tehtäväänsä, ja siirtää hallinnollisia krumeluureja pois heidän hartioiltaan. Ammatillisessa koulutuksessa taas tulisi kehittää pidemmälle kisälli-mestari -järjestelmää. Yliopistojen tutkintorahoitusmallista (lue: tutkintotehtailumallista) täytyisi päästä eroon. Koulutuspolitiikassa olisi paljon sisällöllisiä puutteita parannettavaksi, mikä ei välttämättä tarkoita kredentiaalien määrällistä lisäämistä (pikemminkin päinvastoin, niitä täytyisi vähentää).

Koulutusmäärärahoja en leikkaisi, mutta muuttaisin järjestelmän toteuttamiskanavia ja -tapoja.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 12, 2021, 14:11:28
Nythän meillä ei taida enää edes olla oppilaita tai opiskelijoita, vaan asiakkaita.

Opettajana toimiva ystäväni korjasi minua, kun kerroin omia näkemyksiäni koulutuksesta. "Ei ei oppilaat ole mitään yhteiskunnan varaosia - ne on asiakkaita!" Ja tämä oli yli vuosikymmen sitten.

Minusta tuntuu, että tässä on aika iso ongelma. Enää ei ole kansalaisia vaan kuluttajia. Ja kun otetaan jokin lähtökohtaisesti autoritaarinen järjestelmä kuten koulu, ja teeskennellään oppilaiden olevan asiakkaita, niin seurauksena on monenmoista hassutusta.

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 13:33:05
Sohitaanpa yhtä pyhää lehmää.

Nykyinen yhteiskunta arvostaa koulutusta korkealle, enkä muista kuulleeni paljoakaan arvostelua koulutuksen määrää koskien. Seuraavassa yritän perustella, miksi ylikoulutus (koulutuksen laadusta riippumatta) voi myös olla ongelma.

Mitkä ovat ylikoulutuksen seuraukset? Ensinnäkin, pitkä koulutusputki tuottaa konformistisia ja pelokkaita ihmisiä. Ihminen, joka on pari vuosikymmentä ollut oppilaitosten suojissa ei ole oma-aloitteinen eikä keikuta venettä, varsinkaan jos on opintovelkoja maksettavina. Tämä on sekä talouselämän että poliittisen vallan lyhyen aikavälin etujen mukaista.

Eliitin ylituotanto on myös ongelma. Korkeakoulutuksen myötä ihmiselle syntyy tietty käsitys siitä, minkä arvoinen hän on työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Tämä oletus ei ole aina kovin yhteneväinen työelämän todellisuuden kanssa, ja tämä tuntuu aiheuttavan katkeruutta monissa. Pääosin tämä johtaa korkeintaan henkilökohtaisiin tragedioihin, mutta ei se ole hyväksi pitkällä aikavälillä yhteiskunnan vakaudellekaan.

Positiivisesti ajateltuna koulutus tietysti on hyvä bisnes. Osa tienaa sillä hyvin, moni muu saa töitä. Mutta ehkä vähempikin riittäisi?

Mitä on ylikoulutus sinun mielestäsi?

- kouluttaudutaan alalle, jolle ei työllistytä vaan työllistytään muulle alalle (itselleni kävi niin. Ensimmäinen tutkinto oli kyllä niin vaikeana pidetyltä alalta, että sen takia taisin saada töitä muulta alalta.)
- kouluttaudutaan työn ohella sellaisessa, josta voi olla hyötyä töissä (itselleni kävi niin, toista yliopistotutkintoani opiskellessani. Sen opiskelun jouduin harmikseni keskeyttämään.)
- kouluttaudutaan työn ohella sellaisessa, josta ei ole juurikaan hyötyä työssä, mutta jota suorastaan rakastaa (itselleni kävin niin)
- opiskellaan itsekseen vailla tutkintotavoitteita (itse olen jonkin verran tehnyt sitä)
- työnantaja kouluttaa asioissa, joista ei ole hyötyä töissä (sellaistakin olen kokenut)

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 14:19:43

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 13:43:24Onko tälle jotain tutkimuksellista näyttöä tukena, että juuri pitkä opiskelu aiheuttaa näkemiäsi ongelmia, vai puhutko ihan vain omasta asioiden kokemisestasi?

Ihan omasta ja muidenkin kokemuksesta. Tunnen aika paljon opettajia, ja monet heistäkin tuntuvat olevan tätä mieltä - yksityisesti tietenkin!

Huomannut, että oppilaiden vapautuksellisuutta linja koskee, jopa liiaksi. Tarkoittaa valinnan kirjolla rikastamista, siis sekoittamista.

Siitä tuskin on ongelmaa, joka horjuttaisi venettä, ja jos tekee, niin hoideltavana helpohko, jopa tuottavuuteen suunnattava nakki.

Näissä on paljon pesutoimintaa, tai kohdantamisvaikeutta.

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 14:21:42

Eli pelkkiä subjektiivisia näkemyksiä ts. anekdootteja (https://fi.wikipedia.org/wiki/Anekdoottinen_todiste) ilman näyttöä ongelmien yleisyydestä.

Elämä on subjektiivista  - tai ainakin sen pitäisi olla! :)

En pikaisesti onnistunut löytämään mitään tutkimuksia aiheesta. Katson tarkemmin kunhan ehdin.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 14:26:59

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 12, 2021, 14:11:28
Kuinka monella on kautta aikojen ollut varaa heittäytyä vuosikymmeniksi koulutusputkeen ilman kesä-, ilta-, väliaikaisduuneja?

Nykyään on muotia opiskella työaikana työn ohessa. Etenkin sellaisia asioita joille työnantajalla ei ole käyttöä.

Tämän hetkisellä työnantajalla ei ehkö ole. Seuraavalla voi ollakin. Kokonaisvaltaisesti siis työelämä  hyötyy osaajista.

Jos taas tarkoitat, että opiskellaan työnantajan tietämättä työnantajan ajalla, työnantajan kannattaisi panostaa johtamiskoulutukseen ja työntekijöiden motivointiin.

T: Xante

Muoksis: hyötyy sitenkin, että jos joku todella jaksaa opiskella töiden ohella itselleen toisen ammatin, onhan se hyvä, kun yt-potkut osuu omalle kohdalle.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 14:24:24

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 14:21:42

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 14:19:43

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 13:43:24
Onko tälle jotain tutkimuksellista näyttöä tukena, että juuri pitkä opiskelu aiheuttaa näkemiäsi ongelmia, vai puhutko ihan vain omasta asioiden kokemisestasi?

Ihan omasta ja muidenkin kokemuksesta. Tunnen aika paljon opettajia, ja monet heistäkin tuntuvat olevan tätä mieltä - yksityisesti tietenkin!

Eli pelkkiä subjektiivisia näkemyksiä ts. anekdootteja (https://fi.wikipedia.org/wiki/Anekdoottinen_todiste) ilman näyttöä ongelmien yleisyydestä.

Eli omaa ajattelua ilman "auktoriteetilta" lainattua mielipidettä.

Ongelma ei ole puute omista ajatuksista vaan puute sellaisista omista ajatuksista, joilla on leikkauspiste todellisuuden kanssa vieläpä niin, ettei kyseinen ajatus ole ollut jo jonkun toisen oma ajatus. Niitä kun ei voi useinkaan keksiä pelkästään omasta päästä.

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 13:33:05
Mitkä ovat ylikoulutuksen seuraukset? Ensinnäkin, pitkä koulutusputki tuottaa konformistisia ja pelokkaita ihmisiä. Ihminen, joka on pari vuosikymmentä ollut oppilaitosten suojissa ei ole oma-aloitteinen eikä keikuta venettä, varsinkaan jos on opintovelkoja maksettavina. Tämä on sekä talouselämän että poliittisen vallan lyhyen aikavälin etujen mukaista.

Tiedän mökkipaikkakunnallani erään maanviljelijäperheestä olevan ihmisen, jonka koulutus taisi jäädä peruskouluun, ja ehkä johonkin maanviljelykouluun. Vaikka hän vaikuttaa periaatteessa ihan normiälykkäältä ihmiseltä, joka on kiinnostunut maailman ilmiöistä, kyllä se kouluttamattomuuskin näkyy monessa asiassa. Hänellä on tapana levitellä salaliittoteorioita ja rokotusvastaisuutta Facebookissa (ja typeriä poliittisia mielipiteitä), hän uskoo erilaisiin uskomushoitoihin ja luonnon yliluonnollisiin olentoihin ja muuhun taikauskoon. Hieman enemmän koulutusta - ja konformistisuutta - ehkei olisi hänelle pahitteeksi, ja hieman vähemmän "omilla aivoilla ajattelua" (lue: hieman vähemmän QAnonin tapaisten seireenilauluihin haksahtamista).

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 14:46:01

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 13:33:05
Mitkä ovat ylikoulutuksen seuraukset? Ensinnäkin, pitkä koulutusputki tuottaa konformistisia ja pelokkaita ihmisiä. Ihminen, joka on pari vuosikymmentä ollut oppilaitosten suojissa ei ole oma-aloitteinen eikä keikuta venettä, varsinkaan jos on opintovelkoja maksettavina. Tämä on sekä talouselämän että poliittisen vallan lyhyen aikavälin etujen mukaista.

Tiedän mökkipaikkakunnallani erään maanviljelijäperheestä olevan ihmisen, jonka koulutus taisi jäädä peruskouluun, ja ehkä johonkin maanviljelykouluun. Vaikka hän vaikuttaa periaatteessa ihan normiälykkäältä ihmiseltä, joka on kiinnostunut maailman ilmiöistä, kyllä se kouluttamattomuuskin näkyy monessa asiassa. Hänellä on tapana levitellä salaliittoteorioita ja rokotusvastaisuutta Facebookissa (ja typeriä poliittisia mielipiteitä), hän uskoo erilaisiin uskomushoitoihin ja luonnon yliluonnollisiin olentoihin ja muuhun taikauskoon. Hieman enemmän koulutusta - ja konformistisuutta - ehkei olisi hänelle pahitteeksi, ja hieman vähemmän "omilla aivoilla ajattelua" (lue: hieman vähemmän QAnonin tapaisten seireenilauluihin haksahtamista).

Aika moni korkeakoulutettu nainen uskoo, että Suomessa naiset on sorrettu vähemmistö. Uskomuksena tämä ylittää rokotevastaisuuden.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 14:49:56

Aika moni korkeakoulutettu nainen uskoo, että Suomessa naiset on sorrettu vähemmistö. Uskomuksena tämä ylittää rokotevastaisuuden.

Ainakin yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan.

Rokotevastaisuus on halveksittua marginaalia ja feminismi virallisen vallan suojeluksessa.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 14:49:56
Aika moni korkeakoulutettu nainen uskoo, että Suomessa naiset on sorrettu vähemmistö. Uskomuksena tämä ylittää rokotevastaisuuden.

Tämä lienee sen Laikan mainitseman perussuomalaisen luonnontieteen tutkimustuloksia?

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 14:58:09

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 14:49:56
Aika moni korkeakoulutettu nainen uskoo, että Suomessa naiset on sorrettu vähemmistö. Uskomuksena tämä ylittää rokotevastaisuuden.

Tämä lienee sen Laikan mainitseman perussuomalaisen luonnontieteen tutkimustuloksia?

Suomessa on myös paljon korkeakoulutettuja, jotka uskovat että kaikki perussuomalaiset ovat idiootteja. Uskomuksena tämä rinnastuu lähinnä uskomiseen keijuihin ja menninkäisiin.

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 14:33:19

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 14:21:42

Eli pelkkiä subjektiivisia näkemyksiä ts. anekdootteja (https://fi.wikipedia.org/wiki/Anekdoottinen_todiste) ilman näyttöä ongelmien yleisyydestä.

Elämä on subjektiivista  - tai ainakin sen pitäisi olla! :)

En pikaisesti onnistunut löytämään mitään tutkimuksia aiheesta. Katson tarkemmin kunhan ehdin.

Miten niin elämän pitäisi olla subjektiivista totuusväittämien kohdalla? Tarkoitatko, että Mikko ja Maija ovat esimerkiksi matemaattisen laskun vastauksesta molemmat oikeassa, vaikka Mikko olisi sitä mieltä, että vastaus on 4 ja Maija sitä mieltä, että vastaus on -5, jos vain kummatkin kokevat subjektiivisesti olevansa oikeassa? Vai olisiko olemassa jokin tietty objektiivisuuden taso, jonka perusteella voitaisiin arvioida onko heistä vain jompi kumpi oikeassa, molemmat oikeassa tai molemmat väärässä?

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:17:22

Miten niin elämän pitäisi olla subjektiivista...

Jos elämäsi ei ole subjektiivista se on silloin jonkun toisen ihmisen elämää. Surullista, mikäli näin sattuu olemaan. Totuusväittämät toit tuohon heittooni itse.

Ylipäätään nettikeskusteluissa on suurempi pula anekdooteista kuin linkeistä.

Miten ylipäätään voitaisiin tutkia ylikoulutusta? Aihe on vaikea jo lähtökohtaisesti, eikä järjestelmän etuna edes ole tutkia tällaista.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 15:07:28

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 14:58:09

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 14:49:56
Aika moni korkeakoulutettu nainen uskoo, että Suomessa naiset on sorrettu vähemmistö. Uskomuksena tämä ylittää rokotevastaisuuden.

Tämä lienee sen Laikan mainitseman perussuomalaisen luonnontieteen tutkimustuloksia?

Suomessa on myös paljon korkeakoulutettuja, jotka uskovat että kaikki perussuomalaiset ovat idiootteja. Uskomuksena tämä rinnastuu lähinnä uskomiseen keijuihin ja menninkäisiin.

Oliko tämä "kännissä ja läpällä" vai "näin nämä asiat koetaan"?

Millä tavalla "järjestelmä" hyötyy ylikoulutuksesta?

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 15:27:11

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:17:22

Miten niin elämän pitäisi olla subjektiivista...

Jos elämäsi ei ole subjektiivista se on silloin jonkun toisen ihmisen elämää. Surullista, mikäli näin sattuu olemaan. Totuusväittämät toit tuohon heittooni itse.

Ylipäätään nettikeskusteluissa on suurempi pula anekdooteista kuin linkeistä.

Miten ylipäätään voitaisiin tutkia ylikoulutusta? Aihe on vaikea jo lähtökohtaisesti, eikä järjestelmän etuna edes ole tutkia tällaista.

Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista. Netissä ei ole myöskään pulaa anekdooteista, olettehan sinä, Brutto, Toope, Saares, Kopek, Aave ja Karikko täällä, sen sijaan meillä on pulaa ihmisistä, jotka uskaltavat tutustua tarjottuihin linkkeihin tai ylipäätään tarjottuihin vastineisiin sillä mikäli luet itsesi ryhmään on siinä jo iso läjä anekdootteja tältäkin palstalta.

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:31:13
Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista.

Minähän vastasin. Sinun elämäsi on sinun elämääsi, ei kenenkään muun.

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 15:35:03

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:31:13
Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista.

Minähän vastasin. Sinun elämäsi on sinun elämääsi, ei kenenkään muun.

Näinhän se on. Näin ollen siis minun kokemukseni koulutuksesta on ihan pätevä ja voin väittää, että olet väärässä - minun elämässäni. Mitä järkeä tällaisessa keskustelussa on, on tietenkin sitten ihan toinen juttu.

Lisäksi kyllä näitä juttuja tutkittukin on, vaikka ehkä sitten sitä jossain elämässä Iso Paha Järjestelmä vastustaa.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 12, 2021, 15:30:06
Millä tavalla "järjestelmä" hyötyy ylikoulutuksesta?

Riippuu siitä mitä järjestelmällä tarkoitetaan. Koulutusteollisuus hyötyy luonnollisestikin taloudellisesti.

Koko yhteiskunnan tasolla taas koulutusta käytetään työttömyyden torjunnassa. Siis ensisijaisesti niin, että saadaan ihmiset pois työttömien laarista opiskelevien laariin. Ihan kiva bonus on, jos joku myöhemmin saa sellaisia töitä, joihin ei olisi päässyt ilman opiskelua.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 12, 2021, 15:38:44

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 15:35:03

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:31:13
Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista.

Minähän vastasin. Sinun elämäsi on sinun elämääsi, ei kenenkään muun.

Näinhän se on. Näin ollen siis minun kokemukseni koulutuksesta on ihan pätevä ja voin väittää, että olet väärässä - minun elämässäni. Mitä järkeä tällaisessa keskustelussa on, on tietenkin sitten ihan toinen juttu.

No subjektiivista touhuahan tämä keskustelu muutenkin on. Kerrotko vähän tarkemmin omista kokemuksistasi?

Voit myös linkata niihin tutkimuksiin, jos niitä netissä saatavilla on.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 14:49:56

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 14:46:01
Tiedän mökkipaikkakunnallani erään maanviljelijäperheestä olevan ihmisen, jonka koulutus taisi jäädä peruskouluun, ja
... tapana levitellä salaliittoteorioita ja rokotusvastaisuutta Facebookissa (ja typeriä poliittisia mielipiteitä), hän uskoo erilaisiin uskomushoitoihin ja luonnon yliluonnollisiin olentoihin ja muuhun taikauskoon. Hieman enemmän koulutusta - ja ...

Aika moni korkeakoulutettu nainen uskoo, että Suomessa naiset on sorrettu vähemmistö. Uskomuksena tämä ylittää rokotevastaisuuden.

Pitikö tää kääntää heti femipolitistiseksi? Olisit vain sanonut että koulutetutkin naiset (esim. sairaanhoitajat USA:ssa*) omaa uskomattomia hömppäuskomuksia ja rokotevastaisuutta. Koulutuksella-hömppärokotus ei juuri toimi tai teho heikko, vaikka korrelaatiota onkin (Se lienee pikemmin niin että ei-hömppäisiä seuloutuu enemmän korkeampiin koulutuksiin, mutta yliluonnollinen ajattelu pysyy rinnalla koulutuksenkin kanssa**, ns. eri lokerossa).

Ylikoulutus-anekdootti: Suomalainen sinfoniaorkesterin fagotisti tuotiin johonkin ohjelmasarjaan ja kun hänen pitikin improvisoida=keksiä itse ilman nuotteja=luovuutta, hänellä meni ns. sormi (muttei fagotti) suuhun. Tämän muusikon piti opetella improvisaatiota! Ilmeisesti siis ekaa kertaa eläessään!? Se oli uskomatonta seurattavaa.

Ylikoulutuksesta silmiäni aukaisi eka kerran eräs internetpersoona: Jukka "Yucca" Korpela.

* USA:ssa juuri asiaa tutkinut huomasi että hoitajien rokotevastaisuutta määrittää luottamus/sen puute. Ammattiryhmänä luottamut lääkäreihin ja lääketeollisuuteen ei ole korkea. Kenties koulutus itsessään ei poista tiedevastaisuuksia vaan sitä kautta että syntyy luottamus henk.koht. tai ryhmäsosiologisella tasolla.
** Psykolgoian laitoksen Marjaana Lindemanin luento: https://www.skepsis.fi/lehti/2008/2008-1-jarvinen1.html 

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 15:35:03

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:31:13
Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista.

Minähän vastasin. Sinun elämäsi on sinun elämääsi, ei kenenkään muun.

Mutta kun en edelleenkään ymmärrä mitä subjektiivisuus mielestäsi tarkoittaa. Yhä kryptisemmäksi muuttuu että vastakohta olisi jonkun toisen elämän eläminen. Kenen muun elämää ylipäätään ihminen voisi elää? Eikös se ole luonnontieteellisestikin jo melkolailla mahdotonta. Siamilaiset kaksoset elävät aika lähellä toistensa elämää, mutta heidänkin kokemuksensa poikkeavat toisistaan kun heiltä mielipiteitä kysellään.

1. Tarkoitatko subjektiivisuudella, että Mikko ja Maija ovat esimerkiksi matemaattisen laskun vastauksesta molemmat oikeassa, vaikka Mikko olisi sitä mieltä, että vastaus on 4 ja Maija sitä mieltä, että vastaus on -5, jos vain kummatkin kokevat subjektiivisesti olevansa oikeassa?
2. Vai olisiko olemassa jokin tietty objektiivisuuden taso, jonka perusteella voitaisiin arvioida onko heidän jommankumman subjektiivisuus oikeassa, molemmat oikeassa tai molemmat väärässä?

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - huhtikuu 12, 2021, 15:42:39

Ylikoulutus-anekdootti: Suomalainen sinfoniaorkesterin fagotisti tuotiin johonkin ohjelmasarjaan ja kun hänen pitikin improvisoida=keksiä itse ilman nuotteja=luovuutta, hänellä meni ns. sormi (muttei fagotti) suuhun. Tämän muusikon piti opetella improvisaatiota! Ilmeisesti siis ekaa kertaa eläessään!? Se oli uskomatonta seurattavaa.

En tiedä, olisiko tuossa kyse enemmänkin alikoulutuksesta. Tai sitten fagotööri oli tehnyt liikaa töitä ja leikkinyt liian vähän!

Fagotti tietysti on sinfoniaorkesterin työhevonen, jolta odotetaan tasaista suoritusta eikä mitään hevosteluja.

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 15:41:26

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 12, 2021, 15:38:44

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 15:35:03

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:31:13
Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista.

Minähän vastasin. Sinun elämäsi on sinun elämääsi, ei kenenkään muun.

Näinhän se on. Näin ollen siis minun kokemukseni koulutuksesta on ihan pätevä ja voin väittää, että olet väärässä - minun elämässäni. Mitä järkeä tällaisessa keskustelussa on, on tietenkin sitten ihan toinen juttu.

No subjektiivista touhuahan tämä keskustelu muutenkin on. Kerrotko vähän tarkemmin omista kokemuksistasi?

Voit myös linkata niihin tutkimuksiin, jos niitä netissä saatavilla on.

No oma subjektiivinen kokemukseni on, että vain pieni osa ihmisistä on ylikoulutuksella ja pitkällä koulutusputkella muuttunut konformistiseksi ja pelokkaaksi.

Omasta mielestäni koulutus todennäköisemmin mahdollistaa kriittisen ajattelun kuin estää sitä.

Näitä subjektiivisia mielipiteitähän siis ei voi haastaa, koska ne ovat mun elämää, niin mitenköhän tästä keskustelu jatkuu - juupas eipäs.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:45:17

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 15:35:03

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:31:13
Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista.

Minähän vastasin. Sinun elämäsi on sinun elämääsi, ei kenenkään muun.

Mutta kun en edelleenkään ymmärrä mitä subjektiivisuus mielestäsi tarkoittaa.

Kolmas kerta toivottavasti toden sanoo. Neljättä ei tule.

Koska linkit ovat arvossa, niin https://fi.wikipedia.org/wiki/Subjektiivisuus

LainaaSubjektiivisuudella (lat. subiectivus) tarkoitetaan ihmisen omakohtaisesta tulkinnasta tai käsityksestä johtuvaa ja usein myös puolueellista näkemystä, viitaten subjektin näkökulmaan. Subjektiivisuuden vastakohta on objektiivisuus.

Filosofiassa subjektiivisuus viittaa tulkintoihin, jotka liittyvät kunkin henkilön omiin, ainutkertaisiin kokemuksiin ja ovat läsnä vain hänen omassa tietoisuudessaan. Vaikka kokemusten syyt ovat objektiivisia ja kaikkien saatavilla (kuten tietyn valonsäteen aallonpituus), kokemukset itsessään ovat vain ne kokevan henkilön saatavilla (kuten aistittu väri tai sävy).

Noin. Elämä koetaan, omakohtaisesti. Niin minun, sinun kuin Mikon ja Maijankin elämä. Numeroilla ei ole elämää. Ne eivät ole subjekteja.

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:17:22


Tarkoitatko, että Mikko ja Maija ovat esimerkiksi matemaattisen laskun vastauksesta molemmat oikeassa, vaikka Mikko olisi sitä mieltä, että vastaus on 4 ja Maija sitä mieltä, että vastaus on -5, jos vain kummatkin kokevat subjektiivisesti olevansa oikeassa? Vai olisiko olemassa jokin tietty objektiivisuuden taso, jonka perusteella voitaisiin arvioida onko heistä vain jompi kumpi oikeassa, molemmat oikeassa tai molemmat väärässä?

x²+x-20=0

x=?

Pari fiksua postausta:

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 13:56:15
Meillä koulutus nähdään  helposti myös yksiulotteisena pystysuorana janana, jossa koulutuksen arvo perustuu lähinnä janan korkeudelle. Mutta koulutus on olemukseltaan kolmiulotteista jolloin sillä on dimensioina myös leveys ja syvyys. Tavallaan sen tilavuus ratkaisee, ei pelkkä korkeus. Tästä johtuu, että ammattikoulun käynyt kokenut sähköasentaja täydennyskoulutuksineen ja kokemuksineen voi omata huomattavasti enemmän sähköalan osaamista kuin nuorempi sähköalan dippainssi.

Lainaus käyttäjältä: Laika - huhtikuu 12, 2021, 14:27:03
Sitten on vielä, että opettajille täytyisi antaa työrauha hoitaa varsinaista tehtäväänsä, ja siirtää hallinnollisia krumeluureja pois heidän hartioiltaan. Ammatillisessa koulutuksessa taas tulisi kehittää pidemmälle kisälli-mestari -järjestelmää. Yliopistojen tutkintorahoitusmallista (lue: tutkintotehtailumallista) täytyisi päästä eroon. Koulutuspolitiikassa olisi paljon sisällöllisiä puutteita parannettavaksi, mikä ei välttämättä tarkoita kredentiaalien määrällistä lisäämistä (pikemminkin päinvastoin, niitä täytyisi vähentää).

Bruton mainitsemaan syvyyteen ja leveyteen liittyy käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi jäänyt julistus elinikäisestä oppimisesta. Mahdollisuudet täydentää ja etenkin laajentaa osaamistaan vaihtelevat valtavasti sen mukaan millainen työnantaja henkilöllä sattuu olemaan. Moni työnantaja tuntuu pelkäävän, että jos työntekijä oppii liikaa, hän karkaa toisaalle. Ja tällaisilta työnantajilta varmasti karkaakin, koska niissä työpaikoissa on todennäköisesti muutakin vialla.

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 15:52:24

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:45:17

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 15:35:03

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:31:13
Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista.

Minähän vastasin. Sinun elämäsi on sinun elämääsi, ei kenenkään muun.

Mutta kun en edelleenkään ymmärrä mitä subjektiivisuus mielestäsi tarkoittaa.

Kolmas kerta toivottavasti toden sanoo. Neljättä ei tule.

Koska linkit ovat arvossa, niin https://fi.wikipedia.org/wiki/Subjektiivisuus

LainaaSubjektiivisuudella (lat. subiectivus) tarkoitetaan ihmisen omakohtaisesta tulkinnasta tai käsityksestä johtuvaa ja usein myös puolueellista näkemystä, viitaten subjektin näkökulmaan. Subjektiivisuuden vastakohta on objektiivisuus.

Filosofiassa subjektiivisuus viittaa tulkintoihin, jotka liittyvät kunkin henkilön omiin, ainutkertaisiin kokemuksiin ja ovat läsnä vain hänen omassa tietoisuudessaan. Vaikka kokemusten syyt ovat objektiivisia ja kaikkien saatavilla (kuten tietyn valonsäteen aallonpituus), kokemukset itsessään ovat vain ne kokevan henkilön saatavilla (kuten aistittu väri tai sävy).

Noin. Elämä koetaan, omakohtaisesti. Niin minun, sinun kuin Mikon ja Maijankin elämä. Numeroilla ei ole elämää. Ne eivät ole subjekteja.

Filosofiassa katsos määritellään subjektiivisuus objektiivisuuden vastakohdaksi eikä toisten ihmisten elämän elämisen vastakohdaksi. Tai ainakin väite/otaksuma määriteltäisiin etukäteen jotenkin järkevästi jos kyseistä ilmausta halutaan käyttää.

Matti ja Maija -kysymykselläni yritän hahmottaa onko todellisuudessasi objektiivisia tosiasioita lainkaan vai ovatko kaikki asiat mielestäsi vain subjektiivisia, joista kukin ihminen saa valita mieleisensä?

Et nimittäin ole vieläkään sijoittanut näkemystäsi elämän subjektiivisuudesta akselille subjektiivisuus-objektiivisuus.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 15:54:29

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 15:17:22


Tarkoitatko, että Mikko ja Maija ovat esimerkiksi matemaattisen laskun vastauksesta molemmat oikeassa, vaikka Mikko olisi sitä mieltä, että vastaus on 4 ja Maija sitä mieltä, että vastaus on -5, jos vain kummatkin kokevat subjektiivisesti olevansa oikeassa? Vai olisiko olemassa jokin tietty objektiivisuuden taso, jonka perusteella voitaisiin arvioida onko heistä vain jompi kumpi oikeassa, molemmat oikeassa tai molemmat väärässä?

x²+x-20=0

x=?

Yritänkin juuri kysellä urogallukselta, voiko matemaattiseen laskuun tarjota vastaukseksi aina ihan mitä numeroa tahansa oikeana vastauksena vai mitä hän pitää asiassa hyvänä.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 13:56:15
Meillä koulutus nähdään  helposti myös yksiulotteisena pystysuorana janana, jossa koulutuksen arvo perustuu lähinnä janan korkeudelle. Mutta koulutus on olemukseltaan kolmiulotteista jolloin sillä on dimensioina myös leveys ja syvyys. Tavallaan sen tilavuus ratkaisee, ei pelkkä korkeus. Tästä johtuu, että ammattikoulun käynyt kokenut sähköasentaja täydennyskoulutuksineen ja kokemuksineen voi omata huomattavasti enemmän sähköalan osaamista kuin nuorempi sähköalan dippainssi.

Mainitsemaasi "sähköalan osaamista" on muutakin kuin simppeliä kaapelinkytkentää, johon monikin koulutettu kipinäkalle kykenisi, mutta ei paljon muuhun. Dippainssin opinnoissa taas ne opintojen osa-alueet, jotka mahdollistavat dippainssin sijoittumisen mm. teknologiajohtajaksi, sähköverkkojen suunnittelijaksi, tuotekehitysjohtajaksi, tai sähköyhtiön toimitusjohtajaksi, ovat sellaisia opintoja, joita amistaustaisella ei ole, ja nuo ammatit (ja useat muut ylemmän toimihenkilön hommat ja monet asiantuntija-ammatitkaan joissa dippainssi pärjäisi) eivät oikein amistaustaiselta kipinäkallelta ehkä luonnistuisi, vaikka häntä kuinka "täydennyskoulutettaisiin".

Joten väittäisin väitettäsi paikkansapitämättömäksi.

Jos taas amiksen käynyt kipinäkalleveteraani ja märkäkorvainen dippainssi laitettaisiin tekemään amistasoisia hommia, silloin se amistasoisissa hommissa pidempään puurtanut amishemmo varmaankin olisi parempi. Niissä amishommissa.

Minulla on aikoinaan ollut monentaustaisia kollegoita, myös dippainssejä ja tavan inssejä, ja kyllä ainakin oma kokemukseni on, että dippainssit ovat fiksumpia ylemmän toimihenkilön asiantuntijatehtävissä, ja innovatiivisempia ja luovempia ideanikkareita. Tavan inssit eivät ole loistaneet samalla lailla ja ovat päätyneet yksinkertaisempiin tehtäviin.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 13:56:15
Tästä johtuu, että ammattikoulun käynyt kokenut sähköasentaja täydennyskoulutuksineen ja kokemuksineen voi omata huomattavasti enemmän sähköalan osaamista kuin nuorempi sähköalan dippainssi.

Aivan varmasti toimivan porrasloikkarin asennus sujuu ammattiasentajalta nopeammin/paremmin kuin juuri valmistuneelta dippainssiltä. Entä muuntajien pyörrevirtojen numeerinen laskenta tai älykkään sähköverkon suunnittelu?

Ihmisiä koulutetaan eri tarkoituksiin. Korkeakoulutuksella saadaan levitettyä hightechiä opiskelijoiden päähän. Parhaista tulee huippusuunnittelijoita ja heikommista osaajista virastopäälliköitä, toimitusjohtajia, konsultteja ja poliitikkoja. Ihmiset kuitenkin valikoituvat usein niihin tehtäviin joihin sopivat parhaiten. Tietty koulutustaso on välttämätön jotta ymmärtää kokonaisuuden osien merkityksen, toki se ei kaikilta koulutetuiltakaan onnistu.

Ehkä koulutetaan liikaa, mutta kuka osaa määrittää tason mihin pitää kunkin kohdalla lopettaa? Minusta yksilö itse.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 12, 2021, 18:39:47

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 13:56:15
Tästä johtuu, että ammattikoulun käynyt kokenut sähköasentaja täydennyskoulutuksineen ja kokemuksineen voi omata huomattavasti enemmän sähköalan osaamista kuin nuorempi sähköalan dippainssi.

Aivan varmasti toimivan porrasloikkarin asennus sujuu ammattiasentajalta nopeammin/paremmin kuin juuri valmistuneelta dippainssiltä. Entä muuntajien pyörrevirtojen numeerinen laskenta tai älykkään sähköverkon suunnittelu?

Mutta onko älykkään sähköverkon suunnittelu jotenkin parempaa, kunnioitettavampaa tai edes hyödyllisempää osaamista kuin vaikkapa omakotitalon sähköistys tai sähköverkon rakentaminen? Käsittääkseni pyörrevirtojen aiheuttamat energiahäviöt ja lämpeneminen käydään läpi jo sähköasentajan koulutuksessakin. Harva dippainssikään niitä joutuu enää valmiiden muuntajaelementtien aikana työkseen laskemaan.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 16:37:14

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 13:56:15
Meillä koulutus nähdään  helposti myös yksiulotteisena pystysuorana janana, jossa koulutuksen arvo perustuu lähinnä janan korkeudelle. Mutta koulutus on olemukseltaan kolmiulotteista jolloin sillä on dimensioina myös leveys ja syvyys. Tavallaan sen tilavuus ratkaisee, ei pelkkä korkeus. Tästä johtuu, että ammattikoulun käynyt kokenut sähköasentaja täydennyskoulutuksineen ja kokemuksineen voi omata huomattavasti enemmän sähköalan osaamista kuin nuorempi sähköalan dippainssi.

Mainitsemaasi "sähköalan osaamista" on muutakin kuin simppeliä kaapelinkytkentää, johon monikin koulutettu kipinäkalle kykenisi, mutta ei paljon muuhun. Dippainssin opinnoissa taas ne opintojen osa-alueet, jotka mahdollistavat dippainssin sijoittumisen mm. teknologiajohtajaksi, sähköverkkojen suunnittelijaksi, tuotekehitysjohtajaksi, tai sähköyhtiön toimitusjohtajaksi, ovat sellaisia opintoja, joita amistaustaisella ei ole, ja nuo ammatit (ja useat muut ylemmän toimihenkilön hommat ja monet asiantuntija-ammatitkaan joissa dippainssi pärjäisi) eivät oikein amistaustaiselta kipinäkallelta ehkä luonnistuisi, vaikka häntä kuinka "täydennyskoulutettaisiin".

Joten väittäisin väitettäsi paikkansapitämättömäksi.

Olen tutustunut kovan luokan sähköasentajiin joilla on kovan luokan tietämystä ja osaamista. Sitä kertyy väkisinkin työn ohessa ja moni ikään kuin harrastaa alaa lukemalla tutkimuksia ja alan julkaisuja.

Selvemmin tämä osaamisen kolmiulotteisuus näkyy ehkä sairaala-alalla. Moni kokenut leikkaussalihoitaja on osaamisensa puolesta lähellä huippulääkäriä ja tietää varmasti lääketieteestä enemmän kuin hiljattain valmistunut terveyskeskuslääkäri.

Suoritetun tutkinnon taso ei vielä ole mikään osaamisen mittari. Osaamminen koostuu myös muista tutkinnoista, omaehtoisesta alaan perehtymisestä sekä etenkin kokemuksesta.

Sairaanhoitajien lääketieteen tietämykselle en antaisi kovin korkeita pisteitä. Ehkä poikkeuksiakin on, mutta olen lukuisia kertoja törmännyt sairaanhoitajiin, jotka tietävät varsinaisesta lääketieteestä vähemmän kuin minä, joka vain huvikseni (tai omiin tarpeisiini) olen perhehtynyt siihen. (Haavanhoidosta ja sen sellaisesta tietävät kyllä enemmän.)

Heillä ylipäätänsä on lääketiedettä liippaava tutkinto, toisin kuin minulla, joten tältä osin voit olla oikeassakin. Ei se tutkinto kaikkea takaa.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 19:14:55
Olen tutustunut kovan luokan sähköasentajiin joilla on kovan luokan tietämystä ja osaamista. Sitä kertyy väkisinkin työn ohessa ja moni ikään kuin harrastaa alaa lukemalla tutkimuksia ja alan julkaisuja.

Miksi osaava asentaja pilaa ammattitaitoansa lukemalla vapaaehtoisesti lisää alan teoriaa ja opiskelemalla uutta? [/irony]

Kumoat kovaa vauhtia omaa väitettäsi.

Koulutus ei tietenkään takaa osaamista kaikissa asioissa mutta ei takaa kouluttamattomuuskaan.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 19:20:24
Sairaanhoitajien lääketieteen tietämykselle en antaisi kovin korkeita pisteitä. Ehkä poikkeuksiakin on, mutta olen lukuisia kertoja törmännyt sairaanhoitajiin, jotka tietävät varsinaisesta lääketieteestä vähemmän kuin minä, joka vain huvikseni (tai omiin tarpeisiini) olen perhehtynyt siihen. (Haavanhoidosta ja sen sellaisesta tietävät kyllä enemmän.)

Heillä ylipäätänsä on lääketiedettä liippaava tutkinto, toisin kuin minulla, joten tältä osin voit olla oikeassakin. Ei se tutkinto kaikkea takaa.

Sinä kieltämättä tiedätkin paljon. Luulisi että antaisit arvoa hankkimistavasta riippumattomalle osaamiselle.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 12, 2021, 19:22:41

Miksi osaava asentaja pilaa ammattitaitoansa lukemalla vapaaehtoisesti lisää alan teoriaa ja opiskelemalla uutta? [/irony]

Kumoat kovaa vauhtia omaa väitettäsi.

Koulutus ei tietenkään takaa osaamista kaikissa asioissa mutta ei takaa kouluttamattomuuskaan.

En ole mitään tämän suuntaista väittänytkään. Ilmaisenko itseäni epäselvästi vai etkö edes lue kommenttejani?

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 19:29:34

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 12, 2021, 19:22:41

Miksi osaava asentaja pilaa ammattitaitoansa lukemalla vapaaehtoisesti lisää alan teoriaa ja opiskelemalla uutta? [/irony]

Kumoat kovaa vauhtia omaa väitettäsi.

Koulutus ei tietenkään takaa osaamista kaikissa asioissa mutta ei takaa kouluttamattomuuskaan.

En ole mitään tämän suuntaista väittänytkään. Ilmaisenko itseäni epäselvästi vai etkö edes lue kommenttejani?

Voi olla vähän molempiakin.

Samaa voin tietysti kysyä myös sinulta.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 19:27:08

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 19:20:24
Sairaanhoitajien lääketieteen tietämykselle en antaisi kovin korkeita pisteitä. Ehkä poikkeuksiakin on, mutta olen lukuisia kertoja törmännyt sairaanhoitajiin, jotka tietävät varsinaisesta lääketieteestä vähemmän kuin minä, joka vain huvikseni (tai omiin tarpeisiini) olen perhehtynyt siihen. (Haavanhoidosta ja sen sellaisesta tietävät kyllä enemmän.)

Heillä ylipäätänsä on lääketiedettä liippaava tutkinto, toisin kuin minulla, joten tältä osin voit olla oikeassakin. Ei se tutkinto kaikkea takaa.

Sinä kieltämättä tiedätkin paljon. Luulisi että antaisit arvoa hankkimistavasta riippumattomalle osaamiselle.

No niinpä. Osaamiselle annan arvoa, osaamattomuudelle en. Ei se pelkkä koulutus kyllä ketään osaaajaksi tee, vaikka voikin olla edellytys jonkin työn oppimiselle.

Ja oma lääketieteen osaamiseni on hyvin puutteellista kyllä, on mm. paljon perustavaa laatua olevia asioita, joita en tiedä esim. ihmisen fysiologiasta tai biokemiasta tai farmakologiasta. Siksi se onkin ihmetyttänyt, miten vähän jotkut hoitsut tietävät.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 19:38:48Ja oma lääketieteen osaamiseni on hyvin puutteellista kyllä, on mm. paljon perustavaa laatua olevia asioita, joita en tiedä esim. ihmisen fysiologiasta tai biokemiasta tai farmakologiasta. Siksi se onkin ihmetyttänyt, miten vähän jotkut hoitsut tietävät.

Pitkä kokemus ja laajat kokemusmäärät, tuo tuntumaa, ja suhteellisuudentajua siitä, mitä yleensä vaikuttaa. Tämä on eräs ammattia harjoittavan ihmisen vahvuuspuoli.

Jos ammatillista kokemusta taas ei ole kentältä paljoa, on sivullisempi, jolloin jokin asia voi toimia paremmin. Kokemuskin voi sumentaa, ja urauttaa, kun toistuu ja toistuu. Kohta ei osaa ajatella poikkevaa, vaikka sitä ilmenisi.

Kyseessä hiljainen tieto, yleensä toimivamuotoisena.

Koulutuksen pimeä puoli pitää sisällään erityyppistä ongelmaa/haastetta. Jos aihetta käsittelee tulosmielellä, melkein eriteltävä enempi. Suurin hankaluus, ei välttämättä ole vaje tiedossa ja osaamisessa, ts ammatin harjoittamisessa, vaan taas kerran, ...

Aiheen voi liittää pitkälle historiaan. Mielenkiintoista pohdittavaa, ja löydettävää, tosin jätän toiseen kertaan.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 12, 2021, 14:11:28Eiköhän edelleen suuri osa ihmisistä tienaa aina jossain hommissa siinä koulutuksen ohella ja saa kaivattua kosketusta oikeaan elämään, ainakin sen verran, että ei ihan lampaaksi taannu - sikäli kuin työelämä koulutuksen sijaan sen estää.

Eiköhän suurin riski ole siinä, että kumpikaan noista ei estä, päinvastoin.

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 15:46:10

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - huhtikuu 12, 2021, 15:42:39

Ylikoulutus-anekdootti: Suomalainen sinfoniaorkesterin fagotisti tuotiin johonkin ohjelmasarjaan ja kun hänen pitikin improvisoida=keksiä itse ilman nuotteja=luovuutta, hänellä meni ns. sormi (muttei fagotti) suuhun. Tämän muusikon piti opetella improvisaatiota! Ilmeisesti siis ekaa kertaa eläessään!? Se oli uskomatonta seurattavaa.

En tiedä, olisiko tuossa kyse enemmänkin alikoulutuksesta. Tai sitten fagotööri oli tehnyt liikaa töitä ja leikkinyt liian vähän!

Fagotti tietysti on sinfoniaorkesterin työhevonen, jolta odotetaan tasaista suoritusta eikä mitään hevosteluja.

Ehkä tässä on kyse ennemminkin koulutuksesta vain tietylle kapealle osalle musiikkia. Voihan sitä silloin tietysti kutsua alikoulutukseksikin.  Improvisaatio ei vain ole perinteisesti kuulunut sinfoniaorkesterisoittajien koulutukseen. Kun sinfoniaorkesterit perinteisesti soittavat jonkun jo säveltämiä teoksia. Silloin improvisaatiolle ei ole tarvetta. Vaikka se musiikin kokonaisvaltaisessa ymmärtämisessä on hyvinkin oleellsta, minusta ainakin. Säveltäminen onkin jo melkoista improvisoimista. Poikkeuksiakin kai on.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 19:27:08

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 19:20:24
Sairaanhoitajien lääketieteen tietämykselle en antaisi kovin korkeita pisteitä. Ehkä poikkeuksiakin on, mutta olen lukuisia kertoja törmännyt sairaanhoitajiin, jotka tietävät varsinaisesta lääketieteestä vähemmän kuin minä, joka vain huvikseni (tai omiin tarpeisiini) olen perhehtynyt siihen. (Haavanhoidosta ja sen sellaisesta tietävät kyllä enemmän.)

Heillä ylipäätänsä on lääketiedettä liippaava tutkinto, toisin kuin minulla, joten tältä osin voit olla oikeassakin. Ei se tutkinto kaikkea takaa.

Sinä kieltämättä tiedätkin paljon. Luulisi että antaisit arvoa hankkimistavasta riippumattomalle osaamiselle.

Eli kyse ei olekaan koulutuksen pimeästä puolesta, vaan koulutuksen hankkimisen pimeästä puolesta.

Kiinnostaa kuitenkin vielä, onko automaattisesti itse hankittu koulutus sitä parempaa koulutusta kuin oppilaitoksen tarjoama?

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 13, 2021, 08:40:15

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 12, 2021, 19:27:08

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 19:20:24
Sairaanhoitajien lääketieteen tietämykselle en antaisi kovin korkeita pisteitä. Ehkä poikkeuksiakin on, mutta olen lukuisia kertoja törmännyt sairaanhoitajiin, jotka tietävät varsinaisesta lääketieteestä vähemmän kuin minä, joka vain huvikseni (tai omiin tarpeisiini) olen perhehtynyt siihen. (Haavanhoidosta ja sen sellaisesta tietävät kyllä enemmän.)

Heillä ylipäätänsä on lääketiedettä liippaava tutkinto, toisin kuin minulla, joten tältä osin voit olla oikeassakin. Ei se tutkinto kaikkea takaa.

Sinä kieltämättä tiedätkin paljon. Luulisi että antaisit arvoa hankkimistavasta riippumattomalle osaamiselle.

Eli kyse ei olekaan koulutuksen pimeästä puolesta, vaan koulutuksen hankkimisen pimeästä puolesta.

Kiinnostaa kuitenkin vielä, onko automaattisesti itse hankittu koulutus sitä parempaa koulutusta kuin oppilaitoksen tarjoama?

T: Xante

Hyvä kysymys. Koulutuksella sinänsä  ei ole itseisarvoa - vain osaamisella on. Koulutus on pelkkä väline, työkalu, jolla pyritään kasvattamaan osaamista. Mutta osaamisen kasvattamiseen löytyy koulutuksen lisäksi muitakin työkaluja, kuten itseopiskelu, työkokemus, harjoittelu, alan harrastaminen jne...

Aika usein tuntuu siltä, että ihmiset hankkivat koulutusta vain saadakseen osaamisen sijasta tietyn tutkinnon. Tutkinnon pitäisi kuitenkin olla tae hankitusta osaamisesta, mutta sitä se on enää harvoin. Nykyään oppilaitokset runnovat väkisin tutkinnot jokaiselle, sillä oppilaitosten rahoitus riippuu suoritettujen tutkintojen määrästä. Mitä korkeammalle tutkinnon suorittamisen rima oppilaitoksessa asetetaan, sitä vähemmän tulee rahaa taloon.

Toisaalta oppimisen metodeilla on kyllä väliä, eli juurikin sillä, että opetetaan, miten opitaan.

Näkyyhän "huono oppiminen" nyky-yhteiskunnassa selkeästi jo siten, että vaikka ehkä (ehkä) jotkut taidot onkin opittu, kaikki sen ympärillä oleva, kuten taidosta kertominen ja kommunikointi on surkeaa. Ihmiset eivät osaa pöytäkirjaa pitää, saatika, että kunnolla edes kirjoittaisivat ymmärrettävää suomea, huolimatta siitä, kuinka suomalaisia ovat.

Tarkoitan, että tietyt perustaidot voi huoletta näemmä unohtaa. Kun tämä lyödään laimin, on itseopiskelut ja muut nekin vain kakun koristeita. Ja joo, ennen kuin sanotaan: ei tarvitse osata runoilla, jos vain vetää sähköjohtoa. Totta, mutta vain siinä tapauksessa, että jos.

T: Xante

Brutto,
ilman tutkintoa on usein hankala saada töitä, joten tutkinnon halveksuntaa en nyt oikein ymmärrä. Suomessa taidetaan työhönotossa vielä ylikorostaa vaatimusta tutkinnosta, verrattuna moniin muihin maihin.

Se kyllä on totta, että oppilaitokset haluavat opiskelijoiden valmistuvan ja tähän on taloudellinen insentiivi, eli laitoksen rahoitus useimmiten riippuu siitä. Mutta mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Pääsevätkö oppilaat mielestäsi helpommin läpi tenteistä? Annetaanko opintojen/opintopisteiden vanhentuminen helpommin nykyään anteeksi? Onko esim. nykyiset dippainssit osaamattomampia kuin parikymmentä vuotta sitten valmistuneet? (Jos mielestäsi ovat, niin perustatko tämän johonkin tutkittuun tietoon, vai onko pelkkää mutua?)

Mitä tulee osaamiseen, niin kyllä näkisin tutkinnon edes jonkinlaisena takeena osaamiselle, vaikkakaan ei kovin kummoisena takeena. Ensimmäisen tutkintoni perusteella en välttämättä olisi ollut kovin osaava, vaikka suorinkin sen ihan vaan tahdonvoimalla ja vailla motivaatiota, ja toisen, keskenjääneen tutkintoni perusteella osaamiseni oli vuosia huipputasolla, koska olin niin innostunut oppimisesta ja motivaatio oli korkealla.

Koulutus kuitenkin voi olla sillä lailla oppimista suuntaava, että opiskelijalle tulevat perusasiat tutuksi. Koska minulla ei ole lääketieteen koulutusta, osaamiseni sillä alalla on hyvin hataraa ja epävarmaa, koska niitä perusasioita en ole välttämättä oppinut, vaikka kaikenlaista olenkin oppinut.

Ensimmäinen yliopistotutkintoni oli sellainen, että siinä ei juurikaan ollut akateemista vapautta, vaan kaikki kurssit olivat pakollisia. Laitos oli määritellyt, että nämä ja nämä asiat ja kurssit pitää sisältyä tutkintoon. Koska se oli ensimmäinen tutkintoni, saattoi olla hyväkin asia sellainen. Liika vapaus olisi ehkä saanut opintoni levähtämään ja lässähtämään. Ja toisaalta enemmän vapautta ehkä olisi tehnyt opiskelusta mielenkiintoisempaa. Joten tiedä tuota, mikä on hyväksi. Kun kyse oli ensimmäisestä tutkinnosta, puskin sen läpi pelkällä tahdonvoimalla, vaikka olikin aika pian osoittautunut, että se nyt vaan ei ollutkaan niin mielenkiintoinen aine kuin mitä olin luullut. Se tutkinto kuitenkin auttoi minut saamaan hyviä työpaikkoja, ja ennen kaikkea sen ensimmäisen. Työurani on ollut aivan toisella alalla. Ensimmäisen tutkinnon opinnoista on niin kauan aikaa, etten paljoakaan niistä enää muista, varsinkin kun en ole sillä alalla ollut töissä, eli asiat eivät ole säilyneet tuoreena mielessä. Ja, niin kuin sanottu, en ollut kovin kiinnostunut aineesta, en esimerkiksi lukenut artikkeleita, tai lukenut yhtään mitään muutakaan ei-pakollista. Menin sieltä, missä aita oli matalin, vaikka sainkin hyviä arvosanoja enimmäkseen. Tähtäimenä oli vain valmistua.

Toisen tutkintoni opinnot aloin siinä vaiheessa, kun taisin olla saanut töissä jonkinlaisen burnoutin liiasta työstressistä. Tein  lyhennettyä työviikkoa muistaakseni koko ensimmäisen vuoden, ja työnantajani suostui siihen, koska pystyin perustelemaan miksi opinnoista olisi hyötyä työssäni.

Tämä toinen tutkinto avasi kokonaan uuden maailman minulle, ja opinnoista tuli rakas harrastus. Olin keski-ikäinen, ja stressaantunut/burnoutissa jo valmiiksi, ja halusin varmistaa, että tosiaanin pystyn oppimaan, joten ensimmäisenä lukukautena oma privaattitavoitteena oli oppimaan oppimisen opiskelu. Ja se oli todella hauska ja myös erittäin hyödyllinen "harrastuksen harrastus". Opiskelin erilaisia opiskelustrategioita, opiskelutekniikoita, ja nimemomaan oppimaan oppimista. Tästä oli erittäin paljon hyötyä sitten niissä varsinaisissa opinnoissa, joissa sain loistavia arvosanoja. Tavallaan se oppimaan oppiminen sytytti kipinän, aikaansai aivan mahtavan oppimisen motivaation. Koska opittavat tietomassat olivat valtavat, oli oppimaan oppimisen suurin hyöty siinä, että keskityin ymmärtämiseen ulkoa oppimisen sijaan, ja siihen liittyen opin muokkaamaan materiaalia hyvin monipuolisesti, aikajanoilla, piirtämällä kuvia ja kaavioita, kirjoittamalla tiivistelmiä, jäsentämällä, hakemalla suuria suuntaviivoja, tutustumalla sisällysluetteloihin, ja ennen kirjaan tarttumista esittämällä kirjalle/kurssille kysymyksiä, joihin halusin vastauksen. Tämä viimeinen olisi se olennaisin asia, se, mikä sai motivaation ja uteliaisuuden heräämään.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 13, 2021, 12:02:12
Brutto,
ilman tutkintoa on usein hankala saada töitä, joten tutkinnon halveksuntaa en nyt oikein ymmärrä. Suomessa taidetaan työhönotossa vielä ylikorostaa vaatimusta tutkinnosta, verrattuna moniin muihin maihin.

Kyse ei ole niinkään siitä, että halveksisin tutkintoja. Kunnioitukseni tutkintoja kohtaan ei vain riipu mitenkään tutkinnon asteesta. Arvostan enemmän lähihoitajaa tai sähkömiestä kuin hallintotieteiden maisteria.

(https://jaketheplumbercompany.com/wp-content/uploads/2016/11/Einstein-plumber-st-paul-mn-300x141.jpg)

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 13, 2021, 12:12:18
Kyse ei ole niinkään siitä, että halveksisin tutkintoja. Kunnioitukseni tutkintoja kohtaan ei vain riipu mitenkään tutkinnon asteesta. Arvostan enemmän lähihoitajaa tai sähkömiestä kuin hallintotieteiden maisteria.

Miksi arvostat?

Itselläni ei taida olla kovin vahvaa mielipidettä, paitsi että kodin sähkötöihin kyllä oikea sähkömies on paikallaan, ettei talo pala tai tule muuta vahinkoa.

Lähihoitajien työtä arvostan. Mutta koska muistisairaan omaiseni hoidossa oli pöyristyttäviäkin puutteita, tarkentaisin, että  arvostan semmoisia lähihoitajia, joilla on asenne, työmoraali ja osaaminen ja hoksottimet kohillaan. Ja ennen kaikkea arvostan sellaisia lähihoitajien työn organisoijia, jotka mahdollistavat laadukkaan hoitotyön.

(Esimerkkejä kelvottomasta lähihoitajan työstä: väärin annostellut lääkkeet, ulosteella kuorrutettu vessanpöntön rinkula, tukkeutunut viemäri josta ei oltu ilmoitettu kenellekään/mihinkään, potilas jäänyt ilman ruokaa useiksi päiviksi eikä omaiselle kerrottu asiasta, potilas laitettu rappuun istumaan ja odottamaan kuljetusta päivätoimintaan vääränä päivänä, minkä seurauksena muistisairas on lähtenyt hortoilemaan ulos koko päiväksi sateeseen, kaatunut, murtanut sormensa ja saanut vammat kasvoihinsa, kylmettynyt ja ollut hengenvaarassa - kotihoidon laiminlyönnin takia.)

Onkohan verovirastossa hallintotieteen maistereita?
Itse koen saaneeni erinomaista ja asiallista palvelua verovirastosta, ei ole kuin pelkkää hyvää sanottavaa siinä tapauksessa hallintotieteen maistereista vain näiden kokemusten valossa.

On niin...tyydyttävää ajatella, että tarvitsemme vain auranajajia ja sähkömiehiä ja voimme katsoa nenän vartta pitkin maistereita ja muita byrokraatteja - aina siihen saakka, kun emme oikein ymmärrä, miten kuntien ja valtioiden toimet oikeasti pyörivät, puhumattakaan siitä, miten niiden pitäisi pyöriä.

Kun pitää toimia lakipykälien mukaan vaikkapa nyt korona-aikana tukiviidakon seassa kuntalaisten parhaaksi, kyllä minä siinä toimessa hääräämässä mieluiten näen lakipykälänsä osaavan hallintotieteiden maisterin kuin jonkun muun ammatin osaajan.

T: Xante

Itse menen mieluummin oikealle lääkärille kuin enkeliparantajan tai valelääkärin pakeille silloin, kun jokin sairaus vaivaa.

Ja lakiopillisissa asioissa palkkaisin mieluummin Asianajajaliittoon kuuluvan asianajajan kuin lakimiehen (jotka eivät edes pääse Asianajajaliittoon jos heillä ei ole vaadittavaa koulutusta, kaikilla ei ole). Lakimiesten osaaminen ei ole kai kovinkaan säädelty, ja ennen kaikkea heidän työnsä ei ole valvottu. Jos asianajanan osaamisessa on vakavia puutteita, hänet potkitaan Asianajajaliitosta pois. Lakimiesten osalta sellaista laadunvarmistusta työlleen ei ole.

(Lakimiehiä on sekä juristin koulutuksella, että vähäisemmällä koulutuksella kyllä, joten ei se ammattinimike kaikkea kerro. Eräs hyvä ystäväni on varatuomari, ja hänen nykyinen ammattinsa on silti "vain" lakimies. Sellaisiakin lakimiehiä kai on, joilla on vain kandin tutkinto?)

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 13, 2021, 13:21:01
On niin...tyydyttävää ajatella, että tarvitsemme vain auranajajia ja sähkömiehiä ja voimme katsoa nenän vartta pitkin maistereita ja muita byrokraatteja - aina siihen saakka, kun emme oikein ymmärrä, miten kuntien ja valtioiden toimet oikeasti pyörivät, puhumattakaan siitä, miten niiden pitäisi pyöriä.

Suomalainen hallinto on aivan kamalaa! Juuri mikään ei toimi. VTV ei ole suinkaan poikkeus.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 13, 2021, 12:21:51
Onkohan verovirastossa hallintotieteen maistereita?
Itse koen saaneeni erinomaista ja asiallista palvelua verovirastosta, ei ole kuin pelkkää hyvää sanottavaa siinä tapauksessa hallintotieteen maistereista vain näiden kokemusten valossa.

Verovirastossakin on hyvin monenlaisen koulutuksen saaneita henkilöitä töissä. Mutta todellakin, verovirastossa saa hyvää palvelua. Toinen hyvän palvelun paikka on Alko. Jotta pysytään otsikossa niin alkon myyjät lienevät tradenomeja yms kaupallisen alan peruskoulutuksen saaneita, joiden osaamista on laajennettu tuotekoulutuksella - onnistuneesti.

Suomalainen hallinto on unelmahyvä, ainakin verrattuna niihin kahteen muuhun maahan, jossa olen asunut. Suomessa asiat tuppaavat hoitumaan helpommin, ja suomalainen hallinto tuntuisi työskentelevän tehokkaammin ja asiallisemmin.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 13, 2021, 13:32:48
Verovirastossakin on hyvin monenlaisen koulutuksen saaneita henkilöitä töissä. Mutta todellakin, verovirastossa saa hyvää palvelua. Toinen hyvän palvelun paikka on Alko. Jotta pysytään otsikossa niin alkon myyjät lienevät tradenomeja yms kaupallisen alan peruskoulutuksen saaneita, joiden osaamista on laajennettu tuotekoulutuksella - onnistuneesti.

Alkon myyjien tuotekoulutuksesta olen kuullut eräältä nykyään eläköityneeltä keski-ikäiseltä mieheltä. Hänellä Alkon tuotekoulutus aiheutti kai jonkinasteisen alkoholismin (vaikka viiniosaamisensa olikin sen ansiosta käsittääkseni mainio), ja luullakseni tuotekoulutuksen seurauksena hän sairastui ahdistuneisuushäiriöön, mikä hänet lopulta vei sairaseläkkeelle.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 13, 2021, 13:30:43

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 13, 2021, 13:21:01
On niin...tyydyttävää ajatella, että tarvitsemme vain auranajajia ja sähkömiehiä ja voimme katsoa nenän vartta pitkin maistereita ja muita byrokraatteja - aina siihen saakka, kun emme oikein ymmärrä, miten kuntien ja valtioiden toimet oikeasti pyörivät, puhumattakaan siitä, miten niiden pitäisi pyöriä.

Suomalainen hallinto on aivan kamalaa! Juuri mikään ei toimi. VTV ei ole suinkaan poikkeus.

No höpsistä nyt. Ja jos onkin, ei se koulutuksesta ole kiinni, vaan politikoinnista.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 13, 2021, 13:32:59
Suomalainen hallinto on unelmahyvä, ainakin verrattuna niihin kahteen muuhun maahan, jossa olen asunut. Suomessa asiat tuppaavat hoitumaan helpommin, ja suomalainen hallinto tuntuisi työskentelevän tehokkaammin ja asiallisemmin.

Julkishallinnon kulujen osuus bruttokansantuotteesta taitaa olla EU:n suurimpia. Silti monet asiat tökkivät.

Miten tämä liittyy koulutukseen? Siten, että julkishallinnon ohjaamalla koulutuksella on taipumus uusintaa ja monistaa tiettyä tehottomuuteen johtavaa hölmöyttä. Koulutuksen päämääriä ohjataan enemmän ideologisista lähtökohdista kuin loppuasiakkaan, siis kansalaisen tarpeista. 

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 13, 2021, 13:53:57
Koulutuksen päämääriä ohjataan enemmän ideologisista lähtökohdista kuin loppuasiakkaan, siis kansalaisen tarpeista.

Taivaan kiitos. Viimeinen, mitä tässä enää tarvitaan, että jokainen tiivi ja taavi, kille ja kalle on koulutuksen loppuasiakas. Oppilaat asiakkaina jo riittävät.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 13, 2021, 13:53:57

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 13, 2021, 13:32:59
Suomalainen hallinto on unelmahyvä, ainakin verrattuna niihin kahteen muuhun maahan, jossa olen asunut. Suomessa asiat tuppaavat hoitumaan helpommin, ja suomalainen hallinto tuntuisi työskentelevän tehokkaammin ja asiallisemmin.

Julkishallinnon kulujen osuus bruttokansantuotteesta taitaa olla EU:n suurimpia. Silti monet asiat tökkivät.

Miten tämä liittyy koulutukseen? Siten, että julkishallinnon ohjaamalla koulutuksella on taipumus uusintaa ja monistaa tiettyä tehottomuuteen johtavaa hölmöyttä. Koulutuksen päämääriä ohjataan enemmän ideologisista lähtökohdista kuin loppuasiakkaan, siis kansalaisen tarpeista.

Lähde tuolle ensimmäiselle väitteelle? Muistan ainakin lukeneeni terveydenhuollon kustannuksista, että ne ovat maltilliset esimerkiksi verrattuna USA:han, ja siitä huolimatta terveydenhuolto Suomessa on laadukkaampi.

Jaa että julkishallinnon ohjaamalla koulutuksella olisi taipumus uusintaa ja monistaa tiettyä tehottomuuteen johtavaa hölmöyttä? Tämänkin väitten tueksi näkisin jotain evidenssiä. En ole eri mieltä tai samaa mieltä. Paitsi, jos esimerkiksi lääketieteen koulutus on "julkishallinnon ohjaama" koulutus? Eikös se ole sitä? Tehottomuudesta ei terveydenhuollon osalta kai voi puhua? Käsittääkseni terveydenhoito on aika tehokkaasti organisoitu, ja kaikki löysät pois on nipistetty. Ja oikeastaan liikaakin joillakin aloilla. Esimerkisi päihdehuolto ja psykiatria ovat kai aliresurssoituja, vaikka tehokkaalla hoidolla voisi saavuttaa yhteiskunnalle myös rahallisia hyötyä, inhimillisten hyötyjen lisäksi.

^
Meillä ei ole tosiaan varaa jenkkien malliin, jossa kaikki on yksityistetty. Mutta toki jos voisimme elää valtiona vuodesta toiseen yhtä paljon yli varojen per kansalainen kuten jenkki jenkeissä, niin sitten olisi varmasti varaa karsia julkishallinosta.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 13, 2021, 14:04:32

Lähde tuolle ensimmäiselle väitteelle? Muistan ainakin lukeneeni terveydenhuollon kustannuksista, että ne ovat maltilliset esimerkiksi verrattuna USA:han, ja siitä huolimatta terveydenhuolto Suomessa on laadukkaampi.

https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkiset-menot/Julkisten-menojen-kansainvalinen-vertailu/#bba2bd20

Lainaa
Jaa että julkishallinnon ohjaamalla koulutuksella olisi taipumus uusintaa ja monistaa tiettyä tehottomuuteen johtavaa hölmöyttä? Tämänkin väitten tueksi näkisin jotain evidenssiä.

Aikoinaan porvarihallituksilla oli tapana ympätä ihan jokaiseen tutkintoon pakolliseksi sisällöksi yrittäjyyttä, vaikka kyseisten tutkintojen suorittajat eivät koskaan työllistyneetkään yrittäjiksi.

Nykyään tutkintojen poliittisena lisämausteena on kiertotalous ja kestävä kehitys. Joissakin jopa monikulttuurisuus. Niin, ja se hyvinvointi.

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 13, 2021, 14:09:40Mutta toki jos voisimme elää valtiona vuodesta toiseen yhtä paljon yli varojen per kansalainen kuten jenkki jenkeissä, niin sitten olisi varmasti varaa karsia julkishallinosta.

Eikös Yhdysvallat myös valtiona, ole paljon velkaa?

Lainaus käyttäjältä: Juha - huhtikuu 13, 2021, 14:38:34

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 13, 2021, 14:09:40Mutta toki jos voisimme elää valtiona vuodesta toiseen yhtä paljon yli varojen per kansalainen kuten jenkki jenkeissä, niin sitten olisi varmasti varaa karsia julkishallinosta.

Eikös Yhdysvallat myös valtiona, ole paljon velkaa?

Juuri tuota hintalappua tarkoitin. Joko joudumme kasvattamaan valtion velkaa enemmän per vuosi kuin nyt kasvatamme tai sitten tarvitsemme taikaseinän, josta saa rahaa.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 13, 2021, 14:34:21

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 13, 2021, 14:04:32

Lähde tuolle ensimmäiselle väitteelle? Muistan ainakin lukeneeni terveydenhuollon kustannuksista, että ne ovat maltilliset esimerkiksi verrattuna USA:han, ja siitä huolimatta terveydenhuolto Suomessa on laadukkaampi.

https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkiset-menot/Julkisten-menojen-kansainvalinen-vertailu/#bba2bd20

Se väitteesihän oli: "Julkishallinnon kulujen osuus bruttokansantuotteesta taitaa olla EU:n suurimpia. Silti monet asiat tökkivät.". Linkkisi ei ole vertailua julkishallinnon kuluista EU:n sisällä, vaan julkisten menojen kansainvälinen vertailu.

Julkisista menoistahan vain 0,15 % on (yleisen) julkishallinnon menoja:
https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkiset-menot/Veroeurojen-kaytto/#51fea054

Koulutus luo välineenä kiistattomaa paikkaa. Samaa tekee työn tekeminen, siis toimeentulon hakeminen. Eräs perusjuttu on vielä terveys, ja terveystekijöiden ylläpito.

Kun merkittävyyttä on, ja se huomataan yleisesti, tai alkaa yleisesti painaa, niin alueille tulee ajastaan säpinää, ja monenlaisia puolia ilmenee.

Usarissa kun joku listaili Suomen pahimpia ongelmia, niin totesin, että tärkein jäi puuttumaan. Kyseessä laillisuus, talous ja oikeuspuoli, joka oikeastaan on ainoastaan merkittävä väylä, resursseihin. Näin useimmiten, kun puiterakenteluihin nojataan paljon.

Järestelypiirteen ongelmallisuutta harvemmin nostetaan esiin, tosin joissain yhteyksissä kyllä. Tärkeää on nähdä seikka siinä merkityksessä, kuin on, tai on laajasti ottaen, joka tapauksessa, jos asiaan ei kiinnitetä huomiota.

Koko ihmisen historiapolun voi nähdä samasta vinkkelistä. Tästä kertoo Raamatun luomiskertomus, mm. Jos tämä lähde tökkii, vaihtoehtoja voi olla muitakin.

Muuten oman näkemykseni on, että kreikkalaisten kun kerrottiin palvovan kauneutta, luontoa ja täydellisyyttä, ... miten tästä kertookaan, niin menihän se överiksi. Toisaalta, kun idea on laaja-alaisen odotuksellinen, ei ihme, sillä seikan todentaminen on tosiaan vaikeaa, ja porsaanreikiä on kaikkialla, joten päinvastainen on ilmeisempää, hyvin vähin panoksin.

Lopun voi arvata, ja melkein alustavasti tietää suoraan, jos rohkenee.

Tieteen voi äärivievänä, nähdä tihulaisena, siinä missä konservatiivisen pidättäytymisen, johonkin laaja-alaisempaan ideaan / uskomukseen, joka naulaa katseen ideaaliin, muttei ota askeltakaan, ideaalisuunnan askelten toteutumiseksi.

Mihinkäs ihminen perimmäisemmistä reunaehdoista pääsisi, ja jos pääsee, ei lupaavaa ennakoitavissa.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 13, 2021, 14:34:21

Lainaus käyttäjältä: kertsi
Jaa että julkishallinnon ohjaamalla koulutuksella olisi taipumus uusintaa ja monistaa tiettyä tehottomuuteen johtavaa hölmöyttä? Tämänkin väitten tueksi näkisin jotain evidenssiä.

Aikoinaan porvarihallituksilla oli tapana ympätä ihan jokaiseen tutkintoon pakolliseksi sisällöksi yrittäjyyttä, vaikka kyseisten tutkintojen suorittajat eivät koskaan työllistyneetkään yrittäjiksi.

Nykyään tutkintojen poliittisena lisämausteena on kiertotalous ja kestävä kehitys. Joissakin jopa monikulttuurisuus. Niin, ja se hyvinvointi.

Yrittäjyyskoulutuksesta olen samaa mieltä (ainakin kunnes olen nähnyt vakuuttavia argumentteja sen puolesta koulutuksessa kuin koulutuksessa). Turha kouluttaa ihmisisiä yrittäjiksi, jos näillä ei ole tarkoituskaan ryhtyä yrittäjiksi.

Kestävä kehitys tai hyvinvointi ovat semmoisia, että en näe niistä isompia huonoja puolia, sillä sekä maailman resurssien tuhlaamattomuus ja hyvinvointihan ovat molemmat hyviä asioita?

Monikulttuurisuuskasvatus voisi periaatteessa olla hyvä lisä koulutuksessa, jos esimerkiksi pääsee tai joutuu työssään kohtaamaan monenlaisista taustoista tulevia ihmisiä, ja jos on riski, että omat ennakkoluulot tai stereotypiat ovat niin haitallisia, että siitä kanssaihmisten hyvinvointi heikentyy. Tietysti tapakasvatusta tapahtuu myös kotona, mutta ei kaikkien kotona ole opetettu kohtelemaan kanssaihmisiä esim. ei-rasistisesti. En sitten tiedä, miten hyvin monikulttuurisuuskoulutus toimii käytännössä. Esimerkiksi opettajan työssä siitä voisi kuitenkin olla hyötyä ihan jo oppilaiden oppimistulostenkin kannalta, sillä rasistisesti syrjityt oppilaat oppivat huonommin. He myös työllistyvät huonommin ja heidän elämästään tehdään muillakin tavoin kurjempaa kuin sen tarvitsisi olla.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 13, 2021, 13:32:48

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 13, 2021, 12:21:51
Onkohan verovirastossa hallintotieteen maistereita?
Itse koen saaneeni erinomaista ja asiallista palvelua verovirastosta, ei ole kuin pelkkää hyvää sanottavaa siinä tapauksessa hallintotieteen maistereista vain näiden kokemusten valossa.

Verovirastossakin on hyvin monenlaisen koulutuksen saaneita henkilöitä töissä. Mutta todellakin, verovirastossa saa hyvää palvelua. Toinen hyvän palvelun paikka on Alko. Jotta pysytään otsikossa niin alkon myyjät lienevät tradenomeja yms kaupallisen alan peruskoulutuksen saaneita, joiden osaamista on laajennettu tuotekoulutuksella - onnistuneesti.

Alkonomi!!

Vaikea verrata eri virastojen toimintaa muiden maiden vastaaviin kun en ole muualla asunut.

Suomi voisi keskiasteella kouluttaa taloustieteilijöitä, ei heitä yliopistoissa tarvitse kouluttaa. Se on yhteiskunnalta tuhlausta, jos ylikoulutetaan.

Kun puhutaan koulutuksesta, ja sen päälle tapahtuvasta soveltamisesta (työstä), niin työ tosiaan tuo mukanaan suhteutusta siihen, mikä on tärkeää ja merkityksellistä, mikäli työhön liittyy arvioitavaa.

Näin työ menee jonkin verran lähelle käytäntöä, todellisuuden juuria, ja toisaalta haittana voi olla se, mikä näkyy ei-ammatti-ihmisissä, jotka eivät ole perehtyneet alueeseen mitenkään.

Toki alkuun, oppi ja koulutus antaa avaruutta, josta jotain tietoa lähtee painottumaa siten, kun se hyödylliseksi on osoittautuu. Lisäksi, koulutukseen, tietyn alan osalta, liittyy jo valmiiksi sellaista, mikä on ammatin harjoittamisen kannalta relevanttia.

Sellainen käsitys, että hiljainen tieto aina ei ihan riitä. Voi olla tosi pätevä, ja luotettava, muttei välttämättä osaa viestiä alastaan kovin hyvin vertaisilleen, tai asiakkaillekaan. Näissä kohden, jotkin ammatit voi vaalia enemmän liityttävyyttä, ts liittymää muuhunkin kuin tulostekemiseen. Linjoilla oltava jonkin verran, mikä on katsottu tarpeelliseksi, tai mitä on ollut tapana.

Kun rautaiset toimintataidot omaava ammattilainen kertaa teoriaa, ja käy toimintaan kuuluvaa läpi koulutuksenomaisesti, niin tällä on jonkin verran merkitystä, positiivisesti.

Osa työtehtävistä on sellaisia, että ammatinharjoittajien tehtävä on tuoda kokemusta ja tietoa yhteisempään, joten suunta voi olla tavallisesta poikkeava. Tavan ammatteja koskien, ei yleensä ole kuin yksisuuntatilanteita, jos painotusta ajattelee.

Koulutuksella on ollut hyvin paljon yksisuunta-historiaa. Kyseessä ei ole vain vanhanaikaisuus, ja asian kuittaaminen tällaiselta, vaikuttaa minusta omahyväiseltä.

Lainaus käyttäjältä: Juha - huhtikuu 14, 2021, 00:09:38
...Koulutuksella on ollut hyvin paljon yksisuunta-historiaa. Kyseessä ei ole vain vanhanaikaisuus, ja asian kuittaaminen tällaiselta, vaikuttaa minusta omahyväiseltä.

Ehkä vanhanaikaisuus, eli yliopistokoulutuksen arvostus, on meillä ongelmana. Joku vasuri-idealisti tässä hiljattain esitti, että yliopistokoulutuksen tulisi koskea jopa puolta koulutetusta väestöstä?! Tuohan on täysin typerä ajatus, koska yhteiskunta ei tarvitse ylikoulutettuja ihmisiä.

Talvisin yhteiskunta tarvitsee ihmisiä, jotka auraavat tiet, hoitavat viemäri/ilmanvaihto-ongelmat/lämpöongelmat, energiansiirron, sähköongelmat jne. Me tarvitsemme inssejä ja teknisen alan käytännön osaajia. Emme koskaan lesbofeminismirunouden asiantuntijoita, vaan viemäriväinöjä ja rööriroopeja.

Yhteiskuntamme kouluttaa ihmisiä aivan liikaa teoreettisille opinaloille ja liian vähän käytännönaloille. Yhteiskunnan tulisi runsaasti vähentää yliopistokoulutusta ja panostaa enemmän käytännönaloihin, koska noista viimeksimainituista on hyötyä yhteiskunnalle.

Mitä toiminnan varmuuteen tulee, kaavamaisesti ja sumeilemattomasti, niin tässä vähän suuntaa, ja riskejä samalla, siis taustaa, josta ajatellaan jotain hyvää tapahtuvaksi: https://kantapaikka.net/index.php/topic,1834.msg95356.html#msg95356

Kun ison, ja laajan harkinnan jälkeen tilanne tuota, voi kysyä, miten tämä oikein tekemisen vaikeus noin ylipäätään, tulee huomoiduksi, jos seuraamukset aktiivisista rimanalituksista johtaa hankaluuteen suoraan, tai kertyminä.

Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 13, 2021, 21:43:10
Suomi voisi keskiasteella kouluttaa taloustieteilijöitä, ei heitä yliopistoissa tarvitse kouluttaa. Se on yhteiskunnalta tuhlausta, jos ylikoulutetaan.

Kyllähän taloutta opetetaan monella asteella, niinkuin tietysti pitääkin. Oikeat koulutusmäärät ovat tietysti hankalia määriteltäviä koska pitäisi tietää tulevaisuuden tilanne jotta ei tulisi hukkakoulutusta. Sama koskee kaikkia aloja. Paitsi lääkärien aloituspaikkoja, joita pidetään keinotekoisesti liian alhaalla. Mielestäni kaikilla aloilla kun kysynnän ja tarjonnan määrä johtaa noin 2% työttömyysasteeseen, eli on vain kitkatyöttömyyttä, on koulutusmäärä sopiva.

Yliopistokoulutus ei ole yleensä ammattikoulutusta (poislukien lääkärin ja opettajan opinnot ja ehkä muutama muu).

Yliopistokoulutus antaa mm. eväitä tehdä tieteellistä tutkimusta. Sekä soveltava tutkimus että perustutkimus on tärkeää. Aina ei etukäteen tiedä, miten perustutkimuksen tuloksia voitaisiin soveltaa, mutta siitä huolimatta perustutkimus on tärkeää, koska soveltava tutkimus pohjaa perustutkimukseen.Tieteellinen tutkimus ja tiede on paras tapa saada tietoa maailmasta, järkiperäinen ja järjestelmällinen tapa. Teenlehdistä tai netin viemäreistä katsominen ei ole.

En käsitä tieteenvastaisuutta tai yliopistovastaisuutta. Pidän sellaista höperehtimisenä. 

Tottakai sähkömiehiä tarvitaan, mutta ei heistä tieteellisen tutkimuksen tekijöiksi ole. Eikä moneen muuhunkaan, paitsi sille kapealle osaamisalalle, mihin ovat kouluttautuneet ja työssä oppineet.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 14, 2021, 11:17:49En käsitä tieteenvastaisuutta tai yliopistovastaisuutta. Pidän sellaista höperehtimisenä.

Ei näitä tarvitse käsittää. Riittää kun on mukana.

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 14:21:42

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 14:19:43

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 13:43:24
Onko tälle jotain tutkimuksellista näyttöä tukena, että juuri pitkä opiskelu aiheuttaa näkemiäsi ongelmia, vai puhutko ihan vain omasta asioiden kokemisestasi?

Ihan omasta ja muidenkin kokemuksesta. Tunnen aika paljon opettajia, ja monet heistäkin tuntuvat olevan tätä mieltä - yksityisesti tietenkin!

Eli pelkkiä subjektiivisia näkemyksiä ts. anekdootteja (https://fi.wikipedia.org/wiki/Anekdoottinen_todiste) ilman näyttöä ongelmien yleisyydestä.

Mitä tekee tekniikan tohtori kun asunnosta katkeavat sähköt? Soittaako yliopistolle vai sähköliikkeeseen?

Lainaus käyttäjältä: Saares - huhtikuu 14, 2021, 13:04:26

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 14:21:42

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 14:19:43

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 13:43:24
Onko tälle jotain tutkimuksellista näyttöä tukena, että juuri pitkä opiskelu aiheuttaa näkemiäsi ongelmia, vai puhutko ihan vain omasta asioiden kokemisestasi?

Ihan omasta ja muidenkin kokemuksesta. Tunnen aika paljon opettajia, ja monet heistäkin tuntuvat olevan tätä mieltä - yksityisesti tietenkin!

Eli pelkkiä subjektiivisia näkemyksiä ts. anekdootteja (https://fi.wikipedia.org/wiki/Anekdoottinen_todiste) ilman näyttöä ongelmien yleisyydestä.

Mitä tekee tekniikan tohtori kun asunnosta katkeavat sähköt? Soittaako yliopistolle vai sähköliikkeeseen?

Ja mistä on sähköliikkeeseen tullut kaikki siellä myytävä tavara, onko ne alun perin keksinyt, suunnitellut ja kehittänyt sekä valmistusprosessit määritellyt kumpi, sähköasentaja vaiko ehkä liikkeen omistaja?

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 14, 2021, 11:17:49


En käsitä tieteenvastaisuutta tai yliopistovastaisuutta.

Minulla ei ole mitään tiedettä tai yliopistoa vastaan. En vain nosta niitä jalustalle. Henkilö joka on tehnyt näistä itselleen uskonnollisen palvonnan kohteen kokee tällöin että jotenkin aliarvostaisin niitä.

Sama perspektiiviharha näkyy feministisessä ajattelutavassa. Jos naista ei nosta jalustalle ja heille ei ole valmis antamaan positiivista erityiskohtelua, näkee feministi tämän naisvastaisuutena.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 14, 2021, 14:01:55

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 14, 2021, 11:17:49


En käsitä tieteenvastaisuutta tai yliopistovastaisuutta.

Minulla ei ole mitään tiedettä tai yliopistoa vastaan. En vain nosta niitä jalustalle. Henkilö joka on tehnyt näistä itselleen uskonnollisen palvonnan kohteen kokee tällöin että jotenkin aliarvostaisin niitä.

Sama perspektiiviharha näkyy feministisessä ajattelutavassa. Jos naista ei nosta jalustalle ja heille ei ole valmis antamaan positiivista erityiskohtelua, näkee feministi tämän naisvastaisuutena.

Milloin kyse on perspektiivistä, milloin symmetriasta, mutta jos julistaa lähtökohtaisesti arvostavansa enemmän ei-akateemisuutta akateemisuuden sijaan, se on kyllä akateemisuuden aliarvioimista. Tai ehkä se on vain ei-akateemisuuden nostamista jalustalle.

Sen sijaan siis, että ei arvottaisi näitä, vaan näkisi, että molemmilla on oma arvostettu paikkansa.

T: Xante

Kun lähdemme arvottamaan asioita, pitäisi ensin määritellä konteksti jossa arvo muodostuu.

Voimme antaa eri tutkinnoille erilaisia arvoja riippuen siitä, mitä asioita pidämme tärkeänä.

Pragmaatikko  määrittelee koulutuksen arvon hyötynäkökulman kautta. Maisteri, jonka palveluksista kukaan ei olisi valmis maksamaan mitään on taatusti arvottomampi kuin vaikkapa putkimies.

Idealisti antaa koulutukselle ideologian mukaisen arvon. Kokoomuksen ideologiaan kuuluu korkeakoulututkintojen arvostaminen. Juristit, lääkärit ja ekonomit ovat arvokkaimpia. Vanha vasemmistolaisuus taas antoi arvoa taiteilijoille ja teollisuuden työntekijätason tutkinnoille. Feministiseen ideologiaan taitaa kuulua naisvaltaisten tutkintojen arvostaminen. Militaristiset ideologiat arvostavat sotilaskoulutusta ja poliisialaa.

Kilpailuhenkinen arvostaa niitä tutkintoja, joiden suorittaminen vaatii kovaa kilpailua ja työtä ja joihin on tiukka karsinta.

Altruismiin taipuvainen antaa arvoa niille tutkinnoille, joissa ihminen tekee muille hyvää ja alistaa itsensä palvelemaan muita huonolla palkalla.

Uskonnolliset ryhmittymät arvostavat uskonnollista koulutusta jne...

Ja jotkut vain asioita sen kummemmin arvottamatta ilmoittavat arvostavansa sairaanhoitajaa enemmän kuin hallintotieteiden maisteria, noin vain, koska näin.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 14, 2021, 14:40:26
Kun lähdemme arvottamaan asioita, pitäisi ensin määritellä konteksti jossa arvo muodostuu.

Voimme antaa eri tutkinnoille erilaisia arvoja riippuen siitä, mitä asioita pidämme tärkeänä.

Pragmaatikko  määrittelee koulutuksen arvon hyötynäkökulman kautta. Maisteri, jonka palveluksista kukaan ei olisi valmis maksamaan mitään on taatusti arvottomampi kuin vaikkapa putkimies.

Idealisti antaa koulutukselle ideologian mukaisen arvon. Kokoomuksen ideologiaan kuuluu korkeakoulututkintojen arvostaminen. Juristit, lääkärit ja ekonomit ovat arvokkaimpia. Vanha vasemmistolaisuus taas antoi arvoa taiteilijoille ja teollisuuden työntekijätason tutkinnoille. Feministiseen ideologiaan taitaa kuulua naisvaltaisten tutkintojen arvostaminen. Militaristiset ideologiat arvostavat sotilaskoulutusta ja poliisialaa.

Kilpailuhenkinen arvostaa niitä tutkintoja, joiden suorittaminen vaatii kovaa kilpailua ja työtä ja joihin on tiukka karsinta.

Altruismiin taipuvainen antaa arvoa niille tutkinnoille, joissa ihminen tekee muille hyvää ja alistaa itsensä palvelemaan muita huonolla palkalla.

Uskonnolliset ryhmittymät arvostavat uskonnollista koulutusta jne...

Kun tavoite on ihmisten yhteiselo, tarvitsee monet yhteiset asiat jonkinlaista byrokratiaa toimiakseen. Onko nyt Bruton mielestä siis parempi äänestää tällaista tehtävää laatimaan putkimies, joka tyypillisesti sekoittaa todistusaineiston ja anekdootin keskenään vai maisteri, joka noiden kahden välisen eron tyypillisesti erottaa?

Osaajalla on aina kysyntää   8)
Erkki Liikanen - Tuttu mies putkimies (https://youtu.be/wzh69Bzj5Do)

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 14, 2021, 14:15:26[...] jos julistaa lähtökohtaisesti arvostavansa enemmän ei-akateemisuutta akateemisuuden sijaan, se on kyllä akateemisuuden aliarvioimista. Tai ehkä se on vain ei-akateemisuuden nostamista jalustalle.

Tai sitten on, ja jotain vaihetta ajatellen kyse voisi olla oletusarvoisesta arviointilähdöstä, hyvin perustein.

Miten ikiaikaisemin voisi mennä, on oma juttunsa, kun näiden välineiden käytöt vaihtelee, tuotto-odotuksiltaan, riippuen ajan lisäksi myös siitä, kenen saamapuoleen kiinnitetään huomiota.

Jalustalle voidaan nostaa, tosin ei välttämättä kunniallisessa mielessä, ja jos muuten hyvä asia, ja näin, niin tilanne on suorastaan omituinen. Tämä on silti siinä mielessä normaalia, että päätymänä ei ole tavattamuus.

Ei nämä oikeastaan ole mielipidekysymyksiä. Suuri osa merkittävistä asioista, ei kuulu tähän joukkoon. Se on oikeastaan ihan hyväkin, tosin riippuu, miten näihin tartutaan, jollon tullaan tarttujaan, ja sitä kautta konaisuuteen, jonnekin ... vaikka sosiologisiin tapahtumiin, joissa on päätöstä mukana, tai tätä voi odottaa / vaatia.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - huhtikuu 14, 2021, 14:01:55

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 14, 2021, 11:17:49


En käsitä tieteenvastaisuutta tai yliopistovastaisuutta.

Minulla ei ole mitään tiedettä tai yliopistoa vastaan. En vain nosta niitä jalustalle. Henkilö joka on tehnyt näistä itselleen uskonnollisen palvonnan kohteen kokee tällöin että jotenkin aliarvostaisin niitä.

Sama perspektiiviharha näkyy feministisessä ajattelutavassa. Jos naista ei nosta jalustalle ja heille ei ole valmis antamaan positiivista erityiskohtelua, näkee feministi tämän naisvastaisuutena.

Missäs semmoisia henkilöitä on näkynyt, jotka ovat tehneet tieteestä ja yliopistosta ja tieteestä uskonnollisen palvonnan kohteen? Linkki? Miten tuo edes liittyy tähän keskusteluun? Ettet nyt vaan esittäisi jotain henkilöönkäyvää jotakuta Kantapaikan keskustelijaa kohtaan?

Feminismi-heittokaan ei osu tämän keskustelun aihealueeseen lainkaan.

Lainaus käyttäjältä: Saares - huhtikuu 14, 2021, 13:04:26
Mitä tekee tekniikan tohtori kun asunnosta katkeavat sähköt? Soittaako yliopistolle vai sähköliikkeeseen?

Nimenomaan, soittaa keskiasteen koulutuksen saaneelle ammattilaiselle, ei yliopistotyypille.
- - -
Anteeksi, kun toistan itseäni, mutta ei ylikoulutus ole hyvä asia. Yliopistokoulutettuja ei mikään maa tarvitse niin paljon, kuin meillä koulutetaan. Ammattikouluistakin haluttiin luoda jotain ammattikorkeakouluja, mutta miksi? Ikään kuin tutkinnon arvo loisi pätevyyttä?
No, ei luo, vaan ammattiosaaminen sitä luo.

Yliopistot luovat ehkä sivistynyttä osaamista, mutta mitään ammattiosaamista ei yliopisto useinkaan (hum./yhtk.tiet.) luo!
Been there, done that...