Mutta jos yhtään on epäsuhtaa että toinen rakastaa ja toinen pitääkin kumppaniaan jonain kunhan joku onina, niin minusta se on äärimmäinen loukkaus sitä rakastavaa kohtaan.
Ja sitten vielä lapsia sen kusipään kanssa, jolle on ihan sama että se kumppani on juuri se joka hän on. Länsimaissa tuollainen tuntuu jo tunnevammaiselta.
En halua olla se tunteeton, enkä tunteellinen osapuoli. Ja jos olisin parisuhteessa sellaisen kanssa jota en rakasta, mutta hyötyisin hänestä, kokisin olevani onnenonkija tai huora. Tai hyväksikäyttäjä. Tämän takiahan lopetin tapailun 2 v sitten.
Entä jos toinen henkilö muuttuu parisuhteen aikana eikä enää vastaa niitä kriteereitä, joita toinen henkilö pitää kumppanuuden edellytyksenä (ei saa olla kaljamahaa, ei saa olla ylipainoa, ei saa olla juopottelua, ei saa olla haisemista, ei kaavamaisuutta...) , pitääkö toisen henkilön sanoa "good bye" ja lähteä etsimään uutta kumppania? Vai pitääkö ensiksi antaa varoitus ja sanoa, että olet muuttunut niin paljon huonompaan suuntaan, että en enää rakasta sinua. Annan vielä mahdollisuuden muuttua ennalleen, jolloin saatan alkaa uudestaan rakastaa sinua.
Sanoisiko eroaja lähtiessään, että "en halua olla tunnevammainen enkä hyväksikäyttäjä, joten poistun suhteesta, koska et täytä enää kriteereitäni".
Entä jos kyseessä on lapsiperhe, jolla on yhteinen asunto ja asuntolaina ja kaikenlaisia kytköksiä. Siitä voi olla vaikea lähteä.
Minusta tuntuu (MUTU), että on paljon avioliittoja ja suhteita, joissa ollaan hieman epätasapainoisesti siten, että toisen osapuolen tunteet toista kohtaan ovat voimakkaammat kuin toisen toista kohtaan. Ei kai kiintymys ja rakkaus ja halu olla yhdessä ole täydellisesti ON/OFF -juttu, vaan siinä on aste-eroja niin kuin missä tahansa asiassa. Suhteessahan on monta eri ulottuvuutta, joten voi olla niin, jollakin ulottuvuudella halu elää yhdessä on voimakkaampi kuin jollakin toisella.
Esimerkejä:
Pidän niin paljon rahoistasi, että haluan jakaa elämäni (ja pankkitilisi) kanssasi, vaikka oletkin huono sängyssä.
Olet niin hyvä rakastaja, että siedän sinua seurassani, vaikka oletkin köyhä hulttio.
Olet niin hyvä remonttimies kodin asioissa, että sinusta en luovu, vaikka puolisona oletkin täysin toivoton.
Sinun kauttasi pääsen seurapiireihin, joihin ilman sinua en pääsisi, joten saat olla puolisoni.
Ehkä tuo on Norma Batesin arvostelemaa hyväksikäyttöä, mutta mitä muuta elämä on?
Tuoreimmat viestit
