Nykyaikaisen valtiollisen demokratian kansalaisille on taattu äänioikeus, yhdistymisvapaus, sananvapaus ja elinkeinovapaus. Tässä ketjussa pohditaan, miten nämä eri maissa toteutuvat ja mitä kansalaisuus eri olosuhteissa merkitsee.
Huom: ketjussa keskitytään kansalaisen poliittisiin oikeuksiin, ei hyvinvointiin (terveys, koulutus jne.).
"Kuka on kansalainen ja voiko kansalaisuuden menettää?" "Mitä tapahtuu henkilöille vailla kansalaisuutta?"
Amerikkalaisessa rikossarjassa mainittiin sivumennen, että vankeuteen tuomittu menettää USA:ssa äänioikeuden. Hain asiasta tarkempaa tietoa, jolloin ilmeni, että äänioikeus ei välttämättä palaudu edes vankeustuomion jälkeen. Jos ihmisellä ei ole kotimaassaan äänioikeutta, niin onko hän oikeastaan kansalainen lainkaan?
Valtion pitää huolehtia myös vankien oikeuksista ja turvallisuudesta. On käsittämätöntä, että vangit sysättäisiin äänioikeuden menetyksellä vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomiin. Asialla on mitä syvällisin periaatteellinen - ja joissain tilanteissa mahdollisesti käytännöllinenkin - merkitys.
Yhdysvalloissa jokaisella osavaltiolla on omat vaalilakinsa. Äänestäjäksi täytyy erikseen rekisteröityä (joko pitemmäksi ajaksi tai jokaiseen vaaliin erikseen), koska keskitettyä väestörekisteriä ei ole. Rekisteröitymiseen tarvittava henkilötodistus (=ajokortti) voi olla vaikea hankkia, koska niitä myöntävien palvelupaikkojen aukioloajat ovat lyhyet. Lisäksi vaalipäivä on aina tiistai eli työpäivä.
Osavaltiot vaikuttavat kikkailemalla äänestystuloksiin mm. äänestyspaikkojen määrää vähentämällä ja niiden sijoittamisella esim. mustien ja latinoiden ulottumattomiin. Jonotusajat vaalipaikoilla voivat olla todella pitkät, ja kun äänestyspaikkoja on poistettu tarkoitushakuisesti, oli välivaaleissa 2014 mustien jonotusaika keskimäärin 200 prosenttia ja latinoiden 150 prosenttia verrattuna valkoisiin.
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3985825-miljoonilta-viety-aanioikeus-yhdysvaltain-vaaleissa
https://yle.fi/uutiset/3-11576940
Yhdysvallat on huono esimerkki demokraattisesta järjestelmästä, sillä Yhdysvallat on enempikin oligargia. Tai millaiseksi systeemiä nyt sanotaan, missä vaikutusmahdollisuudet on sidottu melko suoraan pankkitilin saldoon.
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - joulukuu 21, 2020, 19:57:36
Yhdysvallat on huono esimerkki demokraattisesta järjestelmästä, sillä Yhdysvallat on enempikin oligargia. Tai millaiseksi systeemiä nyt sanotaan, missä vaikutusmahdollisuudet on sidottu melko suoraan pankkitilin saldoon.
Keskustelun avausasetelma ei ota kantaa siihen, mikä on huono tai hyvä demokratia, mutta yhdistymisvapaus, äänioikeus, elinkeinovapaus ja sananvapaus pitää demokratiaksi luonnehditussa valtiossa olla. Tämän keskustelun pointtina nimenomaan on tarkastella, miten nämä toteutuvat.
Lainaus käyttäjältä: Amore - joulukuu 21, 2020, 20:24:33Keskustelun avausasetelma ei ota kantaa siihen, mikä on huono tai hyvä demokratia, mutta yhdistymisvapaus, äänioikeus, elinkeinovapaus ja sananvapaus pitää demokratiaksi luonnehditussa valtiossa olla. Tämän keskustelun pointtina nimenomaan on tarkastella, miten nämä toteutuvat.
Kimuranttinen odotus / vaatimus käsittelylle, sillä jos jokin demokratiaan katsottu keino olisi maksimissaan, eikä se oikeasti vaikuttaisi demokratian tilaan parantavasti eikä heikentävästi, tai voittopuolisesti heikentävästi, niin välineen toteutuminen viittaisi jossain suhteessa suoraan demokratiattomuuteen, tai käsittelyyn, jossa väline ei siihen oikeastaan liity aiheeseen.
Demokratia..väline -ketjun tulee olla kunnossa, jos välineen kautta voi arvioida demokratian edistymistä / ylläpitoa, jos se on se aiheena.
Yhtä lailla voisi tutkia sitä, miten liikkuminen ulkosalla toteutuu, ja arvioida siitä suoran oloisesti terveysvaikutuksia. Jos joku autoilee työkseen, tuskin on odotettavissa terveysvaikutusten osuvaa käsittelyä, positiivisin tulosodotuksin. Esim selän kunto olisi paremmin tarkasteltava kohde. Täydennystä vaativa kohta tämäkin.
Käsittelyn puitteistus on aika... nykyoloisen kärkipainottunut.
Lainaus käyttäjältä: Amore - joulukuu 21, 2020, 20:24:33
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - joulukuu 21, 2020, 19:57:36
Yhdysvallat on huono esimerkki demokraattisesta järjestelmästä, sillä Yhdysvallat on enempikin oligargia. Tai millaiseksi systeemiä nyt sanotaan, missä vaikutusmahdollisuudet on sidottu melko suoraan pankkitilin saldoon.
Keskustelun avausasetelma ei ota kantaa siihen, mikä on huono tai hyvä demokratia, mutta yhdistymisvapaus, äänioikeus, elinkeinovapaus ja sananvapaus pitää demokratiaksi luonnehditussa valtiossa olla. Tämän keskustelun pointtina nimenomaan on tarkastella, miten nämä toteutuvat.
Nuo toteutuvat Jenkeissä suorassa suhteessa pankkitilin saldoon. Eli ei ehkä voi sanoa noista joko tai, että ei toteudu tai että toteutuu, sillä riippuen yhteiskuntaluokasta, annettu vastaus muuttuu.
^
Muutenkin idea (edustuksellisessa) demokratiassa olisi kaiketi sellainen, että kansanedustaja edustaa kansaa päätöksenteossa. Mutta Jenkeissäkin demokratiaa tulkitaan "voittaja vie kaiken" -periaatteella, tarkoittaen, että jos äänestät kansanedustajaa, joka ei kuulu voittavaan puolueeseen, äänesi ei tule päätöksenteossa todennäköisesti lainkaan huomioiduksi. Eli vaikka olisi mahdollisuus äänestää ja saisit edustajasi valituksi, sillä äänellä ei ole mahdollisesti mitään teoreettistakaan vaikutusta päätöksenteossa. Näin voidaan kysyä, riittääkö demokratian toteutumiseksi oikeus äänestää vai pitäisikö myös poliitikkojen/puolueiden kannatus näkyä päätöksenteossa?
Lainaus käyttäjältä: Juha - joulukuu 22, 2020, 01:02:47
Hyvä tarkennus. Tutustunut mm Noam Chomskyyn, ja mieleen jäi eräs häneen liitetty ajatelma, joka meni niin, että valtio on aina tavan kansalaista vastaan. Valtio-kohta, vaatisi samalla tapaa täsmennystä, vaikka käytännössä korrelaatio olisi vahva.
Tuo nostaa ajatuksiani (ehdotelmia):
- Kansan keskiarvo tai mediaani tai moodi on aina yksilöä vastaan koska kukaan ei ole täsmälleen se
- Kansan suosikki on aina hyvin useita yksilöitä vastaan.
(Esim. kaupalliset radioiden soittolistat on minua ja monia muita vaastan koska ne on meille yäk.
Suosituin laulaja, euroviisuvoittaja jne on monille yäk. jne).
Nämä siis jo ilman painostavaa pakkovaltaa tai lakeja, pelkästään omalla painollaan.
- Valtiokoneistolla (lait, asetukset, poliisit...) tämä ilmentyy sitten tiukemmin ja julmemmin vaikka olisi demokraattinen ja
oikeuksia kunnioittava. Eikä kansa koskaan ole yksimieltä.
- Valtiohan on paljolti suuri sosiaaliavun muodossa sosiaalieroja tasaava verovouti ja koskaan ei ole niin että kaikki olisivat
tyytyväisiä verosysteemiin ja siihen kenelle ne rahat mitenkin jaetaan. Tässäkään valtion ei tarvi olla hirviökoneisto,
kansalaiset on "sodassa" toisia kansalaisia vastaan* vaikka valtiolle, valtiokoneistolle, nyrkkiä näyttäisivätkin.
jne.
Minulla oli tuossa taka-ajatuksena pieni vastaveto Chomskylle koska oletan hänen inhoavan valtiotansa, USAa, sen sotaista itsekästä johtoa. Chomsky on anarkisti joka tahtoisi valtiokoneiston romutettavan?
*)Olisiko some tuonut tämän esiin, valkaissut kansalle että "vihollisiansa" ei olekaan valtiokoneiston poliitikot ja virkamiehet vaan ne toiset kansalaiset, jotka ne äänesti ja on heidän kanssaa - kamalaa - aivan eri arvopohjan omaavina ihan eri mieltä.
->somesodat ja -kohut, vihapuheet ja kiistat.
^
Peliteoreettisesti ja miksei käytännössäkin taitaa olla niin että on kannattavampaa tavoitella tyydyttävää (demokraattista) yhteistyötä kuin tavoitella täydellistä ratkaisua sotimalla muita vastaan.
Tarkennuksen tarkennus: tarkoitin ketjun aiheeksi, "kuka on kansalainen ja voiko kansalaisuuden menettää?" "Mitä tapahtuu henkilöille vailla kansalaisuutta?"
Siis demoikratian muodolliset puitteet; EI sen vatkaamista, miten hyvin kansalaisen oikeudet (sosiaalisesti) toteutuvat.
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 22, 2020, 07:53:36Peliteoreettisesti ja miksei käytännössäkin taitaa olla niin että on kannattavampaa tavoitella tyydyttävää (demokraattista) yhteistyötä kuin tavoitella täydellistä ratkaisua sotimalla muita vastaan.
Etenkin lyhyellä aikavälillä, minkä voi lähestymistavan vuoksi katsoa hyväksi, ei heikoksi asiaksi.
Aktiivinen liittoutumattomuus on samaa, sillä liittoutumattomana olminen, vaatii käytännössä aktiivisuutta. Tässä tulee se kysymys, että joko olet puolellamme, tai meitä vastaan.
Neutraali ihminen viestii joissain tilanteissa epäsuorasti valinnoillaan. Joskus hyväksyy kielteistä, kun ei puutu, ja joskus on vastaan, kun ei liittoudu, ja ole jees-jees.
Samaa ilmiö tulee varmaaan esiin mm NATO-kysymyksessä, ja itsenäisen valtion tapauksessa. Sidokset eivät aina tarkoita itsenäisyyden vastakohtaa, päinvastoin. Osa sitoutumisista on tätä.
Tiedon tasolla, ilmiöstä tulee mieleen poikkeama neutraalista, tai objektiivisuudesta. Oikeuslaitos pyrkii omalla tavallaan puolueettomuuteen, ihmistasoa koskien. Kumpikaan noista ei suoraan pyri eväämään ihmisen mahdollisuutta elää hyvää elämää.
Joskus sanotaan kokemustasolta, että lähimmät ihmiset, eivät välttämättä ole ihmiselle parhaita. Voivat olla myös pahimpia. Kun yhteisötarve pukkaa päälle, niin se voi kanavoitua esim karkottamispohdintoihin. Kaikki lähimmät ihmiset, eivät ole parhaita yhteisöille.
Kansalaisuus on eri asia, kuin yhteisö. On tultava toimeen erilaisten pienyhteisöjen kanssa. Kaikki eivät samalla tapaa voi millään kuulua omaan yhteisöön.
Esim. tanskalaiset eivät voi äänestää Tanskan vaaleissa, jos he ovat muuttaneet ulkomaille ja oleskelu kestää yli 2 vuotta (poikkeuksena valtion palveluksessa olevat, kuten suurlähetystöjen henkilökunta, avustusjärjestöissä työskentelevät ym. julkisessa palveluksessa ulkomailla oleskelevat).
https://valg.sim.dk/vaelgere/udlandsdanskeres-valgret/
Tanska on vienyt kansalaisuuden kahdelta tanskalaisjihadistilta, jotka liittyivät äärijärjestö Isisiin Syyriassa, Tanskan hallitus kertoi tiistaina.
Tämä tuli mahdolliseksi tuoreella lailla, joka koskee vierastaistelijoita, joilla on kaksoiskansalaisuus. Lain myötä Tanskan hallitus voi viedä vierastaistelijan kansalaisuuden tämän ollessa ulkomailla jopa ilman oikeuden päätöstä, mikä vaadittiin aiemmin.
– Kaksi kansalaisuuden menettämispäätöstä on tehty johtuen toiminnasta, joka on vakavasti vahingollista valtiolle, Tanskan maahanmuutto- ja integraatioministeriö kertoi kirjallisessa lausunnossaan uutistoimisto AFP:lle.
Lakia sovellettiin nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun se tuli voimaan lokakuun lopulla (2019).
Tanskalaismedian mukaan toinen heistä on 25-vuotias mies, jolla on ollut sekä Tanskan että Turkin kansalaisuus. Toinen on nuori nainen, josta ei ole lisätietoja.
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/ulkomaat/tanska-vei-kansalaisuuden-kahdelta-jihadistilta-uuden-lain-nojalla-1.3166114
Kaipaisin Suomen demokratiaan sveitsiläistä kansalaisten veto-oikeutta. Eli sitovia kansanäänestyksiä ja ylipäätään suoraa demokratiaa.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - joulukuu 22, 2020, 18:39:06
Kaipaisin Suomen demokratiaan sveitsiläistä kansalaisten veto-oikeutta. Eli sitovia kansanäänestyksiä ja ylipäätään suoraa demokratiaa.
Muutos-puolue aikoinaan haki tuota ja sai 0,1%:n kannatusta. Toki ulkopuolisena yritti, eli helppoa ei ole.
Mutta olemme mekin ehkä vähän luutuneita tuohon systeemiimme. Muutoksia on kovin vaikea tehdä.
Pitää korjata vähän käsitystä siitä, mitä kerroin Noam Chomskystä. Valtion voi sanoa käytännössä aina olevan kansalaisia vastaan, tosin tässä täytyy valtio nähdä voimakoneistona, ja demokratia päinvastaisena.
Kuulin myöhemmin Chomskyn demokratiaa koskevan ajatuksen, että jokainen voimaan nojaava taho, vastustaa demokratiaa.
Koska voimankäyttö on yleistä, ja siihen voi haksahtaa, jokainen on samalla potentiaalinen demokratian vastustaja. Käytännössä tämä taitaa myös näkyä, juuri näin.
Voimankäyttö on helppoa, suorastaan luonnollisen oloista, jos vain yhtään mahdollisuutta, ja ehkä enemmän silloin, kun mahdollisuksia ei oikein ole. Jälkimmäinen vaatisi perusteluja, tosin heitän arvelun selittelemättä, vaikken ole ihan varma.
Itse ajatelisin tarkemmin niin, että demokratiattomia kokonaisuuksia ei oikein voi pitää yhteiskuntina. Demokratia tässä ei ole saavutus, vaan matkan arvoisesti otettava, jolloin yhteiskunta on sitä samaa, ei jotain sellaista, mikä ei sopeudu, tai pyri olemaan kestäväperustainen.
Aikansa nämä ottaa. Täytyy kelata 2000 vuotta taakse, ja samaa toistuu, eikä kokonaista ota tullakseen, edes sanamuotoisena. Ei mitään esteitä kasaamiselle.
Lainaus käyttäjältä: Juha - joulukuu 29, 2020, 00:11:28
Kuulin myöhemmin Chomskyn demokratiaa koskevan ajatuksen, että jokainen voimaan nojaava taho, vastustaa demokratiaa.
Suomessa on yksi voimaan nojaava taho ylitse muiden. Sodan ja poikkeusolojen aikana muillekin tahoille voidaan antaa rajoitettu oikeus voimaan nojaamiseen.
Demokratia nykymuodossaan on sitä, että kansalaisten vaaleissa valitsemat poliitikot päättävät, miten paljon ja missä asioissa voimaan nojaava taho saa voimaa käyttää.
Nykyiselle järjestelmälle on tyypillistä se, että voimaan nojaava taho on symbioosissa median kanssa ja pystyy siten vaikuttamaan äänestäjien maailmankuvaan ja mielipiteisiin niin, että äänestäjät valitsevat poliitikkoja, jotka ovat voimaan nojaavalle taholle myönteisiä. Osa poliitikoista jopa kuuluu voiman nojaavaan tahoon.
Kun poliitikot lainsäädännön keinoin päättävät siitä, miten paljon oikeuksia voimaa käyttävälle taholle sallitaan puuttua kansalaisten elämään, voimaa käyttävä taho on tässäkin prosessissa taustavaikuttajana asiantuntijoiden ja lobbareiden ja voimaa käyttävään tahoon kuuluvien edustajien kautta.
Lopputuloksena on yhteiskunnan hidas ajautumine kohti diktatuuria. Demokratiasta ovat lopulta enää kulissit jäljellä, jos niitäkään.
^ Ajattelen samoin.
Lainaus käyttäjältä: Juha - joulukuu 29, 2020, 00:11:28Voimankäyttö on helppoa, suorastaan luonnollisen oloista, jos vain yhtään mahdollisuutta, ja ehkä enemmän silloin, kun mahdollisuksia ei oikein ole. Jälkimmäinen vaatisi perusteluja, tosin heitän arvelun selittelemättä, vaikken ole ihan varma.
Perustelu tälle voi olla se, että luottamusvaje tietyssä vaiheessa on aina realismia. Mieleen tulee erityisesti tilanne, jossa ei olla vasten suoraa luonnon selviytymistä, vaan enemmän vapaalla, jolloin on löysiä, ja mahdollistuu muutakin.
Toisaalta, jos vaikeutta on, korostuu keskinäisjännitteeseen tavanomaista suurempaa painoa. Se voi olla merkittävämpi, jollain tapaa prioriosoitavampi. Luonnon isotkin vaikeudet, ovat luonteeltaan toisenlaisia, esim vähemmän kompleksia.
Yleisesti ottaen, tilanne on "yhteisökatabolinen", ja liikkeen suunta heikentävä, sakkaava. Kulkuna tällainen esiintyy merkittävänä jokaisella olemisen tasolla, enkä lähde sitä kattavammin avaamaan. On voimaa ja vaikutusta, ja se suuntautuu terveyttä ajatellen, vähentävästi, ei ylläpitävästi tai nostavasti.
Kun puhutaan vallan ottamisen ja pitämisen pakosta, niin tulee mieleen enemmän se, että valta heitetään pois, jos siitä uhkaa olla ongelmaa. Tilanne voi vaikeutua lyhyellä aikavälillä, mutta muuten tilanne normalisoituu helpommin, kestävyyden raameihin.
Esim Kekkos-tyyppisten, katson epäonnistuneen näissä, vaikka jälkiviisastelen, ja toisaalta puhun laajemman tiedonkerääjän asemasta käsin.
Yhteisö/yhteiskunta -oireilua ajatellut kattavasti. Ajanlaskun alkutapahtumat (~kirjoitetun perinteen alkuaikoja) ovat eräänlaista sykliä, joissa tosin otettiin
ääripäät ääripäitä, liikkeissä. Jatko on ollut toisintoja ja muunnelmia "perusräjähdyksestä". Näitä näkyy kansanmurhien yhteydessä, tai sitkeissä hierreasetelemissa, ja niiden jälkipyykeissä. Maailma ja sen tietyt tapahtumat, eivät ole vain pakonomaisen mystisesti otettavia, kuin mitä joistain tapahtumista on perinteenä ajatella.
Paitsi että esiintyy tunteiden kieltämistä, niin yleensäkin (ottamis/reagointi/...) suhteiden vaikeutta. Sen jälkeen ei osata käsitellä asioita suoraan, kuten tuntemukset kertovat, eikä siirrytä elämään seuraavaa päivää, neutraalitilanteesta.
Viesti ei ole suoraa pykälän käsittelyä, tmvaa, vaan eräänlaisen kokonaiskuvan tuontia. Tällaisia vasten tulisi soveltaa tarkempaa käsittelyä, jos vain mahdollista. Kysymyksenasettelu, jossa tarkasteluun otetaan pienempää, isommasta välittämättä, on harhaanjohtava.
Lainaus käyttäjältä: Juha - joulukuu 29, 2020, 09:19:47
Kun puhutaan vallan ottamisen ja pitämisen pakosta, niin tulee mieleen enemmän se, että valta heitetään pois, jos siitä uhkaa olla ongelmaa. Tilanne voi vaikeutua lyhyellä aikavälillä, mutta muuten tilanne normalisoituu helpommin, kestävyyden raameihin.
Demokraattisessa järjestelmässämme iso rooli on annettu puolueille. Puolueen linjapäätökset ovat taas pienten piirien hallussa. Paljon helpompaa, kuin uuden puolueen perustaminen ja sen valtaan nostaminen, on jo olemassaolevan puolueen valtaaminen.
Voisi esimerkiksi soluttautua tiiviinä ja äänekkäänä yhden asian pienryhmänä johonkin nosteessa olevaan puolueeseen - se on helppoa koska poliittinen osallistuminen ei tavallista kansalaista juuri innosta. Kun tämä pienryhmä saa mielestään riittävää kannatusta puolueen sisällä, se voi alkaa kritisoida oman puolueen linjauksia ja johtoa. Sen jälkeen salaisissa kokouksissa aletaan suunnitella lopullista valtausiskua. Puoluekokouksessa sitten isketään ja heitetään vanha johto hevonkuuseen. Näin on kätevästi saatu valta-asema merkittävässä puolueessa - pelkällä negatiivisella ulostulolla. Se olisi muutoin ollut mahdotonta, tai vienyt ainakin vuosikymmeniä.
Haluankin tässä kiittää Tsoinia Pandoran lippaan kannen heiluttelusta, sen johdosta olemme saaneet esiin pöllähtäneen Jokerin merkittäväksi poliittiseksi vaikuttajaksi.
Oma kokemukseni on, että tavan valtalaiset voivat odottaa enemmän valtaa pitäviä toimia, kuin ylläpito, joka voi tietä, millaista härdelliä jokainen luontevuudesta poikkeaminen saa aikaan, kun on valtaa, millä oikaista, ts alittaa rima. Käy toiseenkin suuntaan, kun odotus on vähäisessä, siinä kun tekemistä tulisi olla aina mukana, riippumatta millä tavoin jossain ikitoimessa voi menestyä.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - joulukuu 29, 2020, 12:09:49
Demokraattisessa järjestelmässämme iso rooli on annettu puolueille. Puolueen linjapäätökset ovat taas pienten piirien hallussa. Paljon helpompaa, kuin uuden puolueen perustaminen ja sen valtaan nostaminen, on jo olemassaolevan puolueen valtaaminen.
...
Haluankin tässä kiittää Tsoinia Pandoran lippaan kannen heiluttelusta, sen johdosta olemme saaneet esiin pöllähtäneen Jokerin merkittäväksi poliittiseksi vaikuttajaksi.
Puolueet todellakin ovat demokratian käenpoikasia. Niiden virallinen asema on lainsäädännössä vähäinen, mutta käytännössä ovat onnistuneet kaappaamaan kansalle kuuluvan vallan.
Kaikkein pahimpana viime vuosien demokratian ja kansan vastaisena henkilönä pidän Jyrki "vastuunkantaja" Kataista. Jos ikinä keksin aikakoneen, ensimmäisellä matkalla menneisyyteen käyn lahjoittamassa Yrjö Kataiselle ison paketin kondomeita.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - joulukuu 29, 2020, 08:28:31
[...]
Lopputuloksena on yhteiskunnan hidas ajautumine kohti diktatuuria. Demokratiasta ovat lopulta enää kulissit jäljellä, jos niitäkään.
Silti viestintää ajatellen, ihmiset eivät aiheeseen liittyen nosta korostetusti esiin usein kuin jotain yksittäistä (esim virkavalta), minkä osoitettavuus tarkemmin ottaen, on hyvin hataraa. Todellisuutta jos ilmaisee jonkin yksittäisyyden kautta, niin tarkennus vie helposti ohi sen, mihin voisi olla tartuttavissa.
Osa asioista on tällä tavoin ei-konkreettisia, ja vaikuttavat silti paljon. Vaihtoehtona on jutella kattavammin, jolloin haasteena on omat vaikeutensa.
Viestinnällisyys, ja kyky siihen, on jotain, mutta ei se itsessään ole välttämättä ylläpitävää, saati pelastavaa. Havainto tällaisesta, voi tiputtaa laajemman elämän pariin. Sekään ei välttämättä auta. Tätä maailmaa kuitenkin eletään.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - joulukuu 29, 2020, 12:09:49
Voisi esimerkiksi soluttautua tiiviinä ja äänekkäänä yhden asian pienryhmänä johonkin nosteessa olevaan puolueeseen - se on helppoa koska poliittinen osallistuminen ei tavallista kansalaista juuri innosta.
Esimerkki äänekkäästä pienryhmästä vaikuttamassa.
(https://www.washingtonpost.com/wp-apps/imrs.php?src=https://arc-anglerfish-washpost-prod-washpost.s3.amazonaws.com/public/XQJCWCCHZAI6ZPWKHTDRAO6YCQ.jpg&w=916)
Noilla ei ollut mielenosoituksessaan aseita, ihan oikeasti syytetään jostain vallankaappauksesta... ::)