Vuosien varrella olen joutunut pettymään enemmän tai vähemmän lähes jokaiseen ihmiseen jonka aatoksia ja tuotoksia olen arvostanut. Äkkäsin tässä että Joseph Campbell on tyyppi johon en ole vielä onnistunut pettymään. Mieshän siis elinaikanaan tutki kaikkien kansojen myyttejä ja taruja, ja kirjoissaan on (ainakin minun mielestäni) osoittanut, että kaikkien uskontojen perimmäinen alkulähde on ihmismieli, ja täten ne periaatteessa ovat keskenään tasa-arvoisia.
Kun kaikista uskonnoista löytyy periaatteessa samoja elementtejä, niin yhdelläkään porukalla ei voi olla mitään yksinoikeutta oikein yhtään mihinkään. Ei voi sanoa että
totuuteen, koska totuus on perin subjektiivinen käsite kun uskonnoista ja usko(i)sta on kysymys. Herää sitten tietysti kysymys, että millainen olisi sellainen henkinen rakennelma joka kattaisi kaikki mahdolliset uskonnot. Ehkä Campbell itse pääsi lähelle sellaista yhteensulautumaa. Ainakin nautin tästä videosta (ja harvemmin jaksan mitään puhevideoita edes katsella):
Ja tätä hänen haastatteluaan kun miettii, ei välty ajatukselta että me ollaan sössitty asiat pahemman kerran uskontojen kanssa, eikä menty luonnon metsään, vaan metsään negatiivisessa mielessä. Myyttien ja tarujen piti olla avuksi elämässä, eikä jotain millä kiusata itseä ja muita.
(Laitoin laajahkon otsikon, jotta ketjua voi myöhemmin hyödyntää kaikkeen sellaiseen jossa tarkastellaan mieltä "henkisemmästä" näkökulmasta.)
Myyttien tarkoitus on ehkä ollut sama kuin on vieläkin satujen. Auttaa suhtautumaan oikein reaalitodellisuuteen, koska se on reaalitodellisuus. Niin kauan kuin todellisuus koostui merkittävästi luonnonoloista ja ihmisyhteisöjen ihan järkevistä sovittautumisista siihen – esimerkiksi kalaa pyydetään milloin sitä saa, turha sitä muina aikoina on yrittää – asia oli bueno.
Pikkuhiljaa kulttuurinen osio kasvoi ja kasvoi ja ihminen pystyi yhä enemmän rakentamaan asioita mieleisikseen. Joku johtaja saattoi olla tarpeen, ja sekin että jokainen ei ole koko ajan haastamassa, mutta on täysin mielivaltaista onko johtaja jumalien asettama, jumalien sukua, elävä jumala, ja pitikö hänen kättään suudella, jalkojaan suudella, ryömiä hänen edessään maassa tomussa. Yhtä kaikki, tämä uusi keksitty todellisuus piti yhtä lailla pyhittää kuin se, että aurinko nousee aamulla. Kunpa se olisikin jäänyt johtajaan, mutta hänen rinnalleen kasvoi aatelinen sotilaseliitti ja ideologinen pappiseliitti. Nämäkin tarvitsivat oman selityksensä.
Mikään ei siis missään vaiheessa vinksahtanut raiteiltaan. Toisiaan seuraavat uskonnot ja muut opit kasvoivat vähitellen vain yhä hullummiksi ja hullummiksi, kun ihminen muutti luontoa sivilisoiduksi ympäristöksi. Kehityksen siemen oli siellä alusta alkaen, oli vain täysin mahdotonta arvata mihin se johtaisi. Sitten olikin liian myöhäistä kysellä.
Aatami kynti ja Eeva väänsi värttinää –
mistä onkaan tullut aatelinen suku tää?
Myyteissä, raamatullisissakin, suomalaisissakin, on totuuspohjaa. Ei täysin sepitettä.
Menköön nyt vaikka tähän ketjuun, kun en halua perustaa mitään dualismiketjua (kun olen sitä aihetta kokolailla kurkkuani myöten täynnä), jotta tosiaankaan asia ei ole niin simppeli että ennen aavikkouskontojakin ihmisillä olisi ollut tällainen käsitys että on olemassa hyvä jumala ja paha jumala/demoni. Buddhalaisilla toki on näitä helvettipiirroksia missä demonit kiusaavat ihmisiä, ja hinduilla on rakhasat (jos nyt nimen oikein muistan) jumalien kanssa tappelemassa, mutta enpä kyllä muista että olisivat kyttäilleet ihmisten sieluja.
Minusta näyttäisi siltä että juutalais-kristillis-islamilaista dualistisuutta edeltäneissä kansain uskonnoissa on ollut jumalia ja näiden vastustajia, jostain syystä "epäjumaliksi" sysättyjä olentoja tappelemassa keskenään, eikä ole ollut niinkään selvää että kumman sortin edustajat ovat ihmisille suopeita ja kumman eivät. Skandinaavisissa taruissa jumalat taistelevat jättiläisten kanssa, mutta eipä kumpiakaan näytä ihmiskunta kiinnostavan. Vain sen verran, että taistelussa kuolleet miehet pääsevät viikinkien taivaaseen Valhallaan.
Kreikkalaiset jumalat taistelivat titaanien kanssa, ja minusta näyttäisi siltä että titaanit olivat vain eräänlainen vanhempi sukupolvi jumalia. Eikö siellä peräti mennyt niin että jumalat olivat jopa titaanien omia jälkeläisiä? Titaani Prometheus halusi auttaa ihmiskuntaa ja varasti ihmisille tulen, mutta minulle olikin täysin uutta että hän olisi jopa itse luonut ihmiset:
Prometheus (myös Prometheas tai Prometeus) on kreikkalaisessa mytologiassa titaani, joka loi ihmiset ja varasti heille jumalilta tulen.[1] Prometheus oli Iapetoksen ja Klymenen poika sekä Atlaksen ja Epimetheuksen veli. Prometheus muovasi savesta ihmisen, jolla hän hieman toisistaan poikkeavien tarinoiden mukaisesti kansoitti maan. Zeus ei halunnut antaa Prometheuksen suojateille tulta, joten tämä varasti sen ja toi sen ihmisille fenkolin varressa. Prometheus huijasi myös Zeuksen valitsemaan huonoimman palan ihmisiltä vaaditusta härkäuhrista, täten auttaen ihmisiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Prometheus
Mitä ihmeen järkeä ihmisten on siis ollut palvoa millään tavalla Zeusta? Mutta onko Zeusta varsinaisesti palvottu siinä samassa mielessä kuin juutalaiset (myöhempinä aikoinaan) kansallisjumalaansa Jahvea, kristityt Jumalaa tai muslimit Allahia? Näyttäisi paremminkin siltä että Zeusta ja muita jumalia on lähinnä mielistelty, että olisi iisisti.
Egyptiläisillä sitten puolestaan on tämä Seth, jonka kai monikin olisi halukas mieltämään jonkinlaiseksi saatanaksi, mutta oliko hän koskaan ihmisten kimpussa? Osiristahan hän vihasi ja tappeli tämän pojan Horuksen kanssa. Jälleen sisäsiittoista touhua jossa ihmisillä ei ole osaa eikä arpaa, jumalten välistä kähinää.
Jumalilla ja näiden vastustajilla, epä-jumalilla (muuttuneet epä-jumaliksi vain nousukasjumalien tahdosta?) on hyviä ja huonoja piirteitä. Mutta yksikään heistä ei nähdäkseni ole absoluuttisen hyvä tai paha ihmiskuntaa kohtaan. Mesopotamian jumalpantheoneista tulee tietysti vielä nämä anunnakit mieleen, kuinka Ea/Enki tykkäsi ihmisistä, mutta Enlil vihasi niin että halusi ensin tappaa nämä taudein, mutta kun se ei onnistunut, paiskasi vedenpaisumuksella. On siinä ollut dualismiin taipuvaisilla kansoilla pohdiskeltavaa kun ovat alkuun ängenneet sekä hyvää että pahaa tehneet jumaluudet kaikki väkisin yhteen ja samaan Jahve- tai Allah-hahmoon. Ei ihme että jonkinlainen saatana on pitänyt keksiä vaikka väkisin, että edes osa jumalten pahuudesta saadaan lokeroitua toiseen olentoon, että vähän helpottaa se ristiriitaisuus ja ahdistus, minkä se tuottaa kun omapäinen jumaluus voi koska tahansa huvikseen pyyhkiä ihmiskunnalla lattiaa.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 23, 2024, 09:23:27Mieshän siis elinaikanaan tutki kaikkien kansojen myyttejä ja taruja, ja kirjoissaan on (ainakin minun mielestäni) osoittanut, että kaikkien uskontojen perimmäinen alkulähde on ihmismieli, ja täten ne periaatteessa ovat keskenään tasa-arvoisia.
Olet ilmeisen perehtynyt eri uskontoihin ja niiden taustoihin. Mitä mieltä olet gnostilaisuudesta?
Siinä on yhdistelty monien uskontojen piirteitä hieman buddhalaisessa hengessä.
LainaaAineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista oman sisäisen salaisen, pelastavan tiedon avulla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus
Minua viehättää, asiaan sen tarkemmin tutustumatta, tieto yhtenä uskonnon peruspilarina (Sana "gnostilaisuus" tulee kreikan sanasta "gnosis" (γνώσις), joka tarkoittaa tietoa). Se kuulostaa hyvältä.
Toinen ajatus gnostilaisuudessa tuntuu myös asialliselta:
LainaaKäsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana,...
Priimaa koitettiin mutta meni hieman pieleen. Tuttua maallisista piireistä, ylimmällä taholla voi olla hyväkin tarkoitus mutta alempihierarkkiset operoijat tuhoavat ajatuksen joka saattaa muuttua päinvastaiseksikin mitä haettiin.
Luojajumalan valtuuttamana toimi alempi Jumala jonka hommat meni osin pieleen ja hän näyttäytyy siis jonkunkaltaisena Luciferina.
Lohtua tuo myös se, että ihminen itse, omalla ajattelullaan ja teoillaan voi vaikuttaa pelastumiseensa. Eikä tarvitse noudattaa orjallisesti 2000 vuotta vanhoja käytösohjeita.
Uskontojen sukupuussa, kts.kuva, gnostilaisuus on eri oksaa kuin kristinuskot mutta jokin vaakaviiva niitä yhdistää.
(https://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/y0/13g/oou5/138018/normal_1415962145.jpg)
https://riemurasia.fi/kuva/Maailman-uskontojen-sukupuu/141596
Linkin takaa klikkaamalla kuvaa saa sen suuremmaksi.
Taulun mukaan saamelais-suomalaisella shamanismilla on ollut vaikutusta germaanien ja balttilaisslaavien myytteihin. On tainnut olla täkäläisillä oletettua suurempi ja pidemmälle ulottuva vaikutus mitä luullaankaan.
Sellaisen käsityksen olen saanut (useiden ammoin lukemieni kirjojen perusteella) että gnostilaisuus on Välimeren seudun esoteriaa. Juutalaisuuden alalahkona alkunsa saanut kristinusko eräidenkin tahojen mukaan on eksoteriaa silloin kun Raamatussa sanottu otetaan sellaisenaan todellisina tapahtumina, mutta esoteriaa jos tapahtumat ymmärretään vertauskuvina, tai jopa jonkinlaisena salakielenä (tässä tulee tietysti mieleen Kabbala ja mitä näitä nyt on, gematria yms.)
Esoterian mukaan Jeesuksen kuolema ristinpuulla merkkaa sitä että sielu on kahlehdittu ruumiiseen ajassa ja tilassa. Ruumis on hauta, ja ylösnousemus tarkoittaa sitä että tietoisuus ymmärtää olevansa henki, eikä fyysinen keho. Näkisin että gnostilaisuudessa Jeesuksen tarina on vain uusin adaptaatio siitä samasta mysteeristä mitä lienee Kreikassakin aikoinaan käyty läpi salaisissa menoissa. Ja Egyptissä. Mutta tämä on tietysti hörhön mietteitä, ei tutkijan ja tieteilijän.
Gnostilaisuus olisi saattanut olla hyvin mielenkiintoinen uskonto jos se olisi valikoitunut uskontojen eloonjäämistaistelussa Euroopan valtauskonnoksi. Mutta lukemani mukaan gnostilaisissa porukoissa kuten esim. kataareissa osa koki olevansa niin erinomaista sakkia että kaikki oli sallittua, koska synti ei enää koskettanut näitä (omasta mielestään) henkistyneitä valioyksilöitä. Kuka on siinä asemassa että pystyy itse määrittelemään itsensä niin kehittyneeksi että saa tehdä ihan mitä tahansa? Kuulostaa omahyväiseltä ja nyrjähtäneeltä ajattelulta. Ei ole kaukana jostain Aleister Crowleystä.
Jonkun lukemani kirjan mukaan Johanneksen evankeliumi olisi itseasiassa gnostilainen kirjoitus, koska esoteriassa ihminen voi yhtäkkiä henkisen olemusmuotonsa oivaltaessaan sanoa että on tie, totuus ja elämä. Tämmöinen "valaistunut" olento siis juttelisi tuossa evankeliumissa, mikä ei tarkoita sitä etteikö samaan tietoisuudentilaan voisi päästä kuka hyvänsä kunhan vaan kehittyy tarpeeksi pitkälle. Näin ollen Jeesus ei olisi siis niin omahyväinen että väittää itse olevansa sama asia kuin Jumala (mitä Jumala sitten taas onkaan).
Olen myös lukenut että Paavali olisi ollut tällainen gnostilainen, jolloinka se kokemus jossa hän kohtaa Kristuksen on tosiaankin muuntuneessa tietoisuudentilassa koettu mystinen kokemus (jota nykyään sitten halventavasti nimitetään epileptiseksi kohtaukseksi). Samassa yhteydessä luin että Paavali ei olisi kirjoittanut niitä kirjeitään joissa jäkätetään homoudesta tai käsketään naisen vaieta seurakunnassa, vaan nämä olisivat Rooman kirkkoisien myöhempää tuotantoa.
Sitten tämä hyvä jumala vs. luojajumala. Tosiaan tämähän on pirun mielenkiintoinen juttu että ns. hyvä Jumala olisi luonut sielut ja vähemmän hyvä Jumala, joka kuvittelee itsestään suuria, olisi vastuussa fyysisen maailmankaikkeuden ja kehojen olemassaolosta. Jos nyt ajattelee jotain Kabbalan Elämänpuuta (mitä itse mieluiten ajattelen, en siis kauhean syvällisesti ole Kabbalaan perehtynyt), niin siinähän energiaa vuodattuu etappi etapilta alaspäin hienoimmasta hengestä konkreettisimpaan materiaan, ja kaiketi siellä voi olla monenkintasoista luomista, jos nyt ylipäätään jotain luomista on ollut, eikä itsestään syntymistä ja kehittymistä.
Jos Ancient Astronaut -hypoteesi kiehtoo yhtään, niin sitten voi sitäkin miettiä että jos avaruusolennot ovat muokanneet nykyihmistä mieleisekseen, niin hekin ovat osallistuneet luomiseen. Joten voi miettiä jopa että heidänkö takiaan meillä ylipäätään olisi tällainen idea että jokin alempi jumaluus on luonut näitä konkreettisempia fyysisiä muotoja, kun hyvä Jumala, jumalista jumalaisin, on luonut sielut?
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 29, 2024, 10:11:14Jumalilla ja näiden vastustajilla, epä-jumalilla (muuttuneet epä-jumaliksi vain nousukasjumalien tahdosta?) on hyviä ja huonoja piirteitä. Mutta yksikään heistä ei nähdäkseni ole absoluuttisen hyvä tai paha ihmiskuntaa kohtaan. Mesopotamian jumalpantheoneista tulee tietysti vielä nämä anunnakit mieleen, kuinka Ea/Enki tykkäsi ihmisistä, mutta Enlil vihasi niin että halusi ensin tappaa nämä taudein, mutta kun se ei onnistunut, paiskasi vedenpaisumuksella. On siinä ollut dualismiin taipuvaisilla kansoilla pohdiskeltavaa kun ovat alkuun ängenneet sekä hyvää että pahaa tehneet jumaluudet kaikki väkisin yhteen ja samaan Jahve- tai Allah-hahmoon. Ei ihme että jonkinlainen saatana on pitänyt keksiä vaikka väkisin, että edes osa jumalten pahuudesta saadaan lokeroitua toiseen olentoon, että vähän helpottaa se ristiriitaisuus ja ahdistus, minkä se tuottaa kun omapäinen jumaluus voi koska tahansa huvikseen pyyhkiä ihmiskunnalla lattiaa.
Hyvinhän se on sujunut, kun mallioppii kaikilta kavereilta tasapuolisesti.
Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa. Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan." (1. Moos. 6:12–13)
Tämän jälkeen Jumala sitten sabotoi oman suunnitelmansa antamalla Nooalle ohjeet rakentaa arkki. Tarinassa kun on todellakin korvattu alkuperäisen stoorin kaikki jumalat sillä yhdellä oikealla Jumalalla.
Saatana on sikäli saatanallinen keksintö, että se tekee jumalasta kuin jumalasta umpitylsän. Luterilaisista papeista myös...
- Mitä pappi tänään saarnasi?
- Mitäpä se. Jumalaa kiiteltiin ja pirua kovasti moitittiin.... vaikka luulisi, että heillä sukat pyörivät jaloissa, kun saavat työaikana tämmöisiä juttuja kertoilla. Ilmeisesti kuitenkaan ei.
Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet. Silloin Sippora otti terävän piikiven, leikkasi pois poikansa esinahan ja kosketti sillä Moosesta jalkojen väliin sanoen: "Sinä olet minun veriylkäni." Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan. Sippora oli ensimmäinen, joka sanoi "veriylkä" puhuessaan ympärileikkauksesta. (2. Moos. 4:24–26)
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 29, 2024, 12:41:07Sitten tämä hyvä jumala vs. luojajumala. Tosiaan tämähän on pirun mielenkiintoinen juttu että ns. hyvä Jumala olisi luonut sielut ja vähemmän hyvä Jumala, joka kuvittelee itsestään suuria, olisi vastuussa fyysisen maailmankaikkeuden ja kehojen olemassaolosta.
Yaldabaoth on saattanut saada vaikutteita kaksikolta Jahve ja Seth. Jahven kohdalla sen ymmärtää, ei hän itsestään kovin hyvää kuvaa anna edes omassa eepoksessaan. Seth oli aina ollut vähän toiseuden jumala Egyptissä, autiomaan ja myrskyn ja muukalaisten. Kun persialaiset ja muut ulkomaalaiset alkoivat rampata hallitsemassa, egyptiläiset herkesivät maahanmuuttokriittisiksi ja Seth-rassukan imago rapistui. Jotkut jopa samaistivat hänet Jahven kanssa.
Lainaus käyttäjältä: Hiha - huhtikuu 29, 2024, 14:01:51Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 29, 2024, 12:41:07Sitten tämä hyvä jumala vs. luojajumala. Tosiaan tämähän on pirun mielenkiintoinen juttu että ns. hyvä Jumala olisi luonut sielut ja vähemmän hyvä Jumala, joka kuvittelee itsestään suuria, olisi vastuussa fyysisen maailmankaikkeuden ja kehojen olemassaolosta.
Yaldabaoth on saattanut saada vaikutteita kaksikolta Jahve ja Seth. Jahven kohdalla sen ymmärtää, ei hän itsestään kovin hyvää kuvaa anna edes omassa eepoksessaan. Seth oli aina ollut vähän toiseuden jumala Egyptissä, autiomaan ja myrskyn ja muukalaisten. Kun persialaiset ja muut ulkomaalaiset alkoivat rampata hallitsemassa, egyptiläiset herkesivät maahanmuuttokriittisiksi ja Seth-rassukan imago rapistui. Jotkut jopa samaistivat hänet Jahven kanssa.
Jahve oli alunperin paikallinen vuorenjumala, josta hetkeksi tuli heprealaisille sodan jumala, kun sitä tarvittiin. Jumalsekoitus muuttuu VT:ssä sittemmin ja paljon.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 29, 2024, 11:12:25Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 23, 2024, 09:23:27Mieshän siis elinaikanaan tutki kaikkien kansojen myyttejä ja taruja, ja kirjoissaan on (ainakin minun mielestäni) osoittanut, että kaikkien uskontojen perimmäinen alkulähde on ihmismieli, ja täten ne periaatteessa ovat keskenään tasa-arvoisia.
Olet ilmeisen perehtynyt eri uskontoihin ja niiden taustoihin. Mitä mieltä olet gnostilaisuudesta?
Siinä on yhdistelty monien uskontojen piirteitä hieman buddhalaisessa hengessä.
LainaaAineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista oman sisäisen salaisen, pelastavan tiedon avulla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus
Minua viehättää, asiaan sen tarkemmin tutustumatta, tieto yhtenä uskonnon peruspilarina (Sana "gnostilaisuus" tulee kreikan sanasta "gnosis" (γνώσις), joka tarkoittaa tietoa). Se kuulostaa hyvältä.
Toinen ajatus gnostilaisuudessa tuntuu myös asialliselta:
LainaaKäsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana,...
Priimaa koitettiin mutta meni hieman pieleen. Tuttua maallisista piireistä, ylimmällä taholla voi olla hyväkin tarkoitus mutta alempihierarkkiset operoijat tuhoavat ajatuksen joka saattaa muuttua päinvastaiseksikin mitä haettiin.
Luojajumalan valtuuttamana toimi alempi Jumala jonka hommat meni osin pieleen ja hän näyttäytyy siis jonkunkaltaisena Luciferina.
Lohtua tuo myös se, että ihminen itse, omalla ajattelullaan ja teoillaan voi vaikuttaa pelastumiseensa. Eikä tarvitse noudattaa orjallisesti 2000 vuotta vanhoja käytösohjeita.
Uskontojen sukupuussa, kts.kuva, gnostilaisuus on eri oksaa kuin kristinuskot mutta jokin vaakaviiva niitä yhdistää.
(https://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/y0/13g/oou5/138018/normal_1415962145.jpg)
https://riemurasia.fi/kuva/Maailman-uskontojen-sukupuu/141596
Linkin takaa klikkaamalla kuvaa saa sen suuremmaksi.
Taulun mukaan saamelais-suomalaisella shamanismilla on ollut vaikutusta germaanien ja balttilaisslaavien myytteihin. On tainnut olla täkäläisillä oletettua suurempi ja pidemmälle ulottuva vaikutus mitä luullaankaan.
Kuva voi olla hölynpölyäkin...?!
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 29, 2024, 10:11:14Jumalilla ja näiden vastustajilla, epä-jumalilla (muuttuneet epä-jumaliksi vain nousukasjumalien tahdosta?) on hyviä ja huonoja piirteitä...
Juutalaisuuden jumalkäsitys (siten myös kristillisyyden) on muuttunut aikojen saatossa suuresti. Juutalaisten jumalkäsitys on alunalkaen sekoitus kanaanilaisten uskontojen ja omaksi koettujen jumaluuksien sekoituksesta, joka muodostui vähitellen yksijumalisuudeksi.
Näkemys, että VT:ssä olisi joku yksi ankara jumala, on täysin vääristynyt, koska VT:n kirjoituksissa esiintyy monenlaista jumalhahmoa. Aabrahamin, Jaakobin jumaluudessa on selkeitä merkkejä monijumalisesta maailmasta, jossa yksijumalisuus vasta on syntymässä (Yli 3000 ekr.). Jahve on voimakas/ankara sodanjumala, kun heprealaiset/juutalaiset muodostavat taistellen valtakuntaa. Mutta koko jumalkäsitys on sekoitusta EL:ä ja Baal:a sekä lukuisia muita jumaluuksia myöten, Jahve alunperin paikallisena jumalana yhtenä monista.
500-luku eteenpäin ekr. muodostaa teologisen käännekohdan juutalaisuudessa, kun temppeli on tuhottu ja kaikki menetetty. Juutalaisuus muuttaa muotoaan. Raamatun kirjoituksissa jumala muodostuu vähitellen hyväksi, eikä enää ole Neutraali jumaluus. Pahan ominaisuus jumaluudessa eriytyy jumalasta, paholainen syntyy! Mahdollisesti persialaisten parsilaisuus, jossa esiintyi (Hyvä-paha-dualismia muodossa Totuus-Valhe) edesauttoi juutalaisuuden jumalkäsitystä muuttumaan neutraalista hyväksi. Neutraalikäsityshän tarkoitti sitä "
Herra antaa, herra ottaa"-käsitystä, kaikki hyvä ja paha on jumalan tahto. Job:n kirja on tuota muutosvaihetta, kun siinä kyseenalaistetaan Jumaluutta jopa itsessään, mutta myös kaikkivaltiutta ja päätösvaltaa.
500-luvun jälkeiseen juutalaisuuteen syntyi tuo jumalan vastavoima, paholainen. Silloin syntyi myös käsitys universaalista jumaluudesta, jossa Israelin jumala ei enää ole vain heidän, vaan kaikkien jumala. Herra vain ilmaisi itsensä juutalaisten kautta, kaikille kansoille. Ajatus on esitetty mm. Jesajan (muistaakseni) kirjassa 500 ekr.!
Itse asiassa kristillisen teologian periaatteet syntyivät Jeesuksen jumalisuutta lukuunottamatta jo vuosisatoja ennen kristinuskon syntyä.
^ Öpauttia tuollaista vaikutelmaa olen aiheesta itsekin saanut, vaikken olekaan kouluja sitä varten käynyt. Se missä olin eri mieltä oli vain se, että dualismi olisi ollut niin suuri riivajainen aavikkouskontojen ulkopuolisissa uskonnoissa. Kun ajattelen shamanismia, uutta tai vanhaa, niin en minä kyllä saa minkäänlaista mielikuvaa että sen harjoittajat olisivat olleet niin hysteerisiä jostain taivaista ja helveteistä, enkeleistä ja demoneista, ja onko nyt ollut tarpeeksi hyvä (tarpeeksi hyvä juuri oikealla tavalla), että pääsee sinne taivaaseen rämpyttämään harppua (tai neitsyitä).
Vaikken kannatakaan monijumalisuutta, niin monoteismi on oikeastaan aika rasittava rakennelma. Ja juurikin sen takia että yhteen jumalaan on ängetty niin helvetin monta jumalaa. Aikoinaan kun Zecharia Sitchinin anunnakijuttuja luin, näytti siltä että myöhempään Jahveen on ängetty ainakin Enki/Ea, Enlil, Anu ja ilmeisesti myös kuunjumala Sin, ja kuunjumalaksi Jahvekin mieltyy. Ja kuunjumala on myös Allah, koska islamin tunnus on puolikuu (sic) ja tähti (tähti lienee Venus, joskaan en tätä tainnut koskaan mistään lukea, mutta esoteriassa ainakin Venus on tärkeä symboli tai taivaankappale).
Olen nuoremmalla iällä suhtautunut vähän nyreästi ja ynseästi ajatukseen että hyvä ja paha ovat suhteellisia käsitteitä. Iän myötä minusta on alkanut enenevissä määrin tuntua siltä, että ihmisille hyvä on aina jotain semmoista mitä sen kulloinkin kerrotaan olevan, ja harvemmin sellaista mitä he kokevat syvällä sisimmässään aidosti hyväksi.
Omalla kohdallani hyvä tarkoittaa sitä että ei tee tahallaan haittaa eläville olennoille, eikä tapa niitä. Mutta itsehän rikon tätä "käskyäni" päivittäin mussuttamalla eläinperäisiä tuotteita. Ja mitä enemmän luen kasveista, niin sitä eläväisemmiltä ja jopa tuntevilta nekin vaikuttavat, niin että ei sekään mitään "hyvyyttä" ole ollenkaan että poimit eli tapat kasveja. Periaatteessa pitäisi kai elää hedelmillä ja marjoilla silloin kun nämä ovat sitä sorttia että kasvi haluaa että syöt niitä, jotta sitten paskoisin niiden siemeniä jonnekin loitommalle ja kasvi pääsisi leviämään. Mutta viemäristöön ne siemenet minustakin päätyvät, täysin hukkaan.
Oikein pitkälle kun ajattelee niin lopulta kokee että oma eläminen ja olemassaoleminen on melko kusipäistä touhua. Teit niin tai näin.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 01, 2024, 11:30:38Oikein pitkälle kun ajattelee niin lopulta kokee että oma eläminen ja olemassaoleminen on melko kusipäistä touhua. Teit niin tai näin.
Jotain rikot, teet mitä tahansa?
Sinänsä pidän uskontoja (paitsi islam, osin hindulaisuus) rakentavina ja yhteiskuntaa ylläpitävinä käsityksinä. Mutta ovat puutteellisia, siksi niidenkin pitää sopeutua. Toisaalta uskonmallit myös menettävät sisältönsä sopeutuessaan ja liberalisoituessaan, ks. Suomen Evl-kirkko! On vaikeaa tasapainoilua perinteen ja kehityksen edessä.
- - -
Lisäyksenä ed. vuodatukseeni tuli mieleeni myytti Jeesuksen neitseellisestä syntymästä. Tämähän on paljon varhaisempi myytti, joka tunnetaan jopa Etelä-Amerikasta Euroopan/Lähi-idän kautta Intiaan ja Kiinaan. "Suurmies" on monesti syntynyt poikkeuksellisesti. Juutalaisuudessa käsitys ei kuitenkaan liene syntynyt, vaan Uuden Testamentin kirjoittajien myötä, jotka toimivat lähinnä hellenistisen/kreikkalaisen kulttuurin alueella.
Lähi-idän uskonnoissa on usein ollut käsitys, jossa jumala nimeää/kohottaa kuninkaan "pojakseen", mutta "saavutusten perusteella". Se, että jumala olisi syntyvän lapsen nimennyt "pojakseen", voi olla
kreikkalaisperäinen näkemys?!
Raamatuntutkimus on hauskaa, mutta kuten näette, aika
epämääräistä kulttuuritutkimusta. Se on enemmän tulkintaa kuin faktoja.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 01, 2024, 17:05:09Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 01, 2024, 11:30:38Oikein pitkälle kun ajattelee niin lopulta kokee että oma eläminen ja olemassaoleminen on melko kusipäistä touhua. Teit niin tai näin.
Jotain rikot, teet mitä tahansa?
Sinänsä pidän uskontoja (paitsi islam, osin hindulaisuus) rakentavina ja yhteiskuntaa ylläpitävinä käsityksinä. Mutta ovat puutteellisia, siksi niidenkin pitää sopeutua. Toisaalta uskonmallit myös menettävät sisältönsä sopeutuessaan ja liberalisoituessaan, ks. Suomen Evl-kirkko! On vaikeaa tasapainoilua perinteen ja kehityksen edessä.
- - -
Lisäyksenä ed. vuodatukseeni tuli mieleeni myytti Jeesuksen neitseellisestä syntymästä. Tämähän on paljon varhaisempi myytti, joka tunnetaan jopa Etelä-Amerikasta Euroopan/Lähi-idän kautta Intiaan ja Kiinaan. "Suurmies" on monesti syntynyt poikkeuksellisesti. Juutalaisuudessa käsitys ei kuitenkaan liene syntynyt, vaan Uuden Testamentin kirjoittajien myötä, jotka toimivat lähinnä hellenistisen/kreikkalaisen kulttuurin alueella.
Lähi-idän uskonnoissa on usein ollut käsitys, jossa jumala nimeää/kohottaa kuninkaan "pojakseen", mutta "saavutusten perusteella". Se, että jumala olisi syntyvän lapsen nimennyt "pojakseen", voi olla kreikkalaisperäinen näkemys?!
Raamatuntutkimus on hauskaa, mutta kuten näette, aika epämääräistä kulttuuritutkimusta. Se on enemmän tulkintaa kuin faktoja.
Kirjoituksesi voivat olla hölynpölyäkin...?!
Äkkiseltään en nyt muista puolijumalia joilla olisi ihmisisö ja jumalataräiti. Onko siis niin, että ihmismiehet ovat niin alhaisia olentoja ettei jumalatar voi moiseen sekaantua? Kun taas jumalilla ei ole ollut mitään ongelmia pökkiä ihmisnaisia tiineiksi.
Jos nyt ajatellaan oikeasti eläneitä suurmiehiä, niin eikö heidän isiään ole alkanut suoraansanottuna vituttaa että poika alkaa väittää olevansa jumalan siittämä? Moisella väitteellä poika määrittelee myös äitinsä uskottomaksi luntuksi.
Tulikin loistava kirjan nimi-idea mieleen. Jumalan huora.
Olisi toki pitänyt käydö kouluja saadakseen kaikki nyanssit irti tästä jumalien ja ihmisten välisestä parittelutouhusta. Että mitä se merkkaa mytologiassa, tai psykologiassa.
Eikä sitten edes kristittyjen jumala saanut pidettyä näppejään irti naisista. Hyi.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 01, 2024, 18:54:02Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - toukokuu 01, 2024, 17:22:41Kirjoituksesi voivat olla hölynpölyäkin...?!
Sinun mielestäsi pyöreän maan käsityskin voi olla hölynpölyä.
Ihanko tosissasi luulet, vai yritätkö olla epäsystävällinen, loukkaava ja rienaava.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 01, 2024, 11:30:38kuunjumala on myös Allah
Allahin alkuperästä on teorioita, mutta ei taida olla konsensusta. Eikä pelkästään sen vuoksi, että arabiankieliset ja islamilaiset oppineet kieltäytyvät lähestymästä koko aihetta. Rakastaisivat enemmän uskontotiedettä kuin uskontoa, niin maailma olisi mukavampi paikka :D Allah on hyvin todennäköisesti lyhentymä muodosta al-ilāh, mikä on jumala määräisen artikkelin kera. Siitä ei saa minkäänlaista vihjettä. Periaatteessa kyseessä voisi olla samanlainen ikivanha luojajumala kuin kanaanilaisten El. Mutta vaikka nimi on vastaava, oliko rooli? Kukaan ei tiedä missä määrin länsiseemiläiset uskomukset levisivät kauan sitten Arabiaan ja paljonko ne muuttuivat matkalla.
Kaabassa palvottiin ennen islamia jumalaa nimeltä Hubal. Muhammad lopetti touhun vuonna 630 (samoin kuin muita kultteja). Taaskaan ei tiedetä mitä tästä siirtyi islamiin. Luultavasti jotakin, kun edelleen matkataan Mekkaan palvomaan jumalaa Kaabassa. Tämä Hubal oli tullut sekin luultavasti pohjoisesta, Nabateasta tai Syyriasta tai Mesopotamiasta. Loppu -bal saattaa olla sama kuin baal eli bel. Tehtäväkentäksi on esitetty mm. kuunjumaluus, mutta se on saattanut olla yhtä hyvin sateen- ja sodanjumala. Monikin teoria voisi päteä, mutta millekään ei ole selvää näyttöä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 01, 2024, 17:05:09Se, että jumala olisi syntyvän lapsen nimennyt "pojakseen", voi olla kreikkalaisperäinen näkemys?!
Bingo. Jeesus Jumalan siittämänä lapsena on hellenististä vaikutusta. Zeus teki useampiakin lapsia ihmisnaisille. Näistä Dionysos ja Herakles otettiin Olympokselle jumalten joukkoon, Herakles kuolemansa jälkeen. Isällä ja Pojalla on kristinuskossa vastaava kuvio, joka ei todellakaan tule juutalaisuudesta.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 01, 2024, 21:29:37Äkkiseltään en nyt muista puolijumalia joilla olisi ihmisisö ja jumalataräiti. Onko siis niin, että ihmismiehet ovat niin alhaisia olentoja ettei jumalatar voi moiseen sekaantua? Kun taas jumalilla ei ole ollut mitään ongelmia pökkiä ihmisnaisia tiineiksi.
Luulisin kans et jokseenkin noin. Siinä kuultaa läpi epätasa-arvo, vaimo on miehensä omaisuutta, ja muutenkin ylhäinen rakastaja ylentää ja alhainen alentaa.
Ainoa tuollainen epäsäätyinen liitto, joka tulee mieleen, on Thetis ja Peleus. Thetis ei ole mikään eturivin jumalattaruus, vaikka kuolematon onkin, vain merenneito. Suhteeseen oli spesiaali syy. Pätevä ennustus sanoi, että Thetis synnyttää pojan joka on isäänsä mahtavampi. Zeus ja Poseidon heittivät kiinnostuksensa kiville ja naittivat neidon kuolevaiselle miehelle. Avion hedelmänä syntyi Akhilleus.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 01, 2024, 21:29:37Jos nyt ajatellaan oikeasti eläneitä suurmiehiä, niin eikö heidän isiään ole alkanut suoraansanottuna vituttaa että poika alkaa väittää olevansa jumalan siittämä? Moisella väitteellä poika määrittelee myös äitinsä uskottomaksi luntuksi.
Isät eivät elä ikuisesti. Kun esimerkiksi Aleksanteri Suuri antoi levittää juttua, että Ammon eli Zeus oli hänen todellinen isänsä, Filippos oli ollut vuosia turvallisesti kuollut, ja Aleksanterilla tukevaa näyttöä kyvyistään hallita ja sotia, eli hän oli jo kuningas omalla oikeudellaan.
Äideille on suuri kunnia, jos merkittävä jumala on käynyt vieraissa. Mieti nyt mikä Neitsyt (!) Marian asema on vielä tänäkin päivänä. Ja moni äiti rakastaa lapsiaan. Aleksanterinkin mutsi Olympias oli valmis näkemään asian niin, että taisihan se Zeus sillä kertaa olla kun tarkemmin asiaa muistelee.
Barbara G. Walker esitti että Allah tulisi jumalattaren Al-Lat nimestä. Lat taisi viitata maitoon.
Mene tiedä sitten. Onhan jotkut vihjailleet, tosin kai Jahven kohdalla, että jos jumala on noin ynseä ihmisnaisia kohtaan, jumalan on itsensä pakko olla nainen. Mikä selittäisi toki miesten lellimisen erittäin näppärästi.
Mutta kun Jahvella on ollut vaimo Asherah, niin melko kipeäksi touhuksi menisi jos miessukupuolen suosimisen taustalta löytyisi lesbopari. Ei nyt sentään.
Kyllä miehet ovat luoneet uskonnot omaksi kuvakseen, ja homoseksuaalinen oman sukupuolen suosiminen luonnistuu heiltä helpommin kuin naisilta.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 01, 2024, 17:05:09Sinänsä pidän uskontoja (paitsi islam, osin hindulaisuus) rakentavina ja yhteiskuntaa ylläpitävinä käsityksinä. Mutta ovat puutteellisia, siksi niidenkin pitää sopeutua. Toisaalta uskonmallit myös menettävät sisältönsä sopeutuessaan ja liberalisoituessaan, ks. Suomen Evl-kirkko! On vaikeaa tasapainoilua perinteen ja kehityksen edessä.
Tunnustetusti ideologia on yhteiskunnallista liimaa siinä missä talous, hallinto ja raaka voima. Klassisesti uskonto on ollut tyypillisin ideologian muoto. Siinä tulee vain se ongelma, että ollakseen uskottava opin pitää olla joko yliluonnollisen luonnollinen (eli esittää "asioiden normaalia tilaa") tai luonnottoman transsendentaalinen (eli taivaasta tipahti tämä tieto, ihan oikeasti, älä naura). Siten sen käyttäminen omiin tarkoituksiin ei ole läpihuutojuttu. Helposti elefantti kyytii siinä muurahaista eikä toisinpäin.
Hyvin harvalla poliitikolla on ollut sitä ylellisyyttä, että he ovat voineet esiintyä ideologiansa profeettana. Muhammad. Hitler. Kommunismin pylväspyhimykset – Lenin, Stalin, Mao – joutuivat jo jotenkin sovittamaan mielihalunsa sosialistiseen kehyskertomukseen. Yleensähän tilanne on hallitsevan luokan kannalta paljon pahempi. Kädessä on tahraisia tuhnukortteja ja niillä pitäisi pelata.
Luterilaisuus on Pohjois-Euroopassa ollut valtiovallan uskollinen nuija, jolla on lyöty rahvasta jumalalla päähän. Viimeiset mehut siitä tikistettiin Suomessa sodan aikana. Teologisesti sellainen rooli ei ollut tarkoitus, siinä vain kävi niin. Afrikassa, Aasiassa ja Amerikoissa cocktail saattaa olla paljon raikkaampi, koska siellä kyseiset kirkot ovat uskovien yhteisöjä, eivätkä hallinnon jatkeita luikertelemassa ihmisten koteihin ja makuuhuoneisiin.
Vika ideologian tai uskonnon "toimimattomuudessa" ei ole yksin sen itsensä. Sen pitää sopia kulttuurin ja yhteiskunnan muihin omakuvamyytteihin sekä sivistystasoon. Muutokset maailmassa ovat sitä kannatteleville ideologioille kriisin paikka. Roomalaisten ja koko Välimeren alueen perinteinen polyteismi romahti Rooman keisariaikana, koska uskonnot olivat kaikki paikallisia ja paikallisuuksien päälle levitetty imperiumi laajensi näkökulmaa ihan liikaa. Rooma vaihtoi nikealaiseen kristinuskoon, mistä seurasi se onnettomuus, että Syyrian ja Egyptin monofysiitit jäivät uskontorajan väärälle puolen. Jumalan kaivaminen ässänä hihasta laittaa liikkeelle hallitsemattomia tapahtumaketjuja.
Islam on aina mielellään osallistunut yhteiskunnan maallisen toiminnan järjestämiseen. Se tekee siitä vahvan ja sitkeän ideologian, koska se on kietoutunut toiseen kulttuurin osioon, hallintoon. Herra Modi Intiassa on tehnyt hindulaisuudesta kansallisen uskonnon lisäksi kansallismielisen uskonnon. Konsepti toimii, jos ulos kansakunnasta jätetty vihollinen on tarpeeksi voimakas ollakseen uhkaava ja pelottava, mutta ei liian voimakas, jolloin sen kanssa rettelöinti syö voimavaroja kuin verta vuotava haava. Muslimeita on Intiassa lähes 200 miljoonaa, joten uutisotsikoita on odotettavissa.
Parhaiten ideologia toimii nykyisin Venäjällä. Sen oma myyttinen käsitys itsestään on, että se on maailman valo ja kaikki ovat sitä vastaan, koska muut ovat kaikki pahoja. Venäläinen ortodoksisuus täsmää ajatukseen. Uskonnon perusnäkemys on aina, että se on oikeassa ja muut vähintään jotenkin metsässä. Mystiikka sopii kanssa. Asioissa ei tarvitse olla järkeä, kunhan ne tuntuvat oikeilta (itse asiassa tutuilta). Tapaus Venäjästä näkee myös aggressiivisen yhteiskuntaa ylläpitävän ja rakentavan ideologian negaation. Se rakentaa itselleen vastavoimaa muihin maihin. Niin kävi Assyrian Assurin palvonnalle, Rooman ortodoksiselle kristinuskolle, Neuvostoliiton messiaaniselle kommunismille, Saksan kansallissosialismille. Niin on käymässä parhaillaan Israelin sionismille, Kiinan valtiolliselle kommunismille ja Lännen ametriselle universalismille.
"Viisas hallitsee poistamalla to do -listansa, menemällä syömään, kääntämällä selkänsä maailman houkutuksille, vahvistaen itseään."