Kun ruoka ei kamalasi kiinnostanut, joten otin pakastmesta pienen rasian, johon pakastan yhden käyttökerran kastikkeen. Rasia oli läpikuultavan sininen, joten arvelin sisällön olevan keltaista, eli tipusoosia. Kippasin sisällön lasikulhoon ja laitoin mikroon sulamaan. Siinä odotellessa liottelin kuumassa vedessä nuudeleita.

Kun otin soosin mikrosta, ihmettelin sen kuivakkaa rakennetta. Perhana, se olikin paksuna pakastettua hernekeittoa. Se nyt ei toimi nuudeleiden kanssa, joten uusi yritys pakastimesta ja tällä kertaa osuin possukastikkeeseen ja siitä tuli lounasruokani. Sen puoliksi sulatetun hernarin jätin huomiselle.

Olisi ehkä hyvä joskus merkitä noihin pakkauksiin sisältö, etenkin jos laittaa jotain poikkeavaa, jota ei niin tunnista rasian läpi. Tekevälle sattuu.

Tänään kuuntelin poliittista keskustelua eläkeläisten kesken. Haavistoa ja Anderssonia kannattivat. Välillä kritisoivat noita laittomia maahantulijoita, silti Andersson tai Haavisto?!

Ajattelevatko nuo mitään?

Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 11, 2024, 20:15:27Se tunne kun odotat hitaasti syttyvään lamppuun valoa minuutin ja tajuat että unohdit laittaa valot päälle.
Pitäisi varmaan vaihtaa uusi lamppu vessaan.

Ennenvanhaan lamputkin olivat parempia, valo tuli heti.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 09, 2024, 15:55:43Tamperelaiset ostavat suomalaisista eniten intiimipesureita:

www.iltalehti.fi/suhteet/a/57de4272-8039-4d62-8ba0-74708463859e

Itsestäänselvää!

Facebookissa silloin tällöin joku ilmoittaa, että nyt on surun päivä, kun äiti kuoli tai isä kuoli. Kommenttiriveille ilmestyy "otan osaa" ja mitä kaikkea sinne ilmestyykin.

Jotkut kirjoittavat koiransa kuolemasta, ja joskus sitä tunnutaan surevan enemmän kuin ihmisten kuolemaa. Osanottoja tulee ympäri maailmaa.

Tänään eräs tuttavani ilmoitti äitinsä kuolemasta. Tapani mukaan en kommentoi mitenkään. Voisinhan tietysti sen tavanomaisen latteuden kirjoittaa, mutta ei tyyppi todennäköisesti myöhemmin muista, ketkä hänelle näitä osanottoja ovat kirjoittaneet ja ketkä eivät. Ja jos jotain suree, eivät siinä osanotot taida auttaa. Ja miten sitä oikeasti edes voi ottaa osaa? Kokemalla toisen ihmisen tunteet ja alkamalla itkeä?

Kun luen tuollaisia uutisia, mielessäni on paljon katkerampia ajatuksia kuin osan ottaminen. En tietenkään kerro näistä ajatuksistani, mutta tässä voin niitä paljastaa.

Yksi ajatus on se, suru-uutisen ilmoittajan isä tai äiti eli mahdollisesti hyvin vanhaksi, joten ilmoittaja on perinyt hyvät geenit itsekin. Kaikilla ei ole tällaista onnea. Minun vanhempani ovat olleet haudassa jo vuosikymmeniä, joten laina-ajalla tässä jo kitkutellaan ainakin mitä perimään tulee. Hyvä puoli asiassa on tietysti se, että ei ole ollut vastuussa raihnaisten vanhojen vanhempiensa viimeisistä vuosista.

Toinen mieleen tuleva ajatus on se, että kun äitini ja isäni vajaan kahden vuoden sisällä kuolivat, en surrut heidän kuolemaansa. Tunne, mitä kutsutaan suruksi, oli hävinnyt varastostani. Ei ollut, mistä ottaa. Surun tilalle oli tullut katkeruutta ja vihaa.

Vaikka katkeruus ei varsinaisesti ole mihinkään hävinnyt, varastoon on nyt jo kertynyt suruakin, joten itkisin varmaan silmät punaisina lapseni tai lapsenlapseni kuollessa. Toinen mahdollisuus olisi se, että vajoaisin "millään ei ole enää väliä" -tilaan ja tekisin tekoja, joita en halua tässä tarkemmin miettiä.

Toivon, että kun lähipiirissäni järjestetään seuraavat hautajaiset, minä olen se, joka köllöttelee arkussa, eikä ainakaan yksikään lapsistani tai lastenlapsistani. Harmi vain, että tulen aiheuttaneeksi surua, mutta joillekin asioille ei mahda mitään.

(Tulipas synkkä kirjoitus.) Pannaan vähän hymiöitä perään, niin tuntuu virkeämmältä.   

Aamupäivällä tuli käytyä vähän lumitöissä. Todellakin vähän, sillä ei puhettakaan kahden tai kolmen tunnin lumenkolaussessiosta, vaan hädin tuskin jaksoin reilun puoli tuntia touhuta. Muutaman rapun edustalta sain raaputeltua aurauksen jättämät jämät pois ja avattua pihan poikki kulkevan kinttupolun. Viimeiset metrit siitä tuli tehtyä niin, että muutama lapiollinen lunta syrjään ja sitten oli hengiteltävä ja taas muutama lapiollinen jne.

Parin viikon taudissa makoilu on kyllä vienyt kunnon kerrassaan nollaan. Toivottavasti huomenna olisi yhtä hyvä sää kuin tänään oli, niin saisin siistittyä pihaa taas vähän lisää ja kerättyä kadonneita voimia takaisin. Hyvin se puuskuttaminen kuitenkin avasi hengitystä ja tuskin siitä ainakaan haittaa oli, kun ei ollut mitenkään kovin kylmäkään.

Älkää ostako näitä valmispopkorneja. Näyttävät meheviltä, mutta joka toinen popkornipallo sisältää mukavana yllärinä kunnon hampaidentappajasiemenen. Ei jatkoon.

Siirryin vuoden vaihteessa firmassa uuteen tiimiin. Olin siirtymässä tämän tiimin edeltäjään jo joskus ehkä kolme vuotta sitten (en muista), mutta toisessa tiimissä oli silloin isompi vajaus ohjelmoijista, joten siirryin sitten sinne. Tosin kuten ensimmäisessä tiimissäni, myös nyt tuossa toisessa tiimissäni työnkuvani pikkuhiljaa muuttui tällaiseksi, jollaista se olisi ollut alunperinkin tässä nykyisessä tiimissä; työskennellä keihäänkärkituotteemme mikropalveluiden parissa.

Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 12, 2024, 21:20:22

Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 11, 2024, 20:15:27Se tunne kun odotat hitaasti syttyvään lamppuun valoa minuutin ja tajuat että unohdit laittaa valot päälle.
Pitäisi varmaan vaihtaa uusi lamppu vessaan.

Ennenvanhaan lamputkin olivat parempia, valo tuli heti.

Ei ihan heti, valo etenee noin 30 cm sekunnin miljardisosassa, eli aika hidasta touhua. Tosin noissa vanhoissa loisteputkissa kestää jonkin aikaa, sen kaasun virttymisen loistavaksi ja vanhojen laitteiden sytyttimetkin voivat kränätä.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - tammikuu 18, 2024, 11:20:42

Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 12, 2024, 21:20:22

Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 11, 2024, 20:15:27Se tunne kun odotat hitaasti syttyvään lamppuun valoa minuutin ja tajuat että unohdit laittaa valot päälle.
Pitäisi varmaan vaihtaa uusi lamppu vessaan.

Ennenvanhaan lamputkin olivat parempia, valo tuli heti.

Ei ihan heti, valo etenee noin 30 cm sekunnin miljardisosassa, eli aika hidasta touhua. Tosin noissa vanhoissa loisteputkissa kestää jonkin aikaa, sen kaasun virttymisen loistavaksi ja vanhojen laitteiden sytyttimetkin voivat kränätä.

Hayabusa Mansionin eteishallissa on elokuvaefektilamput. Katossa on kaksi valopistetta, joista toiseen valo syttyy selkeästi myöhemmin kuin nopeampaan. Oikeastaan ihan hauska ominaisuus. 
Niin kauan kuin valot syttyvät ei ole tarvetta vaihtaa lamppuja.

Kävin äänestämässä. Vielä aamulla olin mieltä, että vitut minä mihinkään lähde, kun siellä oli metri lunta etu- ja takaoven edessä. Mutta niinpä vain löysin itseni aamupäiväpalaverien jälkeen ensin äänestyskopista, sitten kaupasta ja lopuksi lumitöiden jälkeen lämmittämästä itselleni kupillista kaakaota. Seuraavaksi pitää jatkaa töiden tekoa, jotta saa joskus lakisääteiset 7.5 tuntia täyteen.

Ihmisten ilmoilla käydessäni vilkuilin varmuuden vuoksi koko ajan olkapäitteni yli, ettei vaan joku ideologisesti työtön yritä väestön vaihtoa. Ja vaikka en heitä tällä kertaa havainnutkaan, se ei tarkoita, eitteikö ne olisi siellä.

Sama juttu, äänestysoikeutta tuli käytettyä aamulla heti kun oviaan availivat, mitä ennen tuli käytyä jo käytyä kaupassa. Niinpä pääsin lakisääteisten äärelle vain tuntia tavallista myöhemmin.

Äänestys sinällään meni ihan suunnitellusta, kauppareissu valitettavasti ei. Koriin kasaantui kaikenlaista "mutta huomennahan on jo viikonloppu"-tyyppistä tavaraa.

T: Xante

Aion käydä äänestämässä alkuviikosta, kun ennakkoäänestäminen vielä on mahdollista. Täytyy vain vielä päättää, ketä äänestäisi.

Asiasta toiseen. Kuka on sanonut näin?

Se, mitä me kutsumme Euroopaksi, on länsimaiden maantieteellinen alue, jota valaisee kreikkalainen kulttuuri, joka on saanut inspiraationsa Rooman valtakunnan voimakkaasta perinnöstä, ja jonka aluetta on laajentanut germaanien kolonisaatio.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 16, 2024, 16:10:03
Älkää ostako näitä valmispopkorneja. Näyttävät meheviltä, mutta joka toinen popkornipallo sisältää mukavana yllärinä kunnon hampaidentappajasiemenen. Ei jatkoon.

Kiitos vinkistä!
Introverttina ostan noita vierasvaraksi.

Tänään fiilistelen valitsemaani vaarallista elämäntapaa. Elämää reunalla!
Aion nimittäin mennä äänestämään vasta äänestyspäivänä.
Odotan kärsivällisesti herkullisia paljastuksia ehdokkaista viimeiseen saakka.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 18, 2024, 14:45:24Aion käydä äänestämässä alkuviikosta, kun ennakkoäänestäminen vielä on mahdollista. Täytyy vain vielä päättää, ketä äänestäisi.

Asiasta toiseen. Kuka on sanonut näin?

Se, mitä me kutsumme Euroopaksi, on länsimaiden maantieteellinen alue, jota valaisee kreikkalainen kulttuuri, joka on saanut inspiraationsa Rooman valtakunnan voimakkaasta perinnöstä, ja jonka aluetta on laajentanut germaanien kolonisaatio.

"Sitä on rakentanut myös juutalaiskristillinen henkinen käsitys".