Avaan lukuhaasteen aikuisille lukijoille. Haasteen tarkoituksena on innostaa aikuisia lukemaan lastenkirjoja ihan itseään varten. Lastenkirjat ovat siitä käteviä, että ne ovat yleensä ohuita ja aina kuvitettuja, jolloin kirjan voi lukea alusta loppuun myös tilanteessa, jolloin lukuaikaa on vähän.
Kerro lukemistasi kirjoista, arvioi ja arvostele. Anna lukuvinkkejä. Kuka on Kantapaikan ahkerin lastenkirjojen lukija 2019? Vai oletko juuri sinä aikuinen, joka luki lastenkirjan ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin? (Voisikohan haasteen kylkeen jopa hankkia kirjapalkintojakin...hmmm?)
Rajaan ulkopuolelle nuortenkirjat, siis esim. Harry Potterin yms. Tekstiviidakkoteokset eivät ole mukana. Haasteen suorittaminen vaatii kuvanlukutaitoa. Tai siis, ainakin merkittävää yritystä lukea kirjoja myös kuvituksen kautta, jopa täysin ilman tekstiä, vaikka kirjassa kirjoitettu tarina olisikin.
Sinut on HAASTETTU!!!
Epistä, pikkulasten vanhemmilla tai isovanhemmilla törkeä etujuoksuasema!
T: Xante
Mutta saadaanko haasteelle vuonna 2019 "voittaja", joka ei lukenut lastenkirjoja lapsille/lastenlapsille/lastenlastenlapsille? Jännää!!!
Nyt laitoit kovakantisen haasteen!
Itselläni on jo aikuisten kirjoissa haastetta kerrakseen.
Löytyisikö tuoreita kirjasuosituksia tähän kirjallisuuden lajiin, johon olen viimeksi perehtynyt viime vuosituhannella.
Olisiko nämä hyviä pikku pilttien kirjoja:
http://kuvanjako.fi/8jvi6.jpg
http://kuvanjako.fi/j9t6a.jpg
http://kuvanjako.fi/3zofr.jpg
lasketaanko e-kirjat mukaan?
Tuo viimeinen on näemmä ilmaiskirjana luettavaissa netissäkin: kotisivunsa pdf-linkkeineen (https://www.jatekukko.fi/palvelut/neuvonta-ja-valistus/alakoulut/roskasakki.html)
Mihin ylipäätään voidaan vetää lasten ja nuorten kirjojen raja?
Luin aikanaan Kontulan kirjaston lasten- ja nuortenkirjat melkein läpi lukuunottamatta heppakirjoja, jotka tyrmättiin totaalisesti ensimmäsen yrityksen jälkeen.
Iltasatujen lukemisen aloitin, kun nuorimmainen oppi seisomaan ja isompi siskonsa oli tuolloin noin kaksivuotias. Nuorimmainen oli nukkumaan käydessä kuin vieteriukko pystyssä, kun selkäni käänsin. Piti siis keksiä joku keino jäädä vahtimaan, että vilko pysyy vaakatasossa. Otin kirjan ja istuin lattialle lukemaan niin, että parivuotias näki kuvat.
Tuosta sitten tuli tapa, joka jatkui senkin jälkeen, kun makuutusvahtia ei enää tarvittu. Vähitellen nuorempikin alkoi kunnella. Vähitellen yksinkertaisista kuvakirjoista ja loruista siirryttiin yksittäisiin satuihin ja niistä edelleen pieniin tarinakirjoihin.
Meillä ei koskaan neuvoteltu nukkumaanmenoajoista, vaan pikemminkin tytöt pitivät hoppua iltatoimissaan, että ehditään lukea enemmän. Vähitellen siirryimme yhtä vaativampaan tekstiin ja eskari/alakouluvaiheesa luettiin mm. Narnia sarja, Ruohometsän kansa ja Hobitit yms ja lukuhetket kestivät parhaimmillaan pari tuntia illassa.
Harmi, että lastenkirjavarastoni on kovin suppea, sillä olen varustatunut vain satunnaisiin yökylävieraisiin. Noista parista pinkasta kaivetaan aina Pepi palomiehenä ja sen lisäksi joku vaihtuva opus, jotka suurin piirtein osataan ulkoa :)
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 04, 2019, 18:56:55
Mihin ylipäätään voidaan vetää lasten ja nuorten kirjojen raja?
Lastenkirjat ovat kuvitettuja. Viisikko-tyyppiset tekstikirjat on sitten jo nuortenkirjoja ennemminkin. Näitä voidaan riipiä sitten tarkemmin sitä mukaa kuin kirja-arvioita ketjuun tulee.
Löytyy ainakin Lewis Carrollin kootut englanninkielisenä ja erikseen Liisa Ihmemaassa suomenkielisenä, joku Peppi Pitkätossu paksuna kirjana että kaippa sekin on varsin "koottu", Nalle Puh (ostin viime vuonna) ja Tuhannen ja yhden yön seikkailut (mutta nyt en muista oliko siinä kuvia tai onko se kauhean lapsimyönteinen kirja). Sitten on myös jotain sekalaista sälää, ainakin yksi hauska noitakirja jossa on tosi kivat kuvat - tarkistan nimen jossain vaiheessa.
Sitten kun saisi nämä kaikki vielä luettua. Tuppaa olemaan lukemattomia kirjoja hyllyissä... No, Peppihän on telkasta tullut aikoinaan katsottuja sen Nalle Puhin luin lapsena. Siitä kun minulla on entuudestaan joku pokkariversio, mutta en jaksa kaivaa sitä varastosta kun ne kamat tursuu ovesta päälle kun sinne menee.
Carrollin kootuissa on alkuperäinen kuvitus joka on tietysti ihan omaa luokkaansa. Se Liisa Ihmemaassa on joku modernimpi versio, ja koska minua häiritsi se että alkuperäiset kuvat puuttuivat, ostin sen kootunkin.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 04, 2019, 16:58:25
Epistä, pikkulasten vanhemmilla tai isovanhemmilla törkeä etujuoksuasema!
T: Xante
Niin on, minkähän tuosta hyllystä nappaisi.
Lastenkirjat ovat propagandaa, eli aivopeseminen alkaa jo ennen kuin lapset osaavat edes puhua.
Olen lukenut kaikki Puluboin ja Ponin kirjat. Kirjat ovat modernia lasten kirjallisuutta, ihan sellaisia lasten romaaneja, jotain pieniä kuvia on joillain sivuilla. Ensimmäisen kirjan kohdalla ajattelin, että ihan älyvapaata, taitaapa jäädä kesken, mutta pian kirjasta löytyikin punainen lanka. Niissä käsitellään aika ihanasti lasten ja aikuistenkin ongelmia.
Toinen lasten romaani -kirjasarja on Eemun tarinat, jotka olen lukenut. Samaistuttavaa ja pitää mielenkiinnon yllä aikuisellakin.
Ei ole ihan helppoa löytää hyviä lasten romaaneja.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2019, 09:30:38
Löytyy ainakin Lewis Carrollin kootut englanninkielisenä ja erikseen Liisa Ihmemaassa suomenkielisenä, joku Peppi Pitkätossu paksuna kirjana että kaippa sekin on varsin "koottu", Nalle Puh (ostin viime vuonna) ja Tuhannen ja yhden yön seikkailut (mutta nyt en muista oliko siinä kuvia tai onko se kauhean lapsimyönteinen kirja). Sitten on myös jotain sekalaista sälää, ainakin yksi hauska noitakirja jossa on tosi kivat kuvat - tarkistan nimen jossain vaiheessa.
Sitten kun saisi nämä kaikki vielä luettua. Tuppaa olemaan lukemattomia kirjoja hyllyissä... No, Peppihän on telkasta tullut aikoinaan katsottuja sen Nalle Puhin luin lapsena. Siitä kun minulla on entuudestaan joku pokkariversio, mutta en jaksa kaivaa sitä varastosta kun ne kamat tursuu ovesta päälle kun sinne menee.
Carrollin kootuissa on alkuperäinen kuvitus joka on tietysti ihan omaa luokkaansa. Se Liisa Ihmemaassa on joku modernimpi versio, ja koska minua häiritsi se että alkuperäiset kuvat puuttuivat, ostin sen kootunkin.
"Lastenkirjat ovat siitä käteviä, että ne ovat yleensä ohuita ja aina kuvitettuja, jolloin
kirjan voi lukea alusta loppuun myös tilanteessa, jolloin lukuaikaa on vähän."
Lisäksi
haasteen idea on lukea sellaista, mitä ei ole aikaisemmin lukenut. Vaikkapa ihan summamutikassa kirjaston hyllystä poimittua. Aikaisemmin luetut kirjat eivät ole "kiellettyjä", mutta tarkoitus ei ole lukea vain niitä jo luettuja. Ja toinen juttu on kirjojen ohuus sekä visuaalisen ilmeen ja kuvituksen suuri rooli. Ei mitään romaaneja, joissa pikkukuvia.
Ilmeisesti on tarpeen vielä muokata haasteen asettelua...
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 04, 2019, 20:54:33
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 04, 2019, 18:56:55
Mihin ylipäätään voidaan vetää lasten ja nuorten kirjojen raja?
Lastenkirjat ovat kuvitettuja. Viisikko-tyyppiset tekstikirjat on sitten jo nuortenkirjoja ennemminkin. Näitä voidaan riipiä sitten tarkemmin sitä mukaa kuin kirja-arvioita ketjuun tulee.
Äh. Keskityin liikaa tuohon ja skippasin koko alun. No, minä en sitten tähän voi osallistua, koska
Minttu menee hammaslääkäriin -tyyppiset läpyskät eivät nappaa millään tavalla.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2019, 19:14:42
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 04, 2019, 20:54:33
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 04, 2019, 18:56:55
Mihin ylipäätään voidaan vetää lasten ja nuorten kirjojen raja?
Lastenkirjat ovat kuvitettuja. Viisikko-tyyppiset tekstikirjat on sitten jo nuortenkirjoja ennemminkin. Näitä voidaan riipiä sitten tarkemmin sitä mukaa kuin kirja-arvioita ketjuun tulee.
Äh. Keskityin liikaa tuohon ja skippasin koko alun. No, minä en sitten tähän voi osallistua, koska Minttu menee hammaslääkäriin -tyyppiset läpyskät eivät nappaa millään tavalla.
Sinulla on aika suppea käsitys lastenkirjallisuudesta. Kovin
aikuismainen. Mutta olet erittäin oikeilla jäljillä siinä mielessä, että hyvien lastenkirjojen tekeminen on vaikeaa, ehkäpä jopa
hyvin vaikeaa. Lastenkirjallisuuteenhan usein suhtaudutaan siten, että ohuita värikkäitä kirjoja vähän simppeleille lukijoille on
helppo tehdä. Eli värikynät esiin ja joku yksinkertainen, opettavainen, juoni siihen sitten ja tsädäm! yhdessä illassa kirja on valmis.
Vaikkei tämä ole klassikkoketju, niin kyllä Tove Janssonin kuvakirjat
Kuka lohduttaisi Nyytiä ja
Kuinkas sitten kävikään ovat laadukkaita ja aikuisellekin lukijalle nautittavia teoksia. Niiden tasoa ei haasteessa edellytetä millään tavalla, tutkaillaanpa lastenkirjojen maailmaa vain aikuisten silmin, tässä ajassa. Ihan hyvin voi repostella maanrakoon jonkin huippuärsyttävän
Minttu menee hammaslääkäriin -kirjan. Uskon kuitenkin, että on mahdollista löytää kuvallisesti ja tekstillisesti ilahduttavaa lastenkirjallisuutta.
Kuinkas sitten kävikään on aika ehdottoman paras. Varsinkin sen loppu: "Niin käy , kun liiaks' kehittyy."
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 05, 2019, 19:28:02
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2019, 19:14:42
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 04, 2019, 20:54:33
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 04, 2019, 18:56:55
Mihin ylipäätään voidaan vetää lasten ja nuorten kirjojen raja?
Lastenkirjat ovat kuvitettuja. Viisikko-tyyppiset tekstikirjat on sitten jo nuortenkirjoja ennemminkin. Näitä voidaan riipiä sitten tarkemmin sitä mukaa kuin kirja-arvioita ketjuun tulee.
Äh. Keskityin liikaa tuohon ja skippasin koko alun. No, minä en sitten tähän voi osallistua, koska Minttu menee hammaslääkäriin -tyyppiset läpyskät eivät nappaa millään tavalla.
Sinulla on aika suppea käsitys lastenkirjallisuudesta. Kovin aikuismainen. Mutta olet erittäin oikeilla jäljillä siinä mielessä, että hyvien lastenkirjojen tekeminen on vaikeaa, ehkäpä jopa hyvin vaikeaa. Lastenkirjallisuuteenhan usein suhtaudutaan siten, että ohuita värikkäitä kirjoja vähän simppeleille lukijoille on helppo tehdä. Eli värikynät esiin ja joku yksinkertainen, opettavainen, juoni siihen sitten ja tsädäm! yhdessä illassa kirja on valmis.
Vaikkei tämä ole klassikkoketju, niin kyllä Tove Janssonin kuvakirjat Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Kuinkas sitten kävikään ovat laadukkaita ja aikuisellekin lukijalle nautittavia teoksia. Niiden tasoa ei haasteessa edellytetä millään tavalla, tutkaillaanpa lastenkirjojen maailmaa vain aikuisten silmin, tässä ajassa. Ihan hyvin voi repostella maanrakoon jonkin huippuärsyttävän Minttu menee hammaslääkäriin -kirjan. Uskon kuitenkin, että on mahdollista löytää kuvallisesti ja tekstillisesti ilahduttavaa lastenkirjallisuutta.
En usko että niitä on helppo tehdä, varsinkin jos kuvitusta ajatellaan. Itsehän en ole kuin korkeintaan keskinkertainen piirtäjä ja arvostan kyllä kuvataidetta. Mutta jostain syystä tykkään siitä että kirja on
paksu. Ja tuolla Mintulla hammaslääkärissä viittaan yhden aikakauden minusta perin tylsään lastenkirjallisuuteen jossa pääosassa oli realismi. Jos minulla olisi lapsia, lukisin heille satuja, en siitä mitä heidän elämässään tapahtuu päivittäin muutenkin. Olen aivan jumalattoman lääpälläni myytteihin ja satuihinkin kanssa (kaiketi tosin ehkä aikuismaisempina versioina, seksiä ja väkivaltaa siis sisältäen).
Tsekkasin ohuimmat lastenkirjani hyllystä. Ovat näemmä
Suuri noitatieto (Käsikirja jokaiselle noidalle ja noidaksi aikovalle) kirj. ja kuv. Malcolm Bird, sekä
Alkeis-noitumisen peruskurssi, teksti Teemu Saarinen ja kuvitus S. Sippurahäntä. Varastossa minulla on
Noidan käsikirja, joka on klassikko ja josta on otettu ties montako painosta, itse ostin sen kirjastopoistona. Noituuteen se ei sentään liity, vaan enemminkin parapsykologiaan ja yliluonnollisiin ilmiöihin. Mutta nuo kaksi ensin mainittua ovat ennenkaikkea lasten kirjoja. Mitään tarinakirjojahan nämä eivät ole, vaan sanoisiko leikillisiä "tieto"kirjoja. Semmoiset viehättivät minua jo lapsena. Jos tykkää touhuta lasten kanssa niin suosittelen lämpimästi tuota Suurta noitatietoa, siinä on askarteluohjeitakin.
https://www.risingshadow.fi/library/book/6945-suuri-noitatieto
Spekulatiivinen fiktio näemmä keksitty lajikkeeksi.
Mauri Kunnaksen lastenkirjat ovat tietysti aina jees. Minulla on Koirien kalevala, koska olen Kalevalaan lääpälläni.
Avasin aiheen haasteena nimenomaan siitä syystä, että hakeuduttaisiin täysin vieraaseen maastoon ja tämän päivän kirjallisuuden ääreen.
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 05, 2019, 19:45:21
Avasin aiheen haasteena nimenomaan siitä syystä, että hakeuduttaisiin täysin vieraaseen maastoon ja tämän päivän kirjallisuuden ääreen.
No, olettaisin että sinulle nuo noitakirjat ovat vierasta maastoa, joten puskii. ;D Mutta miksi kirjallisuuden pitäisi olla tämän päivän kirjallisuutta...
Siksi, että halusin asettaa haasteen astua tuntemattomaan. Ja siksi, että kirjallisuus heijastaa omaa aikaansa. Hammaslääkäri-kokemus ei ole sama enää tänään kuin omassa lapsuudessamme.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 04, 2019, 18:56:55
Meillä ei koskaan neuvoteltu nukkumaanmenoajoista, vaan pikemminkin tytöt pitivät hoppua iltatoimissaan, että ehditään lukea enemmän. Vähitellen siirryimme yhtä vaativampaan tekstiin ja eskari/alakouluvaiheesa luettiin mm. Narnia sarja, Ruohometsän kansa ja Hobitit yms ja lukuhetket kestivät parhaimmillaan pari tuntia illassa.
Ruohometsän kansa oli nuorena lempparikirjani. Vieläkin muistan, että Musta Kani oli pelottava.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 06, 2019, 22:10:12
Ruohometsän kansa oli nuorena lempparikirjani. Vieläkin muistan, että Musta Kani oli pelottava.
Tuo kirja käy niin aikuisille kuin lapsillekin. Ihan pienet ei varmaan jaksa kuunnella noin pitkää tarinaa, mutta eskarit ja alakouluikäiset varmaan pitävät tuosta, jos ovat tottuneet kuuntelemaan vähän pidempiä lukusessioita.
Olin tuon lukenut työkaverin suosituksesta jo ennen kuin noita nuorempia lapsia minulla olikaan. Eli kyllä se käy ihan aikuisten kirjastakin. Hyvin kirjoitettu ja tunnelmaan oli helppo eläytyä mukaan. Joskus, kun oikein eläydyn kirjan maailmaan, niin "näen" lukemani. Tämän kirjan kohdalla kävi niin. Noista eläytymiskirjoista tehtyjä elokuvia en halua nähdä, koska ne on kuitenkin tehty väärin eikä vastaa omaa kuvitustani :)
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 06, 2019, 22:25:03
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 06, 2019, 22:10:12
Ruohometsän kansa oli nuorena lempparikirjani. Vieläkin muistan, että Musta Kani oli pelottava.
Tuo kirja käy niin aikuisille kuin lapsillekin. Ihan pienet ei varmaan jaksa kuunnella noin pitkää tarinaa, mutta eskarit ja alakouluikäiset varmaan pitävät tuosta, jos ovat tottuneet kuuntelemaan vähän pidempiä lukusessioita.
Olin tuon lukenut työkaverin suosituksesta jo ennen kuin noita nuorempia lapsia minulla olikaan. Eli kyllä se käy ihan aikuisten kirjastakin. Hyvin kirjoitettu ja tunnelmaan oli helppo eläytyä mukaan. Joskus, kun oikein eläydyn kirjan maailmaan, niin "näen" lukemani. Tämän kirjan kohdalla kävi niin. Noista eläytymiskirjoista tehtyjä elokuvia en halua nähdä, koska ne on kuitenkin tehty väärin eikä vastaa omaa kuvitustani :)
Ruohometsän kansa ei ole lastenkirja. Ei sitä sellaisena markkinoitu ilmestyessään. Muistan, että sain sen joululahjaksi. Hyvä kirja kyllä. Minulla lienee se edelleen jossakin kaappien uumenissa.
Lempikirjani lapsuudessa oli kanitarina
Ankara talvi. Äitini lienee osannut sen ulkoa... ::)
Mutta sekin on liian romaanimainen tähän
haasteeseen, vaikka kuvitettu onkin. Ja niin, tarkoitus on lukea itselle uusia kirjoja,
tämän ajan kirjoja.
(https://www.antikka.net/imagesproduct/1077_233615.43615._0063615.jpg)
Perinteiset sadut - ruususet, tuhkimot ja muut - eivät nekään alunperin ole lapsille tarkoitettuja. Kun nykyään edes sarjakuvat eivät ole eksklusiivisesti lasten juttu ja fantasia on aivan aikuiskamaa ollut jo pitkään, niin koko jako lasten- ja aikuisten kirjallisuuteen on hieman keinotekoinen. Selviä lastenkirjoja ovat oikeastaan vain ne, joissa tekstin määrä ja lauserakenteiden yksikertaisuus on suunniteltu vasta kieltä / lukemista opetteleville. Jopa kuvakirjoja voidaan suunnata aikuisille. Heh - värityskirjojakin.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 07, 2019, 04:58:15
Perinteiset sadut - ruususet, tuhkimot ja muut - eivät nekään alunperin ole lapsille tarkoitettuja. Kun nykyään edes sarjakuvat eivät ole eksklusiivisesti lasten juttu ja fantasia on aivan aikuiskamaa ollut jo pitkään, niin koko jako lasten- ja aikuisten kirjallisuuteen on hieman keinotekoinen. Selviä lastenkirjoja ovat oikeastaan vain ne, joissa tekstin määrä ja lauserakenteiden yksikertaisuus on suunniteltu vasta kieltä / lukemista opetteleville. Jopa kuvakirjoja voidaan suunnata aikuisille. Heh - värityskirjojakin.
Oletan, että juuri tätä Amore ajaakin takaa, "selvien lastenkirjojen" lukemista, minkä vuoksi en olekaan voinut haasteeseen osallistua. Ensi viikolla ehkä ennätän kirjastoon, missä aion lukea jonkun selvän lastenkirjan ja heti osallistun sen jälkeen!
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 07, 2019, 09:55:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 07, 2019, 04:58:15
Perinteiset sadut - ruususet, tuhkimot ja muut - eivät nekään alunperin ole lapsille tarkoitettuja. Kun nykyään edes sarjakuvat eivät ole eksklusiivisesti lasten juttu ja fantasia on aivan aikuiskamaa ollut jo pitkään, niin koko jako lasten- ja aikuisten kirjallisuuteen on hieman keinotekoinen. Selviä lastenkirjoja ovat oikeastaan vain ne, joissa tekstin määrä ja lauserakenteiden yksikertaisuus on suunniteltu vasta kieltä / lukemista opetteleville. Jopa kuvakirjoja voidaan suunnata aikuisille. Heh - värityskirjojakin.
Oletan, että juuri tätä Amore ajaakin takaa, "selvien lastenkirjojen" lukemista, minkä vuoksi en olekaan voinut haasteeseen osallistua. Ensi viikolla ehkä ennätän kirjastoon, missä aion lukea jonkun selvän lastenkirjan ja heti osallistun sen jälkeen!
T: Xante
No minusta edes Kirsi Kunnaksen lorut (Tiitiäisen satupuu, Tiitiäisen pippurimylly) tai käännettyjä nursery rhymeseja sisältävä Hanhiemon satulipas eivät ole selviä lastenkirjoja. Myös siitä "Kuinkas sitten kävikään" -kirjasta voi olla montaa mieltä. Pitäiskö puhua kuvakirjoista, jos se on pointti?
Ennemminkin jotkut kirjat ovat lapsille sopivia (kaikki eivät). Mutta - jos kirja tosiaan on hyvä, niin se helposti puhuttelee myös aikuisia jollain tapaa. Pupu Tupuna -tasoiset on sitten tosiaan pelkästään lapsille. Ne onkin ihan hirveitä, vaikka kuulemma monia lapsia kiehtovatkin.
Omasta lapsuudestani muistan jotkut Tammen kultaiset kirjat, joihin en kyllästynyt millään, mutta kyllä niissäkin taisi joku pieni tarina aina olla.
On kai niinkin, että jos itselle on jotain kuvakirjoja näytelty, niin eihän siitä mitään muista :) eli kun ajattelee lastenkirjoja, mieleen tulevat jo vähän vanhemmille tarkoitetut.
Niin tai näin, jos ensi viikolla ennätän Oodiin, aion mennä katselemaan kirjoja. Tiedän, missä ne ovatkin!
T: Xante
En vaan aloituksesta löydä kohtaa missä rajataan kirjat viimevuosiin. Mutta enpä sitten kai voine kertoa Pikku-Aasin seikkailuista (se tarina tuli telkastakin). Enkä voi resitoida ulkomuistista lapsuuteni kuvakirjaa jossa oli mm. tämmöinen riimi:
Tulkaa mukaan tipuserkut, järvestä voi löytää monet herkut.
Rannalle kai jäämme sentään, emme uida osaa, emme lentää.
***
Kuvassa kanan- ja sorsanpoikasia.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2019, 19:50:12
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 05, 2019, 19:45:21
Avasin aiheen haasteena nimenomaan siitä syystä, että hakeuduttaisiin täysin vieraaseen maastoon ja tämän päivän kirjallisuuden ääreen.
No, olettaisin että sinulle nuo noitakirjat ovat vierasta maastoa, joten puskii. ;D Mutta miksi kirjallisuuden pitäisi olla tämän päivän kirjallisuutta...
Olen ajatellut kirjoittaa vampyyrikirjan. Sen englanninkieliseksi nimeksi tulee
Norma bites... :P
AA-taskukirjat. Nrot 1-99 parhaita sitten huononee.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 07, 2019, 16:27:13
Vihreiden Haaviston Pekka on Suomen suosituin pääministeri, kertoo Lännen Median tuorein kysely.
Keuhkokuumessa helmikuulle saakka Espanjan auringossa vaimoineen huilaava Antti Rinne saa peräti 12 %:n kannatuksen. Ihmeiden ihme.
Lukemiseksi kilteille lapsille ja aikuislle suosittelen: Suomen kansan hölmöläisadut sekä Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään?
AV.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 07, 2019, 15:45:12
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2019, 19:50:12
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 05, 2019, 19:45:21
Avasin aiheen haasteena nimenomaan siitä syystä, että hakeuduttaisiin täysin vieraaseen maastoon ja tämän päivän kirjallisuuden ääreen.
No, olettaisin että sinulle nuo noitakirjat ovat vierasta maastoa, joten puskii. ;D Mutta miksi kirjallisuuden pitäisi olla tämän päivän kirjallisuutta...
Olen ajatellut kirjoittaa vampyyrikirjan. Sen englanninkieliseksi nimeksi tulee Norma bites... :P
Kerran purtuna pysyt ikuisesti purtuna. 8)
***
Samaa mieltä MrKAT:n kanssa AA:n taskukirjoista. Ei niitä isonumeroisia hyödytä edes avata.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 07, 2019, 15:24:14
Omasta lapsuudestani muistan jotkut Tammen kultaiset kirjat, joihin en kyllästynyt millään, mutta kyllä niissäkin taisi joku pieni tarina aina olla.
On kai niinkin, että jos itselle on jotain kuvakirjoja näytelty, niin eihän siitä mitään muista :) eli kun ajattelee lastenkirjoja, mieleen tulevat jo vähän vanhemmille tarkoitetut.
Niin tai näin, jos ensi viikolla ennätän Oodiin, aion mennä katselemaan kirjoja. Tiedän, missä ne ovatkin!
T: Xante
Kiva kuulla, että joku haluaa kokeilla haastetta! Annan kuitenkin
Oodi-varoituksen; sieltä on uutisoitu, että hyllyt ovat tyhjinä!!!
Etenkin lastenhyllyt ammottavat tyhjyyttään.https://yle.fi/uutiset/3-10582381
Itse tulin juuri kirjaston (en kylläkään tosiaankaan Oodin) kautta kotiin kassi täynnä lastenkirjoja. Enköhän jo tänään saa jonkun niistä luettua, ehkä pari kolmekin. En kuitenkaan aio ahnehtia määrää, vaan olen suunnitellut makustelevani kokemusta sekä eläytyen että analyyttisesti. Jo kirjaston lastenosastolla käyminen oli yllättävän mukavaa. Muutama alle kouluikäinen siellä puuhasteli. Kuvakirjat olivat hyllyssä aika ymmärrettävässä järjestyksessä (luokitussysteemit ei aina ihan samat kuin aikuisilla). Valitsin sekä tutulta näyttäviä kirjoja, joita en ole lukenut aiemmin, että täysin tuntemattomia kirjoja. Nuo täysin tuntemattomat plokkasin huolettomasti hetken fiilikseen luottaen paljonkaan selaamatta. Takakansitekstit auttoivat valinnassa hyvin.
Lastenosastolta siirryin aikuisten puolelle lukemaan lehtiä. Sinnekin tuli kuitenkin nuori äiti kolmen lapsen kanssa; yksi kouluikäinen, yksi suunnilleen 3-4-vuotias ja yksi vaunuissa istuva jokeltaja. Jokeltelija oli aika äänekäs ja hyvinkin puheliaalla tuulella, muttei yhtään itkuinen. Itse asiassa oli mukavaa kuunnella vielä puhetaidottoman tenavan ääniharjoituksia. Lehtiosasto oli tilana aika korkea, joten siellä oli lapsen korvaan ehkä ilahduttava soundi, ei kivistä kaikua (akulevyt katossa?), mutta jonkinlaista isompaa kuuluvuutta kuitenkin. Kelpasi siinä puhetta pitää! Kiva kirjastoreissu kaiken kaikkiaan. :)
Poikkesin Oodiin etsimään lastenkirjoja. Hyllyt melko tyhjiä mutta laareista löytyi lisää.
Hetken orpona kuikuiltuani lastenkirjoja, silmiini osui kotoisan näköinen orpo seisoskelemassa yksin synkässä kirjan kannessa.
Kirja näytti niin lupaavan ohuelta että en viitsinyt edes miettiä sen peittämistä miestenlehdellä vaan lukaisin, tai kuten konkarit sanovat, ahmin teoksen siltä seisomalta viidessä minuutissa. Julkisella paikalla.
Lyhyitä runoja, sarjakuvamainen pehmeä kuvitus ja kohottava tarina.
Tuli melkein pala kurkkuun.
Luin kirjan!
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_9789526786704
Lisäyllätyksenä havaitsin Oodin 2. kerroksen avatuksi ja ihmettelin siellä satoja tietokoneita(tai ainakin siltä tuntui),pelikoneita,ompelukoneita, lukuisia lukuhuoneita ja kokoustustiloja, 3D-printtereitä, julisteprinttereitä, rintanappikoneita,..kunnon puuhamaa!
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 08, 2019, 15:23:36
Lisäyllätyksenä havaitsin Oodin 2. kerroksen avatuksi ja ihmettelin siellä satoja tietokoneita(tai ainakin siltä tuntui),pelikoneita,ompelukoneita, lukuhuoneita, 3D-printtereitä, julisteprinttereitä, rintanappikoneita,..kunnon puuhamaa!
Onko siellä porakoneita, hitsauskoneita yms. tarpeellista?
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 08, 2019, 15:23:36
Lisäyllätyksenä havaitsin Oodin 2. kerroksen avatuksi ja ihmettelin siellä satoja tietokoneita(tai ainakin siltä tuntui),pelikoneita,ompelukoneita, lukuhuoneita, 3D-printtereitä, julisteprinttereitä, rintanappikoneita,..kunnon puuhamaa!
Kokoontuuko siellä ne Oodin soturit?
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 08, 2019, 15:44:20
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 08, 2019, 15:23:36
Lisäyllätyksenä havaitsin Oodin 2. kerroksen avatuksi ja ihmettelin siellä satoja tietokoneita(tai ainakin siltä tuntui),pelikoneita,ompelukoneita, lukuhuoneita, 3D-printtereitä, julisteprinttereitä, rintanappikoneita,..kunnon puuhamaa!
Onko siellä porakoneita, hitsauskoneita yms. tarpeellista?
No eipä tietenkään kun kyseessä oli pääkaupunkiseudun hömpötyshökkeli.
Joistain maakuntien kirjastoista saattaisi löytyä.
Ahvenanmaalta ehkä oikeita verkkoja, virveleitä sun muuta eviä liikauttavaa ja kohottavaa vapaasti lainattavaksi.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 08, 2019, 15:50:25
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 08, 2019, 15:23:36
Lisäyllätyksenä havaitsin Oodin 2. kerroksen avatuksi ja ihmettelin siellä satoja tietokoneita(tai ainakin siltä tuntui),pelikoneita,ompelukoneita, lukuhuoneita, 3D-printtereitä, julisteprinttereitä, rintanappikoneita,..kunnon puuhamaa!
Kokoontuuko siellä ne Oodin soturit?
Voi olla. Kyllä siellä aika hurjan lukuhimoisen näköistä eläkeläisjengiä ja opiskelijajoukkiota päivysti joka nurkassa.
Ei muuta kuin ottamaan lastenkirjan lukuhaasteesta miehekkäästi selkävoitto! Tsemppiä!
No niin, ensimmäinen haastekirjani, jonka tulin poimineeksi kirjaston hyllystä, koska se oli sinne asetettu esille ja kirjan visuaalinen ilme kokonaisuudessaan vaikutti viehättävältä. Kannen perusteella arvelin, että kirja saattaa olla lasten kuvittama, mutta niin ei ole. Kirjan on "kertonut" eli kuvittanut Sanna Pelliccioni, suomalainen kirjailija, kuvittaja ym. Lukemassani kirjassa ei ole lainkaan tekstiä, paitsi lopussa, missä yhdellä sivulla on hieman ohjeistusta siihen, miten sanatonta kirjaa voi käyttää.
Kirjan nimi on Meidän piti lähteä (2018), mikä johdattaakin aikuisen luutuneen mielen ajattelemaan pakolaisten matkaa...tänne pohjoiseen. Tätä lukutapaa noudattaen kuvissa todellakin seurataan pienen perheen (pikkutyttö ja vanhemmat) pitkää matkaa alkukuvan kauniista puutarhasta sodan läpi, autolla ohi vuorten, vaihtuviin öisiin maisemiin ja vihdoin rannalle. Sieltä ihmisjoukko punaisissa pelastusliiveissä siirtyy punaiseen kumilauttaan. Pimeällä merellä on hienot suuret aallot. Meren vielä myrskytessä tulee näkyviin valkoinen kaupunki, jolloin ihmiset huiskuttavat herättääkseen huomiota. Sitten saavutaan auringonpaahteiselle telttaleirille. Leirille saapuu yö; yllä loistaa tähti. Lähikuva leirielämästä; telttojen keskellä leikkiviä lapsia, jotka hoivaavat pientä kukkaa. Seuraavalla aukeamalla kuva kolmesta passista ja perheestä pöydän ääressä, jonka toisella puolella kaksi lakkipäistä hieman virallisen näköistä henkilöä. Lentomatka. Saapuminen kerrostaloon illalla lumisateessa. Perhe hieman kalvakkaassa vihreässä valossa, huoneessa juomassa teetä(?) pöydän ääressä. Seuraavalla aukeamalla, vasemmalla yhteen liitetyt lapasiin puetut kädet lähikuvassa ja oikealla perheen pikkutyttö rakentamassa lumiukkoa pojan kanssa lumisateessa. Maiseman väritys on lämmin; tausta punainen ja aurinko miellyttävän keltainen; lumisade värikäs.
Tarinan jälkeen on hieman ohjeita kirjan lukemiseen lapsen kanssa. En aio kuitenkaan niihin pureutua, vaan keskityn ainoastaan kokemaan kirjaa aikuisena.
Kirjan paperi on mattapintaista, muttei karkeaa. Se toistaa värit kauniisti. Kuvitus on hieno, hyvin kaunis. Luin kirjan useaan kertaan makustellen ja väreistä nauttien. Kuvituksessa on muutama sivu melkein abstraktiin tyyliin tehty kuva, joita voi verrata esim. tahallaan sumealla linssillä kuvattuihin valokuviin. Pidin! Sanaton kirja on idea, joka toimii. Saattaa olla, että kulutin kirjan lukemiseen jopa enemmän aikaa kuin tekstillisen kirjan lukemiseen. Olin aluksi hieman varauksellinen sen suhteen, tuntuisiko kirja liikaa opettavaiselta propagandalta, mutta niin ei käynyt. Kirjasta välittyi jännällä tavalla matkan pitkä kesto, sillä itse matkustamiselle oli varattu vaiheineen niin monta aukeamaa. Jo telttaleirille pääsy tuntui kestävän kauan. Ja sitten matkustettiin vielä hieman lisää ennen kuin oltiin lumisateessa. Oliko sitten huono asia, etten kyllä pakolaisuutta sinänsä ajatellut matkan kuluessa juuri lainkaan? Nautin vain maisemista ja jopa sodan räiskeestäkin, koska se näytti ilotulitukselta pimeässä kaupungissa. En halua moittia kirjaa mistään; täydet viisi tähteä.
(https://thumbs.dreamstime.com/z/five-star-team-5636654.jpg)
Linkin kautta pääset selaamaan kirjaa violetista "Lukunäyte"-laatikosta. Paperille painettuna kuvat ovat vielä kauniimpia kuin kuvaruudulla!
https://kustantamo.sets.fi/kirja/meidan-piti-lahtea/
(https://kustantamo.sets.fi/assets/uploads/sites/2/2017/11/9789515243058.jpg)
Minusta tuntuu, että lastenkirjallisuutta väheksytään melko paljon - lapsille kannetaan kaikenlaista "ylhäällä - alhaalla, kylmä - kuuma" -läpysköitä. Toki hyvää ja erinomaista lastenkirjallisuutta löytyy, niin klassikoissa kuin uusissa kirjoissa. Käännöskirjallisuudessa suomennoksia ei tosin ole aina saatavilla samassa mitassa kuin aikuisille suunnatussa kirjallisuudessa.
Olen sikäli huono kirjoittaja ketjuun, että minun ei tarvitse haastaa itseäni lukeakseni: minulla on kaksi pientä lasta, joten luen lastenkirjoja päivittäin ihan haasteettakin. Kuulun siihen ryhmään ihmisiä, joiden mielestä lapsille tulee lukea paljon. Kuulun myös siihen ryhmään ihmisiä, joiden mielestä lapsille ei ole niin hankala keksiä lahjoja - kirja tai elokuva on hyvä!
Käännösongelman vuoksi ostan usein kirjoja myös ruotsin kielellä ja englannin kielellä; kirjojen simultaanitulkkaus ei kuvakirjavaiheessa ole vielä ongelma; päin vastoin se on hauskaa, kun voi itse lukiessaan pohtia mikä olisi sujuvin käännös kullekin lauseelle.
Minulla on omat suosikkikirjani, joita taidan listata. Mutta myöhemmin, nyt en ehdi.