Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Vapaa tahto

Aloittaja TSS, tammikuu 10, 2019, 18:11:05

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 4 Vieraat katselee tätä aihetta.

a4

^ Miksi oletat jonkin luojan luoneen painovoiman?

Karikko

Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 14, 2019, 11:30:50
^ Miksi oletat jonkin luojan luoneen painovoiman?

Oletanko, miksi luulet, että oletan.

Ellei painovoimaa ole olemassa, ei oleteta yhtään mitään ja luoja sanaa voidaan käyttää oletuskohtaisesti, olettamatta silti mitään.

Mitä yleensä tarkoittaa sana luoja, tiedätkö sitä? Minä ainakaan en sitä selitä.

Luonnonvoimia voidaan selittää hyvinkin paljon, mutta painovoimaakaan ei voida selittää täydellisesti, siihen ei ajatuksen tasolla kyetä. Ajatuksen perusta on vertailua ja niistä koostuvaa yhtenäisteoriaa.

a4

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 14, 2019, 11:38:37
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 14, 2019, 11:30:50
^ Miksi oletat jonkin luojan luoneen painovoiman?

Oletanko, miksi luulet, että oletan.

Ellei painovoimaa ole olemassa, ei oleteta yhtään mitään ja luoja sanaa voidaan käyttää oletuskohtaisesti, olettamatta silti mitään.

Mitä yleensä tarkoittaa sana luoja, tiedätkö sitä? Minä ainakaan en sitä selitä.

Luonnonvoimia voidaan selittää hyvinkin paljon, mutta painovoimaakaan ei voida selittää täydellisesti, siihen ei ajatuksen tasolla kyetä. Ajatuksen perusta on vertailua ja niistä koostuvaa yhtenäisteoriaa.
Ymmärsin että puhuit luojan laeista ja kyselit luojan luomasta painovoimasta samassa viestissä.
Mutta ehkä tarkennat mitä tarkoitit tällä:
Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 13, 2019, 09:38:55
luotan sentään luojan lakeihin
Tai ehkä vain en ymmärtänyt viestistäsi yhtään mitään.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 15, 2019, 00:33:26
Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 14, 2019, 11:38:37
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 14, 2019, 11:30:50
^ Miksi oletat jonkin luojan luoneen painovoiman?

Oletanko, miksi luulet, että oletan.

Ellei painovoimaa ole olemassa, ei oleteta yhtään mitään ja luoja sanaa voidaan käyttää oletuskohtaisesti, olettamatta silti mitään.

Mitä yleensä tarkoittaa sana luoja, tiedätkö sitä? Minä ainakaan en sitä selitä.

Luonnonvoimia voidaan selittää hyvinkin paljon, mutta painovoimaakaan ei voida selittää täydellisesti, siihen ei ajatuksen tasolla kyetä. Ajatuksen perusta on vertailua ja niistä koostuvaa yhtenäisteoriaa.
Ymmärsin että puhuit luojan laeista ja kyselit luojan luomasta painovoimasta samassa viestissä.
Mutta ehkä tarkennat mitä tarkoitit tällä:
Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 13, 2019, 09:38:55
luotan sentään luojan lakeihin
Tai ehkä vain en ymmärtänyt viestistäsi yhtään mitään.

Niin hyvin ymmärrettävää, ettet ymmärtänyt.

Mitä yleensä ymmärrät sanasta luoja, tai jumala, eiväkö molemmat ole yhtä turhia sanoja joita käytetään silloin tällöin ymmärtämättä niiden tarkoitusta?

Mitä ne sanat selittävät, tuskin mitään. Varmaan ymmärsit kuitenkin, kun puhuin luonnon-"laeista" ja niiden yhteydestä "jumala" tai luoja sanaan. Tai sitten et, mutta mitä väliä?

safiiri

Mitäpä sitä nyt silleen kirjoittelemaan, että kukaan muu mitään ymmärtää. Sanojahan ne vain on.

Topi

Tässä keskustelussa ei olla suoraan puhuttu siitä, miten toimiminen ja toimijuus jo käsitteellisesti sisältää jonkinlaisen vapaan tahdon ytimen. Kun Karikko nyt ei halunnut tarttua siihen oikeudenkäynti-esimerkkiin tai muuhun esilletuotuun vaan tyytyi kommentoimaan minun tarinankerrontaani, jatkan sitten edelleen yksin :D eräänlaista notepadiin luonnostelua.

Ehkä on niin, että jotakin tilannetta tai tapahtumaa voidaan tarkastella joko prosessina tai sitten toimintana. Tässä voisi olla muutama kiinnostava kysymys:

1) Onko näistä joitain rajatapauksia?
2) Mitä on erityisen vaikea luonnehtia prosessina?
3) Mitä hyötyä on siitä, että puhutaan toiminnasta tai kuvataan jotakin toimintana?

Kun puhutaan jonkin laitteen toiminnasta, siinä on yleensä joku tapa jolla se laite reagoi sille annetuun syötteeseen tai ympäristöönsä. Esimerkkinä nyt vaikka termostaatti. Sitä voi tarkastella pelkästään prosessina, mutta silloin kun jäsennellään sitä tilannetta tietyllä tavalla, se helposti kääntyy jonkinlaiseksi alkeelliseksi toiminnan kuvaukseksi.

Vähän samaan tapaan, jos puhutaan opettajaksi kasvamisesta, se usein mielletään prosessiksi. Sen sijaan yksittäiseksi opetustilanteeksi jäsentyvä tapahtuma mielletään luontevammin toiminnaksi. Minun kysymykseni tässä olisi se, mitä se toiminnaksi mieltäminen ja sellaiseksi kuvaaminen tässä tapauksessa mahdollistaa? Tuoko se siihen jotain sellaista, mistä pelkästään prosessinäkökulmasta on hyvin vaikea tavoittaa?

Miksi sanotaan, ja tuntuu mielekkäältä sanoa, että "elämä on prosessi" ja että "opettajaksi kasvaminen on prosessi" mutta toisaalta myös että "kasvatus on toimintaa".

Minusta tähän liittyy sellainen, että kun termostaatti sulkee lämmityksen, tila viilenee, viileneminen taas saa aikaan sen, että termostaatti myöhemmin kytkee lämmityksen päälle. Mutta jos puhutaan ihmisen toiminnasta, siinä tämä prosessin kehä ei ole lainkaan yhtä välitön, vaan on mielekästä puhua prosessista vasta pitemmillä aikaväleillä. Ihmisen toiminnan vaikutukset voivat vasta hyvinkin pitäkällä aikavälillä muokata ympäristöä tai vaikuttaa toimijaan itseensä. Nyt kun se vaikutus ei tapahdu niin yksikoikoisesti kuin termostaatissa ja siihen liittyy pitkiä ajanjaksoja ja muisti ja kaikkea tällaista, voisi sanoa, että tässä sen termostaatin välitysmekanismia vastaa ihmisellä psyyke tai ajattelu tai tietoisuus.

Jos siihen koko hommaan ottaa riittävän pitkän etäisyyden, missä suunnittelu, arviointi, havainto, itse teko ja sen seuraukset, nähdään hyvin laajana kokonaisuutena, silloin se on kaikki osa todellisuutta, joka on prosessi. Mutta nämä vapaan tahdon tematiikkaan liittyvät asiat nousevat pintaan oikeastaan silloin, kun irrotetaan siitä prosessista tarkasteltavaksi jokin osa. Tätähän kai kaikki ajattelu ja huomion kohdistaminen jossain määrin on.

Siihen että jotain tarkastellaan prosessina, liittyy minusta ajatus, että se vain tapahtuu. Vähän niin kuin luonnon prosessit, mätäneminen tai jokin kiertokulku luonnossa. Kun taas puhutaan toiminnasta, siihen sisältyy ajatus, että inhimillinen toiminta on historiallisesti ja kielellisesti ja monin muinkin tavoin sidottua. Mutta samalla ihmiset yhdessä kuitenkin tuottavat itse oman olemassaolon tapansa, muokkaavat koko ajan historiallis-kielellistä kontekstiaan ja kulttuuriaan ja niin pois päin.

No, millä tavalla tämä sitten eroaa mistään muusta luonnossa tai eroaako ollenkaan, en tiedä. Ehkä voi ihan hyvin sanoa, että mikä hyvänsä luonnon prosessi tuottaa itse itsensä ja omat olemassaolon tapansa. Sanooko tämä sitten mitään ihmisistä yhteisöissään sen enempää kuin se sanoo jostain mätänevästä lehtikasasta, en tiedä. 


safiiri

Hmm. Itse en löydä esittämäsi kaltaista eroa prosessien ja toiminnan välillä. Mutta kyse on varmaan siitä, millaisessa yhteydessä sanoja on tottunut kuulemaa. Itselle tuttuja ovat prosesseiksi kutsutuissa jutuissa nimenomaan tapahtumat, joissa olennaista on jonkinlainen ihmisten tekemä prosessointi (toiminnan ja siihen liittyvien merkitysten käsitteleminen) tai ainakin (ihmisten) toiminnan kautta tapahtunut aineksia muuntuminen joksikin aivan uudeksi. Mutta ymmärrän kyllä senkin, että jos joku puolestaan kuulee prosessointia käytettävän jostain prosessoreista, tuntuu prosessi jotenkin mekaaniselta.

Toiminta taas omiin korviini voi olla myös jokseenkin tuloksetonta tai mitään muutoksia aiheuttamatonta. Kunhan heilutaan. jopa asioita kehnompaan suuntaan muuttava toiminta on toimintaa, vaikka tuloksena olisi toimimattomuutta.

Monet sanat kuulostavat hyvin erilaisilta eri ihmisille.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Topi - helmikuu 15, 2019, 21:06:31

Siihen että jotain tarkastellaan prosessina, liittyy minusta ajatus, että se vain tapahtuu. Vähän niin kuin luonnon prosessit, mätäneminen tai jokin kiertokulku luonnossa. Kun taas puhutaan toiminnasta, siihen sisältyy ajatus, että inhimillinen toiminta on historiallisesti ja kielellisesti ja monin muinkin tavoin sidottua. Mutta samalla ihmiset yhdessä kuitenkin tuottavat itse oman olemassaolon tapansa, muokkaavat koko ajan historiallis-kielellistä kontekstiaan ja kulttuuriaan ja niin pois päin.

No, millä tavalla tämä sitten eroaa mistään muusta luonnossa tai eroaako ollenkaan, en tiedä. Ehkä voi ihan hyvin sanoa, että mikä hyvänsä luonnon prosessi tuottaa itse itsensä ja omat olemassaolon tapansa. Sanooko tämä sitten mitään ihmisistä yhteisöissään sen enempää kuin se sanoo jostain mätänevästä lehtikasasta, en tiedä.

Käytän hieman yksinkertaisempaa kieltä, jota ei ole pakko ymmärtää. (pidempi tarinointi tuskin nyt parantaa asiaa)

Kyselen suoraan, esimerkiksi ellei elämä olisi prosessi, niin mikä, tai mitä muuta se voisi olla?

Opitut asiat heijastuvat mielen sisällön mukaisesti ja se miten mielen sisältöön vaikutetaan on mielenkiinto sitä ilmeisesti voi suunnata, tuskin vapaasti vaan pikemminkin erilaisten vaikkuitteiden kautta.

Palataan hieman vapauskäsitteeseen, ensin (ihmismieli) on käynnistettävä ennenkuin se voi loistaa. Kuten vaikka lamppu syttyy vasta virran kytkemisen jälkeen.

Topi

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 16, 2019, 11:25:15
Käytän hieman yksinkertaisempaa kieltä, jota ei ole pakko ymmärtää. (pidempi tarinointi tuskin nyt parantaa asiaa)

Kyselen suoraan, esimerkiksi ellei elämä olisi prosessi, niin mikä, tai mitä muuta se voisi olla?

Mistä tuossa edellisessä viestissäni johdit sellaisen väitteen, että elämä ei minun mielestäni olisi prosessi? Siinähän yritettiin hahmotella, joskin kömpelösti, jotain prosessin ja toiminnan eroa sekä jotain sekavaksi jäänyttä siitä, mikä motivoisi käyttämään nimenomaan toiminnan käsitettä. Myönnän että se oli osin epäselvästi selitetty, sillä itselleni tyypillisesti ajattelin ja jäsensin asiaa vasta kirjoittaessani. Mutta hämmentää, oletko nyt ollenkaan yrittänyt edes pureutua siihen mitä siinä oli.

Kysymys on kuitenkin hyvin selkeä, kiitos siitä. Sen suhteen minulla ei olekaan mitään ongelmaa, en vain ymmärrä, miten se nyt liittyy kirjoittamaani, tai miksi sellaiselle joka kirjoitti niin kuin minä, esitetään juuri tämä kysymys.

LainaaOpitut asiat heijastuvat mielen sisällön mukaisesti ja se miten mielen sisältöön vaikutetaan on mielenkiinto sitä ilmeisesti voi suunnata, tuskin vapaasti vaan pikemminkin erilaisten vaikkuitteiden kautta.

Tässä käsittelet kai sitä, kun nostin esimerkeiksi opettajaksi kasvamisen (prosessi) ja yksittäisen luokkahuoneen opetustilanteen (toiminta). Tai sitten sitä että termostaatin välitysmekanismia vastaisi ihmisellä mieli, ajattelu, psyyke tai jokin tällainen. En ymmärrä täysin, miten huomion suuntaamisen on tässä tarkoitus liittyä asiaan, koska ajatus opettamisesta ja toisaalta psyykestä välitysmekanismina kumpikin kummittelee jotenkin levottomasti ja puolittain samassa yhteydessä, enkä osaa liittää asioita selkeästi toisiinsa.

Lainaa
Palataan hieman vapauskäsitteeseen, ensin (ihmismieli) on käynnistettävä ennenkuin se voi loistaa. Kuten vaikka lamppu syttyy vasta virran kytkemisen jälkeen.

Tässä on taas vähän sitä termostaattia ja laitteiden toimintaa kai, kun puhut lampusta. Muuten tämä jää itselleni kokonaan hämäräksi. Miten vapauskäsite nyt liittyy tähän? Onko tässä suurikin filosofinen sisältö kätkettynä siihen, että ihmismieli on kirjaimellisesti sulkeistettu?

En siis väitä tätäkään typeräksi tai vääräksi, mutta liian kryptistä, aivan liian kryptistä näin yksinkertaiselle miehelle.

Topi

Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 15, 2019, 21:19:19
Hmm. Itse en löydä esittämäsi kaltaista eroa prosessien ja toiminnan välillä. Mutta kyse on varmaan siitä, millaisessa yhteydessä sanoja on tottunut kuulemaa. Itselle tuttuja ovat prosesseiksi kutsutuissa jutuissa nimenomaan tapahtumat, joissa olennaista on jonkinlainen ihmisten tekemä prosessointi (toiminnan ja siihen liittyvien merkitysten käsitteleminen) tai ainakin (ihmisten) toiminnan kautta tapahtunut aineksia muuntuminen joksikin aivan uudeksi. Mutta ymmärrän kyllä senkin, että jos joku puolestaan kuulee prosessointia käytettävän jostain prosessoreista, tuntuu prosessi jotenkin mekaaniselta.

Toiminta taas omiin korviini voi olla myös jokseenkin tuloksetonta tai mitään muutoksia aiheuttamatonta. Kunhan heilutaan. jopa asioita kehnompaan suuntaan muuttava toiminta on toimintaa, vaikka tuloksena olisi toimimattomuutta.

Monet sanat kuulostavat hyvin erilaisilta eri ihmisille.

Mielenkiintoinen näkökulma. Ehkä sanalla "prosessi" tosiaan on vähän enemmän eri merkityksiä ja vivahteita kuin tulin esittäneeksi. Yleisesti en pidä sitä hyödyllisenä, että mutuilee mikä on joku prosessin (tai muunkaan sanan) varsinainen ydinmerkitys ja mitä se oikeasti on. Tai tällaisia nopeita kehitelmiä että asioita huonompaan suuntaaan muuttava on toimintaa ja parempaan on prosessi. Tai että "aito muutos" liittyy prosessiin.

Kuitenkin tein itse juuri niin kun käytin sanaa "prosessi". Oletin sen merkityksen ytimeksi sen, mitä prosessit usein ovat luonnossa. Siinähän "prosessi" on jokin tapahtumisen sarja joka rullaa itsekseen kemiallisten tai biologisten muutosten aikaansaamana.

Mutta sitten inhimilliseen toimintaan ihan yksinkertaisimmillaan liitettynä prosessi voisi ehkä olla jokin sarja toimia, joiden tarkoitus on päästä tiettyyn päämäärään. Siinä siis toiminta tai sen kulku ehkä nähdään tietyistä vaiheista tai askelista koostuvana. On suunnitteluprosessi ja rakennusprosessi ja rauhanprosessi ja niin edelleen. Englanniksi olisi jopa "elimination process" tai "qualification process", jossa ehkä viitataan siihen, että tiettyjä askelmerkkejä noudattaen edetään.

Mielenkiintoinen kysymys olisi sekin, missä mielessä Karikon "elämä on prosessi" -teesi käyttää sanaa prosessi.

Tietyllä tasolla jos vaikka menen keittämään kahvia, siihen liittyy useita prosesseja. Kopistelen ja pesen suodattimen, huuhtelen pannun, vesiastian, otan aina samasta paikasta kahvimitan ja niin edelleen. Ehkä se että en itse miellä kahvinkeittoa varsinaisesti prosessiksi liittyy siihen, että se on riittävän "helppo" ja lyhytkestoinen. Oletus on että minun ei tarvitse oikeastaan ollenkaan ajatella mitä teen ja se onnistuu ihan suunnittelematta ja heittäytymällä kun vain päätän ryhtyä siihen.

Sen sijaan vähän enemmän prosessimaista on se, jos pitää siivota koko asunto. Mutta monesti tälllainen suhteellisen yksinkertainen ja toistuva homma kuitenkin on sellainen, että sitä ei ehkä niinkään mielletä prosessiksi vaikka se sitä on. Aloitetaan jostakin, ja siinä samalla alkaa ajatus juosta ja loppuosa tehtävästä jäsentyy paremmin. Siis että toiminnan aikana ja sen myötä myös suunnittelee eikä niin että siihen olisi välttämättä valmiit askelmerkit tai paperilla vuokaavio :D Ihmiset ovat tässä hyvin erilaisia, ja vielä erilaisia tehtävästä riippuen. Minulle siivous ja moni muu melko fyysinen homma menee niin, että sitä on helpompi suunnitella ja ajatella kun on liikkeessä, mutta se nyt on vain sellainen henkilökohtainen oikku. Varmaan jollain se on selkeämmin jo ennakkoon prosessi ja vaiheet ovat selvempiä.

a4

Voisiko yleistää että toimintakuvaus on karkeistetumpaa prosessikuvausta, tyyliin: keitin lähtökahvit ja kävin kuussa juomassa paluukahvit?
Samalla tavalla kuin käsite on taloudellisen välttämätön karkeistus käsitteelle annetuille merkityssisällöille.
Ongelmien ilmetessä, karkeistuksia joutuu purkamaan ja uudellen rakentamaan.
Samalla tavalla kuin koko kehomme aivoineen toimii rutinoituneesti, paitsi ongelmatilanteissa.

Taide ja sitä hipova viihde voivat myös rikkoa urautuneita karkeistuksia, herätellä uusilla karkeistuksilla muutosprosesseja.
Katsoin juuri HBO:lta Westworld-nimisen scifisarjan jossa peilattiin monia nykyajan aiheita.
Esim. palvelurobottien piilotettua tehtävää analysoida ja tallentaa ihmisyksilöitä:
http://kuvanjako.fi/31v1i.jpg
http://kuvanjako.fi/7td2r.jpg


Karikko

Lainaus käyttäjältä: Topi - helmikuu 16, 2019, 12:57:20

Mielenkiintoinen kysymys olisi sekin, missä mielessä Karikon "elämä on prosessi" -teesi käyttää sanaa prosessi.

Palaan siihen perusasiaan ja kysyn uudestaan oletko itsestäsi erillinen tekijä, vai liitytkö kokonaisuuteen?

Tekeekö ajatus mielestäsi jotakin ilman aineellista vuorovaikutusta?

Melko yksinkertaisia kysymyksiä.

Topi

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 16, 2019, 15:51:43
Palaan siihen perusasiaan ja kysyn uudestaan oletko itsestäsi erillinen tekijä, vai liitytkö kokonaisuuteen?

Onko ykkönen ykkösestä irralinen tekijä vai liittykö se kokonaisuuteen?

En yritä tässä irvailla tai tehdä mitään naurunalaiseksi. Yritän alleviivata sitä, että minä voisin kyllä tosi mielelläni yrittää parhaani mukaan pähkäillä sanomaasi ja vastailla kysymyksiisi, mutta itse näen siinä jotain hämärää tai epäselvää, joka taas itsellesi on ilmeisesti päivänselvää ja siihen myös haluat aina palata. Sen sijaan että näkisit yhtään samanlaista vaivaa minun sanomani pureksintaan, kun sehän nyt on vain jotain "tarinaa".

Tietenkin "minä" ja "itse" voivat olla jotenkin erillisiä, mutta en tiedä hahmotatko nyt itse ollenkaan, miten paljon jätät muille työtä ja sanot vielä että nämä muuten ovat sitten niitä helppoja ja selkeitä kysymyksiä.

Jos minun juttuni ovat jotain "tarinaa" jota sinun ei tarvitse purkaa, miksi minä en pitäisi sinun juttujasi sekavina horinoina sen sijaan että yrittäisin kohdella niitä jonkinnäköisellä kunnioituksella, nähdä vaivaa ymmärtääkseni ja niin pois päin?

Jos vaihdan puheenaihetta ja sivuutan sanomasi, silloin minä en suhtaudu siihen kunnioituksella.

Toivottavasti et pahastu kritiikistä. Minun puolestani voidaan pysyä tässä kysymyksessä niin kauan että ymmärrän mitä yrität sanoa. Jos et jaksa vääntää sitä rautalangasta, ymmärrän ja ei ole pakko. Jos jaksat, mielellään yrittäisin sitä ymmärtää.



Renttu

Seuraavasta linkistä voi rekisteröitymällä seurata aihetta käsittelevän luentokokonaisuuden. Tämä on "vain" yhden alan tutkijan näkemys, mutta ainakin se on suoraan aiheeseen erikoistuneen tutkijan todistustaakkaa:

Libertarian Free Will: Neuroscientific and Philosophical Evidence (edx.org).

Neurotieteiden professori Peter Tse on kasaamansa evidenssin valossa sitä mieltä, että ihmisellä on vapaa tahto. Keskustelu jatkuu edelleen.

a4

#314
Lainaus käyttäjältä: Renttu - helmikuu 16, 2019, 18:52:59
Seuraavasta linkistä voi rekisteröitymällä seurata aihetta käsittelevän luentokokonaisuuden. Tämä on "vain" yhden alan tutkijan näkemys, mutta ainakin se on suoraan aiheeseen erikoistuneen tutkijan todistustaakkaa:

Libertarian Free Will: Neuroscientific and Philosophical Evidence (edx.org).

Neurotieteiden professori Peter Tse on kasaamansa evidenssin valossa sitä mieltä, että ihmisellä on vapaa tahto. Keskustelu jatkuu edelleen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Libertarianismi_(filosofia)

Juju on mielestäni siinä että todellisuuden mallinnukset, kuvaukset, tulkinnat voivat tarkentua äärettömästi saavuttamatta koskaan täydellistä tarkkuutta eli sisältäen aina kuvauksiin kuvauksina liittyvää epävarmuutta, karkeistusta, tarkentumattomuutta, satunnaisuutta, selittämättömyyttä.
Determinismi ja indeterminismi ovat todellisuuskuvausten omainaisuuksia.
Itse todellisuuden ominaisuudet jäävät aina kuvausten rajaamiksi aina kun niitä yritetään kuvata.
Vain epäloogisilla uskonnoilla ja muulla huuhaalla voi olla erehtymätömiä ja täydellisiä todellisuuskuvauksia jotka eivät ole rajallisia kuvauksia.

Tarkentuva tieteellinen maailmankuva kasvattaa determinististä selitysvoimaansa kumulatiivisesti, pienentäen indeterminististä satunnaisuuttaan loputtomasti. Ja ääretön on aika paljon.
Kvanttitietokoneiden lasketateholla simuloituvan universumin determinismiin yllettäessä, lienee helpompaa suhteuttaa simuloitujen ihmsiapinayksilöiden kokemat väriaistimukset ja vapaan tahdon kokemukset omiin yksilöllisiin kokemuksiimme suuressa universumissa.

Toki erilaisilla monimutkaisilla järjestelmillä ja olioilla voidaan jo nyt sopivilla kuvaustasoilla hahmottaa ja rajata eri asteista itseohjautuvuutta ympäristössään.

Lopuksi jotain hauskaa