Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Taide

Aloittaja a4, tammikuu 14, 2019, 08:19:46

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Toope

Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 25, 2019, 23:13:54
Yle on esittänyt kevyttä dekkaripäiväsarjaa taiteen maailmasta.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,31.msg2779.html#msg2779
Samalla on esitelty mielenkiintoisia poimintoja kuvataiteen kentältä.
Katsoja voi toisen päähenkilön tavoin ehkä jopa voittaa taidekammonsa ja innostua korkeakulttuurista!


No, voi vittu.

Toope

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 14, 2019, 18:15:00
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 14, 2019, 18:04:54
^^Aivan. Mutta jos homostelemassa olisi neljä nobodyä, menestys ei olisikaan taattu. Vaadittaisiin ihan oikeaa taiteellista toteutusta. Tämä on se, mitä olen tässä muutaman viestin ajan yrittänyt takoa julkkispalvojien koviin kalloihin: tunnetun henkilön tai asian siivellä ratsastaminen ei riitä hyvään taiteellisuuteen.

Kuka päättää, mikä on hyvää taidetta? Kuka yleensäkään päättää, mikä on taidetta? Tai mikä on pyhää?
Taide on niin absurdi käsitys, ettei kukaan kykene luomaan rajaa taiteen ja tahallisen vittuilun välille.

Amore

Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 27, 2019, 21:31:47
Taide on niin absurdi käsitys, ettei kukaan kykene luomaan rajaa taiteen ja tahallisen vittuilun välille.

Elämä on absurdia, ystäväiseni. Taide peilaa elämää, ellei sitten ole keskittynyt taiteen sisäisiin viittauksiin, mikä postmodernina aikana (ja sen jälkeen) on aika tavallista.
All you need is Love

Renttu

Francisco de Goya on yksi suosikeistani. Olen nähnyt myös kaikki hänen mustat maalauksensa ihkaelävänä, mistä olen mielissäni. Niistä ehkä tunnetuin, Saturnus syö poikansa ei ole taiteilijan itsensä nimeämä, eikä ole mitään varmuutta siitä, että maalaus perustuisi kyseiseen myyttiin. Se on nimetty muiden toimesta ja postuumisti kuolemansa jälkeen, ja mustia maalauksia ei oltu tarkoitettu muutenkaan julkisiksi, vaan Goya maalasi ne suoraan kotinsa seiniin. Alkuperäisteoksessa syöjällä on lisäksi raivokas erektio, mutta kopioija jätti sen tästä julkiversiosta pois. Ettäs kehtasi, erektio nimittäin korosti hienosti teoksen groteskia tunnelmaa.

Melody

Minulle taide on kauneutta ja maailmoita. Puhdistavaa, ei ahdistavaa. Kiasmassa kyllä käyn, mutta en suoraan sanottuna aina ymmärrä. Ei ole pyhyyden ja taiteen välisestä rajasta kyse, vaan siellä lähinnä taiteen ja askartelun välisestä erosta.

Musiikissakin pystytään ilmentämään paha olo taiteena, miksihän nykytaide ja nykytanssi mieleltään edes taiteeksi?

Toope

#35
Lainaus käyttäjältä: Melody - tammikuu 27, 2019, 22:49:45
Minulle taide on kauneutta ja maailmoita. Puhdistavaa, ei ahdistavaa. Kiasmassa kyllä käyn, mutta en suoraan sanottuna aina ymmärrä. Ei ole pyhyyden ja taiteen välisestä rajasta kyse, vaan siellä lähinnä taiteen ja askartelun välisestä erosta.

Musiikissakin pystytään ilmentämään paha olo taiteena, miksihän nykytaide ja nykytanssi mieleltään edes taiteeksi?
Taiteessa monesti on pyrkimystä radikalismiin ja ns. "vavisuttamaan perinteisiä arvoja", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan? Rienausta ainakin.
Kyllä ymmärrän yhteiskunnallisen protestin aiheen taiteessa, usein arvostankin sitä, en niinkään sitä, että vain periaatteen vuoksi pitää pilkata hyviä asioita. Kritiikille tulee myös olla perusteita.
Näin toki saa tehdä, koska sanan/ilmaisunvapaus. En kiellä, arvostelen kyllä.

a4

#36
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 27, 2019, 21:29:34
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 25, 2019, 23:13:54
Yle on esittänyt kevyttä dekkaripäiväsarjaa taiteen maailmasta.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,31.msg2779.html#msg2779
Samalla on esitelty mielenkiintoisia poimintoja kuvataiteen kentältä.
Katsoja voi toisen päähenkilön tavoin ehkä jopa voittaa taidekammonsa ja innostua korkeakulttuurista!


No, voi vittu.
Kyllä. Helposti tunnistettavaa esittävän taiteen kuvausta ihmisen anatomiasta ja arjesta.
Toki muitakin tulkintatasoja löytyy.
Teos on hyvä esimerkki siitä kuinka realismikin voi olla esteettisesti kaunista.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 28, 2019, 07:33:47
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 27, 2019, 21:29:34
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 25, 2019, 23:13:54
Yle on esittänyt kevyttä dekkaripäiväsarjaa taiteen maailmasta.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,31.msg2779.html#msg2779
Samalla on esitelty mielenkiintoisia poimintoja kuvataiteen kentältä.
Katsoja voi toisen päähenkilön tavoin ehkä jopa voittaa taidekammonsa ja innostua korkeakulttuurista!


No, voi vittu.
Kyllä. Helposti tunnistettavaa esittävän taiteen kuvausta ihmisen anatomiasta ja arjesta.
Toki muitakin tulkintatasoja löytyy.
Teos on hyvä esimerkki siitä kuinka realismikin voi olla esteettisesti kaunista.

Tässä maalauksessa sentään täyttyy ainakin se usein taiteen kriteeriksi ehdotettu taito. Kuka tahansa ei osaisi tuota maalata. Mitä ilmeisimmin sekään ei nyt sitten ihan riitä kaikkien mielestä. Ei vaikka teoksen muotokin on vallan perinteinen maalaus kultakehyksissä. Kuvattu aihekin monasti kauniina ihailtu ja asia, jota halulla katsellaan. On se vaikeeta antaa näitä kriteereitä taiteelle siten, ettei joku nenäkäs taiteilija käyttäis niitä ihan väärin...

Melody

#38
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 27, 2019, 23:29:09
Lainaus käyttäjältä: Melody - tammikuu 27, 2019, 22:49:45
Minulle taide on kauneutta ja maailmoita. Puhdistavaa, ei ahdistavaa. Kiasmassa kyllä käyn, mutta en suoraan sanottuna aina ymmärrä. Ei ole pyhyyden ja taiteen välisestä rajasta kyse, vaan siellä lähinnä taiteen ja askartelun välisestä erosta.

Musiikissakin pystytään ilmentämään paha olo taiteena, miksihän nykytaide ja nykytanssi mieleltään edes taiteeksi?
Taiteessa monesti on pyrkimystä radikalismiin ja ns. "vavisuttamaan perinteisiä arvoja", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan? Rienausta ainakin.
Kyllä ymmärrän yhteiskunnallisen protestin aiheen taiteessa, usein arvostankin sitä, en niinkään sitä, että vain periaatteen vuoksi pitää pilkata hyviä asioita. Kritiikille tulee myös olla perusteita.
Näin toki saa tehdä, koska sanan/ilmaisunvapaus. En kiellä, arvostelen kyllä.
Kuvataiteen ilmenemismuoto on erilainen kuin musiikissa. Musiikissa sävelletään tapahtumista syntyneitä tunteita ja sanoitetaan niitä, ja koskettava melodia kantautuu ja jää elämään aikansa.

Visuaalinen taide on koettava paikanpäällä.
Jos nykymaailmanmeno tuntuu ahdistavalta nähdä taiteessa, niin kertookohan se siitä että nykyaika on taiteeksi/todeksi nähtynä kummallista/ahdistavaa. Jos nykyajan haluaa nähdä kauniina, pitää mennä tavarataloon, autokauppaan, katsella mainoksia ja istagrammeja - ennen kun tavara ja aika vanhenee ennätysajassa ja muuttuu kelpaattomaksi/jätteeksi.

Nykytaide yrittää nähdä tulevaisuuteen - osasyy siihen, että ovat niin outoja. Ja vain harvat niistäkin teoksista jää elämään.


Brutto

Tuli jossakin vaiheessa haalittua Juhani Palmun grafiikkaa seinille. Pari perinteistä latomaisemaa, mutta hankkimistani tauluista suurin osa kuvaa lähes primitiivisesti esitettyjä alastomia naishahmoja yhdistettynä shamanistisiin symboleihin. Pidän palmun tavasta käyttää värejä ja teokset ovat enemmänkin sisustuselementtejä kuin varsinaista "kovaa" taidetta. Mutta jostakin syystä varsinkin varttuneempi naisväki pitää näitä Palmun teoksia lähes pornona:







"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Brutto

Koska kukaan ei tarttunut Juhani Palmun kykyyn tehdä taidetta, niin jatkan hieman. Juhani Palmu on aliarvostettu taiteilija. Hän on aliarvostettu lähinnä ulkotaiteellisista syistä. Hänen syntinsä oli kaupallistaa ja tuotteistaa taiteensa ja tehdä sillä kovaa bisnestä. Tämä veti tietenkin kriitikoiden tuen pois. Myös Palmun yksityiselämä on heikentänyt hänen mainettaan hyvänä taiteilijana. Toisin sanoen Palmun persoona ei istu lainkaan siihen vasemmistohenkiseen "hyvän taiteilijan" muottiin. pohojalaasen taiteilijan teoksissa on myös havaittavissa tiettyä kansallisromantiikkaa mikä saattaa haiskahtaa natsismilta.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Renttu

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 31, 2019, 12:41:22
Koska kukaan ei tarttunut Juhani Palmun kykyyn tehdä taidetta, niin jatkan hieman. Juhani Palmu on aliarvostettu taiteilija. Hän on aliarvostettu lähinnä ulkotaiteellisista syistä. Hänen syntinsä oli kaupallistaa ja tuotteistaa taiteensa ja tehdä sillä kovaa bisnestä. Tämä veti tietenkin kriitikoiden tuen pois. Myös Palmun yksityiselämä on heikentänyt hänen mainettaan hyvänä taiteilijana. Toisin sanoen Palmun persoona ei istu lainkaan siihen vasemmistohenkiseen "hyvän taiteilijan" muottiin. pohojalaasen taiteilijan teoksissa on myös havaittavissa tiettyä kansallisromantiikkaa mikä saattaa haiskahtaa natsismilta.
Katsoin noita eilen ja piti kommentoidakin, mutta unohtui. Pidän itsekin teosten värimaailmasta, mutta tunteeni taiteilijaa kohtaan ovat ristiriitaiset. Se paanukattomaalailu oli kyllä minun makuuni liikaa ja Palmun henkilöhistoriasta jotain (Mutta vähän) tietävänä olen sitäkin mieltä, että pröystäilymielikuvien luominen ja itsensä siihen sektoriin brändääminen on valinta, josta kuuluukin olla montaa mieltä. Hänhän pyrki alusta asti antamaan itsestään vauraan mielikuvan, vaikka velkaa oli korviin asti. Laatukonjakkeja ja -viinejä, kuubalaisia sikareja ja porvaristaiteiljan hillittyä charmia... Mutta kyllä hänellä on myös aidosti hyviä ja taiteellisesti ansiokkaita töitä, vaikka koko tuotantonsa ei sitä mielestäni olekaan. Uskon, että taulusi ovat olleet hyvä sijoitus.

Minulla ei ole tällä hetkellä kuin neljä maalausta, loput ovat kotimaista ja ulkomaista grafiikkaa. Grafiikasta kaksi on originelleja, muut sarjanumeroituja vedoksia. Yhden tauluista ostin kolme vuotta sitten, Madridista. Ostin sen suoraan erään baarin seinältä, siellä kun oli samalla nuoren miestaiteilijan näyttely. Taulua oli mielenkiintoista kanniskella Suomeen siten, että pysyy täysin vahingoittumattomana Suomeen asti.

Tiedän varmuudella, että yksi tauluistani on jo nyt arvotaulu. Muut ovat vielä kysymysmerkkejä. Synnyinkodissa maalaustaidetta on kyllä riittämiin, ja monet töistä arvotauluja. Että perintöä odotellessa, heheh!

Tässä linkki sen espanjalaisnuorukaisen töihin, Manuel Guzman: La ortopedia del manco (Instagram).

Jannu on nyt saavuttanut menestystäkin, silloin kolme vuotta sitten oli vielä lähtökuopissa. Oli ihan pähkinöinä kun kuuli, että yksi tauluista myytiin kauas Suomeen!

a4

#42
^^ Värit on hienot eikä kuvissakaan ole mitään vikaa.

Banksy leikittelee monitasoisen hauskasti taidemarkkinoilla.
Kuukauden jokaisena päivänä hän tuotti New Yorkiin katutaidetta, joista osa päätyi järeillä työkaluilla myyntiin Länsirannan muurista lohkotun teoksensa tavoin.
Eräs katutaideteos sisälsi metatasolla hänen omista töistään myyntitauluiksi tehtyjä teoksia, aikana jolloin puoli kaupunkia ja uutistoimitukset metsästivät Banksyn teoksia päivittäin katukuvasta ja aikana jona monet tiesivät niiden arvon taidemarkkinoilla.
Päivän aikana muutama teos myytiin sisustustauluiksi ja seuraavana päivänä Banksy signeerasi ne katutyylilleen ominaisesti julkaisemalla ne nettisivullaan.



Entäs tämä: Banksy painting self-destructs after $1.4 million sale

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 31, 2019, 12:41:22
Koska kukaan ei tarttunut Juhani Palmun kykyyn tehdä taidetta, niin jatkan hieman. Juhani Palmu on aliarvostettu taiteilija. Hän on aliarvostettu lähinnä ulkotaiteellisista syistä. Hänen syntinsä oli kaupallistaa ja tuotteistaa taiteensa ja tehdä sillä kovaa bisnestä. Tämä veti tietenkin kriitikoiden tuen pois. Myös Palmun yksityiselämä on heikentänyt hänen mainettaan hyvänä taiteilijana. Toisin sanoen Palmun persoona ei istu lainkaan siihen vasemmistohenkiseen "hyvän taiteilijan" muottiin. pohojalaasen taiteilijan teoksissa on myös havaittavissa tiettyä kansallisromantiikkaa mikä saattaa haiskahtaa natsismilta.

Ne Palmun latomaalaukset ovat erehtymättömän taidesilmäni mukaan aivan hirveitä. Sieluttomia massatuotteita. No kai Jussi niillä kaljarahat tienasi. Bruton esille asettamissa on sen sijaan jotain ideaa. Enkä tarkoita aihetta vaan aiheen käsittelyä.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Toope

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 31, 2019, 12:41:22
Koska kukaan ei tarttunut Juhani Palmun kykyyn tehdä taidetta, niin jatkan hieman. Juhani Palmu on aliarvostettu taiteilija. Hän on aliarvostettu lähinnä ulkotaiteellisista syistä. Hänen syntinsä oli kaupallistaa ja tuotteistaa taiteensa ja tehdä sillä kovaa bisnestä. Tämä veti tietenkin kriitikoiden tuen pois. Myös Palmun yksityiselämä on heikentänyt hänen mainettaan hyvänä taiteilijana. Toisin sanoen Palmun persoona ei istu lainkaan siihen vasemmistohenkiseen "hyvän taiteilijan" muottiin. pohojalaasen taiteilijan teoksissa on myös havaittavissa tiettyä kansallisromantiikkaa mikä saattaa haiskahtaa natsismilta.
Monen taiteilijan maine on riippuvainen mediasta. Media syyttää ja tuomitsee, koska media ottaa itselleen nuo roolit, kuten yhteiskunnallisessakin keskustelussa. Media on samalla syyttäjä ja tuomari, vaikka kuka on medialle sitä valtaa antanut?