Kirjoittaja Aihe: Ajatus  (Luettu 253 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 561
Ajatus
« : Tammikuu 15, 2019, 20:54:52 »

Jos voi ajatella, että joskus voi olla totuudentorvi, tai sen suuntaisen pyrkivä, niin yleisissä asioissa, jotka eivät kohdistu kehenkään yksityiseen ihmiseen erityisesti.

On avointa hakkerointia. Arvoa voi olla, jotenkin, tosin osana muuta.

Toisaalta vastakkainen puolikin lienee läsnä. Olisiko miten paljon monipuolisempi ilmiö.

Poissa Juha

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 561
Vs: Ajatus
« Vastaus #1 : Tammikuu 16, 2019, 11:31:24 »

Maailma olisi toinen paikka elää ja olla, jos sen kokonaisuuden "aivoja" vaalittaisiin yhtä hyvin, kuin yksilöiden. Näin, vaikka aivoja pidettäisiin itsessään yhteysvälineenä, joilla itsellään ei katsottaisi olevan paljon virkaa.

Poissa mikainen

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 237
Vs: Ajatus
« Vastaus #2 : Tammikuu 16, 2019, 11:35:55 »

Maailma olisi toinen paikka elää ja olla, jos sen kokonaisuuden "aivoja" vaalittaisiin yhtä hyvin, kuin yksilöiden. Näin, vaikka aivoja pidettäisiin itsessään yhteysvälineenä, joilla itsellään ei katsottaisi olevan paljon virkaa.

Yleisimmät yksilöiden aivohoidot näyttäisivät olevan alkoholi, Maajussille morsian, liian vähän unta, kiireen aiheuttama stressi ja puhelimen tuijotus.

Poissa Juha

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 561
Vs: Ajatus
« Vastaus #3 : Tammikuu 16, 2019, 11:41:02 »

Yrittäjät usein mainitsevat byrokratian ja kankeuden, toimintarasitteena. Kun yritys voi päättää enemmän jostain, niin tämä on aivan toisen luokan juttu. Harvemmin näin ajatellaan, vaikka näyttäis merkittävältä.

Poissa Juha

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 561
Vs: Ajatus
« Vastaus #4 : Helmikuu 10, 2019, 17:54:26 »

Mitä jos avoimuus, asioiden avaaminen, ja vapaus olisikin asioita, joissa ei saisi viivytellä, juuri ollenkaan?

Ongelmaa siinä on, mutta kaikki viivyttely ratkaisuissa kostautuisi. Tarkoitan, että maksu tulisi maksuun, mutta miten, siitä ei voisi kukaan olla aivan varma.

Ongelmien avaaminen voi olla hyvin monipuolista, siis solmujen perkausoperaatio. Siihen ei riitä mikä sattu, eikä yksipuolisuus ratkaise, vaikka voimaa saisikin taakse.

Jos se onkin enemmän taitolaji, siis kykyä muussa, kuin voimassa. Voimalla voi erottaa, irroittaa, ja laittaa jotain läjään, erillistoimijana.

Mihin perinteisempivoimaisemman irtiottopaikan mahdollisuudet lopulta rajautuu, jos ajatellaan edes teoreettisia mahdollisuuksia? Vai onko periteisyys aina jotain, missä yksipuolisuuksia ei niin olisi, tai vaikka olisi max, niin samaa ei voitaisi tehdä ikinä samoin, kuin nyt.

Teoreettisesti ajatellen voi varmaan päätyä siihen, että riskien suuruudet ovat aivan toista luokkaa, nykyään.


Katsoin tänään dokkarin Totuuden jälkeisestä ajasta. Toimittajat jos eivät saa resursseja tehdä työtään, niin missä maailma elää?

Voiko jossain vaiheessa olla se tilanne, ettei resurssit enää riitä, jossain tietyssä toiminnassa, ja sen hyväksitekevyydessä? Tarkoitan, että mitä enemmän varoja laitetaan, sen vähemmän mitään yleisesti toivottua saadaan, ehkä jopa päinvastoin.

Mikä EM tilanne on? Onko mahdollinen, oikeasti? Kriittisenä ei viittisi olla ajattelematta tällaisia hypoteesejä.

Ehkä tilanne tulisi rakentaa, ja kokeilla, miten varmasti voidaan päätyä syöksyyn. Onko tällaista "todistamis"-metodia olemassa, koskien tietynlaisten ilmiöden ymmärtämistä?

Poissa Juha

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 561
Vs: Ajatus
« Vastaus #5 : Helmikuu 11, 2019, 13:18:41 »
Ehkä tilanne tulisi rakentaa, ja kokeilla, miten varmasti voidaan päätyä syöksyyn. Onko tällaista "todistamis"-metodia olemassa, koskien tietynlaisten ilmiöden ymmärtämistä?

Eräs yleisen linjan periaate edellisen ratkaisemisessa on se, että voidaan olla tietämättä siitä, mitä on meneillään.

Miten tällaista tilaa sitten voi ylläpitää, niin kai tästäkin lienee esimerkkejä, isommissa ja pienemmissä yhteyksissä. Molemmista voi löytyä historiaa.

Irroittautuneella jos on valta, eikä väliä, niin se tekee sen, millä ei koe olevan väliä. Tämä taas ei ole todellisuutta, eikä sitä myöskään irtolaiselle. Siksi tällainen on tragedia.

Ihminen on todennäköisesti säätäytynyt niin etukenoon näissä, että asia voi toteutua aina, jos mahdollista, ja muu olisi enemmän utooppista. Näin perin.

Tällaista taas ei voi oikein todentaa etukäteen, ja jälkikäteen ei todentajia ole jäljellä, tämänkaltaisista.

Normielämän hankaluutta, joka ratkeaa vain elämän suunnalta. Tälläista voi kauhistalla kuten mitä tahansa, joka poikkeaa juuri nyt-olevasta, ja on jotain älytöntä.

Ratkaiseva kysymys on, että jos tietää jännitteellisen asetelman, niin osaako seurata sitä, miten tämä on kulloinkin hoideltu, vaikkkei merkkejä jännitteisyydestä suoraan näkyisi, tai näkyisi paljonkin, mutta aivan toisenlaiseen viittaavaa.

Ehkä sitkein uhri on se uhri, joka ei uhriuttaan tiedä, eikä myönnä tietävänsä, tai ei ole siitä kiinnostunut. Orjuutta ei ole, vaikka toiminnan kautta tämän voisi hoksata olemassaolevaksi.

Ihmiset meuhkaavat eri tavoin vapaudesta ja mahtavuudesta. Miksi? Osa taas ei. Miksi?
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 11, 2019, 13:20:29 kirjoittanut Von Ab und Hups »

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 954
  • Hattiwatin hakkaaja
Vs: Ajatus
« Vastaus #6 : Helmikuu 15, 2019, 20:11:58 »
Meinasin aloittaa ketjun "Sekopäisimmät ajatukset ja muut villit mieleenjohtumat", mutta ehkäpä tämä ketju välttää moiseen.

Pällistelin tuossa juuri Suomi24:n pääsivua tai mitä lie sivua, ja siellä vilahti teksti jossa luki että "syökö lapsi vielä öisin". Välitön ajatukseni että mitä ihmettä, mikä ihmeen vampyyri perheessä on penikkana kun se syö nimenomaan öisin? Kaiketi tällainen ajatus voi pärähtää vain semmoisen ihmisen päähän joka ei ole kuunaan mitään vauva-aikaa elänyt läpi. Tänään kun on vähän villit fiilikset, teki mieleni sitten käydä sinne vittuilemaan että joo, lapsi syö öisin; se söi viime yönä vaarin vanhat villahousut ja eteisestä kaikki kengät.

Mutta teksti oli kadonnut kun käväisin jossain muualla. Ja toisaalta jos kyseessä oli joku vauvapalsta, niin ei siellä kaiketi ihan tämmöinen huononsorttinen huumori käy laatuun.  8)

Poissa Kopek

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 438
Vs: Ajatus
« Vastaus #7 : Helmikuu 15, 2019, 23:37:35 »
Pällistelin tuossa juuri Suomi24:n pääsivua tai mitä lie sivua, ja siellä vilahti teksti jossa luki että "syökö lapsi vielä öisin". Välitön ajatukseni että mitä ihmettä, mikä ihmeen vampyyri perheessä on penikkana kun se syö nimenomaan öisin?

Jos äiti joutuu valvomaan yökaudet ja päivät siihen päälle siksi, että vauva itkee eikä nuku yölläkään muuten kuin vähän väliä imettämällä, hänellä ei ehkä riitä enää huumorintajua nauraa umpiväsyneenä vampyyrivitseille. En tarkoita tätä kritiikiksi.

Viimeisten puolentoista vuoden ajan on tullut seurattua vauvatouhuja. Tänääkin olin auttamassa reilun kuukauden ikäisen vauvan hoitamisessa. Tämä pienokainen ei suostu nukkumaan päivällä juuri muuten kuin jonkun sylissä. Ja minulla näyttää jostakin syystä olevan nukuttamisen "lahja". Ehkä harjoittelu toisen vauvan, paljon pahemman itkijän, kanssa on auttanut. Todennäköisesti tässä on meneillään taas yhden sortin kieroon kasvattaminen niin kuin tuossa yöimetyksessäkin. Mutta sellaista se on. Kerrostalossa ei oikein viitsi itkettää vauvaa öisin eikä mielellään päivisinkään. Sitä tekee mitä vaan, että saa äänen hiljenemään. Ja tällöin kasvatetaan vauvasta helposti imemis- tai sylissäpitoriippuvainen.

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 954
  • Hattiwatin hakkaaja
Vs: Ajatus
« Vastaus #8 : Helmikuu 16, 2019, 16:40:36 »
Pällistelin tuossa juuri Suomi24:n pääsivua tai mitä lie sivua, ja siellä vilahti teksti jossa luki että "syökö lapsi vielä öisin". Välitön ajatukseni että mitä ihmettä, mikä ihmeen vampyyri perheessä on penikkana kun se syö nimenomaan öisin?

Jos äiti joutuu valvomaan yökaudet ja päivät siihen päälle siksi, että vauva itkee eikä nuku yölläkään muuten kuin vähän väliä imettämällä, hänellä ei ehkä riitä enää huumorintajua nauraa umpiväsyneenä vampyyrivitseille. En tarkoita tätä kritiikiksi.

Viimeisten puolentoista vuoden ajan on tullut seurattua vauvatouhuja. Tänääkin olin auttamassa reilun kuukauden ikäisen vauvan hoitamisessa. Tämä pienokainen ei suostu nukkumaan päivällä juuri muuten kuin jonkun sylissä. Ja minulla näyttää jostakin syystä olevan nukuttamisen "lahja". Ehkä harjoittelu toisen vauvan, paljon pahemman itkijän, kanssa on auttanut. Todennäköisesti tässä on meneillään taas yhden sortin kieroon kasvattaminen niin kuin tuossa yöimetyksessäkin. Mutta sellaista se on. Kerrostalossa ei oikein viitsi itkettää vauvaa öisin eikä mielellään päivisinkään. Sitä tekee mitä vaan, että saa äänen hiljenemään. Ja tällöin kasvatetaan vauvasta helposti imemis- tai sylissäpitoriippuvainen.

Siksi sitä ei vauvafoorumille kannattaisi laittaakaan moista juttua.  8)

Voiko lasta pitää liikaa sylissä? Viimeinen tai ylipäätään ainoa kerta kun muistan (itse) olleeni äitini sylissä(* oli se kerta kun vanhempani olivat jostain syystä pois kotoa ja silläaikaa sain paniikkikohtauksen kun yhtäkkiä tajusin että on olemassa sellainen asia kuin kuolema. Tuntui että tukehdun, mielikuvani mukaan ryntäsin seinää päin. Voi olla että en niin tehnyt, mutta fiilis oli kuitenkin sellainen kuin olisi elävältä haudattu. Kun vanhempani tulivat kotiin, istuin äitini sylissä ja hän "lohdutti" minua kertomalla että kaikki kuolevat aikanaan. Äiti myöhemmin arveli että sain tuon kuoleman kammon sen vuoksi että koulussa oli kerrottu Jeesuksen kuolemasta. Minusta kyllä tuntuu että tuo paniikki tapahtui jo nuoremmalla iällä, mutta milläs sen nyt enää tarkistat.

Halauksia en sitten muistakaan koko lapsuuteni ajalta, ja isänihän ei minuun halunnut koskea lainkaan. Aikuisena kun olen sanonut että en oikein osaa tai halua halata (kuin kumppania), niin sitä pidetään perin omituisena ja yksi vanhempi nainen siitä eräällä keskustelufoorumilla oikein loukkaantui. Ihan kuin olisin täyspaska ihminen sen takia että kasvoin kylmässä kodissa.

*) Olen kyllä varmasti ollut pikkulapsena useita kertoja, mutta en vaan muista.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 994
  • crazy cat lady
Vs: Ajatus
« Vastaus #9 : Helmikuu 16, 2019, 18:16:59 »
Norma, ihmeen pitkään ole kyllä säästynyt tiedolta kuolemasta, jos vasta kouluiässä sen olet tajunnut.

En kyllä muista milloin itse olen kuolemasta aikanaan kuullut ja sen ymmärtänyt. Mutta lähemmässä menneisyydessä esimerkiksi omat lapseni ovat varmaan jostain 4-5 iästä tienneet kuolemasta ja siitä on puhuttu ihan suoraan. Aina kulloisenkin tilanteen mukaan.

Suunnilleen saman ikäisenä kuolemaan tutustuivat nuo naapurin pojat, jotka täällä usein ovat, tai itse asiassa hiukan aikaisemminkin. Kuolema tuli heille vastaan ensimmäisen kerran Tiitukissan lähdön yhteydessä. Sovimme poikien vanhempien kanssa, että minun ei tarvitse satuilla asiasta mitään, vaan voin kertoa Tiitun kuolleen ja vastata rehellisesti mahdollisesti tehtyihin kysymyksiin. Eikä mennyt kauaa tuosta, kun heidän koiravanhus lähtettiin autuaammille maille. Noiden rinnalla kulki kaiken aikaa keskustelu siitä, että myös ihmiset kuolevat mitä erilaisimmista syistä ja jopa eri ikäisinä.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 954
  • Hattiwatin hakkaaja
Vs: Ajatus
« Vastaus #10 : Helmikuu 16, 2019, 18:59:17 »
Luulenpa että äitini muisti väärin. Kuolemaan olin tutustunut jo kahden kissan myötä. Eka kissani katosi ja näin unta että siltä on tassu irti. Sitten äitini kertoi että se on löytynyt kuolleena liiteristämme. Aikuiset arvelivat että kuoli rotanmyrkkyyn. Seuraava kissa jäi auton alle. Mielestäni en ollut ehtinyt vielä kouluun tuolloin, ja kyllä minä niitä kissoja itkin.

En todellakaan tiedä milloin tai miksi se paniikkikohtaus sitten tuli. Mutta vastaavan hysterian olen kokenut aikuisella iällä lukemattomia kertoja öisin. Herään, minulla on tosi inhottava olo ja mieleeni tulee kuolema ja mädäntyminen. Joskus on tehnyt mieli alkaa rääkyä suoraa huutoa.

Ihan viime vuosina näitä ei ole ollut.

Poissa Juha

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 561
Vs: Ajatus
« Vastaus #11 : Helmikuu 22, 2019, 16:38:31 »

Muistan joskus lukeneeni tiede-artikkelin, jossa kerrotaan, että ydinfysiikan kokeet, tai jokin kokeellinen menetelmä voisi johtaa jopa siihen, että tuntemamme maailmankaikkeus voisi kutistua olemattomiin, tai jotenkin hävitä kuin pieru, tiesminne, ehkä olemattomiin. Tähän tapaan joku oli mennyt spekuloimaan, tai arvelemaan.

Voi olla, että maailmankaikkeus rakenteena on vaihtoehtoinen siinä mielessä, että jokin vahvempikin voi löytyä. Ongelma tiiviimmässä rakenteessa voi olla se, että se luhistaa tämänsorttisen kaikkeuden toiseksi. Nykyinen fyysinen rakenne ei yksinkertaisesti kestä parempaa.

Heräsi kysymys siitä, mitä voi teoreettisesti päätellä maailmasta. Voi olla, että riittää jokin pieni ristiriitahavainto, jota lähtee seuraamaan, ja toteaa jotain mahdollista vaihtoehtoiselle näkemykselle, joka voisi olla samalla jotain realistista, ja tässä tapauksessa realistisempaa kuin se realistisuus, jota elämme.

Suhteellisuusteorialla oli tällainen lähtö, ja yleensäkin uusi löydetään ristiriitoihin törmätessä. Uutta voi aina olla valinnan kohdistaminen. Tiede luo parempaa, ja vahvempaa, ja vahvempana myös voi suunnata vahvemmin sivuun, jostakin siihen nähden vähäpätöisemmän oloisesta.

Ajatus konkreettisena ei ole kummoinen, vaikka vaikutukset olisi hyperkeikkaa. Sovellus voisi olla enemmänkin siinä, miten ajattelemme olemassaolosta.

Rakentumisen fysiikkaa en tunne paljoa, tieteen puolelta tuotuna. Nykyiset rakentumisen säännöt vaikuttavat kohtalaisen stabiileilta, ja luontoa tosiaan voidaan lähestyä, sen (nykyisiä) rakentumisperiaatteita.

Ehkä nyt on jokin mutterivaihe. Aiemmin hötösteltiin, jopa uskonnon voimin, vaikka oli kerettiläis-seurailijoita. Ehkä nyt kerettiläisyys on pakosti päinvastaiseen suuntaan, vaikka tunkua päinvastaiseen on aina, kuten joukkovoimilla on usein tapana vaikuttaa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 561
Vs: Ajatus
« Vastaus #12 : Helmikuu 23, 2019, 12:11:10 »

Pakko kirjoittaa edelliseen selvennys.

Kun kirjoitin jutun, oli pontimena ideaali, joka oli tarkoitus tuoda esiin. Menin muttereihin, ja vääntämiseen, ja itse juttu jäi tuomatta esiin. Voi olla luettavissa tuosta sana-kasasta, jos viitteet löytää, tosin löytäminen voi vaatia sen, että juttu on tuttu entuudestaan, jolloin jutun lukeminen ei oikein ole erityisemmin uudistavaa.

Matematiikassa voidaan väittää jotain, ja samalla on pakko päätyä siihen, että väitetty ei ole ihan sataosuva, mutta virhemarginaalit voidaan kuitenkin antaa, jopa absoluuttisen varmasti.

Tuollainen vakuuttaa, jos vain sovellettavus muuten ok, mitä en enempää lähde nyt avaamaan, jos joskus ylipäätään sinne päin jotain.

Kun on jotain varmaa, koskien tiettyjä puitteita, eli puiteohjautumallisesti täystotta, ellei puitteita vesitetä, ja otetaan käyttöön, vaikka marginaalit, niiden muuten tarpeellisten mallien "pelastamiseen", niin yhtä lailla voi päätyä arvioimaan varmuuksista samankaltaisesti.

Mihin tämä juttu sitten liittyy, jos ihmisen historiaa tarkastelee?

Selvyys on minusta ihan arki-juttu. Tietynlaista palikkaa, ja oletus sekastotkun determinoivasta järkähtämättömyydestä, voi olla uskonsuuntauksellinen asia. Onneksi palikastakin voi tärähtää, joten tuskin konejuttu voi kummittella, ellei sitten pidä sitä salarakastetun asemEssa.