Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Yleistä musiikkikeskustelua

Aloittaja Hippi, tammikuu 17, 2019, 12:58:31

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 3 Vieraat katselee tätä aihetta.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 19, 2019, 20:30:37
Olen musiikin suhteen aina tullut jälkijunassa, eli löytänyt vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä sen musan jota minun olisi "kuulunut" kuunnalla oman sukupolveni keralla jo paljon aiemmin.

Piti oikein vilkaista, onko kirjoittaja todellakin, kuka hän on, koska tuo teksti on kuin jostakin vanhasta kirjoituksestani kopioitu. Ei se tietenkään ole. Se sopii vain niin hyvin kuvaamaan myös minun tilannettani.

En nyt lähde kirjoittamaan "mitä kuuntelin milloinkin" historiikkia. Lyhyesti voin kertoa, että minua on kiinnostanut kaikenlainen musiikkiin liittyvä ehkä enemmän kuin itse musiikki.

Joskus teini-ikäisenä rakentelin omatekoisia kaiutinkoteloita ja virittelin vanhoista radiovastaanottimista vahvistimia niille. Parhaimmillaan ohjelma kuului neljästätoista kovaäänisestä, jotka oli sijoitettu eri puolille huonettani. Se, mitä niistä kuului, ei niinkään kiinnostanut. Olin esimerkiksi kerran nauhoittanut radiosta -yhteen pötkyyn kappaleet Good Vibrations ja Long And Winding Road. Luulin yhdistelmää yhdeksi kappaleeksi, eikä minua kiinnostanut, kuka siinä esiintyi. Joskus vuosia myöhemmin tajusin, että siinä on kaksi eri kappaletta.

Kerran sain kaveriltani lainaksi kaksi levyä teknillisiä kokeiluja varten. Pyöritin niitä levysoittimessani ja tein erilaisia kokeilunauhoituksia. Vasta kymmeniä vuosia myöhemmin vanhaa nauhaa sattumalta kuunnellessani tiedostin, että levyt olivat Beatlesin ns. Valkoinen tupla. Muistan kyllä omenan kuvat levyjen keskiössä. Ja varmaan näin myös nimen "Beatles", mutta se oli täysin merkityksetöntä.

Kokeet, mitä tuolloin tein, olivat sellaisia, että nauhoitin levyn erillisinä "ottoina" kahdelle raidalle mahdollisimman päällekkäin. Koska nauhoitukset eivät kuitenkaan osuneet täsmälleen samaan hetkeen, eri raitoja eri kaiuttimista kuuntelemalla syntyi kaikuvaikutelma. Kävi parhaimmillaan vielä niin, että jäljessä oleva raita siirtyi hiljalleen tasoihin toisen raidan kanssa ja meni lopulta ohi. Siirtymävaihe kuulosti mielenkiintoiselta, kun sitä kuunteli kaiuttimien välissä. Tuntui kuin ääni olisi kulkenut pään läpi. Tätä samaa ilmiötä on käytetty joissakin levyissä. Tuolloin en kuitenkaan vielä ollut kuullut sitä, eikä minulla ollut edes stereovastaanotinta tai stereolevysoitinta, jolla kuunteleminen olisi ollut mahdollista. Nauhurilla pystyi toistamaan raitoja "stereona", mutta ei ollut mitään aitoa materiaalia, mitä olisi toistanut. Siksi tein omatekoisia kokeiluja.

Esimerkki levyltä (nauhoituksissani efekti oli voimakkaampi):


https://youtu.be/S3raCcF_1bw?t=56

Jos kerron musiikin kuuntelustani, niin kertoisin vain pienen osatotuuden, jos jättäisin kertomatta parikymmentä vuotta kestäneen piraattiradio/paikallisradiopuuhailuni, mikä lopulta johti supertympääntymiseen lähes kaikenlaista musiikkia kohtaan. Varsinkin paikallisradioille olen niin allerginen, että en kestä kuunnella niitä ollenkaan. Kun jostakin saa tarpeekseen, siitä saa tarpeekseen.

Minulla on vieläkin jäljellä kokoelma LP-levyjä ja CD-levyjä ja kasetteja, joita levy-yhtiöt lähettivät radiolle ilmaiseksi. Joissakin levyissä on muistaakseni tarra "Vain promootiokäyttöön". En ole niitä pitkään aikaan katsonut. Musiikki on etupäässä kotimaista.

Nykyisin olen hyvin kriittinen sen suhteen, millaista musiikkia kestän kuunnella. Edelleenkään itse musiikki ei ole tärkein asia vaan se, millaisiin nostalgisiin tunnelmiin ja kuvitelmiin sitä kuunnellessa voi päästä. Mitä vanhempaa musiikki on, sitä sallivampi olen sen suhteen. Toisin sanoen musiikkimakuni on sitä laajempi ja hyväksyvämpi, mitä vanhemmasta levytyksestä on kyse. Voin kuunnella autoradiosta 1930-luvulla tehtyä ritisevää mitä lieneekään vaihtamatta asemaa, mutta samanlaista uutta levyä en kestäisi kuunnella sekuntia kauempaa.

1950-luvun musiikissa olen vielä aika kaikkiruokainen. 1960-luvun äänitteistä alan jo karsia, ja 1970-luvulle tultaessa seula on vieläkin tiukempi. 1980-luvulta löydän enää satunnaisesti jotain, jonka annan soida, 1990- luvulta tuskin mitään ja vuoden 2000 jälkeen sitäkin vähemmän. Suurin osa nykyisestä musiikista on sellaista, että en tunnista siinä mitään melodiaa. Se on korvissani pelkkää sätkimistä ja nytkimistä ja vastenmielistä meteliä. Yksi harvoista nykyesiintyjistä, joita ylipäätään voin kuunnella on Lady Gaga. Myös Madonnan kappaleet menettelevät. Tyypithän ovat aika perinteisiä, vaikka levyillä onkin uusia kikkoja. En väitä, ettei mitään muuta olisi, mutta sitä on vähän. Tästä syystä kuuntelen autoradiosta Radio Puhetta.

Nyt se alkaa olla jo vähän vaikeampaa, mutta muutama vuosi sitten onnistuin vielä lataamaan tai kopioimaan netistä kappale kerrallaan eräänlaisen koosteen, jonka asensin USB-tikulle ja jota kuuntelin autoradiosta. Miten kooste syntyi? Siten, että katsoin nettisivulta Englannin (ja joskus USA:n) listan joltakin tietyltä vuodelta 1960-luvulla ja etsin listalla olevat kappaleet. Kun tuota koostetta kuunteli autossa, kuunteli ikään kuin Englannin listaa vuodelta 1964 tai 1967 tai minkä vuoden oli valinnut. Siinä pääsi hyvin tunnelmaan, vaikka jotkut kappaleista olivatkin väistämättä huonoja. Mutta seuraava saattoi olla taas parempi. Esimerkki:

http://www.uk-charts.top-source.info/top-100-1966.shtml

Vanhat merirosvoradionauhoitukset ovat erittäin tunnelmallisia kuunneltavia, koska ne ovat ikään kuin aikakonematka menneisyyteen. Niissähän on koko homma säilöttynä. Musiikki, DJ:n puheet, aikakauden tunnelma. Voi kuvitella, että istuisi radion ääressä kuuntelemassa maaliskuussa 1970 tai miltä ajalta ohjelma sattuu olemaankin.

Tässä näytteeksi Radio Nord Sea Internationalin ohjelmaa vuodelta 1970. Tätä samanlaista ohjelmaa USB-tikullani on lähes tunnin pätkä.


https://youtu.be/aaQC0d6Nduk

Hippi

Minä olen ollut bluesin lyömä jo teini-iästä. Tuolloin radiosta tuli iltamyöhällä sarja bluesin historiasta ja siihen vahingossa törmäsin onnekseni sarjan melko alkuvaiheessa. Olen yrittänyt tuon sarjan tietoja jäljittää netistä ja kerran luulin löytäneeni siitä tietoja, mutta se olikin joku tuoreempi juttu. Ei siis ole mitään tietoa siitä kuka sarjan luoja oli eikä edes mielikuvaa enää siitä, montako osaa siinä oli.

Spotifyn myötä olen löytänyt uusia artisteja ja paljon uutta kuunneltavaa. Radiostahan sitä ei kuule juuri lainkaan. Muistaakseni vain yksi erikoisohjematuntinen viikossa ja sekin sellaiseen aikaan, etten vielä malta asettua kuuntelemaan.

Onko kauniimpaa tapaa tyhjentää pää, kuin blueskitarointi?
Vanha äijäblues taas rauhoittaa muuten. Poljento menee sydämen sykkeen mukaan. Surullisia tarinoita voi kuunnella ja oma olo paranee, kun jollain on mennyt vielä huonommin (vitsi, vitsi) :)

Blues on ajatonta. Ihan oikeasti, kun miettii, miten vähän se lopulta on muuttunut niistä 1920 luvun vuosista.

Näin, ja joku toinen päivä kirjoitan sitten olevan jonkun muun musiikin lyömä. On aika vähän tyylisuuntia, joka on "ehdottomasti ei" minulle.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Norma Bates

Kun teininä nauhoitin biisejä radiosta kasetille, harvemmin aina edes tiesin mikä bändi tai biisi oli nimeltään. Kirjoitin korvakuulolta tiedot lyijykynällä kasetin pahviin, ja jos sain jostain selville autenttiset tiedot, kirjoitin päälle mustekynällä.

Aivan idioottimaisia nimiä välillä ollut kaseteissani. Kun ei tiedä mistään mitään, niin ei tiedä. Ja aivan viime vuosina olen vasta asiaankuuluvia videoitakin nähnyt.

Amore

Tutkimus: Hittibiisien sanoitukset ovat muuttuneet yhä vihaisemmiksi ja surullisemmiksi

Tämän päivän suosituimman populaarimusiikin sanoitukset ovat selvästi synkempiä kuin niissä kappaleissa, jotka soivat taajaan 1950-luvulla. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan vihaiset ja surulliset sanoitukset ovat lisääntyneet ja ilon ilmaisut vähentyneet melko tasaisesti vuosikymmenten varrella.

Ajatus sanoitusten tunnetilojen määrälliseen analyysiin syntyi michiganilaisen Lawrencen teknillisen yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella professori Lior Shamirin ja opiskelijoiden keskustelusta.

Vastaavaa tekstimassojen haravointia algoritmin avulla tekevät yleensä liikeyritykset, jotka analysoivat sosiaalisesta mediasta, mitä mieltä asiakkaat ovat niiden tuotteista ja palveluista.

Aineistoksi otettiin yli kuusi tuhatta musiikkikappaletta seitsemän vuosikymmenen varrelta, vuodesta 1951 vuoteen 2016. Kappaleet olivat peräisin Billboard Hot 100 -listalta eli ne olivat kunakin vuonna olleet Yhdysvaltain suosituimpia.

Vähiten vihaisiksi osoittautuivat 1950-luvun suosikkikappaleet ja vihaisimmiksi viimeisen tutkimusvuoden eli vuoden 2016 hittibiisit.

Nousevassa vihakäyrässä on pari poikkeusta. Vuosina 1982–1984 sanoitukset olivat aiempia vuosia leppoisampia ja jäivät vihan vähyydessä jälkeen vain 1950-luvusta. 1990-luvun puolivälissä viha puolestaan kuohahti selvästi edellisten vuosien luvuista.

...Shamir on aiemmin julkaissut tutkimuksen, jossa setvittiin muun muassa Beatles-, Abba- ja Queen-yhtyeiden musiikin muutoksia.

Pohjana oli algoritmi, jonka Shamir oli alkujaan kehittänyt tutkiakseen valaiden laulua.

Algoritmi muutti musiikin spektrogrammeiksi, kuviksi, jotka havainnollistavat äänen taajuusrakennetta. Spektrogrammeista voitiin laskea kappaleiden yhteneväisyydet kuvantunnistuksen ja tilastollisten menetelmien avulla.


https://yle.fi/uutiset/3-10619498

Tämä on todella mielenkiintoista tutkimusta, sillä musiikki vaikuttaa valtavasti ihmisten mielialoihin ja nykyisinhän musiikkia on kaikkialla. Milloinkahan musiikin soittamista julkisissa tiloissa aletaan rajoittaa sen manipulatiivisen vaikutuksen takia?


All you need is Love

Lenny

Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 01, 2019, 01:29:19
Tutkimus: Hittibiisien sanoitukset ovat muuttuneet yhä vihaisemmiksi ja surullisemmiksi

https://yle.fi/uutiset/3-10619498

Tämä on todella mielenkiintoista tutkimusta, sillä musiikki vaikuttaa valtavasti ihmisten mielialoihin ja nykyisinhän musiikkia on kaikkialla. Milloinkahan musiikin soittamista julkisissa tiloissa aletaan rajoittaa sen manipulatiivisen vaikutuksen takia?

Tämä onkin erittäin mielenkiintoinen juttu indeed. Näitä analyysejä varmaan tulee jatkossa myös videoista kunhan materiaalia kertyy.

Tulee mieleen viimeisimmän N&N-lehden jutut varhaisesta radiosta.

Bertolt Brecht kirjoitti vuonna 1927: Toivon todella, että porvaristo tekisi radion lisäksi toisenlaisenkin keksinnön: sellaisen, joka mahdollistaisi radion lähettämän sisällön tallentamisen ikuisiksi ajoiksi. Silloin tulevat sukupolvet voisivat ällistyen nähdä, kuinka laatikko, joka antoi koko maapallon kuulla, mitä porvaristolla oli sanottavanaan, tarjosi samalla maailmalle mahdollisuuden havaita, ettei sillä ollut mitään sanottavaa.

No nyt meillä on tämä Brechtin laatikko, Internet. Voimme todeta, että sanottavaa ei ole paljonkaan, mutta samalla voidaan analysoida millaisella tavalla se esitetään. Kyllähän se jostakin kertoo jos populaarimusiikki muuttuu aina vain sävyltään negatiivisemmaksi.

Sitten tulee mieleen Adorno, jonka mielestä aikansa jazz ja schlager olivat aivotonta, teknologisesti valmistettua kitchiä. Mitä mieltä hän mahtaisi olla Cardi B:n twerkkaamisesta? Jos joskus tulevaisuudessa tekoälyn avaulla analysoidaan musiikkivideoita, nähdään varmaan 2000-luvulla hyllyvien takalistojen esiinmarssi. Samaan aikaan kun planeetta tuhoutuu, ei oikeastaan ole enää mitään muuta
näytettävää. Videolla esitetään oikeastaan täydellinen negaatio maailman tilasta. Todellisuus pelkistyy rytmikkäästi värähtelevään pakaraan aurinkoisella rannalla.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

Renttu

#20
Lainaus käyttäjältä: Lenny - helmikuu 01, 2019, 02:43:45
Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 01, 2019, 01:29:19
Tutkimus: Hittibiisien sanoitukset ovat muuttuneet yhä vihaisemmiksi ja surullisemmiksi

https://yle.fi/uutiset/3-10619498

Tämä on todella mielenkiintoista tutkimusta, sillä musiikki vaikuttaa valtavasti ihmisten mielialoihin ja nykyisinhän musiikkia on kaikkialla. Milloinkahan musiikin soittamista julkisissa tiloissa aletaan rajoittaa sen manipulatiivisen vaikutuksen takia?

Tämä onkin erittäin mielenkiintoinen juttu indeed. Näitä analyysejä varmaan tulee jatkossa myös videoista kunhan materiaalia kertyy.
Laitoin tämän itsekin merkille jo aika varhain, kun pinnan alla kuplineesta niche-ilmiöstä alkoi trendiytyä uutta valtavirtaa. Ilmiö on kytköksissä internetin käytön räjähdysmäiseen kasvuun, tehokkuusajattelun valtavirtaistumiseen ja elämänmenon läpikaupallistumiseen, pornoistumiseen, vallitsevan taloudellisen ajattelun hegemoniaan ja moneen muuhunkin 1900-luvun lopun, 2000-luvun alun ajan ilmiöön. Niin sanottu Nu metal -genre oli lopulta suorimmin näkyvin trendi ajanhengestämme, erityisesti laulu- ja soitinyhtye Korn. Se oli perustamisvaiheestaan alkaen kuin voimakas allerginen reaktio ympäristöönsä. Korn myös loi kokonaan uuden soundin ja tyylin, joka levisi ja liudentui lukemattomiin genreihin. Heidän soundinsa on oikeastaan viimeisin aidosti uusi soundi, mitä populaarimusiikissa on viimeisen 30 vuoden aikana tapahtunut. Tästä ilmiöstä tehtäneen vielä runsaasti lisää tutkimuksia. Kyyniset ja vihamieliset ajat, eriarvoisuuden kasvu ja ajanhengellemme tyypilliset mielenterveysongelmat... Näkyyhän se ja kuuluuhan se myös aikansa musiikissa.

Renttu

Laitoin Euroviisu-ketjuun Deadmau5ista, mutta tämä studionsa esittely sopii paremmin tänne:


EXPOSING DEADMAU5's STUDIO - *SPOILER* He's a huge Geek!.

Klipin juontaja on kohtuullisen ärsyttävä, mutta esittelyn anti mielenkiintoinen. Hän on myös innokas pc-pelaaja, ja tiedän hänen pelaavan erityisesti Battle Royale -peligenreä. Jätkä lopetti juuri peluunsa striimaamisen Twitchillä, kun omistajatahon politiikka on, mitä on.

Hauskaa, että omistaa myös "aidon" R2D2:n. Siis juuri sen soittopelin, jolla alkuperäiset R2D2:n äänet ja piippaukset luotiin.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 19, 2019, 20:30:37
Olen musiikin suhteen aina tullut jälkijunassa, eli löytänyt vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä sen musan jota minun olisi "kuulunut" kuunnalla oman sukupolveni keralla jo paljon aiemmin. Yläasteikäisenä kuuntelin isän perintönä Beatlesia (jälkipään tuotantoa, ei sitä alkupään rämpytystä kestä kuunnella...) Kaikki muu musa tuli tutuksi niin että radiossa soi joku biisi jonka jostain syystä nauhoitin kasetille ja joitakin vuosia kun olin niitä kasetteja kuunnellut, aloin sitten pikkuhiljaa tutustumaan yksittäisten biisien esittäjiin enemmänkin, eli hommailin tallenteita. Ensin kasetteja ja LP-levyjä, jossain vaiheessa (melko myöhään kumminkin CD-levyjä). Ensimmäiset tyypit joilta hommasin kokonaisia tallenteita olivat Jarre, Kate Bush ja Mike Oldfield. Noh, jossain vaiheessa lainasin kirjastosta kasetteja ja kopioin niitä kaksipesäisellä stereoyhdistelmälläni, että ei se ostelu ihan heti päässyt vauhtiin...
Vähän myöhäisherännäinen itsekin olen aina ollut, kuuntelen edellisten sukupolvien musiikkia, kun olen syntynyt väärään aikaan. 70-luvun proge ja 60-70- classic rock toimii, tietynlainen vanhempi jazz ja toki klassinen klassinen musiikki, se Bachin ja Mozartin aikainen.

Yllätyksekseni olen viime vuosina tykännyt jopa suomirockistakin (Tähkä, Haloo Helsinki, Viskari, Juha Tapio jne.), vaikka aiemmin kirosin kaikki Juicen jälkeiset helkuttiin. Ehkä sitä hyvää löytyy muistakin musiikkilajeista, mitä on tottunut kuuntelemaan? Räppi on silti roskaa, vaikka olisin joistakin biiseistä tykännyt...

Juha


Töks. Tutustun kun ehdin.

Voiko olla nopeutta, ilman musikaalisuutta? Hassu kysymys?

Nykyjään ajattelee, että jos näkee selkeää sujuvuutta, niin menee vähän musiikillisen oloiseksi. Tällaisessa on pakko toteutua jotain musiikille tyypillistä. Ei välttämättä, ja jos ei, niin mitä tästä sitten voi päätellä.

Meneekö teema näin kysyen riittävän vaikeaksi? Jos vastaa  nopeasti, niin suoriutuisitko paremmin?

Mitä jos vain reagoisit?

Non-Töks, ja sitä rataa, niin makaa, kuin petaa. Pinnallisrunollista rullittelua, mutta asiaakin on, eikö?

kertsi

Miten on ihmeessä mahdollista saada kurkustaan kaksi aivan erilaista ääntä samanaikaisesti nk. tässä kurkkulauluesityksessä?: https://youtu.be/i0djHJBAP3U?list=RD8MLrWgXAOyo&t=381
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

urogallus

Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 22, 2019, 11:31:06
Miten on ihmeessä mahdollista saada kurkustaan kaksi aivan erilaista ääntä samanaikaisesti nk. tässä kurkkulauluesityksessä?: https://youtu.be/i0djHJBAP3U?list=RD8MLrWgXAOyo&t=381


Ylä- ja alaääni soivat yhtäaikaa. Sama onnistuu puhallinsoittimillakin ihan vasta-alkajiltakin ja nimenomaan heiltä.  :D Kuunneltavien ylä-äänien tuottaminen vaatii kovaa treeniä.


Myös puhaltimilla ylä- ja alaäänet ovat sävyiltään erilaisia, vähän kuin eri soittimista lähtöisin. En osaa sanoa, mistä se johtuu.

Toope

Lainaus käyttäjältä: urogallus - maaliskuu 22, 2019, 12:04:57
Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 22, 2019, 11:31:06
Miten on ihmeessä mahdollista saada kurkustaan kaksi aivan erilaista ääntä samanaikaisesti nk. tässä kurkkulauluesityksessä?: https://youtu.be/i0djHJBAP3U?list=RD8MLrWgXAOyo&t=381
Ylä- ja alaääni soivat yhtäaikaa. Sama onnistuu puhallinsoittimillakin ihan vasta-alkajiltakin ja nimenomaan heiltä.  :D Kuunneltavien ylä-äänien tuottaminen vaatii kovaa treeniä.

Myös puhaltimilla ylä- ja alaäänet ovat sävyiltään erilaisia, vähän kuin eri soittimista lähtöisin. En osaa sanoa, mistä se johtuu.

Tuli tuosta mieleen Frasier-sarjan riita Frasierin ja Nilesin kohdalla, kun Frasier halusi konsertin loppupäähän Nilesin tietäen, että noiden kurkku avautuu vasta kahden tunnin raakumisen jälkeen... :D

kertsi

Lainaus käyttäjältä: urogallus - maaliskuu 22, 2019, 12:04:57
Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 22, 2019, 11:31:06
Miten on ihmeessä mahdollista saada kurkustaan kaksi aivan erilaista ääntä samanaikaisesti nk. tässä kurkkulauluesityksessä?: https://youtu.be/i0djHJBAP3U?list=RD8MLrWgXAOyo&t=381
Ylä- ja alaääni soivat yhtäaikaa. Sama onnistuu puhallinsoittimillakin ihan vasta-alkajiltakin ja nimenomaan heiltä.  :D Kuunneltavien ylä-äänien tuottaminen vaatii kovaa treeniä.

Myös puhaltimilla ylä- ja alaäänet ovat sävyiltään erilaisia, vähän kuin eri soittimista lähtöisin. En osaa sanoa, mistä se johtuu.
Juu, mutta kiinnostaisi tietää, miten sellaista voisi konkreettisesti opetella, ja mitä esim. kurkussa tapahtuu silloin, millä lailla se ääni oikein tuotetaan, tai siis äänet tässä tapauksessa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Radiosta olen muutamaan otteeseen kuunnellut musiikkiohjelmaa, jossa soitetaan vanhempia enemmän tai vähemmän menestyneitä hittibiisejä. Musiikin asiantuntijat analysoivat soitettua peraten sekä biisin rakennetta että esitystä kokonaisuutena. Lopuksi he antoivat biisille "hittipotentiaalipisteet". Musikkia vain kuuntelevalle suuremmin musiikin rakentaita ymmärtämättömälle tuo oli hyvin antoisa ohjelma, sillä arviot tutusta biisistä olivat hyvin valaisevia.

Olen usein ihmetellyt, mikä jossain biisissä on se, joka ensikuulemalta saa sydämen kääntymään tai ihon tipunlihalle.

Tämä on yksi noista: Hetken tie on kevyt ♥ Tehosekoitin

Tuo tuli pitkästä aikaa tänään radiosta ja edelleen sillä on samanlainen vaikutus. Kuuntelin sen tuubista vielä uudelleen yrittäen löytää selityksen, jotta mitä erityistä tuossa jokseenkin vaatimattomassa biisissä on. En keksinyt. Sanat olivat kyllä ihan kauniit ja herkät, mutta en muista, että olisin niihin oikein koskaan kunnolla syventynyt. Melodia ihan kiva, ei varmaan tule jäämään musiikinhistorian klassikoksi. Pojat laulavat ihan söpösti.

Oikeastaan tuossa on osatekijöitä, jotka pikemminkin aiheuttaisi päinvastaisen reaktion. Tehis suurhitillään "Kaikki nuoret tyypit" kuului ehdottomasti inhokkeihini. Tuo inhokki aiheutti saman reaktion kuin taululiitu kirskuessaan. Poikabändit muutenkin on aina olleet ihan p*rseestä. Joku nyt voi sanoa, että ei Tehis ole poikabädi, mutta kyllä se samaa sarjaa mielestäni on. Lisäksi harvoin jaksan suomenkielistä musiikkia kuunnella moneen kertaan, sillä sanat alkavat ärsyttää, kun ne oppii ulkoa.

Joka tapauksessa tuo biisi sai mieleni muuttumaan Tehiksestä ja olin likkojeni kanssa kyynelehtimässä niiden melkein viimeisellä keikalla Vantaalla.

Voisiko joku musiikkia syvemmin ymmärtävä kertoa, mikä tuossa biisissä on, vai onko vika vain päässäni :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

a4

#29
Tuohon oli ympätty kaikki tunnelmakliseet. :) Pianomelodioita, värisevää urkua, yksinäistä huuliharppua,..
Mutta tunnistin kappaleessa selkeää kananlihaakyynelilläpotentiaalia ja tutunoloisuutta, vaikka itseäni se ei liikuttanut missään merkityksessä.
Näin meidän kesken paljastaen, tämä itselleni toimiva nyyhkybiisi muistui tuosta mieleeni: Movetron - Alla koivupuun
Jäin miettimään omaa mieltymystäni maksapihveihin ja maksalaatikkoon rusinoilla.

Hetken analysoituani tulin tähän samaan johtopäätökseen: Surullisia ja hieman laahaavia. Nämähän toimisivat virsinä!
Nehän on just parhaita.

Hmm..: Nousta sain aamuun

Mutuilen tässä vähän: Pohjoisessa ihmisillä on virsigeeni ja etelämmässä rumpugeeni.
Katsokaapa etelän kirkonmenoja:
Virrenveisuutako?