Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

[Toope]

Matrix:sta on kuulemma tullut uusi episodi. Huomasin vain, kun sitä "kehuttiin"
Onko Star Wars:sta oikeasti tullut jotain uutta sitten episode 7:n jälkeen?

[J]

Onhan Star Warsin edellinen trilogia jo saatu muutama vuosi sitten päätökseen. Episode VII The Force Awakens 2015 jälkeen tuli vielä kaksi osaa; episode VIII The Last Jedi vuonna 2017, sekä episode IX The Rise Of Skywalker 2019.

Lisäksi Lucasfilm tuotti vielä tähän saagaan kaksi antologiaelokuvaa Rogue One 2016 ja Solo A Star Wars Story 2018. Tämän jälkeen päätettiin Disney-yhtiön toimesta pitää tauko Star Wars-elokuvien teossa. Seuraavaa osaa saadaan tämän hetken tietojen mukaan odottaa ainakin vuoteen 2023 asti.

- Tuon The Matrix Resurrections-leffan traileri oli ainakin ensivaikutelman perusteella ihan vakuuttavan oloinen kokonaisuus. Edellisestä sen viimeisimmästä osasta onkin vierähtänyt jo 18 vuotta. Elokuvan ensi-ilta on ollut rapakon takana joulun alla, meillä täällä suomessa taitaa olla juuri tänään ensiesitys. Täytyy katsoa tämäkin tapaus sitten kun se julkaistaan BD-versiona joskus ensi vuoden keväällä.

[Norma Bates]

Matrixin traileri oli kyllä varsin kiintoisa, mutta jostain juuri äskettäin luin että murska-arvostelut saanut.

[Aave]

Marvel-leffoissa on aika kirjava laatu. Välillä on huimia helmiä, sitten silkkaa sontaa. Esim. Jean Greyn taru on jo kahteen kertaan sössitty X-Meneissä. Saisivat hävetä. Avengers-tyypeissä paskimmista paskin leffa on Civil War, plääh. - Ja varsinkaan en olisi halunnut uusimmissa leffoista nähdä Jean Greyna sitä naista joka siihen sitten valittiin. Ei lähimaillekaan muistuta alkuperäistä. Muutama aikajanalla menneisyyteen sijoittuva X-Men oli kyllä varsin messevä.

Loganinkin kanssa on välillä menty metsään, mutta se hänen saagansa päätepiste Logan on kyllä aivan itkettävän hyvä. Nyt en tosin muista että oliko se oikeastaan edes Marvel-leffa. Mutta huisin hieno kuitenkin.

Olen kategorisesti samaa mieltä. Marvel-elokuvat ovat kuitenkin olleet hillitön rahasampo, jolle ei loppua näy. Vielä, jos niitä vertaa DC-Comicsin elokuvaversioihin, niin Marvelin menestys on ollut jatkuvaa murskavoittoa.

Mutta vieläkin syö miestä, että Judge Dreddin (2012) markkinointi sössittiin, eikä jatkoa sen takia saatu. Ymmärrän että ei ehkä ole sinun pirtaasi, mutta sittemmin elokuva on saavuttanut erittäin suuren suosion - itse pidän sitä yhtenä koko viime vuosikymmenen parhaista toimintaelokuvista, ja sarjakuvafilmatisoinneista. Carl Urban oli mahtivalinta Dreddiksi, ja hänen roolisuorituksensa on yhtä hyvä, kuin Hugh Jackman loisti Loganina. Urban tosin oli itsekin nuorukaisena erittäin suuri Dredd-fani joten hän tiesi mainiosti ennakkoon, kenen saappaisiin astahti.

[Aave]

Jos asuu kerrostalossa, niin hyvä olisi laittaa sen tuuletuskanavan ritilästä John Mcclanelle joululahjaksi hyvät kengät, tupakkia, pipareita ja maitua. Pikkupullo viskiäkin (4cl) olisi kyytipojaksi hyvä mutta ei liikaa, että pysyy toimintakunnossa.

[Aave]

Matrixin traileri oli kyllä varsin kiintoisa, mutta jostain juuri äskettäin luin että murska-arvostelut saanut.

Säästä hyvä nainen roposi johonkin takuuvarmasti parempaan leffaan (Kuten vaikka Don´t Look Up), kuin tähän digitaalipökäleeseen. Katso sitten joskus vasta, kun sen saa lainattua ilmaiseksi vaikka kirjastosta.

Uusi Matrix on vähän joka tavalla huono, intersektionaalinen woke-Matrix. Samalla se onnistuu olemaan alusta loppuun täysin ennalta-arvattava. Mutta ei tässä vielä kaikki! Siinä missä ensimmäinen oli vielä suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille, niin tämä on suunnattu käytännössä ihan kakaroille. Lisätään siis etuliitteeksi vielä söpösti lapsiystävällinen, intersektionaalinen woke -Matrix.

Elokuva pyrkii olemaan myös kantaaottava allegoria Yhdysvaltain viime vuosikymmenen poliittisiin tapahtumiin, mutta pääasiassa se onnistuu olemaan vain tuputtava, ja yltiöteennäinen. VMP.

[Norma Bates]

No voi perse, mutta ehkäpä sitten jätän väliin, koska korona(kin).  Tällä seudulla on sen verran kattavat valikoimat elokuvia kirjastoissa, että kyllä se johonkin näistä kirjastoista tulee, ennemmin tai myöhemmin.

[a4]

Jos olet siis odottanut uutta Matrixia sormet kohmeessa, niin hyviä uutisia – se on todella hyvä ja helppo valinta joulun leffakuninkaaksi
https://www.episodi.fi/elokuvat/the-matrix-resurrections/

Koneiden orjuuttamien ihmisten vapautumisesta heille luodusta virtuaalitodellisuusvankilasta kertovaa elokuvaa on analysoitu loputtomiin sen ilmestymisen jälkeen ja siitä löydetään yhä edelleen uusia tasoja ja merkityksiä.
Erityisen suosittu on tulkinta ihmisen oman sukupuoli-identiteetin löytämisestä, varsinkin kun Wachowskit korjasivat myöhemmin sukupuolensa ja heidän nimensä ovat nyt Lana Wachowski ja Lilly Wachowski.
Resurrections syntyi suuresta surusta. Lana ja Lilly Wachowskin molemmat vanhemmat kuolivat vain viiden viikon välein toisistaan, mikä sai Lana Wachowskin hakemaan lohtua elämäänsä vanhoista elokuvistaan.
– En voinut saada isääni ja äitiäni takaisin, mutta saatoin saada Neon ja Trinityn takaisin.
Lopputuloksena syntyi kuitenkin vauhdikas toimintaelokuva, joka on samalla viihdyttävä ja tarjoaa myös nostalgisen aikamatkan menneisyyteen erityisesti alkuperäisen Matrix-elokuvan faneille.

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/865d0975-b1b7-4adb-9a69-3098a3e90d3a

[Toope]

Melkoisen terve tuo Wachovskin perhe tosiaan, jos molemmat pojat kastroivat itsensä...
Mitä noille on tehty? Ei terve perhe.

Leffasta tiedän vain sitä, että sitä inhotaan, koska nuo tyrkyttävät juuri tuota ajatusta.

[-:)lauri]

Don't look up on helvetin hyvä tilannekuva tavallisten ihmisten, median ja valtionpäämiesten suhtautumisesta ilmastonmuutokseen.

[Vatupassi]

elokuva koomikon synty:2019, ajatuksia elokuvasta,

Joonas Gardellin kirjasta tehtiin sarja ja elokuva, 1990 luvulla, ja nyt Gardell on tehnyt siitä uuden käsiksen. Solsidanista
tuttu  Johan Rheborg näyttelee aikuista koomikkoa,, joka  muistelee kipeaa lapsuutta.

-koulukiusaamisen aaveet ja muistot käyvät, elokuvassa, niin kohti että kipeää tekee!
-ilmiö johon opettajilla on vaikea puuttua, oman elämänhallintansa ja elämänhaasteidensa keskellä.
-yhtä vänän on lapsilla keinoja puolustaa heikompaa ystäväänsä, koska  se voisi ja merkitsisi  yhtä hyvin kiusatuksi
joutumista.kuvaus on karua ja tunteisiin käyvää eivätkä lapsuuden haavoja näytä aika parantaneen mieli on
hyvin voinut sulkea pois kipeän tietoisuuden, eivätkä lapsuuden tunnekylmä ja väkivaltainen kotiympäristökään
siten tuo helpotusta elämään vaatimusten ristitulessa. elokuva on surullinen ja hyvin todenmukaisen oloinen.
lisäksi, kun yhteisö sulkee ulkopuolelleen totaalisesti jonkin yksilön on edessä toinen toistaan surullisempia tapahtumia
ja tilanteita!

[Kopek]

Katsoin scifi-elokuvan Ghost in the Shell, jossa pääosaa näyttelee Scarlett Johansson. Tämän tyyppinen efekti- ja räiskintäfilmi ei kuulu niihin elokuvien lajeihin, joista olisin suuresti kiinnostunut. Tulinpahan nyt kuitenkin katsoneeksi.

En ole Scarlett Johansson fani, mutta tässä elokuvassa hänet oli tehty miellyttävän näköiseksi ja oloiseksi. Hänhän oli käytännössä robotti.

Katsoin myös toisen elokuvan, jossa ihmisen ominaisuuksia oli muokattu fysiikan rajat ylittävään suuntaan. Tämä elokuva oli "Captain America: The First Avenger". En ole ennen katsonut Captain America -filmejä, mutta uteliasuuttani katsoin. Hömppäähän tällainen on.

Aloitin elokuvan "Gloria" katsomisen Yle Areenasta. Se jäi kesken 45 minuutin kohdalla. Ehkä jatkan vielä katsomista.

Tässä elokuvassa miellyttää hyvä kuvanlaatu ja ajankuva. Filmi on vuodelta 1980. Minua kiinnostaa elokuvissa nimenomaan se, milloin ne on filmattu. "Gloria" on IMDB:n mukaan kuvattu vuoden 1980 alkupuoliskolla. Aina tällaista tietoa ei tahdo löytyä.

Itse elokuvasta 45 minuutin perusteella (varokaa mahdollista juonipaljastusta, vaikka en tietoisesti juonta kerrokaan) on jäänyt mieleen sietämättömän laahaava pitkäveteisyys paria hetkellistä juonen tihentymistä lukuun ottamatta. Elokuvassa näytetään kymmenien minuuttien ajan sitä, että ei tapahdu mitään. Ihminen keittää kahvia, pukee päällensä, laahustaa, sählää. Tätä tyhjänpäiväisyyttä jatkuu ja jatkuu. Kaikkein ärsyttävin asia filmissä on siinä esiintyvä nuori poika, joka kuvataan hankalaksi idiootiksi, joka on koko ajan pilaamassa kaiken. Häntä holhoava nainen on kyvytön samaan pojasta otetta. Elokuvaa katsoessa tulee mieleen, että naisen pitäisi olla kovempi ja suorasanaisempi poikaa kohtaan ja sanoa tälle vaikka päin naamaa huutaen ja kurkusta kuristaen, että tässä on nyt hengestä kyse. Jos poika haluaa kuolla, niin siitä vaan. Jos ei halua, niin turpa kiinni ja parasta totella. Psykologiset kriisiavut ja lällyttelyt voidaan hoidella sitten, kun välitön hengenvaara on poistunut, eivätkä tappajat ole kintereillä. 

Pojan mainitaan olevan puertoricolainen. Hänellä on kihara "afrotukka", mutta hänen ihonvärinsä ei ole kuitenkaan erityisen tumma.

Nyt ei ole kyse rasismista, kun kerron tuon pojan ulkonäöstä. Kyse on sen asian ihmettelemisestä, miksi mustaihoiset lapset ja nuoret kuvataan elokuvissa ja sarjafilmeissä usein tyyppeinä, jotka änkyrämäisen tyhmällä toiminnallaan vaarantavat itsensä ja muiden hengen. Aivan kuin elokuvilla julistettaisiin, että mustat lapset ovat tyhmiä. Joukon älykkö on yleensä valkoihoinen tai aasialainen. Mustat nuoret esitetään usein ärsyttävän hölmöinä tyyppeinä, jotka seuraavat muiden mukana ja tekevät asioita, kunhan jossakin vaiheessa tajuavat, mitä pitää tehdä. Näin siis monissa elokuvissa ja TV-sarjoissa.

Kun mennään vanhempien ihmisten roolitukseen, silloin fiksuja mustaihoisten esittämiä roolihenkilöitä alkaa olla enemmän. Denzel Washington, Samuel L. Jackson, Ving Rhames... onhan heitä.

Lisäys:

Wikipedia: "Pojan roolia esittävä John Adames puolestaan jakoi Razzie-palkinnon vuoden huonoimmasta miessivuosasta itsensä Laurence Olivierin kanssa."

Lisäys 2: Nyt se on katsottu. Oikeastaan siitä olisi pitänyt maksaa. Muutamaa "action-kohtausta" lukuun ottamatta tylsä, tylsä, tylsä....

[a4]

Don't look up on helvetin hyvä tilannekuva tavallisten ihmisten, median ja valtionpäämiesten suhtautumisesta ilmastonmuutokseen.

Pitääpä katsoa jossain välissä. Sarjassa kuulemma teknologiajätin johtaja haluaisi uhan tuhoamisen sijasta louhia maapalloa uhkaavaa arvokasta asteroidia.

[Hippi]

^
Katsoin sen juuri äsken ja kyllä siinä mielenkiinto säilyi alusta loppuun. USA:n presidentti oli kyllä aika puistattava, mutta kaikupohjaa hänen toimilleen antoi, että tässä on juuri edetty Trumpin presidenttiyttä seuraten. Lisäkalseutta antoi Meryl Streepin olemus. Syystä tai toisesta tuo on ollut inhokkini jokaisessa näkemässäni elokuvassa, jonka olen nähnyt. Niitä ei kyllä montaa ole, mutta silti.

[Aave]

Jos olet siis odottanut uutta Matrixia sormet kohmeessa, niin hyviä uutisia – se on todella hyvä ja helppo valinta joulun leffakuninkaaksi
https://www.episodi.fi/elokuvat/the-matrix-resurrections/

Koneiden orjuuttamien ihmisten vapautumisesta heille luodusta virtuaalitodellisuusvankilasta kertovaa elokuvaa on analysoitu loputtomiin sen ilmestymisen jälkeen ja siitä löydetään yhä edelleen uusia tasoja ja merkityksiä.
Erityisen suosittu on tulkinta ihmisen oman sukupuoli-identiteetin löytämisestä, varsinkin kun Wachowskit korjasivat myöhemmin sukupuolensa ja heidän nimensä ovat nyt Lana Wachowski ja Lilly Wachowski.
Resurrections syntyi suuresta surusta. Lana ja Lilly Wachowskin molemmat vanhemmat kuolivat vain viiden viikon välein toisistaan, mikä sai Lana Wachowskin hakemaan lohtua elämäänsä vanhoista elokuvistaan.
– En voinut saada isääni ja äitiäni takaisin, mutta saatoin saada Neon ja Trinityn takaisin.
Lopputuloksena syntyi kuitenkin vauhdikas toimintaelokuva, joka on samalla viihdyttävä ja tarjoaa myös nostalgisen aikamatkan menneisyyteen erityisesti alkuperäisen Matrix-elokuvan faneille.

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/865d0975-b1b7-4adb-9a69-3098a3e90d3a

Tämä lässytys on oikein kakkakirsikka paskakakun päällä - uhriutuminenhan on oleellinen osa wokeilua, ja näissä sosiaalipornoisissa krokokyyneleissä heijastuu samalla dollarimerkit. Lyön vetoa, että Matrix: Resurrections on jäävä kaikkein epätoivotuimmaksi ilmapieruksi koko saagalle.

***

VAROITUS: SEURAAVA TEKSTI SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA ELOKUVASTA MATRIX: RESURRECTIONS. Älkää lukeko sitä, mikäli haluatte säilyttää illuusionne.

En kuitenkaan kirjoita mitään oleellisia juonikuvioita; eihän sellaisia koko moskassa oikeastaan edes ole. Tässä lyhyesti pääperustelut, miksi se oli minulle koko viime vuoden pahin elokuvallinen pettymys:

- Siinä ei ole sitten niin minkäälaista vaaran- tai uhantuntua, koko kahden ja puolen tunnin aikana. Ei yhtään. Se on rapian kahden tunnin söpö mikroaggressio. Toimintakohtausten osalta jopa Star Warsien stormtrooperit voivat olla ylpeitä osumatarkkuudestaan, kun tässä sitäkään ei ole senkään vertaa. Kas kun eivät ammuskelleet itseään päähän - vaikka tuskin olisivat osuneet silloinkaan.

- Elokuvan hyvätkin ideat onnistuttiin vesittämään lennosta. Henkilökohtaisesti kiinnostavin oli koneiden keskenään käymä sisällisota, mutta johan sitä sivuttiin ainakin viisi sekuntia.

- Ensimmäisen 40 minuutin aikana on useita takautumia ensimmäiseen Matrixiin. Tällä metailulla pohjustetaan koko elokuvaa. Ainoa mitä silläkään saavutettiin oli se, että olisin toivonut katsovani sitä ensimmäistä sen roskan sijaan, mi silmilleni syydettiiin.

- Henkilökemiat loistavat poissaololllaan, kautta linjan. Käsikirjoituksessa on useita todella noloja onelinereita, jotka saavat nekin toivomaan, että katsoisi jotain ihan muuta. Agentti Smith on turhake.

- Uudet hahmot ovat täysin lapsenomaisia. Voi Jeesus, en edes kirjoita niistä. Tiedätte mitä tarkoitan heti, kun näette ne. Voi perkele.

- Elokuvassa ei ole mitään muuta pointtia, kuin woke-propaganda. Heteronormatiivinen Neo ei osaakaan enää lentää, voi juku! Sen sijaan hänen ainoa voimaliikkeensä on hilpeän tuttu voimaliike Mortal Kombat -peleistä, mikä naurattaa viittaukseni tietäviä lisää, jos suostutte katsomaan tämän illanpilaajan.

- Jopa soundtrack onnistuu olemaan huono - sekin täynnä woke-biisejä.

Hankkiutui vain taas vituttamaan, kun mietin elokuvaa. Parempi jättää tähän, kun ei ole oikein mitään hyvää sanottavaa.