Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

[Aave]

Jälleen yksi listaus planeetan kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista, tällä kertaa Top 1000. Skimmasin leffat läpi, ja tämä on ihan kelpo lista. Sitähän voi hyödyntää, jos on pulaa katsottavista elokuvista:

The 1,000 Greatest Films (Table) (theyshootpictures.com).

Paremmuusjärjestyksistä saisi kyllä loputtoman riidan, ja niistähän vihkiytyneet leffafriikit aina riitelevätkin.

[Toope]

https://www.starwars.com/news/swce-2023-new-star-wars-films

Rey PalpaSkywalker palaa kohta kehiin!

Noista leffoista tulee parempia kuin episodi 8 (The last Jedi), joka oli pohjanoteeraus!

[-:)lauri]

^
Mun mielestä Last Jedi on myös hyvä (kuten kaikki muukin Star Wars -viihde). Mikäs siinä mukamas oli huonoa?

No, olihan se juoni aika persuuksista? Hahmot myös.

En vain ymmärrä, että miksi.

[Toope]

Mark ja Carrie olivat väsyneitä, eikä kukaan uusi näyttelijä loistanut. Ehkä Adam Driver...?
Leffan juoni oli väsynyt.

[-:)lauri]

^
What ever.

Ottaen huomioon, että Last Jedi tuotti joka tapauksessa toiseksi eniten rahaa kaikista Star Wars -elokuvista, se että elokuva oli joidenkin mielestä koko saagan huonoin, ei mielestäni täysin vastaa sitä, mitä voimme päätellä siitä, kuinka monet ovat olleet valmiit maksamaan sen näkemisestä. Nähdäkseni yleensä huonon elokuvan kohdalla käy niin, että vaikka avausviikonloppu olisikin hyvä, mielenkiinto lopahtaa siihen paikkaan kun sana, että paska on, on ennättänyt jo kauan ennen seuraavaa viikonloppua kiiriä kaikkien korvaan.

Eli joko Last Jedi on ihan kelpo elokuva tai sitten ihmiset ovat käyttäytyneet poikkeuksellisesti täysin päinvastoin kuin miten he tyypillisesti käyttäytyvät huonon elokuvan kohdatessaan. Minä en kuitenkaan osaa nimetä kyseisestä elokuvasta mitään huonoa.

[Hayabusa]

Jälleen yksi listaus planeetan kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista, tällä kertaa Top 1000. Skimmasin leffat läpi, ja tämä on ihan kelpo lista. Sitähän voi hyödyntää, jos on pulaa katsottavista elokuvista:

The 1,000 Greatest Films (Table) (theyshootpictures.com).

Paremmuusjärjestyksistä saisi kyllä loputtoman riidan, ja niistähän vihkiytyneet leffafriikit aina riitelevätkin.

Myös erittäin monipuolinen lista. Tuolta varmasti löytyy jokaiselle jotakin.

[Kopek]

Elokuvien katsomiseni rajoittuu nykyisin pääasiassa Yle Areenan tarjontaan. Suoria TV-lähetyksiä en katso käytännössä lainkaan mm. siitä syystä, että TV on niin pölyisessä paikassa, että saan allergisia oireita sitä katsoessani. Erikoinen syy ehkä. Luultavasti en katsoisi muutenkaan.

Viimeksi olen katsonut lännenelokuvia kuten "The Big Country" (1958) ja "Winchester '73" (1950). Katsoin myös uudempaa elokuvaa "The Homesman" (2014), mutta se oli niin masentava ja ankea, että lopetin kesken.

Tekoajat ovat minulle hyvin tärkeitä, koska katson elokuvia paitsi juonen kannalta, myös ajankuvana siitä, millaista aikoinaan on ollut ja mitä ideologiaa tai tyyliä elokuva edustaa ja miltä näyttelijät ovat näyttäneet. Katson usein IMDB:stä näyttelijöiden henkilötiedot kuten syntymäajan. On jotenkin antoisampaa katsoa filmiä, kun tietää, minkä ikäisiä näyttelijät ovat olleet. Kuvio näyttää olevan usein se, että rakastuneen pariskunnan miesnäyttelijä on huomattavasti naisnäyttelijää vanhempi. Ikäeroa voi olla 10-20 vuotta. 

"Isossa maassa" 42-vuotias Gregory Beck on aikeissa avioitua 27-vuotiaan Carroll Bakerin kanssa. "Winchesterissä" viisikymppinen (mutta nuoremmalta näyttävä) James Stewart kehittelee mahdollista suhdetta 27-vuotiaan Shelley Wintersin kanssa.

Stewartissa näyttelijänä minua kiusaa tietoisuus hänen roolistaan toisessa maailmansodassa. Hän osallistui Saksan kaupunkien pommittamiseen. Sota on tietysti sotaa, ja siinä tehdään julmuuksia puolin ja toisin, mutta siitä huolimatta pidän vähemmän ongelmallisena rintamasotaa, jossa vastassa ovat vihollisen sotilaat, kuin viattomien lasten tappamista ilmapommituksilla. Se on raakaa ja julmaa touhua. Se, että ei omin silmin näe, kun uhrit kärsivät ja vammautuvat ja kuolevat, ei tee teosta hyväksyttävämpää.

"Winchesterin" juonikuviokin on mielestäni moraalisesti kyseenalainen, mutta mitäpä siitä.

Politiikan huomaa elokuvista selvästi. Toisen maailmansodan aikana Amerikassa tehtiin jopa Neuvostoliittoa myönteisessä valossa esittäviä filmejä, mutta ne ovat jääneet myöhemmin vähemmälle huomiolle. Niissä on niin kökköä propagandaa, että se ei mene oikein läpi nykyään, kun tiedossa on, millainen valtio Neuvostoliitto tosiasiassa oli.

Japanilaiset kuvattiin sodan aikaan tehdyissä elokuvissa tietenkin sellaisina kuin viholliset kuvataan eli läpipahoina tyyppeinä. Sodan jälkeen Hollywoodin kelkka kääntyi 180 astetta, koska olivathan japanilaiset nyt tärkeitä liittolaisia kommunisminvastaisessa kampanjassa. 1950-luvun alussa japanilaiset esitetään jo mukavina tyyppeinä, joilla on hieno kulttuuri. Sama kelkan kääntäminen koski toista vihollista eli Saksaa. Sodan jälkeen Länsi-Saksasta oli tullut ystävä, joten 1950-luvun ja 1960-luvun alun sotaelokuvissa saksalaiset esitetään hyvinä vihollisina. Vasta myöhemmin tehdyissä elokuvissa pahat natsit astuvat kuvaan mukaan. Saksa oli merkittävä markkinointikohde amerikkalaisille filmeille, joten ei saksalaisia katsojia haluttu turhaan ärsyttää.

Suomalaisissa elokuvissa politiikka näkyy luonnollisesti myös. 1930-luvun lopussa tehtiin joitakin sellaisia elokuvia, jotka sodan jälkeen kiellettiin vuosikymmeniksi niiden venäläisvastaisuuden takia. 1950-luvun puolivälissä - ennen niin sanottuja yöpakkasia - Suomessa tehtiin muutamia yllättävän "neuvostokriittisiä" elokuvia. Samoihin aikoihin julkaistiin myös Neuvostoliittoa arvostelevia kirjoja. Tilanne kuitenkin muuttui, kun Kekkosen presidentiksi valinnan jälkeen alkoi ns. suomettumisen aika, jolloin neuvostokriittisyyttä ei enää hyväksytty. Sen sijaan tehtiin Neuvostoliiton ja kommunismin myönteisessä valossa esittäviä filmejä.

Vuonna 1962 ilmestynyt "Vaarallista vapautta" oli viimeisiä Neuvostoliittoon nihkeästi suhtautuvia elokuvia. Elokuvatarkastamossa sitä arvioitiin jo kriittisesti.

Wikipedia: Elokuva valmistui aikana, jolloin tasapainottelu suhteissa Neuvostoliittoon oli arkipäivää. Ulkoasiainministerin osastopäällikkö Matti Tuovinen antoi Valtion elokuvatarkastamon pyynnöstä lausunnon, jossa hän totesi, että filmin kieltäminen olisi haitallisempaa kuin sen sinänsä haitalliset vaikutukset. Hänen mukaansa se "erittäin taitavalla tavalla kaivaa maata Suomen virallisen ulkopolitiikan alta".

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaarallista_vapautta

[Aave]

Myös erittäin monipuolinen lista. Tuolta varmasti löytyy jokaiselle jotakin.

Luulisi löytyvän, kun koko listaus kattaa 22 903 elokuvaa paremmuusjärjestyksessä!

Onneksi siitä voi tehdä hakujakin monipuolisesti, eikä tarvitse tyytyä vain ruudunvierittämiseen. Samoilta ohjaajilta on jo Top 1000-listauksessa useampia elokuvia, ja hyvä sekin. Ilahdutti myös, että esimerkiksi japanilaisohjaajien osalta löytyi muitakin, kuin Akira Kurosawa. Myös Takeshi Kitanon Hana-bi (Tulikukkia) mahtui mukaan.

Esimerkiksi David Lynchiltä on useita elokuviaan Top 1000-listauksessa mutta huvitti, että siellä on myös Twin Peaks: The Return, joka on oikeastaan 18-osainen elokuva, eikä "vain" tv-sarja. Sivukommenttina, että mielestäni se on kaikessa juonikuvioinnissaan ja henkilöhahmojen tuplauksissaan aivan liian itsetarkoituksellinen, eikä mielestäni enää tässä mielessä niin nautittava, kuin alkuteokset.

Ja vaikka listaus tosiaan on erittäin monipuolinen, niin sieltä myös puuttuu muutamia itsestäänselvyyksiä, joiden pitäisi mahtua parhaan tuhannen joukkoon. Silmiini ei osunut esimerkiksi Das Bootia, joka on elokuvallinen mestariteos. Sen sijaan mahtui vaikkapa They Live. Hyvä (Ja hauska) elokuva sekin on, mutta ei mielestäni ihan niin mestariteos, että kuuluisi Top 1000-listaan.

[Aave]

Star Warsien osalta suunnitteilla on taas kolme elokuvaa. Toivottavasti niiden taso olisi parempi, kuin jo useissa muissa SW-leffoissa. Pohjanoteerauksena Star Wars: Rise of The Skywalker ja siitä jo meemiksikin muuttunut: "Somehow Palpatine has returned". Palpatinekin nyt vaan palasi kuolleista takas, mutta ei sitä sen kummemmin tarvinnut katsojille selittää; juonenkäänteenä semmoinen edustaa samantasoista laiskuutta ja katsojien aliarvioimista, kuin Game of Thronesien viimeinen tuotantokausi. Näitä jutskii nyt vaan tapahtuu!

Katsoin uuden Avatarin. Sekään ei ole juoneltaan mikään huippu, mutta visuaalisena kokemuksena huikean hieno. Kuten jo ensimäinen Avatar, kyseessä on pikemminkin showcase modernin teknologian tarjoamista mahdollisuuksista elokuvien tekoon, kuin että se olisi muistettava uniikista tarinastaan. Ensimmäinen Avatar oli avaruuteen siirretty Pocahontas.

Mutta aiheuttipa sen katsominen senkin, että huvitti ryhtyä pelaamaan uudelleen pc-peliä Subnautica.

[mikainen]

Jälleen yksi listaus planeetan kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista, tällä kertaa Top 1000. Skimmasin leffat läpi, ja tämä on ihan kelpo lista. Sitähän voi hyödyntää, jos on pulaa katsottavista elokuvista:

The 1,000 Greatest Films (Table) (theyshootpictures.com).

Paremmuusjärjestyksistä saisi kyllä loputtoman riidan, ja niistähän vihkiytyneet leffafriikit aina riitelevätkin.

Niinpä. Imdb:n ykkössuosikki Shawshank sijalla 429. Vaikka tykkäänkin siitä niin top100 riittäisi sille kyllä. Teeman ansiosta nähnyt paljon noita alkupään leffoja. Joku Renoirin Pelin säännöt, täydellinen elokuva noin teknisessä mielessä, kuvaus, leikkaus ym. mutta jätti jotenkin kylmäksi (toisin kuin Shawshank). Vaan samapa tuo, voihan sitä listoja tehdä, mutta eihän leffanteko urheilua ole jossa  voi laittaa paremmuusjärjestykseen.

[Hayabusa]

Ehkä useimmin vastaan omaksi suosikiksini Takaikkunan. Se vain on minimalismissaan aivan loistava. Ja tietysti pääosien James Stewart ja Grace Kelly vetävät roolinsa todella tyylikkäästi.

[Aave]

Niinpä. Imdb:n ykkössuosikki Shawshank sijalla 429. Vaikka tykkäänkin siitä niin top100 riittäisi sille kyllä. Teeman ansiosta nähnyt paljon noita alkupään leffoja. Joku Renoirin Pelin säännöt, täydellinen elokuva noin teknisessä mielessä, kuvaus, leikkaus ym. mutta jätti jotenkin kylmäksi (toisin kuin Shawshank). Vaan samapa tuo, voihan sitä listoja tehdä, mutta eihän leffanteko urheilua ole jossa  voi laittaa paremmuusjärjestykseen.

Eipä niin olekaan. Makumieltymyksiään pitäisi ehkä vielä listailla genreittäin, eli mikä on oma suosikki draamaelokuvissa, romanttisissa komedioissa, trillereissä jne... Shawsank on aina korkeilla pistesijoilla erityisesti jenkkien (Massa)leffafoorumeilla, ja sitähän IMDb:kin pohjimmiltaan on. Elokuva edustaa samalla niitä parempia Stephen King-filmatisointeja mutta muistan, kun se julkaistiin Suomessa. Nimenähän oli Rita Hayworth - avain pakoon". Ärsytti, että suomenkielisessä nimessä oli heti keskeinen juonipaljastus - olin tosin jo lukenut kirjan aiemmin ja tiesin kuvion, mutta silti.

Listalla on myös runsaasti elokuvia, joille massojen antamat IMDb-arvosanat jäävät keskiarvoltaan alle seiskan, tai alle kutosenkin. Samasta syystä en liikoja luota IMDb-arvosanoihin. On todella paljon hyviä elokuvia (Ei vain omien makumieltymysten perusteella, vaan objektiivisestikin), joiden päälle massat eivät vain ole ymmärtäneet mitään, tai mikäli se ei puhuttele heitä riittävästi tunnetasolla ja/tai eivät osaa samaistua elokuvan henkilöihin, niin sittenhän sen täytyy olla automaattisesti huono leffa, vaikka ei ole.

IMBd:n suhteen kannattaa pitää mielessä sekin, että myös siellä trollataan, ja siellä annetaan myös tahallaan huonoja arvosanoja hyville elokuville. Kun esimerkiksi vaikkapa 4Chan-foorumilla ryhdytään mobilisoimaan jäseniä käymään äänestämässä jollekin leffalle paska arvosana (Just for the shit and giggles!), niin se ei tarkoita vain joitakin kymmeniä äänestäjiä, vaan tuhansia. Sillä tavalla tippuu hyvänkin elokuvan arvosana.

[Aave]

Ehkä useimmin vastaan omaksi suosikiksini Takaikkunan. Se vain on minimalismissaan aivan loistava. Ja tietysti pääosien James Stewart ja Grace Kelly vetävät roolinsa todella tyylikkäästi.

Minun on mahdoton sanoa, mikä on omasta mielestäni kaikkien aikojen paras elokuva - niitä parhaita on niin monta, että en välttämättä osaisi luoda edes mitään henkilökohtaista Top 10 -listaa. Ja sitten pitäisi vielä laatia mm. kotimaiset, ja ulkomaiset listat erikseen.

Hauskaa kuitenkin, että mainitsit Takaikkunan. Katsoin sen(kin) joskus Tammikuun aikoihin pitkästä aikaa uudelleen, ja samaan syssyyn pari muutakin, joissa on sama perusasetelma: ryhdytään kyttäämään naapureita. Niistä toinen oli vuonna 2019 julkaistu lyhytelokuva, joka löytyy Youtubestakin. Vaikka arvasin nopeasti mitä tuleman pitää, se oli silti hyvä lyhytelokuva. Kesto vain 20 minuuttia, tekstitykset halutessaan namiskasta päälle:


SHORT FILM - THE NEIGHBORS' WINDOW.

Takaikkunassa Grace Kellyn ensimmäinen entree on ikuisesti ihqu.

Koitin tässä samalla miettiä esimerkkiä elokuvasta, jolla on IMDb:ssä heikohko arvosana, mutta joka on tuolla listalla. Niitä tuli heti useampi vastaan, mutta kun olet scifi-fani, niin mainittakoon Under The Skin (2013). Se taitaa olla yksi aliarvostetuimpia uudehkoja, korkeatasoisia scifielokuvia: IMDb:n arvosana vain 6,3. Luultavasti se oli suurelle yleisölle aivan liian abstrakti ja vaikka siinä on Scarlett Johansson alasti, niin ei vain lippuluukuilla ole napannut. Itse olen sitä mieltä, että Scarlettin roolisuoritus oli samalla yksi hänen parhaistaan, eikä alastomuudella ole mitään tekemistä asian kanssa. Elokuva oli mielestäni juonenkulultaan helppotajuinen ja nyt kun muistelen sitä, tekee mieli katsoa se uudelleen.

[Aave]

Edelleen aiempaa listaa selaillessani sain inspiraation katsoa Takeshi Kitanon tuotannon kokonaan uudelleen, kronologisessa järjestyksessä. Näin häneltä ensimmäisen elokuvan (Violent Cop, julkaistu 1989) joskus vuonna 1996 tai 1997, ja siitä asti olen aina odottanut mielenkiinnolla tulevia elokuviaan.

Nyt kuitenkin vaikuttaa vahvasti siltä, että hänen uusin elokuvansa voi jäädä samalla viimeisekseen. Siitä ei ole vielä kelvollista IMDb-sivua trailereineen, mutta Euroopassa se saa ensiesityksensä nyt Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuvan juliste kuitenkin löytyy, Kubi. Se perustuu samalla Kitanon vuonna 2019 kirjoittamaan kirjaan, jota en ole vielä lukenut. Kubi (Suomeksi niska) viittaa samuraiden teloitustapaan.

Kirja ja elokuva kertovat kuuluisasta japanilaisesta sotapäälliköstä ja todellisesta tapahtumasta, vuoden 1582 Honnō-ji -tapauksesta:

"The Honnō-ji Incident (本能寺の変, Honnō-ji no Hen) was an attempt to assassinate Japanese daimyo Oda Nobunaga at the Honnō-ji temple in Kyoto on 21 June 1582, resulting in the suicide by seppuku of both Nobunaga and his heir Oda Nobutada. The unprotected Nobunaga was ambushed by his general Akechi Mitsuhide, an act of betrayal that ended Nobunaga's Sengoku period campaign to consolidate centralized power in Japan under his authority.[2] Nobunaga's death was avenged two weeks later when his retainer Toyotomi Hideyoshi defeated Mitsuhide in the Battle of Yamazaki, paving the way for Hideyoshi to continue Nobunaga's endeavor to unify power in Japan during the 1580s and 1590s.

Mitsuhide's motive for assassinating Nobunaga is unknown and there are multiple theories for his betrayal".

Toivottavasti elokuvan musiikista vastaisi edelleen Kitanon hovisäveltäjä, Joe Hisaishi. Hän on toiminut myös toisen loistavan japanilaisohjaajan, Takashi Miiken hovisäveltäjänä.

Kitanon ohjaus- ja editointityyli tuo jossain määrin mieleen Aki Kaurismäen: elokuvissaan on vähän dialogia, ja toisaalta niissä on pitkiäkin jaksoja, joissa ei varsinaisesti tapahdu mitään. Taustalla soiva Hisaishin musiikki luo elokuviin hienoa tunnelmaa. Kitano on tunnettu yakuza-elokuvistaan, mutta on hän ohjannut ja näytellyt paljon muutakin.

[Aave]

Cormac McCarthyn kirjasta Verimeridiaani ryhdytään tekemään elokuvaa, ohjauksesta vastaa John Hillcoat (deadline.com).

En kyllä oikein usko että leffa onnistuu luontevasti, ja sitä pitää sensuroida kirjaan nähden rankalla kädellä. Elokuvan sijaan siitä olisi parempi tehdä laadukkaasti tuotettu tv-sarja, mutta elokuvaa nyt sitten kuitenkin pukkaa.