Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

[Norma Bates]

The Sadness, verta ja suolenpätkiä säästelemättä. Joo ei oikein tällainen läträäminen nappaa. Enempi kevyempi kama kuten (vanhat) Evil Deadit, ja kepeät zombileffat kuten Fido, Zombieland ja Warm Bodies.

[Kopek]

Kun ei mitään maksullisia suoratoistojakaan ole käytettävissä, katselen elokuvia Yle Areenasta. Luulen, että elokuvat kiinnostavat minua hieman eri tasolla kuin keskimääräistä katselijaa.

Katson filmejä paitsi niiden juonen kannalta, myös ajankuvana tekohetkeltään. Jos elokuvassa näkyy mielenkiintoinen auto, pysäytän kuvan ja katson auton toisenkin kerran. Jos en satu tunnistamaan merkkiä, alan googlailla. Katson usein myös sen, milloin on ollut elokuvan ensi-ilta. Se voi auttaa autojen vuosimallien haarukoinnissa.

Eilen katsoin vuodelta 1956 olevan melodraaman "Tuuleen kirjoitettu". Vaikutti siltä, että autot oli toimittanut "Chrysler-company".

Kansanautoa edusti musta kaksiovinen Plymouth Plaza, josta en ollut mallina koskaan kuullutkaan, vaikka autonkuvia netistä usein selailen.

Tämä auto:

https://www.imcdb.org/v340644.html

Hienompia kulkuneuvoja olivat Imperialit ja Chryslerit:

https://www.imcdb.org/vehicle_43758-Chrysler-New-Yorker-C-72-1956.html

(Löysin oheisen nettisivun vasta nyt - elokuvaa katsellessani jouduin etsimään tietoa autoista pelkän Googlen avulla.

Itse filmi taas... se oli monesta kohdastaan aika ennalta arvattava... 

Melodraaman kertomus sai miettimään, mitä itse tekisi vastaavissa tilanteissa, mihin roolihenkilöt joutuivat.

[Aave]

The Sadness, verta ja suolenpätkiä säästelemättä. Joo ei oikein tällainen läträäminen nappaa. Enempi kevyempi kama kuten (vanhat) Evil Deadit, ja kepeät zombileffat kuten Fido, Zombieland ja Warm Bodies.

Jos jostain tulee vastaan, niin sitten sinun kannattaa katsoa Hullu Heidi, kirjaimellisesti juustoisin A-luokan B-leffa ikinä. Vai miltä kuulostaa musta vuohipaimen tirolilaisvaatteissa, sveitsiläiset katanat, ja juustokuorrutettu kuolemattomien armeija? Tarantinon hengessä leffa on myös täynnä viitteitä muihin elokuviin, ja niitä on hauska bongailla.

Heidi tuli tässä samalla mieleen, kun katsoin suomalaisen Sisun. Hullu Heidi on vieläkin enemmän kieli poskessa tehty, mutta myös Sisu ampuu joka tavalla niin yli, että hauskaa on. Sisukaan ei silti ole vain yhden riemastuneen suomalaismiehen show, vaan sattuneista syistä nazien teurastukseen osallistuu myös suomalaisten naisten ryhmä... Kumpikin genressään hauskoja B-luokan elokuvia ja molemmissa väkivalta niin liioiteltua, että ei varmasti jää katsojille epäselväksi.

Oikeastaan nämä voisi näyttää peräjälkeen jossain elokuvateatterissa, teemanäytöksenä.

[Norma Bates]

Överit onkin parempi kuin niin roima inhorealismi mitä se Sadness oli. Jos ihmisiltä katoaisi kaikki estot ja pelkkä panetus ja aggressio jää jäljelle, tuolta se kai näyttäisi. Tai sitten ei, koska kai nyt hitto vieköön on myös ihmisiä jotka eivät yksinkertaisesti nauti toisen elävän olennon kiduttamisesta, vaikka miten aivot mätänisi.

Itse valitettavasti olen sen verran Dexter että hammurabilainen meno vielä kelpaa. Pahaa pahoille.

[Hayabusa]

Heidi tuli tässä samalla mieleen, kun katsoin suomalaisen Sisun. Hullu Heidi on vieläkin enemmän kieli poskessa tehty, mutta myös Sisu ampuu joka tavalla niin yli, että hauskaa on. Sisukaan ei silti ole vain yhden riemastuneen suomalaismiehen show, vaan sattuneista syistä nazien teurastukseen osallistuu myös suomalaisten naisten ryhmä... Kumpikin genressään hauskoja B-luokan elokuvia ja molemmissa väkivalta niin liioiteltua, että ei varmasti jää katsojille epäselväksi.

Sisun väkivalta on niin yliampuvaa ettei sitä voi millään pitää väkivallan ihannointina. Pääosan esittäjä selvisi varsin helpolla vuorosanojen osalta. Sen sijaan muuten leffan tekemininen oli varmasti rankka kokemus.

[kertsi]

Heidi tuli tässä samalla mieleen, kun katsoin suomalaisen Sisun. Hullu Heidi on vieläkin enemmän kieli poskessa tehty, mutta myös Sisu ampuu joka tavalla niin yli, että hauskaa on. Sisukaan ei silti ole vain yhden riemastuneen suomalaismiehen show, vaan sattuneista syistä nazien teurastukseen osallistuu myös suomalaisten naisten ryhmä... Kumpikin genressään hauskoja B-luokan elokuvia ja molemmissa väkivalta niin liioiteltua, että ei varmasti jää katsojille epäselväksi.

Näin toisenlaisen "trailerin" youtubessa, jossa tosin kuvamateriaali oli huonompilaatuinen (eli ei virallinen traileri), ja samoja pätkiä näytettiin useampaan kertaan, mutta esittely niin kiinnostava, että melkein teki mieli nähdä kyseinen leffa:

Sisu Laughs At Hollywood Action Films

Hassu yksityiskohta: sankari avaisee sanaisen arkkunsa vasta loppukohtauksessa. Niin suomalaista.

[Toope]

Minusta supersankarileffat yleensä ovat menneet överiksi ja niitä on liikaa.
Ei sävähdytä enää, kun tulee liikaa.

[Aave]

Överit onkin parempi kuin niin roima inhorealismi mitä se Sadness oli. Jos ihmisiltä katoaisi kaikki estot ja pelkkä panetus ja aggressio jää jäljelle, tuolta se kai näyttäisi. Tai sitten ei, koska kai nyt hitto vieköön on myös ihmisiä jotka eivät yksinkertaisesti nauti toisen elävän olennon kiduttamisesta, vaikka miten aivot mätänisi.

Itse valitettavasti olen sen verran Dexter että hammurabilainen meno vielä kelpaa. Pahaa pahoille.

Juu, olen itsekin nähnyt Sadnessin, ja siinä oleva nihilistinen inhorealismi on aika tyypillistä tämän genren korealaisille elokuville - parhaiten se kuitenkin toimii sikäläisissä gangsterielokuvissa, joista parhaat ovat aidosti hyytäviä ja lohduttomia - ja joista tehdään myös vesitettyjä länkkäriversioita. Mutta että kauhun tasapaino säilyisi, niin monissa korealaisissa romanttisissa komedioissakin hyödynnetään realismia paremmin, kuin länsimaalaisleffoissa. Niiden kohdalla se tarkoittaa, että eivät ole niin siirappisia ja juustoisia, kuin anglosfäärin tuotokset.

Zombileffoista korealainen Train to Busan on yksi kaikkien aikojen parhaista ja se kannattaa katsoa, ellet ole jo nähnyt. Sen jatko-osa ei ole enää niin hyvä, mutta ei nyt täysin surkeakaan.

[Aave]

Sisun väkivalta on niin yliampuvaa ettei sitä voi millään pitää väkivallan ihannointina. Pääosan esittäjä selvisi varsin helpolla vuorosanojen osalta. Sen sijaan muuten leffan tekemininen oli varmasti rankka kokemus.

Jep; elokuva onnistuu olemaan samalla parodiallisen tosisuomalainen, ja dialogi on muutenkin vähäistä. Muulle maailmalle tehty karikatyyri siitä, mitä suomalainen sisu tarkoittaa, ja miten jäyhää kansaa olemme.

[-:)lauri]

https://www.episodi.fi/uutiset/lopultakin-tama-selvisi-tony-gilroy-paljasti-george-lucasin-reaktion-rogue-one-a-star-wars-story-elokuvaan/

Eli jos nyt oikein tulkitsen, Rogue Onen ja Andorin omaleimainen tulokulma Tähtien Sota -universumiin johtuu Tony Gilroysta. Toivottavasti Gilroy jatkaa taas jossain välissä Tähtien Sodan parissa, vaikka tuon artikkelin perusteella ei ehkä kannata pidätellä hengitystä odotellessa.

[kertsi]

Elokuva Sisu niittää mainetta maailmalla:
https://www.hs.fi/visio/art-2000009635666.html

"Itseäni harmitti, että lontoolaiset naiskatsojat eivät selvästikään olleet löytäneet Sisua.

Ellei sana "voimaannuttava" olisi pannassa, sanoisin, että on voimaannuttavaa, kuinka Sisun naiset näyttävät elokuvan lopussa natseille närhen munat."

[Toope]

Onko taas leffa, joka on terveintä jättää katsomatta?

[ROOSTER]

Olen joskus näytellyt Helanderin tuotannossa mutta Sisuun hän valitsi sukulaismiehen pääosiin. Hyvin äijä veti, ei siinä mitään.

Erittäin asiallista väkivaltaviihdettä womanpower-twistillä. Machomiehistelyä toki enemmän. Saksalaisille ehkä toki tuskaista katsottavaa. Mitkä ovat olleet Saksan katsojaluvut, vai onko ostettu sinne olleskaan?

[Norma Bates]

Nämähän oli sitä joulupukkiporukkaa, Rare Exports? Voi olla antoisaakin katseltavaa.

[Toope]

Nämähän oli sitä joulupukkiporukkaa, Rare Exports? Voi olla antoisaakin katseltavaa.

Hieman epäilen, koska minulla on rajoitteita julkisrahoitteista suomi-viihdettä kohtaan.
Viimeinen taiteilijakin, josta tykkäsin, oli Kari Suomalainen. No, Juice eli pidempään...