Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

[a4]

Kävin katsomassa Oppenheimerin, käykää huoletta tekin. Minua jäi harmittamaan muutaman asian pois jättäminen ja toisaalta se, että pari muuta asiaa ei mennyt todellisuudessa ihan niin, kuin ne elokuvassa esitettiin. Ne ovat kuitenkin kaikki melko pieniä asioita, eivätkä haitanneet kokonaisuutta. Elokuva on erinomainen senkin vuoksi, että siinä onnistutaan kansantajuistamaan tiettyjä tapahtumia suurelle yleisölle. Kansantajuistamista pidän yleisimminkin lähes poikkeuksetta suurena hyveenä.

Elokuvan alastonkohtauksillakin (Eikä niitä paljon ole) on tarkoitus, joka palvelee elokuvaa. Ja kohtaukset, joissa Jenkeissä ollaan säikytty niin ilmeisiä, että se on vain sikäläisten yliherkkien oma ongelma. Mutta kieltämättä huvitti, kun vieressäni istunut naispuolinen kaverini säpsähteli tietyissä kohtaa, kuten yleisön enemmistökin. Minua se huvitti koska ymmärsin niistä kohtauksista ennakkoon, mitä tuleman pitää. Jätin tämän vain tähän, enkä kerro mitään juonipaljastuksia. Etiikkaa ja moraalia käydään elokuvassa läpi sen pääteemoina - kyseessä on ennen kaikkea henkilökuvaus ja ihmissuhde-elokuva, kuin mikään tekninen ja kylmäkiskoinen räjäytysleffa. Allekirjoitan sen, että se on samalla Nolanin tähän mennessä paras laatimansa käsikirjoitus.

[Toope]

Se nimeltämainitsematon dokkarileffa kai se suosituin nyt on, hyvä niin.

[-:)lauri]

Oppenheimer katsottu. Oli oikein hyvä pätkä.

EDIT: Kun Flamingossa ei ollut tarjolla Imax-elokuvasalia, otin paikan kolmannelta riviltä keskeltä. Sekin oli vähän turhan kaukana kankaasta, jotta saisi hyvän Imax-tunnelman. Tosin audio ei täysin seuraa mukana. Noin lähellä kangasta taka- ja sivuäänet eivät kantautuneet korviin asti vaan siinä oltiin lähinnä leffateatterin etukajareiden varassa. Onneksi basso kuului ja tuntui eturiveille asti.

[Aave]

Oppenheimerista voisi ehkä vielä mainita sen, että hän aterioi erittäin niukasti, ja oli sen vuoksi paitsi laiha, sai myös sen vuoksi heikotuskohtauksia. Pääroolissa oleva Cillian Murphy ei ole koskaan ollut mikään ylipainoinen vaan hoikka, mutta hänkin joutui laihduttamaan roolia varten melkoisesti - kuten elokuvassakin näkyy. Silti, Oppenheimerista entuudestaan tietämättömille ei mielestäni tuotu riittävän hyvin verbaalisesti esiin hänen syömättömyyttään. Siihen liittyvät heikotukset (Ja niiden yhteydessä tapahtuvat näkymät) saattavat jäädä monille katsojille vähän kysymysmerkiksi, kun asiaa ei missään vaiheessa tuoda kunnolla esiin muuten, kuin laihalla olemuksella.

[Toope]

En ole "Oppenheimer!"- leffaa vielä nähnyt, mutta uskon Cillianin hoitavan roolin! On hyvä näyttelijä, vähän huonoissa rooleissa aiemmin.

[Norma Bates]

Elämäni ensimmäinen elävissä kuvissa käynti tapahtui 1970-luvulla äidin kanssa ja elokuva lienee ollut joku Pekka Puupää ja Pätkä -leffoista. Mitään en muista, muuta kuin rakennuksen missä talvella istuimme, nuorisoseuran talon. Elämäni toinen elokuva oli Uuno-leffa jonka kävin katsomassa isän kanssa palokunnan talolla. Olisiko ollut Uunon muisti palailee pätkittäin. Sen perään esitettiin Papillon, jota emme katsoneet.

Sitten pitääkin harpata 1980-luvun lopulle. Ensimmäisen miesystäväni kanssa katsoimme PK-seudulla Poltergeist kolmosen (en ollut nähnyt edellisiä osia) ja Crocotile Dundee kakkosen (en ollut nähnyt ykköstä). Sittemmin olen katsonut kaikki kolme Poltergeistia ja kaksi Dundeeta, ja NYT vasta sain tietää että Dundeeta on kolmaskin leffa.

Katselen ne mitkä nyt telkasta tulee, nostalgiamielessä. Saattaa ne videokasettinakin minulla yhä olla. Ja Mad-lehdestä olen pällistellyt kakkosleffan parodian.

Paul Hoganilla oli näemmä juuri sellainen kehonrakenne jota arvostan.

[Kopek]

En ole katsonut Oppenheimeria. Taidan jättää katsomisen siihen, kunnes filmi tulee televisiosta, jos tulee.

Tyttäreni kävi katsomassa Oppenheimerin Berliinissä Imax-teatterissa. Päätökseni mennä myös katsomaan filmi riippui tyttäreni arvostelusta. Se oli aika tyrmäävä, eli hänen mielestään ei kannattanut mennä katsomaan.

Norma Batesin muistelu ensimmäisestä elokuvissa käynnistään sai minutkin muistelemaan omia käyntejäni. Aivan ensimmäistä kertaa en pysty varmuudella sanomaan, mutta mieleeni on jäänyt jokin Disneyn luontofilmi, jonka kävin isäni kanssa katsomassa. Se voi olla hyvinkin ensimmäinen elokuvissa käyntini. Tarkkaa ajankohtaa en valitettavasti ole saanut selville ja tuskin saankaan. Paikallislehdessä on ollut elokuvan mainos, mutta mahdollisesti oikean vuoden numeroja ei ole säilynyt edes toimituksessa. Päätoimittaja on FB-kaverini, ja kysyin häneltä. Muistan kohtauksen, jossa eläimet pakenivat metsäpaloa, joten missähän Disneyn luontofilmissä tällaista on mahtanut olla.

Tuosta filmistä eteenpäin elokuvissa käyntini olivat ilmaisnäytöksiä tai kouluun liittyviä esityksiä. Varsinaisessa oikeassa näytöksessä, johon piti itse lippukin ostaa, kävin ensimmäisen kerran joskus 13-14 -vuotiaana. Se taisi olla Batman -elokuva. 15-16-vuotiaana kävin elokuvissa lähes putkenaan, kun eräs "filmihullu" kaverini sai minut innostumaan. Lopulta kyllästyin katsomaan B ja C-luokan lännenelokuvia, joita esitykset enimmäkseen olivat.

Myöhemmin olen käynyt elokuvissa harvakseltaan. Viimeisin käyntini taitaa olla James Bond. 

[Hippi]

^
Olikohan se elokuva Bambi. Eihän se nyt mikään ihan luontoelokuva ole, mutta mutta siinä Bambi uhkaa jäädä metsäpalon uhriksi.

Tuosta varmaan on freesimpiäkin versioita tehty, mutta en ole varma.

[Aave]

En ole katsonut Oppenheimeria. Taidan jättää katsomisen siihen, kunnes filmi tulee televisiosta, jos tulee.

Tyttäreni kävi katsomassa Oppenheimerin Berliinissä Imax-teatterissa.

Elokuvan ohjaaja Chris Nolan sanoi jossain promohaastattelussa, että IMAX-teatteri olisi ainoa oikea tapa katsoa Oppenheimer. Höpsistä - elokuvassa ei ole mitään sellaista, että se pitäisi nähdä Imax-versiona.

Purnaukseni aihe on sekin, että Nolan kieltäytyi tässäkin leffassa sinnikkäästi tietokone-efektien käytöstä. Sen vuoksi ydinkokeen kuvaus vaikuttaakin enemmän pyrotekniikalta, kuin aidon oloiselta ydinkokeelta. Kohtauksesta ei välity mielestäni riittävän massiivisesti, miten isosta räjäytyksestä oli kyse. Aito testi löytyy kyllä Youtubesta, ja siihen sopii elokuvan jo nähneiden verrata. Elokuvan ydinkoe olisi kannattanut tehdä mieluummin tietokoneella.

[Hiha]

Aito testi löytyy kyllä Youtubesta, ja siihen sopii elokuvan jo nähneiden verrata. Elokuvan ydinkoe olisi kannattanut tehdä mieluummin tietokoneella.

Tässä näkyy jonkinlainen todellisen kunnianhimon ja näkemyksellisyyden puute nykyelokuvassa. Parhaat otokset saisi teettämällä muutaman kopion sen aikaisista atomipommeista ja räjäyttämällä ne filmiä varten.

Joo, tulisi kalliiksi. Ja kaiken maailman vänkyttäjät itkisi ja kauhistelisi. Vaan olisipa komea kohtaus.

[Aave]

Tässä näkyy jonkinlainen todellisen kunnianhimon ja näkemyksellisyyden puute nykyelokuvassa. Parhaat otokset saisi teettämällä muutaman kopion sen aikaisista atomipommeista ja räjäyttämällä ne filmiä varten.

Joo, tulisi kalliiksi. Ja kaiken maailman vänkyttäjät itkisi ja kauhistelisi. Vaan olisipa komea kohtaus.

Heh! Eipä kohtauksen mietoudella (Sitä on avitettu ääniefektein)  juurikaan merkitystä elokuvan kokonaisuudelle ole, siinä mielessä maksimaalisen näyttävyyden ja autenttisuuden puute on epäoleellista.

Mutta todellisiin pommeihin liittyen herra nimeltä Tsutomu Yamaguchi (Wikipedia). Hän selvisi niin Hiroshiman, kuin Nagasakin pommeista hengissä. Oli kotoisin Nagasakista, ja sieltä parhaillaan Hiroshimassa työmatkalla, kun ensimmäinen pommi pudotettiin. Kun pääsi takaisin Nagasakiin, niin taas räjähti. Wikipedian artikkelissa asiasta tarkemmin, mutta siinä ei kuitenkaan mainita, että hänen Nagasakissa olleet vaimonsa ja lapsensa jäivät henkiin sen vuoksi, että vaimo oli varma että mies oli kuollut Hiroshimassa. Sillä ajatuksella vaimo ja lapset olivat menneet pyhättöön aviomiehensä muistolle, ja pyhättö puolestaan sijaitsi Nagasakin pommin tappovaikutuksen ulkopuolella.

Koko perhe kärsi sittemmin säteilysairauksista, ja Tsutomu vammautui Hiroshimassa melko pahoin, vaikka jäikin henkiin.

[Aave]

The Most Beautiful Shots in Movie History (YT). Viisi minuuttia kestävässä kuvapotpurissa edustava otos näyttäviä kohtauksia eri elokuvista. Mielestäni mitään kaikkein visuaalisesti kauneimpia kohtauksia olisi lähes mahdoton rankata, koska niitä on niin paljon, ja uusia tulee jatkuvasti lisää. Tämäkin on vain yhden ihmisen subjektiivinen ja lyhyt kooste mutta pidin siitä, koska mukana ei ole vain niitä kaikkein kuuluisimpia ja ilmeisiä, ja mukana on myös varsin tuoreista elokuvista poimittuja otoksia.

[Brutto]

Nyt minulla olisi tilaisuus bongata GOT:in Cersei omalta parvekkeelta käsin. Ehkä en kuitenkaan pääse näkemään livenä walk of shamea vaikka kuinka toivoisin.

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/art-2000009743982.html

https://www.aamulehti.fi/elokuvat/art-2000009787485.html


Mutta Tampereko näyttelisi Ruotsia...? Eihän täällä ole edes rotumellakoita.

[a4]

Avasin eilen television ja voi pojat. Kylläpä maailma oli muuttunut.
Vanha klassikko oli muuttunut limaiseksi tai homeiseksi. En osaa päättää kumpi on parempi.
Muistoissa aina tyylikäs Sean Conneryn Bond ahdisteli seksuaalisesti kylpylän työntekijää ja kiristi seksipalveluksia potkujen uhalla. Uhrin tajuamatta normalisoitunutta hyväksikäyttöään.
Sankarillista esimerkkiä konservatiiveille, kulttuuriin tai ihonväriin katsomatta.

[Kopek]

En jaksa kelata setsemääkymmentäyhdeksää sivua läpi lukeakseni, mitä seuraavaksi mainitsemastani elokuvasta on jo kirjoitettu. Luotan siihen, että mitä onkin kirjoitettu, se on jo sopivasti hieman unohtunut, joten joidenkin näkökulmien uudelleen esittäminen ei ole ongelma.

Katsoin Yle Areenasta elokuvan "The Crying Game". Ilmeisesti en ollut katsonut sitä aikaisemmin, koska mikään siinä ei tuntunut tutulta, eivät edes elokuvan juonen kannalta keskeiset asiat. Toisin sanoen katsoin sitä aivan ummikkona tietämättä elokuvasta ja näyttelijöistä yhtään mitään, ei edes nimiä.

Musiikki oli oleellisessa roolissa. Sillä luotiin tunnelmaa kautta elokuvan.

Suosittelen. Erityisesti Toopelle.

Jos ei muuta jaksa katsoa, niin elokuvan alku on erikoinen ja omalla tavallaan vaikuttava, kunhan äänenvoimakkuuden (ja laadun, eli kannata kuunnella millään läppärin kaiuttimilla) pitää riittävänä.

https://areena.yle.fi/1-50836129