Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

[a4]

Satuin käymään elokuvissa katsomassa tositapahtumiin perustuvan vakoojaelokuvan Red Joan joka ei keskittynyt jännittävään vakoiluun vaan verkkaiseen humanismiin ja vaikeaan moraalisuuteen hengenlähdön ja häpeäpaalun uhalla.
Tai kuten Jon Snow sanoisi: Selviytyminen ennen keskinäisiä kiistoja. Vai miten se meni.

[Hayabusa]

Asterix on kyllä mainio. Toimii mielestäni paremmin piirrettynä kuin näyteltynä. Sarjakuvissa on hauska seurata sivujuonta - Idefixin omaa ruutujen alareunoissa.

[-:)lauri]

Sain eilen katsotuksi 2d-animaation Asterix ja viikingit ja 3d-animaation Asterix ja jumalten ranta. Luonnollisesti käyn lähiaikoina katsomassa 3d-animaation Asterix ja taikajuoman salaisuus.

[Hayabusa]

Asterix Britanniassa sekä Asterix ja Kleopatra tulevat mieleen muina Asterix-leffoina. Etenkin Britannia-seikkailusta pidin sen saaren asujajistoa stereotyypittävästä otteesta. Galleilla onkin hyvä (ja suuri) nenä kanaalin toisen puolen eloon. 

[a4]

Pitänee tihentää leffassa ramppaamista. Mainostivat että Sormusten Herran ohjaajalta Jacksonilta olisi tulossa IWW-filkkaa ja että karukoskelta pötkähtää näillä näppäimillä ulos Tolkienista kertovaa rainaa. Lienee kieliä rakastaville silkkaa hc jyystöä.

Dome Karukosken Tolkien-elokuva on maagisen hieno elokuvaelämys

Peter Jacksonin uusi jättielokuva ensimmäisestä maailmansodasta Suomeen – vaatinut 600 tuntia haastatteluja, 200 veteraania ja huuliltalukijoita

[-:)lauri]

Asterix Britanniassa sekä Asterix ja Kleopatra tulevat mieleen muina Asterix-leffoina. Etenkin Britannia-seikkailusta pidin sen saaren asujajistoa stereotyypittävästä otteesta. Galleilla onkin hyvä (ja suuri) nenä kanaalin toisen puolen eloon. 

Tuosta Britannia-seikkailusta en ole varma, että olenko sen nähnyt. Sarjakuva on kyllä tuoreessa muistikssa. Olen tosiaan nähnyt näytellyt Asterix ja Kleopatra sekä Asterix olympialaisissa. Pikaisella haulla näyttäisi siltä, että sitten olisi vielä yksi näytelty vuodelta 1999 Asterix ja Obelix vastaan Caesar, josta en ole varma myöskään, että olenko nähnyt.

Tänään kävin katsomassa uusimman, Asterix ja taikajuoman salaisuus 3d-animaation.

[ROOSTER]

Minunkin ajatusmaailmassa on sarjakuvilla varmastikin ollut suuri vaikutus. Obelix, Idefix ja muista sarjiksista tutut Mustanaamio, Tintti, Milou, Kapteeni Haddock ja Tex Willer tulevat joskus mieleen kun ihmettelen käyttäytymistäni.

Ihme kyllä, diggaan enemmän Obelixia kuin Asterixia. Hämähäkkimies, Superman ja Hulk eivät innosta jostain syystä. Batman on taas ihan tavallinen kaveri.

[Toope]

Jos kyse on noista ranskalaisten tekemistä Asterix-leffoista, nehän ovat olleet hävettävän huonoja verrattuina sarjakuviin. Sarjakuvia ranskalaiset osaavat tehdä, leffoissa olisi pitänyt ottaa konsultaatiota Hollywoodista, koska leffaversiot ovat niin hävettävän epäonnistuneita.

Tosin olihan Tintti-filmikin täyttä roskaa, vaikka oli Hollywoodtuotantoa. Sarjakuvan ideaa ei mitenkään kyetty tuomaan valkokankaalle.

[-:)lauri]

Voice julkaisi uuden hämähäkkimies-elokuvan trailerin otsikolla: "Tulevasta Hämähäkkimies-elokuvasta julkaistiin traileri - näyttelijä varoittaa paljastuksista". hätäinen voisi luulla, että Voicen artikelin voisi turvallisesti lukea ja että juonipaljastusvaroitus koskee vain traileria, mutta se on väärin luultu, sillä Voice paljastaa ehkäpä sen tärkeimmän salaisuuden Endgame-elokuvasta jo heti ensimäisessä kappaleessaan. Vittu että tuolla Voicella on vatipäätoimitajat. Onneksi kävin jo lähes heti kättelyssä katsomassa leffan, ettei ollut suurta vaaraa törmätä juonipaljastuksiin enkä niihin törmännyt, mutta jollekulle toiselle joka yhä odottaa elokuvan näkemistä, Voice tekee tuolla artikkelillaan karhunpalveluksen jos menee sen lukemaan.

[wade]

Olenkin kohta menossa katsomaan Endgamea...

[wade]

Endgame oli ihan hyvä, jälleen niin suurta ja suurellista menoa, että elokuvan hölmöyksiä ei ehdi jäädä pohtimaan. Nyt kun hahmoja on puolet edellistä vähemmän, tarina on hallittavampi ja kiinnostavampi.

Kuuntelin ennen elokuvaa hieman podcast-arviota Endgamea edeltäneestä Infinity Warista: podcastia kuunnellessani minusta alkoi tuntua, että omalla korkealla tasollaan Marvel-elokuvissa on hinta, intensiteetti ja efektit; tämän lähtökohdan jälkeen kaikki elokuvissa mikä ei ole typerintä mahdollista paskaa tulkitaan neroudeksi. Esim. pahaenteinen musiikki Avengers-logon pamahtaessa ruutuun on "upea tapa repiä katsojan kivekset irti heti alussa ja pitäytyä luovuttamasta niitä hänelle koko seuraavan 2,5-tuntisen aikana". En itse muista tällaista efektiä. Enkä myöskään muista olleeni mitenkään myyty Infinity Warin tarjoamasta taustatarinasta Thanoksen hahmolle. Podcastissa juhlittiin sitä, kuinka pahiksen motiiveja pohjustetaan niin hienosti.

[wade]

That Cold Day In the Park. Robert Altmanin pienimuotoinen ja omintakeinen psykodraama vuodelta 1969, joka selvästi kumartaa Bergmanin Personan suuntaan. Jo kolmekymmentä vuotta täyttänyt nainen asuttaa kontrolloivan äitinsä kuoltua yksinään valtavaa viktoriaanista arvoasuntoa. Äiti on kuoltuaankin läsnä naisen ajatuksissa, mutta myös hänen sosiaalinen elämänsä tuntuu koostuvan ainoastaan äidin vanhoista tuttavista, joiden kanssa hän illastaa ja harrastaa. Ainoa romanttinen viritys naisen elämässä on eläkkeen ovia kolkuttelevan vanhanpojan vuosia jatkunut soidinmeno, joka kuitenkin aiheuttaa hänessä lähinnä inhotusta. Eräänä kylmänä päivänä nainen kulkee puistossa ohi penkillä värjöttelevästä nuoresta miehestä ja kutsuu tämän kotiinsa lämmittelemään. Nuori mies, ehkä juuri 18 täyttänyt, ei syystä tai toisesta puhu sanaakaan. Ehkä hän ei ymmärrä mitä nainen puhuu, mutta todennäköisemmin syyt puhumattomuuteen ovat toisaalla. Kaksikon välille syntyy erikoinen suhde: nainen puhuu miehelle ja hoivaa tätä, mies on hiljaa ja antautuu naisen hoivattavaksi. Aluksi hoiva on äidillistä, lapsenomaista, mutta melko pian naisen surkastunut seksuaalinen vietti alkaa vallata alaa: nuori ja kaunis miehen keho herättää hänessä tunteita, joiden käsittelyyn hänellä on vain vähän keinoja.

Altman on tunnettu aivan toisenlaisista elokuvista, runsaista, värikylläisistä elokuvista, kuten Nashville, MASH tai Short Cuts. Hänellä oli kuitenkin toinenkin elokuvallinen elämä, joissa pienimuotoisilla ja naisiin keskittyvillä vahvan psykologisen ulottovuuden omaavilla (kauhu)elokuvilla on keskeinen rooli. Tällaisia elokuvia ovat That Cold Day In the Parkin lisäksi ainakin 3 Women, Images ja äskettäin YLE Teeman näyttämä Fool For Love - Hulluna Rakkaudesta. That Cold Day In the Park on hillitty ja huoliteltu elokuva, joka kuvaa välillä tuskattuvankin intiimisti syvästi haavoittuneen naisen epätoivoista pyrkimystä elää normaalia nuoren naisen elämää. Elokuva alkaa draamana, mutta pian pinnan alla väreilevä tragedia alkaa nousta esiin. Altman haluaa hivuttaa epävarmuutta kerrontaan hyödyntämällä paljon heijastuksia ja vääristäviä materiaaleja (lasia), joiden kautta päähenkilöitä usein kuvataan. Ei täydellinen elokuva missään mielessä, mutta silti uniikki, kiinnostava ja lisäksi hieno pääosarooli Sandy Dennisiltä.

[Norma Bates]

^ Kuulostaa mielenkiintoiselta. Semminkin kun mielestäni ei ole mitenkään liikaa fiktiota jossa mies esitetään seksuaaliobjektina.

Lapsena inhosin elokuvaa Kolme naista. Ärsytti se kehariplikka ja että toinen nainen joutuu häntä paapomaan. Toisella katsonnalla aloin kiinnostumaan tarinasta, ja syy tähän lienee se että olin lukenut ns. feminististä mytologiaa ja kolmikasvoisen Jumalattaren hahmo tuntui jotenkin liippaavan elokuvaa läheltä, vaikka siinä pääasiassa korostuvatkin "tytär" ja "äiti". Toisaalta muistaakseni siinä tapetaan joku, että se vanhuksen eli "eukon" alaa oleva kuolemakin on kyllä mukana.

Omistan elokuvan, mutta siinä ei ole tekstityksiä ja on sitten jäänyt katsomatta vaikka toki englantia ymmärränkin (ja suomalaisille tyypillisesti varsinkin Amerikan englantia). Täytyisi joskus katsoa, jälleen kerran. Muistaakseni siinä ei kyllä niin kauheasti edes kälätetäkään.

[wade]

^ Kuulostaa mielenkiintoiselta. Semminkin kun mielestäni ei ole mitenkään liikaa fiktiota jossa mies esitetään seksuaaliobjektina.

Alle 20e posteineen briteistä tilaamalla, ei halpaa, ei niin kallistakaan.

Elokuvassa on tosiaan, kuten sanot, käännetty yleinen asetelma päälaelleen. Nainen katsoo miestä ja kohdistaa halunsa häneen; mies on passiivisesti katseen kohteena, ei edes puhu. Varsinaisesti kyse ei kuitenkaan ole eroottisesta elokuvasta, eikä miehen kehoakaan tirkistellä antaumuksella.

[a4]

Tästä vaikka äitienpäivälahjaideoita:
https://www.ranker.com/list/movies-that-made-viewers-sick/anncasano
Pakokauhua, oksentelua, keskenmenoja, sydäninfarkteja, kokeneiden kauhuelokuva-ohjaajien pakenemisia, uusia fobioita, ambulanssinäytöksiä, protesteja,..