Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

[-:)lauri]

Oli tuokin kyllä ihan hyvä elokuva.

[Hayabusa]

Ei mitenkään. Eikö se käynyt ilmi alkuperäisestä viestistäni?

Ei, koska kerroit katsoneesi Star Wars -elokuvan.

[-:)lauri]

Ei mitenkään. Eikö se käynyt ilmi alkuperäisestä viestistäni?

Ei, koska kerroit katsoneesi Star Wars -elokuvan.

Minähän vain saatoin luulla katsoneeni.

[Hayabusa]

 

[Toope]

Tänään tuli toi "Blair witch project", oli ihan kokemus nähdä se leffassa. En ole vielä uskaltanut katsoa sitä töllöstä, nauhoitin sitä varten toki.
Tuostakin olen nähnyt painajaisia tai ainakin kovin omituisia unia.

[a4]

^ Mikä siinä oli pelottavaa?

[Toope]

Mörkö, vai oliko noita?

[a4]

^ Mikä siinä mörössä tai noidassa oli pelottavaa?

[Renttu]

Katsoin Tarantinon uuden, Once upon a time in Hollywood. Se on ehkä ylipitkä, mutta sisältää toisaalta sellaisia keskusteluja ja tilanteita, joita on erittäin nautittava seurata. Viimeistään viimeiset puoli tuntia lunastavat mielestäni sen 2 tuntia 40 minuuttia, minkä kokonaiskesto on. Hillitön määrä viitteitä erilaisiin leffahistoriallisiin tapahtumiin, aikansa Hollywood-juoruihin, eri elokuviin (Myös Tarantinon itse aiemmin ohjanneisiin), Tarantino-universumista jo aiemmin tutuksi tulleisiin teemoihin. Kuten Inglorious Bastardsissa, Tarantino kuvaa historiaa uusiksi, omaan tyyliinsä.

Leffa oli mitä raitteinta ilmaa sen yleisen mössön keskellä, mitä kassamagneetteja tyypillisesti tehtaillaan. En kuitenkaan kirjoita tämän enempää, sillä en halua tehdä mitään juonipaljastuksia tai kertoa, miten moni kuvatuista asioista elävässä elämässä meni/miten Tarantino ne muuttaa. Kuitenkin, mitä parempi yleissivistys sattuu olemaan tuon ajan (1960-luvun loppu, 1970-luvun alku) Hollywoodin populaarikulttuurista, sitä nautittavapi on elokuvakin.

Quentin esittelee tässä myös jalkafetissiään enemmän kuin ikinä - se on täysin over the top ja sopii mainiosti siihen vanhaan Hollywood-juoruun, miten kova jalkafetisisti Tarantino on. Itseironiaa parhaimmillaan!

[Toope]

Tykkäsin Tarantinosta aikoinaan, Reservoir Dogs ja Pulp Fiction olivat loistavia, sitten on ohjaaja mennyt suoraa alamäkeä. Django..., jeebus mitä vähemmistömielistelypaskaa.
Hänellä oli hetkensä.

[Hiha]

Blade Runner 2049 (kun Netflix sen ystävällisesti tarjoili).

Täysin turha tekele, vaikka ammattimaisesti tehty. Sen siitä saa kun päästää replikantit asialle.

[Hayabusa]

Tykkäsin Tarantinosta aikoinaan, Reservoir Dogs ja Pulp Fiction olivat loistavia, sitten on ohjaaja mennyt suoraa alamäkeä. Django..., jeebus mitä vähemmistömielistelypaskaa.
Hänellä oli hetkensä.

Aivan. N-sanaakin on käytetty...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Django_Unchained
Elokuva herätti polemiikkia väkivaltaisesta sisällöstä ja neekeri-sanan (nigger) viljelystä. Jotkut arvelivat elokuvan olevan epäkunnioittava mustia kohtaan tai rasistinen.

Itse tykkään eniten Jackie Brownista, siinä tappaminen on sivuosassa.

[Toope]

Tykkäsin Tarantinosta aikoinaan, Reservoir Dogs ja Pulp Fiction olivat loistavia, sitten on ohjaaja mennyt suoraa alamäkeä. Django..., jeebus mitä vähemmistömielistelypaskaa.
Hänellä oli hetkensä.

Aivan. N-sanaakin on käytetty...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Django_Unchained
Elokuva herätti polemiikkia väkivaltaisesta sisällöstä ja neekeri-sanan (nigger) viljelystä. Jotkut arvelivat elokuvan olevan epäkunnioittava mustia kohtaan tai rasistinen.

Itse tykkään eniten Jackie Brownista, siinä tappaminen on sivuosassa.

Djangohan ylisti neekerisankaria.

[Hayabusa]

^Äh! Kyseessähän on klassinen tarina, jossa vääryyttä kärsinyt päähenkilö saa vaikeuksien kautta kostonsa. Oleellinen osa kertomusta on viisas opettaja, joka ohjaa päähenkilöä hillitsemään vihaansa ja hyödyntämään lahjakkuuksiaan. Sama kasvukertomus on kerrottu tuhansia eri kertoja eri kulttuureissa hieman varioiden. Tummapigmenttisen henkilön laittaminen pääosaan on ollut helppo valinta amerikkalaisen historian valossa. Mutta henkilöiden ihonväreillä, sukupuolilla tai muullakaan ulkoisella ei ole väliä. Kysymys on siitä, millaisten koettelemusten kautta päädytään kaikille tuttuun loppuratkaisuun. Amerikkalaisessa ja etenkin tarantinolaisessa versiossa luonnollisesti keskeisessä osassa ovat tuliaseet ja niiden silmitön käyttö.

Minulla suurin osa leffasta meni edes huomaamatta päähenkilön pigmenttiä. Ja taattuun Tarantinon tyyliin lopussa kaikki oli niin lian ja veren peittämää ettei moista edes erottanut.

[mikainen]

Tykkäsin Tarantinosta aikoinaan, Reservoir Dogs ja Pulp Fiction olivat loistavia, sitten on ohjaaja mennyt suoraa alamäkeä. Django..., jeebus mitä vähemmistömielistelypaskaa.
Hänellä oli hetkensä.

Aivan. N-sanaakin on käytetty...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Django_Unchained
Elokuva herätti polemiikkia väkivaltaisesta sisällöstä ja neekeri-sanan (nigger) viljelystä. Jotkut arvelivat elokuvan olevan epäkunnioittava mustia kohtaan tai rasistinen.

Itse tykkään eniten Jackie Brownista, siinä tappaminen on sivuosassa.

Djangohan ylisti neekerisankaria.

Mikä on tietysti rasistin mielestä järjetön ajatus. Sillähän on väärä ihonväri.