Informaation vääristely

[Melodious Oaf]

Mun superkyyninen näkemys tosta on että digipalvelusäännöillä pyritään siihen että käyttäjien ei tarvitsisi — jolleivat he halua — muuttua aivottomiksi ja reaktiivisiksi alogritmien ja suuryritysten orjiksi.

Ja se on asia johon tolla Laikan arvostaman sisällön tuottajaporukalla on intressi siinä mielessä että niille ei käy se että ihmiset lukis ja ajattelis rauhassa ja omilla avoilla vouhottamisen ja tärkeilyn sijaan.

Nehän elää just tosta huomiotalouspaskasta mitä suurimmassa määrin itse.

[Melodious Oaf]

Tossa tutkimuksessa käsitellään myös sitä, minkä takia verkkoalustojen toteuttamat "riskinhallintakeinot" eivät juurikaan estäneet disinformaation leviämistä.

Yksi syy on että jos joku julkaisija vaikka bännätään laajasti, on helppo käyttää sijaistilejä.
    Tästä konkreettinen esimerkki on se että kun New Eastern Outlook joutui verkkoalustoilla melko laajasti pannaan, samaa sisältöä julkaistaan hyvin nopeasti tämän jälkeen useiden muiden kanavien kautta, jollainen on juuri The New Atlas. Sen tapauksessa aiemmin olemassa ollut kanava uudelleennimettiin, ja tällainen toiminta on alustoilla rutiininomaista.

Toinen laaja syy on se, että "disinformaatio" poikkeaa "misinformaatiosta" ja sen määrittely on paljon vaikeampaa.

Esimerkiksi tossa mitä Laika tänne postas ei puhuta oikeasti totta tosta EU:n teettämästä tutkimuksesta ja esitetään täysin harhaanjohtavasti Washington Postin ja EU:n suhteita ja siis... se on aivan täyttä paskaa. 

Mutta se luistelee just sillä rajalla että sitä on vaikea säännellä misinformaationa. Ja disinformaatiossa ongelma on, että keskeisenä perusteena on viestijän intentio eli aikomus johtaa harhaan. Kuka sellaisen määrittelee ja millä välineillä?

Toi tutkimus olis todella hyödyllinen esimerkiksi Laikan lukea kokonaan ja katsoa, mitä siellä ihan oikeasti sanotaan ja miten niitä kysymyksiä pohditaan.

Tavoite on että halutaan pitää verkko avoimena ja turvata ilmaisunvapautta. Mutta säännöksiin leivottu periaate on nyt se, että voidaan tietyin perustein ja riippumattomien riskiarvioiden perusteella puuttua sisältöön ja toimintaan verkkoalustoilla.

Risk Category #1: Article 34(1)(a): Dissemination of illegal content
Risk Category #2: Article 34(1)(b): Negative impact on the exercise of fundamental rights
Risk Category #3: Negative effect on electoral processes, civic discourse and public security

Siihen liittyy tosi vaikeita kysymyksiä, joista olis mahdollista käydä myös fiksua ja ei-yliladattua keskustelua.

Mut niin kun... yksi mahdollinen kysymys on, että oisko parempi jos tohon ei puututtais julkisen sektorin puolesta millään tavalla? Nyt kun tulee enenevässä määrin olemaan tarjolla cheap fake'ja ja deep fakeja ja eri tahoilla informaatiovaikuttaminen ja nettivaikuttaminen on ajoin aika häikäilemätöntä, olisiko parempi jos siellä sallittaisiin ihan mitä tahansa ja ihmiset tottuis siihen että mikään ei kuitenkaan pidä paikkaansa?

Toinen kysymys vois olla se, että onko tolla Laikan linkkaamalla videolla ollut vilpitön tarkoitus informoida ihmisiä ja valistaa niitä tosta tutkimuksesta ja sen sisällöstä?

Ollaanko siinä onnistuttu jos tällainen tarkoitus on ollut?

Jos tarkoitus on ollut joku muu, mikä se mahdollisesti voisi olla?

Ja jos ollaan epäonniostuttu informoimisessa mutta tarkoitus on ollut informoida, millä tavalla pitäis suhtautua siihen jos ihmiset vilpittömästi yrittää välittää tietoa mutta ei vaan tajua mistään mitään — ja silti niillä voi olla isokin platformi ja merkittävää yleisöä ja niistä tulee sitten taas isompien tahojen pelinappuloita?

Kyllähän siellä epätosia väitteitäkin on aivan suoraan, mutta ei kai ilmaisunvapautta voi rajoittaa niin rajusti.

Mut laajemmin tutkimuksessa käsitellään siis sitä, että mihin voi vaikuttaa, mitä kannattaa tehdä, mikä toimii ja mikä ei.

Ja siinä nää tietyt valikoidut tilit ja niiden julkaisut oli pelkästään esimerkkiaineisto. Ei väitetty että kaikki niiden viestit sisältäis disinformaatiota tai olis muutenkaan haitallisia.

Esimerkein on havainnollistettu eri tyyppistä toimintaa, ja sikäli on aivan täysin paskaa tolla videolla että siellä ei määriteltäis käsitteitä tai ei annettais konkreettisia esimerkkejä.

Se on vaan normaalia että kukaan ei lue mitään eikä tiedä mistään mitään eikä edes välitä. Ja tätä nimenomaan on tosi helppo käyttää hyväksi.

[-:)lauri]

https://mailchi.mp/longplay/long-playn-kirje-on-vaarallista-kuvitella-etta-todellisuus-olisi-suomessa-kaikille-sama

Tuo linkki ei johda niinkään informaation vääristelyyn, vaan alleviivaa mielestäni sitä omaa tulokulmaani aiheeseen, että todennäköisesti suurin osa informaation vääristelystä selittyy ihan sillä, että ihmiset elävät eri todellisuuksissa. Ja koska toimittajat eivät välttämättä omassa toimittamisessaan tätä tajua, saavat he osalla lukijoista sapen kiehumaan. Ja ihan syystä.

Olen sivunnut aihetta joskus aiemminkin, mutta nyt kun joku toimittaja pohtii ääneen samaa asiaa, piti löytää joku aihe, johon sen tuupata. Tämä kelvatkoon.

Minunkaan mielestäni ihmiset eivät tiedä todellisuudesta samoja tosiasioita. Tällöin ihmisten valmiudet sanallistaa todellisuutta todenmukaisesti riippuu vain ja ainoastaan siitä, keneltä asiaa kysyy. Siis täysin siitä riippumatta, mitkä olisivat asiassa kun asiassa mahdollisesti ne ainoat oikeat "totuudet".

Suurin osa totuuksista kun ovat vieläpä sellaisia, että kunhan vain tuntuu siltä, että niistä on nyt kyse, niistä on nyt kyse. Tämä tapahtuu usein vieläpä tiedostamatta. Vain häviävän pieni vähemmistö ihmisistä ylipäätään edes saa itsensä kiinni siitä, että tulinpa nyt esittäneeksi totuuksia. Vielä pienempi vähemmistö hoksaa, että nämä totuudet eivät sellaisia välttämättä ole jos löytyy paremmin perusteltuja totuuksia tai vaikka jos olisivatkin totuuksia, ne ovat totuuksia mahdollisesti vain tietyissä erityisissä olosuhteissa, jotka puolestaan eivät ole niin yleisiä, että kyseiset totuudet olisivat totuuksia muualla kuin noissa erityisissä olosuhteissa. Ylivoimainen enemmistö ihmisistä kuitenkin olettaa, että kunhan heillä vain on asiasta mielipide, on asiasta olemassa siten totuus, mistä kaikki ovat samaa mieltä kunhan vain tuovat sen ilmi, ja jonka silittäminen vastakarvaan on siten selvä merkki informaation vääristelystä tai ainakin vääristelypyrkimyksistä.

Koska minä en luonnollisestikaan tiedä miten asia on, väitän, että 98% informaation vääristelystä selittyy Dunning & Kruger -efektillä, jota potee joko informaation välittäjä, vastaanottaja tai molemmat. Vain 2% vääristyneestä informaatiosta on aidon valehtelijan tarkoituksellisesti fabrikoimaa vääristeltyä informaatiota.

[a4]

että todennäköisesti suurin osa informaation vääristelystä selittyy ihan sillä, että ihmiset elävät eri todellisuuksissa. Ja koska toimittajat eivät välttämättä omassa toimittamisessaan tätä tajua, saavat he osalla lukijoista sapen kiehumaan.

Ihmisaivot karkeistavat ja valikoivat valtavaa aisti-informaatiomäärää nopean tiedonkäsittelyn tarpeeseen tiedostamattomalla tasolla evolutiivisesti melko yhtenäisesti ihmislajina, mutta yksilöllisiä eroja syntyy plastisten aivojen rakenteellisiksi kytkennöiksi opitun tiedon ja kehollisten tunteiden ohjatessa ja muokatessa jatkuvasti tätä suurimmaksi osaksi tiedostamatonta havainnointi-, ajattelu-ja reagointiprosessia yksilöllisissä elinympäristöissä kehoineen. Lopputuloksena yksilöllistä poikkeamaa valikoivassa havainnoinnissa, havaintojen tulkitsemisessa ja reagoinnissa sekä toimintatavoissa. Siitäkin huolimatta että sosiaalinen ihminen pyrkii evolutiivisesti sovittamaan havainnointinsa, tulkintansa, ajattelunsa ja toimintansa samankaltaiseksi yhteisöissään. Oppimaan ja kasvamaan kulttuuriin, kieleen, ideologiaan, monenlaisiin porukoihin. 
Yksilöllisiä yhteisöllisiä maailmankuvia tai kuplia. Plastiset aivot oppivat ja tuntevat uutta vanhan pohjalta.

Ehkäpä sotaa käyvissä, konservatiivisissa sekä köyhissä porukoissa korostuu näköalattomampi uhkien havainnointi ja rauhanaikaisissa, liberaaleissa sekä varakkaissa porukoissa taas tulevaisuuteen suuntautuneempi mahdollisuuksien havainnointi.

[Melodious Oaf]

Linkkaamastasi tekstistä jäi jostain syystä päällimmäisenä haaviin tämä:

Tunnistan kyllä ajassamme kiusallisen yleisen identiteettityön kirot, mutta on paljon ihmisiä, joilla ei ole aikaa identiteettinsä julkiseen rakentamiseen esimerkiksi siksi, että heillä on niin suuria taloudellisia haasteita.

Siinä puhutaan Hesarista ja toimittajista yleensä, mutta toi oli mun mielestä tärkeä huomio, että tietynlainen erilaisten nimikkeiden kautta identiteetin rakentaminen ja tällaisista journalismin tekeminen, vaikka sen on varmaan tarkoitus olla avaavaa ja ihmisten maailmankuvaa avartavaakin, on siinä mielessä lähtökohtaisesti melko elitististä, että kaikilla ei tosiaankaan ole siihen yhtäläisiä edellytyksiä sosioekonomisen aseman takia tai jostain muusta syystä — ei vaan nappaa tai ei kiinnosta, esimerkiksi.

Sekin on vaan yksi tällainen identiteettipolittinen muuvi mun mielestä että parjaa esimerkiksi Hesaria vaikka ei edes lue sitä tai niitä juttuja, joita kritiikki koskee. Kun ei ole rahaa tilata tai aikaa lukea tai keskittymiskykyä tai jotain.

[-:)lauri]

että todennäköisesti suurin osa informaation vääristelystä selittyy ihan sillä, että ihmiset elävät eri todellisuuksissa. Ja koska toimittajat eivät välttämättä omassa toimittamisessaan tätä tajua, saavat he osalla lukijoista sapen kiehumaan.

Ihmisaivot karkeistavat ja valikoivat valtavaa aisti-informaatiomäärää nopean tiedonkäsittelyn tarpeeseen tiedostamattomalla tasolla evolutiivisesti melko yhtenäisesti ihmislajina, mutta yksilöllisiä eroja syntyy plastisten aivojen rakenteellisiksi kytkennöiksi opitun tiedon ja kehollisten tunteiden ohjatessa ja muokatessa jatkuvasti tätä suurimmaksi osaksi tiedostamatonta havainnointi-, ajattelu-ja reagointiprosessia yksilöllisissä elinympäristöissä kehoineen. Lopputuloksena yksilöllistä poikkeamaa valikoivassa havainnoinnissa, havaintojen tulkitsemisessa ja reagoinnissa sekä toimintatavoissa. Siitäkin huolimatta että sosiaalinen ihminen pyrkii evolutiivisesti sovittamaan havainnointinsa, tulkintansa, ajattelunsa ja toimintansa samankaltaiseksi yhteisöissään. Oppimaan ja kasvamaan kulttuuriin, kieleen, ideologiaan, monenlaisiin porukoihin. 
Yksilöllisiä yhteisöllisiä maailmankuvia tai kuplia. Plastiset aivot oppivat ja tuntevat uutta vanhan pohjalta.

Evoluutio rajaa vain sen, että kaikkien ihmislajin edustajien ajatukset rakennetaan "legopalikoilla", totuudet ovat puolestaan legopalikkarakennelmien muotoja. Yhden totuus on se, että rakennelma on mahdollisimman korkea ja toisen se, että rakennelma on mahdollisimman leveä. Jos yrität tarjota mahdollisimman korkeaa legotornia totuutena ihmiselle, joka pitää mahdollisimman leveää rakennelmaa totuutena, todennäköisesti vääristelet tämän mielestä totuutta.

[Toope]

Mikään ideologinen mielipide/näkemys ei ole riittävän vahva kumotakseen biologiaa/vahvoja tieteitä.
= Kaikki pseudotieteelliset trans/monisukupuolikäsitykset ovat tieteen vastaista valhetta.

[Lenny]

https://mailchi.mp/longplay/long-playn-kirje-on-vaarallista-kuvitella-etta-todellisuus-olisi-suomessa-kaikille-sama

Tuo linkki ei johda niinkään informaation vääristelyyn, vaan alleviivaa mielestäni sitä omaa tulokulmaani aiheeseen, että todennäköisesti suurin osa informaation vääristelystä selittyy ihan sillä, että ihmiset elävät eri todellisuuksissa. Ja koska toimittajat eivät välttämättä omassa toimittamisessaan tätä tajua, saavat he osalla lukijoista sapen kiehumaan. Ja ihan syystä.

Jutussa viitattiin siis Hesarin pääkirjoitukseen ja sen loppuhuipennukseen "jaetusta todellisuudesta", jonka paljastaminen on "median" tehtävä. Sinänsä tuo kelailu mediasta ja sen kohdeyleisöistä on asiallista, mutta itse jäin miettimään sitä miten toimittaja ylipäätään voi puhua jaetusta todellisuudesta. En tiedä tarkasti mitä journalistien koulutukseen sisältyy, mutta todellisuus on nykyään aika vahva ilmaus. Todellisuuspuhe pitäisi kai korvata puheella "jaetusta kertomuksesta".

Noh minä olenkin nykyään kaikenlaisen postmodernin hörhöfilosofian saastuttama .

[a4]

https://mailchi.mp/longplay/long-playn-kirje-on-vaarallista-kuvitella-etta-todellisuus-olisi-suomessa-kaikille-sama

Tuo linkki ei johda niinkään informaation vääristelyyn, vaan alleviivaa mielestäni sitä omaa tulokulmaani aiheeseen, että todennäköisesti suurin osa informaation vääristelystä selittyy ihan sillä, että ihmiset elävät eri todellisuuksissa. Ja koska toimittajat eivät välttämättä omassa toimittamisessaan tätä tajua, saavat he osalla lukijoista sapen kiehumaan. Ja ihan syystä.

Jutussa viitattiin siis Hesarin pääkirjoitukseen ja sen loppuhuipennukseen "jaetusta todellisuudesta", jonka paljastaminen on "median" tehtävä. Sinänsä tuo kelailu mediasta ja sen kohdeyleisöistä on asiallista, mutta itse jäin miettimään sitä miten toimittaja ylipäätään voi puhua jaetusta todellisuudesta. En tiedä tarkasti mitä journalistien koulutukseen sisältyy, mutta todellisuus on nykyään aika vahva ilmaus. Todellisuuspuhe pitäisi kai korvata puheella "jaetusta kertomuksesta".

Noh minä olenkin nykyään kaikenlaisen postmodernin hörhöfilosofian saastuttama .

Hienoa että loppuhuipennuksessa kritisoitiin polarisoitumista lisäävää median julistamista jaetusta todellisuudesta, kun julistamisen sijaan pitäisi huomioida jakautuneet todellisuudet. Vaikka valtamedialla on myös valtavirran vaateet tai jopa kansansivistykselliset kynttilät ja alakulttuurimedioilla kukkivat omansa.
Valtamedian puhe todellisuudesta tarinoiden sijaan lienee myös tietoista piilovaikuttamista akselilla teoriat-salaliittoteoriat tai tieteelliset faktat-vaihtoehtofaktat. Juuri näinä aikoina.
Toki poliittinen puhe sotkee hienosti tuota kuviota ideologisempaan akselistoon.

Komppaan jaetusta kertomuksesta filosofoimista mukavalta kotisohvaltani mutta hairahdun välillä kokemaan jaettuja todellisuuksia esim. joutuessani väistelemään kerjäläisiä ja leipäjonoja tai istuessani rahattomuudelta haisevien köyhien kanssa joukkoliikenteessä ilman penkinlämmitintä. Tätä vähemmän filosofista perstuntumaa käsittääkseni painotettiin puhumalla tarinan sijasta todellisuudesta. Kenties kansalaisten kokemustodellisuus tai kuluttajien kokemusteollisuus olisi hyvä kompromissikuvaus inhimillisen tarinoinnin ja teorioilla hallittavan todellisuuden keskitienä.
Ainakin monen elämäntarina tulee muuttumaan taas uuden hallituksen hyvän hallitusohjelman toimesta. Ehkä myös todellisuuden tai epätodellisuuden kokemuksetkin.

On paljon potentiaalisia lukijoita, joiden todellisuus on jokin muu kuin useimmilla toimittajilla. Kun he lukevat lehdistä juttuja, joissa kehotetaan säästövinkkinä ostamaan vaikka vähän halvempia kirsikkatomaatteja, se voi herättää ristiriitaisia tunteita. Jopa vihaa.

Lainaan loppuhuipennukseksi ketjussa jo jaettua kertomusta havaitusta todellisuudesta:

Ehkäpä sotaa käyvissä, konservatiivisissa sekä köyhissä porukoissa korostuu näköalattomampi uhkien havainnointi ja rauhanaikaisissa, liberaaleissa sekä varakkaissa porukoissa taas tulevaisuuteen suuntautuneempi mahdollisuuksien havainnointi.

(Tuon lainauksen horina pohjautuu löyhästi horisijan havainnoimaan tarinointiin aivotutkimuksesta Tiedeykkönen-podcastin tuoreimmassa jaksossa: https://areena.yle.fi/podcastit/1-1403833 )

Loppukaneetti: Menkää afrikkalaiset töihin ja lukekaa postmodernia hörhöfilosofiaa!

[a4]

että todennäköisesti suurin osa informaation vääristelystä selittyy ihan sillä, että ihmiset elävät eri todellisuuksissa. Ja koska toimittajat eivät välttämättä omassa toimittamisessaan tätä tajua, saavat he osalla lukijoista sapen kiehumaan.

Ihmisaivot karkeistavat ja valikoivat valtavaa aisti-informaatiomäärää nopean tiedonkäsittelyn tarpeeseen tiedostamattomalla tasolla evolutiivisesti melko yhtenäisesti ihmislajina, mutta yksilöllisiä eroja syntyy plastisten aivojen rakenteellisiksi kytkennöiksi opitun tiedon ja kehollisten tunteiden ohjatessa ja muokatessa jatkuvasti tätä suurimmaksi osaksi tiedostamatonta havainnointi-, ajattelu-ja reagointiprosessia yksilöllisissä elinympäristöissä kehoineen. Lopputuloksena yksilöllistä poikkeamaa valikoivassa havainnoinnissa, havaintojen tulkitsemisessa ja reagoinnissa sekä toimintatavoissa. Siitäkin huolimatta että sosiaalinen ihminen pyrkii evolutiivisesti sovittamaan havainnointinsa, tulkintansa, ajattelunsa ja toimintansa samankaltaiseksi yhteisöissään. Oppimaan ja kasvamaan kulttuuriin, kieleen, ideologiaan, monenlaisiin porukoihin. 
Yksilöllisiä yhteisöllisiä maailmankuvia tai kuplia. Plastiset aivot oppivat ja tuntevat uutta vanhan pohjalta.

Evoluutio rajaa vain sen, että kaikkien ihmislajin edustajien ajatukset rakennetaan "legopalikoilla", totuudet ovat puolestaan legopalikkarakennelmien muotoja. Yhden totuus on se, että rakennelma on mahdollisimman korkea ja toisen se, että rakennelma on mahdollisimman leveä. Jos yrität tarjota mahdollisimman korkeaa legotornia totuutena ihmiselle, joka pitää mahdollisimman leveää rakennelmaa totuutena, todennäköisesti vääristelet tämän mielestä totuutta.

Luultavasti olen samaa mieltä. Olen jäävi sanomaan varmasti.
Tarvittaisiin jokin globaali keskinäisriippuvuuden ja sääntöpohjaisuuden kivijalkajumala tai diktaattori, näinä modernin tieteen aikoina. Mikähän se voisi olla?
ATK-insinöörinä sanoisin tekoäly. Onneksi en sano. Vaikka samalla saisimme globaalin monoteismin. Tai kilpailevien tekoälyjen polyteismia niin että intialaisiakin heikottaa.

Hyvää maustetta mauttomaan kysymykseen antavat uusi viileä sota tai erikoisoperaatio ja sitä ihanasti lämmittävä ilmastonmuutos ruokalajikatoineen ja elintasoturistikansainvaelluksineen.

Median yhtenä tehtävänä on yksinkertaistaa asioita ja mahdollistaa laajempi kansalaiskeskustelu. Keskinäisriippuvaisessa maailmassa riskinä kuitenkin on, että mutkat vedetään turhankin suoriksi. Median murroksen paineissa vaateet paneutuvammasta journalismista ovat toki vaikeita. Silti medialla on suuri vastuu asioiden välisten yhteyksien avaamisesta ja kommunikoinnista.

Erikoistuneessa yhteiskunnassamme myös toimittajakunnan on tasapainoiltava erikoistumisen ja yhdistelyn välillä. Politiikan toimittajilla, taloustoimittajilla, tiedetoimittajilla ynnä muilla on yhä enemmän annettavaa toisilleen.

https://www.sitra.fi/artikkelit/sitran-trendit-keskinaisriippuvuus-lisaantyy/

Rajat kiinni!

[Hayabusa]

Kokemustodellisuus on asiaa hyvin kuvaava ilmaisu. Ihminen täyttää kokemuksensa aukot "kertomuksella". Tätä on tutkittu silminnäkijöiden kuvauksia tapahtumasta vertailemalla. Sama tapahtuma poikii hyvin erilaisia silminnäkijälausuntoja. Arkielämässäkin koemme asioita erilailla, liikumme hieman erilaisissa ympäristöissä, keskustelemme erilaisten ihmisten kanssa jne. Tuloksena on erilaisia näkemyksiä maailman menosta.

Samaan aikaan meidät on kasvatettu maailmankuvaan jossa on oikea ja väärä. Niinpä herkästi tuomitsemme oman katsomustodellisuuden kanssa ristiriidassa olevia kuvauksia maailmasta vääriksi, jopa valheelliseksi.

[Lenny]

On paljon potentiaalisia lukijoita, joiden todellisuus on jokin muu kuin useimmilla toimittajilla. Kun he lukevat lehdistä juttuja, joissa kehotetaan säästövinkkinä ostamaan vaikka vähän halvempia kirsikkatomaatteja, se voi herättää ristiriitaisia tunteita. Jopa vihaa.

Tämänkin olisi voinut kirjoittaa paremmin korvaamalla sana "todellisuus" sanalla "kokemus". No vähän saivarteluksi menee, mutta menkööt.

[-:)lauri]

https://mailchi.mp/longplay/long-playn-kirje-on-vaarallista-kuvitella-etta-todellisuus-olisi-suomessa-kaikille-sama

Tuo linkki ei johda niinkään informaation vääristelyyn, vaan alleviivaa mielestäni sitä omaa tulokulmaani aiheeseen, että todennäköisesti suurin osa informaation vääristelystä selittyy ihan sillä, että ihmiset elävät eri todellisuuksissa. Ja koska toimittajat eivät välttämättä omassa toimittamisessaan tätä tajua, saavat he osalla lukijoista sapen kiehumaan. Ja ihan syystä.

Jutussa viitattiin siis Hesarin pääkirjoitukseen ja sen loppuhuipennukseen "jaetusta todellisuudesta", jonka paljastaminen on "median" tehtävä. Sinänsä tuo kelailu mediasta ja sen kohdeyleisöistä on asiallista, mutta itse jäin miettimään sitä miten toimittaja ylipäätään voi puhua jaetusta todellisuudesta. En tiedä tarkasti mitä journalistien koulutukseen sisältyy, mutta todellisuus on nykyään aika vahva ilmaus. Todellisuuspuhe pitäisi kai korvata puheella "jaetusta kertomuksesta".

Noh minä olenkin nykyään kaikenlaisen postmodernin hörhöfilosofian saastuttama .

Jaettu kertomus on kieltämättä parempi ilmaus kuin jaettu todellisuus. Samaten olisi varmasti syytä, että puhuisin minäkin jatkossa enempi kokemuksesta kuin todellisuudesta. Siinä voi kuitenkin olla vaarana, että riittävän mustavalkoinen tosikko ei ehkä osaa sijoittaa omaa elämänkokemustaan tai käsitystään maailmasta kertomuspuheeseen. Hän voi ajatella, että eihän hän missään kertomuksessa elä vaan todellisuudessa eli että "kertomukset" ovat vain jotain ihmiselämälle vierasta "yliopistopuhetta", jollaisia käsitteitä käytetään kun halutaan monimutkaistaa täysin yksinkertaista asiaa.

[Laika]

Ehkäpä sotaa käyvissä, konservatiivisissa sekä köyhissä porukoissa korostuu näköalattomampi uhkien havainnointi ja rauhanaikaisissa, liberaaleissa sekä varakkaissa porukoissa taas tulevaisuuteen suuntautuneempi mahdollisuuksien havainnointi.

On mahtavaa kuinka A4 onnistuu tiivistämään kaikki edustamansa stereotypiat yhteen virkkeeseen yhtäkään harha-askelta ottamatta.

Omalta osaltani olen irtisanoutunut varsinkin 'sotaisten' konservatiivien ja 'vauraiden' liberaalien dikotomiasta, koska nykytapahtumat ovat selkeästi osoittaneet etenkin liberaalin eliitin näköalattomuuden. Puheenvuorot heidän joukossaan ovat palanneet suurin piirtein siihen, mitä brittiläinen eliitti kahvipöydissä kävi lehtiä lueskellessaan 1800-luvulla, ja silloinkin pelastettiin 'sivistystä vievää imperiumia' lähettämällä sotilaita maihin, joista he eivät tienneet mitään eivätkä oppineet mitään.

[Hiha]

https://mailchi.mp/longplay/long-playn-kirje-on-vaarallista-kuvitella-etta-todellisuus-olisi-suomessa-kaikille-sama

Tuo linkki ei johda niinkään informaation vääristelyyn, vaan alleviivaa mielestäni sitä omaa tulokulmaani aiheeseen, että todennäköisesti suurin osa informaation vääristelystä selittyy ihan sillä, että ihmiset elävät eri todellisuuksissa. Ja koska toimittajat eivät välttämättä omassa toimittamisessaan tätä tajua, saavat he osalla lukijoista sapen kiehumaan. Ja ihan syystä.

Jutussa viitattiin siis Hesarin pääkirjoitukseen ja sen loppuhuipennukseen "jaetusta todellisuudesta", jonka paljastaminen on "median" tehtävä. Sinänsä tuo kelailu mediasta ja sen kohdeyleisöistä on asiallista, mutta itse jäin miettimään sitä miten toimittaja ylipäätään voi puhua jaetusta todellisuudesta. En tiedä tarkasti mitä journalistien koulutukseen sisältyy, mutta todellisuus on nykyään aika vahva ilmaus. Todellisuuspuhe pitäisi kai korvata puheella "jaetusta kertomuksesta".

Noh minä olenkin nykyään kaikenlaisen postmodernin hörhöfilosofian saastuttama .

Jaettu kertomus on kieltämättä parempi ilmaus kuin jaettu todellisuus. Samaten olisi varmasti syytä, että puhuisin minäkin jatkossa enempi kokemuksesta kuin todellisuudesta. Siinä voi kuitenkin olla vaarana, että riittävän mustavalkoinen tosikko ei ehkä osaa sijoittaa omaa elämänkokemustaan tai käsitystään maailmasta kertomuspuheeseen. Hän voi ajatella, että eihän hän missään kertomuksessa elä vaan todellisuudessa eli että "kertomukset" ovat vain jotain ihmiselämälle vierasta "yliopistopuhetta", jollaisia käsitteitä käytetään kun halutaan monimutkaistaa täysin yksinkertaista asiaa.

Niin, keskinäistä ymmärrystä tuskin avittaa jos rupeaa toiselle erittelemään, että tuo on fakta, tuo tulkinta, tuo mielipide, tuo yksittäistapaus, tuo sovittamista johonkin omaan kehikkoosi. Tietysti olisi valtavan hyödyllistä nähdä, mitä toinen mieltää kunkin asian olevan. Kun toisia on monta, se on tietysti täysin mahdotonta.

Eikä kysymys ole edes uusi. Yritettiinhän ennenkin vakuutella, että Suomen tulisi devalvoida, tai Kekkonen pitäisi valita uudelleen voitelemalla hänet pyhällä Nesteen öljyllä. Se ei vain herättänyt tunteita. Totta kai vientiteollisuus haluaa devalvoida. Tietysti Kekkosen perässähiihtäjät haluavat, että hän ei tuuperru umpimetsään. Nyt kun tahdotaan olla inhimillisiä ja kiinnostavia, toimittajat vaikuttavat väkisin jonkun silmissä torvilta. Mitäs kirjoittavat sellaisista aiheista kuin "lapseni oppi kielikylvyssä iiriä ja nyt koko perhe juo irlantilaista viskiä" tai "monipuoliset taidegalleriat ovat henkireikä Helsingin keskustassa asuvalle taidegallerioissa käyvälle kulttuuritoimittajalle" tai "mietin vuosikausia mitä pirua semmoisella isoäidillä tekee kunnes keksin eräs aamu myydä hänet vakiokolumnini täytteeksi".