Ateismi

[Vaaraton Norsu]

Erään uskontokritiikin haaran mukaan vika ei ole siinä, että vaikkapa väite jumalan olemassaolosta olisi epätosi, vaan siinä, että uskonnolliset uskomukset muodostetaan tavalla, joka ei ole totuudelle sensitiivinen.

Muistaakseni Näkökulman loppupuolella ateisteja syletytti tutkimusrahoitusta saanut projekti, jonka tavoitteena oli tieteen ja kristinuskon dialogi, Kyse oli ymmärtämäni mukaan projektista jossa kristinuskon tulkintoja koetettiin muokata tieteelliseen maailmankuvaan paremmin sovitettaviksi.  Mutta ateistien tulkinta oli, että oltiin tyrkyttämässä uskoa tieteelle.

Mutta silloisen Näkökulman ateistit eivät siis selvästikään edustaneet  uskontokritiikin haaraa, johon Melodious Oaf viittaat. He eivät olleet huolissaan uskonnosta koska uskonnollinen maailmankuva ei ole totuudelle sensitiivinen, vaan näkivät maailmassa olevan vakavan vian, nimittäin uskomisen olemattomiin olioihin. (Josta seuraa ihmiskunnan järkivaje.)

Olen oman käsitykseni mukaan tässä ketjussa asettunut enemmän ateistien puolelle kuin teistien. Pahoittelut, jos tässä vaikutan yrittävän mennä maalitolpan molemmilta puolin. En usko tuonpuoleiseen. Julistavat ateistit vaan vaikuttavat silmissäni yhteiskunnallisten kysymysten suhteen yhtä ymmärtämättömiltä kuin monet, monet uskovaisetkin.

[Laika]

Erään uskontokritiikin haaran mukaan vika ei ole siinä, että vaikkapa väite jumalan olemassaolosta olisi epätosi, vaan siinä, että uskonnolliset uskomukset muodostetaan tavalla, joka ei ole totuudelle sensitiivinen.

Mutta silloisen Näkökulman ateistit eivät siis selvästikään edustaneet  uskontokritiikin haaraa, johon Melodious Oaf viittaat. He eivät olleet huolissaan uskonnosta koska uskonnollinen maailmankuva ei ole totuudelle sensitiivinen, vaan näkivät maailmassa olevan vakavan vian, nimittäin uskomisen olemattomiin olioihin. (Josta seuraa ihmiskunnan järkivaje.)

Olen oman käsitykseni mukaan tässä ketjussa asettunut enemmän ateistien puolelle kuin teistien. Pahoittelut, jos tässä vaikutan yrittävän mennä maalitolpan molemmilta puolin. En usko tuonpuoleiseen. Julistavat ateistit vaan vaikuttavat silmissäni yhteiskunnallisten kysymysten suhteen yhtä ymmärtämättömiltä kuin monet, monet uskovaisetkin.

Suurimmassa osassa näkemiäni yhteiskunnallisia keskusteluja on mielestäni ollut kyse siitä, että ihminen ei ole totuudelle sensitiivinen. Niinsanotussa alt right -ilmiössä on kyse ennen kaikkea siitä, mutta se ei ole pelkästään alt rightin ongelma kuten se ei ole pelkästään monoteistienkaan ongelma. Siksi tosiasioiden etsiminen keskustelun tarpeisiin ei muuta itse keskusteluja, itse asiassa minusta on kovin näyttänyt, ettei totuus liiemmin kiinnosta ihmisiä. Korkeintaan se kiinnostaa heitä sen verran kuin jokin yksittäinen totuus ajaa heidän asiaansa muista yksittäisistä totuuksista irroitettuna. Sillä on heille siis pelkästään instrumentaalinen luonne. Totuus ihmisen sisäisen muodonmuutoksen aiheuttavana voimana sen sijaan on harvinaisempi kiinnostuksen kohde. Tai kuten Caitlin Johnstone teräväkatseisesti kirjoittaa:

Fixing the world's problems and fixing your own inner dysfunction are inseparably unified objectives. It's okay to emphasize one more than the other at different stages in your life, but valuing one without valuing the other is a contradictory, intellectually dishonest position.

Totuuden muiden reunaehtojen ohessa, ateistien pitäisi puhua enemmän totuudesta tällaisena sisäisen muodonmuutoksen sysäävänä voimana, huolimatta riskistä kuulostaa hihhulilta. Uskovaisten monoteistien taas olisi hyvä puhua enemmän totuuden muista reunaehdoista. Minulla tosin on omat ennakkoluuloni sellaisten ristikkäisten muutosten mahdollisuuteen, mistä jo kirjoitinkin. Antaisin toki mielelläni elämän tarjota yllätyksen. Samaan tapaan olisin mielelläni jo viimeiset kolmekymmentä vuotta antanut elämän tarjota yllätyksen turkiseläinten pidosta luopumiseen, aina siitä saakka, kun Suomessa kaksi kettutyttöä aiheutti kansallisen skandaalin kyllästymällä status quoon. Kolmekymmentä vuotta! Mitäpä se on verrattuna kosmisiin ajan virtauksiin, vaikka ihmiselämässä aivan liian pitkältä odotukselta voi tuntua. Sitävastoin kolmekymmentä vuotta on kulunut, ja suomalaisten asettaman uudenlaisen esimerkin sijaan kiinalaiset ovat ottaneet vanhan esimerkin asiassa suomalaisista. Nyt se on kuitenkin jostain syystä taantumusta taantumuksellisillekin piireille, kun muut tekevät sitä.

[Melodious Oaf]

^ Pari nopeaa heittoa (ehkä aiheen sivusta, en tiedä):

Olen joskus kuullut uskovaisten puhuvan siitä, miten tietynlaisen tiedollisen pingottamisen ja yliyrittämisen hellittäminen tuntuu hyvältä ja liittyy heillä uskonnollisiin rituaaleihin ja kokemuksiin. Kun ei ole tästä omaa kokemusta, niin en osaa kovin hyvin kuvailla. Mut jos siinä nyt tiedollisesti on silti jotain hyveellistä, niin voisin kuvitella sen olevan ehkä vähän sukua epistemiselle nöyryydelle.

Toisekseen uskonto puhuttelee ihmistä sillä tavalla laajasti, että siinä "evidenssiksi" lasketaan myös henkilökohtainen kokemus ja sellainen, joka ei ole helposti jaettavissa tai toistettavissa. Tieteelliseen maailmankuvaan taas liittyy aika keskeisesti tietynlainen rationalismi. Pitäisi keskittyä pelkästään sellaiseen joka on toistettavissa riippumattomasti.

Jos korostetaan juuri rationaalisuutta, voi olla että siinä jää aika paljon niin sanotusti katveeseen.

[Vaaraton Norsu]

Suurimmassa osassa näkemiäni yhteiskunnallisia keskusteluja on mielestäni ollut kyse siitä, että ihminen ei ole totuudelle sensitiivinen. Niinsanotussa alt right -ilmiössä on kyse ennen kaikkea siitä, mutta se ei ole pelkästään alt rightin ongelma kuten se ei ole pelkästään monoteistienkaan ongelma. Siksi tosiasioiden etsiminen keskustelun tarpeisiin ei muuta itse keskusteluja, itse asiassa minusta on kovin näyttänyt, ettei totuus liiemmin kiinnosta ihmisiä. Korkeintaan se kiinnostaa heitä sen verran kuin jokin yksittäinen totuus ajaa heidän asiaansa muista yksittäisistä totuuksista irroitettuna. Sillä on heille siis pelkästään instrumentaalinen luonne.

Tuollaisista pidempään jatkuneista vastakkainasetteluista taitaa tulla toisinaan osanottajien identiteettienkin kannalta tärkeitä asioita? Mikä luo vastakkainasettelun jatkumiselle tietyn tarpeen. Mitä tarvetta palvelee valikoiva tiedon käyttökin. On tooodella ankeaa, jos joku omassa etsinnässään jämähtää poteroon rintamalla jonka toisella puolella on ateismi ja toisella puolella teismi. Eikä pääse poterosta eteenpäin. Luultavasti "sillä oikealla" tiedolla, jota etsiessä  sinne poteroon putosi, voisi ollakin "vapauttava" vaikutus.

[-:)lauri]

^Olen ollut laittavinani merkille noista poteroista, että pitäisi kyetä olemaan jollain tavalla jatkuvasti riittävän utelias välttääkseen sen, että kohdatessaan emotionaalisesti palkitsevaa tietoa, jää kyseisen tapahtuman vangiksi liian pitkäksi aikaa. Toinen ratkaisu olisi sellainen, ettei ole alun perinkään perinyt biologista koneistoa, joka palkitsee emotionaalisesti liian voimakkaasti.

Yleensä aivoissa nimittäin asiat, jotka tapahtuvat samaan aikaan ja riittävän usein, linkittyvät ihan konkreettisestikin keskenään. Se on luullakseni sitten jatkossa aina vaikeampaa ajatella kyseistä asiaa eri kantilta, mitä voimakkaammin asia on linkittynyt aivoissa juuri tietyllä tavalla.

[safiiri]

^ Pari nopeaa heittoa (ehkä aiheen sivusta, en tiedä):

Olen joskus kuullut uskovaisten puhuvan siitä, miten tietynlaisen tiedollisen pingottamisen ja yliyrittämisen hellittäminen tuntuu hyvältä ja liittyy heillä uskonnollisiin rituaaleihin ja kokemuksiin. Kun ei ole tästä omaa kokemusta, niin en osaa kovin hyvin kuvailla. Mut jos siinä nyt tiedollisesti on silti jotain hyveellistä, niin voisin kuvitella sen olevan ehkä vähän sukua epistemiselle nöyryydelle.

Toisekseen uskonto puhuttelee ihmistä sillä tavalla laajasti, että siinä "evidenssiksi" lasketaan myös henkilökohtainen kokemus ja sellainen, joka ei ole helposti jaettavissa tai toistettavissa. Tieteelliseen maailmankuvaan taas liittyy aika keskeisesti tietynlainen rationalismi. Pitäisi keskittyä pelkästään sellaiseen joka on toistettavissa riippumattomasti.

Jos korostetaan juuri rationaalisuutta, voi olla että siinä jää aika paljon niin sanotusti katveeseen.

Sukset ristiin -ilmiö uskovaisten kanssa keskustellessa usein aiheutuu kyllä siitä, että he eivät kelpuuta minkäänlaiseksi evidenssiksi jonkun toisen ihmisen sellaista kokemusta, että jumalaan ei usko, ei löydä uskonnosta mitään puhuttelevaa, ei tunne kaipaavansa sitä, ei koe jotain "tyhjyyttä" jonka ajatus jumalasta voisi "täyttää". Ikäänkuin henkilökohtainen kokemus olisi validi vain, jos se on kokemus jumalasta. Muut henkilökohtaiset kokemukset eivät kelpaa.

Ollenkaan kaikkien uskovien kanssa tätä ongelmaa ei synny. Eikä sitten ole mitään tarvetta heidän uskoonsakaan puuttua tai siitä väitellä tms. Osa vain ei osaa pysyä omalla tontillaan. LIenee myös joidenkin ateistien taipumus.

[-:)lauri]

^ Pari nopeaa heittoa (ehkä aiheen sivusta, en tiedä):

Olen joskus kuullut uskovaisten puhuvan siitä, miten tietynlaisen tiedollisen pingottamisen ja yliyrittämisen hellittäminen tuntuu hyvältä ja liittyy heillä uskonnollisiin rituaaleihin ja kokemuksiin. Kun ei ole tästä omaa kokemusta, niin en osaa kovin hyvin kuvailla. Mut jos siinä nyt tiedollisesti on silti jotain hyveellistä, niin voisin kuvitella sen olevan ehkä vähän sukua epistemiselle nöyryydelle.

Toisekseen uskonto puhuttelee ihmistä sillä tavalla laajasti, että siinä "evidenssiksi" lasketaan myös henkilökohtainen kokemus ja sellainen, joka ei ole helposti jaettavissa tai toistettavissa. Tieteelliseen maailmankuvaan taas liittyy aika keskeisesti tietynlainen rationalismi. Pitäisi keskittyä pelkästään sellaiseen joka on toistettavissa riippumattomasti.

Jos korostetaan juuri rationaalisuutta, voi olla että siinä jää aika paljon niin sanotusti katveeseen.

Sukset ristiin -ilmiö uskovaisten kanssa keskustellessa usein aiheutuu kyllä siitä, että he eivät kelpuuta minkäänlaiseksi evidenssiksi jonkun toisen ihmisen sellaista kokemusta, että jumalaan ei usko, ei löydä uskonnosta mitään puhuttelevaa, ei tunne kaipaavansa sitä, ei koe jotain "tyhjyyttä" jonka ajatus jumalasta voisi "täyttää". Ikäänkuin henkilökohtainen kokemus olisi validi vain, jos se on kokemus jumalasta. Muut henkilökohtaiset kokemukset eivät kelpaa.

Ollenkaan kaikkien uskovien kanssa tätä ongelmaa ei synny. Eikä sitten ole mitään tarvetta heidän uskoonsakaan puuttua tai siitä väitellä tms. Osa vain ei osaa pysyä omalla tontillaan. LIenee myös joidenkin ateistien taipumus.

Tuo (tummentamani) on tosiaan ollut kasvava trendi. Kun keskeisin kontakti muihin ihmisiin on some ja kun ihmisten välisestä normaalista viestinnästä tavoittaa silloin lähinnä vain sen 7% (mitä verbaalinen viesti määrällisesti koko informaatiosta normaalisti välittää), ihmiset muuttuvat hyvin helposti omien olettamusten (joilla täyttää puuttuvan informaation) karikatyyreiksi. Monen julistajaksi ryhtyneen ateistin motiivi julistamiselle onkin, että uskovainen nähdään helposti jonkun Dawkinsin piirtämän pilakuvan tahdottomana ilmentymänä. Ei toki vaivaa vain julistavia ateisteja vaan someen tai ylipäätään vain todellisuuden kielelliselle tasolle syrjäytyneitä ihan yleisesti.

[Toope]

Erään uskontokritiikin haaran mukaan vika ei ole siinä, että vaikkapa väite jumalan olemassaolosta olisi epätosi, vaan siinä, että uskonnolliset uskomukset muodostetaan tavalla, joka ei ole totuudelle sensitiivinen.

Muistaakseni Näkökulman loppupuolella ateisteja syletytti tutkimusrahoitusta saanut projekti, jonka tavoitteena oli tieteen ja kristinuskon dialogi, Kyse oli ymmärtämäni mukaan projektista jossa kristinuskon tulkintoja koetettiin muokata tieteelliseen maailmankuvaan paremmin sovitettaviksi.  Mutta ateistien tulkinta oli, että oltiin tyrkyttämässä uskoa tieteelle.

Hassua. Minusta nykyään tuntuu, että yhteiskunnallisia ja humanistisia pseudonäkemyksiä yritetään tunkea tieteeseen.

[Toope]

Ehkei Jeesuksen, mutta Räsäsen kanssa Toope päsee nyökyttelemään samanmielisenä. 

Enemmän se Jeesus Räsäsen kanssa on samaa mieltä kuin Safiirin kanssa.

[Toope]

Kannatat kristillisperäistä paitsi niiltä kohdin jotka ovat ristiriidassa omien arvojesi kanssa.

En ihan ymmärtänyt kommenttia, mutta yritän. Ei mikään kulttuurimalli ole täydellinen, eikä täysin onnistunut. On vain parempia ja huonompia. Onnistuneempia ja vähemmän onnistuneita kulttuureja. Juu, voimme niitä vertailla ja arvostella.

Länsimaisen kulttuurin arvostaminen kohdallani loppuu siihen paikkaan, jos esitetään parempaa mallia. En siis ole sidoksissa siihen. Kannatan sitä, koska on nyt paras. Voisin islamilaistakin kulttuuria arvostaa, jos kykenisivät luomaan jotakin...

Tulipahan vain mieleen mahtaisitko olla Jeesuksen kanssa jostain asiasta samaa mieltä jos lähikuppilaan eksyisi.

En kieltäisi hänen näkemyksiään, en ehkä olisi kaikista samaa mieltäkään. Tuskin tappeluun joutuisin, niin varsinkin kun vastustaja on Hän.

[safiiri]

Ehkei Jeesuksen, mutta Räsäsen kanssa Toope päsee nyökyttelemään samanmielisenä. 

Enemmän se Jeesus Räsäsen kanssa on samaa mieltä kuin Safiirin kanssa.

Olet siis tavannut Jeesuksen, kun osaat tämän arvioida? Kerro seuraavalla kerralla terkkuja.

[Vaaraton Norsu]

No en tiedä. Sikäli, jos keräilemme asioita, joista joutuisi luopumaan, jos luopuisi kaikesta uskonnollisesta ajattelustaan korvaamatta sitä millään, liitän kokoelmaan tämän toiseen ketjuun kirjoittamani pätkän.

Ravintolakeskustelussa kerroin kantanani että jos jumala on olemassa, hän on täysi paska. Koska niin moni hyvä ihminen kärsii julmasti, ja samaan aikaan täyspaskat porskuttavat. En oikein muista, saatoin sanoa muutakin. (Jotain tietenkin itsestäni.) Suhteellisen vähän aikaa sitten papiksi vihitty kaveri totesi muistaakseni, ettei ymmärrä jumalan toimia, mutta että jumala kulkee kuitenkin rinnalla aina. Kummallista kyllä, se tuntui minusta jotenkin lohduttavalta. Niin voin ehkä jollain tavalla ymmärtää ajatuksen, että jumala on rakkaus. Tuntematta raamattua.

No, jotenkin vaan tuntuu, että Jumala palveli tuossa keskustelussa ihan hyödyllisessä roolissa, riippumatta olemassaolemattomuudestaan. Aiemmin puhuttiin, että...

Alle 3-vuotias lapsi pitää kulttuurista riippumatta muita ihmisiä eräänlaisina superolentoina eikä oikein pysty hahmottamaan, etteivät nämä tietäisi jotakin, mitä lapsi itse tietää.

Tavallaan tuommoinen, mitä ensimmäisessä lainauksessa tapahtuu, voi olla omiaan viemään lohdutetun muistoissaan tuonne 3 vuoden ikään, ja sen ajan tunteisiin. Keskustelussamme entinen kollegani (nykyinen pappi) jossain määrässä jakoi pettymykseni, tai mitä ikinä silloin tunsinkaan, mutta luulen, että kokemus jakamisesta meidän kahden välillä saattoi olla jotenkin voimallisempi, kun esitettiin, että Jumala kulkee kaikesta huolimatta kaiken aikaa rinnallani. Ja jotenkin jakamisesta tuli myös melkein kuin osa potentiaalista rituaalia tai siirtymäriittiä tms. Eli tällaisesta vuorovaikutuksellisesta tuskanjakamisbuusteritekniikasta joutuisivat siis luopumaan he, jotka uskoen uusateisteja luopuisivat kaikesta uskonnollisesta ajattelustaan (epätosina uskomuksina) korvaamatta sitä millään. En tiedä, voitteko ymmärtää, mitä tarkoitan.

Uusateistmista:

New Atheism is a term coined in 2006 by the journalist Gary Wolf to describe the positions promoted by some atheists of the twenty-first century.[1][2] This modern-day atheism is advanced by a group of thinkers and writers who advocate the view that superstition, religion and irrationalism should not simply be tolerated but should be countered, criticized, and exposed by rational argument wherever their influence arises in government, education, and politics.

[Toope]

Uusateistmista:

New Atheism is a term coined in 2006 by the journalist Gary Wolf to describe the positions promoted by some atheists of the twenty-first century.[1][2] This modern-day atheism is advanced by a group of thinkers and writers who advocate the view that superstition, religion and irrationalism should not simply be tolerated but should be countered, criticized, and exposed by rational argument wherever their influence arises in government, education, and politics.

En sinänsä kiistä noita näkemyksiä (vaikken artikkelia sen syvällisemmin lukenutkaan). Minua pelottaa ateismissa sen luoma arvo/moraalityhjiö. En näe ateistisen käsityksen kykenevän korvaamaan kristillistä arvo/moraali-käsityksiä, vaikka moni ehkä onkin eri mieltä. Ateismi mielestäni luo käsitteenä tilaa myös islamin kaltaisille pahantahtoisille uskonnoille sekä arvottomuuskulttuureille.
https://sarastuslehti.com/2016/12/19/20-rappeutunutta-kulttuuria-jotka-muodostavat-aikamme-dystopian/
Näkisin yhteiskunnan parempana, jos pohjautuu kristilliseen arvo/moraali-järjestelmään. Onko monilla oikeasti tuosta urputtamista?

[safiiri]

Uusateistmista:

New Atheism is a term coined in 2006 by the journalist Gary Wolf to describe the positions promoted by some atheists of the twenty-first century.[1][2] This modern-day atheism is advanced by a group of thinkers and writers who advocate the view that superstition, religion and irrationalism should not simply be tolerated but should be countered, criticized, and exposed by rational argument wherever their influence arises in government, education, and politics.

En sinänsä kiistä noita näkemyksiä (vaikken artikkelia sen syvällisemmin lukenutkaan). Minua pelottaa ateismissa sen luoma arvo/moraalityhjiö. En näe ateistisen käsityksen kykenevän korvaamaan kristillistä arvo/moraali-käsityksiä, vaikka moni ehkä onkin eri mieltä. Ateismi mielestäni luo käsitteenä tilaa myös islamin kaltaisille pahantahtoisille uskonnoille sekä arvottomuuskulttuureille.
https://sarastuslehti.com/2016/12/19/20-rappeutunutta-kulttuuria-jotka-muodostavat-aikamme-dystopian/
Näkisin yhteiskunnan parempana, jos pohjautuu kristilliseen arvo/moraali-järjestelmään. Onko monilla oikeasti tuosta urputtamista?

Ateismi sinänsä ei tietenkään luo mitään arvokäsityksiä, koska se ei ole mikään moraalioppi. Lopulta se ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin ajatusta, että ei ole jumalaa / jumalia. Kaikki muu jää avoimeksi. Sun kritiikki siis on samaa tasoa kuin pitää insinöörejä vastustettavina siksi, etteivät he ole erityisen taitavia kehittämään rokotteita.

Kyllä on urputtamista yhteiskunnan perustamisesta moraalille, jonka sisältö päätetään sen mukaan, miten joku räsänen sattuu tulkitsemaan pyhää kirjaansa. Se kun voi olla lopulta mitä tahansa. Olet itsekin todennut, että kyse on tulkinnanvaraisesta ja vertauskuvallisesta tekstistä, josta ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa ikuista tulkintatapaa. SILTI siihen pohjautuen jatkuvasti nämä räsäset kertovat muille, miten heidän pitää elää ja vaativat lakeja siihen pakottamaan. Keskustelu ja argumentointi on mahdotonta, kun vastaus on: Jumala tahtoo niin. Näin, vaikka me kaikki tiedämme, että sillä perusteella on aikojen saatossa väitetty ja vaadittu melkein mitä tahansa. Jopa Aurinkoa kiertämään Maata.

[Melodious Oaf]

Minua pelottaa ateismissa sen luoma arvo/moraalityhjiö. En näe ateistisen käsityksen kykenevän korvaamaan kristillistä arvo/moraali-käsityksiä, vaikka moni ehkä onkin eri mieltä. Ateismi mielestäni luo käsitteenä tilaa myös islamin kaltaisille pahantahtoisille uskonnoille sekä arvottomuuskulttuureille.
https://sarastuslehti.com/2016/12/19/20-rappeutunutta-kulttuuria-jotka-muodostavat-aikamme-dystopian/
Näkisin yhteiskunnan parempana, jos pohjautuu kristilliseen arvo/moraali-järjestelmään. Onko monilla oikeasti tuosta urputtamista?

Mun on totta puhuen vaikea hahmottaa kovin selvästi, mikä sulla on tässä se ongelma. Toistelet jatkuvasti sanaparia "kristillinen arvo/moraalikäsitys", mutta siitä herää vähän sellainen epäilys että kiinnostaako sua edes missään sisällöllisessä mielessä mitä ne on tai mistä ne koostuu. Se viesti minkä mä saan tästä on lähinnä, että sua pelottaa, oudoksuttaa tai vieroksuttaa ateismi, ja se perustuu johonkin pakettiin "ikäviä asioita" jotka sä oot hyväksynyt sen kummemmin erittelemättä sen takia, kuka ne on esittänyt ja koska se kuuluu laajempaan maailmankatsomukseen, jonka olet päättänyt ottaa omaksesi.

Ehkä kaikista omituisinta tässä on se, että yhtäältä selität, miten kristinuskoon liittyy usko tulevaisuuteen ja optimistinen elämänasenne, ja sitten kuitenkin läpikuultava teema lähes kaikissa sun kannoissa on sellanen, että sä pelkäät maailman muuttuvan huonommaksi, pelkäät ja vieroksut erilaisia asioita tai karsastat tai jotain, mihin sulla tietty on täysi oikeus.

Siitä tulee semmonen vaikutelma että tässä nyt tapahtuu joku aivan ihmeellinen silmänkääntötemppu ja itse asiassa millään näistä väitteistä tai teeseistä ei edes ole mitään sisältöä.