Mistä miesten ja naisten pitäisi puhua keskenään?

[safiiri]

Mulle on vain epäselvää, mikä on sitä sellaista mieheyttä tai naiseutta, jonka oletetaan tulevan jotenkin suoraan siitä fysiologiasta. Ihan riippumatta siitä, että sellaistakin varmasti on. Mutta kysymys kuuluukin, että millainen mieheys nyt sitten on sitä fysiologiasta tulevaa. Osaako joku kertoa?

Oma vaikutelmani on, että siihen aika surutta liitetään ihan melkein mitä tahansa. Vaikkapa lempiväri tai into rassailla mopoja. Siitä huolimatta, että sinisen värin yhdistäminen poikiin on historiallisesti hyvin nuori tapa ja mopojakaan ei ole ollut lopulta kovin pitkään rassailtavana. Mutta ihan vastaavastihan vaikkapa suomalaisuutta jotkut melkeinpä vaativat ilmentämään yhtenäisellä tavalla. Siinähän sitten ihmettelet, onko tosiaan ihan pakko kaikkien saunoa tai kiinnostua jääkiekon MM-kisoista ja käydä laulamassa kauneimpia joululauluja kirkossa. Vai voisiko sitä olla suomalainen ihan silleen omalla yksilöllisellä tavallaan, joka itselle luontaisesti tuntuu parhaalta?

[Melodious Oaf]

Mulle on vain epäselvää, mikä on sitä sellaista mieheyttä tai naiseutta, jonka oletetaan tulevan jotenkin suoraan siitä fysiologiasta. Ihan riippumatta siitä, että sellaistakin varmasti on. Mutta kysymys kuuluukin, että millainen mieheys nyt sitten on sitä fysiologiasta tulevaa. Osaako joku kertoa?

Mistä sä olet saanut sellasen käsityksen, että jostain fysiologiasta ikään kuin virtaa tietynlaista mieheyttä tai naiseutta? Mulla nimittäin ei ole sellaista käsitystä, enkä mä ole mitään sellaista sanonut. Jos sä haluat sellaisesta keskustella, niin sun pitäis siitä meille varmaan enemmän kertoa.

Oma vaikutelmani on, että siihen aika surutta liitetään ihan melkein mitä tahansa. Vaikkapa lempiväri tai into rassailla mopoja.

Mihin siihen? Et kai sä tässä nyt samaista fysiologiaa ja tämmösiä asioita kuin feminiinisyys ja maskuliinisuus suoraan toisiinsa? Se on totta, että esimerkiks maskuliinisuuteen saatetaan liittää joku käytös tai preferenssi. Mutta kiinnostaako sua tässä oikeesti sellanen loputon määritteylyn ja kyseenalaistamisen leikki, jossa me listataan asioita, joita vois pitää feminiinisenä tai maskuliinisena ja sit me onnitellaan itseämme ja toisiamme näiden vuoron perään kyseenalaistamisesta ja sen näkemisestä, kuinka nää mitkään ei oo kuitenkaan sit välttämättömiä tai riittäviä ehtoja?

Tää on mun mielestä enemmän filosofinen käsitteenmäärittelykeskustelu taas. Ei se välttämättä palaudu pelkästään Sorites-paradoksiin eli hiekkakasaparadoksiin, mutta siinä on varmasti myös sitä. Se koskee sitä, että ei ole mitään varmaa pistettä, missä joku pienistä eroista kasautuva ominaisuus muuttuu toiseksi tai lakkaa olemasta -- eli missä kohtaa joukko hiekanjyviä onkin "hiekkakasa".

Jos tän keskustelun haluaa viedä kielelliseen määrittelyyn, niin mulla ei ole mitään suoraan sitä vastaan. Mutta mä kuitenkin katsoisin, että tästä on järkeviä asioita keskusteltavissa (tai sitä mä olen yrittänyt tehdä) silleen, että me nyt ainakin osittain sivuutetaan se (mun mielestä näennäisongelma) että me ei saada mitään matemaattisen täsmällisiä määritelmiä feminiinisyydelle tai maskuliinisuudelle.

Mun perustelu tähän on se, että sä voit nimenomaan näiden käsitteiden ihmettelyyn käyttää vaikka koko elämäs, ihan samalla tavalla kuin sä voisit teoriassa viettää sen siirtelemällä hiekanjyviä ja ihmetellä sitä että "kasa" ja "ei kasa" ja sit heti kyseenalaistaa, että "vaiko sittenkin kasa". Ja sit jossain kohtaa että "Saanko mä itse päättää tän?" tai "Mitä jos mä kysyisin jonkun toisen mielipidettä?"

Siitä huolimatta, että sinisen värin yhdistäminen poikiin on historiallisesti hyvin nuori tapa ja mopojakaan ei ole ollut lopulta kovin pitkään rassailtavana. Mutta ihan vastaavastihan vaikkapa suomalaisuutta jotkut melkeinpä vaativat ilmentämään yhtenäisellä tavalla. Siinähän sitten ihmettelet, onko tosiaan ihan pakko kaikkien saunoa tai kiinnostua jääkiekon MM-kisoista ja käydä laulamassa kauneimpia joululauluja kirkossa. Vai voisiko sitä olla suomalainen ihan silleen omalla yksilöllisellä tavallaan, joka itselle luontaisesti tuntuu parhaalta?

Tämmönen historiallinen tarkastelu tietysti on omalla tavallaan kiinnostavaa. Mut tää suomalaisuusjuttu lienee sellanen, että jos sä haluat juuri siitä jonkun debatin, niin pyydä sitä Aaveelta. Sillähän tosta tuntuis olevan jotain kehiteltyä ajatusta.

Multa nyt irtoo tähän tässä kohtaa vaan se, minkä mä olen jo sanonut, vaikka sä olet unohtanut tai et ole lukenut, että mun mielestä "maskuliinisuus" ja "feminiinisyys" voi olla ihan käyttökelpoisia käsitteitä, vaikka niille ei olis välttämättämien ja riittävien ehtojen merkityksessä eksaktia määritelmää. Niihin ei sisälly mitään loogista ristiriitaa, vaan kyse on siitä, että luonnollinen kieli toimii tämmösellä tavalla ja sen käsitteet ilmaisee myös sellaisia asioita, joista ihmiset on keskenään erimielisiä ja joissa ei ole semmosta jyvän tarkkuuden eksaktiutta edes olemassa.

Joku vois sanoa, että no hei, suomalaisuus tai feminiinisyys on tän takia selkeästi pelkästään illuusioita. Tai että olis objektiivisesti parempi jos tämmösille asioille ei olis käsitteitä eikä ihmiset puhuis ja käyttäytyis ikään kuin tolla sektorilla joku mielekäs yleistäminen edes olis mahdollista.

Mä ehkä haastaisin sut elämään ensin ton ajatuksen kanssa loogisesti johdonmukaisesti ja luopumaan kaikista vastaavista käsitteistä. Mihin juuri ne käsitteet edes loppuu ja mistä me alkaa on itsessään samanlainen ongelma kuin nää muutkin näennäisongelmat tässä Mä just luin Wikipediasta Bertrand Russelin esittäneen artikkelissaan "Vagueness" jopa luonnollisen kielen loogisten konnektiivien olevan vastaavalla tavalla epämääräisiä.

Että jos toi nyt on syvä ja tärkeä kysymys, mitä mä tarkemmin ajatellen en ehkä kiistäis, niin se koskee kuitenkin luonnollista kieltä hiton laajasti ja ilmiönä. Sä voit milloin tahansa ja mihin tahansa asiaan tuoda sen ylimääräisenä ongelmana silleen, että jos mulle ei nyt tätä selitetä tyydyttävästi, me ei voida keskustella tästä sun itse asiasta, tai ainakin voit, jos sitä keskustelua ollaan käymässä jollain luonnollisella kielellä. 

Mikä siis ei tarkota että siinä ei ois periaatteessa keskuteltavaa. Mutta pitäiskö esim perustaa joku täsmäketju luonnollisesta kielestä ja sen epätarkkuudesta? Se on meinaan oikeesti loputon aihe, tai mä en ainakaan ole tietoinen että siihen olis joku näpsäkkä "näin tää menee" -esitys jo olemassa. Sit vois aina kun tämmönen ongelma tulee vastaan, mennä sinne avautumaan ja tuulettamaan tuntoja

Ja sit, jos ollaan optimisteja, niin ehkä siellä voitais oikeasti esittää tästä jossain kohtaa jotain ihan merkittävää ja selkeää uuttakin.

[Vaaraton Norsu]

Mulle tuossa pohdinnassasi särähtää korvaan se, että siinä pitää valita se tyttöjen tai poikien jono. Miksi? Miksei ole yhteinen jono, jossa ei tarvitse miettiä, onko tyttö, poika ja millä sen muille sopivalla tavalla ilmentää?

Joo, hyvä pointti. Ehkä mun kirjoitus oli enemmän semmoinen kokemuksellinen, että mistä minulla nyt vaan on ekana ottanut kiinni jotain tiettyjä näkökulmia kuunnellessa. Ehkä kertoo sitten enemmän itsestäni. Edelleenkään en keksi sitä mainitsemaani syytä parempaa syytä olla kriittinen sukupuolentutkimuksen ihmiskuvaa (sikäli kun olen sitä edes ymmärtänyt) kohtaan. Henkilöhistoriaan perustuvaa tai ei. Tää menee myös Xantelle.

[Vaaraton Norsu]

Aasinsiltana ihan viimeaikaisimpaan keskusteluun, niin jos ois niin, että vaikka äidin stressitilat syntymän molemmin puolin vaikuttais keskimäärin lapsen henkilöön sillä tavalla, että siitä tulis peruuttamattomasti myöhemmin stressaantuneempi kuin seesteisemmässä äidin elämäntilanteessa, niin sit... ehkä ois tärkeetä ymmärtää, että jotkut lapset voi ihan oikeasti olla sellaisiakin, että ne kärsii, jos niille ollaan koko ajan, että valitse ite oletko tytömpi vai pojempi, että kumpaan jonoon meet. No, en tiedä oliko kovin hyvä pointti, mutta sitäkin rehellisempi. Ottaa pattiin jos ei halutessaan saa olla hailakka ja pliisu ja mennä vaan jonon perässä minne ikinä viekin.

Niin, sehän vois mennä vaikka jollain tollasella tavalla, mutta siinä on kuitenkin tosi vahvoja oletuksia jo takana. Mun mielestä siihen ajatukseen leikin johtamisesta ja lasten sosiaalisista taidoista kiteytyy jotain sellaista sukupuolen kannalta, joka ei ehkä vaadi mitään täsmällisiä oletuksia mistään mekanismeista.

Sitä vois luonnehtia silleen, että biologiaan luonnontieteenä ei oikein sovi sellanen, että ennalta säädeltäis, miten asioiden "pitäis mennä" tai minkälainen elämä nyt esimerkiks on "hyvää" tai muuta. Koko organismien kirjo, niiden synty ja kasvu on todella kiehtovia ja hämmentäviäkin prosesseja. Ja sieltä ehkä erottuu sellanen, että eliö voi pärjätä ja kukoistaa tosi monella tavalla. Vaikka meillä väistämättä on myös jotain kapeampia näkemyksiä siitä, millaista on "hyvinvointi", niin kun katsoo sitä koko vitun hämärää elämän kirjoa, syntyy sellanen avarampi näkemys, että ehkä kannattais olla tosi varovainen siinä, mitä kutsuu patologiaksi.

Esimerkiks että jonkinlainen hormonialtistus olis "patologista" sen sijaan että se nyt vaan on yks alusta, josta ponnistaa. Tai jos ajattelee jotain radikaalia ideologiaa, niin sellasessa ehkä voitais patologisoida jopa maskuliinisuutta sinänsä tai ihan vaan tollasta perässä menemistä tai sukupuolirooleja. Että ne on jotenkin sairas tapa toimia. On joku ihmisten valtavirran populaatio, joka sekä mukautuu ja seuraa että sitten jossain ei vaan ne on ihan tosi yksilöitä. Ja sitten on semmosia vähän "outsidereita" ja sellasia, jotka ehkä kokee sopeutumisen vaikeaksi. Joilla aivot toimii vähän eri tavalla kuin muilla. Niitähän ihan faktisesti on esimerkiks tutkijoissa hämmentävän paljon. Siis sellasia vähän ns "erikoisia" tyyppejä. jotka ei oikein oo ehkä kokenut sopeutuvansa joukkoon ja jotka on ehkä aika paljon tämmösestä myös kärsineet aikanaan. No sit nousee kysymys, että pitäiskö tämmösen olla se ihanteellinen tapa olla ihminen, ja sopiiko se ylipäätään malliksi? Mä voisin jopa hyväksyä sellaisen, että tollanen itse asiassa sotii sellaista naiivia ja tosi kapeaa "terveen hyvän elämän" käsitystä vastaan, mutta sen patologisoiminen ois toisaalta ihan hiton tyhmää.

Mä en nyt näköjään tätä osaa selittää silleen hyvin. Mutta kun esimerkiks Toope usein puhuu valtavirrasta ja siitä, että pitäis mennä "sen mukaan", niin mä en ole siitä oikeasti täsmälleen samaa mieltä, mutta mä ajattelen, että tässä sukupuoliasiassa fysiologinen tarkastelu ja sellanen "avaran biologinen" katsontakanta ihmiseen avaa sellasen näkymän, että ehkä ei pitäis glorifioida pelkästään jotain tietyn tyyppistä persoonallisuutta tai myöskään sitä, että fysiologinen identiteetin perusta on aika harvinainen tai että aivot toimii aika erilailla kuin "useimmilla". Että siis eliönä nää tämmöset asiat ei tee susta mitenkään parempaa tai huonompaa, vaan sä voit pärjätä täysin OK tai jopa erinomaisesti olit sä sit aika tyypillinen tai et. Tämmöstä se on kaikilla muillakin eliölajeilla, eikä me niistä ajatella, että "parempi rotta" on joku sikiökehitykseltään ja täysin sattumalta just tietynlainen yksilö. Siinä kohtaa me nähdään niissä eri yksilöissä tosi auliisti vahvuuksia ja heikkouksia ja mietitään että joo, täähän on tosi hyvä tämmösessä ympäristössä ja tää on kyllä hyvä tässä. Sit voi ajatella että on jotain "patologisia" rottia, mutta se nyt vaan tarkottaa että sellasta ympäristöä ei ole tai on tosi vaikea kuvitella, jossa tää olis millään tavalla edukseen.

Mutta mä nyt en tässä tarkota, etteikö meillä kuitenkin olis sellasia kapeampia "pitäis olla" -ajatuksia ihan väkisin. Biologiaanhan ei kuulu sekään, että patologisoitais esimerks psykopatiaa, vaan tämmöset asiat on lääketieteen alaa. Kuitenkin meillä voi olla tosi laaja konsensus siitä, että esim. psykopatia on ihan hyvä olla ihan luonnehäiriönä tautiluokituksessa, vaikka se nyt ei automaattisesti tarkoita, että tää yksilö tai "eliö" ei menestyis ihan hyvin.

No ompas ahdistavaa. Ei rajoja. Se mun esimerkki äidin stressistä oli todella monen mutkan kautta johdettu semmoisesta rotta-esimerkistä. Kerrottuna tässä muistinvaraisesti Kailan Intro to Neurobiology -kurssilta, jonka tentistä en aikanaan päässyt läpi. (Ihan vaan uteliaiusudesta sivuaineopintoina siellä.) Se esimerkki oli vaan semmoinen, että poikaset, joita emo nuolee niitten elämän alussa, on myöhemmässä elämässä vähemmän stressaantuneita (varmaan mitattuna jollain hormoneilla tms.) kuin poikaset, joita ei nuole. Pohdinta oli puolestaan sellainen, että ehkä se nuolemattomuus kertoo jotain siitä ympäristöstä, joka sitä pesää ympäröi. Ja että ehkä on jotenkin funktionaalista ja selviytymistä edistävää, että niistä poikasista sitten tulee stressaantuneita. Tää esimerkki oli sellainen, jonka taustalla oleva biologinen mekanismi oli aika tarkkaan kartoitettuna. Ja jonka mekanismin käsittelyn kontekstissa tää koko tutkimustulos kai oli esillä.

Ehkä onkin biologian kanta, että "It takes all sorts to make a world". Eri aikoina erilaiset yksilöt vetävät joukkuetta eteenpäin. Kaventumat variaatiossa yllättävistä tilanteista selviytymiskyvyn kannalta vaarallisia. Jännä kyllä, että tämmöinen ei oikein ole vaikka sitten Toopen kaltaisten kirjoituksissa kovin isossa roolissa. Onko sitten kaikesta varovaiusudesta huolimatta tapahtunut jotain cherry pickingiä biologian laajasta tietovarannosta, vai mitä. Näin ilkeästi epäillen.

[Melodious Oaf]

Mulle tuossa pohdinnassasi särähtää korvaan se, että siinä pitää valita se tyttöjen tai poikien jono. Miksi? Miksei ole yhteinen jono, jossa ei tarvitse miettiä, onko tyttö, poika ja millä sen muille sopivalla tavalla ilmentää?

Se on muuten oikeasti hyvä kysymys, missä kohtaa tämmönen jaottelu on hyödyllinen tai tarpeellinen ja missä ehkä haitallinen. Mä luulisin, että siinä tullaan vähän tämmösiin sovinnaisuuskysymyksiin -- siis että ihmiset voi keskenään sopia tästä erilaisia asioita ja niillä voi olla valideja perusteita haluta jossain asiassa tehdä joku sukupuoleen perustuva erottelu, joka taas ei ehkä palvele tasan kaikkien etua.

Esimerkiks nyt tää vessa-asia. Joku voi haluta, että on erikseen naisten ja miesten vessat. Tässä nyt tulee joku häveliäisyys, että miehille vois olla jossain julkisissa tiloissa järkevämpää olla pisuaareja ja sitten taas sitä pidetään häveliäisyyttä loukkaavana tai turhaan painestettuna, jos luodaan sellanen tilanne että miehen pitäis kaivaa vehje esiin ja naisen pitäis siinä samalla käyttää sitä huonetilaa ja tuntea siinä olonsa hyväksi. Tää nyt vielä olis ratkaistavissa sillä, että pistetään ne pisuaarit vaan omiin tiloihinsa jotka on merkitty vaan silleen, että täällä on pöntön sijaan tämmöset apparaatit. Mutta entäs sitten, jos mennään yleisemmin siihen, että joku kokee että siltä vaaditaan liikaa, jos pitää mennä sellaseen tilaan missä ihmisillä on peniksiä ja vaginoita tai jotain siltä väliltä ja niitä käsitellään tai ne on siinä samassa tilassa jotenkin paljaana Tai jos ruvetaan puhumaan jostain "miesten vessan" tai "naisten vessan" erilaisesta tunnelmasta versus se erilainen tunnelma ja kulttuuri joka syntyy siitä, kun on kaikille yhteisiä unisex-vessoja.

Samanlaisia keskenään ristiriitaisia näkökohtia on ihan missä tahansa tämmösessä tilanteessa, missä me voitais haluta että tehdään fysiologiseen sukupuoleen perustuva erottelu tai että ollaan sitä tekemättä. On jotain fysiologisesti perusteltavia syitä, esimerkiks jossain urheilulajeissa voi olla relevanttia se, että miehillä on naisia keskimäärin suurempi keuhkokapasiteetti tai että hormonit vaikuttaa lihaksistoon tietyillä tavoilla. Sitten on iso joukko ihan vaan semmosia että jonkun muun syyn takia joku vaan haluaa jotain. Että on joku naisten vessa tai miesten vessa.

Jos meillä on yksikin tilanne, jossa tämmönen erottelu tehdään ja me nyt yhdessä päätetään, että okei, se nyt vaan tehdään, sen jälkeen meillä on jo joku blueprint tämmösestä erottelusta olemassa. Joku tilanne jossa sun pitäis jollain perusteella päättää tai ratkaista, "kumpaan jonoon" sä meet.

Mulle henkilökohtaisesti tää asia näyttäytyy semmosena, että... on hyvä jos on unisex-vessoja, mutta ei ehkä ole mitään syytä pyrkiä itsetarkoituksellisesti sellaiseen, että missään ikinä ei saa olla mitään muuta kuin unisex-vessoja. Sitten pitää vaan tiedostaa, että joillekin tää voi tuottaa vaikean tai epämukavan valintatilanteen ja yrittää muistaa sekin.

Samalla tavalla mun mielestä on OK tehdä joku joukkue tai vaikka sarjakohtaiseti tai lajiliittokohtaisesti sopia, että tässä on miesten ja naisten kilpailut erikseen. Mutta sit sitä voi ja on hyvä myös kyseenalaistaa. Ei ole mitään syytä, miks aina pitäis pelata futista tai mitä nyt vaan tytöt ja pojat erikseen. Ehkä etenkään jossain alakoulussa ja koulussa muutenkin, tai pihapeleissä. Samalla tavalla jossain ylemmällä tasolla lajiliittojen on hyvä tosi tarkkaan miettiä, mitkä on ne syyt ja perusteet, jos ne rajoittaa jonkun osallistumista johonkin sukupuolen perusteella. Eli esim että NHL:ssä vois periaatteessa ihan hyvin pelata joku nainen tai Valioliigassa tai missä vaan. Mutta tää ei toisaalta estäis sitä, että vois olla myös naisten sarjoja erikseen.

Mut ihan periaatteessa, jos joku jossain haluaa vastaavasti sopia että tää on nyt poikien peli tai miesten peli ja - sarja, niin en mä oikeasti näe, miksi tämmöstä ei vois periaatteessa jossain yhteydessä perustella ihan sellasellakin, että me nyt halutaan tässä kohtaa näin. Mulle riittää siinä se, että tää päätös tiedostetaan siksi mikä se on, ja sen vastavuoroinen pari taas on se, että voidaan tehdä samanlainen päätös naisista tai ihan mistä vaan sukupuoleen tai muuhunkin liittyvästä. Jos siihen on halukkaita ja kiinnostuneita ja näin, niin ihan sama mulle. 

Mutta nää asiat, miten mä nään tän, liittyy tietysti siihen, minkälainen sensibiliteetti mulla on näissä asioissa. Ehkä yks johtoajatus siinä on se, että ei suljeta pois sellaista mahdollisuutta että naisten vessoissa tai ihan missä vaan tällä tavalla rajatussa voi olla jotain jollekin hyvää tai arvokasta.

Ja toinen nyt varmaan on se, että jos me pyritään täydelliseen sukupuolettomuuteen kaikissa asioissa, se menee kuitenkin rikki siitä ensimmäisestä asiasta, jossa sukupuoleen perustuva erottelu tehdään. Tai jossa sun pitäis tehdä joku päätelmä sun omasta sukupuolesta. Mä nään kyllä siinä arvoa, että  ihmisiä ei painosteta tämmösessä ja tässä mielessä sukupuolettomuudessa monissakin asioissa. Mut mä nään sen taas jotenkin vaan hirveän naiivina ja toisaalta typistävänä, mitä vaikka a4 sanoo tästä, että nurkan takana ois tuelvaisuus, jossa meillä on vaan täysin sukupuolettomia aikuisia eikä mikään tällanen asia millään tavalla vaikuta mihinkään.

[Aave]

Mulle tuossa pohdinnassasi särähtää korvaan se, että siinä pitää valita se tyttöjen tai poikien jono. Miksi? Miksei ole yhteinen jono, jossa ei tarvitse miettiä, onko tyttö, poika ja millä sen muille sopivalla tavalla ilmentää?

Joo, hyvä pointti. Ehkä mun kirjoitus oli enemmän semmoinen kokemuksellinen, että mistä minulla nyt vaan on ekana ottanut kiinni jotain tiettyjä näkökulmia kuunnellessa. Ehkä kertoo sitten enemmän itsestäni. Edelleenkään en keksi sitä mainitsemaani syytä parempaa syytä olla kriittinen sukupuolentutkimuksen ihmiskuvaa (sikäli kun olen sitä edes ymmärtänyt) kohtaan. Henkilöhistoriaan perustuvaa tai ei. Tää menee myös Xantelle.

Miksi joku vanha akka tai ukko haluaa edelleen sekaantua mutufiiliksillään siihen, miten pienet pojat ja tytöt itsekin haluavat tehdä. Ei tarvitse olla mikään kehityspsykologiaan erikoistunut tehdäkseen sen havainnon, että varsinkin tietyssä iässä kumpikin taho pääsääntöisesti haluaa tätä eroa, vaikka sekaryhmissäkin välillä leikitään. Varhaislapsuudessa ne sekaleikit menevät joskus myös ns. lääkärileikeiksi, ja samalla sitten tutustutaan sukupuolten välisiin fyysisiin eroihin. Suomessa sentään on sekaluokat (Mutta niissäkin ryhmiydytään tyypillisesti luonnostaan erikseen), monissa muissa maissa on edelleen koko koulujärjestelmä (Sisäoppilaitokset) sukupuolittain eriytytetty. Taustalla on suoraan tyttöjen ja poikien erilaisiin oppimistapohin liittyviä havaintoja. Oppimisestahan tiedetään se, että tytöt oppivat luonnostaan paremmin naisopettajilta, pojat taas miesopettajilta.

Jos on itse viihtynyt lapsena mieluummin vastakkaisen sukupuolen parissa, se ei todellakaan tarkoita, että suuri enemmistö kokisi niin, tai että joidenkin poikkeustapausten vuoksi pitäisi saada lisää "tasa-arvoa", josta ei todellisuudessa ole muuta, kuin haittaa molemmille ryhmille. Erittäin ajankohtaisena esimerkkinä tästä oli se feministisen tasa-arvon (Erotuksena aidosta tasa-arvosta) nimissä tehty uudistus, jossa pojat ja tytöt pakotettiin sekaryhmiksi myös käsitöissä. Feministien käsitys tasa-arvosta kyllä toteutui, mutta lasten itsensä oppimistulokset ovat romahtaneet koko valtakunnan tasolla - äkkiä se oman valinnan mahdollisuus takaisin!

Ehkä foorumilla moni on jo niin vanha, ettei muista lapsuudestaan sitäkään vaihetta, kun poikana tytöt olivat oikeastaan vähän yäk, ja kääntäen. Se on siinä vaiheessa täysin ok, eikä keneltäkään aikuiselta pois. Tämä koko lätinä on vain hyvä osoitus siitä, että markkinointipuheissa muka ajetaan sitä ajatusta, että tuettaisiin lapsen omia taipumuksia, vaikka todellisuudessa tehdään juuri päin vastoin. Propaganda- ja sumutuspuheet erikseen, käytännön toteutus on toksista feminismiä. 

[Aave]

Todellisista tasa-arvovääristymistä voisi nostaa tapetille vaikkapa tämän:

On se nyt kumma, että sähkö- tai lvi-asentajaksi voi opiskellla ammattikoulussa kolmessa vuodessa, mutta lasten kaitseminen on muka niin vaativaa hommaa, että ei sitä voi ilman korkeakoulututkintoa oppia! Lastenhoitaminen oppiaineena ammattikoulutuksen piiriin, tasa-arvon nimessä. Vallitseva systeemi lellii liikaa nuoria naisia.

[Aave]

Samalla tavalla mun mielestä on OK tehdä joku joukkue tai vaikka sarjakohtaiseti tai lajiliittokohtaisesti sopia, että tässä on miesten ja naisten kilpailut erikseen.

Urheilu on hyvä esimerkki sikäli, että jos naisten ja miesten sarjoja ei olisi erikseen, naisia nähtäisiin tuskin koskaan palkintojenjaossa. Huippu-urheilussakin erot suorituksissa ovat niin suuret, että ei naisilla olisi miehiin verrattuna mitään jakoa. Älämölö on jo noussut siitä, kun sukupuoltaan "korjanneet" entiset miesurheilijat ovatkin menneet naisurheilijoiden pariin. Luomuilla naarasurheilijoilla ei ole juurikaaan mahdollisuuksia näiden uusnaaraiden suhteen.

Tämän yhteydessä sietäisi pohtia sitäkin, mitä naisten yleinen asevelvollisuus käytännön tasolla tarkoittaisi. Kenttäolosuhteet edellyttävät kovaa kuntoa ja kestävyyttä. Naisille tulee esimerkiksi marssimurtumiakin helpommin, kuin miehille.

[Melodious Oaf]

Elks aika monia "lasten kaitsemiseen" rinnastettavia hommia voi kuitenkin tehdä lähihoitajan pätevyydellä tai vaihtoehtoisesti muulla opistotason tutkinnolla (joku kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto tai muu vastaava), jotka ihan täysin rinnastuu tohon Aaveen mainistemaan lvi- tai sähköasentajan ammattitutkintoon?

Ero tässä mun mielestä tulee oikeastaan siitä, että koulutus- ja kasvatusala on pitkälti julkista sektoria. Siellä on aika jäykät palkkataulukot ja eri tehtäviin vaaditaan tietty pätevyys. Eli jos sulla on vaikka tollanen ohjaajan pätevyys, sä saat jotain palkankorotuksia työvuosien mukaan, mutta vaikka sä olisit helvetin hyvä ja kokenut ja muuta, sä et voi julkisella puolella sillä pätevöityä johonkin vastuullisempaan rooliin tai päästä ihan eri palkkaluokkaan.

Noi asentajat on lähes pelkästään yksityisellä puolella, ja sä voit siellä saada sovittua sun liksat työnantajan kanssa urakkakohtaisesti sekä myös niin, että sulla voi käytännössä olla enemmän vastuuta ja sä vaan saat enemmän liksaa, koska tiedetään että sä teet tän niin hyvin tai koska sä olet nopea tai hyvä neuvottelemaan tai jotain muuta.

Onhan asennushommissakin se, että jos sä haluat sieltä insinööriksi, et sä pääse siihen kovin helposti ilman että sä suoritat korkeakoulututkinnon. Mutta siinä ei ehkä oo ihan niin jyrkkää kuitenkaan se, että voitko sä käytännössä jossain työmaalla saada siihen rinnastuvaa vastuuta, jos kokemus ja kyvyt riittää sen kantamaan. Toki tarvitaan suunnitteluvaiheessa ja tarkastuksissa yms. sellasta väkeä, jolla on ne paperit ja se pätevyys. Eli vastuulla ja pätevyysvaatimuksella kuitenkin on joku suhde.

Julkisella puolella ja lasten kanssa ei toimita silleen, että sä saisit ohjaajana ite opettaa tai kehittää niiden lasten kanssa sitä toimintaa, ja sitten vaan joku katsoo ne opetussuunnitelmat läpi ennakkoon tai laati sulle ne ja arvioi väliajoin sitä sun tekemisen tulosta ja riittävyyttä. Vaan se nyt tällä hetkellä menee silleen, että se tekijä on suoraan itse vastuussa ja vastuu on suhteessa koulutusvaatimuksiin.

Jos tätä jotenkin haluais purkaa, niin tietenkin opettajan työhön liittyy paljon sellasia asioita, joita olis mahdollista delegoida muille ja jakaa sitä työkuormaa osiin. Siis ihan selkeästi sanottuna: tarviiko sen saman ihmisen suunnitella ja pitää ne oppitunnit ja sit myös lähetellä ihan hitosti kaikkea viestiä vanhemmille siitä, että Kalle laski tänään matikkaa tosi hyvällä fokuksella, huomenna kouluun silloin ja silloin ja nämä ja nämä asiat mukaan. Että ehkä näitä eri tehtäviä tosiaan vois jakaa vapaammin. Siinä saattaa kuitenkin olla silleen ongelmallinen asetelma, että jos tässä on useita toimijoita, se mahdollisuus että joku käytännön asia kusee nousee. Jos joku ei saa jotain viestiä tai ihan mitä vaan, nykysysteemillä se on se vastuussa oleva opettaja joka sit päättää että miten toimitaan ja mitä tehdään. Sillä on tai pitäis olla se koko paketti hallussa, ja se voi sitä siis myös säätää harkintansa mukaan ja hyvinkin nopeasti.

Mikähän Aaveen mielestä tossa ois se toimi, joka tasa-arvon puolesta korjais tilannetta?

[Melodious Oaf]

Urheilu on hyvä esimerkki

Tää nyt on mulle melkein se ja sama, mutta tän ei pitäis tulla sulle uutena asiana: Ne fysiologiset erot on ihan totta ja niistä ei pääse mihinkään, mutta nykytilanteessa sä et voi sitä päältä päin katsomalla nähdä, mikä se ero naisten tasossa ja miesten tasossa pelkästään fysiologian rajoittamana olis. Miesten nykyjalkapallo ja nykyjääkiekko on molemmat helvetisti nopeampia ja vaativampia, kuin mitä ne on olleet joskus vaikka 70-luvulla. Tää liittyy siihen, että siinä on myös tietty tekemisen kulttuuri ja kehittyvä taso, joka ei johdu siitä, että pelkästään fysiologia tai varusteet olis nyt absoluuttisesti paremmalla tasolla.

Naisten jalkapallon taso on aivan viime vuosina noussut helvetisti, ja se johtuu ihan pelkästään siitä, että sitä tehdään enemmän tosissaan, ammattimaisemmin ja vaatimustasoa vaan nostetaan joka sektorilla.

Tää ihan sama pätee kaikkeen urheiluun ja myös sotimiseen. Meillä ei ole erimielisyyttä (kai) niistä fysiologian perustan eroista, mutta mä en pidä sitä oikein minään, jos sä myhäillet partaas ja teet väheksyviä päätelmiä pelkästään sillä, että sä tiedät jonkun fysiologian eron olevan totta ja sä arvioit analogialla jostain urheilusta X kaikkeen muuhun, sotimiseen ja muuhun urheiluun ja kaikkeen.

Ne ois taas niitä oikeasti testattavia asioita, missä mua ei kiiinnosta hevon vittua se, mitä sä päättelet huonosti tai mitä sä luulet.

[Xantippa]

Todellisista tasa-arvovääristymistä voisi nostaa tapetille vaikkapa tämän:

On se nyt kumma, että sähkö- tai lvi-asentajaksi voi opiskellla ammattikoulussa kolmessa vuodessa, mutta lasten kaitseminen on muka niin vaativaa hommaa, että ei sitä voi ilman korkeakoulututkintoa oppia! Lastenhoitaminen oppiaineena ammattikoulutuksen piiriin, tasa-arvon nimessä. Vallitseva systeemi lellii liikaa nuoria naisia.

Joo, ihan törkeää saada kouluttautua monta vuotta enemmän pienimmille palkoille ja vastuunakin on vain seuraavan sukupolven täyspäisyys. Ihan törkeää suosimista ja lellimistä!

T; Xante

[Aave]

Joo, ihan törkeää saada kouluttautua monta vuotta enemmän pienimmille palkoille ja vastuunakin on vain seuraavan sukupolven täyspäisyys. Ihan törkeää suosimista ja lellimistä!

T; Xante

Fiksu ihminen kyllä miettii ammattiaan valitessaan myös alan palkkausta. Eihän lastenhoitamisen alalla muusta oikein saakaan kuulla kuin siitä, että "olen sentään korkeakoulutuksen käynyt, ja silti palkka on niin pieni". Se korkeakoulutus nyt ei tässä asiassa kuitenkaan edusta mitään rakettitiedettä, eli sitä voitaisiin aivan hyvin opettaa ammattikouluissa, niin ei tarvitse sitten suotta katkeroitua "korkeasta koulutuksestaan". Jatko-opinnot voisi pitää korkeakoulussa, aivan kuten sähköinsinöörinkin opinnot.

Edelleen: pieniä palkkoja on monilla muillakin korkeakoulutusta edustavilla aloilla. Ns. valko- ja sinikaulusorjuus ei ole vain lastenhoitoalalle menneiden erityismurhe, ja marttyyrisankarillinen uhrin osa.

[Aave]

tietty tekemisen kulttuuri ja kehittyvä taso

Suoritustasolla tämä kehittyvä taso luetaan: steroidit.

Nuorille huippu-urheilijoille tehtiin anonyymi gallup. Kysyttiin, käyttäisivätkö he steroideja saadaksen olypiakultaa, mikäli tietäisivät että eivät jäisi siitä kiinni. Hypoteesiin kuului kuitenkin myös se, että saisivat syövän tai sydänkohtauksen viisikymppisinä sen vuoksi, että buustasivat itseään nuorena steroideilla. Suuri enemmistö valitsi ilomielin olympiakullan ja glorian ja samalla kuolemisen ennen aikojaan. 50-vuotiashan on nuoren mielestä jo muutenkin vanha ja väsähtänyt, silloin joutaa jo kuolla.

Eikös olekin jännä, että moni huipputason lätkänpelaaja saa jossain vaiheessa NHL:ään siirtyessään tietyn syövän, joka on kuitenkin parannettavissa. Sen tietyn syövän ylikorostunut esiintyminen tietyissä urheilulajeissa on mielenkiintoinen ilmiö, ehkä kansainvälisten urheiluliittojen kuuluisi tutkia asiaa. Nehän eivät ole mitenkään korruptoituneita, eivät suinkaan.

[Melodious Oaf]

tietty tekemisen kulttuuri ja kehittyvä taso

Suoritustasolla tämä kehittyvä taso luetaan: steroidit.

Varmasti siihen "ammatimaistumiseen" ja tosissaan tekemiseen liittyy myös se, että käännetään kaikki kivet ja doupataan. Mulla ei ole minkäänlaista sisäpiirin tietoa siitä, mitä missäkin vedetään, mutta mä lähtisin siitä naiivina oletuksena, että mitä kovemmat panokset, palkkiot ja arvostus, sitä suurempi yllyke olla hyvä kaikessa mitä siihen liittyy, mistä doping ja muu nyt on vaan yks palanen.

Teetkö sä tässä sen saman oletuksen kuitenkin miesten urheilusta ihan kautta linjan, että kun otetaan joku 1970-luvun miesten lätkäjoukkue ja tän päivän, se ero kovuudessa ja pelinopeudessa ja taktiikan valinnassa selittyy tällä samalla asialla? Ratkaiseva muuttuja on fyysinen suorituskyky joka nousee vaan steroidejen määrää lisäämällä -- ja sit tää kaikki muu on vaan jotain pientä paskaa sälää mitä nää mömmöt nyt sitten mahdollistaa?

EDIT: Jaa se lisäsitkin detaljia just lätkästä ja NHL:stä. Mulla on itellä sellanen käsitys, mikä ei ole faktaa eikä edes kovin valistunutta arvelua, että dopingin merkitys ei liity oikeastaan hirveän suoraan siihen, paljonko sulla nyt absoluuttisesti on jossain yhdessä pelissä tai taklauksessa tai lämärissä voimaa tai raakaa suorituskykyä. Että ihan normaali jannu tai mimmi pystyy sitä kyllä kehittämään aika pitkälle oman fysiologian rajoissa, joissa näillä on keskenään eroja. Se missä nää aineet sitten tulee kovioihin ja vois liittyä myös pelityylien muutokseen on, että kun pelataan helvetin kovaa viikosta toiseen ja vedetään aivan siellä äärirajoilla, kroppa ei vaan kestä sitä. Palautuminen ja toipuminen on se, mikä eniten kusee. Ja tätä sitten paikataan vetämällä mömmöjä. Että sun kroppa kestää aivan helvetinmoista kuritusta jollain lailla, kestää rajua ja jatkuvaa treeniä ja kestää sen kilpailukauden edes jollain lailla.

[Aave]

Varmasti siihen "ammatimaistumiseen" ja tosissaan tekemiseen liittyy myös se, että käännetään kaikki kivet ja doupataan. Mulla ei ole minkäänlaista sisäpiirin tietoa siitä, mitä missäkin vedetään, mutta mä lähtisin siitä naiivina oletuksena, että mitä kovemmat panokset, palkkiot ja arvostus, sitä suurempi yllyke olla hyvä kaikessa mitä siihen liittyy, mistä doping ja muu nyt on vaan yks palanen.

"Vaan yks palanen" on kuitenkin niin merkittävä palanen, että se mahdollistaa niiden muidenkin palasten maksimaalisen toteuttamisen. Tavallinen ihminen kuolisi niihin suoritustasoihin, sydän ei yksinkertaisesti kestäisi.

Teetkö sä tässä sen saman oletuksen kuitenkin miesten urheilusta ihan kautta linjan, että kun otetaan joku 1970-luvun miesten lätkäjoukkue ja tän päivän, se ero kovuudessa ja pelinopeudessa ja taktiikan valinnassa selittyy tällä samalla asialla? Ratkaiseva muuttuja on fyysinen suorituskyky joka nousee vaan steroidejen määrää lisäämällä -- ja sit tää kaikki muu on vaan jotain pientä paskaa sälää mitä nää mömmöt nyt sitten mahdollistaa?

Kts. edellä. Normimetodeilla ja täysin luomusti vauhti, stamina ja tempo eivät voi yksinkertaisesti kasvaa kenelläkään määräänsä enempää. Buustauksen kautta päästään uusiin huipputuloksiin. Pitää olla todella naiivi, jos ei tätä ymmärrä. Sitä paitsi sekin on muuttunut, miten pitkiä tai lyhyitä jaksoja yksittäisiä pelaajia pidetään kentällä. Vaihtotaajuus on tiuhempi, kuin joskus 1970-luvulla. Silloin saadaan kokonaistasolla ylläpidettyä nopeutta, ketteryyttä ja räjähtävää voimaa tehokkaammin, kuin pitkillä vuoroilla.