Mistä miesten ja naisten pitäisi puhua keskenään?

[Melodious Oaf]

Ihan oma jutskasi, en ole esittänyt tällaista. Mutta jos keskustellaan samalla varhaiskasvatuksesta, niin sielläkin on lähtenyt lapasesta suhteessa feministiseen käsitykseen tasa-arvosta. Poikien syrjiminen alkaa jo lastentarhoissa, valistuneiden Neiti Nerviöiden ja Näpsien toimesta.

No okei, sä et sanonut sitä täsmällisesti, mitä se "lasten kaitseminen" tarkoittaa tai mikä on se koulutus, jota esitit siirrettäväksi ammattikouluun. Mä esitin asian vierestä oman näkemykseni, että opettajan vastuita vois periaatteessa rakennusalalle analogisesti jakaa enemmän, mutta että mä en ole valmis sellaista suoraan esittämään, koska se on myös hyvä tässä yhteydessä, että vastuuopettaja on se joka sekä työsuunnittelee, toteuttaa että päättää.

Tässä maassa on ollut sellainenkin tilanne (Tämän hetken tilannetta en ole selvitellyt), että lastenpsykiatriaan erikoistuneen hoitajan koulutus on ollut lyhyempi, kuin jonkin tavan lastentarhan tädin. Ei varmaankaan tarvitse erikseen osoitella, kumman työ on vaativampaa, monimutkaisempaa ja vastuullisempaa. Palkkaus ei ole mitenkään mieltä ylentävä, julkisella sektorilla kun toimitaan.

Tästä ehkä olis esitettävissä joku täsmällinen kanta sun taholta, mutta se vaatis sen tason täsmennyksiä, että sun varmaan pitäis ottaa edes tutkinnoista ja ammattinikkeistä selvää. Sit jos jollain on tarkempi käsitys siitä sen alan todellisuudesta, se voi myös olla, että ne sun tarkennetut käsitykset osoittautuu osin vääriksi.

Mutta no. Tässä asioista puhuessa on joko väärinkäsitysten tai oikeinymmärrysten takia muodostunut mulle sellainen vaikutelma, että sä ehkä olet enemmän itse osa niitä ongelmia mistä kerrot kuin mitä kuvittelet. Tää oletus on sellainen että ehkä sun koko maailmankuvassa on sellasella henkilökohtaisella toivekuva-ajattelulla ja omien käsitysten faktoina pitämisellä niin keskeinen rooli, että sieltä on työlästä kaivaa esiin asiapointit ja jalostaa niitä. Ei ehkä kaikissa asioissa mutta sukupuoleen liittyvissä esimerkiks musta vaikuttaa nyt että ois aika usein näin.

Jos olisit onnistunut pitämään fokuksesi siinä mistä tämä juttu alun perin lähti, niin tosta "Hiljaa pojat" -huudahduksesta olisi pitänyt tulla mieleen jotain ihan muuta. Nimittäin se kun olen kirjoittanut siitä lähtökohdasta, että tämä poikien vähättely, latistaminen ja huono kohtelu (Toisissa yhteyksissä myös miesten, mikäli vielä onnistut muistamaan laittamani linkit) ovat niin arkisia ilmiöitä, että pahaa tekee.

Miten sä et näe, että toi mun esimerkki liittyis just latistamiseen ja huonoon kohteluun ja että se koskis koulumaailmassa tyypillisemmin poikaa kuin tyttöä, tollanen tilanne ylipäätään?

Jos joku poikaa vaikka käyttäytyy hiton rajusti, se leikkii aasia ja muut pojat nauraa sille, sit se vähän ahdistelee siinä tyttöjä ja pureskelee niitä, sä voit ottaa siihen sellasen helvetin antagonistisen asenteen että sä vaan huudat sille. Tai sitten sä voit mennä sinne ja osoittaa oikeasti vähän kiinnostusta sen asioihin. Katsella sitä sen verran kauemmin ja läheltä että sä tajuat vaikka että vaikka matikka tai englanti tai joku on sen mielestä kiinnostavaa. Tai futis tai joku muu asia. Sit sä voit saada sen paljon paremmin rauhoittumaan ja ihan reflektiivisellekin tuulelle jos siinä ei väheksytä ja moitita sitä pelkästään vaan ihan vaan käännetään se huomio rakentavampiin ja tän tyypin itsensä mielestä kiinnostaviin asioihin. Tää on sama asia ja sama ero kuin siinä mun esimerkissä. Se mitä tää poika ei tässä "halua tehdä" on istua paikallaan tai vaan olla paikallaan jotta työntekijät vois rauhassa jutella niiden omista asioista ja lapset vaan olis siivosti ja hiljaa.

Se halveksunta ei kuitenkaan kohdistu siinä siihen että joku on poika vaan se kohdistuu johonkin käytökseen jota tää ihminen oikeesti pelkää tai kavahtaa tai se nyt vaan kokee että se on ihan hirveä asia. Sit kun se huutaa siitä käytöksestä ja ignoroi tän ihmisen, se voi ehkä johtaa just siihen, mitä sä ite sanoit, että joku rasavilli poika ei koe, että siitä nyt ihan hirveesti välitettäis. Tai että vaikka sillä olis sellanen reflektiivinen puoli myös, sitä ei päästetä esiin, kun se ite ajatuu tammösen lapsen rooliin, jolle nyt vaan usein huudetaan ja joka uskaltaa käyttäytyä rumasti suhteessa niihin normeihin mitä siinä nyt olis.

Mun mielestä sä olet väärässä, jos sä ajattelet että kyseessä olis "miesviha" tai "poikaviha" tai halveksunta miehiä kohtaan. Se voi olla, että joku mies voi helpommin saada tämmöseen poikaan sen kontaktin ja että ne nyt vaan hienokseltaan puhuu eri lailla, mutta ei se mahdotonta naisenkaan kanssa ole. Se vaatii vaan naiselta hitosti ammattitaitoa ja muitakin asioita. Ihan vastaavasti joku mies voi tyttöjen huonossa käytöksessä jäädä vähän paitsioon, ettei se oikein osaa puuttua siihen. Se mikä tässä tuntuu sulta unohtuvan on, että se käytös on tai voi olla ihan oikeasti myös huonoa, eikä se kasvatustyö ole sellaista, että sä oot joku cool vähän pahis setä, joka ei puutu asioihin ja katsoo sormien läpi tai joka jotenkin vaan kaveeraa niiden poikien kanssa ja niiden sun imagon tai habitukseen ihailuun perustuu se, että sulla on sit niihin joku kasvatuksellisesti myönteinen vaikutus. Toi on sellasta "kasvattamista" mitä joku rikollisjengin pomo ehkä tekee ja miten se groomaa lapsia mafiaan tai johonkin hämäräbisnekseen. Mut se nyt ei ole kasvatusalalla se idea kuitenkaan, tai tämmönen villi kuvitelma mulla ois.

Sitä paitsi minulla on tässä samalla suurempi skenaario mielessä. Syntyvyys on ollut jo pitkään niin alhaalla, että kohta joudutaan laittamaan synnytysosastoja, neuvoloita, tarhoja ja kouluja pirusti lisää kiinni, kun ei ole työllistäviä vauvoja, taaperoita ja lapsia. Tähän samaan saumaan sopii se, että ammatillisia tutkintovaatimuksiakin tarkistetaan uudelleen. Kouluttavaa opettajakuntaa on jo jäänyt ja jäämässä eläkkeelle, eli niitä virkoja on kokonaisuus huomioiden turha enää täyttää. Senkin vuoksi lastenhoidon perusopetus olisi nyt helppo siirtää ammattikouluun, ja lisäopintoja halajaville sitten jatko-opintomahdollisuus ammattikorkeassa.

Toi on varmaan oikeesti hyvä pointti että syntyvyyden lasku vaikuttaa tähän alaan ja sen ehkä pitäis näkyä koulutusohjelmissa myös. Mutta mun mielestä näyttää päällisin puolin oudolta parannusehdotukselta se, että lasketaan koulutustasovaatimuksia. Mun mielestää voidaan ehkä käyttää enemmän ohjaajia (sehän se trendi nytkin on) mutta niille on ne koulutusohjelmat jo olemassa.

Sen sijaan mä näen sen ongelman olevan tossa sen lapsen kohtaamisessa henkilönä pelkän käytökseen reagoimisen sijaan. Ja sitten yks pointti voi olla se, että olis hyvä jos alalla olis enemmän miehiä. Näitä asioita ei mun mielestä korjata siirtämällä tota varhaiskasvatuksen opettajan koulutusta amikseen. Jos se "lastentarhan täti" on joku ohjaajan koulutus, niin se on jo amiksessa. Jos se on joku muu, sä voisit katsoa ja kertoa mikä se on.

Mun oma idea olis kehittää noita ohjaajan koulutuksia enemmän silleen että se tuntuis järkevämmältä urapolulta. Miehiin ehkä vetoais sellainen, että siinä olis selkeä mahdollisuus edetä taitojen mukaan pykälittäin. Että sä pääset suht helposti kokeilemaan aivan pienen vastuun tehtävää lasten kanssa, ja sit sulla on mahdollisuus vaikka suurimmaks osaks työssä oppimalla suorittaa ohjaajan pätevyys. Sit olennainen juttu urapolun kannalta olis se, että TÄSSÄ KOHTAA ei tulis sellaista, että no, jos sä nyt haluatkin miettiä tommosta vastuullisempaan hommaan siirtymistä, nyt sulta yhtäkkiä vaaditaan kokonaan erilainen koulutuspohja. Amis on huono tai ei mitään, pitäis olla yo-todistus ja pitäiskin hakea siltä pohjalta kokonaan alusta korkeakouluun. Mä en tiedä, tarkoittaisko tää sitä, että opettajan ja ohjaajan välissä ois vielä joku itsenäisemmin toimiva väliporras vai mitä ihmettä. Mut ettei siihen tulis sellasta väliporrasta että sä pääset "hanttihommiin" helposti mutta tästä sit siirtyminen mielekkäältä työuralta tuntuvaan juttuun vaatii niin pitkällisen uudelleen kouluttautumisen että vain aniharva lähtee siihen.

Toi on ehkä liian mutkikas ajatus. Ehkä siinä pitäis ennemmin miettiä jotain sellasta AMK-pohjaista reittiä, missä korkeakoulututkinnon suorittamiselle ei missään vaiheessa oo sellasta isoa "olisit ollut alusta asti koulussa erilainen" -kynnystä. Esimerkiksi silleen että ammatillinen opettajankoulus, joka nyt on AMK:ssa, olis enemmän tekemisissä ensinnäkin varhaiskasvatuksen koulutuksen kanssa ja sit toisaalta miksei tämmösten perusopetus ja aineenopetus -tyyppisten juttujen kanssa myös. Silloin vois olla joku AMK-pohjainen opettajakoulutus, missä vois suuntautua myös varhaiskasvatukseen ja vaikka ihan perusopetukseen ja aineenopettamiseen myös. Täältä vois ehkä löytyä sit tekijöitä sellaiselle työlle, joka vois keventää nykyisten luokanopettajien työkuormaa myös.

Oisko tää nyt järkevää, vai pitäiskö se korkeakoulu ehdottomasti pudottaa pois sieltä nimenomaan varhaiskasvatuksen osalta? Mä nyt tarkennan että varhaiskasvatus on ennen perusopetuksen ja oppivelvollisuuden piiriin siirtymistä tapahtuva kasvatus kaikkiaan. Siihen siis kuuluu ne sun "tarhan tädit" ja muu.

Itse asiassa mulla on tästä nyt sellainen tunne että ei, ei sittenkään. Miks mies ei vois vittu mennä korkeakouluun ja tehdä siellä niitä opintoja? Miksi sille pitää väheksyvästi rakentaa joku AMK-reitti jossa siltä vaaditaan vähemmän vain koska joku apina jossain väheksyy jotain työtä ja oikeastaan aika lailla kaikkea ja kaikkia paitsi itseään defaultisti?

Mut se miten sä ite oot osa tota ongelmaa näkyy siinä "tarhan tädit" -termissä. Se näkyy siinä, miten sä suht ilmeisesti halveksit sitä ammattina, mutta samalla oletat jotenkin että muut sua huonommat miehet ois hyvä saada siihen isommin mukaan tai jotain. Ja tätä linjaa nyt vois seurata hyvinkin pitkälle. Mä taas on laveasti ilmaisten sitä mieltä, että lasten kanssa on vaikea olla oikeasti hyvä opettaja tai edes ohjaaja tommosella asenteella, että on kovin itseriittoinen ja kuvittelee esimerkiks tietävänsä millaisia lapset on. Mä ainakin näkisin että se estäis sua olemasta kiinnostunut ja toimimasta hyvin, jos sä oletat että sä ymmärrät ja tiedät, mitä ja millaisia ne on. Jos sä pystyisit asettumaan siihen asemaan, että okei, mä en tiedä mutta mä oletan jotain tai mä kysyn, tai että ne ihmiset on kiinnostavia ja sinänsä arvokkaita, se saattais ehkä kuitenkin olla lupaavampi tulokulma tohon koko touhuun.

Ylipäätään siinä sun maskuliinisuuden puolustuksessa on sellanen kummallisuus että sä lähtöoletat että miestä kohdellaan kuin paskaa ja paskemmin kuin naista ja samalla sä itse rakennat ja ylläpidät tämmöstä maailmaa pelkästään sillä että uskot niin olevan ja toimit sen mukaan. Sit vähän niin kuin muka johdat "läpällä" jostain sellaisen ison kuvan käsityksen että miehet faktisesti on naisia parempia, ja ainoastaan tää defaultti miesten saama paska kohtelu saa asian vaikuttamaan epäselvemmältä tai erilaiselta kuin mitä se oikeasti on.

Esimerkiks sun opettajatuttavien suhteen mä en tietenkään tiedä, miten asia on, mutta seuraava olis mahdollista:

Kun sä puhut sun miespuoliselle opettajatutulle, sulla muodostuu siitä kuva alalla huseeraavista feministeistä ja käytännössä naisten paskasta toiminnasta. Sitä mitä sä saat siitä sun tutusta irti kuitenkin vahvasti ohjaa sun omat tendenssit ja ennakkoluulot. Ehkä se jopa puhuu sulle hienokseltaan eri tavalla, kun sä nyt yleensä tykkäät jos sulle puhutaan silleen Ja olennaisemmin sä ite rakennat siitä sen sanomasta tiettyä kuvaa sen ohjaamana, mitä kysmyksiä sä siltä kysyt. Tätä nyt ainakin ohjaa sun omat intressit aika paljonkin. Ja sit sä vielä ymmärrät sen mitä se sanoo tietyllä sun omalla maailmankuvalla.

Se mikä tässä periaatteessa ois mahdollista on, että tää sun miespuolinen erityisopettajakaveri, jota sä aika typerän näköisesti siteeraat tässä uskottavuuden lähteenäsi, ois kuitenkin asiasta mun kanssa keskustellessaan yllättävänkin samaa mieltä monesta asiasta. Sit jos sä oot tässä nyt vaan joku välikäsi joka muka välittää toisten ihmisten asiantuntemusta ja itse nyt vaan tietää, miten kaikki asiat menee niin mitä se ihan oikeesti antaa kenellekään?

No, okei. Se ei ole välttämättä lystikästä ja se on hirveän työlästä jos pitää oikeasti puhua asiaa ja väittää varovaisemmin. Tälle on monta muuta paljon viihdyttävämpää ja helpompaa vaihtoehtoa. Mun näkökulmasta semmoset klassiset maneerit kuin "mulla on hyvä ystävä joka" ja "mulla ei ole nyt aikaa koska on tärkeämpääkin tekemistä" tai "sä olet XYZ" on no, ihan ymmärrettäviä, mutta ristiriidassa semmosen kanssa että oikeesti kiinnostais asiakeskustelu semmosena kuin mä sen ymmärrän.

Mikä siis... se on yks tän koko sukupuolikeskustelun aivan vitun ydinasioita, mitä musta tuntuu että halutaan jotenkin piilottaa. Että ihmiset vaan haluaa eri asioita, ja käyttäydytään ikään kuin tässä ei olis sitä haluamisen tasoa ollenkaan vaan että kyse on pelkästään perusteluista ja siitä "miten tää asia oikeasti on" tai "mikä on absoluuttisesti paras" tapa tehdä joku selkeesti valintakysymys niistä vessoista mihin nyt ikinä. Siis puhutaan siitä että halujen pitäis olla "oikeassa". Siinä on mun mielestä sellainen suhmurakohta missä ehkä olis paras vaan hyväksyä se, että on haluja ja on perusteluja ja sit jossain asiassa vaan voi olla enemmän kuin yksi perusteltu ja validi näkemys. Et kyse on lopulta vaan hyväksynnän hakemisesta jollekin kannalle ja siitä, että jos riittävällä tasolla "kaikki" hyväksyy jonkun saman periaatteen joka on muotoa "me halutaan X" tai "me ei haluta X", sit on mahdollista tehdä melkein kautta linjan vaan yhdellä tavalla silleen että se nyt vaan hyväksytään.

Eli että tää on kuitenkin tässä mielessä politiikkaa ja semmosta mitä me halutaan -neuvottelua ja toisten vakuuttelua.

[safiiri]

By the way: Mun luottamus siihen, että miespuoliset erityisopettajat on tosi päteviä inasen mureni, kun yksi sellainen romahti meidän 5. luokkalaisen tytön edessä. Joka ei edes ollut mitenkään erityisen vaikea. Ei vain ollut kovin auktoriteetteja kunnioittava. Jos se pedagoginen pätevyys on vain sitä, että osaa huutaa pää punaisena, että "nyt syyllistyt viranomaisen vastustamiseen", niin aika heikoilla eväillä minusta on kyllä liikenteessä. Mutta ehkä toi toimis sitten pojille...

[Melodious Oaf]

^ Edellisen loppuosassa on vastausta myös sariilille. Mulle tuli tässä välillä joku uus ajatus tosta haluamisesta, ja musta tuntuu, että mä kirjoitin jo aika selkeästi siitä, millanen mä haluaisin ite että maailma olis näihin sukupuoliasioihin liittyen, suurpirteisesti ottaen, ja ihan vähän myös siitä, mitkä ne perusteet siellä taustalla on. Mulle on periaatteessa ihan OK se, että joku haluaa jossain suhteessa toisenlaisen maailman, ja ei mun noi ajatukset välttämättä ole silleen täysin taipumattomia tai että niistä vois johtaa kaikkiin asioihin kaikki mun tulevatkin kannat. Mutta mua ei jotenkin ton halu-asian tajuamisen jälkeen nappaa yhtään käydä sellasta yksi yhdelle keskustelua, jossa mun pitäis vakuuttaa vaikka nyt safiiri jostain. Ihan sama. Kyllä mä näen siinä hyviä puolia, jos juridinen sukupuoli on ilmoitusasia, mutta mä koen että safiiri sekoiittaa koko ajan eri asioita kun puhutaan fysiologiasta, sukupuolesta ja maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Sit sieltä erottuu muutama ihan selkeä toive tai halu sellasesta "paremmasta maailmasta" jossa nyt yks ois toi että nainen olis kuka tahansa joka haluaa olla nainen. Mun mielestä tässä vois vaan lukea sen hiekanjyväjutun ja miettiä sitä. Totta kai sä voit sen itse päättää mutta sit on sellaisia asioita, joissa myös muiden mieliteellä tai haluilla saattaa olla jotain väliä. Niitä voi yhteensovittaa tai sit voi yrittää helvetisti perustella sitä, miks muiden halut tai toiveet on huonompia kuin sun.

[Melodious Oaf]

By the way: Mun luottamus siihen, että miespuoliset erityisopettajat on tosi päteviä inasen mureni, kun yksi sellainen romahti meidän 5. luokkalaisen tytön edessä. Joka ei edes ollut mitenkään erityisen vaikea. Ei vain ollut kovin auktoriteetteja kunnioittava. Jos se pedagoginen pätevyys on vain sitä, että osaa huutaa pää punaisena, että "nyt syyllistyt viranomaisen vastustamiseen", niin aika heikoilla eväillä minusta on kyllä liikenteessä. Mutta ehkä toi toimis sitten pojille...

Ei vittu miten paljastava välähdys tääkin tavallaan Tyyppi joka moraaliposturoi täällä vaikka millä kuitenkin arvioi pätevyyden tasoa sellasella kaatoluokalla kuin "mies". Mun mielestä tässä se sukupuoli on erityisen typerä jaottelu, mutta tragikoomisen siitä tekee tää että sun on niin helvetisti muka kaikkia koko ajan ravisteltava tässä niiden vääristä ja haitallisista käsityksistä.

[safiiri]

By the way: Mun luottamus siihen, että miespuoliset erityisopettajat on tosi päteviä inasen mureni, kun yksi sellainen romahti meidän 5. luokkalaisen tytön edessä. Joka ei edes ollut mitenkään erityisen vaikea. Ei vain ollut kovin auktoriteetteja kunnioittava. Jos se pedagoginen pätevyys on vain sitä, että osaa huutaa pää punaisena, että "nyt syyllistyt viranomaisen vastustamiseen", niin aika heikoilla eväillä minusta on kyllä liikenteessä. Mutta ehkä toi toimis sitten pojille...

Ei vittu miten paljastava välähdys tääkin tavallaan Tyyppi joka moraaliposturoi täällä vaikka millä kuitenkin arvioi pätevyyden tasoa sellasella kaatoluokalla kuin "mies". Mun mielestä tässä se sukupuoli on erityisen typerä jaottelu, mutta tragikoomisen siitä tekee tää että sun on niin helvetisti muka kaikkia koko ajan ravisteltava tässä niiden vääristä ja haitallisista käsityksistä.

Hölmö! Koko viestin jujuhan oli täsmälleen siinä, ettei sukupuoli todellakaan ole tässä mikään validi tapa erotella jyvät akanoista. Ootko vähän liian tosikko? Tietenkään mieheys tai naiseus ei takaa opettajan pedagogiikan tasoa. On surullista, että tosiaan mun olis tarvinnut tämä kirjoittaa auki. Juuri siksi on parempi, ettei ole mitään sukupuolikiintiöitäkään - että opiskelemaan edes yritetään valita parhaat, eikä vain vähän huonompia, mutta miehiä (kuten jossain vaiheessa oli tapana). On hyviä ja huonoja miesopettajia ja hyviä ja huonoja naisopettajia. Luultavasti huonoja naisopettajia on huonoja miesopettajia enemmän - ihan vain siksi, että ala on naisvaltainen.

Mutta sikäli siis hieno homma, että ainakin sinä hiffasit, miten idioottimaista on kuvitella opettajan pätevyyden olevan pääteltävissä hänen sukupuolestaan. Vielä kun Aavekin näkisi valon...(tämäkin on sitten siis  )

[safiiri]

^ Edellisen loppuosassa on vastausta myös sariilille. Mulle tuli tässä välillä joku uus ajatus tosta haluamisesta, ja musta tuntuu, että mä kirjoitin jo aika selkeästi siitä, millanen mä haluaisin ite että maailma olis näihin sukupuoliasioihin suurpirteisesti ottaen ja ihan vähän myös siitä, mitkä ne perusteet siellä taustalla on. Mulle on periaatteessa ihan OK se, että joku haluaa jossain suhteessa toisenlaisen maailman, ja ei mun noi ajatukset välttämättä ole silleen täysin taipumattomia tai että niistä vois johtaa kaikkiin asioihin kaikki mun tulevatkin kannat. Mutta mua ei jotenkin ton halu-asian tajuamisen jälkeen nappaa yhtään käydä sellasta yksi yhdelle keskustelua, jossa mun pitäis vakuuttaa vaikka nyt safiiri jostain. Ihan sama. Kyllä mä näen siinä hyviä puolia, jos juridinen sukupuoli on ilmoitusasia, mutta mä koen että safiiri sekoiittaa koko ajan eri asioita kun puhutaan fysiologiasta, sukupuolesta ja maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Sit sieltä erottuu muutama ihan selkeä toive tai halu sellasesta "paremmasta maailmasta" jossa nyt yks ois toi että nainen olis kuka tahansa joka haluaa olla nainen. Mun mielestä tässä vois vaan lukea sen hiekanjyväjutun ja miettiä sitä. Totta kai sä voit sen itse päättää mutta sit on sellaisia asioita, joissa myös muiden mieliteellä tai haluilla saattaa olla jotain väliä. Niitä voi yhteensovittaa tai sit voi yrittää helvetisti perustella sitä, miks muiden halut tai toiveet on huonompia kuin sun.

Tai - sä sotket, kun et jaksa lukea, mitä kirjoitetaan, vaan väkisin tunget omia oletuksiasi joukkoon. Se oli nimittäin sinä, joka sotkit fysiologian ja sosiaalisen sukupuolen ja luulit, että mä yritän väittää, että sosiaalisen sukupuolen erilaisuudet syntyy siitä fysiologiasta, jossa on vaihtelua.

Mutta kerro ihmeessä, miten maailma hyötyy siitä, että transsukupuoliset pakotetaan olemaan mielestään väärää sukupuolta, jota he eivät tunne olevansa? Mitä yhteiskunta hyötyy siitä, että heidän elämänsä tehdään mahdollisimman hankalaksi? Kun jo intiaanit osasivat ratkaista asian kätevästi ja antoivat ihmisen vaihtaa elämään miehenä / naisena, jos he halusivat?

Mun mielestä sillä nyt vain on helvetin paljon enemmän väliä, mitä ihminen itse ajattelee omasta sukupuolestaan, kuin sillä, mitä joku nettikirjoittelija tai joku muu siitä ajattelee. Vai - oletko valmis itse kyseenalaistamaan oman sukupuolesi, jos joku toinen tuntee tärkeäksi sen uuden tulkinnan? Miksei sitä voisi sitten vaatia sinultakin tällaista joustavuutta, jos muilta sitä haluat edellyttää?

[Melodious Oaf]

Tai - sä sotket, kun et jaksa lukea, mitä kirjoitetaan, vaan väkisin tunget omia oletuksiasi joukkoon. Se oli nimittäin sinä, joka sotkit fysiologian ja sosiaalisen sukupuolen ja luulit, että mä yritän väittää, että sosiaalisen sukupuolen erilaisuudet syntyy siitä fysiologiasta, jossa on vaihtelua.

Tätähän sä olet monesti sanonut, siis että tungen vaan omia oletuksian sun kannoiksi enkä osaa lukea, mitä sä oikeastaan sanot. Se voi olla, että mä en ymmärräkään, ja siis... aivan varmasti on niin, että ainakaan mä en ymmärrä sitä, mitä sä yrität sanoa tosi monesti.

Mut mä nyt vaan sanoin että mulla on väliaikaisesti lopahtanut motivaatio niiden käsitejuttujen ja kuka on sotkenut mitäkin hommien pähkäilyyn.

[safiiri]

Tai - sä sotket, kun et jaksa lukea, mitä kirjoitetaan, vaan väkisin tunget omia oletuksiasi joukkoon. Se oli nimittäin sinä, joka sotkit fysiologian ja sosiaalisen sukupuolen ja luulit, että mä yritän väittää, että sosiaalisen sukupuolen erilaisuudet syntyy siitä fysiologiasta, jossa on vaihtelua.

Tätähän sä olet monesti sanonut, siis että tungen vaan omia oletuksian sun kannoiksi enkä osaa lukea, mitä sä oikeastaan sanot. Se voi olla, että mä en ymmärräkään, ja siis... aivan varmasti on niin, että ainakaan mä en ymmärrä sitä, mitä sä yrität sanoa tosi monesti.

Mut mä nyt vaan sanoin että mulla on väliaikaisesti lopahtanut motivaatio niiden käsitejuttujen ja kuka on sotkenut mitäkin hommien pähkäilyyn.

Juuri siksi sun kannattais lopettaa tekemästä näitä analyysejäsi minusta ja ajattelustani juuri niiden sotkuisten tulkintojen varassa.

[Melodious Oaf]

Juuri siksi sun kannattais lopettaa tekemästä näitä analyysejäsi minusta ja ajattelustani juuri niiden sotkuisten tulkintojen varassa.

Mä taas toivoisin että sä tekisit mun tekstistä ylipäätään tulkintoja ja johtopäätöksiä ja analysoisit enemmän kuin mitä sä nyt teet. Mutta no. Tää on kai just yks aspekti siitä, että millasta keskustelua kukin haluaa käydä. Mä sanoin tässä vaan että minä koen että sinä sotket sukupuoleen liittyviä käsitteitä toisiinsa. Jos se nyt on taas tällanen asia, mitä ei saa sanoa, niin totta kai se on ikävää jos se loukkaa. Ja sä voit siinä olla täysin oikeassa, että tollasta ei pitäis vaan sanoa käsittelemättä niitä ongelmia joihin viittoilee. Mutta mä sanon nyt että mä olen tässä jo aivan helvetisti käsitellyt ja yrittänyt reilusti purkaa auki kaikenlaista, enkä mä nyt jaksa. Siihen jää auki se mahdollsuus että sä olet tässä täysin oikeassa ja mä väärässä. Eikä se mua haittaa eikä tommonen äksyily estä mua esittämästä yhtään mitään.

Mä esitän tässä samalla toisenkin idean: Kun puhutaan jostain sukupuoleen liittyvästä asiasta, voitko sä yrittää sellasta että sä joskus esittäisit jonkun asian silleen että "minä itse toivoisin tai haluaisin tms että...." ja sitten se asia. Että ei väkisin yrittäis vääntää niitä kaikkia hommia silleen että ei sano että toivoo tai haluaa jotain vaan pyrkii perustelemaan sen ikään kuin se olis joku looginen välttämättömyys tai paras juttu. Mulle toi on nyt uus ajatus, mutta mä mietin tässä semmosta keskustelua jossa mä vaikka sanoisin että mä kyllä nyt haluaisin että olis sekä miesten ja naisten vessoja että unisex-vessoja. Mulla olis tälle tämmäsiä perusteluja tai näiden asioiden takia mä koen että tää nyt olis myös järkevää. EDIT: Niiden järkiperusteiden ohella ehkä olis olennaista sanoa esim että koska unisex-vessa mahdollistaa tällaisen ja tallaisen arvokkaan ja hyvän kokemuksen. Sit että mitä hyvää siinä ihan oikeasti kokee. Ja vaikka vielä miesten vessasta että mitä hyvää tai hienoa siinä on ja selittää se. Sehän perustelee tavallaan tämmöstä asiaa paremmin kuin joku kuivakka asiaselitys siitä, miksi muidenkin moraalisista syistä pitäis haluta tätä samaa.

Mut että ownais sen oman preferenssinsä myös. Sit joku voi sanoa että no mä toivoisin että olis yleisinä vaan unisex-vessoja ja mun mielestä tää on järkevää koska XYZ.

Ihan samalla tavalla siis perusteltais mutta mulle se ehkä ainakin lois jopa semmosta että no...  miten noi hyvät asiat tossa toiveessa vois toteutua, eikä se vähennä sen arvoa että se on oikeesti jonkun toive. Sit jos myös ilmaisis oikeita omia haluja sellasista asioista, mihin omasta mielestä sisältyy hyviä ja arvokkaita asioita, se vois vähentää sellasta, että perustelee jotain tosi etäännytetyn tason ideaaleja ja on ite aika kaukana siitä missään omassa toiminnassa.

Siis että sä päätyisit vaikka perustelemaan teoreettisessa keskustelussa jotain ties mitä kantoja, ja sit sun käytännön toiminta ja reaktiot kuitenkin paljastaa, että sulla on ihan toisenlaisia haluja ja toiveita oikeasti. Kai nyt voi olla näinkin, mut siis... mä mietin että oisko se jotenkin parempi sit oikeesti myöntää tossa tollanen taso että sä kuitenkin rakennat perusteluketjua jonkun tavoitteen takia ja tehdä se itsellekin näkyväksi. Et se tavoite voi olla joku moraalisesti arvostettava ja hyvältä näyttävä kanta. Tai sit se voi olla jotkut kokemukset ja konkreettiset asiat, mitkä on sun mielestä hienoja, hyviä tai arvokkaita.

Mut en mä tiedä Ehkä toi ajatus on täysin paskaa. Mun täytyy sitä miettiä lisää.

[Aave]

^^
safiiri,

En enää lukenut kirjoittamaasi, eikä minua tänään kiinnosta enää yhtään enempää olla osallisena tylsään elämääsi, ja merkityksettömiin tulkintoihisi. Jankkaa, vänkää, mälvää ja ruodi loppuilta Toopen kanssa, olette minulle samanarvoista - eli huonoa - seuraa. 

[safiiri]

^^
safiiri,

En enää lukenut kirjoittamaasi, eikä minua tänään kiinnosta enää yhtään enempää olla osallisena tylsään elämääsi, ja merkityksettömiin tulkintoihisi. Jankkaa, vänkää, mälvää ja ruodi loppuilta Toopen kanssa, olette minulle samanarvoista - eli huonoa - seuraa.

Niinpä niin. Seura on "huonoa", kun et enää pysty julistamaan viesteissäsi omaa ylemmyyttäsi muihin (= kaikkiin muihin) verrattuna. 

[a4]

Samalla tavalla kuin, jälkiviisaasti toki, kannattaisin naisille housuvapautta tai toppuuttelisin höyryjunien ja automobiilien vauhdin terveyshaittoja kammoavia, niin kannattaisin samoja vessoja sukupuolettomasti kaiken värisille.
Ei unicolorvessoina tai unisexvessoina vaan ihan vaan vessoina, kaikille.

Näkisin tämänkin realistisesti mahdollisena, koska ihminen on sosiaalinen, sopeutuvainen ja lajinakin muuttuva eläin ja siksi muuttuvat ihmiskulttuurit monenkirjavia tavoiltaan eli moraaliltaan.

Italianopettajani päivitteli usein, kuinka avoimesti nuoret italialaiset puhuvat seksistä julkisilla paikoilla.
Palkoista puhumisen tabuluonne on osasyy siihen, että naiset ansaitsevat Saksassa keskimäärin 21 prosenttia vähemmän kuin miehet.
Siinä missä suomalainen paheksuisi sääntöjen rikkomista hiljaa itsekseen, saksalainen valistaa vieruskaveriaan auliisti – vaikka saunan lauteilla.
Monet kiinalaiset heittävät suomalaiseen korvaan suorilta, jopa epäkohteliailta tuntuvia kommentteja ulkonäköön tai elämäntilanteeseen liittyen.
https://yle.fi/uutiset/3-9817679
Käytöstavat vaihtelevat voimakkaasti kulttuurista toiseen. Yhteisiä tavoitteita ovat kohteliaisuus, rehellisyys ja toisen huomioonottaminen. Niihin pyritään kuitenkin eri tavoin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Käytöstapa
Älä kurota vain yhdellä kädellä – käyntikortit kuuluu ojentaa ja ottaa vastaan molemmin käsin.
Älä käyttäydy liian ammattimaisesti. Henkilökohtaisen elämän ja työn yhdistäminen on osa kulttuuria.
Sana "ei" on todella harvinainen työhön liittyvissä asioissa. Voit kiertää sen esimerkiksi lauseella "tämä voi olla haastavaa", pysymällä hiljaa tai vaihtamalla puheenaihetta.
Älä ota asioita itseesi, ja valmistaudu siihen, että puheesi keskeytetään. Se on normaali osa keskustelua, ja keskeytykset kannattaakin ottaa merkkinä siitä, että keskustelukumppani on kiinnostunut sinusta ja ajatuksistasi.
Älä hämmästy, jos toimisto on suljettuna pari tuntia kesken päivän.
Ole vakuuttava heti ensitapaamisella. Kättely on kaiken A ja O: purista sopivissa määrin, ajoita kättely oikein ja muista ottaa katsekontakti. Kättelyn onnistuminen saattaa vaikuttaa koko tapaamisen kulkuun.
https://www.ef.fi/blog/language/kulttuurierot-tyoelamassa/
Hurjempiakin kulttuurisia hyväksi katsottuja tapoja on ollut ja on yhä. Vanhusten, sairaiden, vauvojen tappamista. Kehojen silpomista ja vastaavaa muokkaamista. Ihmisuhreja. Ym.

[safiiri]

Juuri siksi sun kannattais lopettaa tekemästä näitä analyysejäsi minusta ja ajattelustani juuri niiden sotkuisten tulkintojen varassa.

Mä taas toivoisin että sä tekisit mun tekstistä ylipäätään tulkintoja ja johtopäätöksiä ja analysoisit enemmän kuin mitä sä nyt teet. Mutta no. Tää on kai just yks aspekti siitä, että millasta keskustelua kukin haluaa käydä. Mä sanoin tässä vaan että minä koen että sinä sotket sukupuoleen liittyviä käsitteitä toisiinsa. Jos se nyt on taas tällanen asia, mitä ei saa sanoa, niin totta kai se on ikävää jos se loukkaa. Ja sä voit siinä olla täysin oikeassa, että tollasta ei pitäis vaan sanoa käsittelemättä niitä ongelmia joihin viittoilee. Mutta mä sanon nyt että mä olen tässä jo aivan helvetisti käsitellyt ja yrittänyt reilusti purkaa auki kaikenlaista, enkä mä nyt jaksa. Siihen jää auki se mahdollsuus että sä olet tässä täysin oikeassa ja mä väärässä. Eikä se mua haittaa eikä tommonen äksyily estä mua esittämästä yhtään mitään.

Niin, sinä siis ensin itse sotkit biologisen ja sosiaalisen sukupuolen keskenään ja väitit minun esittäneen niistä jotakin, mitä mielestäni en ollut väittänyt, enkä varsinkaan niin tunnista ajattelevani. Siksi halusin oikaista sinun väitteesi minun ajattelustani. Se oli mielestäni tosi kummallinen, kun siinä vaiheessa keskustelua mun pointti oli koko ajan ollut, että sukupuolessa on sekä fysiologinen että sosiaalinen puolensa, joiden samastaminen on mielestäni ymmärrystä hämärtävää. Siten on siis mielestäni tavattoman hölmöä yrittää esittää väitteitä sosiaalisesta sukupuolesta ja perustella niitä biologialla. Toki niillä on toisiinsa yhteyksiäkin, mutta tuon yhteyden luonne ja vaihtoehdottomuus on asia, jota olisi syytä pystyä pohtimaan, eikä sitä ole syytä ottaa annettuna.

Kuten nyt sulla on halua väittää, että on tarpeellista, että sosiaalinen yhteisö saa jollain tapaa olla mukana päättämässä siitä, asettuuko yksilö siihen tyttöjen vai poikien jonoon. Mun mielestä taas asian pohdinta pitää aloittaa jo siitä, onko tällainen sukupuolitettu jono yleensäkään tarpeellinen vai ehkä pelkkä tapa, jonka perustelut ovat vanhentuneet tai joiden taustalla on ajattelua, jonka kyseenalaistaminen on ihan perusteltua. Vaikkapa siksi, että se aiheuttaa haittaa osalle ihmisistä. Tai jopa kaikille ihmisille.

Mä esitän tässä samalla toisenkin idean: Kun puhutaan jostain sukupuoleen liittyvästä asiasta, voitko sä yrittää sellasta että sä joskus esittäisit jonkun asian silleen että "minä itse toivoisin tai haluaisin tms että...." ja sitten se asia. Että ei väkisin yrittäis vääntää niitä kaikkia hommia silleen että ei sano että toivoo tai haluaa jotain vaan pyrkii perustelemaan sen ikään kuin se olis joku looginen välttämättömyys tai paras juttu. Mulle toi on nyt uus ajatus, mutta mä mietin tässä semmosta keskustelua jossa mä vaikka sanoisin että mä kyllä nyt haluaisin että olis sekä miesten ja naisten vessoja että unisex-vessoja.

Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että asioista keskustellaan ja esitetään useita näkemyksiä. Mutta nyt sä jälleen teet päätelmiä mun ajattelusta sen perusteella, millaisen tunnerektion minun tapani kirjoittaa sinussa herättää. Sen perusteella luot itsellesi mielikuvan siitä, miten kiihkeä, ehdoton ja kuuntelemiseen kyvytön olen. Tuo toimintatapasi luon minulle tunteen, että et lopultakaan ole kiinnostunut siitä, mitä ajattelen, vaan tärkeää on vain se, miten varovaisesti asian ilmaisen. Mittarina on oma reaktiosi ja tunteesi. Se ei sinua kiinnosta, mikä mahtaa minun reaktioni ja tunteeni olla. Tunnut asettavan asiassa joustamisen ja sopivaksi sovittautumisen kokonaan minun kontolleni. Kun en sitä haluamallasi tavalla tee, olet loukkaantunut. Tämä sitten on minun suunnaltani syntyvä vaikutelma, joka tuskin vastaa sitä omaa mielikuvaasi tilanteesta. Esitän sen vain siksi, että minulle syntyy vaikutelma kuin uskoisit siihen, että vain sinun vaikutelmasi on totta. Siksi et halua kuunnella, miten asia minun suuntaani näyttäytyy. Kun siitä yritän kertoa, koet sen pahana.

Mulla olis tälle tämmäsiä perusteluja tai näiden asioiden takia mä koen että tää nyt olis myös järkevää.

Mulla taas on tässä sellaisia perusteluja, että olen kuunnellut niitä, joille sukupuolittain jaetut vessat muodostavat ongelman. Olen myös ollut tilanteissa, joissa sukupuolittain jaetut vessat tarkoittavat pitkää jonoa naisille, kun paikalla on lähinnä naispuolisia, mutta vessat ovat 50-50 % molemmille. Silti on kyse vain kahdesta vierekkäisestä erillisestä yhden istuttavasta kopista. Tällaiset järjestelyt nyt vain ovat turhauttavia, kun kuitenkin sosiaalisesti ajatellaan, että sitä ovessa lukevaa merkintää on syytä noudattaa. Jako sukupuolittain noissa tapauksissa on täysin turha. Aiemmin oli vieläpä tapana, että vain siinä naisille osoitetussa oli potta / vaipanvaihtomahdollisuus. (Sittemmin tuli tavalliseksi , että ne löytyvät invavessasta, joka kolmantena liitettiin vaihtiehtojen joukkoon.) Kyllä minusta on syytäkin hiukan kyetä pöyhimään näitä käytäntöjä ja kysyä, onko niissä oikeasti mitään järkeä.

Omassa tämänhetkisessä  miljöössäni asia on ratkaistu siten, että juuri tuollaisista pikkuvessoista on poistettu sukupuolijako ja ne ovat mallia unosex. Sen sijaan talossa olevat kaksi isoa vessatilaa, joissa on saman oven takana kymmenkunta vessakoppia, on jaettu sukupuolittain. Se on ihan järkevää, vaikka nykyään myös tuollaisiin on kehitetty unisex-ratkaisuja - ja vaikkapa otettu käsienpesualtaiden korkeuksissa myös pyörätuolilla liikkuvat. Kyse on siis siitä, että on mahdollista pohtia, mikä on toimiva ja mahdollisimman hyvin kaikki huomioiva ratkaisu. Tämä on mahdotonta, mikäli asiasta ei voida edes keskustella ilman suuria tunteita.

EDIT: Niiden järkiperusteiden ohella ehkä olis olennaista sanoa esim että koska unisex-vessa mahdollistaa tällaisen ja tallaisen arvokkaan ja hyvän kokemuksen. Sit että mitä hyvää siinä ihan oikeasti kokee. Ja vaikka vielä miesten vessasta että mitä hyvää tai hienoa siinä on ja selittää se. Sehän perustelee tavallaan tämmöstä asiaa paremmin kuin joku kuivakka asiaselitys siitä, miksi muidenkin moraalisista syistä pitäis haluta tätä samaa.

No kerro, onko miestenvessassa jokin sellainen hyvä kokemus tarjolla, jota sinä pidät itsellesi tärkeänä? Itse en koe naisten vessoissa mitään tällaista erityistä hyvää. Mutta olen kuitenkin myös tietoinen niistä, joille tämä jatkuva tehtävä ilmaista sukupuoltaan on hankalaa. Suomenkielisessä ympäristössä sentään asia ei tule esiin lähes joka lauseessa kuten niissä kielissä, joissa pitää jatkuvasti valita, kutsutaanko ihmistä mieheksi vai naiseksi. Suomenkieliset usein höpötteleekin pronominejaan miten sattuu ihan viattoman hölmöinä, kun omassa kielessä ei valintaa ole olemassakaan.

Mut että ownais sen oman preferenssinsä myös. Sit joku voi sanoa että no mä toivoisin että olis yleisinä vaan unisex-vessoja ja mun mielestä tää on järkevää koska XYZ.

No näin olen mielestäni tehnyt, mutta harvoin se kelpaa vastaukseksi. Nämä omat perustelut päinvastoin halutaan todeta pätemättömiksi ja ennen kaikkea sellaisiksi, että niitä ei pidä huomioida, koska naistenvessojen jono ei ole riittävä perustelu ja muunsukupuoliset on sellaisi harvinaisia friikkejä, joita ei enemmistön pidä joutua murehtimaan. End of discussion. Kun tämän keskustelunkulun on muutamaan kertaan käynyt läpi, niin hieman turhauttaa, että vaikkapa sinä poimit sieltä loppupäästä keskustelua muka-ideologisen ja muka-kuuntelemattoman puheenvuoroni edustamaan "keskustelutapaani".

Ihan samalla tavalla siis perusteltais mutta mulle se ehkä ainakin lois jopa semmosta että no...  miten noi hyvät asiat tossa toiveessa vois toteutua, eikä se vähennä sen arvoa että se on oikeesti jonkun toive. Sit jos myös ilmaisis oikeita omia haluja sellasista asioista, mihin omasta mielestä sisältyy hyviä ja arvokkaita asioita, se vois vähentää sellasta, että perustelee jotain tosi etäännytetyn tason ideaaleja ja on ite aika kaukana siitä missään omassa toiminnassa.

Siinä tapauksessa sun ehkä kannattais lukea keskustelusta myös ne vaiheet, joissa näin on yritetty toimia. On vähän rasittavaa, että nyt sulla on jo ilmeisesti lukkoon lyötynä näkemys, että mä olisin tätä kysymystä lähestynyt aina alunperinkin runttaamalla julistaen ja ilman noita ehdottamiasi perusteluja ja oman näkökulman esittelyä.

Siis että sä päätyisit vaikka perustelemaan teoreettisessa keskustelussa jotain ties mitä kantoja, ja sit sun käytännön toiminta ja reaktiot kuitenkin paljastaa, että sulla on ihan toisenlaisia haluja ja toiveita oikeasti. Kai nyt voi olla näinkin, mut siis... mä mietin että oisko se jotenkin parempi sit oikeesti myöntää tossa tollanen taso että sä kuitenkin rakennat perusteluketjua jonkun tavoitteen takia ja tehdä se itsellekin näkyväksi. Et se tavoite voi olla joku moraalisesti arvostettava ja hyvältä näyttävä kanta. Tai sit se voi olla jotkut kokemukset ja konkreettiset asiat, mitkä on sun mielestä hienoja, hyviä tai arvokkaita.

Ei. Tämä on nyt taas sun puolelta väite, että sä muka näet mun ajatteluun itseäni paremmin, joten tulet nyt sitten itseäni viisaampana kertomaan, että oikeastaan tosiaan ajattelen eri tavalla kuin ajattelen. Ymmärtänet, miksi en voi ostaa sun väitettä tässä? Me ei nimittäin olla samassa tasaveroisessa asemassa pohtiessamme sitä, mitä mä oikeasti ajattelen. Mulla on asiaan nyt vain parempi pohja. Siksi onkin niin rasittavaa yhä uudestaan joutua selittämään, että sä nyt olet vedellyt vääriä johtopäätöksiä ja tulkintoja jostain kirjoittamastani, koska sä et hiffannut sitä ironiaa, joka avaisi viestin pointin. Tässä kesksutellessamme näin on muuten käynyt useita kertoja. Sä et tunnu tajuavan sitä, että mä kirjoitan aika usein jotain sellaista, joka on ilmiselvän päin seiniä -kanta. Mutta se pointti onkin siinä, että lähtökohtana on jonkun toisen kirjoittajan esittämä väite, jonka logiikkaa mä sitten imitoin. Siten usein sun moite on itse asiassa sen myöntämistä, että väite johtaa toden totta loogisiin ongelmiin. Unohdat vain sen, että kyse olikin alunperin jonkun toisen kirjoittajan väitteestä, ei mun omasta. Myönnän, sangen monimutkaista tällainen. My bad.

Kuten nyt tämä opettajan sukupuoli-juttu: JOS (konditionaali) uskomme, että opettajan sukupuoli ratkaisee pedagogiset kyvyt - ja ne ovat miehillä paremmat - niin silloin jokainen huono miesopettaja todistaa toisin. Tietenkin se viisaampi lähestymistapa olisi ajatus, ettei sukupuoli ehkä ole pedagogiikan tason tae. Loogisesti kestämätön on kuitenkin ajatus, että vain huonot naisopettajat todistavat naisten olevan huonoja opettajia, mutta huonot miesopettajat ovat pelkkä anomalia ja oikeastaan miehet voisivat pelastaa peruskoulun, jos vain heidät "päästettäisiin" päättämään asioista. Tämän vieläpä todistaa se tuttu miespuolinen opettajakaveri, joka kertoi, mikä koulussa mättää.

Kun me siis mitä ilmeisimmin ollaan todella lähellä näkemyksissämme toisiamme, emmekä kumpikaan usko siihen, että pedagoginen pätevyys on sukupuolikysymys, niin on jännää, että sä silti tunnet suurta tarvetta moittia minun näkemyksiäni. Tai olla löytävinäsi niiden takaa sen, miten "oikeasti" uskon naisten olevan sittenkin sukupuolensa johdosta parempia. Odotatko nyt ihan tosissasi, että "tunnustaisin" ajattelevani noin vastoin sitä, mitä asiasta ajattelen?

[Melodious Oaf]

Nyt on väliaikaisesti niin, että mä en edes lue safiirin juttua, vaan mä nyt sanon lisää siitä, mitä mä ite olin ajatellut. Tää nyt ei tarkoita että ne ei olis siis hyviä juttua myös, vaan mä pyrin palaamaan niihin silleen että mä sit oikeasti keskityn siihen tekstiin kunnolla sit kun käydään suoraan toiselle osoitettua keskustelua. Eli siis kun musta tuntuu että mua kiinnostaa ja mä nyt ite haluan avata itselleni tätä mun yhtä ideaa, niin se kuitenkin haittais keskittymistä siihen mitä joku toinen sanoo, jos se taas puhuu nyt eri asioista ja haluaa puhua niistä Et vaikka toi kuulostaa tylyltä niin ei sitä tarvi ottaa silleen.

Niin siis...  musta edelleen näyttää että siinä on joku pointti sellasessa kysymyksessä, jossa kuitenkin on kyse preferensseistä ja haluista se, että kyllä sitä keskusteöuia olis tervettä käydä' sellasena oikeasti niistä haluista ja niiden taustalla olevista hyvistä ja arvokkaista kokemuksista puhumisena ja ihan oikeasti nauvotteluna tältä pohjalta.

Varmasti intersektionaalinen feminismi esimerkiks sanois tässä, että meidän moraalisesti pitäis puhua siitä, mitä tollasia hyviä ja arvokkaita kokemuksia ei tällä hetkellä edes synny ja kenellä ei ole ääntä puhua niiden semmosista. Että saatais semmonen keskusteluun näkyväkäksi.

Mä en väheksy tätä, vaan tää on oikeasti tärkeää ja sellainen suuri oivallus.

Tosta voi kuitenkin esittää sellasen kritiikin, jonka oikeellisuutta voi nyt itse kukin miettiä arvioimalla vaikka sitä, miten on itse nähnyt täällä keskusteltavan. Mitä jos meille on jo syntynyt tollasen ajattelun takia sellanen imperatiivi tähän, että kaikki kannat pitäis rakentaa tolleen ei omakohtaisesti vaan täysin abstraktisti ja moraaliperusteisesti jonkun semmosen varaan että sulla on nyt joku käsitys siitä, kuka tässä on se heikoilla oleva jolla on tai vois olla se arvokas kokemus?

Mitä jos tää johtaa siihen että meillä on jotain pseudofaktakeskustelua, missä yhdet puhuu pseudoluonnontieteellisillä argumenteilla silleen, että ne nyt vaan valitsee jonkun vision ja sit ne selittää että vittu kunnioittakaa mua ja mun luonnontiedettä. Toiset taas puhuu jostain feminismin ymmärtämisen tärkeydestä joka helvetin välissä ja olettaa että muut ei ole sitä ymmärtäneet ja tän takia kaikki mitä ne sanoo jotenkin väärinymmärretään koko ajan.

Se mikä tossa on tapahtunut on, että koska nyt oletettavasti joku ei saa niitä arvokkaita kokemuksia ja jollain ei ole sitä ääntä, kukaan ei enää puhu omasta puolestaan ja me ei enää kohta osata puhua silleen normaalisti ja terveesti mistään yhteisiä asioita koskettavasta jutusta. Tää selittää myös sitä aika kiinnostavasti, miksi jotkut kokee feminismin niin tärkeilevänä ja ikävänäkin asiana.

Mä nyt ainakin olisin valmis sanomaan, että jos se oikeesti tuottaa ns. tavallisten rivikansalaisten tavalliseen keskusteluun tommosta kyvyttömyyttä puhua asioista omasta näkökulmasta tai edes tunnustaa että siinä kuitenkin olis sellainen ihan perustason erilaisten halujen ja toiveiden ristiriitatilanne, niin onhan siinä nyt oikeasti myös kritiikille semmosta osumakohtaa, että sekin pitäis kai sitten ottaa melkoisen vakavasti.

Mä en ihan tietoisesti puhu tästä silleen dramatisoiden että kuka kärsii, vaan oon puhunut noista hyvistä ja arvokkaista kokemuksista. Ihmiset kärsii joka tapauksessa. Jollekin voi olla ahdistava kokemus se että pitää valita miesten tai naisten vessa. Jollekin voi olla ahdistava kokemus joku unisex-vessaan liittyvä homma. Sama kokemus jota voi luonnehtia tälleen potentiaalisesti ahdistavaksi voi olla jollekin myös avartava tai arvokas tai sellanen jossa se näkee hyvää.

Jos sä kroonisesti asetut jonkun raportin tai kuvitellun jutun mukaan sellaseen positioon että nyt hirvee homma koska jotakin ahdistaa ja joku kärsii, no oikei, mutta millä sä mittaat tässä sitä, että nyt tän sun mielestä heikossa asemassa olevan tyypin potentiaalinen ahdistus on joku perusta ajatella että tää sen kokemus pitää poistaa heti?

Ylipäätään mä en ehkä keskittyis semmoseen että kuinka paljon joku selittää että tämmönen ja tämmönen ahdistaa. Tai sen voi silleen hyväksyä että joo, meillä kaikilla on tämmösiä kantoja että "en halua X". Mut siitä pitäis olla aika pitkä matka vielä siihen että jostain tommosesta tuntemuksesta ja siihen liittyvästä perustelusta yleistetään semmonen "kukaan ei saa X" -muotoinen homma. Voi silti kunnioittaa sitä, että okei, tää nyt ihan oikeasti on sulle ahdistavaa. Mutta miksei ihan yhtälailla vois kunnoittaa tässä sitä, että joku sanoo että sille unisex-vessat on.

Et siis jollet sä puhu asioissa omasta näkökulmasta ja omista tuntemuksista, silloin sulla hämärtyy väkisin jotenkin se, mistä tässä on kyse. Sä et ole sellaisessa asemassa jossa normaalisti oltais kun käydään jotain neuvottelua. Sä voit sanoa että mä edustan tässä nyt sellasia ihmisiä jotka XYZ tai joista olen kuullut XYZ. Mut se on vähän sama oikeastaan kuin Aaveen hyvät ystävät joilta se on saanut kuulla yhtä ja toista. Miten sä pystyt niitä kuultuja asioita muka prässäämään ja arvioimaan että no, kuinka pitkälle tämmönen sitten vois joustaa, ja toisekseen, mikä tässä on se oikeasti tärkeä ydin niiden näkökulmasta?

Väitän että aika vaikea suoritus se kyllä on.

Ja siis... jos sä nyt tosiaan edustat jotain ihmisryhmää tai sä haluat leikkiä että ikään kuin edustaisit, niin nää on asioita erikseen. Mut jos sä koko ajan edustat jotain ryhmää silloinkin kun sun ehkä pitäis puhua sun omasta puolesta (kukaan muu taas ei sitä voi yhtä hyvin tehdä), niin onhan sekin aika onneton tilanne toisaalta. Että tollasta ois sit keskustelu noin niin kuin aina.

[safiiri]

^Tuohon viitaten - ja lukematta myöskään koko tekstiä kovinkaan huoella - vain sivuhuomautan, että hyvin usein näissä keskusteluissa jokin näkökulma tulee nimetyksi feminismiksi ennemminkin muiden keskustelijoiden kuin itse näkökulman esittäjän taholta. Sitä käytetään leimana, jonka perusteella näkemys on mahdollista todeta huonoksi - ja perusteluna esiin marssitetaan jokin toinen niinikään feminismiksi luokiteltu näkemys, josta sitten ikäänkuin toinen vastuutetaan sen "yhteisen" ideologian perusteella.

Tämä on sikäli tavattoman kummallinen lähestymistapa, että nykyfeminismi on moniäänistä ja pitää sisällään myös toistensa kanssa ristiriitaisia näkemyksiä. Siten oikeastaan feminismiksi kutsuminen ei vielä kerro juuri mitään siitä, millaiset ajatusmallit jonkun ajattelun taustalla mahdollisesti olis. Lisäksi tietenkin minusta on ihmisen oman päätöksen ja ilmoituksen asia, josko haluaa sitoa oman ajattelunsa tai jonkin esittämänsä ajatuksen johonkin aatteeseen tai ajatusperinteeseen. Se ohessa minusta on myös sellainenkin mahdollisuus olemassa, että erilaisia ilmiöitä voi pohtia /sama yksilökin) jopa useamman ajatusmallin, diskurssin tai ideologian kautta. Valittu näkökulma nimittäin paljastaa ilmiöistä erilaisia puolia. Sen hahmottaminen, että tällaisia erilaisia näkökulmia voidaan ottaa havaintojen pohjaksi ei vielä edellytä, että samalla jotenkin ehdottomasti kielletään muut. Itse ajattelen ennemminkin, että on erinomaisen hyvää oman ajattelun kyseenalaistamista yrittää soveltaa useampia mahdollisia näkökulmia asioihin. JOidenkin kohdalla itsellä tökkii enemmän, joidenkin kohdalla vähemmän. Essentialismi on itselleni sellainen näkökulma, joka tuntuu kyseenalaistuvan kovin helposti, eikä se vaikuta tarjoavan kovin houkuttelevia näkymiä. Sen kautta lähinnä vaikutetaan päädyttävän naturalistiseen virhepäätelmään ja kaiken kaikkiaan se vaikuttaa mallilta, joka toimii ihan älyttömän huonosti siinä muutosvauhdiltaan kiivaassa ihmisyhteisön todellisuudessa, jossa tällä hetkellä elämme.