Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Mistä miesten ja naisten pitäisi puhua keskenään?

Aloittaja Melodious Oaf, helmikuu 11, 2020, 09:49:32

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - maaliskuu 03, 2020, 09:41:04
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - maaliskuu 02, 2020, 20:06:16
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - maaliskuu 02, 2020, 06:06:40
Mä en sanois noin, että "biologisia sukupuolia on kaksi". Geneettisesti ja suvullisen lisääntymisen kannalta se systeemi on binäärinen, mutta geeni-ilmaisu tuottaa siihen enemmän kuin kahta varianttia. Geenien lisäksi sukupuoleen vaikuttaa hormonit ja ympäristö ja kulttuuri, ja tässä mielessä ei ole järkevää pelkistää sitä siihen, että olis vaan kaks fysiologista perustaa, jolta ihmiset ponnistaa, ja tähän sitten tulis päälle jotain kulttuuria.

Ois vissiin ongelmallista yrittää lähestyä näitten kahen (fysiologinen ja kulttuurinen tms.) suhdetta silleenkään, että aattelis vaikka 200 tärkeintä fysiologista perustatekijää, ja sit siihen päälle jotain kulttuuria? Että ne pitää vaan ajatella samanaikaisesti vaikuttaviksi? Jos näin, niin onkohan se aika haastavaa sukupuolentutkimuksen kannalta? Kuvittelis, että biologialle se selitettävä asia ei ois se yksilön ilmiasu, tai sen käyttäytyminen tai se rooli, jota se päätyy ympäristössään "esittämään", vaan niile vois riittää selitellä jotain variaatioita jossain ilmiasujutussa liittyen joihinkin hormonaalisiin tekijijöihin tai jotain. (?) Ja sit sukupuolentutkimukselle taas se selitettävä asia oiskin ne ilmiasut, tai ne roolit, joita yksilöt päätyy ottamaan? En oo varma. Teki mieli vielä jatkaa tästä aiheesta vähän, niin keksin tällaisia.

Tai emmä tiedä, oliko tässä nyt sittenkään niin järkeä. Kyllähän 200 fysiologista perustatekijää huomioituina päältävän kulttuurin teoretisoinnissa jo aika paljon tekis. (Liikaa jne.)

Kyllähän kai tieteentekeminen juuri sitä vaatii, että joskus käsitellään isojakin muuttujien lukuja. Itse muistelen Näkkärillä Neon juuri Nirppiksessä esittäneen sitä, että varsinainen, tieteelliseksi katsottu sukupuolentutkimus kyllä olisi juuri tätä, että ristiin haarukoidaan yhtä lailla genetiikkaa, biologiaa, jne. Eli että kyse todellakaan ei ole ainoastaan hörhöfemistien vauhkoamisesta ja halusta kumota käsitys sukupuolista, kuten herkästi halutaan ymmärtää. Sääli, että niistä viesteistä ei jäänyt mitään talteen, olivat erittäin perusteellisia ja asiantuntevia.

Usein sukupuolista keskusteltaessa nostetaan kritiikkiin sekin, että miksi juttu kääntyy trans- tai intersukupuolisiin. Minusta siinä on semmoinen järki, että näiden molempien ilmiöiden tutkiminen, vaikka vielä onkin jokseenkin alkutekijöissään (varmoja, tieteellisesti valideja päätelmiä on vähän), on antanut aika paljon myös cis-sukupuolen tutkimiselle.

T: Xante

Aave

#361
Nimimerkit Xantippa, kertsi ja a4 voivat kysyä nimimerkiltä Lenny, mitä heille vastasin. Hän kun on poistanut vastaukseni, enkä aio kirjoittaa niitä enää uudelleen. :)

Edit: Löytyvät Saksitut -ketjusta. Sinne vain lukemaan.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 02, 2020, 20:20:01
Sukupuolineutraaliushan rikkoo biologiaamme vastaan, koska sukupuolet ovat jo kromosomeiltaan ja geeneiltään erilaisia.
Miksi siten muotien ja ääliöideologioiden tulisi kyseenalastaa normaaleja eroja kahden sukupuolen välillä?
Minusta on rikkautta, jos ja kun miehet ja naiset ovat erilaisia.

No samalla logiikalla sun homogeenisuusvaatimukset rikkoo biologiaa vastaan, koska - geneettisesti me olemme ihan kaikki erilaisia. Siten yksikään nainen ei ole kuin toinen nainen, eikä mies kuin toinen mies. ääliöideologiasi vain selittää, että kaikkien pitäisi olla kuin samasta puusta veistettyjä ja erilaisuus on yhteiskuntaa rikkovaa.

Toope

Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 03, 2020, 15:41:30
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 02, 2020, 20:20:01
Sukupuolineutraaliushan rikkoo biologiaamme vastaan, koska sukupuolet ovat jo kromosomeiltaan ja geeneiltään erilaisia.
Miksi siten muotien ja ääliöideologioiden tulisi kyseenalastaa normaaleja eroja kahden sukupuolen välillä?
Minusta on rikkautta, jos ja kun miehet ja naiset ovat erilaisia.

No samalla logiikalla sun homogeenisuusvaatimukset rikkoo biologiaa vastaan, koska - geneettisesti me olemme ihan kaikki erilaisia. Siten yksikään nainen ei ole kuin toinen nainen, eikä mies kuin toinen mies. ääliöideologiasi vain selittää, että kaikkien pitäisi olla kuin samasta puusta veistettyjä ja erilaisuus on yhteiskuntaa rikkovaa.
Yhteiskunta toimii paremmin, jos pääosa yhteisöstä jakaa samoja arvo/moraalikäsityksiä, on ehkä muutenkin suht. samanlaista. Heterogeenisyys yhteiskunnassa voi helposti johtaa yhteiskunnan koheesion rapautumiseen, jolloin eri ryhmät eivät halua/kykene toimimaan yhteisen edun eteen, vaan omien etujensa.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 03, 2020, 20:16:07
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 03, 2020, 15:41:30
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 02, 2020, 20:20:01
Sukupuolineutraaliushan rikkoo biologiaamme vastaan, koska sukupuolet ovat jo kromosomeiltaan ja geeneiltään erilaisia.
Miksi siten muotien ja ääliöideologioiden tulisi kyseenalastaa normaaleja eroja kahden sukupuolen välillä?
Minusta on rikkautta, jos ja kun miehet ja naiset ovat erilaisia.

No samalla logiikalla sun homogeenisuusvaatimukset rikkoo biologiaa vastaan, koska - geneettisesti me olemme ihan kaikki erilaisia. Siten yksikään nainen ei ole kuin toinen nainen, eikä mies kuin toinen mies. ääliöideologiasi vain selittää, että kaikkien pitäisi olla kuin samasta puusta veistettyjä ja erilaisuus on yhteiskuntaa rikkovaa.
Yhteiskunta toimii paremmin, jos pääosa yhteisöstä jakaa samoja arvo/moraalikäsityksiä, on ehkä muutenkin suht. samanlaista. Heterogeenisyys yhteiskunnassa voi helposti johtaa yhteiskunnan koheesion rapautumiseen, jolloin eri ryhmät eivät halua/kykene toimimaan yhteisen edun eteen, vaan omien etujensa.

Harmi homma, mutta kun homogeenisuus vaatisi biologian vastaista samanlaisuutta. Jännää, ettei se sinua TÄSÄÄ haittaa ollenkaan, ettei biologinen fakta suo mahdollisuutta märkään päiväuneesi.

Toope

En tuolla homogeenisyydellä toki suljettua yhteisöä tarkoita. Ihmisten kohdalla kansa on ihan riittävän suuri populaatio, jossa ei synny sisäsiittoisuusongelmia, vaikka Husu Hussein mitä väittäisikin.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 04, 2020, 21:54:25
En tuolla homogeenisyydellä toki suljettua yhteisöä tarkoita. Ihmisten kohdalla kansa on ihan riittävän suuri populaatio, jossa ei synny sisäsiittoisuusongelmia, vaikka Husu Hussein mitä väittäisikin.

No jaa. Jollain tasolla se, kenen kanssa haluaa seurustella tai vaikka tehdä jälkeläisiä, ei minusta ole sellainen asia, johon pitää tulla sanomaan, että se pitää tehdä esimerkiksi geneettisesti kantasuomalaisen kanssa tai pitää tai ei saa valita kumppania jolla on jokin tietty tausta.

Onhan täällä perinnöllistä alttiutta sydänsairauksiin ja hengitystiesairauksiin ja varmaan muuhunkin. Nämä kaksi ovat ihan selvästi havaittavissa. Mutta en mä toisaalta pidä sitä minään hirveän suurena ongelmana, vaan se on kai ihan luonnollista meidän kokoiselle populaatiolle tällä historialla.

Siis mun kanta tähän on, että on typerää vaatia, että pitäisi haluta kumppaniksi joku ulkomaalainen, mutta yhtälailla, jos jollain on semmoinen, että kokee tosi viehättäväksi jonkun kreikkalaisen tai ihan minkä vaan muun taustaisen, ei kai siinäkään nyt mitään vikaa ole.

Eli siis... mä en usko siihen, että se tuottaa jotain erityistä erinomaisuutta, että kantasuomalaiset lisääntyy keskenään tai siihen että tämmösen jotenkin "pilaa" se, jos tänne sekoittuu muutakin ainesta. Ja toisaalta siinä ei myöskään ole mitään vikaa, että kantasuomalaiset pariutuu ja/tai lisääntyy keskenään.

Melodious Oaf

#367
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - maaliskuu 02, 2020, 20:06:16
Ois vissiin ongelmallista yrittää lähestyä näitten kahen (fysiologinen ja kulttuurinen tms.) suhdetta silleenkään, että aattelis vaikka 200 tärkeintä fysiologista perustatekijää, ja sit siihen päälle jotain kulttuuria? Että ne pitää vaan ajatella samanaikaisesti vaikuttaviksi? Jos näin, niin onkohan se aika haastavaa sukupuolentutkimuksen kannalta? Kuvittelis, että biologialle se selitettävä asia ei ois se yksilön ilmiasu, tai sen käyttäytyminen tai se rooli, jota se päätyy ympäristössään "esittämään", vaan niile vois riittää selitellä jotain variaatioita jossain ilmiasujutussa liittyen joihinkin hormonaalisiin tekijijöihin tai jotain. (?) Ja sit sukupuolentutkimukselle taas se selitettävä asia oiskin ne ilmiasut, tai ne roolit, joita yksilöt päätyy ottamaan? En oo varma. Teki mieli vielä jatkaa tästä aiheesta vähän, niin keksin tällaisia.

En tiedä, pysynkö mä nyt tässä ihan täysin kärryillä.

Mulle itselle oli nyt aivan viime viikkoina hyödyllinen tapa nähdä tai jäsentää sukupuolta ja siihen liittyvää ilmiöinä se, että siinä on iso kirjo kaikenlaisia asioita, jotka ihan oikeasti vaikuttaa. Näistä yksi lohko on "kokemukset (ehkä erityisesti painottuu varhaiset kokemukset) ja ylipäänsä opitut asiat". Siis tää on vähän sellanen iso paketti jota vois ja pitäis edelleen avata. Mä luulen että yks ongelma on juuri se, että se on jo itsessään niin iso ja laaja kokonaisuus, että kun selitetään mitä tahansa havaintoaineistoa, selityksen saa aina rakennettua poistumatta tältä lohkolta ollenkaan.

Sitten jos puhutaan vaikka siitä, miten pitäis kasvattaa tai opettaa lasta, tai millasia käytöksen normeja pitäis olla, mun mielestä tämmösessä päädytään ihan oikeasti haitallisiin ja huonoihin visioihin sillä, että ollaan unohdettu fysiologia ja laajempi biologinen tai muu perspektiivi. Hyvä esimerkki on se, että puhutaan vaikka tunteiden ilmaisusta ja käsittelystä ja sit vaikka erityisesti itkemisestä. Päädytään esittämään, että meidän kulttuuri on tässä patriarkaatin sairaalla tavalla vinouttama, koska miehet ei saa itkeä tai ylipäätään ilmaista tunteita. Sit tää aiheuttaa helvetisti kaikkia ongelmia ja kaikilla on sen takia vaikeaa ja kurjaa ja ties mitä.

Sitten kun siihen tuo sellaista laajempaa perspektiiviä... a) katsoo rauhassa, miten ne asiat nyt oikeasti on ja b) miettii aika tarkkaan näitä ihmisten erilaisia fysiologisia perustoja ja c) sit vasta yrittää hahmottaa, mikä tässä nyt olis se keskustelun aihe tai se, missä kukin kokee tai näkee jotain ongelmaa -- mun mielestä tämmösen jälkeen toi edellisessä kappaleessa esitetty lähestymistapa ihan todella näyttäytyy semmosena, että onhan sillä nyt erittäin vaikea saada hyvää aikaan muuta kuin vahingossa :D

Toki mä en nyt pyrkinyt siinä esittämään mahdollisimman suopeaa tai ymmärtäväistä tulkintaa jostain pelkästään kulttuuria painottavasta patriarkaatti-selityksestä tunteiden purkamiseen ja ilmaisuun liittyen. Ihan varmasti siitä tota enemmän olis asiaa irrotettavissa, mutta nähdäkseni mun koko pointti  seisoo siitä huolimatta ihan tukevasti.

Melodious Oaf

#368
^ Norsulle vielä:

Se voi olla yksi tekijä tässä, että on "helpompaa" tai "mukavampaa" tai "hauskempaa" rakentaa vapaasti selityksiä silleen, että puhutaan vaan kulttuurista ja siitä pelkistetyistä "rooleista" tai muista rakenteista. Mut se ei mun mielestä oikein ole hyvä perustelu joltain sukupuolentutkijalta, että on liian vaikeaa, jos on kulttuuri ja fysiologia ja kaikki tämmönen samaan aikaan, ja on kivempaa puhua vaan siitä kulttuurista.

Ne kulttuurin rakenteista tehtävät pelkistykset, ja tällanen vois olla vaikka joku "rooli" jonka joku päätyy ottamaan, on sellasia, että ne helposti lähtee johonkin ihan laukalle ja lapasesta, jos sulla ei ole mitään velvoitetta "maadoittaa" niitä näkemyksiä oikeasti fysiologiaan tai johonkin muuhun tämmöseen. Jos semmosta ei koko ajan pyritä tekemään ja olla siinä aktiivisia, millä niistä "rooleista" tai muista pelkistyksistä puhuttaessa herättäis kyseenalaistamaan sitä että hei, mitä jos tää nyt onkin ihan väärässä tää koko idea tässä kohtaa?

Kun sitähän voi vaan esittää ja perustella ihan jatkuvasti, että tässä meidän skeemassa tää nyt menee näin, ja se perustuu näiden ja näiden ihmisten aiemmin tekemälle työlle :D ja jotain tommosta. Mutta sen pitäis kuitenkin mennä niin, että sun teoria ei ole se, joka esittää ne kysymykset, vaan että tämmöstä just pyrittäis ehkäisemään. Eli että ensin on joku havaintoaineisto, ja se on se, mitä selitetään. Mitä vähemmän havaintoaineisto on sidoksissa tiettyyn teoriaan, sen parempi. Sitten voidaan esittää, että tästä havaintoaineistosta olis nyt tällainen teoria, ja kuitenkin jostain pitäis tulla tähän sellanen kyseenalaistus, että entä jos tää ei menekään näin ja jos tää rakennettais ihan uudestaan, mihin silloin palattais.

Vaaraton Norsu

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - maaliskuu 06, 2020, 09:51:40
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - maaliskuu 02, 2020, 20:06:16
Ois vissiin ongelmallista yrittää lähestyä näitten kahen (fysiologinen ja kulttuurinen tms.) suhdetta silleenkään, että aattelis vaikka 200 tärkeintä fysiologista perustatekijää, ja sit siihen päälle jotain kulttuuria? Että ne pitää vaan ajatella samanaikaisesti vaikuttaviksi? Jos näin, niin onkohan se aika haastavaa sukupuolentutkimuksen kannalta? Kuvittelis, että biologialle se selitettävä asia ei ois se yksilön ilmiasu, tai sen käyttäytyminen tai se rooli, jota se päätyy ympäristössään "esittämään", vaan niile vois riittää selitellä jotain variaatioita jossain ilmiasujutussa liittyen joihinkin hormonaalisiin tekijijöihin tai jotain. (?) Ja sit sukupuolentutkimukselle taas se selitettävä asia oiskin ne ilmiasut, tai ne roolit, joita yksilöt päätyy ottamaan? En oo varma. Teki mieli vielä jatkaa tästä aiheesta vähän, niin keksin tällaisia.

En tiedä, pysynkö mä nyt tässä ihan täysin kärryillä.

Mua vissiin vaan kiinnosti tuolloin, kun olit sanonut että "ei ole järkevää pelkistää sitä siihen, että olis vaan kaks fysiologista perustaa, jolta ihmiset ponnistaa, ja tähän sitten tulis päälle jotain kulttuuria". Ja niinhän se varmaan onkin. Niin mietin sit vaan, että onks mielekästä ollenkaan ajatella että voitais ensin ottaa joku biologinen perusta, ja sit aatella, et "okei, tässä tää on" ja alkaa sit miettimään sukupuolen kulttuurista ulottuvuutta. Ja sit siitä tuli toi "200 tärkeintä perustatekijää." Että riittäskö 200, jos ei 2. Mä en edelleenkään tiedä.

Mun mielestä meillä oli täällä semmoinen "fenomenologinen" juttu vähän meneillään, että mietit mitä hormonit tekee pojan ja tytön kokemuksille niitten alkaessa vaikuttaa, ja miten niitten kokemusmaailmat sit eroaa. Sit oli jotain siitäkin, että kuukautiskierto ikään kuin "fenomenologisesti" generoi naisille kokemuksia, joita miehllä ei tietenkään ole. Ja sit yksilöitten välillä eroja aiemmissa kokemuksissa ja sitä kautta kokemuksessa, mitkä nyt ei ehkä yhteiskunnallisista ilmiöistä kiinnostuneen kannalta välttämättä niin hirveen mielenkiintoisia. JA SIT lopulta oli päällä tää kysymys, että miten sit erilaisia puolia, joita itsessä on, pystyy / voi integroida osaksi omaa identiteettiä.

Ja että ehkä se "kulttuurinen" sit pystyy vaikuttamaan tommosiin juttuihin, että mitä voi / uskaltaa / keksii integroida johonkin pysyvämpään käsitykseen itestä. Kyllähän muitten pilkka ja tuomio pelottaa, ja kunnioitus ja ihailu houkuttaa. Mut sit taas hormonaalinen ym. vaikuttaa suoraan siihen kokemukseen, joka vaan on, ja rajoittaa ja mahdollistaa ja ohjaa kiinnostuksen kohteitakin. Ja tästä sit siihen, että joo, jos ruvetaan kauheesti normittamaan (puhuttaessa kasvatuksesta jne.), millaisen "uuden miehen" tai "uuden naisen" pitäisi olla, mut sit ei oo ollenkaan mietitty nyt sit vaikka niitä olemassa olevia hormonaalisia eroja, niin sit voi olla että päädytään vaatimaan jotenkin "luonnottomia" asioita.

Mut sit on olemassa esim. semmoinenkin mahdollisuus, että hormonaalinen ja kulttuurinen vuorovaikuttavat. Itse asiassa vois epäill sitä jopa aika todennäköiseksikin, ainakin jossain määrässä. Niin sukupuolentutkijan asema on kyllä aika vaikea. En kadehdi. Vaikea tyydyttää kaikka vaatimuksia, joita ehkä ihan kohtuudellakin voidaan esittää.

Vaaraton Norsu

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - maaliskuu 06, 2020, 10:07:55
Kun sitähän voi vaan esittää ja perustella ihan jatkuvasti, että tässä meidän skeemassa tää nyt menee näin, ja se perustuu näiden ja näiden ihmisten aiemmin tekemälle työlle :D ja jotain tommosta. Mutta sen pitäis kuitenkin mennä niin, että sun teoria ei ole se, joka esittää ne kysymykset, vaan että tämmöstä just pyrittäis ehkäisemään. Eli että ensin on joku havaintoaineisto, ja se on se, mitä selitetään. Mitä vähemmän havaintoaineisto on sidoksissa tiettyyn teoriaan, sen parempi. Sitten voidaan esittää, että tästä havaintoaineistosta olis nyt tällainen teoria, ja kuitenkin jostain pitäis tulla tähän sellanen kyseenalaistus, että entä jos tää ei menekään näin ja jos tää rakennettais ihan uudestaan, mihin silloin palattais.

Joo. Jonkinlainen "omalakisuus" saattais muuten hyvin olla vähän kaikkienkin tieteiden ongelma. Tai vaikka jossain tietojenkäsittelytieteessä, niin ehkä ei jokaiselle algoritmitutkijalle vaan riitä omaa nerokasta tutkimuskysymystä, ja sit päädytään vääntämään jostain pienistä variaatioista jossain toteutustavoissa, en mä oikeastaan tarkkaan tiedäkään (ei oo mun spesialiteetti yhtään millään tavalla). Että jotenkin kaikki vaan päätyy kiertämään samaa itseään ruokkivaa kehää. Syntyy porukoita ja journaaleja, jotka on kiinnostuneita tietynlaisista kysymyksistä, ja sitä kautta aukeaa urapolkuja tietyntyyppisten kysymysten selvittelijöille. Tai jotain. 

Aave

#371
Mies= Kansanomainen käsite kun kyseessä on ihmisuros, viitaten lajiin Homo Sapiens.
Nainen= Kansanomainen käsite kun kyseessä on ihmisnaaras, viitaten lajiin Homo Sapiens.
Hermafrodiitti= Lisääntymiskelvoton, viitaten kaikkiin nisäkäslajeihin. Anomalia, luonnonoikku.

Näin yksinkertaista se luonnon näkökulmasta on, kansanomaisin käsittein.

Geenit ovat sillä tavalla pettämättömiä, että niissä ei voi havaita mitään "muunsukupuolisuutta". Minä voin uskoa olevani sukupuoliselta identiteetiltäni rynnäkkökopteri, mutta geenien puitteissa semmoinen uskomus ei mene millään tavalla läpi. Se ei edes kiinnosta. Se sen sijaan kiinnostaa, että jos ei tiedä mikä se on, niin nussi sitä. Jos se tulee siitä raskaaksi, niin se on nainen. Eli siis ihmisnaaras, voi hyvä tavaton! Se naaras voi myös kuvitella olevansa rynnäkkökopteri, mutta luonto antaa sille filosofialle ihan yhtä tasa-arvoisesti piut ja paut. Se tuli raskaaksi, eli naaras se silloin on.

Naarasta pidetään jollain tavalla virheellisesti pyhänä, kun sillä on mahdollisuus tulla tiineeksi. Siinä vain somasti unohtuu, että uros se vasta kantaakin elämää mukanaan koko ajan - sperma on elävää eritettä ja nestettä, elämän virtaa. Vain ja ainoastaan siitä voi nainen tulla raskaaksi, ei mistään muusta. Tässä yhtälössä jollain "muunsukupuolisuudella" ei ole mitään sijaa. Se joka muuta väittää on mielenhäiriöinen, peseytymätön torppari!
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Xantippa

Sieltä sitä tuli taas Aaveelta tätä ylivertaiseen osaamiseen ja tietämiseen perustuvaa tarinaa.

Mistähän lähtien intersukupuoliset ovat kaikki olleet lisääntymiskelvottomia - ja ai niin, kaikki muuthan ovat lisääntymiskykyisiä! Jokainen nainen tulee raskaaksi, kun sitä vaan nussii. Ja jokainen mies pystyy nussimalla saattamaan naisen raskaaksi.

T: Xante




Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: Aave - maaliskuu 07, 2020, 06:20:06
Mies= Kansanomainen käsite kun kyseessä on ihmisuros, viitaten lajiin Homo Sapiens.
Nainen= Kansanomainen käsite kun kyseessä on ihmisnaaras, viitaten lajiin Homo Sapiens.
Hermafrodiitti= Lisääntymiskelvoton, viitaten kaikkiin nisäkäslajeihin. Anomalia, luonnonoikku.

Näin yksinkertaista se luonnon näkökulmasta on, kansanomaisin käsittein.

Ensimmäiset kaksi riviä toimii perusteluina sille, miksi nainen ja mies on ihan hyviä ja valideja käsitteitä. Niiden rivien kanssa mun ainoa ongelma on se, että ei sitä sapiensia tossa kirjoiteta isolla. Näyttää vitun tyhmältä, jos sen vielä tolleen kursivoi ja sitten nimenomaan ei osaa.

Hermafrodiitti taas tuottaa sekä naaras- että koiraspuolisia sukusoluja. Se ei ole mikään erityisesti lisääntymiskyvyttömistä nisäkkäistä käytetty termi. Suvullinen lisääntyminen on "luonnon näkökulmasta" vaan yksi tapa hoitaa se homma, eikä siihen liity mitään erityistä magiaa.

Viimeisen rivin kohdalla jään noiden huomioiden jälkeen väkisin ihmettelemään, että mitähän vittua tässä tarkoitetaan luonnolla. Sisältääkö se asfaltin ja jalkakäytävien reunakivet, vai puhutaanko tässä jonkun 55-vuotiaan ronskisti puhuvan eräoppaan suulla silleen, että luonto on joku juttu, jonne se vie ihmisiä ja jossa kaikki asiat on hyvin yksinkertaisia. 

Mut joo. Toi genetiikkaosuus on aika lailla paskaa. Sä tarjoat siinä tällasen operatinalisoinnin käsitteille nainen ja mies, että nainen on se, joka voi tulla raskaaksi ja varmaan sitten mies se, joka voi saattaa raskaaksi. Muut ei ole kumpaakaan ja ne on luonnonoikkuja :D

Haluaako arvoisa rynnäkköhelikopteri (sekin on typerä klisee) lukita tän vastauksen ja käyttää näitä kansanomaisia käsitteitä tästä lähtien vain ja täsmälleen noilla määritelmillä?

Melodious Oaf

#374
Mä heitän tähän nyt spesifimmän vastaesimerkin. Otetaan tämmönen kaveri kuin Heikki. Se on 185 cm pitkä, sillä on sattumoisin tuuhea kokoparta ja muutenkin kehossa miehen ulkoiset vermeet ja fysiologia. Heikki ja Sanna eivät meinaa saada lasta. Asiaa tutkitaan, ja selviää, että Heikillä on mieheksi varsin korkea testosteronitaso. Lisäksi Heikillä on kromosomitasolla joku pieni poikkeama, ja vaikka sillä on vietit ja sitä panettaa ja se tuottaa spermaa ja muuta, sen sperma ei kuitenkaan sisällä sukusoluja ollenkaan. Se vaatii tarkempaa tutkimusta, tuottaako sen kivekset kuitenkin niitä sukusoluja vai ei, jolloin ne ei vaan tulis ulos normaalisti, ja tietysti tota kromosomitason poikkeamaakin on tosi vaikea havaita. Pitää tietää, mitä etsii ja olla siihen oikeat välineet.

Nyt meillä on terminologinen ongelma. Onko Heikki mies, onko Heikki uros. Onko Heikki hermafrodiitti.

Näihin kysymyksiin on mun mielestä olemassa oikeasti vastauksia, mutta niitä on vaikea löytää tolla Aaveen skeemalla.