Lääkkeet

[ROOSTER]

Sisätautien erikoislääkäri ja yksilöllisen lääkehoidon asiantuntija Jari Forsström kertoo lääkkeistä ja niiden vaikutuksista.

Lempiaiheeni ovat lääkehoidon komplikaatiot. Ne ovat hyvin yleisiä. Suomessa myydään lääkkeitä noin 4 miljardilla ja hoidetaan lääkkeiden aiheuttamia komplikaatioita 2 miljardilla. Eli jokaista euroa kohden, joka lääkehoitoon käytetään, joudutaan käyttämään 50 senttiä komplikaatioiden hoitoon.

Tietysti sitten lääkkeiden aiheuttamien komplikaatioiden hoitoon käytettyjen lääkkeiden aiheuttamiin komplikaatioihin käytetään lääkehoitoa 25centtiä jne...

Vain otettu lääke auttaa, lääkkeitä ei kuitenkaan kannata ottaa kuin tarpeeseen. Mahdollisten haittavaikutusten selvittely kannattaa, vanhukset alkavat usein kaatuilla esim. kolesterolilääkkeen seurauksena. Voi miettiä, kumpi on vaarallisempaa: lievästi koholla oleva kolesteroli, vai pään kolahtaminen pöydänkulmaan kaatuessa.

Pelkkien uhkien hoitaminen lääkitsemällä voi olla myös vaaraksi. Kalliiden vitamiinien sijaan voisi myös yrittää syödä paremmin ja joissain tapauksissa myös enemmän.

[Toope]

...Pelkkien uhkien hoitaminen lääkitsemällä voi olla myös vaaraksi. Kalliiden vitamiinien sijaan voisi myös yrittää syödä paremmin ja joissain tapauksissa myös enemmän...

Iso osa terveysongelmistamme on elintaso-tauteja, itse aiheutettuja. (Lihavuus, liikkumattomuus, sokeri tms.).

[ROOSTER]

Jo keskiajalla osattiin kierrätys. Nykyisten lääketehtaiden kauhu - uudelleenkäytettävä pilleri oli silloin käytössä.

Keskiajalla antimonia käytettiin lääketieteessä laksatiivinä. Tällainen antimoni-pilleri oli uudelleenkäytettävä, minkä lisäksi luottamusta keskiajan lääketieteeseen hivenen nakertaa se tosiseikka, että antimoni on myrkyllistä.

https://www.researchgate.net/profile/Teemu-Oehman/publication/326020558_Etela-Pohjanmaan_kuntakivet_-_Nayttelyopas_The_municipal_stones_of_Southern_Ostrobothnia_-_Exhibition_guidebook/links/5b3408f1a6fdcc8506d6ede4/Etelae-Pohjanmaan-kuntakivet-Naeyttelyopas-The-municipal-stones-of-Southern-Ostrobothnia-Exhibition-guidebook.pdf

Kun nielty (metalli)pilleri poistui kehosta ulosteen mukana, se tongittiin esiin ja kas - taas se oli käyttövalmis. Siitä liukenee vain hieman tehoainetta käyttökerralla.

Kaikki kemialliseen vaikutukseen perustuvat lääkkeet ovat myrkkyjä, annos ratkaisee.

Tai ei aina. Samoihin aikoihin toinen yleisesti käytetty lääke oli elohopea. Sillä on paha taipumus kerääntyä kehoon ja soluihin.

Lyijyä käytettiin viinin makeuttamiseen ja kosmetiikkaan. Vismutti on ollut toimiva mahalääke.

Mahavaivat ovat olleet varmaan aika yleisiä aikoina jolloin kylmäsäilytys oli vaikeaa ja hygienia heikkoa. Mikä tahansa myrkky joka auttoi, edes hetkellisesti, otettiin kiitollisuudella vastaan.

[Norma Bates]

https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/

Kansainvälinen PSSD Network on syntynyt SSRI-lääkkeiden lopettamisen jälkeen jatkuvien seksuaalisuuteen liittyvien haittojen ympärille, mutta viestii muistakin lopettamisen jälkeen jatkuvista ongelmista. Vertaistukea saavat myös Emman tavoin muistakin psyykenlääkkeistä ongelmia saaneet.

PSSD tulee sanoista Post-SSRI Sexual Dysfunction. Seksuaalisuuden ongelmat, varsinkin miesten erektiohäiriöt, ovat selkeästi havaittava ja helposti myös eläinkokein tutkittava ilmiö, jota on ehkä juuri siksi selvitetty muita haittoja enemmän. PSSD näkyy läheisyys- ja seksihalujen puutteen lisäksi monenlaisina ongelmina seksuaalisen mielihyvän kokemisessa sukupuolesta riippumatta.

"PSSD:tä vähätellään väittämällä, että kyse on vain esiin tulleista masennuksen oireista, mutta esimerkiksi sukuelinten tunnottomuus ei ole masennuksen oire", kertoo eri SSRI-lääkkeitä vuosia käyttänyt Siiri. Hän on lopettanut käytön noin kaksi vuotta sitten ja on työkykyinen, mutta katsoo lääkityksen pilanneen elämänsä.

"Pahinta on, että tunnekokemukseni ovat latistuneet ja tuntoaistini on alentunut. Olen menettänyt erogeenisen tuntoaistin lähes kokonaan enkä tunne seksuaalista mielihyvää ollenkaan. Miten sallitaan, että lääketieteellä puututaan näin pyhään asiaan, jolla on valtava merkitys ihmisten hyvinvoinnille?"

...

PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu.

Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta.

Neurologi Risto O. Roine on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. "Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö", hän painottaa.

...

"Potilasasiakirjoihini on kirjoitettu, että 'potilas puhuu serotoniinitasapainosta'. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että mitään kemiallista epätasapainoa ei ole koskaan edes osoitettu, vaan kyseessä on ollut lääkeyhtiöiden markkinointikeino."

Serotoniinihypoteesi syntyi 1960-luvulla masennuslääkkeiden kehityksen rinnalla. Tutkimustuloksia sitä vastaan alkoi näkyä jo 1990-luvulla, ja 2000-luvulla todettiin, ettei serotoniinivaje selitä masennusta. Nykyään ajatellaan, että depression taustalla voi olla eri ihmisillä hyvin erilaisia fysiologisia ja psykososiaalisia syitä, eikä siihen liittyviä mekanismeja täysin tunneta. Nykyisin pidetään mahdollisena, että joillakin potilailla siihen saattaa liittyä serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöitä.

Omat kokemukseni mielialalääkkeistä eivät ole erityisen myönteisiä. Ensimmäisen kerran söin SSRI-lääkettä (Sepramil) keväällä 1997 kun burn out ja sen aiheuttama masennus riivasi (yhä). Lääkäri ei kertonut sivuvaikutuksista yhtään mitään, ja kun sydän oli hakannut kaksi viikkoa, lopetin lääkkeen. Kun myöhemmin 1998 yritin käyttää lääkettä uudestaan, käyttö tyssähti vieläkin nopeammin, kun ensimmäisenä yönä iski erittäin paha akatisia ja olo oli hirveä. (Luonnollisesti olin ottanut vain puolikkaan tabletin, sellaisen neuvon sentään olin jostain saanut aloittamista varten.)

Seuraavan kerran söin SSRI-lääkettä (Sepram) 2001 - 2002 työpaikkakiusaamisen ja ainoan ystävän kuoleman perään muistaakseni 7 kk. Käytön alussa orgasmin saamisesta tuli erinomaisen vaikeaa. Olo oli muuten hyvä ehkä pari viikkoa, sitten mieliala lässähti. Annostakin nostettiin. Kesän tultua oli olo parempi ja lopetin lääkityksen kuin seinään. Vähän huippasi päästä, mutta ei sen kummempi olo.

Kunnes sitten vuoden 2003 lopulla alkoi olemaan vähän ikävä olla ja sitten 2004 rämähtikin semmoinen masennus että sen miellän nimenomaan aivojen häiriötilaksi, kun muisti ja keskittymiskyky lähti. Onhan tuota vähän mietiskellyt että jos EN olisi käyttänyt SSRI-lääkettä paria vuotta aiemmin, niin olisiko tuollaista tilaa ikinä tullutkaan.

Siitä eteenpäin oli useita lyhyitä kokeilujaksoja SSRI-lääkkeiden kanssa. Eniten tuli kokeiltua Sepramia eli sitalopramia. Aina mieliala laski vähän aikaa käytettyä. En muista oliko syksy vai kevät mikä vuosi, kun aloituksen jälkeen tuntui että kaikki autot tulevat liikenteessä päälle kun valaistus oli sellainen että varjot vipattivat kaduilla miten sattuu. Selvästikin Sepram aiheutti minulle paniikkituntemuksia eli ahdistusta.

Kokeilin myös Sertralinia, jälleen akatisia (hyi helvetti). Ja Cipramilia (essitaloprami). Jälkimmäisestä tuli tunnelama ja mieleen tuli myös kuolema-ajatuksia. Ei sellaisia kuin yleensä millä tulee leikiteltyä, vaan ei saanut valita ajatteleeko kuolemaa vai ei.

Viimeisen kerran söin SSRI-lääkkeitä eli jälleen Sepramia 2010 kun tuli ero. Ja se oli viimeinen vikatikki, koska ahdistuin niin että meinasin seota tykkänään. Jännä kun lääkkeen sivuvaikutukset aiheuttavat pahemman olon kuin se syy jonka takia niitä alkoi syömään.

Seroquelia (ketiapiini) söin jossain vaiheessa unettomuuteen, kun psykiatri lykkäsi ilmaisen näytepakkauksen. Siitäkin tuli akatisia, mutta väsyin niin että nukahdin ja tuskatila ei kestänyt kauaa. (Sama juttu on ollut satunnaisesti Triptylin kanssa.) Tulin Seroquelia syödessä niin väsyneeksi ja kärttyiseksi, että en sitten jatkanut sitäkään. Ja mitään psykoosia minulla ei ole koskaan todettu, eli tuo oli sitä sen aikaista muotia (joka ilmeisesti jatkuu edelleen) että psykoosilääkkeitä syötetään kelle tahansa unettomuuteen. Jotkut tykkää, jotkut ei.

Omat kokemukseni eivät tietenkään ole tiedettä, mutta lurittelin ne nyt tähän kun kysymys on siitä että mitä negatiivisia kokemuksia psyykenlääkkeistä voi tulla.

Tuollainen tilanne että masennuksia yms. hoidetaan tässä maassa mieluummin lääkkeillä kuin esim. terapialla kertonee kyllä siitä miten tunnekylmiä ja empatiakyvyttömiä me suomalaiset olemme. Ihminen nähdään pelkkänä koneena joka pitää rukata kuntoon lisäämällä sinne jotain koneöljyä jotta rattaat jaksaa raksuttaa. Ei toimi kaikille. Ja tämän touhun takia suhtaudun skeptisesti myös ruoan kaikkivoipuuteen, eli että masennus se vaan hokkuspokkus katoaa kun keksii syödä juuri oikeita ruoka-aineita.

Omalla kohdallani kävi näemmä nyt niin, että kun aloitin hormonikorvaushoidon, alkuun tuli jotenkin tasaisempi olo niin että ei ollut erityisen masentunut olo. Mutta tässä kun on taas ollut pidempi putki ilman auringonvaloa, niin ei ole erityisen häävit fiilikset. Minun kohdallani syystä tai toisesta valolla on suuri merkitys.

[Socrates]

^ Jos lääke poistaa panetuksen, sitä pitäisi määrätä kaikille.

Noi muut sivuvaikutukset ei toki kivoja.

[Hayabusa]

^ Jos lääke poistaa panetuksen, sitä pitäisi määrätä kaikille.

Päin vastoin. Poliitikkommehan ovat kehoittaneet ihmisiä panotalkoisiin. Eli tarvitaan panetuslääkettä. 

[Karikko]

Kaikki kemialliseen vaikutukseen perustuvat lääkkeet ovat myrkkyjä, annos ratkaisee.

Tai ei aina. Samoihin aikoihin toinen yleisesti käytetty lääke oli elohopea. Sillä on paha taipumus kerääntyä kehoon ja soluihin.

Lyijyä käytettiin viinin makeuttamiseen ja kosmetiikkaan. Vismutti on ollut toimiva mahalääke.

Mahavaivat ovat olleet varmaan aika yleisiä aikoina jolloin kylmäsäilytys oli vaikeaa ja hygienia heikkoa. Mikä tahansa myrkky joka auttoi, edes hetkellisesti, otettiin kiitollisuudella vastaan.

Ihmiset ovat olleet herkkäuskoisia ja ovat edelleen. Usko voi myös "parantaa" siinä mielessä- mielen parantavan "voiman avulla- eli mielialakin vaikuttaa terveydentilaan.

Myrkyille sekään ei taida voida mitään.

[Hayabusa]

Noita SSRI-lääkkeitä on moitittu pitkään. Vaikuttavat kovin eri lailla eri ihmisiin. Sivuvaikutuksissa on ollut hyvinkin vakavia tapauksia. Annostus pitää säätää potilaalle yksilöllisesti ja seurannan on oltava paikallaan jottei lääke muutu myrkyksi. Onkin aiheellisesti kysytty: "eikö ole vaihtoehtoja?"

[ROOSTER]

Onkin aiheellisesti kysytty: "eikö ole vaihtoehtoja?"

Eräällä henkilöllä oli iho-oireita, nivelsärkyjä, pääkipuja ja vatsa-oireita. Nuo jälkimmäiset tulivat ensimmäisiin määrätyistä lääkkeistä.

Kysyin, että onkohan hoidot nyt kohdallaan. Hän kertoi, että uskoakseen kaikki oireet häviäisivät jos joku laittaisi satatonnia tilille.

Monelle olisi varmaan suuri apu juuri tuosta. Muutamissa tapauksissa se voisi tulla yhteiskunnallekin halvemmaksi.

[kertsi]

Jos masennuslääke heittää hypomanian puolelle (siihen tuo akatisia vähän viittaisi?), niin siitä on esitetty, että kyseessä ei olisikaan sitten masennus, vaan kaksisuuntainen mielialahäiriö. Luullakseni tämä on yleinen käsitys alalla, ainakin seuraavan mukaan, ks. alla. (Maallikkona arvelisin myös, että lääkeresistenssikin voisi viitata samaan suuntaan.)

Kun masennuslääke auttaa liikaa (Duodecim)
Jos mielialahäiriön ensimmäinen jakso on masennustila, käytetään masennustilan diagnooseja, mutta yksikin hypomaaninen, maaninen tai sekamuotoinen jakso muuttaa masennustilojen diagnoosit (F32 ja F33) kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi (F31). Kaksisuuntaiset mielialahäiriöt ja pelkät masennustilat tulee erottaa toisistaan, koska masennuslääkkeiden käyttö yksinään kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakson hoitona voi kääntää masennuksen maniaksi (Stakes 1995, Kaksisuuntainen mielialahäiriö: Käypä hoito -suositus 2008).

Ja:

Alan pioneeri Dunner on esittänyt, että selkeästi yksisuuntaista masennusta potevilla masennuslääkkeen kyky provosoida hypomaniaa on hyvin pieni ja että havaittu kohtalainen riski depressiopotilailla perustuu erheelliseen diagnostiikkaan: yksisuuntaisesti masentuneiksi luullut potivatkin kaksisuuntaista häiriötä (Chun ja Dunner 2004). Aika näyttää, mihin diagnoosijärjestelmien kehittäminen "pehmeämmän" bipolaarispektrin alueella johtaa (Dunner 2003) ja mikä masennuslääkityksen asema siinä on.

Mutta, en siis tiedä, voiko akatisian ottaa merkkinä hypomaniasta. Molemmissa esiintyy ainakin motorista levottomuutta, kyvyttömyyttä istua paikallaan. Hypomaniassa lisäksi kai mielialan kohoamista ja jopa euforiaa. (Tätä muistaaseni Normalla ei esiintynyt masennuslääkkeen sivuvaikutuksena.)

Jos asia on niin kuin pidän mahdollisena (hypomaniasta), silloin olisi hoitovirhe lääkäriltä määrätä yhä uusia masennuslääkkeitä potilaalle, joka ei sairastakaan masennusta vaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ylipäätänsä olen sitä mieltä, että turvallisinta olisi suostua ottaa vastaan psyykenlääkehoito sen alan asiantuntijalta eli psykiatrilta, jonkin terveyskeskuksen yleislääkärin sijaan.

Kaksisuuntaiseen on ihan omat lääkkeensä. Ja se on vakava sairaus.

[Norma Bates]

Akatisia EI ole mikään psyykkinen kiihtymystila. Tilaa on hemmetin vaikea kuvailla sellaiselle joka ei ole sitä kokenut, mutta itse olen käyttänyt termiä "koko kehon levottomat jalat". Tunne on siis erittäin fyysinen. Myöskin sitä voisi kuvailla "sisäiseksi kutinaksi jota ei voi raapia", vaikkakaan tunne ei ole kutina. Se on vain äärimmäisen vastenmielinen tuskatila. Ei se ole suonenvetokaan, mutta tuskaisuuden aste olisi öpauttia samaa luokkaa. Erityisesti jos tämä iskee kun odottaa sängyssä unta, niin se on kertakaikkiaan kamala tila. Yrität maata aloillasi, mutta mitä pidempään pakotat itsesi olemaan paikoillasi, niin sitä ällöttävämpi tunne kehoon tulee. Sitten liikahdat. Mutta hetken päästä sama paska alkaa alusta, eli ei se uusikaan asento auta yhtään mitään.

Kun akatisia tuli väsyttävästä lääkkeestä kuten Seroquel, tai tulee Triptylistä joka myös tekee ihmisistä väsähtäneitä, niin ainakin itselläni se helvetti ei ollut kokoöinen, kun nukahti kesken kitumisen. Mutta Seronilin ja Sertralinin kanssa olikin eri asia, koska ne lääkkeet eivät väsytä (ainakaan minua). Siksi ne oli pakko lopettaa heti, koska sitä helvettiä ei toista yötä olisi enää jaksanut.

Ihmeellistä kyllä on että Seronilista ei tullut tuollaista heti ekalla kerralla keväällä 1997, vaan vasta loppuvuodesta 1998 kun yritin aloittaa sen uudestaan (olinkohan lie jostain sitten lukenut aloitusoireista, että en enää pelännyt sitä sydämen hakkaamista mikä oli aiemmin ollut?)

Itselläni on diagnosoitu keskivaikea masennus ja "muu ahdistuneisuushäiriö". Paniikkihäiriöstä ei ole puhuttu koskaan, eikä bipolaarisuudesta, siitä huolimatta että pisimmillään kävin kuutisen vuotta mielenterveystoimistossa psykiatrin ja jonkin sosiaalihenkilön pakeilla (jälkimmäiselle kävin juttelemassa olisiko ollut parin viikon välein, psykiatri hoiti sitten ne lääkäripuolen asiat). Eiköhän tuollaisessa ajassa olisi käynyt ilmi jos bipolaarisuutta olisi.

Kesti kuitenkin tosi kauan ennen kuin osasin käyttää sanaa "ahdistus". Ihmettelin itsekin että aina välillä koin jotain mitä paremman puutteessa nimitin "hysteeriseksi masennukseksi". Eli tuli todellakin ahdistus, ja sitten kun sitä oli jonkin aikaa kestänyt, väsähti ja sitten oli entistäkin masentuneempi. Ei ollut millään tavalla hyvä olla missään vaiheessa. Toki kun aloitti Sepramin, saattoi jonkin aikaa olla sillä tavalla hyvä olla mikä on kai lähellä normaalia oloa, mutta aina se sitten lässähti pakkasen puolelle jonkin ajan päästä.

Sitten kun viimein olin löytänyt ahdistus-sanan ja sain sen diagnoosinkin, se sosiaalinainen jolle kävin juttelemassa sanoi että ei sinusta ole saanutkaan tyypillisen masentuneen kuvaa. Olen siitä eteenpäin sitten olettanut että nimenomaan ahdistus on se mikä minua piiskaa elämässä eteenpäin, enkä ole jäänyt klassisesti sänkyyn makaamaan. Meinaan jos masennus pahenee ja alkaa mennä jutut överiksi, kuten nyt esim. siivoaminen, niin kyllä se sitten jossain vaiheessa alkaa niin ahdistamaan että pakko alkaa tekemään asioita.

Toka eksähän tosiaan sai hyötyä SSRI-lääkkeistä, mutta omalla kohdallani en katso hyödyksi että pari viikkoa on ok (paitsi että ei ole, kun sivuvaikutukset rassaavat), ja sitten ei enää olekaan. Ja onhan se mietityttänyt että oliko niistä lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä. Aikamoista venäläistä rulettia ihmisten aivoilla pelataan.

[kertsi]

Tämän seuraavan mukaan (lääkkeiden sivuvaikutuksena tulleeseen) akatisiaan kuulusi musertava valtava kipu:
https://www.madinamerica.com/2018/11/drug-induced-akathisia/
(En tiedä, miten oikein suhtautua tuohon. "Big Pharmasta" kohkaaminen kyllä aina soittaa hälytyskelloja.)
Lisäys. On siis vain yhden ihmisen näkökulma ehkä.
Siinä myös esitetään, että akatisia olisi neurologinen liikehäiriö. Videon nainen liikehtelee koko ajan aika omituisesti.

[Norma Bates]

En ole aiemmin kyllä kuullut "musertavasta valtavasta kivusta", mutta toisaalta silloin kun se olo oli kamala Seronilin ja Sertralinin takia, liikehdin koko hemmetin yön. En tiedä että miltä olisi tuntunut jos olisin pakottanut itseni olemaan liikkumatta. Kyllä siinä sellainen olo että meni kokoajan kamalammaksi ja kamalammaksi mitä pidempään oli liikkumatta.

Ja sitten tosiaan Seroquelin ja Triptylin kanssa lähtee taju ennen kuin tuska etenee huippulukemiin.

Neurologinen liikehäiriö kuulostaa terminä täysosumalta. Pakko olla se.

[Socrates]

Erilaisia neurologisia liikehäiriöitä, jotka eivät liity lääkkeisiin on vino pino. Niitten tunnistaminen, erottelu toisistaan saati syntymekanismi on lääketieteessä vielä pahasti kesken.

[kertsi]

Lääkkeiden aiheuttamaa akatisiaa ei ollut neurologisten liikehäiriöiden diagnoosiluokituksissa tässä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Movement_disorder

Mutta oma sivu löytyi akatisialle:
https://en.wikipedia.org/wiki/Akathisia

Tuon viimemainitun mukaan on kyseessä liikehäiriö, kyllä, mutta kyllä siihen kuuluu psyykkisiäkin oireita. Pahimmillaan (psyykkiseltä kannalta) se voi oireilla myös agressiivisuutena, uhkaavan ja väkivaltaisen käytöksen muodossa, itsemurha-ajatuksin. Jostain syystä nämä viimemainitut ovat yleisempiä lievässä akatsisiassa, mutta jos akatisia pahenee, psyykkiset häiriöt vähenevät. Muita psyykkisiä oireita:

"Symptoms of akathisia are often described in vague terms such as feeling nervous, uneasy, tense, twitchy, restless, and an inability to relax.[1] Reported symptoms also include insomnia, a sense of discomfort, motor restlessness, marked anxiety, and panic.[11] Symptoms have also been said to resemble symptoms of neuropathic pain that are similar to fibromyalgia and restless legs syndrome.["

Jos tuosta nyt jotain positiivista yrittäisi etsiä, niin pysyypähän henkilö paljon sutjakammassa kunnossa, jos ei pysty istumaan paikoillaan.

Jos tuota ei korrektisti diagnosoida, voi käydä niin hullusti, että määrätäänkin LISÄÄ neuroleptejä, mikä voi vaan pahentaa oireita.

Samankaltaisia motorista levottomuutta on mm. maniassa, ja "agitataged depression":ssa *), ADHD:ssa :
Visible signs of akathisia include repetitive movements such as crossing and uncrossing the legs, and constant shifting from one foot to the other.[1] Other noted signs are rocking back and forth, fidgeting and pacing.[7] However, not all observable restless motion is akathisia. For example, mania, agitated depression, and attention deficit hyperactivity disorder may look like akathisia, but the movements feel voluntary and not due to restlessness.[15]

Jack Henry Abbott, who was diagnosed with akathisia, described the sensation in 1981 as: "You ache with restlessness, so you feel you have to walk, to pace. And then as soon as you start pacing, the opposite occurs to you; you must sit and rest. Back and forth, up and down you go ... you cannot get relief ..."[16]


*)
Agitated depression -linkki em. wikisivulla johtaa tänne:
https://en.wikipedia.org/wiki/Mixed_affective_state
Näyttäisi olevan tila, jossa samanaikaisesti on depressio JA hypomania/mania.
Lieköhän tämä muistuttaa sitä Norman mainitsemaa "hysteeristä depressiota" (jos muistan termin oikein)? Onko "hysteerinen depressio" seurausta psyykenlääkkeiden sivuvaikutuksista?