Seksuaalirikoksista Suomessa

[Aave]

Yllätettynä ihminen saattaa käyttäytyä arvaamattomasti, joten puolisolle olisi hyvä antaa mahdollisuus välttää kaikenlaista lähestymistä. Vaatteisiin voisi laittaa esimerkiksi pienet kilikellot joiden äänestä kuulee, onko puoliso lähettyvillä. Tai voi myös esim. vihellellä tai pitää jotain muuta pientä ääntä, niin että turvavälin etäisyysaste on helposti hahmotettavissa.

Jos puoliso ei peräänny kohtaamisessa, voi lähestyä varovasti - mutta älä tällöinkään ota suoraa katsekontaktia, sillä se saatetaan kokea painostavana, jopa uhkaavana.

"Muuttuneessa ilmapiirissä" semmoinen erityinen parisuhdetiuku voisi olla myös kaupallinen menestys. Niitä voisi ostaa kaikenvärisinä ja erilaisilla teemoilla, ja luoda siitä vain myönteisiä mielikuvia herättävän normin. Onhan heijastinkin vain ihmisten omaksi parhaaksi!

[-:)lauri]

^Järkeä varmaan saa käyttää. Jos ei pysty huomioimaan säikähteleviä ihmisiä, ehkä kannattaa hakeutua toisenlaisten ihmisten seuraan.

[Brutto]

"Aina pitää kysyä suostumus, kun lähestyy toista ihmistä, vaikka olisi ollut pitkään avioliitossa tai parisuhteessa. Jos aikoo halata, suudella tai kosketella, pitää kysyä lupa etukäteen".

Seksuaalikasvattaja Mällinen (nimi kuin suoraan hullunkurisista perheistä!!) rakentaa tässä normiviidakkoa, jossa eivät tule viihtymään sen paremin miehet kuin naisetkaan. Ihmisten seksuaalielämä on siirtymässä keskusjohtoiseen suunnitelmatalouteen. Suomalaisella miehellä on kuitenkin tässä uhkaavassa dystopiassa puolellaan se etu, ettei hän puhu eikä pussaa juuri muutenkaan. Mutta voi vain kuvitella, minkälaisessa kusessa ovat ne vieraista kulttuureista tulleet, joille jatkuvat fyysiset hellyydenosoitukset ovat osa arkea.

Ajatelkaa, jos haluatte ohimennessänne vaikka hipaista hellästi puolisonne hiuksia, hetki pitää pilata luvan anomisella!

[-:)lauri]

Mikä hirvittävä vääryys joutua opettelemaan sallitun ja kielletyn rajat naisystävänsä kanssa kun paljon kivempaa olisi opetella nämä asiat naistenvihaajien kanssa verkossa.

[Aave]

^Järkeä varmaan saa käyttää. Jos ei pysty huomioimaan säikähteleviä ihmisiä, ehkä kannattaa hakeutua toisenlaisten ihmisten seuraan.

Nimen omaan järjen käyttö on kielletty, kun ammattifeministeiltä kysytään. Tunteet ja kokemuksellisuushan ovat se johtava ohjenuora, joka tulisi huomioida myös tässä lakiuudistuksessa! Turvataloista (Joille sentään on perusteet) tuli mieleeni jenkkimeininkiläinen, kampuksille erikseen vaaditut "turvatilat" sitä varten, että uuvuttavassa patriarkaalisessa maailmassa elävien ylivertaisten, mutta umpineuroottisten henkiolentojen liipaistumisherkkyys on niin suuri. Pitäisi  päästä suojapaikkaan rauhoittumaan.

Haistakaapa erityisherkät hysteerikot pitkä paska. Älkää sekoittako turvallisuudentunnetta ja -kokemuksellisuutta reaaliseen turvallisuuteen. Meillä ihmisillä on yhteiskunnan puolesta oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, mutta systemaattinen turvallisuudentunne ja -kokemus on yhteiskunnan takaamana naurettava vaade. Sellaista täysin subjektiivista (Ja pitkälle henkilön omasta mielenterveydestä kumpuavaa) tunnetta yhteiskunta ei ole velvollinen joka käänteeseen takaamaan. Teidän ja minun tunne-elämäni on yleisellä tasolla täysin meidän oma murheemme, eikä mikään julkisen politiikan asia.

[-:)lauri]

^
järjenkäytön onnistuminen perustuu tunteille. Päättelyketjun päätös joka tuntuu oikealta, ei ole välttämättä sama päätös, kuin joka olisi tilanteessa se oikea päätös, joka puolestaan voi tuntua ihan väärältä. Yleensä virhe on virheellisissä ennakkoluuloissa tai irrationaalisessa päättelyssä tai siinä, ettei asiaa yksinkertaisesti voi ennakkoon päätellä.

[Melodious Oaf]

^ Kirjoitin aiemmin tässä ketjussa verbaalisesta kommunikaatiosta ja siitä, miten itse näen sen asian.

Koskemiseen täytyy aina pyytää lupa. Sanojen ja puheen lisäksi täytyy ottaa huomioon myös eleet ja ilmeet. Ihmiset kokevat eri asioiden olevan seksuaalista häirintää.

^ Tässä terapeutti korostaa fiksusti sitä, että ihmiset ovat erilaisia. Esimerkiks tähän lankaan sisältyy ja aika nippu miesten ja naisten kommentteja, joissa tehdään surutta semmosia yleistyksiä että naiset tykkää siitä tai tästä tai ovat semmosia ja tämmösiä. Tai sitten vedetään vaikka Aaveesta tai Brutosta ihan surutta silta Trumppiin ja päivitellään että' kun miehet sitä ja tätä. Kumminkin esitetään näkemyksiä siitä, minkälaisia on miehet, ja sen sijaan että kysyttäis että no, miten toimit tai ajattelet tämmösessä tilanteessa, aika kovaakin oletetaan ja pusketaan kohti jonkinlaista syytöstä ja teesiä puolin ja toisin.

Ei toi mun korvaan tässä kohtaa vielä kuulosta kovin radikaalilta. Pitää olla koskemiseen toisen lupa, ja sit seurataan toisen eleitä ja ilmeitä ja käytöstä ja niin pois päin.

En vaan ymmärrä ihan täysin, mistä se puhuu. Mun mielestä monessa tilanteessa ei ole tällaista fyysistä koskemattomuutta. Jos nyt puhutaan Suomesta, niin täällä aika usein on OK koskea tuntematontakin ihmistä kevyesti olkapäähän huomion herättämiseksi. Toki joku saattaa tämmösestä säikähtää tai kokea sen uhkaavana, mutta silti se voi olla täysin OK opettajalta oppilaalle tai tuntemattomalta ihmiseltä toiselle. Istutaan vierekkäin bussissa ja toinen on kuulokkeet päässä tai puhuu intensiivisesti. Mun mielestä voi ihan hyvin kevyesti koskea ja sit sanoa että hei mä jäisin pois.

Sit joku halaaminen -- siihen vaikuttaa todella paljon, miksi se tehdään ja miten ja koko se konteksti. Tossa bussi-esimerkissä on mun mielestä olennaista, että siitä tilanteesta ilmenee, että oli tarve kiinnittää toisen huomio, ja sit siinä on sellanen variaation skaala, että joku voi kokea sen tosi mukavana ja luonnollisena, ja sit joku saattaa hieman hätkähtää sitä tai pitää epämukavana. Lähestulkoon aina jos tämmönen ele on aito ja spontaani, sen tekee tietyllä hienotunteisuudella ja harkinnalla mitä siihen tilanteeseen nyt liittyy, ihmiset kyllä ymmärtää, ettei siinä ole kyse mistään ahdistelusta tai siitä, että itse haluais koskea sen takia, että toinen on niin viehättävä tai muuta.

Sit perheessä tai pitkässä parisuhteessa voi ihan hyvin olla tapana, että tietyissä tilanteissa halataan kysymättä tai ei neuvotella siitä sen kummemmin. Halaamalla voi sanoa vaikka että olet kiva ja kiitos tai lohduttaa tai jotain, eikä sekään aina ole missään yhteydessä siihen, että halutaan koskettaa toista, koska se on seksuaalisesti viehättä tai nainen tai kaunis tms.

Tietenkään ne suhteet ei ole aina symmetrisiä, ja ihmiset noudattaa siinä omaa harkintaansa. Mun mielestä lapsi voi ilmaista kiintymystään perheen ulkopuoliseen aikuiseen halaamalla, mutta vieraalta tai perheen ulkopuoliselta aikuiselta sellaset "olet kiva" -halaukset ei yleensä ole soveliaita -- eikä tätä oikeestaan edes muuta mikään "saanko halata" -kysymys. Mutta jossain oikeassa hädässä tai muussa tämmösessä erikoisessa tilanteessa tästä vois kuvitella hetkellisesti poikettavan niin ettei siinä enää olekaan mitään vikaa.

Mun mielestä toi terapeutti oikeastaan puhuu tässä pelkästään seksuaalissävyitteisestä koskettamisesta, missä kosketat toista koska koet sen viehättävänä tai tunnet halua tai hellyyttä tai tän tyyppistä. Usein parisuhteessa sekä miehet että naiset tekee sitä, että ne ensin koskettaa jollain vähän varovaisemmalla tavalla tai että mennään jostain ei niin selvästi seksuaalisesta ikään kuin portaikkoa pitkin kohti hyväilyä ja enemmän seksuaalista.

Parisuhteen kontekstissa tossa ei ole mun mielestä tiukkaa rajaa siinä, mikä on pyyteetöntä ja pelkästään ystävällistä ja mikä taas ilmentää jotain omaa halua tai vastaavaa. Sanotaan vaikka että kotona leffaa katsellessa naiselle herää tunne, että onpa mies kiva ja oikeastaan aika komea. Nainen sivelee sen kasvoja tai tekee jotain, mistä on oppinut, että tämä on sille mieluisa koskettamisen tapa.

Suurimmaksi osaksi terapeutin kommentit näyttäytyvät täysin järkevinä, jos tulkitsee parisuhde yms. kommentteja niin, että tässä on kyse sellaisesta eskaloivasta koskettamisesta. Terapeutti sanoo, että parisuhteessa voi olla eroja seksuaalisen halun ja tarpeiden määrässä eri syistä johtuen ja tämä voi vaatia paljonkin keskustelua. Hän puhuu kummankin seksuaalioikeudesta ja itsemäärämisoikeudesta -- enkä näe tässä mitään ilmeisen väärää tai huonoa.

Se kohta, missä olen hänen kanssaan eri mieltä, noin laajasti ottaen, on että jos aina "pitää kysyä", se osittain sokeuttaa tälle, että koskettaminen voisi olla pyyteentöntä, tilanteessa tarpeellista tai luonteeltaan ei-eskaloituvaa tai ei-seksuaalista. Jos bussissa kysyy, että anteeksi, saanko koskettaa teitä kevyesti olkapäähän huomionne kiinnittämiseksi, sehän lois itse tähän koskettamiseen tosi omituisen vivahteen

Sama juttu voi jossain tilanteessa päteä myös parisuhteessa. Jos osoittaa jotain hellyyttä tai tämmöstä ja aina kysyy, se muuttaa sitä asetelmaa, eikä se ole enää sama asia kuin jos sen olisi tehnyt muuten vain. Pahimmillaan kaikki koskettaminen muuttuu silloin toista seksualisoivaksi, eikä se kuitenkaan oikeasti ole niin. Lisäksi kosketus ja kysyminen molemmat vaikuttavat siihen tilanteeseen. Toinen on hirmu stressaantunut ja kosketus ärsyttää, mutta hetken päästä se kuitenkin tuntuu hyvältä, rauhoittaa ja näin pois päin.

Siinä voi esimerkiks olla silleen, että jollekin kevyt hivelevä kosketus on stressaantuneena tosi ärsyttävää mutta tuottaa rentoutuneena suurta mielihyvää. Tollaset asiat ei ehkä ihan avaudu, jos keskustelu jää sille tasolle, että "saanko koskettaa".

Rautalangasta väännettynä voit tehdä silleen että toimit oman intuition mukaan ja ilmaiset hellyyttä tai välittämistä tai mitä nyt vain jollain tavalla kosketaa, ja jatkuvasti käy niin että toinen reagoi tähän torjuvasti tai ärsyyntyy tai muuta. Tilannetta ei välttämättä mullista se, että kysyy toiselta "saanko koskea", vaan sekin voi mennä siihen, että toinen sanoo "ei nyt". Jos aina toistetaan vain tätä kaavaa, ei siinä välttämättä opita mitään eikä se tilanne siitä paljon kehity.

Tohon ehkä kätkeytyy vähän semmonen, että sitä toivois että se mikä itsestä kumpuaa spontaanisti olis toiselle mieluista ja tuottais mielihyvää. Jossain määrin parisuhteessa varmaan onkin helpompaa, jos intuitiot menee tosi hyvin yksiin siinä, millaisena toinen kokee minkäkinlaisen kosketuksen tai jos sen merkitys on suunnilleen samanlainen molemmille -- tai seksuaalinen halukkuus aika samaa tasoa. Silti noi asiat ei varmaan koskaan mene tasan yksi yhteen, jonka takia olis tosi hyödyllistä osata kertoa omista tuntemuksista.

Mutta esimerkiks sellainen voi mun mielestä olla ihan oikeasti parisuhteelle haastavaa, jos toinen tykkää melkein pelkästään tosi kovaa koskettamisesta ja toisen intuitio olis koskettaa jotenkin eri tavalla tai kevyesti. Tietyssä määrin voi opetella toimimaan eri tavalla, mutta se on ehkä tossa terapeutin puheessa sivuutettu asianhaara, että ihminen kaipaa sellasta onnistumisen kokemusta ja validaatiota myös, että sen sisältä kumpuava tai intuitiivinen tapa toimia sais joskus hyväksyntää ja arvostusta sun muuta.

^ Toi edellinen pointti on mun mun mielestä heikkous siinä, jos korostetaan hirveästi sitä, että kaikki ihmiset on erilaisia, niiden tarpeet ja tuntemukset on erilaisia ja aina pitää kysyä. Pahimmillaan se voi johtaa sellaiseen, että patoaa jotain omaa luontaista tapaa toimia ja menee toisen ohjeilla, mutta sitten kuitenkin kantaa jotain taakkaa tai turhaumaa siitä, että oma luontainen tapa toimia ei ole riittävän hyvä tai toinen ei arvosta sitä ja ekstensiona siitä sinua sellaisena kuin olet.

Siinä ehkä tullaan sellaseen että... parisuhteessa voi työllä, avoimuudella ja tämmösillä asioilla päästä vähintäänkin tyydyttävään tilanteeseen tosi vaikeidenkin asioiden kanssa --- mutta silti sitä hommaa ihan oikeasti helpottaa ja on suureksi avuksi, jos jotkut asiat toimii hyvin luonnostaan -- sen takia minkälaiset persoonallisuudet ja mieltymykset yms toisella on.

Toi psykoterapeutti varmaan korostaa sitä, mitä kaikkia asioita pystyy työllä ja avoimuudella ja puhumalla yms kehittämään.

Mä ehkä itse näkisin ton silleen, että parisuhteissa usein on sellasia kohtia, joissa ei uskalleta tai osata kysyä ja puhua asioista silleen avoimesti ja ystävällisesti. Ymmärrän ihan täysin sen, että se näyttäytyy aika naurettavana, että pitäis aamulla töihin lähtiessä kysyä kumppanilta, että "saanko halata", sit halataan, ja tää on sitä valistunutta toimintaa jolla seksuaalirikokset vähenee ja ties mitä kaikkea. Ennemmin toi tollanen, että voidaan irtautua rutiineista ja kysyä toiselta jotain tollasta, kuvastaa ihan pintatasolla sellasta kanssakäymistä, jossa voi näyttää toiselle sen, että on erilaisia tarpeita ja on valmis niistä puhumaan.

Toinen juttu, mitä tollasessa terapiakontekstissa ei oikein tule esiin, on se, että vaikka noi voi olla herkkiä ja vakaviakin asioita, kun puhutaan omista tarpeista ja toiveista, niin silti siinä auttaa myös huumori tosi paljon.

Tää viesti on jo ihan älyttömästi ylipitkä ja varmaan ärsyttää sen puolesta jo muitakin kuin Aavetta

Kyllä mä jollain tasolla ymmärrän (ja tässä tulkitsen), jos Aaveella on sellanen huoli, että joku tämmönen nainen selittää terapeutin ominaisuudessa miehille, miten nää asiat oikeesti menee, ja tulos on, että "kysy aina lupa ennen kuin kosketat".

Silloin siihen vois liittyä sellainen rajoite, että kun nainen keskustelee miesasiakkaiden kanssa näistä asioista, on vaikeampi päästä ihan siihen radolliseen käytännön ja arjen tasoon sekä sisäiseen kokemukseen. Asiaa päädytään teoreettisesti etäännyttämään sen takia, ettei itse siihen terapiatilanteeseen tulisi jotain kiusallisia jännitteitä -- jolloin siinä ei synny ihan yhtä täyttä kohtaamista ihmisinä ja sellaista rehellistä kertomista ja hyväksyntää kuin ehkä voisi.

Siis....  tässä voisi olla sellainen riski, että miehen ja naisen keskinäistä keskustelua asiasta leimaa joukko osin tiedostamattomia taustaoletuksia. Jotta päästäisiin kiinni ihan siihen asiaan, pitäisi hitosti määritellä ja eritellä erilaisia asioita ja tuntea sen toisen sisäistä maailmaa aika hyvin. Sit taas mies-mies-terapiasuhteessa vois kuvitella sellaisen että olis jotenkin helpompi ihan vaan sanoa niitä käytännön asioita eikä tarvitsisi niin paljon kierrellä ja kaarrella, teoretisoida, saivarrella ja vääntää rautalangasta.

Pitäisin tollasta uskottavampana kuin sitä, että Mällinen edustais tässä jotain ideologiaa, olis miesvastainen tai muuta. Että siinä vaan puhutaan tosi vaikeista ja monivivahteisista asioista hieman etäännytetysti, jotta syntyis sellanen tietty kliinisyyden, neutraaliuden yms. vaikutelma -- vaikka todellisuudessa nää asiat on väistämättä todella henkilökohtaisia.

[safiiri]

Minua tässä kesksutelussa hämmästyttää se, että samat kirjoittajat, joiden mielestä hienovaraisten vihjeiden tai suorasukaisemminkin esitettyjen suostumusten ja kieltäytymisten tulkitseminen on täysin mahdotonta, mutta samalle he kyllä ovat ihan satavarmoja siitä, miten he kyllä pystyvät tunnistamaan omien seksikumppaniensa halun ynnä myös nautinnon tason. He siis tietävät olevansa oikein taivaan lahja jokaiselle naiselle, jolle he armollisesti suovat oikeuden seksiin kanssaan. Onko siis tämä tulkintavaikeus vain niitä surkeampia miehiä koskeva ongelma, joille naisen halukkuuden ymmärtäminen on poikkeuksellisen vaikeaa? Vai miten nämä molemmat kuvaukset todellisuudesta voivat olla samanaikaisesti tosia?

[Melodious Oaf]

Brutto ja Aave lukevat Ylen artikkelia:

Pelkistetään se ihan siihen absurdeimpaan mahdolliseen tulkintaan ja tilannekuvaan vakiintuneesta parisuhteesta. Luetaan koko sitä hommaa sillä oletuksella, että terapeutti on täysin kajahtanut ja irti todellisuudesta. Sivuutetaan kaikki järkevä mitä se sanoo, revitään artikkelin herättämistä mielikuvista rehvakkaasti irti huumoria ja esitetään tämä havainto tiiviisti.

Tästä rakentuu semmonen argumentti, että koska Mällisen näkemykset kaikista näistä asioista ovat näin absurdia paskaa, Aave ja Brutto ovat itse asiassa helvetin fiksuja ja ajattelevat asioita käytännön järjellä ja faktapohjalta.

Ainoa vaan että Mällinen on tässä ihan täysi olkinukke. On epäolennaista ja turhaa sössöttämistä lukea, mitä se ihan oikeasti sanoo tai pyrkiä tällaisen kautta kohdistamaan kritiikkiä siihen, mitä olis toivonut sen sanoneen toisin ja miksi.

3. Seksuaalinen suostumus. Missä vaiheessa sitä täytyy kysyä ja pitääkö suostumuksen olla koko ajan voimassa?

Aina pitää kysyä suostumus, kun lähestyy toista ihmistä, vaikka olisi ollut pitkään avioliitossa tai parisuhteessa. Jos aikoo halata, suudella tai kosketella, pitää kysyä lupa etukäteen.

Tulee muistaa myös se, että vaikka toinen olisi ollut mukana viisi sekuntia aiemmin, mutta sitten sanookin, ettei tämä käykään, toiminnan pitää loppua. Ei tarkoittaa ei ja jos raja ylitetään, puhutaan seksuaalisesta väkivallasta. Tästä keskustellaan miesten kanssa yleensä pitkään.

Mällinen sanoo että tästä keskustellaan miesten kanssa yleensä pitkään. Otsikossa kuitenkin seisoo "seksuaalinen suostumus". Tätä vois tulkita myös niin, että puhutaan eskaloituvasta seksuaalissävytteisestä koskettamisesta.

Ja sit sitä sen laajempaa ponttia vois tulkita niin, että se on ihan oikein ja hyvä ja arvokasta, että sulla on miehenä tietyttyjä toiveita ja tarpeita parisuhteessa ja ylipäätään, seksuaalisia olentoja kun olemme kaikki. Sen sijaan että kieltäydyt erottelemasta mikä on seksuaalista ja mikä ei, ja pyrit halun noustessa vaan koskettelemaan tarpeen tullen vedoten siihen, että tähän on vaan ystävällismielistä ja ei-seksuaalista, vois olla parempi puhua niistä tarpeista ja toiveista ihan avoimesti.

Kun puhe on keski-ikäisistä miehistä, silloin Mällinen hyvin hienovaraisesti sanois, että niistä moni on kasvanut sellaiseen kulttuuriin, jossa näillä paikkeilla saattaa olla semmosta aika pitkällistä purkamista vaativia kohtia.

Mun hypoteesi oli, että saman keskustelun vois ehkä käydä tämmösen miehen kanssa ilmankin, että noita asioita pitäis niin tarkkaan eritellä. Ihan vaan puhua siitä arjesta ja käytännöstä ja sit hakea siihen käytännön ratkaisuja, jolloin ne ihan samat asiat ja vaihtoehdot nousee esiin sitä kautta.

Ja sitten vielä omana provokaationa heitän sekaan, että ehkä noilla paikkeilla tosiaan on joitain epämukavia tuntemuksia herättävä kohtia, joka selittäis sitä, miksi Bruton ja Aaveen tulokulma tähän on kärjistävä ja rehvakkaan ilkkuva. Että ei tarvitsis mennä siihen tai katsoa siihen.

[Xantippa]

Kai sitä terapeutit antavat turvallisia ohjeita (kysy aina, ennen kuin kosketat) siinä kuin poliisitkin (katso, missä seurassa kuljet), kun heiltä media asioita kyselee.

Itselleni on ihan selvää, että nimenomaan pitkässä parisuhteessa on hyvä osata lukea toista siten, että ei mene lääppimään tukasta tai muualta silloin, kun toisella ei ole semmoinen olo. Ainakin minun aviomiehelläni on selkeästi aikoja, joissa hän ei hellyyden osoituksia toivo, ei, vaikka miten tykkäisin hänen olevan kiva ja ihana mies. Se hänelle suotakoon, kuten hän suo minulle.

Eli kyllä, periaatteessa aina pitää kysyä lupa ja joskus on ihan hyvä olla kyselemättä lupaa ja antaa toisen olla.

T: Xante

[-:)lauri]

Työelämässä yksi nyrkkisääntö on tulkita asiakkaan ja yhteistyökumppanin palautetta/toiveita kaikkein optimistisimmassa valossa silloinkin kun ne olisivat haistattelua. Asiakkaalla tai yhteistyökumppanilla voi olla huono päivä tai kommunikaatio epäonnistunut muusta syystä, kuten meillä kaikilla joskus, ja molemminpuoleinen tavoite olisi kuitenkin tulla huomioiduksi lopulta positiivisessa valossa.

Parisuhteissa tämä kumppanin toiveiden ja tarpeiden tulkitseminen kaikkein optimistisimmassa valossa pitäisi kaiketi olla aika itsestäänselvää.

[Brutto]

Eli kyllä, periaatteessa aina pitää kysyä lupa ja joskus on ihan hyvä olla kyselemättä lupaa ja antaa toisen olla.

T: Xante

Mutta kysytkö aina luvan niissä tapauksissa, kun ei ole mitään syytä antaa toisen olla?

[safiiri]

Eli kyllä, periaatteessa aina pitää kysyä lupa ja joskus on ihan hyvä olla kyselemättä lupaa ja antaa toisen olla.

T: Xante

Mutta kysytkö aina luvan niissä tapauksissa, kun ei ole mitään syytä antaa toisen olla?

Noh - kun parisuhteella on ikää enemmän kuin muutama (pikku)tunti eli yhdessäoloaika lasketaan vuosikymmenissä vuosien (saati tuntien) sijaan, alkaahan se sujua tuo toisen halukkuus / haluttomuus. Niissä tilanteissa, joissa ei asia ole selvä, voi vallan helposti ihan kysyä. Se on aikas vaivatonta, kun ei tarvitse pelätä avata suutaan ja jännittää sitä, miten toinen mahtaa tällaiseen kontaktiin reagoida.

Suosittelen kokeilemaan, miten tämä kommunikatio lähtis sujumaan, jos harjoittelis saman ihmisen kanssa inasen pidempään.

[Saares]

Eli kyllä, periaatteessa aina pitää kysyä lupa ja joskus on ihan hyvä olla kyselemättä lupaa ja antaa toisen olla.

T: Xante

Mutta kysytkö aina luvan niissä tapauksissa, kun ei ole mitään syytä antaa toisen olla?

Anteeksi - Saanko toivottaa  kädestä pitäen tervetulleeksi? Koronavaaran loputtua.

[Jaska]

Tällä välin asiantuntija Mällinen kertoo, mikä on oikea tapa toimia:

Mitä miehet kysyvät seksuaalineuvonnassa? Tässä 8 yleisintä kysymystä ja asiantuntijan vastaukset niihin (Yle).

"Koskemiseen täytyy aina pyytää lupa. Sanojen ja puheen lisäksi täytyy ottaa huomioon myös eleet ja ilmeet".

"Aina pitää kysyä suostumus, kun lähestyy toista ihmistä, vaikka olisi ollut pitkään avioliitossa tai parisuhteessa. Jos aikoo halata, suudella tai kosketella, pitää kysyä lupa etukäteen".

Pitkissä parisuhteissa olevat miehet: Näyttäkää tämä artikkeli kumppaneillenne ja muistuttakaa heitä, että sinua ei sitten jatkossa saa edes halata tai antaa suukkoa ilman, että näihin kehollista itsemääräämisoikeutta mahdollisesti törkeästi loukkaaviin tekoihin tulee aina ensin kysyä lupaasi. Johan tästä parisuhteen laatu vain paranee!

Asiantuntija Mällinen muuten työskentelee naisten turvatalossa. Miehillehän katala patriarkaatti ei ole mitään turvataloja osoittanutkaan.

Olin lukenut tuon jutun jo aikaisemmin ja ihmetellyt millaisissa helveteissä ihmisiä elääkään ja miten Yle voi tuollaista ihmissuhteiden kieroutunutta vääristämistä tarjotakaan.

Toivottavasti sellaiset ihmiset ovat tosi harvassa joilla tuollaisille neuvoille on mitään käyttöä. Esittäjä vaikuttaa olevan hoidon tarpeessa.

Oma luonteeni on rauhallinen ja naisen kanssa tutustuessa kokemukseni on sellainen, että lähempään kontaktiin on eduksi olla aikaa kehitykselle että nähdään onko enemmänkin yhteensopivuutta kuin yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja fyysisen läheisyyden kaipuuta. Jos on tilanne, niin kyllä voidaan oitis halata ja mennä vaikka saunaankin mutta yhdynnälle ei ole ensimmäisessä tuntemiskuussa kiirettä, sille annan erityisen merkityksen ja arvon. Sellaiset, jotka tarvitsevat aina tai edes usein kysyä halataanko, älkööt suotta kysykö sitä minulta. Parisuhteeni on toiminut vuosia, ei tarvitse kysellä. Joillain toisilla saa olla toinen tapa.