Seksuaalirikoksista Suomessa

[Aave]

Jos pelko katoaa sillä että saa jotain tiettyä sosiaalista kanssakäymistä, tai miten sen nyt sanoisi, turvallisissa puitteissa, niin mikä sitten vastaavasti lopettaisi turpaansaamisen pelon? Näetsen kun kovin usein miehet tuovat esille että heidän ongelmansa on nakkikioskilla turpaan saaminen. Pitäisikö väkivaltaa pelätessä hankkia joku kaveri jonka kanssa suorittaa tämä turpaanvetäminen jotenkin turvallisesti ja miellyttävästi?

Kyseinen esimerkkitapaus oli ikävä kyllä sillä tavalla mentaali, että ikuinen seinäruusuna oleminen suhteessa siihen tosiseikkaan, että jokainen nainen haluaa kuitenkin olla haluttu, saattaa aiheuttaa tälläisiakin pelkotiloja.

Miesten ylivoimainen enemmistö ei lyö naisia - miehet keskimäärin pitävät sitä niin pahana ja halveksuttavana tekona, että jossain määrin se toimii jopa heitä itseään vastaan. Mitäpä olet itse mieltä? Jos on equal rights ja moderni nainen niin voimaantunut ja autonominen, niin onko silloin myös equal fights? Jos nainen ei itse käyttäydy kuin leidi, niin pitääkö häntä sellaisena silti poikkeuksetta kohdella? Edesmenneellä Sean Connerylla oli tästä jokin mielipide...

Asiahan on sillä tavalla, että sattumanvaraisessa katuväkivallassa miehet ovat huomattavasti suuremmassa riskissä, kuin naiset puskaraiskausten suhteen. Historiallisesti puskaraiskausten osuus kaikista raiskauksista on suorassa suhteessa yhteiskunnalliseen vapautumiseen sen suhteen, että naisetkin ovat ryhtyneet kulkemaan yöelämässä yksin ja juopottelemaan ravintoloissa siinä, kuin miehetkin. On loogista, että mitä enemmän yksin kadulla kännissä kulkevia naisia on liikenteessä, myös osuudet heihin kohdistuvista raiskauksista ovat historiallisesti kasvaneet. Silti niitä tapahtuu Suomessa varsin vähän verrattuna siihen, miten paljon olisi potentiaalisia uhreja tarjolla. Ulkomaalaistaustaiset nuoret miehet ovat kyllä kunnostatuneet viime vuosina tämän suhteen.

Öisten nakkikioskitappeluiden määrää pystyttäisiin merkittävästikin valistuksella vähentämään. Miehet juovat pääsääntöisesti olutta, mikä laskee testotasoa ja se puolestaan tekee miehistä ärtyneitä - kun samalla vielä on alhainen verensokeri, laskuhumala ja nälkä, niin potentiaalinen rähinäkombinaatio on siinä yhdessä paketissa. Kun ei ole flaksikaan käynyt, niin viimeistään nakkikioskilla sitten aloitetaan haastamaan riitaa. Jos miehiä valistettaisiin huolehtimaan illan mittaan myös verensokeristaan ja nesteytyksestään (Kannattaa juoda välillä ihan vain vettä), niin nakkikioskeilla ei  tapeltaisi niin paljon.

Myöskin olisi kiinnostavaa tietää että jos munan saaminen sinällään tekee olon niin kovin turvalliseksi, niin miksiköhän tapaa sitten olla että yleensä rakastuessaan nainen ei sitten kuitenkaan ala hinkua sitä munaa kaikilta mahdollisilta epämääräisesti mieheltä vaikuttavilta olennoilta? Yksi turvallinen muna jatkeineen ei takaa että kaikki jatkeet ovat ihania ihmisiä.

Pettäminenkin on nykyään erittäin tasa-arvoista - ja sekin historiallisesti suorassa suhteessa siihen, että naisen elämänlaatu ei ole enää riippuvaista miehen taloudellisesta toimeentulosta. Parisuhteen päättyminen naisen pettämisen johdosta ei ole naiselle enää mikään taloudellinen katastrofi, kun on itsekin työelämässä.

Ja sitten on niin, että kun nainen lähtee parisuhteesta, hänellä on tyypillisesti samalla paljon useammin jo uusi mies valmiina, kuin kääntäen. Eihän tähän samalla mitään pettämistä voi liittyä, kuka sellaista nyt uskoisi!

Mitä tulee naisten suorittamiin rikoksiin tai yleiseen vittumaisuuteen, sillehän minä en mahda yhtään sen enempää kuin te ei-raiskaavat ja oikeasti ei-ahdistelevat miehet oman sukupuolenne edustajien kolttosille.

Ongelma onkin siinä, että lainsäädäntö on näiltä osin vanhentunutta jos missä, ja monia naisten vittumaisuuksia ei edes lueta rikoksiksi, vaikka sellaisia ne teonkuvauksineen ja vaikutuksineen ovat. Mielestäni on esimerkiksi rikos, jos nainen hankkiutuu raskaaksi puolisonsa tahdosta riippumatta, ja häntä hyväksikäyttäen. Naiset saavat lyhyempiä tuomioita ja usein vain näpäytyksen sormille, kuten perättömissä raiskausväitteissä. "Tasa-arvon" kuuluisi näkyä lakiasioissa ihan toisin, kuin nyt olevassa hankkeessa on kyse.

Ja kyllä, minusta soidinmenot ovat suoraan perseestä. Itse haluaisin tutustua mieheen kuin ihminen ihmisen kanssa jutellen, ja jos siinä sitten illan mittaan kahden kesken ollen lämpenee, niin ihan kiva.

Soidinmenosta tällöinkin on kyse - näitähän juuri kutsutaan deiteiksi. Se nyt kuitenkin on myös niin, että on pääasiallisesti miehen tehtävä luoda sellainen ilmapiiri, että nainen siinä romanttisestikin lämpenee. Sitä naiset epätasa-arvoisesti olettavat - ette keskimäärin uskalla itse tehdä aloitteita tai olla niin aktiivisia samasta syystä, joihin miesten on ollut tottuminen jo historian aamunkoissa - pelkäätte kuollaksenne tulevanne torjutuiksi. Aktiiviselle miehelle ajoittain torjutuksi tuleminen on deittailun peruskauraa. Väitänkin kenttäkokemuksen perusteella, että naiset pelkäävät kaikenlaista torjutuksi tulemista vielä enemmän kuin miehet, ja varmasti pahemman lajin naiset raivostuvat siitä ihan samalla tavalla, kuin pahemman lajin miehetkin.

Mutta joku ärsyttävä mölypesäympäristö jossa paljon ihmisiä hillumassa - ei. Jotain silmäpeliä josta ei tiedä että mitä vittua se jätkä oikein mulkkaa - ei. Lääp lääp lässytystä ja lipevää liverrystä ja lirkuttelua - ei.

Ehkäpä en sitten sovi tähän umpihulluun maailmaan kun olen eri tavalla hullu kuin suurin osa ihmisistä.

Eihän treffejä mihinkään ylikansoitettuihin ravintoloihin tai yökerhoihin sovitakaan. Niihin mennään iskemään ja iskettäviksi; moni mies ja nainen on vain ottanut liikaa rohkaisua, jolloin touhusta harvemmin tulee mitään - varsinkaan miehillä. Jos lähden itse etsimään ravintoloista naisseuraa pidän huolen myös siitä, että en ole silloin juurikaan humalassa. Moni tavallinen mies tekisi naisiin ravintolassa vaikutuksen jo pelkästään sillä, että ei ole humalassa lainkaan. En minäkään naisia varten mitään rohkaisuryyppyjä tarvitse; kun niikseen tulee, ravintolat ovat vain yksi paikka muiden joukossa naisten pokaamiseen. Pokailla voi missä lähes vain.

[safiiri]

Naisten ylivoimainen enemmistö ei tee miehistä perättömiä ilmiantoja. Maahanmuuttajista ylivoimainen enemmistö ei ole raiskaajia. Mutta - ylivoimainen enemmistö katuväkivaltaa miehiin kohdistavista on miehiä.

[Karikko]

Naisten ylivoimainen enemmistö ei tee miehistä perättömiä ilmiantoja. Maahanmuuttajista ylivoimainen enemmistö ei ole raiskaajia. Mutta - ylivoimainen enemmistö katuväkivaltaa miehiin kohdistavista on miehiä.

Varmaan noin, tuskin miehiä voi muuksi muuttaa- Silti voidaan vaatia, että he osaisivat hillitä himojaan.
Mistä miesten keskinäin katuväkivalta sitten johtuu- liittyykö siihen valintapaineita ja kilpalutilanteita, muuta uhoa ja "nais-sukupuoleen vaikuttamista.

Maahanmuuttajien enemmistö on nuoria miehiä, joten heidän vähentämisessä vähennettäisiin maahanmuuttajien tekemiä raiskauksia ja varmaan muutakin väkivaltaa. Mamuthan tappelevat usein myös toisten mamujen kanssa.

Naiset ovat myös aika usein väkivaltaisia (mielenlaadultaan) mutta käytännössä heidän väkivaltansa on enemmän "hengistä laatua. Siihen on olemassa fyysisten tosiasioiden vuoksi paremmat edellytykset.
Keskimäärin naiset ovat kolmanneksen vähäisempiä voimiltaan, joten yleensä ei väkivallan käyttö kohdistu suorana voimankäyttönä.

[Norma Bates]

Jos nyt kumminkin summaisi näin että miehet joutuvat pelkäämään väkivaltaa muiden miesten taholta, ja naiset joutuvat pelkäämään miesten taholta sekä raiskausta että väkivaltaa, niin minkä vuoksi naisten pelokkuus sitten olisi jotenkin naurettavampaa kuin miesten pelot?

Tokikaan normijätkä ei välttämättä muijia turpaan pätki, mutta esim. ryöstötilanteessahan saa sen käsiväskyn irtoamaan mummolta helpommin kun vähän huitaisee ensin. Ja jotkut toisaalta raiskaavat vaikka 100 v mummon. Harvemmin kuulee että 100 v pappa on raiskattu. Nyt ei äkkiseltään muistu yhtään uutista mieleen.

Ei tästä tarvitse välttämättä sellaista johtopäätöstä tehdä että kaikenkaikkiaan miessukupuoli on se paskempi sukupuoli, vaan ihan sen vaan että naisilla on ihan pätevät syyt olla arkoja, epäluuloisia ja kriittisiä miesten suhteen. Monissa maissa tietty enemmän kuin Suomessa. Täällähän harvemmin käytetään raiskauksen apuvälineenä saksiakin. Nyt muuten pätkähtikin päähän että maissa joissa raiskaus on äärimmäinen nöyryytys naisille taitaa naisten seksuaalisuus olla enemmän tyyppiä pullon henki kuin täällä Suomessa. Jos maassa on totuttu siihen että jopa naisillakin on haluja ja vapaus ja oikeus määrätä kenen kanssa parittelee, niin silloin naisen "kunnia" ei raiskauksesta "vähene" niin paljon kuin jossain pahoinvointivaltiossa.

[Toope]

Ikävää sinänsä myöntää, mutta onhan miessukupuoli aggressiivisempi ja seksuaalisesti hyökkäävämpi. Joillekin raiskaus on seksuaalisuutta (vääristynyttä), ei vain väkivaltaa. Suvunjatkamista vaikka väkisin. En hyväksymistä tarkoita, tietynasteista asian ymmärrystä ehkä. Pakko sanoa heti, etten asiaa hyväksy, mutta raiskaus ilmiönä on tooosi vanha. Tullee jo apinoiden ajalta...

[Aave]

En minäkään tuollaisia naisia jaksa. Jos olet pelkästään itsensä kuningattareksi julistaneiden naisten kanssa tekemisissä, niin eipä ihme että alkaa naisväki ällöttää.

Ei naisväki minua ällötä, päin vastoin. Mistä edes päättelit, että "pelkästään itsensä kuningattariksi julistaneiden naisten" kanssa tekemisissä? Tulit noin kirjoittamalla kertoneeksi itsestäsi enemmän, kuin ehkä halusitkaan.

Esimerkkitapaus oli vain yksi deitti lukemattomien deittien kirjossa. Tässä tapauksessa vielä niin, että hän pyysi minua deiteille ja suostuin, koska emme tunteneet toisiamme entuudestaan. Sitähän varten deiteille mennään, että tutustustuttaisiin ja katsotaan, mitä tapahtuu - vai tapahtuuko mitään. Hänelle kyllä tapahtui, kun oli jo valmiiksi etäämpää ihastunut minuun. Minullekin tapahtui - mutta hieman eri tavalla, kuin mihin hän pyrki.

Nyt kun ajattelin, niin hilpeintä mitä foorumitasolla voikaan olla olisi se, että te foorumin naiset edes kuvittelisitte voivanne vaikuttaa naiskuvaani  tai -käsityksiini. Se vasta olisikin tahattoman koomista! 

[Lognessa]

Nyt kun ajattelin, niin hilpeintä mitä foorumitasolla voikaan olla olisi se, että te foorumin naiset edes kuvittelisitte voivanne vaikuttaa naiskuvaani  tai -käsityksiini. Se vasta olisikin tahattoman koomista!

Joo, olemme liian vanhoja, viisaita ja omaa tahtoa ja ymmärrystä täynnä.

[Aave]

Jos nyt kumminkin summaisi näin että miehet joutuvat pelkäämään väkivaltaa muiden miesten taholta, ja naiset joutuvat pelkäämään miesten taholta sekä raiskausta että väkivaltaa, niin minkä vuoksi naisten pelokkuus sitten olisi jotenkin naurettavampaa kuin miesten pelot?

Eihän se naurettavaa itse tapahtumana ole, vaan tapahtumataajuuden valossa. Suomen oloissa yhtä puskaraiskattua (Ja samalla mahdollisesti piestyä) tyttöä tai naista kohden löytyy koska tahansa 10 poikaa tai miestä, jotka on hakattu pahasti. Ne miehiin kohdistuvat väkivaltatapaukset eivät kaikki edes päädy mihinkään lehtiin saati lööppeihin, mutta raiskaukset lähes poikkeuksetta päätyvät. Ei se ole sen kummempaa, kuin vaikkapa asunnottumuudesta uutisoinnin kanssa. Jokin aika sitten oli Hesarissa iso juttu siitä, kun naisten asunnottumuus on lisääntynyt. Sitä lukiessa kävikin ilmi, että se on noussut oikein lähes yhteen neljännekseen kaikista asunnottomista. Voi kauhiaa, että n. 1/4 asunnottomista on naisia! Entäs se kolme neljäsosaa? Hällä väliä? Tai vaikkapa uutisointi siitä, miten toisella puolen planeettaa islamistijärjestö Boko Haram on kidnapannut koulusta tyttöjä? Voi helvetti, sitä ennen Boko Haram oli kidnapannut poikia kouluista ja kylistä vuositolkulla, mutta sitten kun ensimmäisen kerran tyttöjäkin veivät, niin siitä vasta nostettiin kansainvälinen haloo. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

On surkuhupaisaa, että varsinkin patriarkaatista ja yhteis kunnan valta rakenteista paasaavat feministit suhtautuvat miehiin ikään kuin jonain salaliittokollektiivina, jossa mieheys on miesten keskenään jakama näkymätön muuri - naisia vastaan. Näinhän ei todellisuudessa ole, vaan läpeensä paskamaisesti käyttäytyvät miehet ovat  läpeensä paskamaisia myös toisille miehille, eivät suinkaan vain naisia kohtaan. "Patriarkaatti" on myytti.

Tokikaan normijätkä ei välttämättä muijia turpaan pätki, mutta esim. ryöstötilanteessahan saa sen käsiväskyn irtoamaan mummolta helpommin kun vähän huitaisee ensin. Ja jotkut toisaalta raiskaavat vaikka 100 v mummon. Harvemmin kuulee että 100 v pappa on raiskattu. Nyt ei äkkiseltään muistu yhtään uutista mieleen.

Nimenomaan suomalainen tavan jätkä ei muijia turpaan mätki - tavallisten miesten kynnys sille on niin kova, että moraalisena koodina se toimii jossain määrin jopa heitä itseään vastaan. Varkaat ja puskaraiskaajat ovat esimerkkeinä poikkeustapauksia sikäli, että he etsivät aina sellaisia kohteita, joiden voisi arvella laittavan mahdollisimman vähän hanttiin. Sama se on muuallakin eläinkunnassa - petojen ruoaksi päätyvät saaliseläimistä erityisesti ne, jotka ovat pienikokoisia (Kuten vasoja) tai esim. jollain tapaa fyysisesti valmiiksi loukkaantuneita. Pedot pyrkivät siihen, että saalistaessaan itse tapahtumasta olisi niille mahdollisimman vähän fyysisiä loukkaantumisen mahdollisuuksia. Minimoidaan riski, maksimoidaan hyöty. Mummolta veskan vieminen on niin paljon helpompaa ja vaivattomampaa, kuin yrittää rullata nyrkein uhkaamalla raavaalta mieheltä sen lompsa. Mummolta ei todennäköisesti tule turpaan, raavaalta mieheltä todennäköisesti tulisi.

Ei tästä tarvitse välttämättä sellaista johtopäätöstä tehdä että kaikenkaikkiaan miessukupuoli on se paskempi sukupuoli, vaan ihan sen vaan että naisilla on ihan pätevät syyt olla arkoja, epäluuloisia ja kriittisiä miesten suhteen.

Ne miehet ja naiset, joilla on ollut lapsista aikuisiksi hyvät, turvalliset vanhemmat ja lähipiirissään muutenkin hyvät roolimallit, eivät ole sen enempää "kriittisiä" erityisesti kumpaakaan sukupuolta kohtaan. Sitä kutsutaan perusluottamukseksi. Siitä huolimatta niin tytöt kuin pojat saavat kasvaessaan tasan varmasti kaikenlaisia muitakin kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta, mutta erityishuomiohan onkin vain vaikkapa joissain itsensäpaljastelijoissa, tai perseenpuristelijoissa. Eikö niin?

[Aave]

Joo, olemme liian vanhoja, viisaita ja omaa tahtoa ja ymmärrystä täynnä.

En oleta automaattisesti, että esimerkiksi sinulla olisi yhtä paljon intiimiä kokemusta miehistä, kuin minulla on naisista. En kirjoita näin brassatakseni, vaan kirjoitan kuten asia omasta näkökulmastani on. Monenko miehen kanssa olet ollut vakavassa suhteessa, tähänastisen elämäsi aikana? Kuinka lyhyitä tai pitkiä suhteet ovat olleet? Oletko harrastanut yhden yön juttuja ja jos, niin kuinka paljon ja kuinka hartaasti? Onko sinulla veljiä ja jos on, onko isoveljeä? Oletko yleisemminkin harrastanut säädyllistä elämää, vai vähemmän säädyllistä elämää? Kyse on samalla eletyksi eletyistä arvomaailmoista. Saat uskoa, että harvassa ovat sellaiset elämänfilosofit, jotka ovat itse eläneet niiden ihanteiden mukaan, joista ovat muille saarnanneet. Saat uskoa, että minulle ei tarvitse edes todistella, että olisit elänyt aina ja kaikessa omien ideaaliesi mukaan. Oletko joskus kävellyt päin punaisia, kun silmä välttää? Onko sinulla ollut uskottomia ajatuksia? Onko sinulla ollut uskottomia tekoja? Ihan näin meidän kesken, kun eihän tätä kukaan muu lue - sitä kutsutaan vain elämäksi eikä siihen kuole - mutta siihen kuolee, että se elämä elämättä jää. Jos olet ollut nuhteeton, niin kivat sulle!

Koko ikänsä pitkässä parisuhteessa viettäminen on mielestäni ihailtavaa. Mutta sitten on samalla niin, että silloin kokemus rajoittuu yhteen henkilöön eikä sitten muusta voi oikein puhuakaan, kuin siitä ainokaisesta. Ei se sinällään sen parempaa tai huonompaa ole, mutta erilaista kuin minulla on ollut, ja on. Voidaan tietysti sivuuttaa tämä toteamalla, että kaikki naiset ovat ihan ehdottomasti uniikkeja lumihiutaleita eikä teissä kenessäkään ole mitään yhtäläistä - nainen on suorastaan ikuinen mysteeri. Miellyttäisikö tämä sinua?

Tai sitten vain se narttu älähti, johon kalikka todellakin kalahti...

[safiiri]

Naisten ylivoimainen enemmistö ei tee miehistä perättömiä ilmiantoja. Maahanmuuttajista ylivoimainen enemmistö ei ole raiskaajia. Mutta - ylivoimainen enemmistö katuväkivaltaa miehiin kohdistavista on miehiä.

Varmaan noin, tuskin miehiä voi muuksi muuttaa- Silti voidaan vaatia, että he osaisivat hillitä himojaan.
Mistä miesten keskinäin katuväkivalta sitten johtuu- liittyykö siihen valintapaineita ja kilpalutilanteita, muuta uhoa ja "nais-sukupuoleen vaikuttamista.

Ylivoimainen miesten enemmistö ei syyllisty katuväkivaltaankaan.

Oikeastaan siis kysymykseni kuuluu tässä: Miksi se naisten vähemmistö, joka syyllistyy perusteettomiin limiantoihin, tai se miesten vähemmistö, joka syyllistyy väkivaltaan, saa määritellä koko sukupuolisen ryhmän? Miksi se ylivoimainen enemmistö naisia ja miehiä, jotka eivät syyllisty näihin asioihin syyllistetään näistä asioista? Millä perusteella väkivaltaa karttava mies tai perusteettomia ilmiantona tekemätön nainen on vastuussa toisen ihmisen tekemisistä, joutuu vastaamaan kysymyksiin niistä, pitää asettaa epäilyksen alle pienen vähemmistön tekemisistä?

Maahanmuuttajien enemmistö on nuoria miehiä, joten heidän vähentämisessä vähennettäisiin maahanmuuttajien tekemiä raiskauksia ja varmaan muutakin väkivaltaa. Mamuthan tappelevat usein myös toisten mamujen kanssa.

Naiset ovat myös aika usein väkivaltaisia (mielenlaadultaan) mutta käytännössä heidän väkivaltansa on enemmän "hengistä laatua. Siihen on olemassa fyysisten tosiasioiden vuoksi paremmat edellytykset.
Keskimäärin naiset ovat kolmanneksen vähäisempiä voimiltaan, joten yleensä ei väkivallan käyttö kohdistu suorana voimankäyttönä.

Kuten tässä teet. Ratkaisusi siis on vähentää miesten määrä / nuorten miesten määrää / nuorten maahanmuuttajamiesten määrää, vaikka ylivoimainen enemmistö heistä ei ole syyllistynyt mihinkään. Ratkaisu on yhtä "viisas" kuin vähentää ajokorttien myöntämisen määrää siksi, että ylivoimainen enemmistö erilaisia sakkoja liikennerikkomuksista annetaan ajokortin omaaville henkilöille.

Harmillisesti nuorten maahanmuuttajiamiesten määrän vähentäminenkään ei välttämättä johda siihen, että heidän osuutensa seksuaalirikosten tekijöissä laskisi heidän väestöosuuttaan vastaavaksi.

[Norma Bates]

En minäkään tuollaisia naisia jaksa. Jos olet pelkästään itsensä kuningattareksi julistaneiden naisten kanssa tekemisissä, niin eipä ihme että alkaa naisväki ällöttää.

Ei naisväki minua ällötä, päin vastoin. Mistä edes päättelit, että "pelkästään itsensä kuningattariksi julistaneiden naisten" kanssa tekemisissä? Tulit noin kirjoittamalla kertoneeksi itsestäsi enemmän, kuin ehkä halusitkaan.

Esimerkkitapaus oli vain yksi deitti lukemattomien deittien kirjossa. Tässä tapauksessa vielä niin, että hän pyysi minua deiteille ja suostuin, koska emme tunteneet toisiamme entuudestaan. Sitähän varten deiteille mennään, että tutustustuttaisiin ja katsotaan, mitä tapahtuu - vai tapahtuuko mitään. Hänelle kyllä tapahtui, kun oli jo valmiiksi etäämpää ihastunut minuun. Minullekin tapahtui - mutta hieman eri tavalla, kuin mihin hän pyrki.

Nyt kun ajattelin, niin hilpeintä mitä foorumitasolla voikaan olla olisi se, että te foorumin naiset edes kuvittelisitte voivanne vaikuttaa naiskuvaani  tai -käsityksiini. Se vasta olisikin tahattoman koomista!

Olen ennenkin tuonut kirjoituksissani esille että on tietty naistyyppi jota en itse voi sietää. Kuningatar ja kotka ovat nimityksiä joita olen käyttänyt. Sosiopaatti kolmas, mutta tuollaisia nimikkeitä tietysti pitäisi välttää, jos nimittely perustuu vain vitutukseen, eikä sen tarkempaan ihmiskuvaan. Satunnaisten kohtaamisten perusteella kun ei ihmisiä voi todella tuntea. (Eikä välttämättä vuosienkaan tekemisissä olon jälkeen, mikäli kohtauspintaa ei ole kovin kummoisesti.)

Kuninkaallisten kategoriaan menee mm. Tuksu (olen tässä ihmetellyt että kas kummaa kun hän ei ole ollut pitkään aikaan lööpeissä). Kyseessä siis ihmistyyppi jonka pitää olla kokoajan esillä, jolla pitää olla hovi lakeijoineen, ritareineen ynnä muineen.

Olen muutamilta miehiltä kuullut juttuja joista rakentuu helposti malliesimerkkejä tuollaisista naisista. Esim. erään miehen eksä oli vaatinut että hänelle pitää kokoajan kantaa suklaata ja kukkia. Ja kehua. Jos ei kehunut, niin nainen kehui itse itseään peilin ääressä.

Se mikä itseäni vituttaa toisinaan näissä nettikeskusteluissa on se että miehet ovat kohdanneet noita prinsessoita ja jotkut miehistä saavat päähänsä että kaikki naiset ovat samanlaisia. Sitten tullaan esim. minulle sanomaan että "te naiset olette niin korkealla siellä baarijakkaroillanne". Onkohan peräti kaksi kertaa tullut baarissa istuttua. Enkä osunut moiselle jakkaralle. Ennemminkin miellän kyllä itseni vaikka Peppi Pitkätossun ja Annikan sekoitukseksi (ihan oma tapauksensa + idioottimaisen kiltti).

[Norma Bates]

Jos nyt kumminkin summaisi näin että miehet joutuvat pelkäämään väkivaltaa muiden miesten taholta, ja naiset joutuvat pelkäämään miesten taholta sekä raiskausta että väkivaltaa, niin minkä vuoksi naisten pelokkuus sitten olisi jotenkin naurettavampaa kuin miesten pelot?

Eihän se naurettavaa itse tapahtumana ole, vaan tapahtumataajuuden valossa. Suomen oloissa yhtä puskaraiskattua (Ja samalla mahdollisesti piestyä) tyttöä tai naista kohden löytyy koska tahansa 10 poikaa tai miestä, jotka on hakattu pahasti. Ne miehiin kohdistuvat väkivaltatapaukset eivät kaikki edes päädy mihinkään lehtiin saati lööppeihin, mutta raiskaukset lähes poikkeuksetta päätyvät. Ei se ole sen kummempaa, kuin vaikkapa asunnottumuudesta uutisoinnin kanssa. Jokin aika sitten oli Hesarissa iso juttu siitä, kun naisten asunnottumuus on lisääntynyt. Sitä lukiessa kävikin ilmi, että se on noussut oikein lähes yhteen neljännekseen kaikista asunnottomista. Voi kauhiaa, että n. 1/4 asunnottomista on naisia! Entäs se kolme neljäsosaa? Hällä väliä? Tai vaikkapa uutisointi siitä, miten toisella puolen planeettaa islamistijärjestö Boko Haram on kidnapannut koulusta tyttöjä? Voi helvetti, sitä ennen Boko Haram oli kidnapannut poikia kouluista ja kylistä vuositolkulla, mutta sitten kun ensimmäisen kerran tyttöjäkin veivät, niin siitä vasta nostettiin kansainvälinen haloo. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

On surkuhupaisaa, että varsinkin patriarkaatista ja yhteis kunnan valta rakenteista paasaavat feministit suhtautuvat miehiin ikään kuin jonain salaliittokollektiivina, jossa mieheys on miesten keskenään jakama näkymätön muuri - naisia vastaan. Näinhän ei todellisuudessa ole, vaan läpeensä paskamaisesti käyttäytyvät miehet ovat  läpeensä paskamaisia myös toisille miehille, eivät suinkaan vain naisia kohtaan. "Patriarkaatti" on myytti.

Tokikaan normijätkä ei välttämättä muijia turpaan pätki, mutta esim. ryöstötilanteessahan saa sen käsiväskyn irtoamaan mummolta helpommin kun vähän huitaisee ensin. Ja jotkut toisaalta raiskaavat vaikka 100 v mummon. Harvemmin kuulee että 100 v pappa on raiskattu. Nyt ei äkkiseltään muistu yhtään uutista mieleen.

Nimenomaan suomalainen tavan jätkä ei muijia turpaan mätki - tavallisten miesten kynnys sille on niin kova, että moraalisena koodina se toimii jossain määrin jopa heitä itseään vastaan. Varkaat ja puskaraiskaajat ovat esimerkkeinä poikkeustapauksia sikäli, että he etsivät aina sellaisia kohteita, joiden voisi arvella laittavan mahdollisimman vähän hanttiin. Sama se on muuallakin eläinkunnassa - petojen ruoaksi päätyvät saaliseläimistä erityisesti ne, jotka ovat pienikokoisia (Kuten vasoja) tai esim. jollain tapaa fyysisesti valmiiksi loukkaantuneita. Pedot pyrkivät siihen, että saalistaessaan itse tapahtumasta olisi niille mahdollisimman vähän fyysisiä loukkaantumisen mahdollisuuksia. Minimoidaan riski, maksimoidaan hyöty. Mummolta veskan vieminen on niin paljon helpompaa ja vaivattomampaa, kuin yrittää rullata nyrkein uhkaamalla raavaalta mieheltä sen lompsa. Mummolta ei todennäköisesti tule turpaan, raavaalta mieheltä todennäköisesti tulisi.

Ei tästä tarvitse välttämättä sellaista johtopäätöstä tehdä että kaikenkaikkiaan miessukupuoli on se paskempi sukupuoli, vaan ihan sen vaan että naisilla on ihan pätevät syyt olla arkoja, epäluuloisia ja kriittisiä miesten suhteen.

Ne miehet ja naiset, joilla on ollut lapsista aikuisiksi hyvät, turvalliset vanhemmat ja lähipiirissään muutenkin hyvät roolimallit, eivät ole sen enempää "kriittisiä" erityisesti kumpaakaan sukupuolta kohtaan. Sitä kutsutaan perusluottamukseksi. Siitä huolimatta niin tytöt kuin pojat saavat kasvaessaan tasan varmasti kaikenlaisia muitakin kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta, mutta erityishuomiohan onkin vain vaikkapa joissain itsensäpaljastelijoissa, tai perseenpuristelijoissa. Eikö niin?

Voi olla. Kovasti vain naiset tapaavat ainakin netissä tuoda esille että tosi monen naisen ihan "normaaliin" elämänkulkuun on kuulunut joko ventovieraita miehiä lääppimässä tai läheisiä miehiä pitelemässä pahoin. Sitten on tietenkin myös naisia jotka eivät mekasta moisilla seikoilla. Mutta ovat silti kokeneet niitä, eivät vain viitsi pitää ääntä.

Se minkä takia naisten toleranssi vittumaisuuksia kohtaan on ehkä vähäisempi kuin miesten johtuu siitä että ainakin ennen vanhaan naisia kasvatettiin kilteiksi. Joitakin ajattelemaan jopa kaikkia muita ennemmin kuin itseään. Kyllähän sitä tulee sellainen johan pomppasi -fiilis sitten kun huomaa että ei se todellinen maailma pyörikään millään kiltteyssäännöillä. Uumoilen että jotkut naiset piruuntuvat niin että laittavat ranttaliksi ja heittäytyvät mahdollisimman veemäisiksi sen johdosta. Suurinpiirtein että potut pottuina ja kostonkierre alkakoon. Jos sensijaan ei oikein ole kostavaa tyyppiä, niin sitten onkin se masentuja joka on se paskakaivo johon kaikki sonta valuu, ja joka lopuksi tuhoaa itsensä joko hitaasti tai kertarysäyksellä.

Mutta oli miten oli, niin mitä sitten miesten hyväksi pitäisi tai voisi tehdä, kun kuitenkin suurimman osan miesten ongelmista aiheuttavat toiset miehet? Jos siihen menee joku muija väliin, niin sitten vaan suututaan taas siitä että siinä ne täti-ihmiset hössöttää ja pyrkivät tekemään miehistäkin naisia. Pitäisikö miesten perustaa jotain rento ja reilu jätkä -kerhoja joista saa apua kun turpaan tulee tai on tulossa?

[Saares]

Onko Norman käsityksissä miehistä ja Toopen käsityksissä maahanmuuttajista jotain yhteistä?

[Aave]

Kuninkaallisten kategoriaan menee mm. Tuksu (olen tässä ihmetellyt että kas kummaa kun hän ei ole ollut pitkään aikaan lööpeissä). Kyseessä siis ihmistyyppi jonka pitää olla kokoajan esillä, jolla pitää olla hovi lakeijoineen, ritareineen ynnä muineen.

Menee lähinnä valkoroskakuningattarien kategoriaan... Mutta noin naisesta kirjoittaessasi liikut ammattifeministin näkökulmasta vaarallisilla vesillä: Tuksuhan on patriarkaatin uhri, jota pahat ja alhaiset miehet räikeästi hyväksikäyttävät, eikä hänen omilla valinnoillaan ja asenteillaan voi olla mitään tekemistä sen kanssa, mitä hänelle tapahtuu. Eihän Tuksua saa millään tavalla syyttää ja tuomita vaan ne miehet, jotka Tuksun ympärillä pyörivät! Pelastakaa viaton Tuksu pahoilta miehiltä! Tuksu on uhri! Ehkä ö-luokan Marilyn, mutta Marilyn kuitenkin!

Vietin joskus jaetun junamatkan ravintolavaunussa Jasmin Mäntylän kanssa. Tuksusta en tiedä, mutta Mäntylä oli julkikuvaansa fiksumpi. Hän tuli istumaan samaan pöytään jossa istuin - ja sanoi sitten matkan edetessä myöhemmin että tuli siihen, koska vaikutin ainoalta ihmiseltä koko ravintolavaunussa, joka ei pälyillyt häntä, enkä vaikuttanut muutenkaan olevan keneltäkään mitään vailla. Sen sanominen oli tietysti samalla kohteliaisuus, mutta hän oli siinä myös täysin oikeassa. Minun pöydässäni saisi siis istua rauhassa ja olla omissa oloissaan jos niin halusi oli se mielikuva, joka johdatti samaan pöytään. Noteerasin hänet kyllä kun vaunuun saapui, mutta ei hän minua noteeraamista enempää kiinnostanut. Olen tottunut puolijulkkiksiin ja vähän suurempiinkin julkkiksiin, eivätkä he minua sillä tavalla kiehdo, kuin ehkä joitain muita. Ja kun on tavannut vaikkapa Scarlett Johanssonin, niin yksi Jasmin Mäntylä sinne tai tänne. Diivoja riittää niin miehissä, kuin naisissa. Mäntylä ei diivaillut lainkaan.

Se mikä itseäni vituttaa toisinaan näissä nettikeskusteluissa on se että miehet ovat kohdanneet noita prinsessoita ja jotkut miehistä saavat päähänsä että kaikki naiset ovat samanlaisia.

Varmasti vituttaakin, mutta: ammattifeministit ovat saaneet vastaavan päähänsä koko valkoisesta heteromieskunnasta, ja syytävät sitä myrkkyä, minkä seksuaalivähemmistöjen tasa-arvolta ja naisten oikeuksien ylikorostamiselta ehtivät. Kamalin ajatus mitä olla voi olisi sen oivaltaminen, että hyvinvoivat valkoiset heteromiehet olisivat myös naisten etu, ja kääntäen. Emme me ole toistemme vihollisia, vaan tarjoamme toisillemme peilikuvia ja ideaali olisi, että rakennamme samalla yhteistä maailmaa. Ei minulla ole mitään naisten oikeuksia vastaan sinänsä (Kannatan niitä!), mutta tämän päivän feminismiä vastaan on. Siinä on vissi ero.

[Aave]

Voi olla. Kovasti vain naiset tapaavat ainakin netissä tuoda esille että tosi monen naisen ihan "normaaliin" elämänkulkuun on kuulunut joko ventovieraita miehiä lääppimässä tai läheisiä miehiä pitelemässä pahoin. Sitten on tietenkin myös naisia jotka eivät mekasta moisilla seikoilla. Mutta ovat silti kokeneet niitä, eivät vain viitsi pitää ääntä.

Kyllä minä tämän hyvin tiedän, paitsi pahoinpitelyjen osalta. Sen tiedän, että lähisuhdeväkivalta sukupuolittain jaoteltuna on suurin piirtein 50/50, eli kyllä naisetkin osaavat. Naisten väkivaltaisuudesta ei vain ole mediassa puhuvia päitä, eikä se päädy samalla tavalla otsikoihin. Minua on lyönyt nainen muutamia kertoja, itse en ole lyönyt naista ikinä. Minuakin on kourittu ja ehdoteltu mauttomasti ja törkeästi; itse en ole puristellut ketään perseestä - ellei nainen siitä itse juuri minun puristelemani kovasti pidä.

Jokaista seurustelukumppaniani on joskus jollain lailla tökeröity, useinkin. Niitä tilanteita on joutunut silloin tällöin hoitamaankin. Ei se ole yhtään sen hyväksytympää olipa kyseessä mies, tai nainen.

Se minkä takia naisten toleranssi vittumaisuuksia kohtaan on ehkä vähäisempi kuin miesten johtuu siitä että ainakin ennen vanhaan naisia kasvatettiin kilteiksi. Joitakin ajattelemaan jopa kaikkia muita ennemmin kuin itseään. Kyllähän sitä tulee sellainen johan pomppasi -fiilis sitten kun huomaa että ei se todellinen maailma pyörikään millään kiltteyssäännöillä.

Tytöt saattavat olla luonnostaankin jos eivät sen kiltimpiä, niin ehkä keskimäärin tunnollisempia kuin pojat. Eroa ei kuitenkaan ole sikäli, että kyllä niistä pojistakin pyritään hyvissä perheissä kilttejä ja tulevaisuususkoisia kasvattamaan, ja sama järkytys maailman tylyydestä se on sitten heilläkin vastassa, kun se aika tulee. Amerikkalainen maskuliinielokuva Fight Club kuvaa juuri tätä:

"I see all this potential, and I see it squandered. God damn it, an entire generation pumping gas, waiting tables - slaves with white collars. Advertising has us chasing cars and clothes, working jobs we hate so we can buy shit we don't need. We're the middle children of history, man. No purpose or place. We have no Great War. No Great Depression. Our great war is a spiritual war... Our great depression is our lives. We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars, but we won't. We're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off".

Mutta oli miten oli, niin mitä sitten miesten hyväksi pitäisi tai voisi tehdä, kun kuitenkin suurimman osan miesten ongelmista aiheuttavat toiset miehet?

Ajatus on sillä tavalla hassu, että siinä on samalla oletuksena ikään kuin jokin miesten universaali kollektiivinen tiimi, jossa näin ollaan naisilta salaa päätetty. Tietyissä asioissa miesten ongelmiin ovat samalla syypäinä toiset miehet, tietyissä asioissa naiset. Otan esimerkiksi sen, että kun suuryritysten johtajat ovat lähes poikkeuksetta miehiä. Onko se jokin miesten kollektiivinen "patriarkaatin" salaliitto?

Ei tietenkään ole. Mikä on maailman suuryritysjohtajien osuus kaikista miehistä? Onko edes promillen tuhannesosan luokkaa? Miesten kohdalla korostuvat tietyt ääripäät - jos ruokaketjun huipulla möllöttelee pääasiassa miehiä, niin sitäkin enemmän meitä sitten kuitenkin möllöttelee myös siellä toisessa ääripäässä - eli kurjistumisen pohjamudissa. Ei se ole mikään miesten sukupuolensa perusteella tekemä päätös. Naisia puolestaan on tässä mielessä pakkautunut sinne Gaussin käyrän keskelle - ette ole keskimääräisesti huipulla, mutta ette myöskään korostu siellä pohjamudissa. Silti asian tarkastelu sukupuolen perusteella on erittäin kapeakatseista, ja vastakkainasettelevaa. Kun kiihkofeministi huomaa että maailman suuryritysten johtajat ovat miehiä, hän tekee siitä sen virhepäätelmän, että miehet kohtelisivat toisiaan ryhmänä, jossa kaikki miehet ovat "huipulla". Todellisuudessa miehistä vain häviävän pieni prosentti on siellä huipulla! Silti julistetaan sotaa valkoista heteromiestä vastaan, vaikka 99,999% miehistä elää tyystin toisenlaisessa maailmassa, kuin ne huipukkaat. Miesten ylivoimainen enemmistö ei ole mitään mahtavia ja voimakkaita, koska johtajissa on niin paljon miehiä. Jos muutamat kenialaiset miehet pärjäävät hyvin juoksukisoissa, siitä ei kuitenkaan pitäisi tehdä sitä virhepäätelmää, että kaikki kenialaiset miehet ovat maailman huippujuoksijoita. Kun sanotaan suomalaisten olevan rallikansaa niin se ei tarkoita, että kaikki suomalaiset miehet ovat ihan helvetin hyviä autokuskeja. Ammattifeministi tekee niin räikeän yleistyksen, että ei sille voi kuin nauraa.

Että kun ajattelet miesten olevan ongelma myös toisten miesten ongelmiin, niin kohtelet ongelmaa, kuin kyseessä olisi jonkin yhtenäisen joukkueen ongelma. Ei se niin ole.

  Jos siihen menee joku muija väliin, niin sitten vaan suututaan taas siitä että siinä ne täti-ihmiset hössöttää ja pyrkivät tekemään miehistäkin naisia. Pitäisikö miesten perustaa jotain rento ja reilu jätkä -kerhoja joista saa apua kun turpaan tulee tai on tulossa?

Oletko kuullut miesten vaativan feministinaisilta, että heidän tulisi ratkaista miesten ongelmat? Vai olisiko, että näin feministinaiset laittavat sanoja sen olettamansa "miesjoukkueen" suuhun? En minä edes odota, että feministit pystyisivät ratkaisemaan miesten ongelmat, vaikka haluaisivat - ja sitähän he eivät edes halua.

Kyllä suomalaiset miesjärjestöt ovat yrittäneet saada määrärahoja kaikenlaista toimintaa varten, mutta koskapa näistä tasa-arvoasioista ovat päättämässä feministien eliitti, kaikki käytössä olevat määrärahat on ohjattu aina feministijärjestöille - miesjärjestöt eivät ole saaneet niistä ropoakaan hankkeisiinsa.

Uusin miesjärjestö puolestaan on feministien perustama, ja siellä miesten ongelmia käsitelläänkin feministisessä kontekstissa. Valistunut arvaukseni on, että se tuleekin nyt sitten saamaan määrärahoja. Näin feministit voivat esiintyä, kuin että ajaisivat miesten asiaa. Itse en edes mainitse tässä sen järjestön nimeä vaikka toisaalta pitäisi - että miehet osaisivat välttää sitä järjestöä, kuin koronaa.

Mutta jaa, mitäkö voisit itse tehdä? No, käy esimerkiksi allekirjoittamassa kansalaisaloite poikien sukuelinten silpomisen kieltämisestä. Ja jos löydät kirjastosta dokumenttielokuvan The Red Pill, niin suosittelen katsomaan sen. Saatat yllättyä!