Keskustelua kiltteydestä

[Melodious Oaf]

Toisaalta onko kiltti ihminen muita parempi asettelemaan kiltin toiminnan rajoja molemmille osapuolille optimaaliseen kohtaan. Siis vaistoaako mikä toiselle on tärkeää ja tietysti omat voimavarat pitää huomioida. Miten tuo tasapainottelu sitten onnistuu vai onko terveellä tavalla itsekäs ihminen välillä parempi siinä.

Kyllä mä varmaan lähtisin siitä, että jos puhutaan ideaalista tai ihanteesta, niin tällainen syvän tason kiltteys tai spontaani intuitiivinen toisten palveminen on periaatteessa ihan jees juttu.

Toki siinä on hirveästi sudenkuoppia, vajavaisia ihmisiä kun kaikki ollaan. Kuitenkin ihmisellä on ego, rajalliset kyvyt ja voimavarat, kaikenlaisia pelkoja ja epävarmuuksia — ja niin pois päin.

Joskus voi käydä niin että hommat ei suju, että tekee jonkun virhearvion tai mokaa tai muuta.

Esimerkiksi "kiltteys" yhdistettynä tosi kovaan perfektionismiin ja vaativuuteen itseä kohtaan saattaa johtaa siihen että toimii käytännössä paljon paskemmin kuin joku sellainen ihminen joka on niin sanotusti terveellä tavalla itsekäs, eli että asiat tosi selkeästi sovitaan ja excelöidään ja että reiluus on sitä että minä sanon mitä haluan ja tarvitsen, sinä teet samoin ja sitten me edetään tältä pohjalta selkeiden sääntöjen puitteissa.

Mutta en mä siis...  varmaan pohjimmiltani usko että sen takia että kaikki ihmiset on vajavaisia tai että välillä mokaillaan ja muuta kannattais valita suunnaksi muu kuin se minkä oikeasti uskoo olevan arvokasta ja hyvää ja tavoittelemisen arvoista.

Tietty se voi vaihdella silti ihmisten välillä eikä siitä mitään staattista konsensusta koskaan tule, kun ihmiset katsoo tota eri lailla ja kukin omista lähtökohdistaan

[Hippi]

^
En haluaisi tuossa käyttää sanaa palveleminen, vaan pikemminkin auttaminen tai avuksi oleminen, jolloin toiminta perustuu toisen (autettavan) tarpeeseen. Palveleminen menee ehkä jo liiallisuuksiin, jolloin se ei ole kiltteyttä vaan nuolemista, nöyristelyä ja alistumista.

[Melodious Oaf]

Ymmärrän hyvin, minkä takia se sanana oudoksuttaa, eikä mulla ole mitään sitä vastaan, että sanoittaa sen sillä tavalla että se ei särähdä korvaan.

Mä ajattelen sitä tossa itse aika neutraalisti enkä kytke sitä niinkään valtasuhteisiin tai nöyristelyyn tai sellaiseen.

Auttaminen joka lähtee toisen tarpeesta on tosi hyvä asia. Siinä korostuu sellainen että kunnioittaa omassa vaikutuspiirissään olevien vapauksia ja oikeuksia.
     Tällainen on mun mielestä ns. "generatiivista työtä toisten hyväksi" (jos pyritään välttämään ikävän voimakkaita sanankäänteitä).

Se mitä yritin ilmaista poikkeaa mun mielestä tästä sikäli, että se voi olla generatiivisen sijaan myös autonomista ja luovaa.

[Toope]

Olen joskus joutunut kärsimään kiltteydestäni, joustavuudestani.
Mutta jotkut ihmiset tuota käyttävät hyväkseen.

Mitä opin? Älä ole epäitsekäs, ole itsekkäämpi...!
Uhraudun vain jälkeläisteni vuoksi.

[Melodious Oaf]

^ Ymmärrän sen, että olosuhteet voivat ajaa tällaiseen.

Jos ei oteta kantaa yksittäistapauksen olosuhteisiin, oma mielipide on, että toi on nykyajan lohtuhömppää. Tollasta kannustetaan terapiassa, josta uskoisin Tooopen nimenomaan kieltäytyvän, ja näin ollen yleensä sen jälkeen kun asiat ovat menneet pieleen. Sehän ei tee siitä suinkaan paskaa mutta kontekstualisoi tätä silti joiltain osin.

En ole täysin vakuuttunut, että toi on varsinaisena hyvinvoinnin reseptinä kauhean kaksinen, mutta jos ajatellaan sitä korjausliikkeenä ja osana jotain yksilötason prosessia, niin mikäs siinä

[Melodious Oaf]

Edelleen oma mielipide on, että hyvää tekevässä ja aidossa sosiaalisessa kanssakäymisessä haavoittuvuus on aika olennaista.

Ei se kenellekään helppoa tai automaattista ole, mutta jos heittää kovan vaihteen ja defenssit silmään siinä vaiheessa, kun omia haavoittuvuuksia ja oikeasti herkkiä kohtia lähestytään tai kun niissä ollaan, se vähentää aika paljon hyvää tekevän ja mielekkään kanssakäymisen mahdollisuuksia.

Ihmiset ei ole tässä kauhean erilaisia kuin vaikka vuoret. Vaikka ajattelis miten jylhää ja majesteettista vuorta tahansa, sehän ottaa tilansa ja on sitä mitä se on, mutta samalla se on täysin haavoittuvainen ja kaiken armoilla. Sääolosuhteiden, sen että eläimet ja ihmiset kulkevat sen rinteillä, ja vielä tätäkin isompien ja osaltaan entropiaan kytkeytyvien geologisten prosessien.

Vaatii aika paljon kanttia olla sitä mitä on, ottaa oma tilansa ja olla samalla silti haavoittuvainen ja paljas.

Välttämättä tosta kuvastosta minkä toi aukaisee ei saa kiinni ja ei saa mitään irti, eikä se sinänsä haittaa. Heitän sen nyt vaan kehiin, kun en tiedä mitä varsinaisesti tohon sanoa

[Toope]

Olen itse ollut aika kiltti töissäni. Kumppanityökaverini on ollut hiljattain kaksi päivää töissä kahden viikon aikana, kun vähän ryypp..., eiku "sairaslomaa".
Olen tehnyt kahden henkilön töitä, tosin apua olen saanut. Silti enemmän, kuin pitäisi, koska muut ovat auttaneet. Kaveri lopettaa pian, palaa loppuun (alkoholi, mielenterveys).

En halua lopettavalle kaverille sanoa, että paskanhomman minulle teit, kun jätit hommat minulle, koska olen vähän kiltti. Kaveri oikeasti jätti minulle hommia luvaten ollen paikalla, eikä sitten ollut moneen päivään... Hän kuitenkin opetti minut hommiin, oli hyvä kaveri. Kiva kaverina, mutta en ikinä enää työkaverina luota. Alkoholi/mielenterveysongelmat ovat todellisia, mutta reilua on kohdata niitä siten, ettei jätetä hommia kavereiden niskaan...!?

Alkoholi/huumeriippuvainen ehkä ei kykene ajattelemaan oman kuplansa ulkopuolelle...

[Hippi]

^
Mitenhän "kilttiä" on parjata kaveria selän takana?

[Toope]

^
Mitenhän "kilttiä" on parjata kaveria selän takana?

En mainitse henkilöä, mutta ehkä tunnistat tilanteen, jossa omat ongelmat sysätään kaverin niskaan?
"Koska minulla on nyt henk.koht. ongelmia", muut hoitakoot työni...
Onko hyvä malli?

[-:)lauri]

Ihmisten kyky ymmärtää toisten ajattelutapoja, tunnettu myös nimellä empatiakyky tai teoria mielen toiminnasta (Theory of Mind), kehittyy luonnostaan jo varhaislapsuudessa. Tämä kehitys tapahtuu useiden vuorovaikutusten ja kokemusten kautta, jotka auttavat yksilöitä tunnistamaan ja ymmärtämään toisten tunteita, aikomuksia ja uskomuksia. Perustavanlaatuisia tapoja, joilla ihmiset oppivat ymmärtämään toisia, ovat:

• Sosiaalinen vuorovaikutus: Lapsena ihmiset oppivat havainnoimalla ja osallistumalla sosiaalisiin vuorovaikutuksiin perheensä ja vertaisryhmänsä kanssa. Nämä kokemukset auttavat heitä ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja sosiaalisen käyttäytymisen normeja.
• Leikki: Leikkien kautta lapset harjoittelevat sosiaalisia rooleja ja oppivat asettamaan itsensä toisten asemaan, mikä on keskeistä empatian kehittymisessä.
• Kommunikaatio ja kielen oppiminen: Kielen käyttö ja ymmärtäminen antavat välineitä ilmaista ajatuksia ja tunteita sekä ymmärtää muiden ihmisten sanallisia ja sanattomia viestejä.
• Tarinoita ja kirjallisuutta: Tarinoiden kuunteleminen ja lukeminen tarjoavat keinoja tutustua erilaisiin hahmoihin, näkökulmiin ja elämänkokemuksiin, edistäen näin empatian ja sosiaalisen ymmärryksen kehittymistä.

Empatiakyvyn ja toisten ajattelutapojen ymmärtämisen voi kehittää ja parantaa myös tietoisesti harjoittamalla ja opiskelemalla. Tässä muutamia keinoja:

• Psykologian ja sosiologian opiskelu: Näiden tieteiden opinnot tarjoavat syvällisiä teorioita ja tutkimuksia ihmisen käyttäytymisestä, sosiaalisista rakenteista ja kulttuurisista eroista, mikä auttaa ymmärtämään ihmisten ajattelutapoja monipuolisemmin.
• Viestintä- ja vuorovaikutustaidot: Tietoisten viestintäkurssien ja -harjoitusten avulla voi oppia paremmin tunnistamaan ja tulkitsemaan toisten viestintää sekä ilmaisemaan omia ajatuksia ja tunteita selkeästi.
• Monikulttuurisuuskoulutus: Tutustuminen eri kulttuureihin ja niiden tapoihin voi laajentaa ymmärrystä siitä, miten kulttuuriset taustat vaikuttavat ihmisten näkemyksiin ja ajattelutapoihin.
• Empatiaharjoitukset: Tietoiset harjoitukset, kuten roolileikit tai mindfulness, voivat auttaa kehittämään kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää hänen kokemuksiaan syvemmin.
• Laaja-alainen lukeminen ja elämänkokemukset: Kirjallisuuden, elokuvien ja muiden kulttuurituotteiden kuluttaminen, sekä erilaisten ihmisten kanssa seurusteleminen ja uusien kokemusten hankkiminen, voivat merkittävästi lisätä kykyä ymmärtää ja arvostaa toisten ihmisten elämänkokemuksia ja näkökulmia.

on olemassa tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että kaunokirjallisuuden lukeminen voi parantaa ihmisten kykyä ymmärtää muita. Yksi tutkimus osoitti, että kaunokirjallisuuden lukeminen paransi osallistujien suorituskykyä "Theory of Mind" -testeissä, jotka liittyvät empatian ymmärtämiseen, verrattuna niihin, jotka lukivat tietokirjallisuutta, genrekirjallisuutta tai eivät lukeneet ollenkaan. Kaunokirjallisuuden lukeminen korostaa hahmojen kehitystä ja tarjoaa monimutkaisempia ihmissuhdekuvauksia, jotka haastavat lukijoiden ennakkokäsityksiä ja edistävät empatian kehittymistä.

On tutkimuksia, jotka osoittavat, että erilaisten tarinoiden lukeminen voi lisätä empatiaa eri ryhmiä kohtaan, kuten maahanmuuttajia, pakolaisia ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Esimerkiksi Harry Potter -kirjojen lukemisen on havaittu lisäävän empatiaa näitä ryhmiä kohtaan, mikä viittaa siihen, että tarinoiden moninaisuus ja erilaiset perspektiivit voivat rikastuttaa lukijoiden sosiaalista ymmärrystä
(discovermagazine).

Ymmärryksen parantaminen ihmisten ajattelutavoista ei ainoastaan edistä henkilökohtaista kasvua ja ihmissuhteiden syventämistä, vaan se on myös tärkeää monilla ammatillisilla aloilla, joilla vaaditaan yhteistyötä, neuvottelutaitoja ja kykyä ennustaa toisten käyttäytymistä (discovermagazine).

Listasin Taloudesta-kejuun hieman osa-alueita, joissa toimimimessa järkevästi on keskeistä, että toisten ihmisten ymmärtäminen on jiirissä.

Listasin Teknologiasta-kejuun hieman osa-alueita, joissa toimimimessa järkevästi on keskeistä, että toisten ihmisten ymmärtämisessä ei tee virheitä.

Liittyy keskeisesti älykkyyden osa-alueeseen osata toimia ihmisten kanssa järkevästi, mistä enemmän pohdintojani Älykkyys, geenit ja menestyminen -ketjussa.

[TSS]

• Sosiaalinen vuorovaikutus: Lapsena ihmiset oppivat havainnoimalla ja osallistumalla sosiaalisiin vuorovaikutuksiin perheensä ja vertaisryhmänsä kanssa. Nämä kokemukset auttavat heitä ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja sosiaalisen käyttäytymisen normeja.
• Leikki: Leikkien kautta lapset harjoittelevat sosiaalisia rooleja ja oppivat asettamaan itsensä toisten asemaan, mikä on keskeistä empatian kehittymisessä.
• Kommunikaatio ja kielen oppiminen: Kielen käyttö ja ymmärtäminen antavat välineitä ilmaista ajatuksia ja tunteita sekä ymmärtää muiden ihmisten sanallisia ja sanattomia viestejä.
• Tarinoita ja kirjallisuutta: Tarinoiden kuunteleminen ja lukeminen tarjoavat keinoja tutustua erilaisiin hahmoihin, näkökulmiin ja elämänkokemuksiin, edistäen näin empatian ja sosiaalisen ymmärryksen kehittymistä.

Kun ajattelee noita mainitsemiasi tekjöitä, joiden avulla empatia kehittyy, niin ne ovat kaikki jossain määrin uhattuna. Monelta osin siihen syynä ovat ruudut, jotka valtaavat elämäämme kiihtyvästi, jos se nyt enää tästä voi kiihtyä. Myönnän, että kirjoitan nyt ruuduista melko lailla avoimen kielteisesti, vaikka niihin liittyy myös monia hyviä puolia. Ne jäävätköön kuitenkin muiden eriteltäviksi.

Ihmisten keskittymiskyky on kollektiivisesti laskenut merkittävästi viime aikoina. Opiskelijat ja toimistotyöläiset pystyvät tutkimusten mukaan keskittymään alle minuutin (jos oikein muistan) yhteen tehtävään. Ihmiset eivät lue enää kirjoja läheskään niin paljon kuin ennen. Moni toivoo pystyvänsä lukemaan, mutta pöydälle kasautuu kirjapino, joita korkeintaan selaillaan tai luetaan alkua. Lapset eivät enää leiki niin paljon kuin ennen. Moni lapsi ei oikein enää tiedä, miten leikitään. Lapset ovat yleisesti ottaen hyvin koukussa ruutuihin ja peleihin. Kanssakäyminen perheenjäsenien kesken vähenee, ja lapsen ja vanhemman suhdetta korvaa osaltaan ruutu.

Kun ihmiset eivät jaksa lukea pitkiä tarinoita, heiltä jää kokematta sukellus toisten ihmisten elämiin, joka kasvattaa empatiaa. Myös elokuvat ja pitkät tv-sarjat kasvattavat empatiaa (eivät tosin kaikki), joita kyllä vielä paljon katsotaankin. Yhä enemmän ohjelmarintamallakin tilaa saavat kuitenkin "shortsit", etenkin lasten ja nuorten keskuudessa, jolloin ihmisen ei tarvitse sitoutua mihinkään pitkään tarinaan. Kyky sitoutumiseen on vähenemässä.

Empatia on täkeä osa kaikenlaista kehitystä. Empatia auttaa ratkaisemaan ihmiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia ja ongelmia, kuten rasismia, nälänhätää ja sotia. Kun toivotin toisessa ketjussa kaikille flow-kokemuksia, toivoin niitä yhtä lailla itselleni. Flow on keskittymiskyvyn huipentuma, jossa keskittyminen pysyy yllä pitkään saman asian äärellä. Esimerkiksi kirjan lukeminen on ainakin ennen ollut monelle tapa saavuttaa flow. Sellainen alkaa olla nykyajan ihmisille harvinaista herkkua, ja ongelma ei ole vain ihmisten huono itsekuri, vaan paljon laajempi.

[-:)lauri]

• Sosiaalinen vuorovaikutus: Lapsena ihmiset oppivat havainnoimalla ja osallistumalla sosiaalisiin vuorovaikutuksiin perheensä ja vertaisryhmänsä kanssa. Nämä kokemukset auttavat heitä ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja sosiaalisen käyttäytymisen normeja.
• Leikki: Leikkien kautta lapset harjoittelevat sosiaalisia rooleja ja oppivat asettamaan itsensä toisten asemaan, mikä on keskeistä empatian kehittymisessä.
• Kommunikaatio ja kielen oppiminen: Kielen käyttö ja ymmärtäminen antavat välineitä ilmaista ajatuksia ja tunteita sekä ymmärtää muiden ihmisten sanallisia ja sanattomia viestejä.
• Tarinoita ja kirjallisuutta: Tarinoiden kuunteleminen ja lukeminen tarjoavat keinoja tutustua erilaisiin hahmoihin, näkökulmiin ja elämänkokemuksiin, edistäen näin empatian ja sosiaalisen ymmärryksen kehittymistä.

Kun ajattelee noita mainitsemiasi tekjöitä, joiden avulla empatia kehittyy, niin ne ovat kaikki jossain määrin uhattuna. Monelta osin siihen syynä ovat ruudut, jotka valtaavat elämäämme kiihtyvästi, jos se nyt enää tästä voi kiihtyä. Myönnän, että kirjoitan nyt ruuduista melko lailla avoimen kielteisesti, vaikka niihin liittyy myös monia hyviä puolia. Ne jäävätköön kuitenkin muiden eriteltäviksi.

Ihmisten keskittymiskyky on kollektiivisesti laskenut merkittävästi viime aikoina. Opiskelijat ja toimistotyöläiset pystyvät tutkimusten mukaan keskittymään alle minuutin (jos oikein muistan) yhteen tehtävään. Ihmiset eivät lue enää kirjoja läheskään niin paljon kuin ennen. Moni toivoo pystyvänsä lukemaan, mutta pöydälle kasautuu kirjapino, joita korkeintaan selaillaan tai luetaan alkua. Lapset eivät enää leiki niin paljon kuin ennen. Moni lapsi ei oikein enää tiedä, miten leikitään. Lapset ovat yleisesti ottaen hyvin koukussa ruutuihin ja peleihin. Kanssakäyminen perheenjäsenien kesken vähenee, ja lapsen ja vanhemman suhdetta korvaa osaltaan ruutu.

Kun ihmiset eivät jaksa lukea pitkiä tarinoita, heiltä jää kokematta sukellus toisten ihmisten elämiin, joka kasvattaa empatiaa. Myös elokuvat ja pitkät tv-sarjat kasvattavat empatiaa, joita onneksi vielä paljon katsotaan. Yhä enemmä ohjelmarintamallakin tilaa saavat "shortsit", etenkin lasten ja nuorten keskuudessa, jolloin ihmisen ei tarvitse sitoutua mihinkään pitkään tarinaan. Kyky sitoutumiseen on vähenemässä.

Empatia on täkeä osa kaikenlaista kehitystä. Empatia auttaa ratkaisemaan ihmiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia ja ongelmia, kuten rasismia, nälänhätää ja sotia. Kun toivotin toisessa ketjussa kaikille flow-kokemuksia, toivoin niitä yhtä lailla itselleni. Flow on keskittymiskyvyn huipentuma, jossa keskittyminen pysyy yllä pitkään saman asian äärellä. Esimerkiksi kirjan lukeminen on ainakin ennen ollut monelle tapa saavuttaa flow. Sellainen alkaa olla nykyajan ihmisille harvinaista herkkua, ja ongelma ei ole vain ihmisten huono itsekuri, vaan paljon laajempi.

En oikein osaa ottaa kantaa, mikä on lasten kasvattamisen nykytila ts. mitä valmiuksia nykyaika kehittää tai ei kehitä lapsille ja nuorille. Mutta ei ole kyllä lainkaan vaikeaa jakaa pessimismiäsi kanssasi. Kehitys voi hyvinkin kehittyä väärään suuntaan.

Ottaen kuitenkin huomioon, kuinka polarisoitunut yhteiskunnalinen keskustelu on aikuistenkin välillä, yhteiskuntamme ei kyllä ole jakanut kovinkaan hyviä valmiuksia ymmärtää lajitovereitamme edes meille keski-ikäisille, keiden empatiataitojen kehittymistä teknologia ei vielä ainakaan nuoruudessamme yhtä pahoin häirinnyt, kuin mitä se nykyaikana mahdollisesti tekee.

[Toope]

^
Mitenhän "kilttiä" on parjata kaveria selän takana?

Kilttiä kai ohittaa selkeä ongelma?
On pakko pitää puolensa työelämässäkin, koska on mielisteleviä työkavereita, jotka osaavat selittää alkoholin aiheuttamat poissaolot sairauksiksi, jolloin me joudumme noiden hommia tekemään. Niin, tuo kaverihan on taas "sairauslomalla", viikonlopun jälkeen...

[Norma Bates]

Onko väärin vaatia lasta olemaan kiltti, vai pitääkö lapsen saada toteuttaa itseään pahoinpitelyin ja tappouhkauksin?

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/24294946-f6b6-4151-b36e-a1aa9e258f7b

Lapsi osoitteli henkilökuntaa veitsellä ja uhkasi useita kertoja puukottavansa heitä. Lapsi halusi käyttää tablettia ja uhkasi hakevansa sen, koska aikuiset eivät uskaltaisi lähestyä häntä.

Lapsi juoksi lopulta ruokailutilan läpi veitsi kädessään. Henkilökunta ohjeisti häntä laittamaan veitsen pois, jonka jälkeen lapsi juoksi äkillisesti henkilökunnan työpöydän alle.

...

...lapsella oli ollut levoton iltapäivä, kun hän oli muun muassa töninyt toista lasta, näytellyt sormimerkkejä ja yrittänyt heittää aikuista jääkalikalla.

Lapsi uhkasi myös tuoda päiväkotiin puukon, jolla hän voisi uhata toisia.

...

Lasta tervehtimään tullut aikuinen joutui vastaanottamaan kirosanoja ja nyrkiniskuja. Myöhemmin lapsi oli riisunut ulkovaatteet ja paiskonut Aku Ankka -lehtiä ja kirjoja ympäri lattiaa.

Lapsi paiskoi myös ovia ja potki kuivauskaappia. Hän oli myös jatkanut kiroiluaan aikuiselle ja viljellyt myös tappouhkauksia.

...

Maalaamisen jälkeen oli vuorossa käsienpesu, josta lapsi kieltäytyi voimakkaasti. Maalaamisessa oli ollut mukana lapsen puheterapeutti, jolle lapsi huusi solvaavasti "fuck you motherfucker" sekä puri ja raapi tätä käsivarresta. Ulkona lapsi yritti vielä pyrkiä karkuun päiväkotia rajaavan aidan yli.

...

Lapsi päätti jäädä seisomaan ovelle, jossa hän sitten alkoi häiritä aamupiiriä kovalla äänellä. Lasta kehotettiin olemaan kahdesti hiljaa tai poistumaan ulos. Lapsi jatkoi häiriköintiä, minkä takia aikuinen meni puhumaan hänelle.

Lapsi suuttui tästä kovasti ja alkoi lyödä kovaa aikuista nyrkeillä. Toinen aikuinen joutui tulemaan apuun, jotta lapsi saatiin ulos. Lapsi kertoi aikuisille tässä yhteydessä, että haluaa heidän kaikkien kuolevan ja tappaa meidät, jos emme muuten kuole.

[Toope]

Juice Leskinen - Viimeinen Kylähullu:
https://www.youtube.com/watch?v=vAwRCU4bYlk&si=feBIyzN0j2WEsAwD
Ei tuollaisia ihmisiä saa enää olla, yhteiskunnan pitää kaikki hoitaa... :cry:

Olen sen ikäinen, että meillä oli talkkari, joka vähän valvoi meitä lapsiakin. Piti vähän kurissakin.
Melllä oli korttelipoliisikin, jota me pojat ihailimme, ja joka piti meidät pojat myös kurissa. Ei me uskallettu poliisia vastustaa.
Emme me häntä pelänneet, kunnioitettiin toki, koska oli alueen pomo!
- - -
Olenko nyt väärässä, jos kaipaan noita aikoja? En kaikkea ajasta, mutta toki normiperheitä, auktoriteettiä opettajalta (vaikka jotkut olivat paskiaisia).
Jotain yhteiskuntaa, jota olemme menettäneet, sitä yhtenäiskulttuuriako?
Niin, mietitäämpä tuota.