Osaamisen ja töiden sukupuolittaminen

[Amore]

Minulla on sellainen tuntuma (vaikka tämä ehkä itsekehulta vaikuttaakin), että saisin opetettua ns. toivottoman tapauksenkin ajamaan autoa aina ajokortin saamiseen asti. Tästä "koulutuksesta" nimenomaan kirjoittaisin sen pitkän jutun, jos olisi aikaa.

Lyhyesti sanottuna perusidea olisi autopelon ja ajopelon poistamisessa eli ihmisen muokkaamisessa niin, että hän on "yhtä" auton kanssa eli kokee auton tavallaan fyysisten toimintojensa jatkeeksi. Näinhän kilpa-ajajatkin ilmeisesti kokevat. Auto on osa heitä.   

Esimmäisen vaiheen harjoittelu tapahtuisi suljetulla isolla alueella, jossa harjoittelija saisi aivan vapaasti tehdä autolle mitä haluaa. Auto olisi vanha arvoton romu, joten siitä ei tarvitsisi olla huolissaan. Tähän vaiheeseen harjoittelua käytettäisiin vaikka tuhansia tunteja aikaa, jos ei vähempi riittäisi. Kuljettaja perehdytettäisiin auton "sielunelämään", niin että hän ei pelkästään konemaisesti tekisi niin kuin on neuvottu vaan ymmärtäisi jotekin syvemmällä tasolla mistä on kyse, eli mitä auton sisuksissa milloinkin tapahtuu ja miten kuljettajan on oltava osa näitä tapahtumia eli toimittava yhteispelissä auton kanssa.

Vasta kun kuljettaja olisi "yhtä" auton kanssa siirryttäisin vähitellen liikenteeseen ja kaikkeen mitä siellä vaaditaan.

Juuri tuollaista kenttäopetusta olisin kaivannut kun yhdessä elämänvaiheessa harkitsin skootterin ostamista. Minulla ei ole ajokorttia eikä skootterin kuljettamiseen (ainakaan silloin) vaadittu ajo-opetukseen osallistumista. Skootteri luokiteltiin mopoksi. Yhdestä autokoulusta löysin kuitenkin ajo-opetusta ja kävin muutamalla tunnilla. Ajelin jossain parkkipaikalla tms. Kaikki opetus oli tietenkin aika hintavaa enkä tuntenut oloani mukavaksi ajo-opettajan seurassa. Epämukavuus liittyi jo koko autokoulun tunnelmaan. Siellä tietenkin suuntauduttiin nuoriin oppilaisiin, joille teoriaopetuksessa oli tietoiskuja nuorisokielellä ja joka välissä jotain dunk-dunk-musiikkia. Joka sekunnilla tunsin, etten todellakaan kuulu tähän autoilun maailmaan, sen kulttuuriin. Ajo-opettajakin tietysti edusti henkeen ja vereen menevää autoilumaailmaa. En pystynyt rentoutumaan. Jos jokin skootteriseura olisi järjestänyt aloittelijoille vapaaehtoisten ohjaamaa ajo-opetusta, olisin mennyt sinne. Olisin toivonut aika paljon ajoneuvoon tutustuttavaa ajelua ennen liikenteeseen menemistä. Skootterilla ajelun koin sinänsä kyllä hauskana enkä epäile, ettenkö olisi oppinut ajamaan ihan hyvin. Luultavasti olisin myös ihan hyvä autoilija, jos olisin kasvanut autoilevassa perheessä. Monissa motorisissa asioissa olen ollut hidas oppija, mutta sitten kun olen saanut perusasiat "selkärankaan", niin tapahtuu oppimispyrähdys ja menen taidoissa jopa nopeampien ohitse. Olen huomannut tämän useita kertoja. Esim. polkupyöräilyn aloitin varovasti, mutta kerran opittuani en juuri koskaan kaatunut tai lyönyt jalkaani mihinkään yms, kuten ystävilleni aina toisinaan kävi. Kun tietty rytmi ja tuntuma löytyy, niin löytyy sopiva rentous ja valppaus harjoiteltuun toimintaan. Tätäkään ei lapsena meille kukaan kertonut. Jos otit jossakin asiassa oman aikasi, niin olit vain "huono", "kömpelö" tai ehkä "tyhmä".

[kertsi]

Itse opin skootterilla ajamaan ihan vaan vuokraamalla skootterin työmatkoja varten ja alkamalla ajamaan. Tämä oli silloin, kun minulla ei vielä ollut ajokorttia, ja asuin tuolloin eräässä Euroopan maassa, pitkällä työkomennuksella. Siellä ajokulttuuri oli vähän hurjempi kuin täällä. Ei edes pälkähtänyt päähän mennä mihinkään kurssille, enkä tosin vielä siinä vaiheessa olisi myöskään osannut maan kielta tarpeeksi. Opittuani kielen joten kuten, hankin autokoulun oppikirjan ja tavailin sitä, mutta muutin Suomeen ennen kuin ennätin hankkia ajokorttia kyseisessä maassa. Myöhemmillä työkomennuksilla sitten minulla oli suomalainen ajokortti, ja se teki komennuksista kivempia. Ja jännittävämpiä.

Mihinkään varsinaiseen ajokorttiopetukseen luokkahuoneessa en muistaakseni osallistunut, opettelin vaan ulkoa erään pumaskan liikennesäännöistä, ja osallistuin suoraan teoriakokeeseen, josta sain 100 pistettä 100:sta tjst. Tai ehkä siinä piti pari tuntia kuunnella jotain luentoa. Ajo-opetusta ostin muistaakseni 10 tuntia, tai jokin minimimäärä kuitenkin. Olin vuosia aiemmin ajanut muutaman kerran  ex-appeni hienolla autolla, mikä oli vähän stressaava kokemus, kun ex-mieheni välillä huusi korvan juuressa, ja ajelimme hiekkateillä. Minustakin jossain suljetulla alueella turvallinen ajaminen olisi ollut hyödyllistä aluksi, ennen teille siirtymistä.

Renkaiden vaihtoa tein vuosikausia. En käsitä, miksi se muka olisi jokin mahdoton tehtävä kenellekään, sukupuolesta riippumatta. Nykyään maksan mielelläni siitä hommasta, se kun ei kauhean hauskaa ole, ja usein tulee selkä kipeäksi siitä.

[kertsi]

Naapurin tyttärestä olen kuullut, että hän on valmistunut sähköinsinööriksi, mutta en tunne henkilökohtaisesti häntä sen kummemmin. Hän ei ehkä muutenkaan edusta ainakaan perinteisessä mielessä valtavirtaa, koska olen kuullut, että hän on leikkauttanut tukkansa miesmäisesti (vai oliko se peräti lähes kaljuksi jossakin vaiheessa) ja hän pukeutuu miesten pukuihin tai ainakin niiden tyyppisen tyylin mukaisesti. En ole nähnyt tätä henkilöä kuin ehkä joskus pikkutyttönä, mutta näin minulle on kerrottu. Hän ei siis ole ainakaan perinteisessä mielessä kovin naisellinen nainen. Tästä herää kysymys, onko miehiselle alalle kouluttautuva nainen oikeastaan edes sataprosenttisesti nainen, vai onko hänessä piilevästi myös jotain miehistä kuten möreä ääni ja parrankasvua ja vahvat lihakset ja niin edelleen, ja onko tällaisen taustasyy biologinen.

Onpa sinulla kummallisia ja vääristyneitä ideoita, niin kuin tuo boldaamani.
Olen tuntenut työkuvioiden kautta naispuolisia dippainsinöörejä varmaan toistakymmentä, enkä muista yhdelläkään römeää ääntä tai parrankasvua. Kaveripiiriinikin sattuu kuulumaan neljä dippainsinöörinaista. Yksi näistä on himourheilijana (kestävyyslajit) varmaankin aika vahva fyysisesti. Hänellä on lyhyet hiukset käytännöllisyyden lisäksi (urheilu, lapsiperheen arki) luultavasti siksi, että hänellä on niin ohuet hiukset. Yksi on tyyliltään melkoisen naisellinen pitkähiuksinen blondi. Kaksi muuta ovat naisellisehkoja tai ihan tavallisia naisia. Kovaäänisin näistä neljästä on himourheilija, mutta ei hänelläkään römeää ääntä ole.

[Amore]

^^En pelännyt skootteria tai ajelua sinänsä, vaan koko bensiiniajoneuvojen maailma oli minulle täysin vieras, koska perheessämme ei ollut autoa eikä mopoja eikä moottoripyöriä. En siis edes tiedä, miten tankkaus tapahtuu ja miten bensa-asemalla toimitaan. Oli paljon tällaista ääneen lausumatonta "kaikki tietää" -oletusta, joka aiheutti minulle syvän vierauden, ulkopuolisuuden ja epävarmuuden tunteen. Liikenteessä selviäminen ei ollut siitä kuin aika vähäinen osa.

https://kantapaikka.net/index.php/topic,1316.msg64334.html#msg64334

[Toope]

Se, että sukupuolillla on "luontaista" taipumusta tietynkaltaisiin ammatteihin, ei ole ongelma. Kunhan on vapaus valita.
Tytöt ja pojat vaan usein valitsevat eri tavoin. Ei tuo normi-ihmisille ongelma ole, telaketjufemakoille on ongelma.
Sukupuolissa on eroja.

[Kopek]

^^En pelännyt skootteria tai ajelua sinänsä, vaan koko bensiiniajoneuvojen maailma oli minulle täysin vieras, koska perheessämme ei ollut autoa eikä mopoja eikä moottoripyöriä. En siis edes tiedä, miten tankkaus tapahtuu ja miten bensa-asemalla toimitaan.

Bensakäyttöiset ajoneuvot tulevat jäämään historian kuriositeetiksi. Vähitellenhän siirrytään sähköllä toimiviin kulkuneuvoihin.

Skoottereista ja muista kaksipyöräisistä kulkuneuvoista puheen ollen, kun osaa ajaa yhdellä, osaa ajaa kaikilla. Eli jokainen, joka osaa ajaa polkupyörällä, osaa ajaa Harley Davidsonilla.

Esitin ehkä jonkun mielestä rohkean väitteen, jota en kaiken lisäksi ole edes testannut. En nimittäin ole ajanut Harley Davidsonilla.

Ajatukseni perustuu siihen, että kaikilla kaksipyöräisillä ajamisessa on kyse samasta ideasta eli taidosta pitää kulkuneuvo pystyssä. Tarvitaan siis jonkinlainen kaksipyöräisiä koskeva tasapainotaito. Yleensä se hankitaan lapsena, kun opetellaan ajamaan polkupyörällä tai potkulaudalla.

Moottoripyörä eroaa polkupyörästä lähinnä siinä, että se painava. Sen pitäminen pystyssä silloin, kun se on paikallaan, on vaikeampaa kuin polkupyörän pystyssä pitäminen. Mutta kun ollaan liikkeellä, ajaminen on samanlaista. Samalla tasapainotaidolla, millä osaa ajaa polkupyörällä, osaa ajaa myös moottoripyörällä. Erilaiset "niksit" voi opetella myöhemmin. Perusajaminen kuitenkin onnistuu.

Pikkulapsina otimme (luvatta) käyttöömme erään rakennuksen seinustalla pitkään lojujeen ison moottoripyörän, jossa ei ollut moottoria. Siinä oli renkaat ja muut varusteet paikallaan, joten laskimme sillä mäkeä. Mäen päällä pyörän kyytiin ahtautui iso lapsilauma, ja sitten vain menoksi. Kun olimme laskeneet mäen, työnsimme pyörän takaisin mäen päälle ja laskimme uudestaan. Tämä esimerkki todistaa, että pikkulapsetkin osaavat spontaanisti "ajaa" moottoripyörällä, kunhan vain polkupyörällä ajamisen taito on olemassa. Moottorin puuttuminen teki tuosta "moottori"pyörästämme kohtuullisen kevyen, sillä moottori on painavin osa. Mutta kyllä mäen laskeminen olisi varmaan onnistunut myös moottorin ollessa paikallaan, koska kertyihän kyydissä olevista lapisistakin painoa.

Eli kaikilla kaksipyöräsillä ajaminen on helppoa, kunhan vain yhdellä niistä on opetellut ajamaan. Tarvitaan vain asenne I can do it.

[Toope]

https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2017/03/Nuorisobarometri_n%C3%B1k%C3%82kulma_Ter%C3%B1saho_KeskiPet%C3%B1j%C3%B1_NuortenToiveammatitSukupuolenMukaanEriytyneit%C3%B1.pdf
Sukupuolten taipumukset ammatinvalintoihin ovat usein aika selkeästi jakaantuneita. Jotkut pitävät tuota ongelmana, itse en ymmärrä miksi olisi ongelma. Kaksi sukupuoltammehan ovat erilaisia, joten on täysin ymmärrettävää, että naisten puolella hoiva/sosiaalinen ala on houkuttelevampaa ja samoin miehillä tekniset/talousalat ja tietotekniikka.
Ks. Linkin kuvio 1 alussa.

Leikin muuten itsekin lapsena serkkutytön leikkitalolla, en tosin kuin hän. Minun leikeissäni leikkitalolla oli sotilaita ja dinosauruksia. Eivätkä leikkineet kotia. koska olin poika...!

[Amore]

^^En pelännyt skootteria tai ajelua sinänsä, vaan koko bensiiniajoneuvojen maailma oli minulle täysin vieras, koska perheessämme ei ollut autoa eikä mopoja eikä moottoripyöriä. En siis edes tiedä, miten tankkaus tapahtuu ja miten bensa-asemalla toimitaan.

Bensakäyttöiset ajoneuvot tulevat jäämään historian kuriositeetiksi. Vähitellenhän siirrytään sähköllä toimiviin kulkuneuvoihin.

Skoottereista ja muista kaksipyöräisistä kulkuneuvoista puheen ollen, kun osaa ajaa yhdellä, osaa ajaa kaikilla. Eli jokainen, joka osaa ajaa polkupyörällä, osaa ajaa Harley Davidsonilla.

Esitin ehkä jonkun mielestä rohkean väitteen, jota en kaiken lisäksi ole edes testannut. En nimittäin ole ajanut Harley Davidsonilla.
...
Moottoripyörä eroaa polkupyörästä lähinnä siinä, että se painava. Sen pitäminen pystyssä silloin, kun se on paikallaan, on vaikeampaa kuin polkupyörän pystyssä pitäminen.
Eli kaikilla kaksipyöräsillä ajaminen on helppoa, kunhan vain yhdellä niistä on opetellut ajamaan. Tarvitaan vain asenne I can do it.

Autoilijana et selvästikään ymmärrä sitä kulttuurista epämukavuutta, jota yritin kuvailla ja joka oikeastaan oli painavin syy, miksi koko skootteri-idea jäi toteuttamatta. Osaan ajaa kaksipyöräisillä ja pystyin ajamaan skootterilla. Mutta minulla ei ole ajokorttia, joten tunnen liikennesäännöt vain siinä laajuudessa kuin ne pyöräilijälle olivat tarpeen. Sen lisäksi autoilumaailmassa on runsaasti kaikenlaista ääneen lausumatonta tapakulttuuria ja käytäntöjä, joista minulla ei ole aavistustakaan. En siis pystyisi tietämään ajaisinko liian hitaasti, liian reunassa tai liian keskellä tai jotenkin muuten ärsyttävällä tavalla "väärin" koko muun liikenteen mielestä. Olen matkustanut henkilöautoissa hyvin vähän. Täten en ole edes sivukorvalla kuullut, miten kuljettajat mahdollisesti kommentoivat toisten ajotapoja. En tunne ajamiseen liittyvää kulttuuria lainkaan. Se on iso asia. Vertaisin sitä vaikkapa siihen, että ajokortin omaava pistettäisiin hyvin vähäisellä opetuksella ohjamaan lentokonetta ja laskeutumaan vilkkaalle lentokentälle.

[Toope]

Luolassako olet asunut, jos et autolla ole matkaillut?

Ehkä se joillekin city-ihmisille on käsittämätön, vaikka on välttämätön väline sadoilletuhansille suomalaisille.

[Hippi]

^
Tuo on outo käsitys, että auto olisi välttämättömyys matkailun kannalta. Sehän on ihan siitä kiinni, miten innokas on matkustamisesta yleensä. Eräs työkaverini on jatkuvasti menossa ja ihmettelen hänen jaksamistaan. Miten joku voikin olla koko ajan menossa jonnekin. Maksimoi lomien määrät ja käy ulkomailla ja viikonloput sitten kotimassa piipahtelee ystävien luoma milloin missäkin. Tämä ei ole kuunaan auton ratissa ollut. Tämäkö nyt on tynnyrissä kasvanut, kun ei autolla matkaile?

PK-seudulla asuneena minä taas en ole koskaan tarvinnut autoa. En myöskään välitä matkailusta, mutta aika hassua väittää silti tynnyrissä kasvaneeksi. Minulle auto olisi täysi turhake, vaikka en usko, että minulla olisi mitään ongelmaa oppia ajamaan autoa. Itse asiassa nuoruusvuosien poikaystäväni kehui ajotaitoani, kun ajelin hänen autollaan jonkun verran (en liikenteen seassa).

[-:)lauri]

^Toope ei vain ole eläesään käynyt oikeassa kaupungissa. Oikeissa kaupungeissa nimittäin toimii julkiset ja yksityiset yhteydet aivan kaikkialle maapallolla.

[Toope]

^
Tuo on outo käsitys, että auto olisi välttämättömyys matkailun kannalta. Sehän on ihan siitä kiinni, miten innokas on matkustamisesta yleensä.

Ei ole, puhut roskaa. Hyvin monille suomalaisille oma auto on välttämättömyys, että pääsee työpaikalle.
Ei meillä ole metroja. Ei meillä ole monilla paikkakunnilla kunnollisia bussiyhteyksiäkään joka paikkaan. Oma auto on SE AINOA tapa päästä monille töihin.

[Toope]

^Toope ei vain ole eläesään käynyt oikeassa kaupungissa. Oikeissa kaupungeissa nimittäin toimii julkiset ja yksityiset yhteydet aivan kaikkialle maapallolla.

Idioottikommentti. Pääosa ihmisistä ei asu metron varrella. Toivottavasti ei sinne asumiskuutioihin muutakaan.

[Hippi]

^
Tuo on outo käsitys, että auto olisi välttämättömyys matkailun kannalta. Sehän on ihan siitä kiinni, miten innokas on matkustamisesta yleensä.

Ei ole, puhut roskaa. Hyvin monille suomalaisille oma auto on välttämättömyys, että pääsee työpaikalle.
Ei meillä ole metroja. Ei meillä ole monilla paikkakunnilla kunnollisia bussiyhteyksiäkään joka paikkaan. Oma auto on SE AINOA tapa päästä monille töihin.

En ole missään kieltänyt sitä, etteikö joillekin auto olisi tarpeellinen tai jopa välttämätön työssä käymisen kannalta. Mutta nyt ei siitä ollukaan puhetta, vaan matkailusta.

Toisaalla väitit pitäväsi itseäsi taitavana suomen kielen käyttäjänä, mutta luetun ymmärtämisessä näyttää välillä olevan puutteita vielä.

[Kopek]

Itse opin skootterilla ajamaan ihan vaan vuokraamalla skootterin työmatkoja varten ja alkamalla ajamaan. Tämä oli silloin, kun minulla ei vielä ollut ajokorttia, ja asuin tuolloin eräässä Euroopan maassa, pitkällä työkomennuksella. Siellä ajokulttuuri oli vähän hurjempi kuin täällä. Ei edes pälkähtänyt päähän mennä mihinkään kurssille, enkä tosin vielä siinä vaiheessa olisi myöskään osannut maan kielta tarpeeksi. Opittuani kielen joten kuten, hankin autokoulun oppikirjan ja tavailin sitä, mutta muutin Suomeen ennen kuin ennätin hankkia ajokorttia kyseisessä maassa. Myöhemmillä työkomennuksilla sitten minulla oli suomalainen ajokortti, ja se teki komennuksista kivempia. Ja jännittävämpiä.

En ole ollut työkomennuksilla salaisissa maissa enkä ole ajanut skootterilla ulkomailla. Kerran olen kokeillut sellaista Suomessa jossakin piha-alueella, vai kävinköhän oikein maantielläkin. Jos minimopo lasketaan "skootteriksi", niin sellaisen aikoinaan kunnostin ja ajelin sillä hieman. Skootteri jäi aittaan, kun isäni luovutti sen avaimet tyypille, joka vei meiltä kodin ja muunkin omaisuuden, enkä ole sen jälkeen nähnyt skootteriani. Mitäs väliä nyt minun skootterillani on ja Volkkarin osilla ja mita kaikkea muuta olin aittoihin varastoinut. Sinne ne jäivät.

Se oli tällainen.



Kuva on jostakin nettihuutokauppasivulta, ja siellä lukee näin:

Laverda - Scooter 50cc - 1959 Winning Bid:€ 2,000.

Minä ostin aikoinaan tuollaisen skootterin 50 markalla (nykyrahassa noin 58 euroa).

Erään vanhan koulukaverini tytär, joka toimii nykyisin lentoemäntänä, oli matkustellut jonkun kaverinsa kanssa mm. Vietnamissa. He olivat vuokranneet Hanoista skootterin ja lähteneet liikenteeseen. Pieni kolarikin oli kai tapahtunut, mutta siitä oli selvitty.

Joillakin sitä on rohkeutta. Minä en uskaltaisi ajaa skootterilla oikeastaan missään kaupunkiliikenteessä, en ainakaan Hanoissa, josta kuvasin oheisen pätkän maaliskuussa 2016. Osa otoksista on Saigonista, mm. se, jossa nainen ylittää katua.


https://youtu.be/ih2YmifwQvo

Se on aivan käsittämätöntä, miten nuo ihmiset eivät törmäile toisiinsa. Heillä täytyy olla jonkinlainen "parviäly". Nuoret tytötkin - sen ikäiset, jotka juuri ja juuri saavat ajaa - liikkuvat skoottereillaan kuin kalat parvessa.

Mopolla ajoin aikoinaan paljon, mutta en minä missään kaupungeissa ajanut. Moottoripyörällä olen uskaltanut piipahtaa eräässä suomalaisessa kaupungissa, joka on Hanoihin ja Saigoniin ja muihin isoihin kaupunkeihin verrattuna kuin unelias maalaiskylä. Moottoripyörällä ajetaankin ainakin täällä Suomessa ja kai muuallakin Pohjois-Euroopassa aivan kuten autolla. Se vie siis saman verran tilaa kuin auto. Se tekee ajamisesta selkeämpää ja helpompaa. Mutta tuossa Vietnam-filmissä näkee, kuinka kaksipyöräisiä ajaa vierekkäin ja peräkkäin ja päällekkäi... no ei sentään... ja sekalaisina parvina sikin sokin toistensa lomassa. Siinä pitää olla hyvä liikennesilmä, kun pujahtaa skootterivirran läpi jostakin kolosta, joka on auki sekunnin. Minä menisin aivan jumiin tuollaisessa tilanteessa.