Uudistuva Venäjä, uhka vai mahdollisuus - miten suhtautua?

[Norma Bates]

Ukrainalaisen Vitalin, 16, unelmaleiri
Krimillä olikin venäläisten ansa - "Äiti,
     tämä on keskitysleiri!"
- https://yle.fi/a/74-20027128

Tässä nyt kyllä ihmetyttää se että poika noin vaan annetaan perheestään vihollismaahan kesäleirille, kun koulu usuttaa.

[Kopek]

Tässä nyt kyllä ihmetyttää se että poika noin vaan annetaan perheestään vihollismaahan kesäleirille, kun koulu usuttaa.

Suomalaisten on ehkä vaikea ymmärtää tällaista asiaa, koska ero Suomen ja Venäjän ja suomalaisten ja venäläisten välillä on suuri ja sitä on kestänyt pitkään. Puhumme täysin eri kieltäkin kuin venäläiset. Historiasta muistamme sodat Suomen ja Venäjän välillä.

Ukrainalaisten "ukrainalainen" identiteetti on todennäköisesti ohuempi kuin suomalaisten suomalainen identiteetti. Tähän on monia syitä. Yksi on se, että Ukraina on ollut vasta vähän yli kolmekymmentä vuotta itsenäinen valtio. Sitä ennen se kuului satojen vuosien ajan enemmän tai vähemmän Venäjän valtapiiriin ja alaisuuteen. Ukrainalaisten isänmaa oli Neuvostoliitto, ja pääkaupunki Moskova. Ukrainalaiset liikkuivat, asuivat, opiskelivat ja työskentelivät eri puolilla Neuvostoliittoa, eivätkä he silloin olleet ulkomailla vaan omassa kotimaassaan Neuvostoliitossa. Venäläiset liikkuivat samalla tavalla, ja heitä oli paljon Ukrainassakin. Venäläisten ja ukrainalaisten kesken solmittiin avioliittoja.

Kun Ukraina itsenäistymisen myötä irtautui Neuvostoliitosta ja sen perijävaltio Venäjästä, Ukrainassa asuvista tuli yhtäkkiä ukrainalaisia, vaikka heillä ei olisi ollut tunnetta, että he ovat ukrainalaisia. Monet puhuivat äidinkielenään venäjää - ellei peräti enemmistö ukrainalaisista - ja kokivat ainakin jossakin mielessä olevansa myös venäläisiä.

Klik, klik, klik... Nyt mennään 1990-luvun alusta kolmekymmentä vuotta ajassa eteenpäin nykyaikaan.

Uutisessa mainitun pojan perhe asui Hersonissa, joka joutui Venäjän miehittämäksi sodan alkuvaiheessa. Herson ja koko Etelä-Ukraina on ollut aika venäjämielistä aluetta puoluekartankin perusteella, joten monet Hersonin asukkat todennäköisesti suhtautuivat venäläisiin miehittäjiin, jos ei myönteisesti niin välinpitämättömästi. Yhteistyöhenkilöitä löytyi paljon. Tietysti oli niitäkin, jotka vastustivat ja pakenivat.

Ehkä uutisessa mainitun pojan perhe on ollut ainakin jossakin määrin venäläismielinen. Ja Krim puolestaan oli ollut osa Ukrainaa vuoteen 2014 asti, joten se ei ehkä perheen näkökulmasta katsottuna ole tuntunut mitenkään ihmeelliseltä ja kaukaiselta paikalta (suora etäisyys 266 kilometriä). Se on ehkä ollut perheelle tuttu kesänviettopaikka. Jos siis venäläinen miehittäjä on tarjonnut koulun kautta lapsille tilaisuutta matkustaa Krimille pois pommien alta, perhe on ehkä ajatellut asiaa siltä kannalta, kun kerran joka tapauksessa ollaan Venäjän miehityksen alaisena ja Venäjän kontrolloimalla alueella, niin sama kai se on, missä perheen poika pari viikkoa viettää. Mieluummin turvassa kuin pommisateessa.

Olihan poika jo koulussa venäjämielisessä opetuksessa, jonka miehittäjä oli järjestänyt. Tästähän kerrottiin uutisissa. Opettajia vaihdettiin ja kirjoja vaihdettiin. Venäläistäminen alkoi saman tien.

[Karikko]

En tiedä, miten muuten se voitaisiin tehdä kuin antamalla Ukrainalle niin paljon aseita, että se voisi pommittaa Venäjän kivikaudelle. Näin ei tietenkään tule tapahtumaan. Sen sijaan länsimaat antavat muutaman vanhentuneen panssarivaunun silloin tällöin ja paistattelevat tyytyväisinä, että me autamme. Se ei riitä. Aseapu pitäisi moninkertaistaa, jos Ukrainalle halutaan taata edes jonkinlainen voitoksi katsottava lopputulos. Kuolleet eivät kuitenkaan voittoja juhli, joten sodissa voittajakin on puoliksi hävinnyt.

Oma suu on aina lähinnä ja oma maa turvallisuus.

Tämä sijaisota toimii niin kauan, kun ukrainalaisilla on tahtoa tapella ja puolustautua lännen "eturintamana-- johon se sivumennen sanottuna ei kuulu.

Pyrkimystä siihen voi olla, mutta hyväksyminen on eri asia- länsi on tuohon valmis tuskin koskaan.

Miten ihmeessä venäjä voisi hyväksyä kylkeensä voimakkaan vihamielisen lännen aseistaman sukulaiskansa- maan. Häviöhän tarkoittaisi sitä, että rakennettaisiin valtavaa rajaseutua jotka pitäisivät yllä jatkuvaa varustelua ja linnoittautumista sekä etsisivät kaikkia keinoja toistensa tuhoamiseksi.

Sisäisi ristiriitoja on jo nytkin kasvamassa eri maissa niinkin "pienestä asiasta, kuin ruuasta.


>>

Sekä Puolan että Unkarin hallitus on päättänyt kieltää ukrainalaisen viljan ja muiden elintarvikkeiden tuonnin suojellakseen oman maansa maataloussektoria

Unkarin maatalousministeriön MTI-uutistoimistolle antaman lausunnon mukaan vilja, öljykasvit ja useat muut maataloustuotteet kiellettäisiin.

Sekä Puolan että Unkarin vientikielto jatkuu 30. kesäkuuta asti. Unkarin maatalousministeriö sanoo lausunnossaan maan hallituksen odottavan, että tilanteeseen löytyy kiellon aikana pysyvä ratkaisu ja EU ryhtyy asiassa toimenpiteisiin.

Viime kuussa Puola, Unkari ja muutama muu Keski-Euroopan maa pyysi Euroopan unionilta apua halvan ukrainalaisen viljan haittavaikutusten torjumiseksi

Suuri määrä ukrainalaista, EU:ssa tuotettua halvempaa viljaa on päätynyt Keski-Euroopan maihin hintojen ja paikallisten viljelijöiden myynnin vuoksi, mikä on Reutersin mukaan aiheuttanut poliittisen ongelman PiS-puolueelle vaalivuonna.

[Norma Bates]

Miten ihmeessä venäjä voisi hyväksyä kylkeensä voimakkaan vihamielisen lännen aseistaman sukulaiskansa- maan. Häviöhän tarkoittaisi sitä, että rakennettaisiin valtavaa rajaseutua jotka pitäisivät yllä jatkuvaa varustelua ja linnoittautumista sekä etsisivät kaikkia keinoja toistensa tuhoamiseksi.

Eipä tuo Ukraina ollut mikään vihamielinen sukulaiskansa ainakaan sen perusteella mitä olen pakolaisten juttuja mediasta lukenut. Puhuttiin venäjää, käytiin töissä Venäjällä, naitiin venäläisiä jne. Aseistuksesta saa puhua muut, kun minen mittään tiiä. Mutta oletan että Ukraina ei ollut lännen aseistama, tai Venäjä ei olisi päässyt hyökkäämään sinne. Nyt on sitten toisin.

Kaikenkaikkiaan Venäjän suuntaan ei oikein voi sanoa muuta kuin että kikkelis kokkelis, mitäs läksit. Tämä ilkunta tokikaan ei tarkoita että uskon että tässä kävisi jotenkin hyvin. 

[ROOSTER]

Krimin merkitystä Venäjälle on korostettu paljon. Itsekin siellä ja tuolla:



käyneenä totesin esim. ilmaston, kasvuston ja maisemien olevan mitä parhaimman. Väestön voi aina vaihtaa.

Luulenpa, että voimakas vastahyökkäys alkaa juuri Krimillä. Todennäköisesti myös tavalla, jota emme arvanneet odottaa. Ja tietysti yllättäen. Melkoista rytinää odotettavissa, mitä kauemmin aloitus viipyy, sitä suurempi on iskun teho.

[Karikko]

Miten ihmeessä venäjä voisi hyväksyä kylkeensä voimakkaan vihamielisen lännen aseistaman sukulaiskansa- maan. Häviöhän tarkoittaisi sitä, että rakennettaisiin valtavaa rajaseutua jotka pitäisivät yllä jatkuvaa varustelua ja linnoittautumista sekä etsisivät kaikkia keinoja toistensa tuhoamiseksi.

Eipä tuo Ukraina ollut mikään vihamielinen sukulaiskansa ainakaan sen perusteella mitä olen pakolaisten juttuja mediasta lukenut. Puhuttiin venäjää, käytiin töissä Venäjällä, naitiin venäläisiä jne. Aseistuksesta saa puhua muut, kun minen mittään tiiä. Mutta oletan että Ukraina ei ollut lännen aseistama, tai Venäjä ei olisi päässyt hyökkäämään sinne. Nyt on sitten toisin.

Kaikenkaikkiaan Venäjän suuntaan ei oikein voi sanoa muuta kuin että kikkelis kokkelis, mitäs läksit. Tämä ilkunta tokikaan ei tarkoita että uskon että tässä kävisi jotenkin hyvin. 

Vihamielisyys on opittua ja luontaista "tilan, oman edun tavoittelua.  Ihmiskuntahan on sukulaislajinomaista joka puolella. Tuskin silti halutaan juurikaan oman leipäpuun äärelle heitäkään. Heimosotia käydään ja on käyty tai sitten on kyse oikeudenmukaisuudesta, kun kapinoidaan huonoja oloja ja orjan muuta epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Ilman lännen tukea ja provosointia tämä sota olisi jo päättynyt, mutta nyt se ei taida päättyä koskaan "säädyllisellä tavalla, tai sanotaan ilman pahempia toimia.

Ukrainaa on pidetty Vähä-Venäjänä tsaarien ajoista asti ja he haluavat olla itsenäisiä. Pyrkivät siihen länteen liittymällä, lännen vasalleina. (ei tämä hyvin pääty, mutta kukapa siitä olisi huolissaan, niin kauan, kun oma nahka on turvassa.)

Sota päättyy aikoinaan ja kuka sen sitten näkeekin- sen päättymisen voi olla onnellinen siitä, tai onneton -Ollessa elossa ja näkemässä sitä. Näkijöitä voi olla kohtuullisen vähän.

[Saares]

 

Miten ihmeessä venäjä voisi hyväksyä kylkeensä voimakkaan vihamielisen lännen aseistaman sukulaiskansa- maan. Häviöhän tarkoittaisi sitä, että rakennettaisiin valtavaa rajaseutua jotka pitäisivät yllä jatkuvaa varustelua ja linnoittautumista sekä etsisivät kaikkia keinoja toistensa tuhoamiseksi.

Eipä tuo Ukraina ollut mikään vihamielinen sukulaiskansa ainakaan sen perusteella mitä olen pakolaisten juttuja mediasta lukenut. Puhuttiin venäjää, käytiin töissä Venäjällä, naitiin venäläisiä jne. Aseistuksesta saa puhua muut, kun minen mittään tiiä. Mutta oletan että Ukraina ei ollut lännen aseistama, tai Venäjä ei olisi päässyt hyökkäämään sinne. Nyt on sitten toisin.

Kaikenkaikkiaan Venäjän suuntaan ei oikein voi sanoa muuta kuin että kikkelis kokkelis, mitäs läksit. Tämä ilkunta tokikaan ei tarkoita että uskon että tässä kävisi jotenkin hyvin. 

Vihamielisyys on opittua ja luontaista "tilan, oman edun tavoittelua.  Ihmiskuntahan on sukulaislajinomaista joka puolella. Tuskin silti halutaan juurikaan oman leipäpuun äärelle heitäkään. Heimosotia käydään ja on käyty tai sitten on kyse oikeudenmukaisuudesta, kun kapinoidaan huonoja oloja ja orjan muuta epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Ilman lännen tukea ja provosointia tämä sota olisi jo päättynyt, mutta nyt se ei taida päättyä koskaan "säädyllisellä tavalla, tai sanotaan ilman pahempia toimia.

Ukrainaa on pidetty Vähä-Venäjänä tsaarien ajoista asti ja he haluavat olla itsenäisiä. Pyrkivät siihen länteen liittymällä, lännen vasalleina. (ei tämä hyvin pääty, mutta kukapa siitä olisi huolissaan, niin kauan, kun oma nahka on turvassa.)

Sota päättyy aikoinaan ja kuka sen sitten näkeekin- sen päättymisen voi olla onnellinen siitä, tai onneton -Ollessa elossa ja näkemässä sitä. Näkijöitä voi olla kohtuullisen vähän.

Venäjällä on taito ja taipumus saada naapureistaan vihollisia. Suurslavinistioppi neuvoo miten naapurikansat tulee alistaa ja vähitellen hävittää. Putin on tämän opin malliesimerkki.

[Kopek]

Ilman lännen tukea ja provosointia tämä sota olisi jo päättynyt, mutta nyt se ei taida päättyä koskaan "säädyllisellä tavalla, tai sanotaan ilman pahempia toimia.

Miten se olisi päättynyt?

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa käsiteltiin Suomen liittymistä Natoon. Lehden mukaan kyseessä ei ollut hallittu suoritus, vaan Natoon ajauduttiin suunnittelematta Euroopan ollessa kriisin keskellä. Lehden mukaan Suomi on aina halunnut pitää kohtalonsa omissa käsissään, mutta "nyt se ei niissä ollut". Pääkirjoituksessa todetaan, että "Suomi olisi voinut jäädä harmaalle alueelle, elleivät ukrainalaiset olisi onnistuneet pysäyttämään venäläisiä".

Suomelle tarjoutui hyvällä tuurilla aika ja tilaisuus Natoon liittymiselle

Myös raamatunpaiskoja Jari Tervo esitti Hesarissa näkemyksiä Suomen Nato-jäsenyydestä. Hänen mielestään presidentti Niinistö ja pääministeri Marin eivät johdattaneet Suomea Natoon vaan kansa johdatteli heitä. Vielä ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan kumpikin oli esiintynyt Suomen Natoon liittymistä vastaan.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että Suomen liittymisessä Natoon oli onnea mukana. Euroopan sotilaallisen tilanteen muuttuminen tuli eteen yllättäen, ja kansalaisten mieli muuttui lyhyenä aikana Natolle myönteiseksi. Tämä oli välttämätön taustaedellytys, koska Natoon ei olisi liitytty, jos enemmistö suomalaisista olisi vastustanut sitä. Venäjän resurssit oli sidottu Ukrainan rintamalle, joten Venäjä ei pystynyt vaikuttamaan suomalaisten mielipiteisiin. Sillä ei ollut myöskään resursseja muilla tavoin pakottaa Suomea pysymään sotilasliiton ulkopuolella. Suomi pääsi siis livahtamaan Naton jäsenyysputkeen helpon tuntuisesti. Jos sen sijaan Ukraina olisi romahtanut parissa viikossa niin kuin venäläiset olettivat, sodan voittanut Venäjä olisi voinut voimansa tunnossa painostaa Suomea kaikilla mahdollisilla tavoilla, myös sotilaallisesti uhkailemalla. Tällöin Nato olisi voinut alkaa jarrutella Suomen hyväksymistä ehdokkaaksi, koska Nato ei ota jäsenikseen maita, joilla on sotilaallinen kriisi meneillään. Venäjä olisi halutessaan pystynyt jonkinlaisen kriisin järjestämään.

Tuuria oli siis mukana. Johtajat olivat kuin uittomiehiä koskessa. He ohjailivat tukkeja niin, etteivät ne juuttuisi rantakiviin, eikä muodostuisi tukoksia. Itse "kohtalon virtaan" he eivät kuitenkaan pystyneet vaikuttamaan.

[ROOSTER]

Tuuria oli siis mukana. Johtajat olivat kuin uittomiehiä koskessa. He ohjailivat tukkeja niin, etteivät ne juuttuisi rantakiviin, eikä muodostuisi tukoksia. Itse "kohtalon virtaan" he eivät kuitenkaan pystyneet vaikuttamaan.

Näin se taisi olla. Onneksi oli hyvät sujuvoittajat ohjaksissa, eikä esim. vastaanhangoittelijat päässeet asettelemaan tukkeja poikittain virtaan, kivien väliin aiheuttamaan sumaa ja jumeja. Nekin jotka olivat, ehkä osin vieläkin ovat, NATOa vastaan, näkivät liittymisen olevan kuitenkin viisainta.

[Saares]

En tiedä, miten muuten se voitaisiin tehdä kuin antamalla Ukrainalle niin paljon aseita, että se voisi pommittaa Venäjän kivikaudelle. Näin ei tietenkään tule tapahtumaan. Sen sijaan länsimaat antavat muutaman vanhentuneen panssarivaunun silloin tällöin ja paistattelevat tyytyväisinä, että me autamme. Se ei riitä. Aseapu pitäisi moninkertaistaa, jos Ukrainalle halutaan taata edes jonkinlainen voitoksi katsottava lopputulos. Kuolleet eivät kuitenkaan voittoja juhli, joten sodissa voittajakin on puoliksi hävinnyt.

Oma suu on aina lähinnä ja oma maa turvallisuus.

Tämä sijaisota toimii niin kauan, kun ukrainalaisilla on tahtoa tapella ja puolustautua lännen "eturintamana-- johon se sivumennen sanottuna ei kuulu.

Pyrkimystä siihen voi olla, mutta hyväksyminen on eri asia- länsi on tuohon valmis tuskin koskaan.

Miten ihmeessä venäjä voisi hyväksyä kylkeensä voimakkaan vihamielisen lännen aseistaman sukulaiskansa- maan. Häviöhän tarkoittaisi sitä, että rakennettaisiin valtavaa rajaseutua jotka pitäisivät yllä jatkuvaa varustelua ja linnoittautumista sekä etsisivät kaikkia keinoja toistensa tuhoamiseksi.

Sisäisi ristiriitoja on jo nytkin kasvamassa eri maissa niinkin "pienestä asiasta, kuin ruuasta.


>>

Sekä Puolan että Unkarin hallitus on päättänyt kieltää ukrainalaisen viljan ja muiden elintarvikkeiden tuonnin suojellakseen oman maansa maataloussektoria

Unkarin maatalousministeriön MTI-uutistoimistolle antaman lausunnon mukaan vilja, öljykasvit ja useat muut maataloustuotteet kiellettäisiin.

Sekä Puolan että Unkarin vientikielto jatkuu 30. kesäkuuta asti. Unkarin maatalousministeriö sanoo lausunnossaan maan hallituksen odottavan, että tilanteeseen löytyy kiellon aikana pysyvä ratkaisu ja EU ryhtyy asiassa toimenpiteisiin.

Viime kuussa Puola, Unkari ja muutama muu Keski-Euroopan maa pyysi Euroopan unionilta apua halvan ukrainalaisen viljan haittavaikutusten torjumiseksi

Suuri määrä ukrainalaista, EU:ssa tuotettua halvempaa viljaa on päätynyt Keski-Euroopan maihin hintojen ja paikallisten viljelijöiden myynnin vuoksi, mikä on Reutersin mukaan aiheuttanut poliittisen ongelman PiS-puolueelle vaalivuonna.

Sinusta siis Ukraina ei voi kuulua länteen? Päinvsastoin ukrainalaisista osa nimenomaa sitä haluaa!
Jos satut seuraamaan uutisia (muitakin kuin Venäjän tuottamia) voisit ehkä yllätykseksesi huomata, että siellä soditaan vaikka Venäjä sitä ei tunnusta. Uskot nähtävästi Moskovan kantaa, ettei sotaa käydä Ukrainassa!

[Jaska]

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa käsiteltiin Suomen liittymistä Natoon. Lehden mukaan kyseessä ei ollut hallittu suoritus, vaan Natoon ajauduttiin suunnittelematta Euroopan ollessa kriisin keskellä. Lehden mukaan Suomi on aina halunnut pitää kohtalonsa omissa käsissään, mutta "nyt se ei niissä ollut". Pääkirjoituksessa todetaan, että "Suomi olisi voinut jäädä harmaalle alueelle, elleivät ukrainalaiset olisi onnistuneet pysäyttämään venäläisiä".

Suomelle tarjoutui hyvällä tuurilla aika ja tilaisuus Natoon liittymiselle

En kommentoi Hesarin kirjoitusta, jota en ole lukenut. Mutta tuossa annettu kuva on mielestäni väärä. Ruotsi oli yhdenmukaistanut asevoimiaan Nato-yhteensopiviksi jo Suomea pidempään ja Suomikin parikymmentä vuotta puolustusvoimain johdon ja Kokoomuksen pyrkimysten mukaisesti. Siihen vaölmisteluunhan Suomen ennätysnopea Natoon liittyminen perustui. Ongelmana oli Suomen kansa, joka oli  Nato-jäsenyyttä vastaan pitäen sitä uutena kalliimpana YYA-sopimuksena, joka rajoittaa Suomen itsemääräämisoikeutta.

Natoon pyrkijöiden onneksi Venäjä pyysi Yhdysvalloilta neuvotteluja Venäjän turvallisuuden turvaavasta etupiiristä ja kun Yhdysvallat ei luvannut sen liittolaisten sortoa, niin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan tarkoituksella nopeasti kaataa Ukrainan hallinto ja pystyttää tilalle Venäjää totteleva. Suomessa nähtiin, että samojen Venäjän "turvalllisuustarpeiden" nojalla Venäjä voisi hyökätä Suomeen etupiirinsä pystyttämiseksi. Hyökkäys Ukrainaan, ei ukrainalaisten vastarinta käänsi Suomen Natolle myönteiseksi hetkessä. Laskettiin, että pelkin omin voimin Venäjälle ei Suomi pärjää, ja nähtiin, että Venäjä on häikäilemätön hyökkääjä.

Ei pidä hetkeksikään erehtyä ajattelemaan, että on käynnissä vain Ukrainan ja Veäjän valtion välinen konflikti, jossa voimme tarjota jonkin verran hyväntekeväisyyttä hädänalaiselle. Venäjä hakee sodalla itselleen Neuvostoliiton hajoamisen myötä mennyttä suurvalta-asemaa ja siinä pyritään kaikin keinoin  tuhoamaan muita, ei ainoastaan Ukrainaa. Ei olisi ongelman ratkaisu, että annettaisiin Ukrainan Krim ja ehkä myös Donbass Veäjälle. Venäjän välitavoitteeksi saattasisi kelvata.

[Karikko]

Ilman lännen tukea ja provosointia tämä sota olisi jo päättynyt, mutta nyt se ei taida päättyä koskaan "säädyllisellä tavalla, tai sanotaan ilman pahempia toimia.

Miten se olisi päättynyt?

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa käsiteltiin Suomen liittymistä Natoon. Lehden mukaan kyseessä ei ollut hallittu suoritus, vaan Natoon ajauduttiin suunnittelematta Euroopan ollessa kriisin keskellä. Lehden mukaan Suomi on aina halunnut pitää kohtalonsa omissa käsissään, mutta "nyt se ei niissä ollut". Pääkirjoituksessa todetaan, että "Suomi olisi voinut jäädä harmaalle alueelle, elleivät ukrainalaiset olisi onnistuneet pysäyttämään venäläisiä".

Suomelle tarjoutui hyvällä tuurilla aika ja tilaisuus Natoon liittymiselle

Myös raamatunpaiskoja Jari Tervo esitti Hesarissa näkemyksiä Suomen Nato-jäsenyydestä. Hänen mielestään presidentti Niinistö ja pääministeri Marin eivät johdattaneet Suomea Natoon vaan kansa johdatteli heitä. Vielä ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan kumpikin oli esiintynyt Suomen Natoon liittymistä vastaan.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että Suomen liittymisessä Natoon oli onnea mukana. Euroopan sotilaallisen tilanteen muuttuminen tuli eteen yllättäen, ja kansalaisten mieli muuttui lyhyenä aikana Natolle myönteiseksi. Tämä oli välttämätön taustaedellytys, koska Natoon ei olisi liitytty, jos enemmistö suomalaisista olisi vastustanut sitä. Venäjän resurssit oli sidottu Ukrainan rintamalle, joten Venäjä ei pystynyt vaikuttamaan suomalaisten mielipiteisiin. Sillä ei ollut myöskään resursseja muilla tavoin pakottaa Suomea pysymään sotilasliiton ulkopuolella. Suomi pääsi siis livahtamaan Naton jäsenyysputkeen helpon tuntuisesti. Jos sen sijaan Ukraina olisi romahtanut parissa viikossa niin kuin venäläiset olettivat, sodan voittanut Venäjä olisi voinut voimansa tunnossa painostaa Suomea kaikilla mahdollisilla tavoilla, myös sotilaallisesti uhkailemalla. Tällöin Nato olisi voinut alkaa jarrutella Suomen hyväksymistä ehdokkaaksi, koska Nato ei ota jäsenikseen maita, joilla on sotilaallinen kriisi meneillään. Venäjä olisi halutessaan pystynyt jonkinlaisen kriisin järjestämään.

Tuuria oli siis mukana. Johtajat olivat kuin uittomiehiä koskessa. He ohjailivat tukkeja niin, etteivät ne juuttuisi rantakiviin, eikä muodostuisi tukoksia. Itse "kohtalon virtaan" he eivät kuitenkaan pystyneet vaikuttamaan.

Huonostihan se ukrainan kannalta olisi päättynyt, tai ainakin heidän johtajiensa kannalta.

Mutta kuka tietää, kun tätä sotaa vielä ponsodoiraan ja se jatkuu ties kuinka kauan- ja pahenee kuten sodilla on tapana.

Tulevaisuushan on tuntematon--


1700-luvun Suomessa eli ennustaja, joka väitetysti näki ennalta puhelimen, auton ja jopa Woltin tapaiset kuljetuspalvelut
Karvialainen Carl Harlund oli omalaatuinen kansanfilosofi, joka muistetaan paikkakunnalla edelleen.

"Päättömät hevoset vetävät kuormia rautaisia teitä pitkin."

"Tulee suuri sota, jossa soditaan ilmassa, maalla, vedessä ja veden alla."

"Valo kiikkuu langan päässä"

Juna. Maailmansodat. Sähkövalo.

Muun muassa näistä ilmiöistä Carl Harlund puhui paljon ennen niiden toteutumista.

Maailman maineikkaamman ennustajan, 1500-luvulla Ranskassa eläneen Nostradamuksen profetiat ovat enemmän tai vähemmän epäselviä ja tulkinnanvaraisia.

Hänen karvialaisen kollegansa näkemykset tulevaisuuden ihmisten käytössä olevista leikkuupuimureista, sähkövalosta, puhelimista tai radioista sen sijaan ovat paljon tunnistettavampia.

"Viikatteita ei tarvita, koska heinät niitetään koneella."

"Teiden varsilla on puhetlankoja kuin hämähäkin siimoja, toinen mies on toisel puol maailmaa ja toinen mies toisel puolel ja puhuvat välinsä."

"Suomessa ei tarvita kuin yksi pappi jota voi kuunnella kotona sängyssä maaten

Harlundin ranskankielinen kaiverrus Karvian kirkon kellotapulin seinässä; "Kaiken lopussa on kuolema." Kuva: Jari Pussinen / Yle

[Norma Bates]

"Ukrainalainen Daria Fishun oli 16-vuotias ja näkyvästi raskaana, kun venäläissotilas raiskasi hänet maaliskuussa 2022 Hersonin alueella sijaitsevassa Krasnivkan kylässä. Venäjä miehitti aluetta. Ukrainan armeijan vallattua alueen takaisin Fishun ei salaillut tapahtunutta ja hänellä on yhteisönsä tuki.

Kerrottuaan koettelemuksistaan toimittajille Fishun on joutunut verkkovainon kohteeksi ja häntä uhkaillaan uusilla raiskauksilla. Monet sosiaalisen median kommenteista ovat venäläisnaisten kirjoittamia. Se on poikkeuksellista, sillä tutkimusten mukaan suurin osa maailman verkkovihan tuottajista on miehiä.

Kiovalaisen Detektor Median tuoreessa tutkimuksessa analysoidaan Venäjän informaatiotilan sukupuolittuneisuutta. Sosiaalisessa mediassa ukrainalaisnaisten huorittelu, uhkailu ja etninen solvaaminen on erittäin yleistä. Pakolaiset esitetään laiskoina heitukoina, jotka ovat lähteneet maasta napatakseen EU-maista itselleen miehet. Kremlin pönkittämien tarinalinjojen avulla yritetään lyödä kiiloja Ukrainaan jäävien ja maasta paenneiden välille ja horjuttaa pakolaisia vastaanottavien maiden intoa auttaa.

Ukrainassa asepalvelus on naisille vapaaehtoinen, Venäjällä kuitenkin väitetään, että se on pakollinen. Tätä valhetta käytetään ukrainalaispakolaisten leimaamiseen: kaksinaamaiset, mobilisaatiota pakenevat feministit jättävät miehet taistelemaan yksin.

Venäjän verkossa pakolaiset eivät jätä kotimaataan siksi, että heidän kotinsa tai koko kotikaupunkinsa on pommitettu maan tasalle – Venäjän toimesta.

Venäjä on tehnyt seksuaaliväkivallan aseen, mutta se on tehnyt myös raiskauksilla uhkailusta maiden rajat ylittävän pelotteen. Pelottelulla pyritään murentamaan ukrainalaisten vastarinta ja vaientamaan tulevien sotarikosoikeudenkäyntien todistajat.

Valtion propagandakoneisto vahvistaa omaa agendaansa tukevia viestejä, mutta kaikki verkkokeskustelut eivät ole masinoituja trollitehdastuotoksia. Niitä luovat myös tuiki tavalliset ihmiset.

Ukrainalaisten sieppaamien puheluiden perusteella on varmaa, että venäläissotilaiden vaimot, tyttöystävät ja äidit ovat tietoisia läheistensä sotarikoksista Ukrainassa sekä rohkaisevat heitä niihin. Länsimaissa otsikoihin nousi Roman Bykovskin vaimo Olga, joka flirttaillessaan puhelimessa miehensä kanssa antoi luvan raiskata ukrainalaisnaisia kunhan mies muisti käyttää kondomia.

Tatiana Solovieva puolestaan keskusteli erilaisista kidutusmuodoista Ukrainassa sotivan poikansa Konstantinin kanssa. Kumpikin tuntui pitävän mainiona keinona uhrin peräaukkoon työnnettävää rautaputkea, jonka sisään pujotetaan piikkilankaa, minkä jälkeen putki vedetään pois. Poika myönsi äidilleen pitävänsä kiduttamisesta. Tatiana veikkasi, että nauttisi siitä myös itse, jos olisi päätynyt samoihin tehtäviin kuin poikansa. Äiti mainitsi, etteivät ukrainalaiset ole ihmisiä.

Vaikka sodanvastaisten mielipiteiden ilmaisu Venäjällä on nyt vaarallista, vielä ei olla siinä pisteessä, että tavallisten venäläisten olisi pakko pilkata tai uhkailla pakolaisia. Kotisohvilla istuvat eivät ole etulinjan sotilaita, joilla ei ole mahdollisuutta perääntyä hengissä.

Tavallisten venäläisten reaktiot herättävätkin kysymyksen, joka haastaa ne, joiden mielestä hyökkäys Ukrainaan on Vladimir Putinin sota, ei "tavallisten" venäläisten. Puheluiden ja verkkoon lataamiensa valokuvien perusteella Olga ja Tatiana vaikuttavat hyvin tavallisilta naisilta – lukuun ottamatta rohkaisua sotarikoksiin. Jos venäläisnaiset uhkaavat uhria sillä, että heidän joukkonsa raiskaavat uhrin uudelleen, kuten Daria Fishunin kohdalla, eikö se tee näistä naisista osasyyllisiä rikokseen?

On ymmärrettävää, että uhrit vaikenevat ja vain pieni osa heistä kertoo kokemuksistaan julkisesti. Moni pelkää, että teoista puhuminen kostetaan läheisille tai Venäjän vangitsemille ukrainalaisille. Juuri näin venäläissotilaat väittävät tapahtuvan, ja pelottelu jatkuu verkossa.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän muiden pitäisi vaieta. Meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että naisten kokemukset pysyvät mukana Venäjää koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa.

Jotkut arvelevat, että raiskauksista puhuminen lisäisi raiskauksia. Monet vaikenivat puna-armeijan toisen maail­mansodan rikoksista. Moni vaikeni niistä Tšetsenian ja Syyrian sotien aikana. Moni vaikeni niistä Ukrainassa Venäjän vuodesta 2014 miehittämillä alueilla."

https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/raiskattua-ukrainalaistyttoa-uhattiin-uusilla-raiskauksilla-verkossa-uhkauksia-levittavat-myos-tavalliset-venalaiset/?shared=1253229-1a51f770-999

Laitoin koko tekstin, kun ei tietoa näkyykö maksutta jatkossa. Olipa homma puhelimella pätkissä.

[Karikko]

Sodissa tapahtuu kaikenlaista-pahoja asioita sodat ovat sellaisia. Ihmisten normaalit pidäkkeet katoavat ja kaikki mistä ei joudu vastuuseen on mahdollista.

Kiltit ihmiset muuttuvat pahoiksi- eivätkä itsekään välttämättä tiedä miksi.


Sukulaisten kesken ja perheenjäsenten välillä sekä muun lähipiirien välillä yhteiskunnissa tehdään eniten kaikenlaisia rikoksia petoksista tapoista alkaen ja liekö keskinäinen kateus yksi vihaan johtava asia.

>>>

Me etsimme nyt maaliskuun lopun koleassa säässä ihmisiä, jotka kannattavat Venäjää ja toivovat sen voittoa. Haluamme vastauksia kysymykseen, miten jotkut voivat kannattaa Venäjää, vaikka he tietävät, mitä julmuuksia Venäjä on heidän maanmiehilleen ja -naisilleen tehnyt.

Ukrainassa asuu runsaat 40 miljoonaa ihmistä, ja heistä arviolta 7,5 miljoonaa on etniseltä taustaltaan venäläisiä. Mutta mitä se tarkoittaa, että on etnisesti venäläistaustainen ukrainalainen?

Venäjän ja venäläisen kulttuurin vaikutusta Ukrainassa ei kannata vähätellä. Itä-Ukraina oli samaa maata Venäjän kanssa 1700-luvulta alkaen. Sosialistinen neuvostovalta kattoi paitsi Venäjän, myös koko Ukrainan vuosien 1921 ja 1991 välisen ajan. Monen muunkin kuin vain etnisesti venäläistaustaisen ukrainalaisen äidinkieli on venäjä.

Itä-Ukrainassa ukrainalaisuus ja venäläisyys ovat limittäin ja lomittain niin, ettei aina tiedä, mitä ihmisten päässä liikkuu

[Norma Bates]

Ämmät Venäjällä eivät ole missään sodassa, vaan istuvat lokoisasta kotonaan ja käskyttävät puhelimessa aviomiestään raiskaamaan ja rääkkäämään ukrainalaisia naisia. Kaikkein eniten korpeaa juuri tuollaiset kusipäät joilla ei ole pienintäkään pelkoa että tulisivat ikinä joutumaan vastuuseen omasta agendastaan.

En tosin olekaan hetkeen kuullut mitään nyyhkimistä että tavisvenäläistä pitää kohdella kuin kukkaa kämmenellä, koska joko hän ei tiedä mistään mitään, tai ei voi millekään mitään. Mitä pidempään tämä sota jatkuu, sitä vaikeampi on vedota tietämättömyyteen.