Rasismi, yleisketju

[-:)lauri]

Urheilu on ollut epäpoliittista siinä mielessä, että osallistujat eivät ole esiintyneet yksittäisten spesifien mielipiteiden kannattajina.

Ai jaa. Mutta se sitten ei ole ollenkaan poliittista, kun maan urheilujoukkue valjastetaan poliittisiin tarkoituksiin ja tehdään urheilumenestyksellä sekä ulko- että sisäpolitiikkaa? Ehkä vastaavasti puolueetkaan eivät tee politiikkaa, jos vain ajavat yhdessä puolueensa näkemyksiä, eivät yksin omia mielipiteitään? Eduskunnassa tehdään politiikka vain niissä äänestyksissä, joissa edustajille puolue antaa omantunnon vapauden eikä vaadi puoluekurin noudattamista?

Sori, mutta mä en ihan hirveesti jaksa surra sitä, että urheilijat ottaa oman urheilunsa näkyvyysarvon omiin käsiinsä valtion sijaan ja käyttää sitä sellaisen politiikan edistämiseen, jota he itse (ei valtio) kannattavat.

Urheilua on käytetty erilaisiin urheilun ulkopuolisiin tarkoituksiin, mutta urheilijat eivät pääsääntöisesti ole osallistuneet kisoihin esiintyäkseen aatteen x tai y kannattajina. Puolueisiin liitytään ja niitä äänestetään, koska halutaan ilmaista kannatusta juuri tietylle ajattelusuunnalle, tietyn suuntaiselle yhteiskunnalliselle kehitykselle.

Etkö todella näe, että mielipidetaistelun tuominen urheiluun levittää tuhoa muillekin yhteiskunnan alueille? Ei kiinnosta, vai?

En näe. Ensinnäkin olen hieman eri mieltä tuosta tuhosta, enkä muutoinkaan näe valtiojohtoisen Mielipidevaikuttamisen auvoa jotenkin merkittävästi suurempana kuin yksilölähtöisemmän toiminnan. Kaikkein vähiten minua huolettaa "tuho", jota mahdollisesti aiheutuu urheilun "jalolle aatteelle". Kummasti sitäpaitsi puolueille kelpaa urheilussa menestyneet urheilijat keulakuvahahmoiksi ja ääniä kalastamaan x ja y  aatteiden kannattajina. Minusta on aika tekopyhää pitää urheilun epäpoliittisuutta hirmuisen tärkeänä, mutta olla saman tien käsi ojossa pyytämässä urheilussa ansioitunutta puolueen ehdokkaaksi. Luuletko, että Arto Bryggare, Marjo Matikainen, Sinuhe Wallinheimo, Sari Multala, Kike Elomaa, Sari Essayah, Ville Skinnari, Marko Asell & kumpp. olisivat päässeet eduskuntaan ilman urheilusankaristatustaan? Hjalliskin kerrytti ensin tunnettuutta purjehtimalla. Toisaalta poliitikoilla on aika hinku päästä erilaisiin urheilupomopaikkoihin. Taitaa tuo yhteys olla varsin kiinteästi solmittu. Urheilun epäpoliittisuus on jokseenkin pelkkää pintasilausta ja sen alla homma toimii yhteispelimeiningillä. Mikä ettei sitten olla reilun poliittisia avoimin kortein?

Onko muuten nyt jo täysin unohtunut taannoinen ja vasta suorastaan vastikään purettu urheilun poliittinen jako Suomessa? Työväenurheilijoiden TUL syntyi SVULin rinnalle, kun punakaartitaustaiset urheilijat saivat kenkää valkoiseen puoleen identifioituneesta SVULista. Kahtiajako TUL / SVUL oli poliittinen alunperin ja politiikka tehtiin asiassa (poliitikkojen innokkaalla avustuksella) aina 90-luvulle saakka. Epäpoliittista urheilua? Mun nuoruudessa vielä oli ihan merkittävä valinta, meneekö "tullilaiseen" vai "svullilaiseen" toimintaan mukaan. Vaikka kyse oli vain siitä, että halusi vähän voimistella ja opetella kärrynpyöriä.

Sellaista ihan epäpoliittista Touhuahan urheilu siis on ollut kaikki aiemmat vuosikymmenet, mutta nyt ihan uuutena juttuna tällaista hirveyttä kuin mielipiteitä ryhdytään ilmaisemaan. Onpa hirviätä.

https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/27072525-a1ae-4a7e-87df-ef4ad1b4318d

Etkö ole huomannut osoittelevan ja ihmisiä eri leireihin pakottavan mielipidesodan leviävän elämänalueelta toiselle? Tämä on mielestäni tuhoava voima, joka on edennyt jo pitkälle. Suomessa ollaan tietenkin vähän jäljessä "suurta maailmaa", mutta samassa virrassa ajelehdimme kuitenkin. Yhdysvalloissa on opinto-ohjelmia ylioipistoissa "siivottu" oikeaoppisiksi jo useita vuosia, samoin Britanniassa. Moni professori on saanut potkut käytettyään "vääriä" kirjoja tai esitettyään "vääriä" mielipiteitä. Viihdemaailmassa moni puhetyöläinen on menettänyt työnsä mielipiteittensä takia. Ihan ilman n-sanan viljelemistä tai vastaavaa ilmeistä rikkomusta. Tilanne on todella paha!!! Mutta meillä kai jotkut vielä nukkuvat lintukodon höyhenpeittean alla.

Siis ennenkö ihmisillä ei ollut poliittisia mielipiteitä, tai että ne eivät muka vaikuttaneet? Ettet vain itse olisi nukkunut lintukodon höyhenpeitteen alla kun tämä asia paljastuu sinulle vasta nyt vuonna 2020.

Arto Bryggare, Sari Essayah, Hjallis jne tuskin harrastivat urheilua päästäkseen politiikkaan. Moni urheilija on saanut pyyntöjä vaaliehdokkaaksi useilta puolueilta ennen kuin he ovat valinneet, minkä puolueen ehdokkaaksi asettuvat. En ole väittänyt urheilun sellaisenaan olevan täysin epäpoliittista, mutta institutionaalinen taso ja yksilötaso ovat eri asioita. Vaikka institutionnaalisella tasolla urheilua on käytetty myös maiden ja aatesuuntien välisessä poliittisessa taistossa, se ei ole ollut poliittinen areena. Sen agenda ei ole ollut poliittinen.

Kuka on harrastanut urheilua päästäkseen mukaan politiikkaan?

[safiiri]

Urheilu on ollut epäpoliittista siinä mielessä, että osallistujat eivät ole esiintyneet yksittäisten spesifien mielipiteiden kannattajina.

Ai jaa. Mutta se sitten ei ole ollenkaan poliittista, kun maan urheilujoukkue valjastetaan poliittisiin tarkoituksiin ja tehdään urheilumenestyksellä sekä ulko- että sisäpolitiikkaa? Ehkä vastaavasti puolueetkaan eivät tee politiikkaa, jos vain ajavat yhdessä puolueensa näkemyksiä, eivät yksin omia mielipiteitään? Eduskunnassa tehdään politiikka vain niissä äänestyksissä, joissa edustajille puolue antaa omantunnon vapauden eikä vaadi puoluekurin noudattamista?

Sori, mutta mä en ihan hirveesti jaksa surra sitä, että urheilijat ottaa oman urheilunsa näkyvyysarvon omiin käsiinsä valtion sijaan ja käyttää sitä sellaisen politiikan edistämiseen, jota he itse (ei valtio) kannattavat.

Urheilua on käytetty erilaisiin urheilun ulkopuolisiin tarkoituksiin, mutta urheilijat eivät pääsääntöisesti ole osallistuneet kisoihin esiintyäkseen aatteen x tai y kannattajina. Puolueisiin liitytään ja niitä äänestetään, koska halutaan ilmaista kannatusta juuri tietylle ajattelusuunnalle, tietyn suuntaiselle yhteiskunnalliselle kehitykselle.

Etkö todella näe, että mielipidetaistelun tuominen urheiluun levittää tuhoa muillekin yhteiskunnan alueille? Ei kiinnosta, vai?

En näe. Ensinnäkin olen hieman eri mieltä tuosta tuhosta, enkä muutoinkaan näe valtiojohtoisen Mielipidevaikuttamisen auvoa jotenkin merkittävästi suurempana kuin yksilölähtöisemmän toiminnan. Kaikkein vähiten minua huolettaa "tuho", jota mahdollisesti aiheutuu urheilun "jalolle aatteelle". Kummasti sitäpaitsi puolueille kelpaa urheilussa menestyneet urheilijat keulakuvahahmoiksi ja ääniä kalastamaan x ja y  aatteiden kannattajina. Minusta on aika tekopyhää pitää urheilun epäpoliittisuutta hirmuisen tärkeänä, mutta olla saman tien käsi ojossa pyytämässä urheilussa ansioitunutta puolueen ehdokkaaksi. Luuletko, että Arto Bryggare, Marjo Matikainen, Sinuhe Wallinheimo, Sari Multala, Kike Elomaa, Sari Essayah, Ville Skinnari, Marko Asell & kumpp. olisivat päässeet eduskuntaan ilman urheilusankaristatustaan? Hjalliskin kerrytti ensin tunnettuutta purjehtimalla. Toisaalta poliitikoilla on aika hinku päästä erilaisiin urheilupomopaikkoihin. Taitaa tuo yhteys olla varsin kiinteästi solmittu. Urheilun epäpoliittisuus on jokseenkin pelkkää pintasilausta ja sen alla homma toimii yhteispelimeiningillä. Mikä ettei sitten olla reilun poliittisia avoimin kortein?

Onko muuten nyt jo täysin unohtunut taannoinen ja vasta suorastaan vastikään purettu urheilun poliittinen jako Suomessa? Työväenurheilijoiden TUL syntyi SVULin rinnalle, kun punakaartitaustaiset urheilijat saivat kenkää valkoiseen puoleen identifioituneesta SVULista. Kahtiajako TUL / SVUL oli poliittinen alunperin ja politiikka tehtiin asiassa (poliitikkojen innokkaalla avustuksella) aina 90-luvulle saakka. Epäpoliittista urheilua? Mun nuoruudessa vielä oli ihan merkittävä valinta, meneekö "tullilaiseen" vai "svullilaiseen" toimintaan mukaan. Vaikka kyse oli vain siitä, että halusi vähän voimistella ja opetella kärrynpyöriä.

Sellaista ihan epäpoliittista Touhuahan urheilu siis on ollut kaikki aiemmat vuosikymmenet, mutta nyt ihan uuutena juttuna tällaista hirveyttä kuin mielipiteitä ryhdytään ilmaisemaan. Onpa hirviätä.

https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/27072525-a1ae-4a7e-87df-ef4ad1b4318d

Etkö ole huomannut osoittelevan ja ihmisiä eri leireihin pakottavan mielipidesodan leviävän elämänalueelta toiselle? Tämä on mielestäni tuhoava voima, joka on edennyt jo pitkälle. Suomessa ollaan tietenkin vähän jäljessä "suurta maailmaa", mutta samassa virrassa ajelehdimme kuitenkin. Yhdysvalloissa on opinto-ohjelmia ylioipistoissa "siivottu" oikeaoppisiksi jo useita vuosia, samoin Britanniassa. Moni professori on saanut potkut käytettyään "vääriä" kirjoja tai esitettyään "vääriä" mielipiteitä. Viihdemaailmassa moni puhetyöläinen on menettänyt työnsä mielipiteittensä takia. Ihan ilman n-sanan viljelemistä tai vastaavaa ilmeistä rikkomusta. Tilanne on todella paha!!! Mutta meillä kai jotkut vielä nukkuvat lintukodon höyhenpeittean alla.

Arto Bryggare, Sari Essayah, Hjallis jne tuskin harrastivat urheilua päästäkseen politiikkaan. Moni urheilija on saanut pyyntöjä vaaliehdokkaaksi useilta puolueilta ennen kuin he ovat valinneet, minkä puolueen ehdokkaaksi asettuvat. En ole väittänyt urheilun sellaisenaan olevan täysin epäpoliittista, mutta institutionaalinen taso ja yksilötaso ovat eri asioita. Vaikka institutionnaalisella tasolla urheilua on käytetty myös maiden ja aatesuuntien välisessä poliittisessa taistossa, se ei ole ollut poliittinen areena. Sen agenda ei ole ollut poliittinen.

Ei vai? Kun siis urheilijat saivat kenkää SVULista punaisuuden perusteella ja vielä 80-luvulla piti miettiä, onko TUL vai SVUL poliittisesti oikea paikka harrastaa urheilua? Minusta on tavattoman yksilökohtaista se, jos sun pitää selittää, miksi valitset TULlin / SVULlin urheilurharrastuksesi paikaksi ja sen katsotaan olevan poliittinen kannanottosi.

Tietenkin politiikka ilmenee nykyään eri tavalla urheilussa, mutta epäpoliittista se ei taatusti ole ollut, vaan valinnoilla siinä katsottiin tunnustettavan väriä - henkilökohtaisesti tai perhetaustan mukaan. Aika hassusti myös nyt laajennat urheilusta tämän suorastaan kaikkeen muuhunkin toimintaan. KOhta ei sellaista aluetta yhteiskunnassa valituksesi ulkopuolelle jääkään, missä kansalainen saisi ilmaista poliittisia näkemyksiään.

Yliopistoissakin on varsin pitkä historia opiskelijapolitiikalla ja poliittisella toiminnalla. Mites toi Vanhan valtaus esim? Ihan epäpoliittista? Jenkkiyliopistoista nyt puhumattakaan. Ei siis mitenkään kovin uudenuutta ilmiönä. Kun oli vasta koululainen, oli teiniliittoa, kouluneuvostoja sun muuta. Tämäkin sitten kai oli ihan epäpoliittista?

[Juuli]

Eilen auton mittariin kertyi 830,8 kilometriä, kun kävin peräkärryn kanssa Helsingissä ja paluumatkalla Hyvinkäällä. Kuuntelin matkan aikana radiosta ohjelman jos toisenkin. Alkumatkasta kuuntelin ohjelmaa "Huumorihommia", jossa haastateltiin jotain stand up -koomikkoa.

En oikein saanut selvää, mitä haastattelija ja haastatetava puhuivat, enkä aina pysynyt kärryillä edes siitä, kumpi siinä nyt on äänessä ja kertoo elämästään. Välillä esitettiin pätkä haastateltavan esittämästä komediapätkästä, jossa hän yleisön naureskellessa kertoi työskennelleensä ainoana suomalaisena Zetor-ravintolassa, jossa myytiin perinteistä suomalaista ruokaa. Muut kokit ja keittiöhenkilökunta olivat filippiiniläisiä ja mitä olivatkin.

En ymmärtänyt mitä vitsiä tai naurettavuutta edellä mainitussa pätkässä oli. En nähnyt siinä mitään pointtia.

Ihmettelin, miten haastateltava voi puhua sillä tavalla kuin miten hän puhui. Hän käytti parikin kertaa aivan pokkana sanaa "neekeri" ja sanoi, että mamut hakkaavat lapsiaan.

Vasta ohjelman loppupuolella minulle selvisi, että haastateltava suomalainen lavakoomikko oli somalitaustainen. Hänen mielestään haastattelija kärsii valkoisen heteromiehen syndroomasta, ja hänen pitäisi päästä yli siitä ja olla rohkeampi puheissaan.

Ajattelin, että hyvähän se on sanoa, kun itse kuuluu rodullseen eliittiin, jonka sananvapauden rajat ovat paljon laajemmat kuin valkoisilla heteromiehillä.

Ei valkoinen heteromies voi puhua radio-ohjelmassa neekereistä eikä sanoa, että mamut hakkaavat lapsiaan. Ei kerta kaikkiaan voi, tai työpaikka menee ja rikostuomio uhkaa.

Se, että ylempirotuinen mustaihoinen ihminen neuvoo alempirotuiselle valkoihoiselle, että sinun pitäisi päästä tuosta valkoisen miehen syndroomastasi on melkein kuin miljonääri sanoisi köyhälle, että sinun pitäisi päästä tuosta nuukailustasi. Valtakunnansyyttäjän pitäisi ensiksi päästä valkoisen heteronaisen syndroomastaan ennen kuin tavallisen valkoisen miehen tai naisen kannattaa yrittää koetella sananvapauden rajoja. 

Se, että haastateltava osoittautui somalitaustaiseksi, selitti jonkin verran tuota stand up -pätkääkin. Sen "naurettavuus" perustui piilorasismiin. Yleisö nauroi sille, kun musta mies kertoi olleensa ainoa suomalainen suomalaiseen ruokaan erikoistuneessa ravintolassa. Minä kuuntelin ohjelman radiosta tietämättä, että puhuja on musta, joten vitsi jäi huomaamatta. Tuskin olisin nauranut kuitenkaan.

P.S. Katsoin juuri nauhalta eilisen formulakisan. Hamilton teki palkintokorokkeella mustaa ylivaltaa symboiloivan nyrkkieleen. Onkohan tätä kommentoitu uutisissa. Jos Räikkönen olisi tehnyt valkoista ylivaltaa symboloivan tervehdyksen, ura olisi tainnut loppua siihen.

Just.
.

[Amore]

Urheilu on ollut epäpoliittista siinä mielessä, että osallistujat eivät ole esiintyneet yksittäisten spesifien mielipiteiden kannattajina.

Ai jaa. Mutta se sitten ei ole ollenkaan poliittista, kun maan urheilujoukkue valjastetaan poliittisiin tarkoituksiin ja tehdään urheilumenestyksellä sekä ulko- että sisäpolitiikkaa? Ehkä vastaavasti puolueetkaan eivät tee politiikkaa, jos vain ajavat yhdessä puolueensa näkemyksiä, eivät yksin omia mielipiteitään? Eduskunnassa tehdään politiikka vain niissä äänestyksissä, joissa edustajille puolue antaa omantunnon vapauden eikä vaadi puoluekurin noudattamista?

Sori, mutta mä en ihan hirveesti jaksa surra sitä, että urheilijat ottaa oman urheilunsa näkyvyysarvon omiin käsiinsä valtion sijaan ja käyttää sitä sellaisen politiikan edistämiseen, jota he itse (ei valtio) kannattavat.

Urheilua on käytetty erilaisiin urheilun ulkopuolisiin tarkoituksiin, mutta urheilijat eivät pääsääntöisesti ole osallistuneet kisoihin esiintyäkseen aatteen x tai y kannattajina. Puolueisiin liitytään ja niitä äänestetään, koska halutaan ilmaista kannatusta juuri tietylle ajattelusuunnalle, tietyn suuntaiselle yhteiskunnalliselle kehitykselle.

Etkö todella näe, että mielipidetaistelun tuominen urheiluun levittää tuhoa muillekin yhteiskunnan alueille? Ei kiinnosta, vai?

En näe. Ensinnäkin olen hieman eri mieltä tuosta tuhosta, enkä muutoinkaan näe valtiojohtoisen Mielipidevaikuttamisen auvoa jotenkin merkittävästi suurempana kuin yksilölähtöisemmän toiminnan. Kaikkein vähiten minua huolettaa "tuho", jota mahdollisesti aiheutuu urheilun "jalolle aatteelle". Kummasti sitäpaitsi puolueille kelpaa urheilussa menestyneet urheilijat keulakuvahahmoiksi ja ääniä kalastamaan x ja y  aatteiden kannattajina. Minusta on aika tekopyhää pitää urheilun epäpoliittisuutta hirmuisen tärkeänä, mutta olla saman tien käsi ojossa pyytämässä urheilussa ansioitunutta puolueen ehdokkaaksi. Luuletko, että Arto Bryggare, Marjo Matikainen, Sinuhe Wallinheimo, Sari Multala, Kike Elomaa, Sari Essayah, Ville Skinnari, Marko Asell & kumpp. olisivat päässeet eduskuntaan ilman urheilusankaristatustaan? Hjalliskin kerrytti ensin tunnettuutta purjehtimalla. Toisaalta poliitikoilla on aika hinku päästä erilaisiin urheilupomopaikkoihin. Taitaa tuo yhteys olla varsin kiinteästi solmittu. Urheilun epäpoliittisuus on jokseenkin pelkkää pintasilausta ja sen alla homma toimii yhteispelimeiningillä. Mikä ettei sitten olla reilun poliittisia avoimin kortein?

Onko muuten nyt jo täysin unohtunut taannoinen ja vasta suorastaan vastikään purettu urheilun poliittinen jako Suomessa? Työväenurheilijoiden TUL syntyi SVULin rinnalle, kun punakaartitaustaiset urheilijat saivat kenkää valkoiseen puoleen identifioituneesta SVULista. Kahtiajako TUL / SVUL oli poliittinen alunperin ja politiikka tehtiin asiassa (poliitikkojen innokkaalla avustuksella) aina 90-luvulle saakka. Epäpoliittista urheilua? Mun nuoruudessa vielä oli ihan merkittävä valinta, meneekö "tullilaiseen" vai "svullilaiseen" toimintaan mukaan. Vaikka kyse oli vain siitä, että halusi vähän voimistella ja opetella kärrynpyöriä.

Sellaista ihan epäpoliittista Touhuahan urheilu siis on ollut kaikki aiemmat vuosikymmenet, mutta nyt ihan uuutena juttuna tällaista hirveyttä kuin mielipiteitä ryhdytään ilmaisemaan. Onpa hirviätä.

https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/27072525-a1ae-4a7e-87df-ef4ad1b4318d

Etkö ole huomannut osoittelevan ja ihmisiä eri leireihin pakottavan mielipidesodan leviävän elämänalueelta toiselle? Tämä on mielestäni tuhoava voima, joka on edennyt jo pitkälle. Suomessa ollaan tietenkin vähän jäljessä "suurta maailmaa", mutta samassa virrassa ajelehdimme kuitenkin. Yhdysvalloissa on opinto-ohjelmia ylioipistoissa "siivottu" oikeaoppisiksi jo useita vuosia, samoin Britanniassa. Moni professori on saanut potkut käytettyään "vääriä" kirjoja tai esitettyään "vääriä" mielipiteitä. Viihdemaailmassa moni puhetyöläinen on menettänyt työnsä mielipiteittensä takia. Ihan ilman n-sanan viljelemistä tai vastaavaa ilmeistä rikkomusta. Tilanne on todella paha!!! Mutta meillä kai jotkut vielä nukkuvat lintukodon höyhenpeittean alla.

Arto Bryggare, Sari Essayah, Hjallis jne tuskin harrastivat urheilua päästäkseen politiikkaan. Moni urheilija on saanut pyyntöjä vaaliehdokkaaksi useilta puolueilta ennen kuin he ovat valinneet, minkä puolueen ehdokkaaksi asettuvat. En ole väittänyt urheilun sellaisenaan olevan täysin epäpoliittista, mutta institutionaalinen taso ja yksilötaso ovat eri asioita. Vaikka institutionnaalisella tasolla urheilua on käytetty myös maiden ja aatesuuntien välisessä poliittisessa taistossa, se ei ole ollut poliittinen areena. Sen agenda ei ole ollut poliittinen.

Ei vai? Kun siis urheilijat saivat kenkää SVULista punaisuuden perusteella ja vielä 80-luvulla piti miettiä, onko TUL vai SVUL poliittisesti oikea paikka harrastaa urheilua? Minusta on tavattoman yksilökohtaista se, jos sun pitää selittää, miksi valitset TULlin / SVULlin urheilurharrastuksesi paikaksi ja sen katsotaan olevan poliittinen kannanottosi.

Tietenkin politiikka ilmenee nykyään eri tavalla urheilussa, mutta epäpoliittista se ei taatusti ole ollut, vaan valinnoilla siinä katsottiin tunnustettavan väriä - henkilökohtaisesti tai perhetaustan mukaan. Aika hassusti myös nyt laajennat urheilusta tämän suorastaan kaikkeen muuhunkin toimintaan. KOhta ei sellaista aluetta yhteiskunnassa valituksesi ulkopuolelle jääkään, missä kansalainen saisi ilmaista poliittisia näkemyksiään.

Yliopistoissakin on varsin pitkä historia opiskelijapolitiikalla ja poliittisella toiminnalla. Mites toi Vanhan valtaus esim? Ihan epäpoliittista? Jenkkiyliopistoista nyt puhumattakaan. Ei siis mitenkään kovin uudenuutta ilmiönä. Kun oli vasta koululainen, oli teiniliittoa, kouluneuvostoja sun muuta. Tämäkin sitten kai oli ihan epäpoliittista?

En ole väittänyt urheilun olevan epäpoliittista. Mutta olen tässä kautta linjan sanonut, ettei se ole ollut leimallisesti poliittinen kenttä. Viittaan nyt ennen kaikea valtioiden välisiin kansainvälisiin kisoihin. Ja vaikka on ollut nuo SVUL:it ja TUL:it, niin yksittäiset urheilijat tuskin ovat urheilleet ensisijaisesti poliittisista syistä ja poliittisin tavoittein. Päästäkseen poliitikoiksi?

Ja tuo yliopisto-vertaus viittaa siihen, mitä jo aikaisemmin sanoin trendien leviämisestä nykyaikana. Kun opiskelijat alkavat sanella, mitä saa opettaa ja ketkä toimia opettajina, niin silloin käydään jo kulttuurisotaa. Tulee mieleen Kiinan kulttuurivallankumous... Poliittiset sloganit eivät mielestäni kuulu urheilukentille sen paremmin kuin luentosaleihinkaan.

[-:)lauri]

En ole väittänyt urheilun olevan epäpoliittista. Mutta olen tässä kautta linjan sanonut, ettei se ole ollut leimallisesti poliittinen kenttä. Viittaan nyt ennen kaikea valtioiden välisiin kansainvälisiin kisoihin. Ja vaikka on ollut nuo SVUL:it ja TUL:it, niin yksittäiset urheilijat tuskin ovat urheilleet ensisijaisesti poliittisista syistä ja poliittisin tavoittein. Päästäkseen poliitikoiksi?

Kuka on urheillut (ensisijaisesti) poliittisista syistä ja poliittisin tavoittein päästäkseen poliitikoksi?

Ja tuo yliopisto-vertaus viittaa siihen, mitä jo aikaisemmin sanoin trendien leviämisestä nykyaikana. Kun opiskelijat alkavat sanella, mitä saa opettaa ja ketkä toimia opettajina, niin silloin käydään jo kulttuurisotaa. Tulee mieleen Kiinan kulttuurivallankumous... Poliittiset sloganit eivät mielestäni kuulu urheilukentille sen paremmin kuin luentosaleihinkaan.

Eikös trendi ole ollut tällainen aina? Ainoa ero entiseen on, että nyt meillä on sosiaalinen media, eivätkä nämä asiat siksi jää samalla tavalla enää suurelta yleisöltä pimentoon kuin ennen.

[urogallus]

Ihan näin urheilua seuraamattoman näkökulmasta tuntuu, että yleisesti ottaen politiikka on vähentynyt urheilussa. Sen sijalle on tullut showbisnes ja muu kaupallisuus. En tiedä, onko urheilun rahoitus muuttunut, mutta oletan, että sponsorien merkitys on kasvanut jo pitkän aikaa.

Nämä BLM-pölvistelyt ja polvistumiset ovat sekoitus politiikkaa ja showbisnestä...

[-:)lauri]

Ihan näin urheilua seuraamattoman näkökulmasta tuntuu, että yleisesti ottaen politiikka on vähentynyt urheilussa. Sen sijalle on tullut showbisnes ja muu kaupallisuus. En tiedä, onko urheilun rahoitus muuttunut, mutta oletan, että sponsorien merkitys on kasvanut jo pitkän aikaa.

Nämä BLM-pölvistelyt ja polvistumiset ovat sekoitus politiikkaa ja showbisnestä...

Olen samaa mielipuolta.

[safiiri]

Urheilu on ollut epäpoliittista siinä mielessä, että osallistujat eivät ole esiintyneet yksittäisten spesifien mielipiteiden kannattajina.

Ai jaa. Mutta se sitten ei ole ollenkaan poliittista, kun maan urheilujoukkue valjastetaan poliittisiin tarkoituksiin ja tehdään urheilumenestyksellä sekä ulko- että sisäpolitiikkaa? Ehkä vastaavasti puolueetkaan eivät tee politiikkaa, jos vain ajavat yhdessä puolueensa näkemyksiä, eivät yksin omia mielipiteitään? Eduskunnassa tehdään politiikka vain niissä äänestyksissä, joissa edustajille puolue antaa omantunnon vapauden eikä vaadi puoluekurin noudattamista?

Sori, mutta mä en ihan hirveesti jaksa surra sitä, että urheilijat ottaa oman urheilunsa näkyvyysarvon omiin käsiinsä valtion sijaan ja käyttää sitä sellaisen politiikan edistämiseen, jota he itse (ei valtio) kannattavat.

Urheilua on käytetty erilaisiin urheilun ulkopuolisiin tarkoituksiin, mutta urheilijat eivät pääsääntöisesti ole osallistuneet kisoihin esiintyäkseen aatteen x tai y kannattajina. Puolueisiin liitytään ja niitä äänestetään, koska halutaan ilmaista kannatusta juuri tietylle ajattelusuunnalle, tietyn suuntaiselle yhteiskunnalliselle kehitykselle.

Etkö todella näe, että mielipidetaistelun tuominen urheiluun levittää tuhoa muillekin yhteiskunnan alueille? Ei kiinnosta, vai?

En näe. Ensinnäkin olen hieman eri mieltä tuosta tuhosta, enkä muutoinkaan näe valtiojohtoisen Mielipidevaikuttamisen auvoa jotenkin merkittävästi suurempana kuin yksilölähtöisemmän toiminnan. Kaikkein vähiten minua huolettaa "tuho", jota mahdollisesti aiheutuu urheilun "jalolle aatteelle". Kummasti sitäpaitsi puolueille kelpaa urheilussa menestyneet urheilijat keulakuvahahmoiksi ja ääniä kalastamaan x ja y  aatteiden kannattajina. Minusta on aika tekopyhää pitää urheilun epäpoliittisuutta hirmuisen tärkeänä, mutta olla saman tien käsi ojossa pyytämässä urheilussa ansioitunutta puolueen ehdokkaaksi. Luuletko, että Arto Bryggare, Marjo Matikainen, Sinuhe Wallinheimo, Sari Multala, Kike Elomaa, Sari Essayah, Ville Skinnari, Marko Asell & kumpp. olisivat päässeet eduskuntaan ilman urheilusankaristatustaan? Hjalliskin kerrytti ensin tunnettuutta purjehtimalla. Toisaalta poliitikoilla on aika hinku päästä erilaisiin urheilupomopaikkoihin. Taitaa tuo yhteys olla varsin kiinteästi solmittu. Urheilun epäpoliittisuus on jokseenkin pelkkää pintasilausta ja sen alla homma toimii yhteispelimeiningillä. Mikä ettei sitten olla reilun poliittisia avoimin kortein?

Onko muuten nyt jo täysin unohtunut taannoinen ja vasta suorastaan vastikään purettu urheilun poliittinen jako Suomessa? Työväenurheilijoiden TUL syntyi SVULin rinnalle, kun punakaartitaustaiset urheilijat saivat kenkää valkoiseen puoleen identifioituneesta SVULista. Kahtiajako TUL / SVUL oli poliittinen alunperin ja politiikka tehtiin asiassa (poliitikkojen innokkaalla avustuksella) aina 90-luvulle saakka. Epäpoliittista urheilua? Mun nuoruudessa vielä oli ihan merkittävä valinta, meneekö "tullilaiseen" vai "svullilaiseen" toimintaan mukaan. Vaikka kyse oli vain siitä, että halusi vähän voimistella ja opetella kärrynpyöriä.

Sellaista ihan epäpoliittista Touhuahan urheilu siis on ollut kaikki aiemmat vuosikymmenet, mutta nyt ihan uuutena juttuna tällaista hirveyttä kuin mielipiteitä ryhdytään ilmaisemaan. Onpa hirviätä.

https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/27072525-a1ae-4a7e-87df-ef4ad1b4318d

Etkö ole huomannut osoittelevan ja ihmisiä eri leireihin pakottavan mielipidesodan leviävän elämänalueelta toiselle? Tämä on mielestäni tuhoava voima, joka on edennyt jo pitkälle. Suomessa ollaan tietenkin vähän jäljessä "suurta maailmaa", mutta samassa virrassa ajelehdimme kuitenkin. Yhdysvalloissa on opinto-ohjelmia ylioipistoissa "siivottu" oikeaoppisiksi jo useita vuosia, samoin Britanniassa. Moni professori on saanut potkut käytettyään "vääriä" kirjoja tai esitettyään "vääriä" mielipiteitä. Viihdemaailmassa moni puhetyöläinen on menettänyt työnsä mielipiteittensä takia. Ihan ilman n-sanan viljelemistä tai vastaavaa ilmeistä rikkomusta. Tilanne on todella paha!!! Mutta meillä kai jotkut vielä nukkuvat lintukodon höyhenpeittean alla.

Arto Bryggare, Sari Essayah, Hjallis jne tuskin harrastivat urheilua päästäkseen politiikkaan. Moni urheilija on saanut pyyntöjä vaaliehdokkaaksi useilta puolueilta ennen kuin he ovat valinneet, minkä puolueen ehdokkaaksi asettuvat. En ole väittänyt urheilun sellaisenaan olevan täysin epäpoliittista, mutta institutionaalinen taso ja yksilötaso ovat eri asioita. Vaikka institutionnaalisella tasolla urheilua on käytetty myös maiden ja aatesuuntien välisessä poliittisessa taistossa, se ei ole ollut poliittinen areena. Sen agenda ei ole ollut poliittinen.

Ei vai? Kun siis urheilijat saivat kenkää SVULista punaisuuden perusteella ja vielä 80-luvulla piti miettiä, onko TUL vai SVUL poliittisesti oikea paikka harrastaa urheilua? Minusta on tavattoman yksilökohtaista se, jos sun pitää selittää, miksi valitset TULlin / SVULlin urheilurharrastuksesi paikaksi ja sen katsotaan olevan poliittinen kannanottosi.

Tietenkin politiikka ilmenee nykyään eri tavalla urheilussa, mutta epäpoliittista se ei taatusti ole ollut, vaan valinnoilla siinä katsottiin tunnustettavan väriä - henkilökohtaisesti tai perhetaustan mukaan. Aika hassusti myös nyt laajennat urheilusta tämän suorastaan kaikkeen muuhunkin toimintaan. KOhta ei sellaista aluetta yhteiskunnassa valituksesi ulkopuolelle jääkään, missä kansalainen saisi ilmaista poliittisia näkemyksiään.

Yliopistoissakin on varsin pitkä historia opiskelijapolitiikalla ja poliittisella toiminnalla. Mites toi Vanhan valtaus esim? Ihan epäpoliittista? Jenkkiyliopistoista nyt puhumattakaan. Ei siis mitenkään kovin uudenuutta ilmiönä. Kun oli vasta koululainen, oli teiniliittoa, kouluneuvostoja sun muuta. Tämäkin sitten kai oli ihan epäpoliittista?

En ole väittänyt urheilun olevan epäpoliittista. Mutta olen tässä kautta linjan sanonut, ettei se ole ollut leimallisesti poliittinen kenttä. Viittaan nyt ennen kaikea valtioiden välisiin kansainvälisiin kisoihin. Ja vaikka on ollut nuo SVUL:it ja TUL:it, niin yksittäiset urheilijat tuskin ovat urheilleet ensisijaisesti poliittisista syistä ja poliittisin tavoittein. Päästäkseen poliitikoiksi?

Ja tuo yliopisto-vertaus viittaa siihen, mitä jo aikaisemmin sanoin trendien leviämisestä nykyaikana. Kun opiskelijat alkavat sanella, mitä saa opettaa ja ketkä toimia opettajina, niin silloin käydään jo kulttuurisotaa. Tulee mieleen Kiinan kulttuurivallankumous... Poliittiset sloganit eivät mielestäni kuulu urheilukentille sen paremmin kuin luentosaleihinkaan.

Väitit, että trendi on jotenkin uusi. Mutta kun opiskelijat on olleet poliittisia ja yliopistoissa on tehty politiikkaa jo iät ajat. On vähän outoa puhua nykytrendistä, jos asia on vähintään vuosikymmeniä vanha juttu. Vähän vaikeeta kauhistella sitä tätimäisesti "mihin tämä aika on menossa", jos oli silloin hädin tuskin syntynyt, kun se JO oli trendinä. Hieman väljähtyy tuon trendi-sanan merkitys...

Taisi jo aikoinaan antiikin Kreikan olympialaisissakin olla lievä poliittinen sivumaku.

Klassisella kaudella kisojen aselepoa alettiin rikkoa aiempaa enemmän. Peloponnesolaissodan aikana 400-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla aselepo piti Eliksen alueella, mutta muutoin sotatoimet eivät täysin lakanneet kisojen ajaksi. Lisäksi politiikka tunkeutui kisoihin muulla tavoin. Esimerkiksi vuoden 428 eaa. kisoista tuli spartalaisten johdolla Ateenaa vastustanut mielenosoitus. Vuonna 420 eaa. Spartaa kiellettiin osallistumasta kisoihin, koska se oli hyökännyt Lepreoniin. Myöhemmin vuonna 362 eaa. elisläiset itse sotivat pyhäkköalueella pisalaisia vastaan.

Wikipedia

Notta trendisi on siis alkanut vähintään 428 eaa. Varsin pysyväisluontoinen ja pitkäaikainen trendi siis kyseessä. pahoittelut, jos en osaa nyt juuri sitä asianmukaisesti hämmästellä ja voivotella sitä, mihin se tässä vielä johtaakaan lähivuosina. Voi nuita spartalaisia, jotka pahoille teille meitä johtivat.

[Hayabusa]

^Eiköhän tuon juniori-Skinnarin suurin ansio ole ollut se, että isukki oli kansanedustaja.

No se kai riippuu näkökulmasta ja ihmisestä, minkä hänessä nostaa merkittäväksi asiaksi, mutta haki kuitenkin nostetta ja tunnettuutta myös jääkiekkourasta. Urheilutaustaa löytyy joka tapauksessa useilta kansanedustajiksi ja poliitikoiksi päätyneiltä. Myös sellaisilta, joilla ei ole poliitikkovanhempia.

Divarikiekkoilu ei ole kovin kummoinen urheilu-ura. Skinnarin ansioksi voi sen sijaan lukea, että on suorittanut akateemisen loppututkinnon. Eli plän-bee on hoidettu kuntoon.

Jostain syystä näitä poliittisia perillisiä on ainakin demareissa varsin runsaasti. Nimi luo uskottavuutta uskollisten keskuudessa.

[safiiri]

^Eiköhän tuon juniori-Skinnarin suurin ansio ole ollut se, että isukki oli kansanedustaja.

No se kai riippuu näkökulmasta ja ihmisestä, minkä hänessä nostaa merkittäväksi asiaksi, mutta haki kuitenkin nostetta ja tunnettuutta myös jääkiekkourasta. Urheilutaustaa löytyy joka tapauksessa useilta kansanedustajiksi ja poliitikoiksi päätyneiltä. Myös sellaisilta, joilla ei ole poliitikkovanhempia.

Divarikiekkoilu ei ole kovin kummoinen urheilu-ura. Skinnarin ansioksi voi sen sijaan lukea, että on suorittanut akateemisen loppututkinnon. Eli plän-bee on hoidettu kuntoon.

Jostain syystä näitä poliittisia perillisiä on ainakin demareissa varsin runsaasti. Nimi luo uskottavuutta uskollisten keskuudessa.

En lähde väittelemään, koska en ole urheiluientusiastikko. Tosin wikin mukaan SM-liigassa Skinnari kyllä on pelannut. Otetaan vain pois urheilijoiden listalta, jos siltä tuntuu. Hjalliskaan ei ehken kummoinen urheilijana ollut hänkään, vaikka lehtijutuissa purjehtijana palstoilla aikoinaan pyörikin. Toisaalta listalle voi sitten lisätä Lasse Virénin, Voitto Hellstenin, Juha Väätäisen, Sylvi Saimon, Antti Kalliomäen, Juha Miedon, Eeles Landströmin ja Markku Uuspaavalniemen ainakin. En mene vannomaan, ettei joltain näistäkin löydy myös urheilun lisäksi luurankoja kaapista ja poliitikkoja tms. vanhemmistaan.

PS. Jouko Skinnarillakin on oma urheilutaustansa: SM-kultaa 3×1 000 metrin ja maastojuoksun 16-17-v. poikien joukkuekilpailussa. Mutta tietenkin tuo on aika vaatimatonta julkisuusmielessä. Urheilutoimittajanakin hän on toiminut.

[Xantippa]

Näkisin em. asiassa kaksi tasoa. Ensimmäinen on näkyvä, eli se, että yksilöt todellakin ovat alkaneet ottaa enemmän sitä valtaa, mikä on aiemmin ollut organisaatioilla = julkituomaan omia kantojaan ja mielipiteitään, uskomuksiaan ja ideologioitaan. Tämä on hyvä juttu periaatteessa, elii juurikin se, että organisaatio, kuten vaikka joku jalkapalloliitto ei voi vaatia enää yksinoikeutta kertoa, miten se maailma makaa ja näitä lauluja laulat, jos potkia haluat.

Toinen, vähemmän läpinäkyvä taso, mutta silti selkeä, on se, että onhan näillä kannanotoilla edelleenkin tietty vaatimustaso. Kyllä näiden pitää olla selkeästi yhteisön tunnustamien hyvien asioiden puolesta. Tämä taso tekee hommasta kimuranttia, sillä luonnollisesti asian määrittely ei ole yksoikoista. Lisäksi asiat kärjistyvät siten, että jos et aiokaan sitten ottaa kantaa hyvän asian puolesta, se helposti tulkitaan siten, että vastustat hyvää asiaa.

Huolimatta siitä, että toinen taso on kompleksinen, pidän sitäkin kuitenkin periaatteellisesti hyvänä juttuna. Koska olen ikuinen naivisti, haluan uskoa, että tämä lisää keskustelua (joskin kieltämättä myös vastakkainasettelua) ja voisi ainakin noin teoriassa kehkeytyä jopa vuoropuheluksi ja useiden eri kantojen tarkasteluksi.

T: Xante

[safiiri]

^Juu en mäkään ihan heti keksi, miksi maailma makaisi ehdottomasti paremmin silloin, kun urheilija ottaa poliittisesti kantaa valitessaan tullilaisuuden tai svullilaisuuden välillä, mutta kaikki menee vituralleen, jos hän toteaa julkisesti mustien ihmisten ansaitsevan tasa-arvoisen aseman. Sellaisesta poliittisesta vapaudesta urheilija saa edelleen vain haaveilla, ettei julistaisi olevansa otettu, nöyrä ja ikikiitollinen, jos pääsee edustamaan Suomea ja saa nostatettua lippumme liehumaan korkeimpaan salkoon. Isänmaallisuutta vastaan - hyvinkin perinteisessä muodossaan - ei urheilijan sovi edelleenkään potkia vähääkään ja omat saavutukset pitää luovuttaa koko kansalle. Häviö tietenkin on sitten vain oma häpeä, joka kärsitään nolona yksin ilman takuuta kansan tuesta.

[Saares]

Tietenkin on eri asia, mikäli musta mies kutsuu itseään neekeriksi, kuin jos sinä valkoisena miehenä teet niin.

Haastateltu koomikko ei puhunut itsestään käyttäessään sanaa neekeri. Eiväthän somalit joidenkin kriteereiden mukaan edes ole.. n---reitä.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, en kuullut kaikkea mitä ohjelmassa sanottiin, joten voi olla että ymmärsin väärin, mihin haastateltava viittasi. Mutta vaikka hän olisi tarkoittanut itseäänkin tuolla nimityksellä, miksi sen pitäisi olla sallittua? Eikö kyseisen sanan kuuleminen loukkaa yli miljardia muuta tummaihoista? Mitä väliä sillä on, minkä värisen naaman alaosassa olevasta aukosta sanaa tulee muiden kuultavaksi. Jos se on loukkava, se on loukkaava.

Mustaihoisilla ei ole kiellettyjä sanoja, jotka olisivat erityisesti heiltä ja vain heiltä kiellettyjä, mutta joita valkoihoiset voisivat käyttää vapaasti.

Minulta jäi aiemmin mainitun ohjelman alusta muutama minuutti kuulematta, ja alussa haastateltava todennäköisesti esiteltiin. En ohjelman ensimmäistä puoliskoa kuunnellessani edes tiennyt, minkä niminen haastateltava on. Vasta loppupuolella nimi selvisi samoin kuin myös vähitellen se, että haastateltava on somalitaustainen. Luulin puheen perusteella, että hän on suomalainen valkoihoinen pikkukylän kasvatti. Osittain tähän saattoi olla syynä se, että en aina erottanut, milloin puhuu haastattelija ja milloin haastateltava. Onhan heillä erilaiset äänet, mutta jotenkin menin välillä sekaisin.

Jos ohjelmasta ei löydy niitä kohtia, joihin viittasin, siinä tapauksessa olen kuullut väärin. Käsiteltävä aihe on fiilikset ja päivän mietteet, joten kerroin fiiliksistäni ja mietteistäni kuultuani tai luultuani kuulleeni sen, mitä kuulin tai luulin kuulevani. Fiilikset olivat siis pääosassa, radio sivuosassa fiilisten herättäjänä.

https://areena.yle.fi/audio/1-50552125

Vanha luettelo neekeriheimoista: bantut, tibbat, betzat, kallat, hottentotit ja busmannit, njam-njam-kansa ja kafferilaiset, somalit ja sudanit.

[Kopek]

Rasisminvastustajat sanovat usein, että heidän tavoitteenaan on maailma, jossa ihmiset nähtäisiin yksilöinä eikä etnisten ryhmiensä edustajina. Rasisminvastustajat sanovat pyrkivänsä siihen, että ihmisten ihonvärillä ei olisi enää mitään merkitystä, vaan kaikki olisivat vain ihmisiä ulkonäöstään ja etnisestä perimästään riippumatta.

Pyrkimys voi olla hyvä, mutta rasisminvastustajat tuntuvat tekevän kaikkensa, jotta ihmisten "rotu" - jota ei heidän mielestään ole olemassa - tulisi esille mahdollisimman näkyvästi ja merkitsisi mahdollisimman paljon.

Mainitaan nyt vaikka esimerkkinä seuraava yhdistys, joka niin umpirasistinen kuin vain yhdistys ylipäätään voi olla. Vai miltä kuulostaisi kerho, jonka täysjäseniksi hyväksytään vain vaaleaihoisia aitoja arjalaisia. Jos tavoite on se, että ulkonäkö ja "rotu" ei merkitse mitään, ei kai näitä asioita silloin pitäisi oikein korostamalla korostaa.

https://www.ruskeattytot.fi/

Tämä on asennekysymys.

Lapsenlapseni isä on puoliksi perulainen, minkä näkee selvästi myös hänen ulkonäöstään. Hänellä on musta tukka ja "ei-suomalaiset" kasvonpiirteet ja hieman tummempi iho kuin meillä kantiksilla. Hän menisi täysin "mamusta", jos vain haluasi. Hän ei edes puhu virheetöntä suomea. Kotikielenä hän käyttää englantia ja sukunsa parissa espanjaa. Hän ei kuitenkaan tee numeroa näistä asioista vaan elää Suomessa suomalaisena. Hän ei lähde Black Lives Matter - mielenosoituksiin. Varsinkaan somaleja kohtaan hänellä ei ole kovin lämpimiä tunteita, koska Helsingin kadulla vastaan tullut somalijengi hakkasi hänet aikoinaan sairaalakuntoon. Tuosta noin vaan.

Tuo mainitsemani ihminen on syntynyt Perussa ja elänyt siellä ensimmäiset vuotensa ja käynyt myöhemminkin siellä usein. Hänellä on Suomen ja Perun kaksoiskansalaisuus. Totta kai hänen syntymämaansa merkitsee hänelle paljon, mutta se ei merkitse sitä "etnisellä" tavalla niin kuin joillekin. Hän ei hössötä monikulttuurisuudesta, vaikka hänen perulainen Suomessa asuva äitinsä vaaliikin esimerkiksi perulaisia ruokaperinteitä. Minäkin olen syönyt joitakin hänen valmistamiaan "perulaisia" ruokia.

Vertailuesimerkkinä voisi mainita radiosta tutun Susani Mahaduran, joka on syntynyt Suomessa suomalaiselle äidille ja kasvanut suomalaisen kulttuurin keskellä suomalaisena lapsena. Hän on kertomansa mukaan käynyt tapaamassa isänsä puolen sukulaisia Sri Lankassa, mutta ei ole asunut siellä ainakaan pidempiä aikoja.

Mahadura puhuu radio-ohjelmassa (joille olen keksinyt nimen "roturadio") usein monikulttuurisuudesta ja erityisyydestään kahden kulttuurin kasvattina, jolla on bonuksena vielä ruskea iho. Hän kelpaa siis täysjäseneksi "ruskeat tytöt" -eliittiklubiin. En tiedä, kuuluuko hän siihen. Mahaduran suomalainen isoisä on sotasankari, joten hän ankkuroitunut tiukasti myös Suomeen. Hän on tavallaan tuplasti enemmän erityinen kuin me tavalliset yhden kulttuurin pulliaiset.

Ei Mahadura tietenkään kirjaimellisesti noin sano kuin miten asian tuossa edellä kuvasin, mutta tuollainen yleiskäsitys hänen puheistaan ainakin minulle on jäänyt. Hän tekee numeron "erityisyydestään" ja vieläpä suuren numeron. Hyvin monessa ohjelman jaksossa hän nostaa asian jollakin tasolla esiin. Turkkilaistaustainen Yagmur Özberkan yrittää kiriä mukana, mutta hän on selvästi vain kakkospyörä tuossa ohjelmassa, koska hän ei ole tummaihoinen eikä samalla tavalla "erityinen". Hän ei kelpaisi ruskeisiin tyttöihin kuin korkeintaan kannatusjäseneksi - muodollisesti ehkä oikeaksi jäseneksi, mutta vaalea iho on rajoittava seikka. Yagmur Özberkan on kuitenkin enemmän ulkomaalainen kuin Susani Mahadura, koska hän on syntynyt ja elänyt Turkissa. Hänellä on lisäksi bonuksenaan islamin usko. Ehkä hänkin on omasta mielestään erityinen.

Miten tuollaista tietä pitkin päästään siihen, että ulkonäöllä ja "rodulla" ei olisi enää merkitystä. Näillä asioillahan on nykyisin enemmän merkitystä kuin pitkiin aikoihin. Suomessa ulkonäöllä ei ole tainnut koskaan aikaisemmin olla niin suurta merkitystä kuin tällä hetkellä. Joka tuutista tulvii viesti "rasismi, rasismi, rasismi, rasismi, rasismi".

[-:)lauri]

^Mitä jos tasa-arvon toteutumiseksi tarvitaan tietoa siitä, millaisia tarpeita vähemmistöillä tai alistetussa asemassa olevilla on? Eikös kysymykseen parhaiten vastaa kyseisten ryhmien jäsenet/edustajat?

Samalla tavalla voitaisiin ihmetellä, että jos tieteen tarkoitus on lopulta selittää miten luonto toimii, niin mihin tarvitaan biologeja, kemistejä ja fyysikoita? Onko tämäkin vain asennekysymys?