Julkinen sana: painetut ja sähköiset mediat

[MrKAT]

Viimeinen sana -ohjelmassa (just paraikaa ke 8.2.23 klo 23- uusitaan TV1:llä) on tuotu esiin Suomen median 2½ tabua:
- Poliisi, sen tabua puhkaisi vasta tapaus Aarnio
   -- Supo
- Puolustusvoimat, jota esim. hävittäjiä ei kukaan uskalla kritisoida (koska "ahaa haluat sä ett Putinin lennokit
   lentää meidän taivaalla,häh?" sulkee suun)
   toisin kuin esim USA:ssa jossa vanhemmat armeijan lentäjät jne jotka ryhtyneet kolumnisteiksi saavat
   mediassa vapaasti  haukkua  F35 hävittäjiä pellelentsikoiksi jne.

Lisäksi ohjelmasta minulle selvisi HS:n Viestikoekeskus-juttukäräjista että mitä todennäköisimmin
- Puolustusvoimia jne ei edes kiinnostanut kuka vuosi tiedon (hän pääsi pälkähästä jo v. 2019).
- vaan puolustusvoimat kosti artikkelin julkaisun joka oli raflaava, puolustusvoimia nolaava.
- Puolustusvoimat tiesi etukäteen jutun julkaisemisesta eikä pannut tikkua ristiin.
- Puolustusvoimat jne ylisalaa dokumentteja, varmuuden vuoksi, vaikka oikeasti salattavaa ei usein olisi.

Tuskin kelläään on (eettisesti) puhtaita papereita ko. jutussa. Esim. jos HS olisi paljastanut korruption, vääryyden niin se katsottaisiin hyväksi teoksi, mutta nyt näyttää että HS vain halusi lukijoita raflaavasti "Hähää nyt paljastamme tään SUUREN SALAISUUDEN katsokaa ostkaa tilatkaa tää HS". Mikä oli pointti? Mitä se paransi yhteiskunnasa muuta kuin tyydytti lukijoiden "puolustuspervessejä" vaistoja?

[MrKAT]

^Herää kysymys: Onko oppositio nyt hiljaa kalliista "lelulennokseista", jotka se hyväksyi mukana ja niihin uppoaa miljardeja ja miljardeja? Kaatuuko tänä hiljaisuus heidän(kin) niskaansa myöhemmin?

Maailmalta on kuulunut kyllä pikku-uutisia F35 ongelmista ja tilausperuutuksista, muistelen.
Vai onko tämä suomettumista: "Hyst, tiedämme että leluja ja vikoja mutta NATOn takia sordiino päälle HYSST ettei NAton takuumme USA suutu." ?

[MrKAT]

Ilta-Sanomat @iltasanomat  (Miikka Kaskinen)
Kommentti: Jättäkää Teemu Selänne rauhaan
...
Minusta Selänne voisi olla ainakin mainio ehdokas presidenttikilpaan.
- https://twitter.com/iltasanomat/status/1623250817712025601   (Miikka Kaskinen)

Joku journalisti on kommentoinut joskus "urheilujournalismin suurin ongelma on fanikulttuuri, siis se että urheilutoimittajat käyttäytyvät kuin fanit eivätkä kuin arvonsa tuntevat kriittiset journalistit".

Eli journalistin ei pidä turhaan ihmisiä jumaloida!

[MrKAT]

TV1:ssä Viimeinen sana on just menossa, jossa sanotaan että kulttuurijournalismin pitäisi ottaa mallia uhreilujournalismista. Urheilujournalismi on pörhistynyt viime vuosina kriittisemmäksi ja rohkeammaksi pois fanittamisesta, on nostettu negatiivisia puolia kuten dopingia ja #metoo-ilmiöitä esiin, muistelen.
  Kulttuurijournalismi ja -uutisointi tuntuu olevan kriisissä. Kirja/levy/konserttikritiikkejä julkaistaan vähän.
Jutut tai uutiset on liian henkilökeskeisiä, kirja tahtoo olla sivuosassa ('jätetäänpäs tää kirja sivuun (jota en viittiny ees lukee kun kiire) ja puhutaan sinusta ja elämästäsi' on karrikoitu haastattelutilanne kulttuurisivulle.) puhumattakaan kulttuurin suurista trendeistä. Iltalehti/naistenlehtimäistä henkilökeskeistä juttua. (Muistan HS:ssä naiskultt. toimittajan olleen sen verran rehellinen että epäsuorasti myönsi olevansa sulaa vahaa komean amerikkalaisen Paul Austerin edesså).
Oskari Onninen nosti esiin että, toisinkuin Ruotsissa, Suomesta puuttuu: 10 parasta kirjaa, 10 parasta levyä-juttuja. Just äsken katsoin että Iltiksessä Marttaliitto testasi parhaat simat ja joskus on muita makutestejä. Kirjoista ei koskaan ole.


(Pelättyjä kriitikkoja ohjelman mukaan olivat Jukka Kajava ja Seppo Heikinheimo, nykyään suorapuheinen Oskari Onninen joka on saanut porttikiellon Cheekin? tapahtumiin).

[Hippi]

Periaatteessa tämä voisi olla ärsytysketjussakin, mutta voi myös kysyä, että onko eri mediat toistensa vapaamatkustajina. Aikaisemmin ärsytyksiin muistaakseni olen kitissyt siitä, että vuorotellen nuo kaksi kilpailevaa IP-lehteä kirjoittavat muutaman päivän välein samasta uutisesta tai aiheesta mainitsematta, että juttu on toisessa lehdessä ollut juuri äskettäin. Lukija välillä hämmentyy, että onko tämä nyt Déjà-vu kokemus vai, miten tuntuu, että juuri samasta olen lukenut.

Äsken Iltalehti julkaisi uuden jutun, jonka otsikko tuntui jo heti tutulta ja tutkailin jutun lopusta, mutta ei ollut mainintaa, että olisi lainattu mistään tai että juttu olisi aikaisemmin samassa lehdessä julkaistu:

Emmistä, 35, tuli työviesteissä tuotepäällikkö Seppo – Kohtelu muuttui heti (7.5.2023)

Googletin parilla keskeisellä sanalla, sillä olin aivan varma, että sama juttu on ennenkin ollut esillä ja löytyihän se YLE:n sivustolta kahden kuukauden takaa, jolloin samasta aiheesta oli parin päivän välien kaksikin juttua:

Yrittäjä Emmi Lemmetty-Garcia huomasi, että keski-ikäinen mies saa parempaa palvelua – siksi hän lähettää sähköpostia Seppona  (8.3.2023)
"Sepon" tarinan kertonut yrittäjä hämmentyi positiivisen palautteen määrästä – nyt tekaistu tuotepäällikkö on työnsä tehnyt (10.3.2023)

YLE:n juttujen aikoihin aiheesta on ollut netissä muillakin foorumeilla keskustelua.

Tämäkin on varmaan sellainen juttu, että YLE on sen jonkun vinkin perusteella saanut tehtyä, eli ei ole minkään uutistoimiston levittämä uutinen. Siksi vähän ihmetyttää, että Iltalehti voi keksiä haastatella samaa henkilöä samasta aiheesta kuin YLE on juttunsa tehnyt. Eihän siinä mitään, jos IL mainitsisi, että YLE on aikaisemmin aihetta käsitellyt.

Mutta varmaan tämä nyt on nykyaikaa, että liian monet aviisit ovat käytettävissä netissä ja siksi noihin samoihin juttuihin tulee törmänneeksi moneen kertaan eri sivustoilla. Periaatteessahan lehtiin saadaan mukavasti täytejuttuja sillä, että näppärä netissä naaraaja laitetaan etsimään kiinnostavia juttuja ja hyvät pohjat jutulle saa jo aikaisemmasta julkaisusta ja muodon vuoksi voi soittaa pirauttaa jutun kohteelle ja kysyä muutaman omankin kysymyksen, jotta juttua ei voi väittää kopioksi.

[Hayabusa]

^Nykyihmisen mediamuisti on niin lyhyt, että tuollainen juttujen kierrätys onnistuu vallan mainiosti. Meedian kuluttajien aliarviointiahan tuo on, mutta menee suurelta osin läpi. 

[Norma Bates]

Korona-aikana kyllä ärsytti kun muisti ihan selvästi että oli jo esim. puoli vuotta sitten kuullut jostain tutkimuslöydöksestä taikka hypoteesista koronan suhteen, ja sitten se esiteltiin siihen malliin jossain mediassa että hiihoo upouusi juttu. Ihmetteli että tyhmänäkö ihmisiä pidetään, että kukaan ei muka seuraa noita asioita sen verran tiiviisti että hän jo nähnyt sen aiemman uutisen.

[MrKAT]

Paperinen Ilta-Sanomat on muuttunut: TV-ohjelmalistauksien alle on ilmestynyt YLEN radio-ohjelmalistaus. Elokuvien esittelyt on siirretty edelliselle sivulle.
  Miksi, miksi juuri YLEn radiot? IS/Sanoma on alkanut puolustaa YLEä pahoilta persuilta?
Olisko pikemmin niin että wanhat boomerit lukee paperista, ja he ovat pääosin YLEn kuuntelijoita joita ei kaupallisten kanavien nuorten typerän tyhjänpäiväset hölötykset kiinnosta ja he ovat nyt kesälämpimillä mökeillänsä puuhatessaan korvillaan seuraten wanhojen kunnon radioiden varassa, vai?

[MrKAT]

76% suomalaisista luottaa uutisiin(sa), ja tämä on ennätyslukema.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c9c0dad5-a612-43d1-9b38-650036853e82

Luottamus YLEN uutisiin on ilmeisesti jopa kasvanut:

Raportti: suomalaisilla yhä vankka luottamus uutisiin – Ylellä kärkipaikka maailmanlaajuisesti
...
Ylen uutisia pitää joko hyvin tai melko luotettavina 87 prosenttia suomalaisista, kun edellisvuonna sama luku oli 85 prosenttia. Ylen uutisia hyvin epäluotettavana pitää kolme prosenttia suomalaisista.
- https://yle.fi/a/74-20036522

Tutkimus tehtiin UK:ssa, Oxfordin Reuters-instituutissa:
Reuters-instituutin vuosittainen Digital News Report -tutkimus vertaa uutisten käyttöä 46 maassa eri puolilla maailmaa. Tiedot perustuvat kyselyyn, johon osallistuu kussakin maassa noin 2 000 vastaajaa.

[MrKAT]

Sanomalehdet ovat suomalaisten mielestä luotettavin media
Suomalaisista kolme neljästä pitää sanomalehtiä luotettavina, kertoo tuore tutkimus. Sosiaalista mediaa pitää luotettavana vain hyvin harva.
- https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009831646.html

Uutismedia oli alkuperäisin lähde. Sieltä saan vertailuun järkyn vertailutuloksen:

Suomalaisista

██████████ ██████████ ██████████ ████████ 76% luottaa sanomalehtiin

█ 2% luottaa someen(esim. FB,YT,X/twitter).

Riippumattomuus- ja asiantuntevuusvertailussakin some häviää sanomalehdille mennen tullen kun suomalaislta kysytään. (Some-toopet on siis harvinainen ihmislaji).

[Kopek]

Kuuntelin politiikkaradiota, jossa puhuivat toimittaja Kenttämaan lisäksi Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho, työelämäprofessori ja toimittaja Johanna Vehkoo ja Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppinen.

Nimet eivät jääneet mieleeni, ja vaikka olisivat jääneetkin, en tunnistanut äänestä, kuka milloinkin puhuu. Korkeintaan sen tunnistin, että miesääni kuuluu todennäköisesti henkilölle, jolla on miehen nimi, ja naisääni kuuluu vastaavasti henkilölle, jolla on naisen nimi.

Toinen keskusteluun osallistuneista naisista oli puhetyyliltään epämiellyttävä. Hän puhui matalalla äänellä. Jostakin syystä muodostin hänestä äänen ja puhetavan perusteella mielikuvan: "1970-luvun rääväsuinen valehteleva kommunistitoimittaja". En tarkoita, että hän olisi valehdellut tai esittänyt erityisen rääväsuisia mielipiteitä. Jokin hänen olemuksessaan kuitenkin tökki ja sai aikaan tuollaisen kuvitelman.

Kirjoitin naisten nimet Googleen ja etsin videoita, missä he puhuisivat, jotta saisin selville, kumpi naisista tuo matalaääninen oli.

Hän oli Johanna Vehkoo.

Muodostin siis mielipiteeni pelkästään puhetyylin ja äänen perusteella tietämättä, kenestä on kyse. Vehkoon nimen olen nähnyt uutisissa, mutta en ole tiennyt, minkä näköinen hän on.

Ohjelmassa keskusteltiin toimittajiin kohdistuvasta häirinnästä ja vihapuheesta. Tällainen vaarantaa keskustelijoiden mielestä journalistisen tiedonvälityksen, joka on demokratian toimivuuden edellytys.

Miksi jotkut toimittajat joutuvat häirintäkampanjoiden kohteeksi, mutta jotkut eivät joudu? Onko heidän tyylinsä kertoa asioista sellainen, että se ärsyttää ihmisiä? Ovatko he puolueellisia? Käyttävätkö he mediaa omana mielipidekanavanaan?

Keskustelijat ihmettelivät sitä, miksi lehtiartikkelien ja uutisjuttujen aikaansaama kritiikki kohdistuu helposti niiden kirjoittajiin eli toimittajiin eikä varsinaiseen asiaan. Ei kai tässä ole mitään ihmeellistä. Näinhän nettikeskustelukin toimii. Haukutaan kirjoittaja, kun ei pystytä asiallisesti vastaamaan siihen, mitä hän on esittänyt.

Foorumilla sentään voi vastata, mutta sanomalehden toimittaja on vastaväitteiltä suojassa. Lehti tarvittaessa sensuroi liian ärhäkkäät vastaväitteet. Ei kai siis ole ihme, jos turhautunut yleisö polttaa päreensä ja aloittaa maalitus- ja vihakampanjan. Toimittaja on sohaissut jotain, mikä ei ehkä olisi kannattanut sohaista

https://areena.yle.fi/podcastit/1-66477224

[Hayabusa]

Foorumilla sentään voi vastata, mutta sanomalehden toimittaja on vastaväitteiltä suojassa. Lehti tarvittaessa sensuroi liian ärhäkkäät vastaväitteet. Ei kai siis ole ihme, jos turhautunut yleisö polttaa päreensä ja aloittaa maalitus- ja vihakampanjan. Toimittaja on sohaissut jotain, mikä ei ehkä olisi kannattanut sohaista

https://areena.yle.fi/podcastit/1-66477224

Jos kirjoittaa kommenttiosioon "1970-luvun rääväsuinen valehteleva kommunistitoimittaja", niin automaattialgoritmi poistaa kommentin ennen kuin edes tekoäly tai moderaattori pääsee sitä näkemään, toimittajasta puhumattakaan. Liian tiukassa karsinnassa on juuri tuo ongelma, että toimittajat kuplaantuvat liikaa ja lopulta kuvittelevat kaiken eri mielipiteiden ilmaisun olevan vihapuhetta tai maalitusta. Yleisö, joka kuvittelee osallistuvansa dialogiin, joutuu kuuntelemaan luentoa. Läpi menevää viestintäkeinoa etsiessä retoriikan hienoudet katoavat ja jäljelle jää vain toimittajan kutsuminen valehtelevaksi kommunistiksi.

[ROOSTER]

Foorumilla sentään voi vastata, mutta sanomalehden toimittaja on vastaväitteiltä suojassa. Lehti tarvittaessa sensuroi liian ärhäkkäät vastaväitteet. Ei kai siis ole ihme, jos turhautunut yleisö polttaa päreensä ja aloittaa maalitus- ja vihakampanjan. Toimittaja on sohaissut jotain, mikä ei ehkä olisi kannattanut sohaista

https://areena.yle.fi/podcastit/1-66477224

Jos kirjoittaa kommenttiosioon "1970-luvun rääväsuinen valehteleva kommunistitoimittaja", niin automaattialgoritmi poistaa kommentin ennen kuin edes tekoäly tai moderaattori pääsee sitä näkemään, toimittajasta puhumattakaan. Liian tiukassa karsinnassa on juuri tuo ongelma, että toimittajat kuplaantuvat liikaa ja lopulta kuvittelevat kaiken eri mielipiteiden ilmaisun olevan vihapuhetta tai maalitusta. Yleisö, joka kuvittelee osallistuvansa dialogiin, joutuu kuuntelemaan luentoa. Läpi menevää viestintäkeinoa etsiessä retoriikan hienoudet katoavat ja jäljelle jää vain toimittajan kutsuminen valehtelevaksi kommunistiksi.

Se on juurikin näin, eli Pågen.

Jos taas käyttää helpommin moderoinnista läpi meneviä keinoja, kuten piilovittuilua ja sarkasmia, ne aukeavat vain harvoin vastaanottajalle. Kiihkossaan tärisevä pikalukija ei juuri nyansseja tai monimerkityksiä huomaa.

Kun kommunismi menetti suosiotaan 70-luvun loppupuolella niin jonnekin hävisivät myös ne toimittajat jotka aktiivisesti asiaa yrittivät edistää. Ehkä he jatkoivat vielä kirjoittelua mutta ilmaisu muuttui erilaiseksi. Nykyään on aika monta ihmistä jotka somekäytöksellään muistuttavat näitä entisajan rääväsuita. Ehkä se siitä siistiytyy ja ajatukset tasaantuvat, tai siirtyvät muihin asioihin, kun aikaa kuluu. Tuskin maltan odottaa.

[Hayabusa]

Päivän netti-Iltalehdessä oli uutinen, joka sai silmät auki.

Jos tuo laatikko painaisi oikeasti 100 000 kg, niin A) Intiassa on todella vahvoja (ja painavia) pikkukaivureita ja B) uusi erittäin raskas alkuaine olisi löytynyt.

Tällä kertaa syytän Iltalehden toimittelija Maija Anttosta vain sokeasta uskosta lähteeseen. Nimittäin sata tonnia on mainittu myös sikäläisessä lähteessä. Olisivatko nollan keksijät lisänneet hieman ylimääräisiä lukuun?
https://www.newindianexpress.com/states/andhra-pradesh/2023/oct/01/mystery-box-on-vizag-beach-piques-curiosity-2619881.html
Linkin takana on myös kuva, josta kenties voi arvioida paremmin laatikon mittoja, ja siten mahdollista painoa.

[Hippi]

^
Numerot on tunnetusti kovin vaikeita. Monesti joutuu törmäämään lehtijutuissa lukuihin, jotka on kopioitu tai muunnettu väärin. Itselläni on tapana juttua lukiessa yrittää hahmottaa oikeanlainen kuva kerrotusta asiasta ja silloin tuollaisiin mahdottomuuksiin törmää aina välillä.