Taide

[Toope]

^Muistathan Toope kuitenkin, että naisilta vaadit nimenomaan naismaisuutta - siis sitä ämmämäisyyttä, jota nyt tässä syvästi halveksut.

Naiseus ja ämmämäisyys ovat eri asioita. Naiseus on neutraali käsite, ämmämäisyys on negatiivinen/ruikuttava asennekäsitys, joka sopii moniin miehiinkin.

[MrKAT]

Kantaaottavaa taidetta.
Twiitin lähettäjän veljentyttären oppilaitoksen taideprojektista, jossa piti tehdä valitsemastaan kirjasta taidetta.
Hän, 14v, valitsi Raamatun ja miten sillä on vainottu naisia.


- https://twitter.com/rubyinparadise/status/1337196734271938562

Rohkeaa rapakon takana, joko USA:ssa tai Kanadassa. Mutta rohkeaa se olisi täälläkin oppilastyönä, ketkähän vetäisi tuosta herneeet nenään? Lessut, hellut, persut, fundiet?

[urogallus]

Mutta rohkeaa se olisi täälläkin oppilastyönä, ketkähän vetäisi tuosta herneeet nenään? Lessut, hellut, persut, fundiet?

Rohkeaa olisi. Siinä kyllä autoja palaisi ja kurkkuja leikattaisiin sydämistyneiden toimesta...

[Aave]

Vai, että naisten vainoa. Jotain jotain Johannes Kastajan pää, ja miten ja kenelle se tarjottiin.

Mutta kyllä, johan Suomessa olisi anarkia valloillaan, jos joku julkeaisi tuommoista taidetta tehdä! Varmasti suomalaiset riehuisivat, kuin viimeistä päivää!

Harro Koskinen teki tosin jo 1969 Sikamessiaan, ja tuomio tuli tuolloin jumalanpilkasta. Jostain käsittämättömästä syystä anarkia ei kuitenkaan päässyt valloilleen, ja juntit suomalaiset ne vain pysyttäytyivät kodeissaan. Nythän tässä yhteydessä voisi vielä paikkoja rikkoessaan huutaa, että Black Lives Matter!

[safiiri]

^Muistathan Toope kuitenkin, että naisilta vaadit nimenomaan naismaisuutta - siis sitä ämmämäisyyttä, jota nyt tässä syvästi halveksut.

Naiseus ja ämmämäisyys ovat eri asioita. Naiseus on neutraali käsite, ämmämäisyys on negatiivinen/ruikuttava asennekäsitys, joka sopii moniin miehiinkin.

Niinpä niin. Kun taas se äijämäisyys onkin suorastaan positiivista - paitsi naisella.

[Toope]

Kantaaottavaa taidetta.
...
Rohkeaa rapakon takana, joko USA:ssa tai Kanadassa. Mutta rohkeaa se olisi täälläkin oppilastyönä, ketkähän vetäisi tuosta herneeet nenään? Lessut, hellut, persut, fundiet?

Tosi rohkeaa arvostella kristillisyyttä. Eikä kukaan uhkaa leikkaa päätäsi. Olisi nyt laittanut Fatiman 6-v profeetta Muhammedin kanssa, se olisi rohkeaa.

[safiiri]

Kantaaottavaa taidetta.
...
Rohkeaa rapakon takana, joko USA:ssa tai Kanadassa. Mutta rohkeaa se olisi täälläkin oppilastyönä, ketkähän vetäisi tuosta herneeet nenään? Lessut, hellut, persut, fundiet?

Tosi rohkeaa arvostella kristillisyyttä. Eikä kukaan uhkaa leikkaa päätäsi. Olisi nyt laittanut Fatiman 6-v profeetta Muhammedin kanssa, se olisi rohkeaa.

Sikamessias kuitenkin oli aika vastikään ihan liikaa...

[Toope]

Jari Ehrnrooth kirjoittaa YLE:ssä taiteesta:
https://yle.fi/uutiset/3-11673686

Taiteessa ja kirjallisuudessa tyrkytetään ideologiaa tai tyhjää akrobatiaa, tieteen (siirryt toiseen palveluun) ja journalismin (siirryt toiseen palveluun) totuusinstituutiot puolueellistuvat eikä etiikassa enää kirkasteta universaalia moraalilakia vaan sosiaalieettistä hyveellisyyttä.

Jotkut viihtyvät tässä kummallisen pakottavassa ilmapiirissä, joka ensin sallii kaiken ja sitten politisoi kaiken, mutta itse kaipaan elinvoimaista henkeä, joka uskoo itseisarvojen korkeuksia tavoittelevan kulttuuri-ihmisyyden voittoon.

Ikävintä on politisoitumisesta seuraava laatutason romahdus. Kuvataiteessa ja arkkitehtuurissa kehitys on monelta osin lohdutonta. Liian usein aistimme kohtaavat kömpelyyttä ja rumuutta entisen taidokkuuden ja kauneuden sijasta. Nähdessäni nykytaiteen museossa jätteitä muistuttavia teoksia tai kaupungin siluettiin kohoavaa linnunpönttömäistä arkkitehtuuria, mietin, pitävätkö tekijät itse töitään arvokkaina?

Mutta kysymys on väärä. Kun yleisinhimillisen tunnevaikutuksen ja kauneuden prinsiipit on kumottu, kaikki käy, jos se vain perustellaan oikeilla poliittisilla päämäärillä. Ajattelutapa on tutusti totalitaristinen: kansa saa kestää rumuutta, jos se on ekologisesti kestävää.

Läntisen kulttuurin kukoistuskausina taiteesta tuli paitsi aistillisuuden juhlaa ja kuvallisen ajattelun filosofiaa myös kirkkaasti näkevien kanava mystisiin syvyyksiin. Nyt tätä oikeastaan pyhää traditiota jatkavat ne harvat taiteilijat, joille klassisissa opinahjoissa – kuten Pietarin kuvataideakatemiassa – koulittu taito, kauneusarvojen kunnioittaminen ja ihmissielun värähdykset ovat työn ehdottomat lähtökohdat.

Kantaa ottavat punavihreät uudistajat halveksivat klassisen taiteen lähtökohtia, koska he rakastavat kaikkien alojen ja myös henkilökohtaisen elämän politisoimista. Ruotsissa tämä kehitys on pisimmällä, mutta kyllä meilläkin osataan.

Kansallisteatterin suurella näyttämöllä kiihkoiltiin ensin talousliberalismia ja porvarihallitusta vastaan, pian siellä torjutaan ilmastonmuutosta tanssin keinoin.

Tärkeimmän kirjallisuuspalkintomme esiraatia johti tänä vuonna vihreän ulkoministerin vihreä valtiosihteeri. Voiko poliittinen kontrolli taiteesta enää pidemmälle mennä? Ja kuinka ollakaan, voittajaksi valikoitui luonnonsuojelijan romaani, jossa paheksutaan metsien hakkuuta.

Kun kulttuurin kattauksena on antikapitalismia, uhripääomaa ja luontouskontoa, minä nostan kytkintä. Haluan taiteen taiteena, politiikan politiikkana ja itse elämän vapaana elämänä. Pandemian jälkeen pakenen Wienin taidemuseoihin, joiden mestariteokset eivät koskaan petä.

Itse näen kauneuden ja viihtyisän ympäristön tärkeänä asiana, ihmisen tarkoitushan on viihtyä kaupungissa, jos kaupunkeja halutaan rakentaa.
Emme me tarvitse asumiskuutioita, me tarvitsemme esteettisesti miellyttävää ympäristöä. Sellaista, jota on ilo katsella, kun kaupungissa kävelee...

Moderni/postmoderni näkemys rikkoi tuota estetiikan ajatusta rajusti, koska oli totalitaarinen näkemys, ei ihmiseen perustuva. Ihminen koettiin vain yksiköksi, ei individualistiksi.

Mutta mitä kaupunkin toimintansa lisäksi? Se on alue, jossa ihmisen tulisi saada nautintoa. Esteettinen arkkitehtuuri, silmää miellyttävät näkymät, ovat sitä, mitä kaupungin tulisi tarjota, viihdykettäkin...! Olen iloinen siitä, että nykyarkkitehtuuri ja kaupunkirakentaminen on ehkä päässyt jo osin eroon totalitaarisesta modernismista ja on palaamassa ihmisystävällisempään ja esteettisempään kaupunkinäkemykseen. Halua siihen on, mutta ehkä jumiutuneimmat arkkitehdit eivät helposti luovu brutalismistaan...?

[safiiri]

Jari ehnrootit vois kertoa, MILLOIN se taide on ollut irti politiikasta. Kun eiks se aiemmin joutunut taipumaan rahoittajien tahtoon - kuninkaiden ja kirkon. Mikä ja ennen kaikkea MILLOIN oli se auvo, johon enroot tässä kaipailee takaisin?

[Toope]

Jari ehnrootit vois kertoa, MILLOIN se taide on ollut irti politiikasta. Kun eiks se aiemmin joutunut taipumaan rahoittajien tahtoon - kuninkaiden ja kirkon. Mikä ja ennen kaikkea MILLOIN oli se auvo, johon enroot tässä kaipailee takaisin?

Kyse oli myös siitä estetiikan, kauneuden, kulttuurin arvoista. Ei kulttuurin pidä todistaa rappiota, minusta ainakin sen tulisi todistaa ylevyyttä.

[safiiri]

Jari ehnrootit vois kertoa, MILLOIN se taide on ollut irti politiikasta. Kun eiks se aiemmin joutunut taipumaan rahoittajien tahtoon - kuninkaiden ja kirkon. Mikä ja ennen kaikkea MILLOIN oli se auvo, johon enroot tässä kaipailee takaisin?

Kyse oli myös siitä estetiikan, kauneuden, kulttuurin arvoista. Ei kulttuurin pidä todistaa rappiota, minusta ainakin sen tulisi todistaa ylevyyttä.

Kitsch ON rappiota. Enrootit liippaa läheltä myös.

[Toope]

Kitsch ehkä on rappiota, mutta sehän 1900-luvun termi, kuten camp-kulttuurikin.
Ehrnrooth edellä puhui tavallani siitä länsimaisen suuruuden kulttuurista, taiteesta ja arkkitehtuuristakin, jota modernismi ei vielä pilannut.

[safiiri]

Kitsch ehkä on rappiota, mutta sehän 1900-luvun termi, kuten camp-kulttuurikin.
Ehrnrooth edellä puhui tavallani siitä länsimaisen suuruuden kulttuurista, taiteesta ja arkkitehtuuristakin, jota modernismi ei vielä pilannut.

Se pilasi itse itsensä (käytti itsensä loppuun), jolloin ainoa suunta oli nimenomaan kyseenalaistaa ne ihanteet , jotka oli jo käsitelty, ja jotka eivät enää vastanneet ajattelun ja yhteiskunnan muutosta.

Modernismi syntyi maailmassa tapahtuvien muutosten pohjalta, ja tarjosi vastauksia uutta ympäröivää maailmaa koskeviin kysymyksiin.

http://aikkavitonen.blogspot.com/2015/01/modernismi-1900-1950.html

Tiedän kyllä, että toivoisit maailman makaavan justiinsa kuten se oli 1800-luvulla. Tosin lihaa saisit syödäksesi kymmeniä kiloja vähemmän vuodessa.

[kertsi]

Pietarin taideakatemiasta valmistuneet osaavat tehdä näköistä taidetta,  ja heillä on huipputason anatomian tuntemus. Pietarissa taiteilijoita koulitaan ihmiskameroiksi, jotka tallentavat - sen sijaan, että tulkitsisivat tai toisivat taiteeseen jotain omaa ja ainutlaatuista. Ihailen kyllä Pietarin taideakatemiasta valmistuneiden taiteilijoiden teknistä taitavuutta, mutta en rakasta heidän töitään. Niissä ei useimmiten ole sisältöä, tunnelatausta, hurmioitumista, tai innovaatiota. Tässä viimemainitussa mielessä ne ovat eräänlaista kitschiä. Ne ovat usein tylsiä kuin dokumenttielokuvat, verrattuna taide-elokuviin, tai kuin ne itkevät lapset (nuo tunteiden imitoijat suurine teennäisine kyynelpisaroineen), joita toritaiteen kuvastossa on. Tämä on se mielikuva, mikä kyseisestä Ehnrothin ihailemasta opinahjosta minulla on.

Tädit ja sedät, jotka ihailevat "näköistä" taidetta, ovat vähän säälittäviä, sillä he eivät ole ymmärtäneet jotain omasta mielestäni olennaista taiteen ideasta. En tosin itsekään osaa verbalisoida, mitä, yhtä vähän kuin osaan verbalisoida itse taide-käsitteen sisältöäkään tyhjentävästi. Ainakaan hyvän taiteen tunnusmerkkinä ei omasta mielestäni ole hengetön tylsä pikkupiperrys.

Puhun tässä siis kuvataiteesta. Arkkitehtuuria en laske oikein taiteeksi, joten arkkitehtuurista puhuminen on syrjehtimistä tämän keskustelun aiheesta.

Korjattu typo.

[safiiri]

^Äänruutin taidekäsitys ja taitokäsitys on samaa tasoa kuin jos hänen omaa kirjallista tuotantoaan moitittais sillä perusteella, että: "Kyllä kuka tahansa proosaa kirjoittaa. OIkea kirjailija osaa sanoa sanottavansa runomuodossa. "