Taide

kertsi · huhtikuu 25, 2023, 23:10:39

Näin Iiu Susirajan näyttely avattiin MoMassa New Yorkissa – taiteilija jätti tähtihetkensä väliin: "Olen ujo piimä ja huono englannissa"

Lauantai-ilta oli suomalaisen kuvataiteen mittapuulla lähes torilla tavataan -hetki. Yhdessä maailman arvostetuimmassa museossa avattiin taiteilija Iiu Susirajan ensimmäinen yksityisnäyttely Yhdysvalloissa. Lisää on tulossa.

Toope · toukokuu 04, 2023, 01:11:47

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 25, 2023, 23:10:39
Näin Iiu Susirajan näyttely avattiin MoMassa New Yorkissa – taiteilija jätti tähtihetkensä väliin: "Olen ujo piimä ja huono englannissa"

Lauantai-ilta oli suomalaisen kuvataiteen mittapuulla lähes torilla tavataan -hetki. Yhdessä maailman arvostetuimmassa museossa avattiin taiteilija Iiu Susirajan ensimmäinen yksityisnäyttely Yhdysvalloissa. Lisää on tulossa.

Onko tämä näitä "Suomi valloittaa taas maailmaa"- uutisia?

Hiha · toukokuu 26, 2023, 13:58:59

Kriitikko kävi Edelfelt-näyttelyssä kolmesti ja joutui toteamaan, että teokset ovat usein taiturimaisia mutta pinnallisia suorituksia

Kun käy työajalla saman näyttelyn katsomassa kolmesti, pitää kai siitä jotain kriidillistä sanomista keksiä...

Ja kriitikkohan kyllä keksi.

– – varsinkin monissa pastelleissaan hän imarteli naismallejaan liikaa. Tyylistä riippumatta hän oli teknisesti häikäisevä, mutta usein myös pinnallinen.

Eli ketä on taiteilijoita, niin älkää tehkö samaa virhettä kuin Albert-parka. Kun teillä on naismalleja, kuvatkaa heidät perkeleellisen rumiksi. Muuten tulee kriitikko-setä vielä 117 vuotta kuoleman jälkeen haukkumaan pinnalliseksi. Sitten kyllä hävettää.

– – näyttelyn viimeiseen saliin on koottu Edelfeltin tunnetuimpia maalauksia, joukossa uskonnollisiin tapahtumiin viittaavia kansankuvauksia, jollaisia suosittiin Pariisin salongeissa. Mukana ovat Lapsen ruumissaatto (1879), Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa (1881) sekä Kristus ja Mataleena (1890), kareliaaninen kohtaaminen syksyisessä koivikossa.

Raskaasti kehystetyt kansankuvaukset ovat kunnianhimoisia maalauksia, yksityiskohtia myöten taidokkaita teoksia, jotka varmasti loistivat salonkien runsaissa ripustuksissa. Vierekkäin ripustettuina ne kuitenkin paljastuvat siksi mitä ne oikeasti ovat: suorituksia, joiden tarkoitus oli kerätä uran ja toimeentulon kannalta tärkeitä mitaleita – missä ne myös onnistuivat. Esimerkiksi Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa sai 2. luokan kultamitalin ja ostettiin Ranskan valtion kokoelmiin.

Ja mitä ikinä teettekin, älkää hyvät ihmiset maalatko mitään minkä saatte myytyä. Semmoinen on pahempaa kuin pinnallisuus, sellainen on suorittamista. Sanokaa jyrkkä ei kultamitaleille, uralle ja toimeentulolle. Silloin kriitikko-setä kiittää – jos nyt sattuu käymään kertaakaan muistonäyttelyssänne.

a4 · toukokuu 26, 2023, 17:20:57

Epäkriittisesti postaan kahden kauden introt HBO:n nykylänkkärisarjasta, mutta epäilen introihin kätkeytyvän jotain taiteellisen kriittistä:

Bonuksena aitoja väärennöksiä tekemättömän fantastisesta kolmoskaudesta:

Toope · toukokuu 26, 2023, 19:00:23

Monessa suhteessa vanhempi kulttuurimme oli parempaa, ei kaikissa asioissa.

kertsi · toukokuu 26, 2023, 19:21:05

Muotokuvamaalarit eivät taida olla kovin arvostettuja taidepiireissä, niin kuin eivät hekään/muutkaan, jotka tekevät taidetta vain rahan takia. Puhumattakaan sellaisista, jotka suorastaan tehtailevat yhdentekevää toritaidetta, käyttötaidetta, massatuotettua kitschiä, tai toistavat loputtomiin jotain aiemmin hyvän myynnin taannutta ideaansa (tai jonkun toisen ideaa).

Edelfeltiä varmaankin arvostetaan teknisen taitavuutensa takia, mutta kyllähän monet hänen töistään, varsinkin muotokuvistaan ovat vähän ... hengettömiä, vailla sisältöä, tai niin kuin Hihan linkkaama artikkeli kuvaa, pinnallisia. Tilaustyö harvemmin on sellainen, jossa taiteilija vapaimmin voi uudistaa taidetta, tehdä taiteellisia innovaatioita, luoda jotain uutta ja ainutkertaista. Ja tosiaankin, vähän on muotokuvataitelijan kaunisteltava kohdettaan, mikäli mielii saada lisää duuneja. Toinen sana moiselle olisi huoraaminen, siis kun (taiteellisista) periaatteista joustetaan, jotta pystyisi tekemään taiteenteollaan kunnon tiliä.

Muotokuvista ainakin Pasteurin muotokuva, ja taiteilijan äidin muotokuva ovat semmoisia, jotka eivät ainakaan aiheutta minussa ärtymystä pikkusievyydellään.

Jos Edelfeltiä vertaa toiseen erittäin tuotteliaaseen Suomen kultakauden maalariin, Pekka Haloseen, niin omasta mielestäni jälkimmäinen oli taiteessaan rehellisempi, tinkimättömämpi, vaikka hankkikin taiteellaan elannon perheelleen hänkin. Halosen työt koskettavat minua katsojana paljon väkevämmin kuin Edelfeltin työt. Edelfelt viihtyi seurapiireissä, ja osasi varmaankin sopivalla tavalla liehitellä potentiaalisia asiakkaita. Halosesta en tiedä.

Toope · toukokuu 26, 2023, 21:55:13

Niin "Kertsi", tiedän itsekin kuvataiteen historiassa, kuten arkkitehtuurin historiassakin, tuon kauneudenkäsityksen, minkä 1900-luku hylkäsi.
Siksi en arvosta.

Toope · toukokuu 26, 2023, 21:58:32

Muutos ei aina tarkoita kehitystä. Joskus muutos on rappiota.

Hayabusa · toukokuu 27, 2023, 12:53:36

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 26, 2023, 19:21:05
Edelfeltiä varmaankin arvostetaan teknisen taitavuutensa takia, mutta kyllähän monet hänen töistään, varsinkin muotokuvistaan ovat vähän ... hengettömiä, vailla sisältöä, tai niin kuin Hihan linkkaama artikkeli kuvaa, pinnallisia. Tilaustyö harvemmin on sellainen, jossa taiteilija vapaimmin voi uudistaa taidetta, tehdä taiteellisia innovaatioita, luoda jotain uutta ja ainutkertaista. Ja tosiaankin, vähän on muotokuvataitelijan kaunisteltava kohdettaan, mikäli mielii saada lisää duuneja. Toinen sana moiselle olisi huoraaminen, siis kun (taiteellisista) periaatteista joustetaan, jotta pystyisi tekemään taiteenteollaan kunnon tiliä.

Areenasta löytyvässä mainiossa podcastissa Sadan euron Edelfelt tosiaan kerrotaan taiteilijan maalanneen muotokuvia rahoittaakseen Pariisin matkansa. https://areena.yle.fi/podcastit/1-65523603

Satasen muotokuva kuitenkin osoittautui työksi johon Edelfelt oli paneutunut tavallista tilausmuotokuvaa paremmin, koska kuva esitti nuorena kuollutta perhetuttua. Huutokauppalöydöllä oli siis kiehtova tarinansakin.

Toope · kesäkuu 01, 2023, 23:50:55

Nykyarkkitehtuurimme on toki parempaa kuin 1960-80-luvulla. Nyt paremmin ymmärretään kauneusarvojaa.

Unforgiven · kesäkuu 11, 2023, 20:43:45

Ylen uutisissa oli tänään pieni uutispätkä kansainvälistä nykytaidetta esittelevän Helsinki Biennaalin tarjonnasta. Siinä joku mimmi hankasi kiihkeästi ympyräisen metallivadin sisäreunoja. Vadin pohjalla oli loraus vettä. Nainen kertoi ihan vakavissaan saavansa hankauksella aikaa mm. avaruusääniä. En tiedä miltä avaruusäänien pitäisi kuulostaa, mutta minä kykenin kuulemaan vain metallista kumina, joka pidempään jatkuessa olisi alkanut tuottamaan kipua.

Jäin vain miettimään taiteen olemusta. Lähinnä sitä, kenellä ja missä on referenssiä antaa näille järjettömille performansseille taidestatus. Tarvitaanko x määrä ihmisiä, jotka toteavat kokeneensa jonkinlaisen taide-elämyksen. Vai mistä on kysymys.

Mutta hei, jotain rajaa.

Hayabusa · kesäkuu 12, 2023, 09:24:13

Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - kesäkuu 11, 2023, 20:43:45
Jäin vain miettimään taiteen olemusta. Lähinnä sitä, kenellä ja missä on referenssiä antaa näille järjettömille performansseille taidestatus. Tarvitaanko x määrä ihmisiä, jotka toteavat kokeneensa jonkinlaisen taide-elämyksen. Vai mistä on kysymys.

Mutta hei, jotain rajaa.

Joo-o. Tuo kokemus on varmaan hyvä avainsana taiteeseen. Äänikokemukset voivat olla todella koskettavia. Hyvässä konsertissa käyneet tuntevat saaneensa energiaa. Ja puhutaanhan hyvistä ja huonoista fiboista, eli värähtelystä. Ja sitähän ääni nimenomaan on. Jotkut ovat esittäneet sitäkin, että värähtelyjen kautta olemme yhteydessä itse maailmankaikkeuteen. Menee deepiksi.

Toope · kesäkuu 13, 2023, 20:06:37

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - kesäkuu 12, 2023, 09:24:13
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - kesäkuu 11, 2023, 20:43:45
Jäin vain miettimään taiteen olemusta. Lähinnä sitä, kenellä ja missä on referenssiä antaa näille järjettömille performansseille taidestatus. Tarvitaanko x määrä ihmisiä, jotka toteavat kokeneensa jonkinlaisen taide-elämyksen. Vai mistä on kysymys.

Mutta hei, jotain rajaa.

Joo-o. Tuo kokemus on varmaan hyvä avainsana taiteeseen. Äänikokemukset voivat olla todella koskettavia. Hyvässä konsertissa käyneet tuntevat saaneensa energiaa. Ja puhutaanhan hyvistä ja huonoista fiboista, eli värähtelystä. Ja sitähän ääni nimenomaan on. Jotkut ovat esittäneet sitäkin, että värähtelyjen kautta olemme yhteydessä itse maailmankaikkeuteen. Menee deepiksi.

Onhan se taide usein "virallistakin"! Yhteiskunnan epäpätevä eliitti sanoo, että jokin on taidetta, vaikka kansa olisi eliitin mielestä tyhmää ymmärtämättä eliitin taidekäsitystä...
https://www.facebook.com/groups/Arkkitehtuurikapina/
Ennemmin väitän eliitin olevan väärässä kuin kansan.

Hayabusa · heinäkuu 07, 2023, 23:23:17

Lainaus käyttäjältä: Hiha - toukokuu 26, 2023, 13:58:59
Kriitikko kävi Edelfelt-näyttelyssä kolmesti ja joutui toteamaan, että teokset ovat usein taiturimaisia mutta pinnallisia suorituksia

Kun käy työajalla saman näyttelyn katsomassa kolmesti, pitää kai siitä jotain kriidillistä sanomista keksiä...

Minäkin olen vihdoin onnistunut käymään kyseisessä näyttelyssä - yhden kerran, omalla ajalla ja museokortin voimalla. Jostain syystä jengi oli pakkautunut päällistelemään Edelfeltin maalauksia. Ateneumissa nimittäin on samaan aikaan läpileikkaus suomalaiseen taiteeseen näyttely Ajan kysymys. https://ateneum.fi/nayttelyt/ajan-kysymys/
Siellä oli esillä monta sellaista merkkiteosta, jotka olin aiemmin nähnyt vain kuvina. Todella hauskaa, että ne oli kaivettu varastosta esille. Suomessa on ollut aivan loistavia maalareita. Lisäksi täytyy kehua Suomen taideyhdistystä, joka on kartuttanut kokoelmaa kohta 200 vuotta.

Niin joo. Täytyy sanoa, että Albert Edelfelt oli tosiaan pensselimiehiä. Paljon ehti maalata.

Toope · heinäkuu 13, 2023, 22:39:48

Niin, Suomessa oli taiteilijoita 100-200 vuotta sitten...

Uutiset:

Taide