Tieteellinen maailmankuva

[a4]

Siis jos tieteen etiikka määräytyy tiedettä tekevän yhteisön etiikan perusteella, joka muuttuu kuitenkin tieteellisemmäksi, niin mitä tuon pitäisi suomen kielellä tarkoittaa? Mikä on se työkalun nimeltä "tiede" etiikka, jota kohti tiede väittämäsi mukaan siirtyy ja joka ei johdu ensisijaisesti tiedettä tekevien tai tulkitsevien entiteettien etiikasta vaan juuri tieteestä?

Tieteellisistä tuloksista löytyvät näkökulmat, kuten että jokin on hyvä ihmisille tai huono ihmisille, johtuu käsittäkseni vain siitä, että tutkija on kiinnostunut vastaamaan moisiin kysymyksiin käyttäen siinä työkalunaan tieteellistä metodia. Tiede tai tieteellinen metodi ei esitä meille tuollaisia kysymyksiä. Mikään yhtälö ei tietääkseni esitä moista kysymystä.

Tiede työkaluna määrää oikeasta ja väärästä edelleen yhtä paljon kuin vasara. Vasara ei voi päättää rakennustyömiehen etiikkaa, eli sitä mihin rakennustyömies vasaraa käyttää tai mitä vasaran käytöstä pitäisi eettisessä mielessä syntyä eikä vasara muutu yhtään eettisemmäksi sillä, että sitä käyttää eettinen entiteetti.

Tieteen etiikka on tieteenfilosofiaan läheisesti liittyvä soveltavan etiikan osa-alue, joka tutkii tieteeseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Tieteen etiikalla tarkoitetaan erityisesti sellaisten eettisten kysymysten tarkastelua, jotka nousevat esille tieteellistä tutkimusta suoritettaessa tai jotka liittyvät tutkittavan kohteen erityislaatuun.

Tieteen ja etiikan välinen suhde on kaksisuuntainen: toisaalta tieteellisen tutkimuksen tulokset vaikuttavat tehtyihin eettisiin ratkaisuihin, ja toisaalta tutkijan eettisillä kannoilla on vaikutusta niihin ratkaisuihin, joita hän tekee tutkimustyössä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteen_etiikka

Keskitysleirillä tieteellisiä ihmiskokeita tehnyt natsitutkija pystyi kokemaan olevansa eettinen toimija natsi-ideologian mukaan.
Nykytiedekin toimii aina joidenkin ideologioiden ja uskontojen vallan alaisena, yhteiskunnallisena toimintana.
Globaalina yhteistoimintana ja faktojen tuottajana tiede kuitenkin vaatii näistä epätieteellisistä aineksista vapaata yhteistyötä ja yhteistä kieltä. Yleispätevyyttä.
Lisäksi tieteelliset faktat valtaavat, muuttavat ja näin kuihduttavat uskontoja ja ideologioita sitä enemmän mitä enemmän niitä joudutaan käyttämään ja omaksumaan. Teknologisesti, ajatuksellisesti, kielellisesti.
Yhteiskuntien kilpaa teknologistuessa ja kieleltäänkin tieteellistyessä, niiden etiikka ja moraali joka valvoo myös niissä tapahtuvaa tieteen tekemistä, yhtenäistyy yhä tieteellisemmäksi.
Kömpelö esimerkki: Liikkuminen muuttaa lihaksia ja lihakset muuttavat liikkumista. Moraali tapasääntöinä vastaisi opittuja liikeratoja ja etiikka moraalioppina niiden tutkimista, kehittämistä ja tiedostamista. Tiede on tässä liikkumista ja lihakset yhteiskunta. Liikkuminen muuttaa myös ympäristöä ja ympäristö liikkumista. Ympäristö on tässä maailmankuva.
Vasara vaikuttaa rakennustyömiehen etiikkaan ja moraaliin, eli sitä mihin yhteisönsä rakennustyömies vasaraa saa, osaa ja haluaa käyttää ja mitä hyvää vasaran käytöstä pitäisi syntyä, vasaran muuttuessa yleisesti paremmaksi sillä, että sitä käyttää taitava kirvesmies.

[a4]

Olisin myös kiinnostunut kuulemaan a4:ltä, miten hänen mielestään tiede oikeastaan määrittelee ihmisten hyvän ja parhaan(jonka siis piti antaa suunta tieteelle). Onko esim. ihmisten paras jonkinlainen tilastollinen ilmiö? Saavutetaanko sitä enemmän esim. silloin, kun pieni osa ihmisistä saa parannusta oikein paljon vai silloin, kun suurin osa ihmisistä saa parempaa - vaikkakin varsin vähän? Onko parempi, että kellään ei ole ihan huonosti asiat vai riittääkö, että tilastollisesti koko ihmiskunta on saanut parempaa, vaikka se ei olekaan jakautunut tasaisesti kaikille? Miten tiede ratkaisee asian kahden yksilön välillä, joilla on keskenään etujen ristiriita? Onko jokaisen ihmisen hyvä yhtä arvokasta eli tavoitteena yhtä tavoiteltavaa? Onko muilla eliöillä vain välineellinen arvo, jossa merkityksellistä on niiden tarpeellisuus ihmisille? Muuttuuko tieteen päämäärä sen mukaan, kuka sitä tekee? Kenen hyvää tiede tavoittelee ja saako tieteen tekijä määritellä tavoitteen? Kenellä on oikeus kritisoida tieteen tekijän tieteelleen valitsemaan eettistä päämäärää? Onko roboteilla suorastaan velvollisuus tehdä tiedettä, joka edistää robottien hyvää mahdollisesti ihmisten kustannuksella?

Lopulta: onko tiede tähän mennessä aidosti toiminut ihmiskunnan parasta edistäen - ja riippuuko vastaus kysymykseen siitä, tarkastellaanko asiaa ihmiskunnan kokonaisuuden, yksilöiden hyvinvoinnin vai kohtuullisen hyvin voivien ihmisyksilöiden osuuden kautta (tällä hetkellä tai tulevaisuuden ennusteena)? Mikä ihmisen parhaassa edes on oikea mittari? Jokin "objektiivinen" arvio vai yksilön oma kokemus? Miten ihmisen paras määritellään ja mitataan?

Vai onko ihmisen parhaan määritteleminen vain mahdollisessa kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävä mahdollinen tieteen saavutus, joka on tällä hetkellä pelkkää science fictionia? Onko siinä tapauksessa tieteessä havaittavissa tällaisen määritelmän tavoittelua - ja kuinka kattavasti tavoite ohjaa kaikkea tiedettä?

Uskontojen ongelma ei mielestäni ole niinkään ole niiden ehdottamissa eettisissä periaatteissa. Siis siinä, että nuo eettiset periaatteet olisivat väärin valittuja. Uskontojen ongelma on uskoa, että on olemassa universaaleja eettisiä periaatteita, joiden noudattamisen vaatiminen on siten perusteltua. Tieteen vahvuus on siinä, että se kieltäytyy tällaisista julistuksista. Siten etiikka jää alati neuvoteltavaksi, kyseenalaistettavaksi ja keskustelulle ja argumentoinnille alttiiksi. Jos se lyödään lukkoon, putoamme heti siihen samaan sudenkuoppaan, johon uskonnot ovat pudonneet. Eettisesti oikea pitää säilyttää avoimena neuvottelulle ja erilaisten näkökulmien tuottamalle kritiikille. Muutoin siitä tulee vallankäyttöä, jonka eettinen perustelu ontuu pahasti.

Esität kiitettävän paljon hyviä kysymyksiä joita voidaan tieteellisesti yrittää tutkia ja vastata.

Tiede uusimpana ajattelu-ja toimintamallina on yhtä aidosti oman aikansa ilmiö ja ymmärrettävää jatkumoa ihmiskunnan historiassa siinä missä maaginen ajattelu, uskonnollinen ajattelu tai poliittinen ajattelu yhteiskuntineen, instituutioineen, saavutuksineen, heikkouksineen ja virheineen. Ei demokratiakaan ole täydellinen, virheetön saati viimeinen sana tahi totuus.

Ihmisen parhaan määritteleminen tällä hetkellä on hienosti kuvattuna viestisi lopussa tieteellisen etiikan muodossa:
Uskontojen ongelma on uskoa, että on olemassa universaaleja eettisiä periaatteita, joiden noudattamisen vaatiminen on siten perusteltua. Tieteen vahvuus on siinä, että se kieltäytyy tällaisista julistuksista. Siten etiikka jää alati neuvoteltavaksi, kyseenalaistettavaksi ja keskustelulle ja argumentoinnille alttiiksi. Jos se lyödään lukkoon, putoamme heti siihen samaan sudenkuoppaan, johon uskonnot ovat pudonneet. Eettisesti oikea pitää säilyttää avoimena neuvottelulle ja erilaisten näkökulmien tuottamalle kritiikille. Muutoin siitä tulee vallankäyttöä, jonka eettinen perustelu ontuu pahasti.
Tuossa lopussa on myös se kaikkiin maailmankuviin sisältyvä vitsi että myös tieteellisen maailmankuvan sisällä eettisesti oikea vallankäyttö on tieteellistä vallankäyttöä, jonka eettinen perustelu ei näin tieteellisenä onnu.

[safiiri]

Olisin myös kiinnostunut kuulemaan a4:ltä, miten hänen mielestään tiede oikeastaan määrittelee ihmisten hyvän ja parhaan(jonka siis piti antaa suunta tieteelle). Onko esim. ihmisten paras jonkinlainen tilastollinen ilmiö? Saavutetaanko sitä enemmän esim. silloin, kun pieni osa ihmisistä saa parannusta oikein paljon vai silloin, kun suurin osa ihmisistä saa parempaa - vaikkakin varsin vähän? Onko parempi, että kellään ei ole ihan huonosti asiat vai riittääkö, että tilastollisesti koko ihmiskunta on saanut parempaa, vaikka se ei olekaan jakautunut tasaisesti kaikille? Miten tiede ratkaisee asian kahden yksilön välillä, joilla on keskenään etujen ristiriita? Onko jokaisen ihmisen hyvä yhtä arvokasta eli tavoitteena yhtä tavoiteltavaa? Onko muilla eliöillä vain välineellinen arvo, jossa merkityksellistä on niiden tarpeellisuus ihmisille? Muuttuuko tieteen päämäärä sen mukaan, kuka sitä tekee? Kenen hyvää tiede tavoittelee ja saako tieteen tekijä määritellä tavoitteen? Kenellä on oikeus kritisoida tieteen tekijän tieteelleen valitsemaan eettistä päämäärää? Onko roboteilla suorastaan velvollisuus tehdä tiedettä, joka edistää robottien hyvää mahdollisesti ihmisten kustannuksella?

Lopulta: onko tiede tähän mennessä aidosti toiminut ihmiskunnan parasta edistäen - ja riippuuko vastaus kysymykseen siitä, tarkastellaanko asiaa ihmiskunnan kokonaisuuden, yksilöiden hyvinvoinnin vai kohtuullisen hyvin voivien ihmisyksilöiden osuuden kautta (tällä hetkellä tai tulevaisuuden ennusteena)? Mikä ihmisen parhaassa edes on oikea mittari? Jokin "objektiivinen" arvio vai yksilön oma kokemus? Miten ihmisen paras määritellään ja mitataan?

Vai onko ihmisen parhaan määritteleminen vain mahdollisessa kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävä mahdollinen tieteen saavutus, joka on tällä hetkellä pelkkää science fictionia? Onko siinä tapauksessa tieteessä havaittavissa tällaisen määritelmän tavoittelua - ja kuinka kattavasti tavoite ohjaa kaikkea tiedettä?

Uskontojen ongelma ei mielestäni ole niinkään ole niiden ehdottamissa eettisissä periaatteissa. Siis siinä, että nuo eettiset periaatteet olisivat väärin valittuja. Uskontojen ongelma on uskoa, että on olemassa universaaleja eettisiä periaatteita, joiden noudattamisen vaatiminen on siten perusteltua. Tieteen vahvuus on siinä, että se kieltäytyy tällaisista julistuksista. Siten etiikka jää alati neuvoteltavaksi, kyseenalaistettavaksi ja keskustelulle ja argumentoinnille alttiiksi. Jos se lyödään lukkoon, putoamme heti siihen samaan sudenkuoppaan, johon uskonnot ovat pudonneet. Eettisesti oikea pitää säilyttää avoimena neuvottelulle ja erilaisten näkökulmien tuottamalle kritiikille. Muutoin siitä tulee vallankäyttöä, jonka eettinen perustelu ontuu pahasti.

Esität kiitettävän paljon hyviä kysymyksiä joita voidaan tieteellisesti yrittää tutkia ja vastata.

Tiede uusimpana ajattelu-ja toimintamallina on yhtä aidosti oman aikansa ilmiö ja ymmärrettävää jatkumoa ihmiskunnan historiassa siinä missä maaginen ajattelu, uskonnollinen ajattelu tai poliittinen ajattelu yhteiskuntineen, instituutioineen, saavutuksineen, heikkouksineen ja virheineen. Ei demokratiakaan ole täydellinen, virheetön saati viimeinen sana tahi totuus.

Ihmisen parhaan määritteleminen tällä hetkellä on hienosti kuvattuna viestisi lopussa tieteellisen etiikan muodossa:
Uskontojen ongelma on uskoa, että on olemassa universaaleja eettisiä periaatteita, joiden noudattamisen vaatiminen on siten perusteltua. Tieteen vahvuus on siinä, että se kieltäytyy tällaisista julistuksista. Siten etiikka jää alati neuvoteltavaksi, kyseenalaistettavaksi ja keskustelulle ja argumentoinnille alttiiksi. Jos se lyödään lukkoon, putoamme heti siihen samaan sudenkuoppaan, johon uskonnot ovat pudonneet. Eettisesti oikea pitää säilyttää avoimena neuvottelulle ja erilaisten näkökulmien tuottamalle kritiikille. Muutoin siitä tulee vallankäyttöä, jonka eettinen perustelu ontuu pahasti.
Tuossa lopussa on myös se kaikkiin maailmankuviin sisältyvä vitsi että myös tieteellisen maailmankuvan sisällä eettisesti oikea vallankäyttö on tieteellistä vallankäyttöä, jonka eettinen perustelu ei näin tieteellisenä onnu.

Kenen ihmisen parasta se tiede nyt sitten hienosti tavoittelee? Kuka on se, jolta pitää ottaa valta pois päättää omasta parhaastaan ja siten tavoitteistaan? Pitääkö tiedettä kritisoidakseen hankkia ensin tieteellinen pätevyys - jolloin luovumme demokratiasta ja siirrymme teknokratiaan. Voiko ihmisen paras olla jotakin, jota hän ei saa itse omalle elämälleen määritellä? Ihmiselle parasta on - laitoshoito, jossa asiantuntijat huolehtivat hänen parhaastaan asiantuntemuksensa perusteella?

[-:)lauri]

Siis jos tieteen etiikka määräytyy tiedettä tekevän yhteisön etiikan perusteella, joka muuttuu kuitenkin tieteellisemmäksi, niin mitä tuon pitäisi suomen kielellä tarkoittaa? Mikä on se työkalun nimeltä "tiede" etiikka, jota kohti tiede väittämäsi mukaan siirtyy ja joka ei johdu ensisijaisesti tiedettä tekevien tai tulkitsevien entiteettien etiikasta vaan juuri tieteestä?

Tieteellisistä tuloksista löytyvät näkökulmat, kuten että jokin on hyvä ihmisille tai huono ihmisille, johtuu käsittäkseni vain siitä, että tutkija on kiinnostunut vastaamaan moisiin kysymyksiin käyttäen siinä työkalunaan tieteellistä metodia. Tiede tai tieteellinen metodi ei esitä meille tuollaisia kysymyksiä. Mikään yhtälö ei tietääkseni esitä moista kysymystä.

Tiede työkaluna määrää oikeasta ja väärästä edelleen yhtä paljon kuin vasara. Vasara ei voi päättää rakennustyömiehen etiikkaa, eli sitä mihin rakennustyömies vasaraa käyttää tai mitä vasaran käytöstä pitäisi eettisessä mielessä syntyä eikä vasara muutu yhtään eettisemmäksi sillä, että sitä käyttää eettinen entiteetti.

Tieteen etiikka on tieteenfilosofiaan läheisesti liittyvä soveltavan etiikan osa-alue, joka tutkii tieteeseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Tieteen etiikalla tarkoitetaan erityisesti sellaisten eettisten kysymysten tarkastelua, jotka nousevat esille tieteellistä tutkimusta suoritettaessa tai jotka liittyvät tutkittavan kohteen erityislaatuun.

Tieteen ja etiikan välinen suhde on kaksisuuntainen: toisaalta tieteellisen tutkimuksen tulokset vaikuttavat tehtyihin eettisiin ratkaisuihin, ja toisaalta tutkijan eettisillä kannoilla on vaikutusta niihin ratkaisuihin, joita hän tekee tutkimustyössä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteen_etiikka

Tämä on eri asia. Tieteen etiikka tuossa asiayhteydessä tarkoittaa tutkijoiden noudattamaa etiikkaa tiedettä tehdessään; ei niinkään sitä, että tieteellisessä menetelmässä olisi jotain etiikkaa valmiiksi, sillä tieteellä ei ole omaa etiikkaa. Tai ainakaan en ole nähnyt argumenttia, joka vakuuttaisi minut väitteestä, että tieteellä olisi jokin tutkijoista riippumaton etiikka.

Tosin kuten alempana takaisinkytkentään lihaksen ja liikkumisen välillä viittaat, tieteeseen tietenkin jää tutkijoiden etiikka koejärjestelyihin tutkia ilmiöitä, joiden noudattaminen tulevissa kokeissa on olemassaolevan dokumentaation vuoksi usein järkevämpää, kuin aloittaa hommat kokonaan alusta. Tällöin voitaneen sanoa, että tieteen tekemisen etiikasta osa tulisi itse tieteestä (järkeviksi koetuista käytännöistä lisäarvona). Aina ei kuitenkaan voida pitäytyä edeltävien sukupolvien tai kollegoiden "etiikassa" tai aina ei ole tutkimusongelmaa, jonka voisi ratkaista käyttämällä kollegoiden kehittämää koejärjestelyä. Tällöin on tulosten saamiseksi keksittävä pyörä uudestaan ja silloin palataan taas alkutilanteeseen, joka on se, että etiikka, jota käytetään, on kyseistä tutkimusta tekevän tutkijan etiikka.

Keskitysleirillä tieteellisiä ihmiskokeita tehnyt natsitutkija pystyi kokemaan olevansa eettinen toimija natsi-ideologian mukaan.
Nykytiedekin toimii aina joidenkin ideologioiden ja uskontojen vallan alaisena, yhteiskunnallisena toimintana.
Globaalina yhteistoimintana ja faktojen tuottajana tiede kuitenkin vaatii näistä epätieteellisistä aineksista vapaata yhteistyötä ja yhteistä kieltä. Yleispätevyyttä.
Lisäksi tieteelliset faktat valtaavat, muuttavat ja näin kuihduttavat uskontoja ja ideologioita sitä enemmän mitä enemmän niitä joudutaan käyttämään ja omaksumaan. Teknologisesti, ajatuksellisesti, kielellisesti.
Yhteiskuntien kilpaa teknologistuessa ja kieleltäänkin tieteellistyessä, niiden etiikka ja moraali joka valvoo myös niissä tapahtuvaa tieteen tekemistä, yhtenäistyy yhä tieteellisemmäksi.

Joko en ymmärrä, mitä sinä tarkoitat etiikalla tai sitten sinulla on naivi käsitys etiikasta. Ikään kuin väittäisit, että olisi olemassa jokin tietty etiikka, jonka teeseistä kaikki olisivat lähtökohtaisesti samaa mieltä. Näinhän asia ei tietenkään ole. Jos olisi, natsien, uskovaisten tai kenenkä tahansa etiikat voisivat tietenkin paljastua virheellisiksi, ja jolloin olisi ylipäätään mielekästä väittää, että tiede voisi ainakin periaatteesa todentaa, onko jokin etiikoista enemmän tai vähemmän eettinen kuin muut.

Kömpelö esimerkki: Liikkuminen muuttaa lihaksia ja lihakset muuttavat liikkumista. Moraali tapasääntöinä vastaisi opittuja liikeratoja ja etiikka moraalioppina niiden tutkimista, kehittämistä ja tiedostamista. Tiede on tässä liikkumista ja lihakset yhteiskunta. Liikkuminen muuttaa myös ympäristöä ja ympäristö liikkumista. Ympäristö on tässä maailmankuva.

Joo tämä on kyllä täysin totta, mutta tiede ei edelleenkään kykene erityisen hyvin arvioimaan eri etiikoita keskenään. Yksittäisen etiikan sisällä voidaan käyttää tiedettä eettisyydessä onnistumisen arvioinnin apuvälineenä, mutta vain kyseisen etiikan lainalaisuuksia noudattaen. Lainalaisuudet eivät kuitenkaan ole kaikissa etiikoissa sidottu luonnonlakeihin tai välttämättä koherenttiin logiikkaan, mikä voi hankaloittaa ensinnäkin tieteen käyttämistä niissä, puhumattakaan siitä, että saataisiin ulos tuloksia, jotka olisivat samalla mitta-asteikolla muiden etiikoiden tulosten kanssa tai että tulokset noudattaisivat keskenään riittävästi samaa logiikkaa, jotta eri etiikoita voisi järkevästi vertailla keskenään.

Vasara vaikuttaa rakennustyömiehen etiikkaan ja moraaliin, eli sitä mihin yhteisönsä rakennustyömies vasaraa saa, osaa ja haluaa käyttää ja mitä hyvää vasaran käytöstä pitäisi syntyä, vasaran muuttuessa yleisesti paremmaksi sillä, että sitä käyttää taitava kirvesmies.

Miten vasara määrää sitä, mihin sitä käyttää? Anna esimerkki tekemisestä, joka estää käyttämästä vasaraa siinä.

[safiiri]

Kun taitava kirvesmies käyttää vasaraansa murhaan, saamme lähinnä varmemman kuoleman, emme eettisempää kuolemaa. Nopeampi ja ehkä äkillisen tappavana vähemmän tuskaa aiheuttava se saattaa olla, mutta itse murhan eettiseen oikeutukseen ei parhainkaan vasarankäytön taito auta.

Sen sijaan voimme kysyä, onko järkevää yrittää käyttää tieteen työkalua tarkoitukseen, johon se ei sovellu. Kuten oikeiden arvojen määrittämiseen - tai taiteen tekemiseen. Tai - onko järkevää laittaa tieteen tekijät tehtävään, joka ei ole heidän osaamisensa aluetta.

[Karikko]

Newton kykeni omana aikanaan vielä melko puhtaasti tekemään raamatullisestakin lähtökohdasta sen aikaista tiedettä, ylistämällä jumalan valtakunnan hienoutta erillistieteellisillä löydöksillään.


Aika moraalisella äänenpainolla Greta Thunberg puhuu tieteellisistä faktoista.

Newton oli pakkomielteinen uskovainen, ilmeisesti.
Mutta ei tehnyt tiedettään mitenkään uskonnolliselta kannalta, vaain ihan puhtaasti matematiikkaan ja havaintoihin perustuen.

Toinen juttu on se miten hän etsi ymmärrystä raamatusta.

Raamattua hän sivu, eli päätyönään tutki ja teki sitten siitä kaikenlaisia ennusteita ja päätelmiä etsiessään raamatusta maailman selitystä. (Piti sitä tutkimusta tärkeimpänä työnään ja ilmeisesti harrasti sitä elämänsä loppuun.)

Saapa nähdä tänään saako greta noobelin ihan isot mahdollisuudet lienee.  Tuskin silti 16 vuotiaalla on kovin valistuneet tieteelliset näkemykset, mutta ilmeisen hyvät taipumukset vaikka maallikkosaarnaajaksi. (no ellei nyt saa, niin tuskin koskaan)

[-:)lauri]

Newton kykeni omana aikanaan vielä melko puhtaasti tekemään raamatullisestakin lähtökohdasta sen aikaista tiedettä, ylistämällä jumalan valtakunnan hienoutta erillistieteellisillä löydöksillään.

Newton oli pakkomielteinen uskovainen, ilmeisesti.
Mutta ei tehnyt tiedettään mitenkään uskonnolliselta kannalta, vaain ihan puhtaasti matematiikkaan ja havaintoihin perustuen.

Toinen juttu on se miten hän etsi ymmärrystä raamatusta.

Raamattua hän sivu, eli päätyönään tutki ja teki sitten siitä kaikenlaisia ennusteita ja päätelmiä etsiessään raamatusta maailman selitystä. (Piti sitä tutkimusta tärkeimpänä työnään ja ilmeisesti harrasti sitä elämänsä loppuun.)

Muistaakseni Lawrence Krauss olisi todennut, että Newtonin uskonnollisuus oli esteenä sille, ettei Newton kehittänyt erityistä suhteellisuusteoriaa. Ainakin on yleisesti spekuloitu, että jostain syystä Newton jätti keksimättä yhtälön E = mc^2 vaikka sen kaiketi pitäisi seurata suoraan mekaniikan laeista...


(Pitää yrittää kaivaa tuo väite jostain, kun en tarkalleen itsekään muista, miksi moista esitti...)

[Karikko]

Newton kykeni omana aikanaan vielä melko puhtaasti tekemään raamatullisestakin lähtökohdasta sen aikaista tiedettä, ylistämällä jumalan valtakunnan hienoutta erillistieteellisillä löydöksillään.

Newton oli pakkomielteinen uskovainen, ilmeisesti.
Mutta ei tehnyt tiedettään mitenkään uskonnolliselta kannalta, vaain ihan puhtaasti matematiikkaan ja havaintoihin perustuen.

Toinen juttu on se miten hän etsi ymmärrystä raamatusta.

Raamattua hän sivu, eli päätyönään tutki ja teki sitten siitä kaikenlaisia ennusteita ja päätelmiä etsiessään raamatusta maailman selitystä. (Piti sitä tutkimusta tärkeimpänä työnään ja ilmeisesti harrasti sitä elämänsä loppuun.)

Muistaakseni Lawrence Krauss olisi todennut, että Newtonin uskonnollisuus oli esteenä sille, ettei Newton kehittänyt erityistä suhteellisuusteoriaa.

(Pitää yrittää kaivaa tuo väite jostain, kun en tarkalleen itsekään muista, miksi moista esitti...)

Voi olla, mutta ehkä se ei siihen aikaan vielä ollut mahdollista.

Eisteinkin sai vahvoja ajatuksia newtonin tutkimuksista ja tietenkin machin, suhteellisuusperuste, oli hänen apunaan. Varmaan monia muitakin ajattelijoita ja tutkijoita, eli kuten sanottu mahdollisuudet paranevat, kun seisoo jättiläisten harteilla >näkee kauemmaksi.

[-:)lauri]

Newton kykeni omana aikanaan vielä melko puhtaasti tekemään raamatullisestakin lähtökohdasta sen aikaista tiedettä, ylistämällä jumalan valtakunnan hienoutta erillistieteellisillä löydöksillään.

Newton oli pakkomielteinen uskovainen, ilmeisesti.
Mutta ei tehnyt tiedettään mitenkään uskonnolliselta kannalta, vaain ihan puhtaasti matematiikkaan ja havaintoihin perustuen.

Toinen juttu on se miten hän etsi ymmärrystä raamatusta.

Raamattua hän sivu, eli päätyönään tutki ja teki sitten siitä kaikenlaisia ennusteita ja päätelmiä etsiessään raamatusta maailman selitystä. (Piti sitä tutkimusta tärkeimpänä työnään ja ilmeisesti harrasti sitä elämänsä loppuun.)

Muistaakseni Lawrence Krauss olisi todennut, että Newtonin uskonnollisuus oli esteenä sille, ettei Newton kehittänyt erityistä suhteellisuusteoriaa.

(Pitää yrittää kaivaa tuo väite jostain, kun en tarkalleen itsekään muista, miksi moista esitti...)

Voi olla, mutta ehkä se ei siihen aikaan vielä ollut mahdollista.

Eisteinkin sai vahvoja ajatuksia newtonin tutkimuksista ja tietenkin machin, suhteellisuusperuste, oli hänen apunaan. Varmaan monia muitakin ajattelijoita ja tutkijoita, eli kuten sanottu mahdollisuudet paranevat, kun seisoo jättiläisten harteilla >näkee kauemmaksi.

Näinpä, en tosiaan muista, miten tuota väitettä perusteltiin. Ainakin yleinen suhteellisuusteoria edellytti Einsteiniltä tutustumista Riemannilaiseen geometriaan, joka kehitettiin paljon Newtonin jälkeen, joten voi olla, että vaikka ongelma erityisen suhteellisuusteorian kehittämisessä olisi ollut puhtaasti matemaattinen, yleinen suhtis olisi voinut jäädä Newtonilta kehittämättä; aikaa ei ehkä olisi ollut riittävästi kehitellä differentialigeometriaa kaiken muun ohella.

[a4]

Kenen ihmisen parasta se tiede nyt sitten hienosti tavoittelee? Kuka on se, jolta pitää ottaa valta pois päättää omasta parhaastaan ja siten tavoitteistaan? Pitääkö tiedettä kritisoidakseen hankkia ensin tieteellinen pätevyys - jolloin luovumme demokratiasta ja siirrymme teknokratiaan. Voiko ihmisen paras olla jotakin, jota hän ei saa itse omalle elämälleen määritellä? Ihmiselle parasta on - laitoshoito, jossa asiantuntijat huolehtivat hänen parhaastaan asiantuntemuksensa perusteella?

Vastaan, tai ainakin yritän, kysymyslistaasi samassa järjestyksessä:

ihmisen parasta kysyttäessä tieteen yhteydessä, tieteen tavoitteet ja etiikka jää alati neuvoteltavaksi, kyseenalaistettavaksi ja keskustelulle ja argumentoinnille alttiiksi. Jos se lyödään lukkoon, putoamme heti siihen samaan sudenkuoppaan, johon uskonnot ovat pudonneet. Eettisesti oikea pitää säilyttää avoimena neuvottelulle ja erilaisten näkökulmien tuottamalle kritiikille. Muutoin siitä tulee vallankäyttöä, jonka eettinen perustelu ontuu pahasti.

Yhteiskunta yhteisöllisenä ja rakenteellisena vallankäyttäjänä ja yksilö yhteiskunnan jäsenenä saa tieteen faktoista perusteltavuutta, yleispätevyyttä, toimivuutta ja ennustettavuutta toimilleen.

Feodalismin lailla myös demokratiakin on ajallinen ja muuttuva ilmiö, ei ikuinen totuus. Tieteen kritisointia tapahtuu myös tällä hetkellä sekä tieteen sisällä, tärkeänä osana tiedettä, että yhteiskunnassa tieteen ulkopuolella, molempien vaikuttaessa toisiinsa ja ollen toisistaan riippuvaisia. Tulevaisuudessa yhteiskunta muuttuu yhä tieteellisemmäksi ja raja tieteen ja yhteiskunnan välillä hämärtyy entisestään. Taiteen ohella myös politiikka tieteellistyy, kohti tiedettä.
Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeampaa kuin menneisyyden ennustaminen, ihan jo siksi että uusi tieto ja uudet teknologiat synnyttävät täysin uusia ilmiöitä. Tulevaisuuden yhteiskuntamuodoillekaan ei välttämättä ole vielä niitä kuvaavia käsitteitä edes olemassa, jolloin teknokratiankin ennustaminen voi osua yhtä oikeaan kuin vanha ennuste nopeasti kasvaneen New Yorkin hukkumisesta hevosen lantaan.

Yhteisöllisenä älykkäänä eläimenä ihmisen parhaan määrittelyyn osallistuu jo yhteisen kielen tasolla koko yhteisö, kasvattamalla ja kouluttamalla yhteisönsä jäseniä toimimaan hyvällä tai pahalla eli pakolla tai itseohjautuvasti mahdollisimman parhaalla tavalla, yhteisön muokkaamassa toimintaympäristössä. Myös eettisesti ja moraalisesti.
Uusimpiin faktoihin tukeutuva laitoshoito tai vankeinhoito yhtenä esimerkkinä. Noitien polttaminen roviolla vanhempana esimerkkinä.

Peruskoulu on lasten yhteisöllistä laitoshoitoa.

[Toope]

Eisteinkin sai vahvoja ajatuksia newtonin tutkimuksista ja tietenkin machin, suhteellisuusperuste, oli hänen apunaan. Varmaan monia muitakin ajattelijoita ja tutkijoita, eli kuten sanottu mahdollisuudet paranevat, kun seisoo jättiläisten harteilla >näkee kauemmaksi.

Sitähän tiede on. Oppimista edeltäjiltä, edeltäjien ohittamista oppimisellaan.

[a4]

Siis jos tieteen etiikka määräytyy tiedettä tekevän yhteisön etiikan perusteella, joka muuttuu kuitenkin tieteellisemmäksi, niin mitä tuon pitäisi suomen kielellä tarkoittaa? Mikä on se työkalun nimeltä "tiede" etiikka, jota kohti tiede väittämäsi mukaan siirtyy ja joka ei johdu ensisijaisesti tiedettä tekevien tai tulkitsevien entiteettien etiikasta vaan juuri tieteestä?

Tieteellisistä tuloksista löytyvät näkökulmat, kuten että jokin on hyvä ihmisille tai huono ihmisille, johtuu käsittäkseni vain siitä, että tutkija on kiinnostunut vastaamaan moisiin kysymyksiin käyttäen siinä työkalunaan tieteellistä metodia. Tiede tai tieteellinen metodi ei esitä meille tuollaisia kysymyksiä. Mikään yhtälö ei tietääkseni esitä moista kysymystä.

Tiede työkaluna määrää oikeasta ja väärästä edelleen yhtä paljon kuin vasara. Vasara ei voi päättää rakennustyömiehen etiikkaa, eli sitä mihin rakennustyömies vasaraa käyttää tai mitä vasaran käytöstä pitäisi eettisessä mielessä syntyä eikä vasara muutu yhtään eettisemmäksi sillä, että sitä käyttää eettinen entiteetti.

Tieteen etiikka on tieteenfilosofiaan läheisesti liittyvä soveltavan etiikan osa-alue, joka tutkii tieteeseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Tieteen etiikalla tarkoitetaan erityisesti sellaisten eettisten kysymysten tarkastelua, jotka nousevat esille tieteellistä tutkimusta suoritettaessa tai jotka liittyvät tutkittavan kohteen erityislaatuun.

Tieteen ja etiikan välinen suhde on kaksisuuntainen: toisaalta tieteellisen tutkimuksen tulokset vaikuttavat tehtyihin eettisiin ratkaisuihin, ja toisaalta tutkijan eettisillä kannoilla on vaikutusta niihin ratkaisuihin, joita hän tekee tutkimustyössä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteen_etiikka

Tämä on eri asia. Tieteen etiikka tuossa asiayhteydessä tarkoittaa tutkijoiden noudattamaa etiikkaa tiedettä tehdessään; ei niinkään sitä, että tieteellisessä menetelmässä olisi jotain etiikkaa valmiiksi, sillä tieteellä ei ole omaa etiikkaa. Tai ainakaan en ole nähnyt argumenttia, joka vakuuttaisi minut väitteestä, että tieteellä olisi jokin tutkijoista riippumaton etiikka.

Tosin kuten alempana takaisinkytkentään lihaksen ja liikkumisen välillä viittaat, tieteeseen tietenkin jää tutkijoiden etiikka koejärjestelyihin tutkia ilmiöitä, joiden noudattaminen tulevissa kokeissa on olemassaolevan dokumentaation vuoksi usein järkevämpää, kuin aloittaa hommat kokonaan alusta. Tällöin voitaneen sanoa, että tieteen tekemisen etiikasta osa tulisi itse tieteestä (järkeviksi koetuista käytännöistä lisäarvona). Aina ei kuitenkaan voida pitäytyä edeltävien sukupolvien tai kollegoiden "etiikassa" tai aina ei ole tutkimusongelmaa, jonka voisi ratkaista käyttämällä kollegoiden kehittämää koejärjestelyä. Tällöin on tulosten saamiseksi keksittävä pyörä uudestaan ja silloin palataan taas alkutilanteeseen, joka on se, että etiikka, jota käytetään, on kyseistä tutkimusta tekevän tutkijan etiikka.

Keskitysleirillä tieteellisiä ihmiskokeita tehnyt natsitutkija pystyi kokemaan olevansa eettinen toimija natsi-ideologian mukaan.
Nykytiedekin toimii aina joidenkin ideologioiden ja uskontojen vallan alaisena, yhteiskunnallisena toimintana.
Globaalina yhteistoimintana ja faktojen tuottajana tiede kuitenkin vaatii näistä epätieteellisistä aineksista vapaata yhteistyötä ja yhteistä kieltä. Yleispätevyyttä.
Lisäksi tieteelliset faktat valtaavat, muuttavat ja näin kuihduttavat uskontoja ja ideologioita sitä enemmän mitä enemmän niitä joudutaan käyttämään ja omaksumaan. Teknologisesti, ajatuksellisesti, kielellisesti.
Yhteiskuntien kilpaa teknologistuessa ja kieleltäänkin tieteellistyessä, niiden etiikka ja moraali joka valvoo myös niissä tapahtuvaa tieteen tekemistä, yhtenäistyy yhä tieteellisemmäksi.

Joko en ymmärrä, mitä sinä tarkoitat etiikalla tai sitten sinulla on naivi käsitys etiikasta. Ikään kuin väittäisit, että olisi olemassa jokin tietty etiikka, jonka teeseistä kaikki olisivat lähtökohtaisesti samaa mieltä. Näinhän asia ei tietenkään ole. Jos olisi, natsien, uskovaisten tai kenenkä tahansa etiikat voisivat tietenkin paljastua virheellisiksi, ja jolloin olisi ylipäätään mielekästä väittää, että tiede voisi ainakin periaatteesa todentaa, onko jokin etiikoista enemmän tai vähemmän eettinen kuin muut.

Kömpelö esimerkki: Liikkuminen muuttaa lihaksia ja lihakset muuttavat liikkumista. Moraali tapasääntöinä vastaisi opittuja liikeratoja ja etiikka moraalioppina niiden tutkimista, kehittämistä ja tiedostamista. Tiede on tässä liikkumista ja lihakset yhteiskunta. Liikkuminen muuttaa myös ympäristöä ja ympäristö liikkumista. Ympäristö on tässä maailmankuva.

Joo tämä on kyllä täysin totta, mutta tiede ei edelleenkään kykene erityisen hyvin arvioimaan eri etiikoita keskenään. Yksittäisen etiikan sisällä voidaan käyttää tiedettä eettisyydessä onnistumisen arvioinnin apuvälineenä, mutta vain kyseisen etiikan lainalaisuuksia noudattaen. Lainalaisuudet eivät kuitenkaan ole kaikissa etiikoissa sidottu luonnonlakeihin tai välttämättä koherenttiin logiikkaan, mikä voi hankaloittaa ensinnäkin tieteen käyttämistä niissä, puhumattakaan siitä, että saataisiin ulos tuloksia, jotka olisivat samalla mitta-asteikolla muiden etiikoiden tulosten kanssa tai että tulokset noudattaisivat keskenään riittävästi samaa logiikkaa, jotta eri etiikoita voisi järkevästi vertailla keskenään.

Vasara vaikuttaa rakennustyömiehen etiikkaan ja moraaliin, eli sitä mihin yhteisönsä rakennustyömies vasaraa saa, osaa ja haluaa käyttää ja mitä hyvää vasaran käytöstä pitäisi syntyä, vasaran muuttuessa yleisesti paremmaksi sillä, että sitä käyttää taitava kirvesmies.

Miten vasara määrää sitä, mihin sitä käyttää? Anna esimerkki tekemisestä, joka estää käyttämästä vasaraa siinä.

Kumpi oli ensin, muna vai kana? Samaa voidaan kysyä myös tieteen etiikasta sen sisäisenä ja ulkopuolelta tulevana etiikkana. Ja miten ne vaikuttavat toisiinsa, tieteen sisällä tieteen tekemisenä ja tieteen ulkopuolella tieteen rajoittamisena, tukemisena ja soveltamisena. tieteen sisäinen etiikka on tieteen metodin oikeaoppista toteuttamista ja tutkimista.
Myös uskonnollinen tai ideologinen maailmankuva ja sen etiikka käy vuoropuhelua sen yhteiskunnallisen etiikan kanssa, jossa se vaikuttaa.

Ihmisyhteisöillä on ollut omia kieliä, perimätietoja ja maailmankuvia jo hyvin pitkään ihmiskunnan historiassa.
Kuten dinosaurusten munat vaihtuivat kanojen muniin, ilman taikuutta, ihmiskunnan eri yhteisöissä ilmeni maagisten maailmankuvien vaihtumista uskonnollisiin ja myöhemmin myös ideologisiin mailmankuviin. Uusimpana tulokkaana tieteellinen kieli, perimätieto ja maailmankuva. Munat ja pyörät pyörähtelevät kehityshistoriallisesti, eivät tyhjästä syntyneinä tai ajattomina ilmiöinä. Tiedekin keksii pyörän uudestaa, luo vanhasta uutta, uusimman tuottamansa tiedon varassa. Vauvakin ottaa uuden ja entistä varmemman askeleen, viimeisimmän askeleensa varassa.

Näyttäisi siltä että olisi olemassa enemmän tai vähemmän yleisiä uskonnollisia ja ideologisia maailmankuvia ja niiden mukaisia etiikoita, joiden teeseistä niiden sisällä oltaisiin pitkälti samaa mieltä.
Tiede näyttäisi tiedollisena metodina ja faktapohjaisen maailmankuvan rakentajana, nykyisin tarjolla olevista maailmankuvista parhaiten tiedollisesti ja taidollisesti todentavan maailmaa, myös sen onko jokin etiikoista enemmän tai vähemmän eettinen kuin muut. Tieteellisen metodin rakentama maailmankuva näyttäisi siis rakentavan tiedollisesti parasta maailmankuvaa, ja samalla sen mukaista etiikkaa. Kuva maailmasta, maailmankuva, kuvaa myös mitä maailmassa ilmenevä etiikka on ja mitä se ei ole. Se siis määrittelee etiikan. Etiikka on riippuvainen käytetystä maailmankuvasta, ollen näin kuvausmalliriippuvainen käsitteellinen määritelmä.  Kontekstiriippuvainen, kuten kuusi kalenterissasi, taivaallasi, metsässäsi tai laskussasi.

Tiede ei edelleenkään kykene erityisen hyvin arvioimaan eettisyyden lisäksi muutenkaan nykyistä, mennyttä tai tulevaa maailmaa mutta se on silti osoittanut kumuloituvaa kehitysvauhtia ja aiempia arviointimetodeja ja maailmankuvia suurempaa selitysvoimaa eli selitysvaltaa.

Vasara, kivääri tai tiede ovat ihmisten muotoilemia tarkoituksellisia työkaluja. Ne eivät ole käyttäjiään määräileviä olentoja, ellei niihin liitetä tekoälyä.  

[-:)lauri]

Etiikka on ainakin toistaiseksi hieman samanlainen käsite kuin kieli. Eli osapuilleen yhtä lailla, kuin olisi hieman kummallista väittää, että jokin kieli olisi enemmän kieli kuin muut kielet, olisi väittää, että jokin etiikka olisi eettisempi kuin muut etiikat, vieläpä sillä erolla, että etiikoiden väliset erot keskenään ovat suurempia, kuin erot kielien välillä.

[a4]

Kun taitava kirvesmies käyttää vasaraansa murhaan, saamme lähinnä varmemman kuoleman, emme eettisempää kuolemaa. Nopeampi ja ehkä äkillisen tappavana vähemmän tuskaa aiheuttava se saattaa olla, mutta itse murhan eettiseen oikeutukseen ei parhainkaan vasarankäytön taito auta.

Sen sijaan voimme kysyä, onko järkevää yrittää käyttää tieteen työkalua tarkoitukseen, johon se ei sovellu. Kuten oikeiden arvojen määrittämiseen - tai taiteen tekemiseen. Tai - onko järkevää laittaa tieteen tekijät tehtävään, joka ei ole heidän osaamisensa aluetta.

Kirvesmiehen ammattietiikkaan tuskin kuuluu taitavat murhat.

Faktoilla saa mitattua oikeimmat arvot maailmasta.
Faktojen mukaan kuvautuvassa ja rakentuvassa ympäristössä taidekin kuvautuu ja rakentuu faktojen mukaiseksi toiminnaksi.
Parhaimmillan siis tieteeksi.

[a4]

Muistaakseni Lawrence Krauss olisi todennut, että Newtonin uskonnollisuus oli esteenä sille, ettei Newton kehittänyt erityistä suhteellisuusteoriaa. Ainakin on yleisesti spekuloitu, että jostain syystä Newton jätti keksimättä yhtälön E = mc^2 vaikka sen kaiketi pitäisi seurata suoraan mekaniikan laeista...


(Pitää yrittää kaivaa tuo väite jostain, kun en tarkalleen itsekään muista, miksi moista esitti...)

Vanhat ajatus-ja toimintamallit ovat aina sekä este että rakennusaines uusille ajatus-ja toimintamalleille.
Myös musiikissa.