Lestadiolaisuus (ja Kaikki synnit)

[kertsi]

Lestadiolaiset kotimyyntiä eläkeläisille harrastavat remonttifirmat ovat ihan yhtä ketkuja kuin muutkin vastaavat firmat - viekkaudella ja vääryydellä toimitaan ja moraali veks-periaatteella, vaikka muka ollaan niin jumalisia niin jumalisia:

Ex-lestadiolainen Matias paljastaa remonttibisneksen huijauskikat – "En ollut sen rehellisempi kuin muutkaan"
05.01.2020 klo 20:43
Varsinkin ikäihmisiin kohdistetut remonttivedätykset ovat herättäneet paljon keskustelua viime vuosina. Nyt tarinansa kertoo entinen myyjä.

[Toope]

Kuten olen aiemminkin sanonut, valtamedia puhuu lestadiolaisista lähinnä silloin, kun joku eroaa liikkeestä tai kritisoi sitä. Median asenne on ilmiselvä.
Kaikkien kohdalla ei harjoiteta objektiivista/tasapuolista medianäkemystä.

[Melodious Oaf]

Kuten olen aiemminkin sanonut, valtamedia puhuu lestadiolaisista lähinnä silloin, kun joku eroaa liikkeestä tai kritisoi sitä. Median asenne on ilmiselvä.
Kaikkien kohdalla ei harjoiteta objektiivista/tasapuolista medianäkemystä.

Onko toi nyt itsessään objektiivinen näkemys, vai onko se kuitenkin täysin subjektiivinen mutu?

Tarkoitan tällä sitä, että oletko määritellyt tarkkaan, mitkä ovat "valtamediat" ja oletko laskenut sieltä lestadiolaisuuden maininnat ja sen, miksi se on mainittu jos on?

On aivan täyttä paskaa selittää ylimalkaisesti jostain "valtamediasta" ja jostain "objektiivisen medianäkenyksen harjoittamisesta" (mikä on surkean huonoa suomea), kun se koko väite ja ulostulo itsessään ilmentää sitä, että ei ole minkäännäköistä pyrkimystäkään lähestyä näitä asioita sellaisella tavalla, jolla pääsisi ulos omasta subjektiivisesta kuplasta.

Voihan tollasta tietty sanoa ja ajatella ja ei siinä mitään.

Tein sulle alustavaa empiiristä tutkimusta tuikkaamalla HS:n Haku-kenttään asiasanan lestadiolaisuus. Sieltä hahmottuu aika nopeasti sellainen havainto, että lestadiolaisuutta käsitellään tarkoittamallasi tavalla lähinnä liikkeestä irtautuneiden siitä kirjoittamissa kaunokirjallisissa töissä kuten romaaneissa, ja tämä näkökulma tulee Hesarissa esiin kirja-arvostelujen kautta. Aikajärjestyksessä ensimmäinen liikkeestä eroamista käsittelevä tai sellaisen näkökulman juttu on vasta kuudentena ja on samalla kirja-arvostelu. Seuraava samanlainen juttu sekin kirja-arvostelu ja välissä on useita muita juttuja.

Pyöreästi arvioiden jutuista korkeintaan 25 % on tällä tavalla lähtijän näkökulmasta tai avoimen kriittisiä / negatiivisen sävyyn lestadiolaisuutta käsitteleviä.

Onko Toopella joku näkemys siitä, mikä ton prosenttiluvun oikeasti pitäis olla, jotta voitaisiin sanoa Hesarin toimivan "oikein" tai hyvän journalistisen tavan mukaisesti?

Ja voi saatana Oikeesti tota miten vähän voi nähdä vaivaa ja silti suoltaa ulos paskaa ihan estoitta

[Toope]

Olen itse huomannut, että liki kaikki lestadiolaisuutta käsittelevät uutiset koskevat lestadiolaisuudesta poistuvia ihmisiä, onko tuossa medialla asennetta?

[Melodious Oaf]

Olen itse huomannut, että liki kaikki lestadiolaisuutta käsittelevät uutiset koskevat lestadiolaisuudesta poistuvia ihmisiä, onko tuossa medialla asennetta?

Mun mielestä tässä on enemmän niin, että sulla on sellainen asenne, että media ja varsinkin ns. "valtamediat" tekevät tästä juttuja jotenkin väärin ja puolueellisesti. Se asenne virittää sun havaintoja ja sitä, mikä sulle jää mieleen.

Jos keräis tästä dataa, niin uskon, että olis mahdollista tehdä sellaisia rajauksia joilla saatais sun vaikutelmaa tukevaa näyttöä, ja nää rajaukset koskis sitä, mitä määritellään "valtamediaksi" ja mitä ei ja luultavasti vielä jotain aikarajauksia silleen että tiettyinä vuosina joskus 2000-luvun alussa tai joskus on voinut olla tällainen trendi.

Mun veikkaus on että toi sun vaikutelma pitää lähinnä paikkansa silloin, jos kaikki oikeasti laadukas "valtamedia" karsitaan vittuun ja määritellään se niin, että "valtamedia" koostuu jotain iltapäivälehdistä ja klikkipaskasta pelkästään. Tai toisaalta jos katsotaan jotain vuotta 2005 tai sen tyyppistä.

Mutta nää asiat kertoo enemmän Toopen maailmankuvasta ja sen vinoumista kuin mistään median tilasta varsinaisesti.

Ihan kiinnostava havainto kuitenkin, ja kannustaisin Toopea itseään keräämään tästä dataa. Jos todella paneudut siihen, sulla menee ehkä tunti tai kaksi kerätä parin lehden jutuista tiedot ja laittaa johonkin ylös. Sama aika menee kuitenkin asiasta ilman näyttöä tai dataa meuhkaamiseen -- ja sun valitus koskee just objektiivisuuden puutetta, niin se olis erityisen hyvä itse edes tämmösellä alkeellisella tasolla kehittää sen suuntaista otetta.

[Kopek]

Jotta voitaisiin puolueettomasti määritellä, miten suuri osa lehtijutuista käsittelee lestadiolaisia yleensä ja lestadiolaisuuden jättäneitä ihmisiä, lehdet pitäisi tutkia ja artikkelit laskea. Näin se selviäisi.

En ole tuollaista tutkimusta tehnyt, joten en ota asiaan kantaa.

Sellainen "fiilis" tulee, että liikkeen jättänneet ovat olleet lukumääräänsä nähden enemmän esillä kuin liikkeen jäsenenä pysyneet. En tiedä, onko näin. Pitäisi tietää, kuinka moni ihminen katsoo olevansa lestadiolainen, ja kuinka moni ihminen vuosittain irtautuu lestadiolaisuudesta. Jos irtautujia olisi viisi prosenttia lestadiolaisten kokonaislukumäärästä, heitä koskevia juttuja pitäisi olla sama osuus. Jos näitä juttuja on enemmän, silloin uutisointi painottuu liikkeen jättäneisiin.

Lestadiolaiset ei ole ainoa ryhmä, jonka jättäneet ovat esillä mediassa. Jehovan todistajat ovat myös tällainen.

[Hayabusa]

"Good news is no news" pätee näihinkin asioihin. Hyvin sujuva harmaa arki ei kiinnosta journalisteja. Julkkikset ovat poikkeus, mutta heidänkin kohdallaan tarinassa pitää olla hiukan draamaa. Esimerkiksi julkkis N.N. kertoo olleensa masentunut, mutta seurakunnan X pappi lohdutti ja se auttoi. Nyt julkkis N.N. on aktiivinen seurakunnan jäsen ja elämä taas hymyilee. 

[Hippi]

On kai se niinkin, että jos kaikki on hyvin, niin ei ole mitään kerrottavaa lehdille julkaistavaksi. Ihmiset helpommin tuntuvat avautuvan elämästään silloin, kun ovat saaneet aikaan jotain muutosta tai saavutuksen elämässään. Samoin avautumisen aihe on, että menee huonosti. Ehkä tarinansa kertominen koetaan helpottavaksi, kun ajatellaan että muutkin siitä kuulevat.

En ole nähnyt paljoakaan juttuja onnellisista työssäkäyvistä yksinhuoltajista, mutta uupuneista sitäkin enemmän. Luultavasti lestadiolaisten kanssa on ihan sama juttu. Jos kaikki on perheessä ihan ok, niin mitä siitä on kerrottavaa? Heille se on normaalia ja pikemminkin voisin kuvitella, että tuntuisi oudolta omaa elämäänsä repostella lehtien palstoille.

Heh, ei taida olla ensimmäinen kerta, kun Hayabusan kanssa kirjoitetaan samaan aikaan ja saman suuntaisin ajatuksin.

[Melodious Oaf]

Hienokseltaan tossa itseä potutti sellainen vaikutelma, että Toope näyttäis suhtautuvan melko penseästi sellaiseen että... joku ihminen ilmaisee oman ajatuksensa, havaintonsa tai mielipiteensä jostakin, ja sitten muut kommentoivat sitä ja pohditaan, onko se nyt ollenkaan paikkansapitävä havainto, onko asia fiksusti kehystetty ja niin edelleen. Tässä kohtaa Toope sanoo että erilaisia mielipiteitä pitää vain suvaita eikä niitä saa ollenkaan tällä tavalla ruotia

Sitten taas Toopen mielestä on coolia ja oikein kritisioida jonkun ihmisen oikean ja konkreettisen käsityksen sijaan jotain määrittelemätöntä ja käsitteellisesti hähmäistä kuten "media" tai "valtamedia", tai auta armias, "medianäkemystä".

Siinä kritiikki kohdistuu johonkin sellaiseen, ettei sitä kuulukaan olla mahdollista kenenkään muun ymmärtää tai arvioida, vaan se on vain sellainen yleistä elämän eetosta ilmentävä ja ehkä jollain sanatasolla etäisesti älykkäältä kuulostava muljautus -- ainakin niin kauan kun sitä ei lähdetä purkamaan miksikään täsmällisiksi väitteiksi.

Se on kyllä ihan hyvä pointti, että uutisissa varmaan on jo lähtökohtaisesti sellainen bias, että tiedottamisen arvoiseksi katsotut asiat usein ovat jotakin täysin tavanomaisesta tapahtumien kulusta poikkeavaa, harvinaista tms. Siinä se ei kuitenkaan poikkea mitenkään aivan totaalisesti viestinnästä ylipäätään. Kai sitä aina sanotaan asioita niin, että jotkut jutut oletaan osapuolten yhteiseksi taustatiedoksi, jota vasten kehystyy se, mitä varsinaisesti sanotaan.

[kertsi]

Oma mielikuvani on, että esim. 10-lapsisesta perheestä ehkä suuruusluokkaa 8 tai 9 eroaa liikkeestä. En tiedä, pitääkö mielikuva paikkansa.

Lestadiolaiset ovat aika suljettu liike, jossa liikkeen johdolla on kai yhä edelleenkin vahva kontrolli jäsenten elämästä, vaikka ehkä jotain liikahduksia sallivampaan suuntaan saattaa olla tapahtunut. Uskoisin, että lestoja pidetään jo valmiiksi niin kummallisina, että yksittäiset rivijäsenet eivät senkään takia avaudu liikkeen epäkohdista sanomalehdissä, kun eivät halua asettua vielä entistäkin kummallisempaan valoon. Lisäksi voi tulla sanomista saarnamiehien tai liikkeen johdon suunnalta, tai muun oman yhteisön paheksuntaa, jos muut kokevat, että on "liattu omaa pesää", tai "pesty likapyykkiä julkisesti".

Ja tosiaankin, sanomalehdet ylipäätänsä raportoivat useammin, kun jotain tapahtuu, eikä niinkään mistään tavallisesta elämästä, jossa mitään erikoista ei välttämättä tapahdu.

Tosin ainakaan lestadiolaisen suurperheen elämä ei ole meidän juutaksenpenikoiden tai uskonnottomien näkökulmasta mitään "tavallista",  kun nainen joko omasta (tai "omasta") halustaan tai pakotettuna punkee kersan toisensa jälkeen maailmaan, vaikka edellisiäkään ei jaksaisi hoitaa, vaikka perse repeäisi, vaikka oma henkikin olisi vaarassa, eli vaikka lääkäri olisi ehdottomasti uutta raskautta vastaan, jos se vaarantaa äidin hengen.

Lestanaiselle - ja miehelleen - käsittääkseni koko ikä esim tolkutetaan, että "lapset ovat Jumalan lahja", ja on Jumalan häpäisyä olla ottamatta vastaan Jumalan lahjoja. Tämä on yksi kiristyskeino, jolla käsittääkseni niitä suurperheitä saadaan aikaiseksi. Toinen kiristyskeino on se, että nainen ei saa kieltäytyä seksistä, sillä silloin miehen mahdollisesta uskottomuudesta se uskottomuuden syntikin sitten lankeaa naisen kannettavaksi. *) 
Eli miesten ehdoilla rakennettu uskonlahko se on.

Ja ovat jotkut perheenisätkin - ja varsinkin perheen vanhimmat tyttäret -uupuneita, varsinkin jos perheenäiti sairastuu toistuviin synnytyksen jälkeisiin masennuksiin.

Lestaperheissä on se hieno piirre, että isommat lapset hoitavat pienempiä sisaruksiaan. Samalla se on huono piirre, sillä lähinnä se kai koskee vain tyttöjä, ei poikia, ja koska suurperheen vanhimmat tyttäret voivat uupua työtaakan alle siinä missä vanhemmatkin. Tästä vaan ei niin paljon puhuta. Eikä siitäkään, että lapsilta viedään lapsuus ja nuoruus, kun joutuvat liian aikaisin vastuuseen sisruksistaan ja kotitöistä.

*) Äärimmäisen karua tämä on, jos naisella sattuu olemaan esim. moniraskauksien jäljiltä jokin gynekologinen kipua tuottava vaiva, jonka takia yhdynnät ovat kivuliaita. Nainen ei edes voi kertoa miehelleen kivusta, saatikka että voisi kieltäytyä seksistä sellaisissakaan tilanteissa. Oma nyt jo edesmennyt lestadiolainen kummitätini tästä kertoi minulle, omiin kokemuksiinsa liittyen. Hänellä oli suurperhe, jonka vanhin lapsi, poika, oli ikäiseni. Olin 15-vuotiaana lapsenlikkana heillä, kun kummitätini oli muutaman viikon töissä ulkopuolella - perheen poikaa ei velvoitettu lapsenlikkana oloon. Minun piti olla koko kesä, mutten jaksanut, ja oli ikävä omaan kotiin.

[Karikko]

Lestadiolaiset kotimyyntiä eläkeläisille harrastavat remonttifirmat ovat ihan yhtä ketkuja kuin muutkin vastaavat firmat - viekkaudella ja vääryydellä toimitaan ja moraali veks-periaatteella, vaikka muka ollaan niin jumalisia niin jumalisia:

Ex-lestadiolainen Matias paljastaa remonttibisneksen huijauskikat – "En ollut sen rehellisempi kuin muutkaan"
05.01.2020 klo 20:43
Varsinkin ikäihmisiin kohdistetut remonttivedätykset ovat herättäneet paljon keskustelua viime vuosina. Nyt tarinansa kertoo entinen myyjä.

Luin tuon jutun jo silloin, kun se oli lehdessä viime vuoden alussa.

Matias kertoi heidän käyttävän samantapaisia menetelmiä mitä oli opetettu lestadiolaisuudessa eli painostamista, suostuttelua ja miellyttämistä- (mukavalta myyjältä on vaikeampi kieltäytyä)

Ne vanhukset noissa ostajissa ovat varmaan olleet myös seuraa vailla ja kaupantekijä on käyttänyt heidän "heikkouksiaan hyväkseen)

Taisi myös mainita, että periaatteessa on uskonnoissakin kaupan käynnistä kysymys- vaikka sen kohde on taivaallinen- ikuisuus.

Mistä sitten johtui hänen avautumisensa aiheesta, ehkä jonkinlainen pettymys, tai riitautuminen omaan porukkaansa, joskus jopa oikeasti "uskoon tulo..

[kertsi]

Tässä edellä mainitsemastani suurperheen isänkin mahdollisesta uupumisesta:


Pakolla suurperheen isäksi (Iltalehti, vuonna 2012)
"Ehkäisykielto ajoi Karin ja hänen vaimonsa elämän itsetuhon partaalle.

Pohjanmaalla asuva pariskunta sai ensimmäisen lapsensa, kun Kari (nimi muutettu) oli 20-vuotias.

– Jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen aloin pelätä, että milloin vaimo on taas raskaana. Raskausaikana toivoin keskenmenoa, mutta lasten synnyttyä kuitenkin rakastin lapsia, ja rakastan yhä.

Kari on nyt noin 30-vuotias viiden lapsen isä. Kasvava perhe vei vanhemmat äärirajoille.

– Pahimmillaan olimme molemmat itsetuhoisuuden partaalla.

Vaimo ei hyväksy ehkäisyä, mutta Kari alkoi epäillä vanhoillislestadiolaista opetusta. Hän kertoo pysyneensä mukana liikkeessä "ilman sen suurempaa omakohtaista uskoa", ja ihmetelleensä monia asioita. Hän jäi liikkeeseen, koska se oli helppo ratkaisu.

– En ole kärähtänyt uskoni epäaitoudesta. Tärkeintä tuntuu olevan, että elää lestadiolaisen elämäntavan mukaan.
Umpikujassa

Karin usko joutui koetukselle juuri ehkäisykiellon vuoksi. Kun viides lapsi syntyi, puolisot uupuivat lopullisesti. Elämä oli voimistuva noidankehä, ja leppoisasta isästä tuli lapsilleen huutava "reuhaaja".

– Tuli tunne, että en halua lisää lapsia, mutta on pakko vain ottaa.

Kari tiesi lapsilleen karjuessaan tekevänsä väärin.

– Illalla lasten nukkuessa morkkis tuli vielä voimakkaammin. Ja vaimostakin piti pysyä kaukana, että ei vain tule sitä viimeistä kuormaa, joka katkaisee elämänlangan lopullisesti. Se teki katkeraksi ja kiukkuiseksi.

Vaimo ei suostunut ehkäisyyn, koska "pelkäsi Jumalaa ja läheisten reaktiota". Kari sen sijaan päätyi sterilisaatioon.

– Luulin, että se on Jumalan sanan vastaista, mutta olin siinä pisteessä, että kaikki muu olisi ollut inhimillisesti kestämätöntä.
Oudot opit

Karin päätöstä tuki se, että hän on nähnyt monia suurperheitä, joissa ei hänen mielestään jaksettu huolehtia lapsista eikä vanhempien jaksamisesta.

– Tiesin, että voimia ei aina anneta sen verran kuin lapsia annetaan, vaikka liikkeen opetus näin väittää.

Kari kertoo tietävänsä, että monelle ehkäisyä pohtivalle on suositeltu selibaattia.

– Se on sekä epäloogista että sairasta. Jos normaalit seksuaalisuudesta nauttivat ihmiset ajetaan selibaattiin, se voi johtaa erittäin huonoihin seurauksiin. Katsokaa katolisia pappeja ja siellä rehottavia ongelmia, kuten pedofiliaa.

Kari tutki Raamattua perusteellisesti. Hän ei löytänyt perusteluja ehkäisykiellolle.

– Raamattua lukiessani olen huomannut, että liikkeen opetuksessa on hirvittävästi muutakin Raamatun vastaista.
Tuomio uskovilta

Karia satuttaa se, että vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto nähdään vain naisten ongelmana, ja liikkeen ulkopuoliset pitävät miehiä vaimojaan alistavina tyranneina.

– Moni perheenisä on uhri siinä missä äitikin. Ja monessa perheessä mies kannattaa ehkäisyä, mutta vaimo vastustaa.

Kun Kari harkitsi ehkäisyä, vaimo hankki hänelle keskusteluapua uskovaisilta ystäviltä.

– He tuomitsivat ja sanoivat, että on jaksettava tai Jumala ottaa siunauksen pois.

Kari pelkäsi joutuvansa Jumalan tuomitsemaksi, oli epätoivoinen ja halusi kuolla. Hänelle sanottiin, että jos ei ota vastaan lapsia, se on merkki heikosta uskosta. Koska muutamat sukulaiset paheksuivat häntä, Kari ei kerro päätöksestään läheskään kaikille.

Vanhemmiltaan Kari sai tukea, vaikka hekään eivät aluksi hyväksyneet päätöstä.

– He uskoivat, että se on Jumalan sanan vastainen. Kun vakuuttelin, että usko on kunnossa, he lupasivat tukea minua minkä ratkaisun sitten tekisinkin.

Kari on päättänyt pysyä mukana liikkeessä, mutta sen opetuksen pohtiminen on muuttanut häntä paljon.

– Prosessin seurauksena olen ensimmäistä kertaa löytänyt Jumalan, johon uskon oikeasti."

(Boldaukset minun.)

[kertsi]

Tässä edellä mainitsemastani suurperheen isänkin mahdollisesta uupumisesta:


Pakolla suurperheen isäksi (Iltalehti, vuonna 2012)
...

Kari kertoo tietävänsä, että monelle ehkäisyä pohtivalle on suositeltu selibaattia.

– Se on sekä epäloogista että sairasta. Jos normaalit seksuaalisuudesta nauttivat ihmiset ajetaan selibaattiin, se voi johtaa erittäin huonoihin seurauksiin. Katsokaa katolisia pappeja ja siellä rehottavia ongelmia, kuten pedofiliaa.
..."

(Boldaukset minun.)

Voisikohan tuollainen pakotettu selibaatti olla takana siinä, että jotkut lestat ovat haksahtaneet omien lastensa raiskaamiseen tai hyväksikäyttöön? Eli koska perheen vanhemmat uupuvat, eivätkä jaksa enää lisää lapsia, päätyvät he selibaattiin (koska ehkäisykielto), ja siitä voi olla karuakin karumpia seurauksia lapsille?

[kertsi]

Kirjoitus Ryöstetty lapsenusko, raiskattu kristillisyys (Valma Luukka, Vartija-lehti, Lestadiolaisuus tienhaarassa) kuvaa, miten kirjoittaja vieraantui ja vieraannutettiin lestadiolaisuudesta.

Tuossa kirjoituksessa entinen lestadiolainen, nykyinen (nais)pappi kuvaa, että Raamattuun vetoaminen lestakeskusteluissa olisi jotenkin väärin. Boldaus minun.

Käsittääkseni pitää vaan uskoa, niin kuin saarnaveljet opettavat, eikä saa pohtia ja varsinkaan järkeillä itse. Edesmennyt mummonikin jauhoi samaa, hän piti järjenkäyttöä pahana asiana.... Ei ihme, että sellainen uskonlahko vetoaa myös persuihin, ja päinvastoin.



"Opilliset erot

Jeesuksen  syrjäyttäminen  ja  johtokunnan  sekä  puhujainkokouksen  arvovallan  ko-hottaminen on ongelman ydin. Kukaan ei tule autuaaksi muutoin kuin vanhoillisten julistuksen ja synninpäästön kautta. Jeesukseen ei voi tutustua lukemalla Raamattua tai rukoilemalla; ainoastaan kuullun seurapuheen kautta, eli oikean Raamatun sanan tulkinnan  alla. Ihmisen  tulee  olla  kuuliainen  ja  "nöyrtyä  parannukseen".  Parannus  ei  enää  ole  Jumalan  tekemä  vaan  ihmisen  ratkaisu.  Parannuksen  jälkeen  hyväksyvä  seurustelu muunlaisten uskovien kanssa on kielletty. Bisnes epäuskoisten kanssa on sallittu, samoin valtion ja yhteiskunnan lakien noudattaminen.

Hyveenä pidetään, jos osaa kertoa epäuskoisten ja langenneitten veljien ja sisarten teoista ja kuvitelluista ajatuksista. Myös lapsia varotetaan liiallisesta kanssakäymisestä epäuskoisten kanssa tarttumavaaran tai maailmaan luisumisen pelossa. Oppia maail-man lasten pukeutumisesta ja tavoista ei pidetä suotavana.

Seuroissa  pitää  käydä  säännöllisesti  sekä  tukea  rauhanyhdistyksen  hankkeita  va-roillaan. Hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta tehtävää työtä ei "jumalanlasten varoilla" pidä tukea.

Ankarat säännöt näyttäisivät siltä, kuin olisi palattu katoliseen aikaan ennen Lut-heria, jolloin paavin sijalle on tullut SRK:n johto. Pelkkä armo ei enää pelasta, vaan vahvistettujen "Jumalan valtakunnan" neuvojen noudattaminen.

Seuroissa  käymisen  pakko  taas  johdattaa  ajatukset  puhdasoppisuuden  aikaan.  Silloinhan jokaisella on ollut paikka kirkon penkissä ja papit pitivät kirjaa, kuka oli poissa. Sakkorangaistusta ei ehkä ole, mutta häpeärangaistukset ja kirkon kirous tai "julkinen nuhtelu" ja erottaminen ovat taas tulleet käyttöön.

Jotkut  puhuvat  myös  syntiluetteloista.  Television  salakatselu,  koululaisten  valeh-telu  ja  monet  muut  ikävät  seikat  kuten  tupakkalain  väheksyntä  ovat  tulleet  sivussa.  Jos sitten joku pääsee lähtemään vapauteen, siitä seuraa usein, että ihminen ajautuu juurettomuuteen, syrjäytyy tai tietoisesti heittäytyy syntien ja himojensa pyörteisiin.

SRK tahtoo tehdä yksin työtä. Sillä on myös oma lähetystyömallinsa, oma rippi-koulu-  ja  raamattukoulumallinsa,  omat  kirjansa.  lehtensä,  leirinsä,  kansanopistonsa  ja  näissä  kaikissa  ympyröissä  vahditaan  tarkasti,  ettei  virkoihin  eikä  tehtäviin  pääse  kukaan tuomaan viruksia, eriseuraisuutta tai arvostelun henkeä."

[Unforgiven]

Lestadiolaisuudesta tuli mieleeni muisto kun pienenä poikana ollesna asuin 70 -luvulla Kainuun korvessa keskellä ei oikeasti mitään. Savuja kylällä ei montaa ollut. Yhteen niistä oli kuitenkin eksynyt syvästi vakaumuksellinen vanhoillislestadiolainen perhe.

Enhän minä silloin mistään uskonnollisuuksista mitään ymmärtänyt, varsinkaan kun omat vanhempani eivät sellaista edustaneet. Lestadiolaiserheessä tietenkin riitti jälkikasvua ja lisää oli koko ajan tuotannossa. No, hehän olivat tietenkin piilottaneet talon yläkertaan ns. saatanan sontaluukun, jota huuli pyöreänä salaa tuijottelivat aina kun uskalsivat. Niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kuitenkin kävi, että kiinni jäivät ja kyläkoulun oppilaista oli seuraavan viikon puolet "sairaana". Ja minä sain talon pihapiiriin elänikäisen porttikiellon, vaikka en ollut asian kanssa millään tavalla tekemisissä. Saatesanoja en muista, mutta sen muistan, että asia tuli kyllä selväksi.

Ihan mukavia poikia olivat.