Viihde- ja hömppäuutisia

[Hippi]

Krista Kiurun lapsi syntyi

Twitteristä:
Minna Canthin ja tasa-arvonpäivänä on ilo kertoa, että pääsin tänään sairaalasta. Tytär syntyi torstaina. Haluan sydämestäni kiittää suomalaista terveydenhoitoa ja sen osaavaa henkilöstöä. Suuri kiitos kaikille meitä hoitaneille ja auttaneille. Kaikki meni hyvin, ja voimme hyvin.

Heh, otsikosta tuli hauskasti mieleen Ville Valon laulama biisi, jota taannoin soitettiin radiossa ihan kyllästymiseen asti. Olinkin sen jo laittamassa tähän höysteeksi, mutta se ei ollutkaan "lapsi kiurun" vaan "Orpolapsi kiurun", niin olisi ollut vähän karu.

Tai, noh, pistetään kuitenkin korvamadoksi jollekin, onhan siinä kaunista kitarointia

[Toope]

Eipä ole Heidillä ollut helppoa elämä. Onneksi rinnalle taisi löytyä kumppani. Sukupuoli oli yllätys.

Pariskunta suunnittelee innoissaan tulevaa. Haaveissa siintävät ainakin isompi yhteinen koti ja häät.

Lapsi ilman isää? Onko hyvä asia, ei ole!

[Hippi]

^
Lainaamassasi viestissä ei ollut mitään mainintaa lapsesta tai lapsista. Luitko edes viestin ja sen sisältämän linkin ennen kuin kommentoit?
Pistä jo korkki kiinni. 

[Toope]

Ok, hyvä niin. Toivottavasti eivät hanki isättömiä lapsia.

[Norma Bates]

Eipä ole Heidillä ollut helppoa elämä. Onneksi rinnalle taisi löytyä kumppani. Sukupuoli oli yllätys.

Pariskunta suunnittelee innoissaan tulevaa. Haaveissa siintävät ainakin isompi yhteinen koti ja häät.

Lapsi ilman isää? Onko hyvä asia, ei ole!

Ja poliisinainen ei sitten muka ole sen verran jämäkkä vanhempi, että peittoaisi esim. juopporetkun isän jota ei voisi vähempää perheensä kiinnostaa... Ei se mieheys sinänsä ole tae yhtään mistään. Oikein paska isähän saattaa vaikka raiskailla omia lapsiaan. Kyllä sinä jo nämä asiat tiedät. Eikä mieheys myöskään saa vanhempia pysymään yhtään sen paremmin yhdessä. Heteroparit erota paukuttavat tuon tuostakin.

[Xantippa]

Onko mikään enää pyhää?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/legendaarinen-mestarit-areenalla-yhteiskiertue-tekee-paluun-uusien-mestareiden-voimin/8389320#gs.v4ypu8

Tilaisuudessa paljastui, että legendaarinen Mestarit Areenalla -kiertue saa jatkoa Warner Music Liven toteuttamana.

Tällä kertaa Mestarit Areenalla -yhteiskiertueen jäseninä nähdään artistit Kaija Koo, Vesala, Jenni Vartiainen ja Ellinoora.

Nämähän ne oikein ajan hammasta kestäviä, ikonisuutensa todistaneita mestareita ovatkin!

T: Xante

[Hippi]

^
Joo, kyllä ihmettelin, mitä noilla artisteilla on tekemistä tuon brändin kanssa. 

Eikö naisvastine joskus ollut Leidit lavalla, jossa oli Katri Helena, Paula Koivuniemi, Marion Rung ja Lea Laven. Jos tuolla nyt sukupuolittunutta jatkoa uudella kokoonpanolla haluttaisiin, niin en noita edes Leideiksi kyllä sanoisi, vaan joksikin ...hmmm ..... jos ei ihan tyttöset, niin neitoset sitten

[Xantippa]

^

Niinhän olikin Leidit, muistelin, että joku vastaava oli naisistakin koottu. Mutta tosiaan, nämä aikaisemmat ovat olleet vuosikymmeniä alalla, että voikin mestareiksi tituleerata, pitipä heidän musiikistaan erikoisesti tai ei.

Lähes piti googlata, kuka on Ellinoora, mutta sitten tuli muistuma jostain musaohjelmasta, en kylläkään muista, mistä.

Vesala on jostain syystä ärsyttänyt itseäni aina, joskaan tuskin hänenkään biisejään varsinaisesti erottaisin muusta nykymusiikin seasta. Syynä lienee joku juoru koulukiusaamisestaan tai jotain muuta vastaavaa. Häntähän mainostetaan poikkeuksellisen lahjakkaaksi, en osaa siitä sanoa.

T: Xante

[Hayabusa]

Kaija Koo täyttää ensi syksynä 60v. Joten ei sentään tytötellä häntä. Nuo muut ovatkin sitten seuraavaa sukupolvea.

[Chill Out]

Kaija Koo, Paula Vesala ja Jenni Vartiainen minusta kuuluvat tuotantonsa laadun ja määrän puolesta mestariluokkaan. Ellinoora ei mitenkään mahdu ryhmään, vaikka Leijonakuningas olikin ihan kiva biisi.

Minä en näe sukupuolella merkitystä. Edellinen mestarit koottiin pop- ja rock genrestä eikä siitä ikäluokasta juuri löytynyt kokeneempia naisia. Muska oli jossain Amerikoissa. Iskelmäporukasta heitä löytyi ja leidit koottiinkin vanhoista iskelmälaulajista. Näistä uusista mestareistakin Kaija Koo on paremminkin iskelmälaulaja.

[Xantippa]

Tämähän on mitä suurimmassa määrin tietty fiilis-asia, mutta itselleni alkuperäiset mestarit edustivat sukupolvea, jotka olivat ns. suuria nimiä jo ennen minua ja edelleen ajankohtaisia, eli tehneet musiikkia koko elinikäni.

Kaija, joka on näistä vanhin, aloitteli uraansa 1980-luvulla, jolloin esim. Hector oli tehnyt musiikkia jostain 1960-luvun puolivälistä. Eli siis oma näkemykseni on, että mestariksi tullaan ajan saatossa, tarkemmin sanoen, pitkän ajan saatossa. Ei pelkästään määrällä tai edes laadulla. Josta nyt siitäkin tosin taidan olla sitä mieltä, että en näe mestaruutta kenenkään mainittujen tuotannossa, mutta se on tosiaan vielä suuremmin makuasia. Ihan kivoja ralleja kaikilla, mutta ei niitä ole vielä viittä-, kuuttakymmentä vuotta rallateltu.

Minua siis närästää se, että nelikymppisetkin alkavat olla jo legendoja ja kirjoitella elämänkertoja. Johtunee siitä, että tämä jotenkin alleviivaa ja korostaa nykyajan kertakäyttökulttuuria tai jotain muuta tarkemmin pohtimatonta ärsytystä.

T: Xante

[Chill Out]

Fiilisjuttu musiikki on toki aina. Kaija Koo on laulanut vain aviomiehensä säveltämiä ja vain harvoin itse osallistunut sanoituksiin tai muuhun kappaleen tekemiseen. Ellinoora on osallistunut muutaman oman biisinsä tekemiseen. Vartiainen on sanoittanut omia biisejään ja tiettävästi jonkin verran muidenkin. Vesalalla sen sijaan kunnioitettava ura omia ja muilla sävellettyjä ja/tai sanoitettuja biisejä.

Eli jos näistä jonkun oikean laaja-alaisen musiikin mestarin haluaa löytää eikä pelkkää karismaattista esiintyjää, Vesala olisi mestari ja Vartiainen hyvä kakkonen.

[Xantippa]

Fiilisjuttu musiikki on toki aina. Kaija Koo on laulanut vain aviomiehensä säveltämiä ja vain harvoin itse osallistunut sanoituksiin tai muuhun kappaleen tekemiseen. Ellinoora on osallistunut muutaman oman biisinsä tekemiseen. Vartiainen on sanoittanut omia biisejään ja tiettävästi jonkin verran muidenkin. Vesalalla sen sijaan kunnioitettava ura omia ja muilla sävellettyjä ja/tai sanoitettuja biisejä.

Eli jos näistä jonkun oikean laaja-alaisen musiikin mestarin haluaa löytää eikä pelkkää karismaattista esiintyjää, Vesala olisi mestari ja Vartiainen hyvä kakkonen.

Jotta ei tulisi väärinkäsitystä, ihan samanlaista ärsytystä olisin kokenut, jos uusi mestarikiertue alkaisi tähtinään vaikka Elastinen, Antti T, Mikael Gabriel ja Tähkä. Kaikki ahkeria ja ja reippaita musiikin ammattilaisia ja vetävät areenoita täyteen ja pukkaavat biisiä. Kaikilla on oma, laaja fanikunta, vaikka minä en kuulukaan niistä yhteenkään.

Mutta eivät mielestäni mestareita, joiden ura on kestänyt useamman sukupolven ajan. Tämä on mielestäni siis vähän kuin vertaisi Sofi Oksasta Mika Waltariin: molempien tuotantoa on kiitelty ja käännetty, mutta vasta toisen tuotanto on säilynyt kiistatta, eli todistetusti sukupolvesta toiseen laajasti luettuna.

T: Xante

Muoksis: kuten sanottua, saman inflaation on mielestäni kokenut elämänkerrat. Oli aika, kun niitä kirjoitettiin elämän viimeisinä vuosina tai vielä yleisemmin ne kirjoitti joku muu kuoleman jälkeen arkistojen jne. voimalla.

Nyt kolmekymppiset kirjoittelevat elämänkertojaan...miksi eivät kutsu niitä ihan vaan kirjoiksi, jos haluavat elämäänsä välttämättä muille valottaa. Kun ne yleensä ovat kirjallisesti luokkaa "kesälomani muistorikkain päivä".

[Chill Out]

Jotta ei tulisi väärinkäsitystä, ihan samanlaista ärsytystä olisin kokenut, jos uusi mestarikiertue alkaisi tähtinään vaikka Elastinen, Antti T, Mikael Gabriel ja Tähkä. Kaikki ahkeria ja ja reippaita musiikin ammattilaisia ja vetävät areenoita täyteen ja pukkaavat biisiä. Kaikilla on oma, laaja fanikunta, vaikka minä en kuulukaan niistä yhteenkään.

Mutta eivät mielestäni mestareita, joiden ura on kestänyt useamman sukupolven ajan. Tämä on mielestäni siis vähän kuin vertaisi Sofi Oksasta Mika Waltariin: molempien tuotantoa on kiitelty ja käännetty, mutta vasta toisen tuotanto on säilynyt kiistatta, eli todistetusti sukupolvesta toiseen laajasti luettuna.

T: Xante

Muoksis: kuten sanottua, saman inflaation on mielestäni kokenut elämänkerrat. Oli aika, kun niitä kirjoitettiin elämän viimeisinä vuosina tai vielä yleisemmin ne kirjoitti joku muu kuoleman jälkeen arkistojen jne. voimalla.

Nyt kolmekymppiset kirjoittelevat elämänkertojaan...miksi eivät kutsu niitä ihan vaan kirjoiksi, jos haluavat elämäänsä välttämättä muille valottaa. Kun ne yleensä ovat kirjallisesti luokkaa "kesälomani muistorikkain päivä".

Mestari on sanakirjan mukaan ammattitaitoinen henkilö, joka osaa erinomaisesti ammattialaansa liittyvät asiat. Pitkään tärkeänä ja elävinä pysyviä taas kutsutaan klassikoiksi. Mutta mitään lukkoonlyötyä määritelmää näille ei ole. Olisin kuitenkin armollinen ja antaisin nuoremmillekin musiikintekijöille mahdollisuuden saada tulla kutsutuksi mestariksi.

Waltari itse määritteli klassikoksi kirjan ja kirjailijan, joita luetaan ja myydään vielä 50 vuotta julkaisun jälkeen. Itse hän ei uskonut koskaan kirjoittavansa klassikkoa, mutta vuonna 1945 julkaistua Sinuhea luetaan edelleen ja viimeisestä uudesta painoksestakaan ei tietääkseni ole kuin kymmenisen vuotta. Eli omalla kohdallaan Waltari erehtyi.

[Xantippa]

Jotta ei tulisi väärinkäsitystä, ihan samanlaista ärsytystä olisin kokenut, jos uusi mestarikiertue alkaisi tähtinään vaikka Elastinen, Antti T, Mikael Gabriel ja Tähkä. Kaikki ahkeria ja ja reippaita musiikin ammattilaisia ja vetävät areenoita täyteen ja pukkaavat biisiä. Kaikilla on oma, laaja fanikunta, vaikka minä en kuulukaan niistä yhteenkään.

Mutta eivät mielestäni mestareita, joiden ura on kestänyt useamman sukupolven ajan. Tämä on mielestäni siis vähän kuin vertaisi Sofi Oksasta Mika Waltariin: molempien tuotantoa on kiitelty ja käännetty, mutta vasta toisen tuotanto on säilynyt kiistatta, eli todistetusti sukupolvesta toiseen laajasti luettuna.

T: Xante

Muoksis: kuten sanottua, saman inflaation on mielestäni kokenut elämänkerrat. Oli aika, kun niitä kirjoitettiin elämän viimeisinä vuosina tai vielä yleisemmin ne kirjoitti joku muu kuoleman jälkeen arkistojen jne. voimalla.

Nyt kolmekymppiset kirjoittelevat elämänkertojaan...miksi eivät kutsu niitä ihan vaan kirjoiksi, jos haluavat elämäänsä välttämättä muille valottaa. Kun ne yleensä ovat kirjallisesti luokkaa "kesälomani muistorikkain päivä".

Mestari on sanakirjan mukaan ammattitaitoinen henkilö, joka osaa erinomaisesti ammattialaansa liittyvät asiat. Pitkään tärkeänä ja elävinä pysyviä taas kutsutaan klassikoiksi. Mutta mitään lukkoonlyötyä määritelmää näille ei ole. Olisin kuitenkin armollinen ja antaisin nuoremmillekin musiikintekijöille mahdollisuuden saada tulla kutsutuksi mestariksi.

Waltari itse määritteli klassikoksi kirjan ja kirjailijan, joita luetaan ja myydään vielä 50 vuotta julkaisun jälkeen. Itse hän ei uskonut koskaan kirjoittavansa klassikkoa, mutta vuonna 1945 julkaistua Sinuhea luetaan edelleen ja viimeisestä uudesta painoksestakaan ei tietääkseni ole kuin kymmenisen vuotta. Eli omalla kohdallaan Waltari erehtyi.

No tuolla määritelmällä vielä vähemmällä syyllä kyllä kutsuisin esim. Vesalaa tai Vartijaista mestariksi. Eivät he minusta mitenkään erinomaisesti ole alaansa hanskanneet. Samanlaisia viisutuksia kuin kaikki nykyään tekevät, en erota tosiaankaan heitä mitenkään massasta, olivat viisunsa omia tai toisten tekemiä. Mutta tämä on tietysti aivan makuasia.

Mutta joo, pitänee tyytyä siihen, että kun musiikkiyhtiö keksii hyvän formaatin ja onnistuu saamaan yleisöä kiinnostavan kattauksen kasaan, kyllä se sitä lypsää loputtomiin, uusilla ja uusilla artisteilla, jotka vain leikkiin suostuvat.

Hyvänä esimerkkinä tämä, että nyt kun kaikki mahdolliset kynnelle kykenevät ja suostuvaiset artistit ovat käyneet kolme kertaa itkemässä Satulinnassa, saamme kuulemma kuulla Vain Elämää unohtumattomia (vai unelma? en muista) iltoja. Mitähän sekin tarkoittaa

T: Xante