Yleistä musiikkikeskustelua

[Melodious Oaf]

Olisko tossa joku sellainen hämärtävä tekijä, että kolmimuunteisuus ei sinänsä kerro, miltä lopputulos kuulostaa.

Kitara soittaa:  Yk-sii ja kak-sii ja... 


Varsinainen blues-shuffle on ehkä vaikeampi teorettisesti kuvata — en ole varma mutta kuvittelisin tätä shufflea useimmiten tarkoitettavan, kun puhutaan "ränttätäntästä":

Aika lähelle pääsee ajatuksella, että taustalla kulkee tällainen laskutapa:

Kolminuunteisesti: One & a   Two & a  Three & a   Four & a
Videolla lasketaan: Yy    kaa  Koo  nee   Yy     kaa Koo   nee

Videolla noin
4:11 eteenpäin kaveri laskee rytmin yksinkertaisemmin, mutta jos laskette toisella tavalla siihen päälle, niin et-merkkien kohdalla kun sanotaan and, tässä kohdassa ei ole mitään iskua. Tämä on se "shuffle" tai se kohta jossa nuottien pituuksien suhde vaihtelee.

Toinen tapa sanoa sama on, että se mikä kuulostaa tavallaan toistuvilta kahden osan pätkiltä:  RÄN tä TÄN tä TÄN tä TÄN tä   RÄN tä TÄN tä TÄN tä TÄN tä

...onkin itse asiassa koko ajan kolmijakoista. Suomen kaksoiskonsonantit perustuvat siihen että konsonantin jälkeen onkin tauko. Ei me sanota "Ränt-" "-tä" niin että molammemmat T:t kuuluisivat, vaan tavujen välissä on se sama lyhyt tauko, jota edellä kuvattiin "and"-sanalla tai suomen vastaavalla.

Tässä vielä aikakoodattu täsmälinkki jälkimmäisen videon kohtaan, jossa kaveri alkaa pian laskea blues-shufflea sitä soittaessaan:

https://youtu.be/uEhXeBVygrI?t=251

Pahoittelut selityksen sekavuudesta sekä mahdollisista asiavirheistä. En ole erityisen perehtynyt musiikin teoriaan ja hahmotan sitä aika huonosti 

[Norma Bates]

Miten noin kauhea sana on virallinen termi? Ei voi sanoa kuin että aina oppii uutta. Itse olen kuvitellut että blues on niin hienostunut musiikinmuoto, ettei siihen voi liittää mitään niin rumaa sanaa kuin semmoista missä on R- tai Ä-kirjaimia.

Siis minä valitsin tuon sanan vain kuvaillakseni junttiutta. Joskus sivukorvalla kuullut että "soittaa ränttätänttää", enkä selvittänyt mistään musakatkismuksesta mitä se on.

Tämän takia yritän pitää nokkani pois musakeskusteluista, koska en tiedä aiheesta hevon persettäkään.

[Melodious Oaf]

^ Ajattelisin että se on leikillinen termi, joka ehkä kuvastaa ns. "arkista" tai suorasukaista suhtautumista asiaan.

Toisaalta kaksoiskonsonantit sattumalta kuvaavat hyvin asiaa, joka teoreettisesti lähestyttynä on itse asiassa aika vaikea hahmottaa.

Blues on minusta sellaista musiikkia, johon teoretisointi ei sovi kovin hyvin. Jatsiin se istuu vähän paremmin, kun taas bluesissa on aika tavallista pitää noita ihan vaan "fiilisjuttuina" joita ei selitetä tai analysoida mitenkään.

Itsekin olen kai "fiilissoittaja" enemmän kuin varsinaisesti teknisesti tai teoreettisilta hahmotuksilta edes kiinni siinä mitä soitetaan.

[Hippi]

Ei kyllä ikinä olisi minulle tullut mieleen bluesista puhua ränttätänttänä, mutta nyt kun tuossa edellä sana on tavutettu ja painotettu niin kyllähän se siihen sopii. Tuon tyyppisestä olen itse puhunut rullaavana bluesina, jota kuuntelen varmaan kaikkein eniten.

Nyt en enää osaa oikein mitään laittaa tuon ränttätäntän alle, vaikka aikaisemmin sinne on kuulunut kaikenlaista sekalaista..... esim:

[kertsi]

Bluesia on monenlaista. Ränttätänttä on vain yhdensorttista bluesia, on muunkinlaista bluesia.

Ja rokkityylejä on sellaisia, jotka lainaavat enemmän bluesista kuin toiset rokkityylit.

[Norma Bates]

https://m.youtube.com/watch?v=EHV0zs0kVGg

No onkos tämä ränttätänttää?

(Blues Brothers)

[Melodious Oaf]

Veikkaisin että "ränttätäntällä" tarkoitetaan usein sitä että ei mitään kovin ihmeellistä vaan aika yksinkertaista shufflea. Oisko siinä sitten se suhdeluku nuottien pituuksien välillä ihan vaan 2:1 tai 3:1.

On olemassa muutakin kuin "shuffle-bluesia", mutta periaatteessa toi sama rytminen idea taipuu tosi monenlaiseen, ja se shufflen "fiili" voi olla aika silleen vaikea edes vangita täsmällisellä teoreettisella kuvauksella.

Väittäisin, vaikka en ole asiastani kovin varma, että esimerkiksi seuraava on shuffle-bluesia, ja siinä vaan se feel on aika erilainen jo:

Kuulen siinä siis ihan saman idean jossa on "& a One & a Two & a Three & a Four & a One..."

Joskus on ikään ykkösillä tai vähän ennen niitä olis jotain nopeita sisäänhengityksiä tai pieniä lohen ponkaisuja ylös vedestä. En osaa sanoa mikä tossa on se suhdeluku, mut jollain tapaa rytminen perusidea on silti jotenkin... sama vaikka lopputulos on eri ja soittimet heittää iskuja eri kohtiin.

[kertsi]

Joo, ränttätänttä ei ole mitään erityisen hienoa, vaan pikemminkin simppeliä, usein vähän liiankin simppeliä. Enemmän semmoista vähän rämäpäistä menomusaa kuin herkkää tunnelmointia, mutta on sitä kai vähän rauhallisempaakin. Mutta tietynlaista, tietyn rytmistä, sellaista, jonka tahtiin voi hokea juurikin ränttätänttä ränttätänttä, ei siis mitä tahansa rytmikästä musaa.

MO:n ja Norman esimerkkejä en pidä ränttätänttänä, vaikka hienoja ovatkin. En muista ulkoa yhtään ränttätänttä-biisin nimeä, joten en tiedä millä hakusanoilla voisi etsiä. Laitan esimerkin ränttätäntästä, kun sellainen tulee vastaan.

[Xantippa]

Olen aina ajatellut, että tämä on ränttätänttää,


https://www.youtube.com/watch?v=piz5n0fKijI

aiheeseen Popeda

T: Xante

[Norma Bates]

No niin. Minäkin verbaalisena ihmisenä olin mieltänyt asian siltä pohjalta miltä sana ränttätänttä kuulostaa. Musiikista en tiedä yhtään sen enempää kuin osaan matematiikkaa. Kumpikin menee minun jakelustani ja konttoristani täysin ohi. Levyraadissa aina Klaus Järvinen puhui jostain kompista, ja mietin vuosia että mikähän kumma se komppi on. Mutta en koskaan selvittänyt sitä asiaa.

(Suomea ja englantia käytän ihan muilla tavoin kuin pähkäilemällä kielioppia, kielioppihan kuulemma luonnistuu matemaattisesti lahjakkailta, jota en siis ole.)

[Melodious Oaf]

Tosi nopealla vilkaisulla näyttäisi että termin "ränttätänttä" -käytössä on tiettyä hajontaa:

1) Kansan suussa se voi olla mitä tahansa "ei-sofistikoitunutta" musiikkia kuvaava hieman humoristinen ilmaus. Se voi olla punkkia, jotain ns. "junttimusaa" tai ihan mitä tahansa

2) Muusikot voivat ilmeisesti tarkoittaa sillä kolminuunteisuutta, mikä on toooosi laaja käsite. Esimerkiksi blues-shufflet menevät kaikki tähän kategoriaan, mutta varmaan yllä mainittua Muddy Watersin klassikkoa ei sanottaisi Suomessa "ränttätäntäksi".

3) Tää on ihan silkkaa mutua, mutta luulisin muusikoidenkin useimmiten tarkoittavan ränttätäntällä sellaista melko tasaisen junnaavaa suoraa shufflea. Vaikka joku Hurriganesin Roadrunner olisi jollain tapaa hyvin suoraviivainen, se on melkeinpä  "liian hienosti soitettua" ollakseen komppina malliesimerkki ränttätäntästä. Jos biisi ja riffit on melko herkkiä sille että ne pitää soittaa just tietyllä tavalla, silloin ne ei oikein enää ole ihan vain perus-ränttätäntää vaikka siinä oliskin tietty triplet-feel tai shuffle kehissä.

4) Tästä johdetulla täysin hämärällä logiikalla kaikista eniten "ränttätänttää" suomalaisessa mielessä on se, kun siinä shufflessa ei edes vaihdeta otetta ollenkaan vaan se koko "tänttä tänttä" juntataan vaan samalla otteella ja kenties power-soinnulla.

Jos tosta riisutaan kaikki noi vinguttelut ja otetaan ihan vaan pelkkä se "tänttä tänttä", niin se on mun mielestä ehkä eniten sitä

Joku käytti Urbaanissa sanakirjassa esimerkkinä Kari Peitsamon Skootteria. Tässä on joku shuffle-figuuri kompissa mukana välillä, mutta mun mielestä tää on silti hyvä esimerkki siksi että basso on tosi suoraviivainen ja meninki on... just tietynlaista Sitä osaa bluesista missä olis jotain boogieta tai muuta sellaista ei olla kovin lähellä:

Eikä tosta toisaalta kovin pitkää aasinsiltaa tarvitse tietynlaiseen punkkiinkaan rakentaa.

[Melodious Oaf]

^ Ja vaikka homma ei pelkisty vain tähän, noiden yksi yhteinen nimittäjä on. että bassokomppi hakkaa tosi suoraan pelkkää soinnun pohjasäveltä.

Ei siihen riitä ehkä pelkkä "täntätäntää" hakkaava basso, kun senkin voi upottaa niin monenlaiseen, mutta jos haetaan jotain tunnusomaista, niin se nyt vois olla yksi tällainen piirre. En pidä mahdottomana ajatuksena että toi vois olla yksi sellainen juttu mikä kuitenkin motivoi sanan ränttätänttä käyttöä nimenomaan suomalaisessa kulttuurikontekstissa.

[Norma Bates]

Yritin etsiä tätä Kinksin esittämänä, mutta en äkkiseltään löytänyt:


https://www.youtube.com/watch?v=ySmy4_VgnV4

Hallelujah I Love Her So

[Toope]

Status Quo on toki sitä ränttätänttää:
Caroline -

https://www.youtube.com/watch?v=vt_JOI19BCQ

[Toope]

Tokihan Juice on sitä suomalaisen rock-lyriikan mestaria, enemmän kuin jopa Hector tms. Minulle ainakin.
Vaikka suomalainen rock/pop- lyriikka on rikasta, Juice on ehkä kaikkein tuottoisin (rumasti ja kauniisti) se lyyrikko, joka suomalaista mieltä parhaiten tulkitsee. Ei ainoana, vain parhaimpana. 1970-lopun ja 1980-luvun albumit noista kertovat. Esimerkkejä on monia, mutta laittaisin tähän albumin "Sinä", uran loppupuolelta:
https://www.youtube.com/watch?v=lNZXD4kR414&list=PLevSnspKrxlQ272qmqBwDoBbbjLPPWjnM
Tuo ei enää ole rock-tyylistä, enemmän folkia, mutta sanoitukset enemmän henkilökohtaisia ja syvällisempiä, kuin Grand Slam- aikoina. Usko ja kuolema nousevat esiin noissa lyriikoissa. Upeaa!