On kahdentyyppisiä ihmisiä

[Xantippa]

^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.

No mutta mitäpä haittaakaan siitä on, jos joku on kykeneväinen totaaliseen mielenmuutokseen?

T: Xante

[Kopek]

^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.

Norma Bates puki sanoiksi sen, mitä olen mielessäni ajatellut tätä ketjua lukiessani, mutta en ole tullut kirjoittaneeksi. Historia tuntee todellakin monia täydellisiä takinkääntäjiä, jotka ovat menneet ääreltä toiselle.

Ehkä on niin, että fanaattisesti johonkin aatteeseen tai väitteeseen uskova ja sitä kannattava on hypännyt mukaan tunnepohjalta asioita tarkemmin miettimättä. Ja kun tunteet jossakin vaiheessa muuttuvat, ideologiakin vaihtuu.

Minunkaan luottamukseni äärityyppeihin ei ole suurin mahdollinen, koska mielessäni kytee epäilys, onkohan tyyppi sittenkin epäaito tai heikko vakaumuksessaan. Tässäkin pätee nimittäin vanha viisaus, että jos jokin näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se ei ehkä olekaan totta.

Jotkut voivat pitää minua fanaattisena poliittisissa mielipiteissäni, ja ehkä ne, jotka näin ajattelevat, eivät ole aivan väärässä. Puolustuksekseni voin sanoa sen, että olen päätynyt mielipiteisiini vähittäisen ajatteluprosessin kautta maailmaa tarkkailemalla enkä yhdessä hurauksessa jonkun toisen innostamana. Kohdallani todennäköisesti pätee se, että mikä hitaasti ja harkiten omaksutaan, siitä hitaasti ja harkiten luovutaan.

Oma mielenkiintoinen tapauksensa on sellainen, missä henkilö päätyy kannattamaan jotain aatetta rakastuttuaan toiseen henkilöön, joka kannattaa tätä aatetta. Tällöin tunteilla ilmeisesti on aika vahvasti sormensa pelissä, eli rakastetaan sitä, mitä rakastettukin rakastaa. Jos rakkaus sammuu ja mahdollinen suhde sen myötä päättyy, myös aatteellinen liekki voi hiipua. Aate yhdistetään henkilöön, josta ei enää pidetä.

Niinkin voi käydä, että alkuperäinen rakastettu kadottaa oman uskonsa, mutta häneen rakastumisen seurauksena uskon saanut toinen henkilö säilyttää sen, vaikka suhde ja rakkaus ovat loppuneet. Kaksi ihmistä on tällöin ikään kuin vaihtanut aatteita. Uskovasta on tullut uskomaton ja uskomattomasta uskova. En viittaa näillä hieman omituisilla sanoilla erityisesti uskontoihin vaan mihin tahansa ideologioihin ja ajatussuuntiin ja näkemyksiin.

[Hippi]

^
Kavahdan ajatusta, että ihminen "rakkauden voimasta luopuisi uskostaan", olkoon siis tuo "usko" mikä tahansa ihmisen tärkeänä aiemmin pitämä asia tahansa. Minä tuollaista kutsun kynnysmatoksi. Vastaavasti en voi ajatella itseäni jonkun toisen kynnysmattona vain rakkauden tähden. Kumpikin pitäköön uskonsa vahvana ja antakoon arvon myös toisen uskolle. Se ei kuitenkaan saa estää keskustelemasta asioista joskus jopa kiihkeästikin

[Xantippa]

Itseäni taas eniten kavahduttaa "periaatteen ihmiset", jotka eivät minkään edessä ikinä horju, vaan pitävät kiinni periaatteistaan, antoipa maailma asioiden laidasta mitä faktaa hyvänsä.

Toisaalta en ehkä olekaan koskaan ymmärtänyt ihan täydelleen, mitä se tarkoittaa, jos on itsensä sitonut vahvasti johonkin aatteeseen, uskoon tms. tarkoitan, että kokee jotkut ajatukset niin syvästi omakseen, että ikään kuin koko persoonallisuus on niin sidottu ja valjastettu.

Kaikilla meillä varmaan on jotain arvoja, tms. mitä pidämme tärkeinä, mutta koen, että ainakin itselläni ne ovat aika arkisella tasolla. Tarkoitan, että ei minulla ole mitään koko kosmosta kavahduttavaa annettavaa, joten sinällään en koe arvopohjani olevan erityisen...erityinen.

T: Xante

[Kopek]

^
Kavahdan ajatusta, että ihminen "rakkauden voimasta luopuisi uskostaan", olkoon siis tuo "usko" mikä tahansa ihmisen tärkeänä aiemmin pitämä asia tahansa. Minä tuollaista kutsun kynnysmatoksi. Vastaavasti en voi ajatella itseäni jonkun toisen kynnysmattona vain rakkauden tähden. Kumpikin pitäköön uskonsa vahvana ja antakoon arvon myös toisen uskolle. Se ei kuitenkaan saa estää keskustelemasta asioista joskus jopa kiihkeästikin

En tarkoittanut, että rakkauden kohde pakottaisi rakastuneen luopumaan arvoistaan. Ajattelin enemmänkin sitä, että jos rakastuu johonkin henkilöön täysillä, eikö silloin enemmän tai vähemmän rakastu kaikkeen hänessä eli myös hänen arvoihinsa ja arvomaailmaansa. Tai vaikka ei rakastuisikaan aivan kaikkeen, kielteinen asenne rakastetun edustamiin arvoihin muuttuu ehkä vähemmän kielteiseksi ja enemmän ymmärtäväksi - vaikka näitä arvoja ei itse omaksuisikaan. Tuntuisi nimittäin kummalliselta rakastaa jotain henkilöä ja samaan aikaan vihata sitä, mitä hän edustaa.

Yksi tunnettu tapaus arvojen sopeuttamisesta on se, kun suomalainen pappi meni naimisiin venäläisen naisen kanssa ja muuttui aatteiltaan enemmän venäläiseksi kuin monet venäläiset. Papista tuli kiihkoilija. Tässä on sen verran olettamusta mukana, että en tiedä, miten suuri vaikutus vaimolla oli, vai oliko mitään. Jos pappi ei sopeuttanut arvojaan vaimon edustamiin arvoihin, hän sopeutti ne vaimon kotimaan arvoihin.

Tästä aiheesta löytyy paljon kirjoituksia, mutta niissä on hieman eri näkökulma kuin siinä tilanteessa, jota ajattelin. Mietin nimittäin paitsi parisuhteeseen liittyvää rakastumista, myös yksipuolista rakastumista, joka saa aikaan muutoksia rakastuneessa, vaikka mitään suhdetta rakastujan ja rakastetun välille ei koskaan syntyisikään. Tällaisia on, ja itsekin olen sellaisia aikoinaan kokenut.

https://www.theknot.com/content/political-views-partner
https://www.verywellmind.com/coping-with-political-differences-in-your-romantic-relationship-5194382
https://www.joinonelove.org/learn/lovebetter-how-to-love-someone-with-different-political-views/
https://www.independent.co.uk/life-style/love-sex/political-values-relationship-jodie-comer-james-burke-a9618131.html

[Karikko]

^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.

Norma Bates puki sanoiksi sen, mitä olen mielessäni ajatellut tätä ketjua lukiessani, mutta en ole tullut kirjoittaneeksi. Historia tuntee todellakin monia täydellisiä takinkääntäjiä, jotka ovat menneet ääreltä toiselle.

Ehkä on niin, että fanaattisesti johonkin aatteeseen tai väitteeseen uskova ja sitä kannattava on hypännyt mukaan tunnepohjalta asioita tarkemmin miettimättä. Ja kun tunteet jossakin vaiheessa muuttuvat, ideologiakin vaihtuu.

Samasta asiasta on kyse, uskon kohde vain vaihtuu, uskojan mieli on edelleen täysin sama.

Eli ei se mikään muutos ole, asenteen ollessa edelleen ehdoton.

Usein kyllä ajatellaan, että ihminen muuttuu, sitäkin voi noissa jutuissa tapahtua, jos sen muutoksen yhteydessä tapahtuu myös asenteiden hylkäämistä, eikä pelkästään kohteiden vaihtumista.

[-:)lauri]

Kaippa arvostan eniten välimallin ihmisiä, jotka eivät ole fanaattisesti mitään. On mielipiteitä, mutta tarvittaessa niitä myös vaihdetaan. Eikä mihinkään asiaan suhtauduta lähes uskonnollisella paatoksella. Arvostan siis rentoutta? Voi olla.

Itse arvostan ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä, mutta ovat ajatelleet minua paljon pitemmälle.

Entäs jos he ajattelevat niin pitkälle että jana lopulta kaartuu ympyräksi ja palaavat lähtöpisteeseen... Tai pääsevät päätepisteeseen, ja muuttavat siellä mielensä päinvastaiseksi.

Etenen, sillä muistini on lyhyempi kuin kehä jota kierrän. (Markku Envall)

[Norma Bates]

^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.

No mutta mitäpä haittaakaan siitä on, jos joku on kykeneväinen totaaliseen mielenmuutokseen?

T: Xante

On siitä se haitta, että jos itse on ajatellut hänen kanssaan identtisellä tavalla, ja hän muuttaa mieltään, tulee tunne että on tullut petetyksi.

[Norma Bates]

Rakkaudesta nyt tiedä silleen, mutta kun aikoinaan tapasimme ekan eksäni kanssa, tietysti juttelin hänelle ummet ja lammet reinkarnaatiouskostani. Mies kertoi että hänellä oli itselläänkin (siis olletikin jo ennen tapaamistamme tulleita) vaikutelmia parista potentiaalisesta aiemmasta elämästä, mutta hän ei ollut voinut puhua niistä missään, kun hänen isänsä oli kiihkokommunisti. Miehen kuvaus näistä elämistä oli ihan yhtä uskottavaa tai epäuskottavaa settiä kuin omat jutteluni omista elämistäni. Ei miehen jutuissa ollut mitään ihmeellisiä ylimaallisia piirteitä, ihan normaalia elämänmenoa toisessa ajassa ja paikassa toisena ihmisenä.

Mutta sitten kun olimme eronneet, toka eksä jonkin ajan päästä mietiskeli että onkohan helvetti Afrikassa lähempänä maanpintaa, kun siellä on niin kuuma. En hoksannut kysyä että onko tämä läppä.

Toka eksänihän olikin sitten ihan omia teitään päätynyt samanlaisiin näkemyksiin kuin minä, ja hänelläkin oli ainakin yhdestä potentiaalisesta aiemmasta elämästä mielikuvia. En tuonut hänen elämäänsä ideologisesti järin mitään muuta uutta kuin joitakin tiettyjä kirjoja, jotka eivät nyt tähän reinkarnaatiohommeliin edes liitykään. Kun olen käynyt stalkkaamassa hänen FB-profiiliaan, niin näyttää siltä että se minulle hyvin tärkeä kirjailija jonka hänen tietoonsa saatoin, on yhä hänen fanituksessaan.

En tiedä onko minulla pakottavaa tarvista "jakaa" reinkarnaatio-oppia tai mitään siihen liittyviä horinoita enää yhdenkään partnerin kanssa. Kun niistä pystyy netissäkin höpöttämään itsensä kylläiseksi. Jos siihenkään sitten on tarvista. Miten nyt milloinkin.

Se nyt on harvinaisen selvää että yksikään miehenrutjake tai kutjake ei pystyisi millään helkkarin ilveellä saamaan minua vaihtamaan katsomustani. Voin laittaa sen piiloon, mutta en siitä luovu. Minkä perustan lapsena jo laadin, se ei siitä muuksi muutu. Ei ainakaan kenenkään ulkopuolisen vaikutuksesta.

Olikin tässä juuri telkassa ihan jumalattoman hyvännäköinen nuori mies Ruotsista höpöttämässä Jeesuksesta. En kauaa katsonut, mutta kävi ilmi että hän rakastaa Jeesusta enemmän kuin tyttöystäväänsä (vai mikä muija se nyt sitten olikaan, jonka oli ilmeisesti juuri tavannut). En tiedä mitä tuosta nyt sitten ajattelisi. Ymmärrän että kolmannelle taholle minun reinkarnaatiojuttuni ovat samalla tasolla Jeesuksen jumaluuteen uskomisen kanssa, eli päässä surraa ja humisee. Onko se nyt sitten sen parempi tai kummempi ajatella että jotain oppia ei vaihda mihinkään muuhun vaikka miten rakas ihminen sattuisi vierelle, joka ei sitä hyväksy, kuin tuo että Jeesus on rakkaampi kuin yksikään elävä ihminen. En tiedä, kaikkeen ei ole vastausta.

[Xantippa]

^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.

No mutta mitäpä haittaakaan siitä on, jos joku on kykeneväinen totaaliseen mielenmuutokseen?

T: Xante

On siitä se haitta, että jos itse on ajatellut hänen kanssaan identtisellä tavalla, ja hän muuttaa mieltään, tulee tunne että on tullut petetyksi.

Miksi? Eihän omia ajatuksia tarvitse muuttaa, vaikka toinen omiaan muuttaisi? Eihän kyse ole kannatuksesta tai kilpailusta, pisteiden laskusta.

T: Xante

[Norma Bates]

^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.

No mutta mitäpä haittaakaan siitä on, jos joku on kykeneväinen totaaliseen mielenmuutokseen?

T: Xante

On siitä se haitta, että jos itse on ajatellut hänen kanssaan identtisellä tavalla, ja hän muuttaa mieltään, tulee tunne että on tullut petetyksi.

Miksi? Eihän omia ajatuksia tarvitse muuttaa, vaikka toinen omiaan muuttaisi? Eihän kyse ole kannatuksesta tai kilpailusta, pisteiden laskusta.

T: Xante

Siinä on tietenkin se klassinen "kumpi meistä sitten oikein on väärässä" -dilemma. Se on jotenkin helpompi sietää toisin uskovia kun nämä ovat vaan kokoajan olleet siinä uskossaan, mutta jos "oman" uskon edustaja menee toiseen leiriin, niin ei se hyvältä tunnu.

[Xantippa]

Siinä on tietenkin se klassinen "kumpi meistä sitten oikein on väärässä" -dilemma. Se on jotenkin helpompi sietää toisin uskovia kun nämä ovat vaan kokoajan olleet siinä uskossaan, mutta jos "oman" uskon edustaja menee toiseen leiriin, niin ei se hyvältä tunnu.

Mutta vastahan todettiin, että kutjakkeet ja rutjakkeet eivät mielipiteisiin vaikuta, joten ei kai sekään, että joku muu päätyy olemaan väärää mieltäkään, vaikka ennen oli oikeaa, vaikuta?

Toisin sanoen: minun on vaikea nähdä, että kenenkään takinkääntö tai mielenmuutos tai mistä onkaan kyse, voisi vaikuttaa siihen, mitä itse ajattelen. Jos olen sen asian jo etukäteen itse ajatellut.

T: Xante

[a4]

^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.

No mutta mitäpä haittaakaan siitä on, jos joku on kykeneväinen totaaliseen mielenmuutokseen?

T: Xante

On siitä se haitta, että jos itse on ajatellut hänen kanssaan identtisellä tavalla, ja hän muuttaa mieltään, tulee tunne että on tullut petetyksi.

Miksi? Eihän omia ajatuksia tarvitse muuttaa, vaikka toinen omiaan muuttaisi? Eihän kyse ole kannatuksesta tai kilpailusta, pisteiden laskusta.

T: Xante

Siinä on tietenkin se klassinen "kumpi meistä sitten oikein on väärässä" -dilemma. Se on jotenkin helpompi sietää toisin uskovia kun nämä ovat vaan kokoajan olleet siinä uskossaan, mutta jos "oman" uskon edustaja menee toiseen leiriin, niin ei se hyvältä tunnu.

Hyvä pointti tuo fanaattisuuden huonous kaikissa tapauksissa.

Xante jo kommentoikin oman uskonsa epäilyä.
Lisäksi toisen leimaaminen vääräuskoiseksi on myös lähellä tuossa.
Uskominen johonkin oppiin on puhtaasti uskon asia, ei väärässä tai oikeassa olemista faktojen perusteella.
Uskominen itsessään on harjaantumatonta ajattelua ja uskonsa kyseenalaistaminen on taitavaa ajattelua.

Inshallah.

[Socrates]

Mutta vastahan todettiin, että kutjakkeet ja rutjakkeet eivät mielipiteisiin vaikuta, joten ei kai sekään, että joku muu päätyy olemaan väärää mieltäkään, vaikka ennen oli oikeaa, vaikuta?

Toisin sanoen: minun on vaikea nähdä, että kenenkään takinkääntö tai mielenmuutos tai mistä onkaan kyse, voisi vaikuttaa siihen, mitä itse ajattelen. Jos olen sen asian jo etukäteen itse ajatellut.

T: Xante

Takinkääntö on vittumaista, koska aatteet käyvät yhteisöissä taistelua ja kun toinen hyppää vastapuolen leiriin, voi huomata olevansa yksin tulessa, mihin on ehkä alunperin joutunut osin siksi, että on puolustanut takinkääntäjää. Nimim kokemusta on.

[Karikko]

Ajatus on hyvä työkalu, mutta huono isäntä.

Taloja tehdään suunnitelmien mukaan, mutta suunnitelmia pitää muuttaa, jos talo ei pysykään pystyssä.

Ajatusrakennelmiakin voi muuttaa, jos ensimmäinen kortti siinä korttitalossa ei kestä- silloin koko rakennelma sortuu.
Ajatuksen varaan rakentuva tekele on aina sortumisvaarassa, mutta siihen tarvitaan kyseenalaistamista.

Entä ellei se jeesuskaan ole koskaan edes ollut todellinen ihminen, tai jumalan poika?  Eli tarina on vain keksitty-