Miksi ihmiset mielistelevät diktatuureja?

[Kopek]

Rasismi Suomessa -aiheen alla käydään keskustelua siitä, kuinka vanhoista tapahtumista kuuluisi kantaa vastuuta, ja kenen kuuluisi kantaa. Kysytään myös, onko jonkin aatteen kannattajaksi nykyaikana ilmoittautunut jollakin tavalla vastuussa aatteen nimissä aikaisemmin tehdyistä pahoista töistä. Ehkä hän ei ole vastuussa vanhoista töistä, mutta hän on kuitenkin vastuussa siitä, että hän kannattaa aatetta, jonka nimissä on tehty - ja voidaan tehdä - pahoja asioita. Häneltä odotetaan selvitystä siitä, että hän ei kannata aatetta sillä tavalla, että hänen kannatustaan voitaisiin hyödyntää pahojen tekojen tekemissä. Hänen odotetaan ehkä myös todistavan, että hän kannattaa sellaista uutta muotoa aatteesta, joka ei voi johtaa vanhojen syntien toistamiseen.

Jos aatteella on musta historia, sen negatiivisesta menneisyydestä odotetaan nykyisten kannattajien sanoutuvan selkeästi irti. Jos näin ei tapahdu, herää epäilys, mistä on kyse.

Poliittiset vastustajat tietysti mielellään kaivelevat menneisyyden roskatynnyreitä ja jättävät niiden kannet auki, niin että löyhkä kantautuu muidenkin sieraimiin. Ruotsidemokraateista esimerkiksi on jaksettu muistuttaa, että liikkeen perustajiin kuului muutama natsi. Vasemmistoliiton kohdalla on huomautettu, että liike on pahamaineisen SKDL:n suora ja jatkaja, ja liikkeen riveissä on edelleen vanhoja kommunisteja. Ja perussuomalaiset ovat tietenkin yhtä kuin Halla-ahon viisitoista vuotta sitten kirjoittaman blogitekstit, joista kirjoittaja ei ole sanoutunut irti.

Monilla muillakin kuin Halla-aholla olisi irtisanoutumisen tarvetta vanhoista kirjoituksistaan ja teoistaan ja suhtautumisestaan esimerkiksi Neuvostoliittoon.

Kun erilaisia ilmiöitä arvostellaan nykypäivästä katsoen, ei tulla aina ajatelleeksi sitä, että mikä tahansa asiantila on normaalia omana aikanaan.

Kun suomalaiset miettivät suhdettaan Saksaan tai Venäjään 1930-luvulla, ei ollut mitään vaihtoehtoista Saksaa tai vaihtoehtoista Venäjää. Oli vain Hitlerin hallitsema Saksa ja Stalinin hallitsema Neuvostoliitto. Niiden kanssa oli asiat hoidettava. Ne olivat tuon ajan normaali.

Hitlerin ja natsien valtaan noususta huolimatta Saksa oli edelleen merkittävä maa tieteen, tekniikan, teollisuuden, kulttuurin ja lääketieteen alalla sekä monissa muissakin asioissa. Suomella oli ollut perinteisesti hyvät suhteet Saksan kanssa, eikä suhteita katkaistu, vaikka järjestelmä vaihtui. Natsien valtakaudella suhteita vain hoideltiin natsien kanssa. Ei kai siinä sen kummempaa ollut. Ei tuolloin tiedetty, että natsi-Saksa tulisi jäämään lyhytaikaiseksi ilmiöksi, ja ennen tuhoutumistaan se tulisi tekemään paljon pahaa. Järjestelmä oletettiin pysyväksi. Juutalaisvainot tiedettiin, mutta samalla tavalla tiedetään  uiguurien vainot, ja siitä huolimatta Kiinan kanssa tehdään bisnestä. Joku voi tulevaisuudessa syyttää nykyisiä sukupolvia siitä, että he eivät nousseet vastustamaan Kiinan hirmuvaltaa, aivan kuten 1930-luvun sukupolvea on syyllistetty siitä, miksi se ei pysäyttänyt natseja ajoissa.

Ylen sivulla oli muutama päivä sitten artikkeli, jossa käsiteltiin suomalaisten suhdetta Neuvostoliittoon:

Toni Viljanmaan kolumni: Pakkovallan sortumisesta tulee 30 vuotta, siksi on syytä pohtia suomalaisen eliitin Neuvostoliitto-suhdetta

Suomalainen älymystö tanssahteli neuvostodiktatuurin edessä. On syytä kysyä, olisiko se mahdollista vielä tänään, kirjoittaa Toni Viljanmaa.

En käsittele artikkelia sen tarkemmin. Totean vain mielipiteenäni, että kyllä olisi mahdollista.

Totalitaristisiin valtioihin ja miehittäjävaltioihin voidaan suhtautua monella tavalla. Asennemittarin toisessa ääripäässä ovat ne, jotka eivät tunnusta tuollaisen valtion legitimiteettiä ja olemassaoloa lainkaan eivätkä näin ollen halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Nämä todellisuudenkieltäjät ovat pieni syrjäytynyt vähemmistö, joka elää menneisyyden unelmissaan. Toista ääripäätä edustavat puolestaan lähtevät täysin rinnoin yhteistyöhön diktatuurivaltion tai miehittäjävaltion kanssa ylistäen sitä. Tällaisen ihmisten joukkokin edustaa yleensä vähemmistöä ihmisistä. Useimpien mielipiteet sijoittuvat jonnekin ääripäiden välille. Diktatuurimaata tai miehittäjää siedetään, ja sen kanssa tehdään yhteistyötä, kun se nyt sattuu olemaan vallitseva todellisuus. Oma toimeentulo ja menestyminen ja ura pannaan etusijalle eikä haluta sotkeutua politiikkaan. Ääripään ajattelijoiden mielestä tuon tyyppinen "collaborator" asenne tarkoittaa sotkeutumista politiikkaan, koska se edistää diktatuurimaan ja miehittäjän tavoitteita. Voimasuhteiden muututtua yhteistyöhenkilöille voivat koittaa kovat ajat, koska heitä pidetään pettureina, joille oma etu oli tärkeämpi kuin kansakunnan etu.

Ongelma on siinä, että vallitsevalla hetkellä ei voi tietää, miten pitkäaikainen jokin voimakeskittymä tai tilanne on. Jos se jatkuu seuraavat tuhat vuotta, kaikista tulee lopulta "kollabotäärejä". Silloin eturivin paikat on niillä, jotka olivat liikkeellä ajoissa. Kyseessä on tavallaan uhkapeli. Voi saada täysosuman ja nousta ministeriksi tai voi saada täysosuman teloitusmontun reunalla, jos on veikannut väärin.

Suomalaisia neuvostoliiton liehittelijöitä ei viety teloitusmonttujen äärille, eikä heille koitunut oikeastaan mitään seurauksia. Sysipunaiset taistolaisetkin saivat jatkaa arkeaan ja kirjoittaa muistelmiaan. Diktatuurin ihailu unohdettiin tai kuitattiin nuoruuden idealismina.

Toimittaja Toni Viljamaa viittaa opportunismiin analysoidessaan suomalaista Neuvostoliiton ihailua:

Sivistyneistön hurahtaminen jyrkkään kommunismiin ja sen myötäilyyn oli perisuomalainen piirre. Tuleva eliittimme ei kannattanut vapautta, kuten länsieurooppalaiset ikätoverinsa, vaan pakkoa. Taistolaisten vanavedessä samalla asialla olivat lähes kaikki puolueet paria vastarannankiiskiryhmää lukuun ottamatta.

Opportunismi kukoisti. Myötäsukaiset sanat diktatuurista edistivät omaa uraa, joka sai jatkua vuosikymmeniä kansakunnan kaapin päällä.

Kun Neuvostoliitto miehitti Viron ja liitti sen itseensä, tällöinkin paikalliset opportunistit haistoivat mahdollisuutensa ja ilmoittautuivat yhteistyöhön neuvostoviranomaisten kanssa. Näitä ihmisiä päätyikin muodollisiin asemiin "uuden Viron" hallintoon, mutta vallankumouksella on tapana syödä lapsensa niin kuin vanha sanonta kuuluu. Henkilöt, jotka lähtevät innolla kaatamaan vanhaa hallintoa uuden järjestyksen tieltä, osoittavat olevansa ihmisiä, jotka voivat tehdä sen toisenkin kerran. Sen vuoksi uusi hallinto kokee heidät potentiaaliseksi riskiksi, joka on syytä eliminoida sopivan tilaisuuden tullen.

Toni Viljamaa kysyy kirjoituksessaan, oliko kyse hyppäämisestä voittajan kelkkaan, kun Neuvostoliitto näytti voivan suhteellisen hyvin vielä 1970-luvun alussa. Vai mistä oli motiivina?

Viljamaa esittää lisää kysymyksiä:

Jäikö suomettumisesta jälkeen toimintamalli, joka voi oikean hetken koittaessa tulla pintaan vielä nykyäänkin? Entä kuuluuko pakottava yksimielisyys yhä suomalaisen eliitin piirteisiin? Miten suhtaudumme toisinajattelijoihin?

Pahin tulee tässä: olemmeko yhä valmiita kannattamaan diktatuuria, jos se edistää omaa etua?

Vastasin jo alussa, mutta toistan vielä. Mielestäni olemme - tai ainakin jotkut ovat - valmiit kannattamaan diktatuuria, jos se edistää omaa etua.

https://yle.fi/uutiset/3-11839253

[Xantippa]

Suomalaista kommunismia ei voi verrata neuvostoliittolaiseen. Lahtaaminenkin oli enemmän vastapuolen hommia. Tavalliset kansalaiset olivat keskimäärin neuvostovastaisia, sillä Neuvostoliitto koettiin pakottajaksi ja pelottavaksi, röyhkimykseksi.

Neuvostoliiton sortuminen oli monelle ilon päivä, vaikka toki ymmärrettiin, että laineet Suomeenkin loiskahtavat ja sieltä suunnasta ei ole koskaan mitään hyvää odotettu.

Jankutus siitä, että esimerkiksi täällä foorumilla olisi ketään, joka hyväksyy Stalinin temput, on yksinkertaisesti älytön. En usko, että on, enkä ainakaan minä tunne yhtään ketään, joka olisi ne valmis etunsa vuoksi hyväksymään.

Ellet sitten Kopek ilmoittaudu.

T: Xante

[MrKAT]

Mennäänpä nyt 2000-luvulle.

Trumpin, Orbanin ja Putinin autodiktatuureille löytyy nykyään/lähitulevaisuudessa paljon kannattajia Suomestakin.

[Laika]

No niin, miksi Kopek mielistelee diktatuureja? Selvisikö kenellekään. Viimeksi mies taisi nuoleskella Pinochetin persettä kieli ruskeana.

Aineksia palstalta löytyy, mutta autoritäärit ovat niin perkeleen sokeita omille sanoilleen, etteivät näkisi mitä kirjoittivat, vaikka se tavattaisiin heille. Yksi kannattaa ceaucesculaista lastentekoa kansallisen ylpeyden takeena, ja toiselle 'heikkojen demokratioiden' kukistamisessa ei ole oikeasti mitään ongelmaa, kunhan juntta löydetään mieleisen puolueen päädystä. Kolmannelle avuttoman eläimen lahtaaminen on periaatteellinen kysymys puhtaasti kulttuurisyistä, ja hänen kulttuurinsa on ylivertainen maailman kaikista kulttuureista. Nämä ovat diktatuurin rakennuspalikoita, niiltä vain puuttuvat otolliset olosuhteet mennä päätyyn saakka.

Joschka Fischerin vierailtua aikoinaan Washingtonissa hän oli hämmästyneenä tajunnut, että Bushin porukka oli itse asiassa oikeiston oma versio trotskilaisista vallankumouksellisista, joille ratkaisu maailman jokaiseen ongelmaan oli aatteen vieminen siitä vaille jääneisiin maihin. Heillä oli siihen ideologinen ohjelma, ja sen tarkoituksena oli uuden maailmanjärjestyksen luominen. Siksi utelinkin vasta palstan ahviolaiselta älymystöltä, mitä saadaan kuudella biljoonalla dollarilla. Ainakin sillä rahalla nämä uustrotskilaiset näet pudottivat pommeja lähi-itään, ja meillä pitäisi kai olla jo nyt viimeistään tarpeeksi ajallista perspektiiviä tarkastella tuloksia.

Vaan yksinkertainen ihminen ei ymmärrä mitään diktatuurin askelmerkeistä, se olisi kuin yrittäisi laittaa raajarikon tanssimaan tangoa. Kuvitelmana tässäkin ketjussa lienee, että yhtenä kauniina päivänä ihmiset vain päättävät laittaa koppalakit päähänsä ja lähteä torille pitämään kansantuomioistuinta. Kuuden biljoonan dollarin kysymys on, mitä sellaisen asetelman luominen vaatii ensin.

[Hayabusa]

Pahin tulee tässä: olemmeko yhä valmiita kannattamaan diktatuuria, jos se edistää omaa etua?

Vastasin jo alussa, mutta toistan vielä. Mielestäni olemme - tai ainakin jotkut ovat - valmiit kannattamaan diktatuuria, jos se edistää omaa etua.

https://yle.fi/uutiset/3-11839253

Olet oikeassa. Näitä "me tienaamme tällä" -henkilöitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Joskus oman edun asettaminen yleisen edun edelle on vain naurettavaa pokkurointia, joskus se on maanpetoksellista. Mutta aina kun julkisen viran haltija toimissaan ajattelee miten tämä edistää uraani, asioiden puolueeton ja tehokas hoito on uhattuna.

[Kopek]

Pinochetin diktatuuri tai Allenden diktatuuri. Oliko muita vaihtoehtoja?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salvador_Allende

https://en.wikipedia.org/wiki/Miracle_of_Chile

https://en.wikipedia.org/wiki/Criticisms_of_Salvador_Allende

Olisiko vasemmistolainen vaihtoehto ollut tällainen?

https://www.wsj.com/articles/venezuela-is-starving-1493995317

En ole Chilen tapahtumien asiantuntija enkä halua väitellä maan historiasta. Minulle on riittänyt kompassiksi se, että jos kommunistit ovat jostakin asiasta jotain mieltä, on parasta olla eri mieltä. Ei tämä nyt kuitenkaan aivan ehdotonta ole. Joissakin satunnaisissa asioissa voi tietysti olla toisinkin päin.

[Aave]

1. Mielistely on yleistä inhimillistä toimintaa; ei tarvitse kohota diktaattoriksi asti, että mielisteltäisiin. Diktaattoreita vain ollaan valmiita mielistelemään tavanaomaista runsaammin. Historiallisesti siihen on liittynyt myös itsesuojeluvietti, halu pysyä elossa. Kun Stalin piti puheita, kuulijakuntaa varten jouduttiin käyttämään lopulta tiukua sen merkiksi, koska saa/pitää ryhtyä raivokkaisiin ja riemukkaisiin suosionosoituksiin. Kukaan ei nimittäin uskaltanut tuossa vaiheessa enää ryhtyä aplodeeraamaan vahingossakaan väärässä kohdassa, liian varhain tai liian myöhään. Siitä hyvästä kun saattoi tulla kuula kalloon, tai gulag kutsua.

2. Ihmiskunta on elellyt monenlaisten hallintojärjestelmien alaisuudessa ihan hyvää elämää muuallakin, kuin nykyisissä edustuksellisissa demokratioissa. Tämä meidän nykyinen eurooppalainen systeemimme on kovin nuori, vain 200 vuotta. Eletty on ennenkin, ja tällä hetkellä se on juuri demokratia, joka hallintomuotona rapistuu ja heikkenee. Myöskään EU:n ylin päätäntävalta on kaikkea muuta, kuin läpinäkyvää ja demokraattista. Kaupallisissa kysymyksissä kytkös korporaatioihin on vahva.

3. Demokratia ei ole kaikissa tilanteissa mikään nopein, tehokkain ja toimivin hallintomuoto. Se on näkynyt nyt myös koronakriisin hoidossa. Tämän toteaminen ei tietenkään tarkoita, että kannattaisin diktatuuria. Mutta on fakta, että ns. valistuneella diktatuurillakin on saatu paljon hyvää aikaan ja nopeammin ja tehokkaamin, kuin demokraattisen prosessin siivittämässä vallan kolmijaossa.

Astetta taitavammat opportunistit osaavat mielistellä ilman, että olisivat samalla lipeviä. Otetaan nyt vaikka Tadeusz Sobolewicz. Selviytyi elossa kuudelta eri natsien keskitysleiriltä, Gestapon vankilasta, ja yhdeksän päivää kestäneeltä kuolemanmarssilta. Kukapa häntä syyttäisi siitä, että siinä sivussa joutui varmasti myös hieman mielistelemään?

[Aave]

Erilaisia maailmanluokan aivopieruja, jotka on onnistuttu kauppaamaan - taitavin sanankääntein - länsimaiden rahvaille talouspoliittisina ja ideologisina viisauksina. Viime mainitut tosin ovat samalla herttaisen hölmöä itsesuggerointia.

Ns. Trickle-down-ekonomiikka. Ydinajatus kaikessa naurattavuudessaan on, että kun vauraus kertyy ensin harvojen käsiin, niin sieltä sitä sitten varisee myös vähemmän onnekkaille takaisin!

Kun maailman teollinen tuotanto siirretään Kiinaan, niin samalla se sitten demokratisoituu, ja vaihtaa poliittisen pääideologiansa kapitalismiin!

Turkista EU:n jäsen!

Kun Lähi-Idästä ja Afrikasta saapuu runsaasti muslimeja turvapaikanhakijoita, niin tuota pikaa ne ryhtyvät kannattamaan samalla vasemmistolaisuutta ja sosialismia!

[Amore]

ns. valistuneella diktatuurillakin on saatu paljon hyvää aikaan

Missä näin on tapahtunut?

[Aave]

Missä näin on tapahtunut?

Tässä Wikipedian artikkelissa muutamia esimerkkejä, muitakin kyllä on: Valistunut itsevaltius.

Diktaattori, despootti, tyranni... Alun perin nuo kaikki ovat olleet "pelkkiä" hallitsijanimityksiä samaan tapaan kuin kuningas, mutta historian saatossa ja korruption kasvaessa niille on samalla muodostunut vahvasti luotaantyöntävä merkitys. Sana diktaattori juontaa juurensa Rooman vallan ajoilta (dictator), ja merkitsee sanelijaa.

Roomassa alkuperäiset diktaattorit valittiin demokraattisesti konsulien joukosta suuren hädän hetkellä, vain sitä käsillä olevaa uhkaa ratkaisemaan. Tehtävälle saattoi olla myös määräaika, tyypillisesti puoli vuotta. Silloin kaikki mitä diktaattori määräsi, piti ehdoitta ja mukisematta totella. Homman hoidettuaan diktaattori astui sivuun. Cincinnatus on ehkä kuuluisin "alkuperäinen" diktaattori, ja hän oli suuresti kansan rakastama ja konsulien kunnoittama. Homman hoidettuaan hän palasi takaisin peltotöihin.

Lisäys: Aihe kiinnostaa minua taas laajemminkin sen vuoksi, että modernin Yhdysvaltain ja muinaisen Rooman mahdin rappioitumisessa on paljon yhtäläisyyksiä.

[MrKAT]

Missä näin on tapahtunut?

Olisko Preussissa Fredrik Suuren toimesta? "Valistunut itsevaltias"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fredrik_Suuri
Nimim. mks kerran mainitsi puolalaisen kunkun mutta nimen olen unohtanut. Puola (demokratia tai sen esimuoto) tukehtui sittemmin jossain välissä vähän samanlaiseen sääntöön kuin EU että 100% yksimielisyys oltava -> ei mitään saatu aikaan vuosikymmeniin.

[Amore]

Missä näin on tapahtunut?

Tässä Wikipedian artikkelissa muutamia esimerkkejä, muitakin kyllä on: Valistunut itsevaltius.

Diktaattori, despootti, tyranni... Alun perin nuo kaikki ovat olleet "pelkkiä" hallitsijanimityksiä samaan tapaan kuin kuningas, mutta historian saatossa ja korruption kasvaessa niille on samalla muodostunut vahvasti luotaantyöntävä merkitys. Sana diktaattori juontaa juurensa Rooman vallan ajoilta (dictator), ja merkitsee sanelijaa.

Roomassa alkuperäiset diktaattorit valittiin demokraattisesti konsulien joukosta suuren hädän hetkellä, vain sitä käsillä olevaa uhkaa ratkaisemaan. Tehtävälle saattoi olla myös määräaika, tyypillisesti puoli vuotta. Silloin kaikki mitä diktaattori määräsi, piti ehdoitta ja mukisematta totella. Homman hoidettuaan diktaattori astui sivuun. Cincinnatus on ehkä kuuluisin "alkuperäinen" diktaattori, ja hän oli suuresti kansan rakastama ja konsulien kunnoittama. Homman hoidettuaan hän palasi takaisin peltotöihin.

Lisäys: Aihe kiinnostaa minua taas laajemminkin sen vuoksi, että modernin Yhdysvaltain ja muinaisen Rooman mahdin rappioitumisessa on paljon yhtäläisyyksiä.

Kaikki ovat ajalta ennen nykyisiä kansallisvaltioita, yleistä äänioikeutta, parlamentarismia, joten tältä pohjalta on aika turhaa visioida jotakin "valistunutta" diktatuuria nykyaikaan.

[MrKAT]

Kaikki ovat ajalta ennen nykyisiä kansallisvaltioita, yleistä äänioikeutta, parlamentarismia, joten tältä pohjalta on aika turhaa visioida jotakin "valistunutta" diktatuuria nykyaikaan.

Alltinget(ruots), Althing (engl) 1090 vuotta Islannissa:
It is the oldest surviving parliament in the world. ...
All free men could attend the assemblies, which were usually the main social event of the year and drew large crowds of farmers and their families, parties involved in legal disputes, traders, craftsmen, storytellers and travellers. Those attending the assembly lived in temporary camps (búðir) during the session.
https://en.wikipedia.org/wiki/Althing

Toiset vertailukohdat sittten on tietysti ne surkeammat ja itsekkäämmät ja julmat kunkut.

[Aave]

Kaikki ovat ajalta ennen nykyisiä kansallisvaltioita, yleistä äänioikeutta, parlamentarismia, joten tältä pohjalta on aika turhaa visioida jotakin "valistunutta" diktatuuria nykyaikaan.

Tietenkin, koska historia on päättymätön prosessi - ne ovat osaltaan raivanneet samalla tietä kohti oikeusvaltioita, ja kansallisvaltioita. Ei tämä nykyinenkään valtiomuoto ole mikään kiveen kirjoitettu, ja pitkään rauhan aikaan jo liikaakin tottuneet arvon kansalaiset pitävät monia asioita muka itsestäänselvyyksinä, vaikka niin ei ole. Niin kansojen kuin valtioidenkin kehitys ei ole vain kehitystä kohti parempaa vaan voidaan myös taantua, ja pahimmassa tapauksessa valtio romahtaa ja kansakin voi kuolla (Syystä tai toisesta) sukupuuttoon. Samalla katoaa elävä kieli, ja elävä kulttuuri. Valistunut arvaukseni on, että tiedät kuolleista kielistä ja kuolleista kulttuureista jotain.

Naapurimaallemme Virolle voisi mennä vitsailemaan, että mikä salaliitto se väestönvaihdos muka on. He puolestaan saattavat tietää jotain siitä, onko se pelkkää foliohattuilua, vai josko sittenkin olisi jotain todellisuuspohjaa...

Nykyaikahan on täynnä diktatuureja, valtioina valtioiden sisällä tai jopa niiden yli. Niitä kutsutaan suuryrityksiksi, ja kansainvälisiksi korporaatioiksi. Niiden ainoa tehtävä on tuottaa taloudellista voittoa omistajilleen - kaikki muu on toissijaista. Niitä ei kaadeta tai vaihdeta kansanäänestyksin, eikä kansannousuin. Koko maailman talous, ruokahuolto ja hyödykevirta on viime kädessä ehkä 150 suuryrityksen käsissä. Se on järisyttävä tilanne, kun ottaa huomioon maailman väkiluvun. Demokratialla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Omalle kansalleen ja äänestäjäkunnalleen kovaa jätkää tai mimmiä näyttelevän poliitikon on parempi nöyrästi kumartaa tai niiata niiden toimitusjohtajien edessä, sillä monien korporaatioiden liikevaihto pesee pikkuvaltioiden bruttokansantuotteen mennen, tullen ja palatessa.

Entä Suomen lähihistoria? Marsalkka Mannerheim oli samalla diktaattori, Kekkonenkin oli käytännössä sitä. Suomessa on vallinnut muutenkin valistuneiden itsevaltiaiden eli ns. patruunoiden aika. Patruunoilla oli siis aito halu ja päämäärä kehittää samalla ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa, eikä vain takoa voittoja itselleen.

Äänioikeudesta puhuminen on Suomessa kyllä hilpeää. Senkin keskustelun keskiössä on, miten naiset ovat saaneet äänioikeuden miehiä myöhemmin (Ja silti maailman ensimmäisten joukossa) mutta sopivasti unohdetaan, että suomalaiset miehet ovat saaneet äänioikeuden hekin vasta vuonna 1906. Että kyllä ne suomalaiset heteromiehet on NIIN etuoikeutettuja.

[Laika]

'Valistunut diktatuuri.'

Ei taideta ceaucesculaista valistusta kvalifioida.