Vaikeita kysymyksiä (ehkä)

[kertsi]

Mistähän puurosta on kyse?
Itse teen kauralesepuuron ja kaurapuuron niin, että kiehautan täysillä, ja sitten laitan levyn pois päältä kokonaan. Sitten havahdun ehkä puolen tunnin päästä ja kiehautan uudestaan. (Joskus annan kiehua pienellä tulella, mutta vain jos olen samassa huoneessa ja pidän puuroa silmällä.) Ja lopuksi lisään pakastemarjat, laitan levyn täysille ja sitten puolelle teholle seisoen vieressä hämmentämässä ja varon keittämästä yhtää liikaa, etteivät vitamiinit tuhoudu.

Riisipuuro (ja muutkin maitopohjaiset puurot?) kai palavat herkemmin pohjaan. Asiaa auttaa se, että ensin keittää vettä ja riisiä ja antaa veden imeytyä riisiin. Ja vasta sitten lisää maidon, kiehauttaa, laittaa kannen päälle ja levyn pois päältä. Tätä sitten toistetaan niin monta kertaa kuin on tarvis.

Riisipuurossa ja ohrapuurossa ja muissa pitkän kypsytysajan vaativissa puuroissa uuni on varteenotettava vaihtoehto. Ei tarvitse vahtia (jos astia ei ole liian täynnä), ja mausta tulee herkullinen.

[Juha]

Uuni on aika energiasyöppö. Saatan käyttää vuodessa vain muutaman kerran, ja sekin pizzoihin, joita harvoin syön.

Hyviä käytäntöjä on, ja tulikin. Itselläkin jotain, tosin kaikkea ei keksi, ja paljon hyvää jää keksimättä.

Tuo on tosiaan aina vastaantuleva juttu, jos tottuu vaikka puuroon. Toisaalta, teknistä pähkinää, ja sekin noissa kiehtoo.

Hipin ehdotuksesta varmaan marssittava markettiin ja vaihdetta tavan kattiloista joku pois, paremman tieltä.

Teknisistä jutuista ensin tuli mieleen älyhella. Menee ohi sfäärin, että miten voisi kytkeä, mutta kai voi mainita.

[kertsi]

Juu, itsekin usein pyrin tekemään monta uuniruokaa joko kerrallaan (kiertoilmauunissa) tai peräkkäin. On energiatehokkaampaa.

Voikohan riisipuuroa ja ohrapuuroa pakastaa? Tai siis miltä maistuu?

[Juha]

Kelaillaan sitten, kun tuli problematisoitua arkea. Sitä ennen metamaininta tästä... Ei voi tietää, mitä keksii, ellei ala tehdä sitä, ja mene prosessiin. Näin sanoisi... jokin ihmistyyppi, siis mikä. Itse hölisen tähän tapaan, ja siitä saa myös kuulla.

Tekniikka kiehtoo, ihan perustasollakin. Lähijuttuun saa kontaktia, eikä tarvitse mennä kauas.

Kun minimitaso hellalla tuottaa pohjaanpalamista, niin kattila ottaa jostain kohden niin paljon lämpöä, että tietyssä kohtaa lämmön siirtymälinjassa ilmenee liiallisuutta. Pohjaan menee, vaikkei välttämättä kiehuisikaan, en ole varma. Paakkumaiseksi voi mennä, tosin se ei aina haittaa, jos vaikka paakun saa sotkettua.

Lämmönsiirtoon tiettyä pintaa koskien tulisi vaikuttaa, koska on jotain vakiollista lämpöä, joka ei vähene. Lämmönsiirtoa tiettyä siirtopintaa koskien voi vähentää, jos vaikka laittaa tuuletusta lieden ja pohjan väliin. Silloin osa lämmöstä menee harakoille, eikä aina kiva. Jos vaikka laittaa pieniä sopivia peltilevysiä, niin ilman tuuletustakin lämpölinjassa kulkee vähemmän, ja sekin mikä menee selkeämmin, niin linja pitenee, peltilevyn paksuuden osalta.

Lämmönsiirtymää voi johtaa pohja-pinta-alaa suuremmalle alueella, kattilasa. Pohjan rakenne sopivaksi, jolloin lämpöä ottaa vastaan myös kattilan sivuseinät, tai pohja, jonka pinta-alaa suurennettu, geometrisesti sisäpuolelta (hassu pointti).

Kattilan pohjarakenteen lämmönsiirrossa saattaisi toimia jollain tapaa toteutettu kaksoispohja, jolloin kattilan sisäpinta olisi tasainen, ja samoin levyä vasten tuleva pinta. Kaksoispohjassa lämmönsiirtymän rakenne ei näkyisi geometrisesti tavan kattilasta poiketen, vaan geometriikka olisi piilotettu kaksoipohjan väliseen alueeseen.

Tuo on jo valmistuksellista, eikä kiva, kun ei voi toteuttaa just kun haluaa, kotioloissa. Ehkä kikkaillen voisi jotain keksiä, näppäränäkin. Näitä ei aina kannata alustavasti sulkea pois, ideoitavista. Parasta on silloin, että säilyy yleiskäytettävyys, kombinoinnin keinoin, eikä tarvita spesiaalihärpäkkeitä, mikä on kuin tietokoneen prosessimaailman lainalaisuuksiin liittyä hienous.

Ideointikin voi olla minusta ok, aika sellaisenaan, vailla suoraa sovellettavuuskytkentää. Aika usein odotetaan kunnon näyttöjä ja tuloksia. Samaa ei kuitenkaan tehdä taiteen suhteen, tai viihteen, ?... Minusta tämä ei ole hyvä, jos ottaa mukaan vielä tällaisen arvostuksiin liittyvän seikan, metatason juttuna.

[Hippi]

Jouluisen riisipuuron jämän pkastin annoskippoihin, kun oli niin paljon muuta syötävää, että puuro ei vaan mahtunut päiväohjelmaan.
Yhden niistä olen käyttänyt niin, että lisästin hiukan maitoa ja nokareen voita ja tein siitä sakean vellin. Puuron ja velln välimuoto on minusta parempaa kuin tönkkö puuro, jos ei ole mehukeitto.

Minä en huomannut mitään makueroa verrattuna äsken tehtyyn, mutta en muutenkaan ole kovin kranttu ruokien suhteen, sillä suuri osa ruuistani kiertää pakastimen kautta. Kannattaa kokeilla yhdellä annoksella ja jos se on kelvollista, niin tehdä sitten seuraavalla kerralla enemmän, niin riittää pakkaseen useampi annos. Samalla tavalla minulla tuo oli kokeilu, sillä en ole koskaan kuullut kenenkään pakastaneen puuroa. Pakastus tuossa joulupuuron yhteydessä oli minusta parempi vaihtoehto kuin pois heittäminen

[Juha]

Energiansäästöä mainitisin, hellauunia koskien. Samaan tietysti pyrin monessa. Toisaalta väärää kuvaa tulee osittain itsestäni, sillä joskus ostin isot kajarit (2 kpl), joihin halusin yhdistää monikäyttöisyyttä. Tukevat ja painvat kajarit antavat mahdollisuuden liittää päälle tasoja, ja sopivan välimatkan päähän, mitä nyt sattuu tarvitsemaankaan.

Kajareja ostaessa en ajatellut energiankulutusta, koska tuli mieleen, että samaa ehkä vie pienemmätkin. Voi olla, tosin en tiedä. Ehkä kajareissa energiaa menee helposti, kun sähköenergian käyttö heikohkoa, äänen tuotton. Asia on kuitenkin vähän kaivanut mieltä. Lisäksi on tosiaan vahvistin, ja vielä subbarikin, joka tuntui halvalta, ja musiikki kiinnnosti satsauksena.

Mitä energiansäästöön tulee, niin hyvää on säästeliäisyys, kykynä, ja se asenne. Mitä tällaisen soveltaminen tarkoittaa, siitä en varma, että onko osuessaankaan hyvä. Mitä se tarkoittaa, kokonaisuudessa. Ehkä enemmän haittaa, myös kulutuksessa. Perusteiltaankin tällaiset ovat vaikeita, tosin eivät liittymättömiä omaan elämään.

[kertsi]

Oli liesi millainen tahansa, niin puuroon sopii parhaiten paksupohjainen kattila. Se tasaa lämpöä paremmin. Ohutpohjasessa palaa pohjaan melkein kaikki muu kuin vesi ja keitto.

Onko sinulla induktioliesi? Eräs ystäväni, jolla on tapana hauduttaa kaurapuuronsa pitkään, tunnin, muistaakseni valitti, että induktiotaso tuppaa polttamaan pohjaan puuron, toisin kuin vanhanaikainen valurautainen liesi. Induktiotaso kuumenee kovin kuumaksi sykäyksittäin, ja väliajat ei kuumenna ollenkaan. Tämä epätasaisuus ehkä on se pohjaanpalamisen syy, siis se, että välillä on todella kuumana liesi.

Jos en ihan väärin muista, niitä on semmoisia välipaloja myytävänä, joiden avulla voi simuloida valurautaliettä. Ovat kai tarkoitettu siihen, että vanhoja kattiloita voi vielä käyttää, vaikkeivät sopisikaan induktioliedelle. Ehkä sellainen pitäisi puurokattilan tasaisemman lämpöisenä?

[-:)lauri]

Oli liesi millainen tahansa, niin puuroon sopii parhaiten paksupohjainen kattila. Se tasaa lämpöä paremmin. Ohutpohjasessa palaa pohjaan melkein kaikki muu kuin vesi ja keitto.

Onko sinulla induktioliesi? Eräs ystäväni, jolla on tapana hauduttaa kaurapuuronsa pitkään, tunnin, muistaakseni valitti, että induktiotaso tuppaa polttamaan pohjaan puuron, toisin kuin vanhanaikainen valurautainen liesi. Induktiotaso kuumenee kovin kuumaksi sykäyksittäin, ja väliajat ei kuumenna ollenkaan. Tämä epätasaisuus ehkä on se pohjaanpalamisen syy, siis se, että välillä on todella kuumana liesi.

Jos en ihan väärin muista, niitä on semmoisia välipaloja myytävänä, joiden avulla voi simuloida valurautaliettä. Ovat kai tarkoitettu siihen, että vanhoja kattiloita voi vielä käyttää, vaikkeivät sopisikaan induktioliedelle. Ehkä sellainen pitäisi puurokattilan tasaisemman lämpöisenä?

Onko induktioliedessä todella tuollainen ongelma, että se ei anna kuin päälle ja pois kuten "strobo-valo" jos tehoa säätää pienemmäksi? Olen jotenkin ajatellut, että siinä voisi säätää tehoa portaattomasti.

[Juha]

Tavan sähköliesi on, ja hidas, vaikka sain asuntoon uutena. Ei kiertoilmauunia.

Oli liesi millainen tahansa, niin puuroon sopii parhaiten paksupohjainen kattila. Se tasaa lämpöä paremmin. Ohutpohjasessa palaa pohjaan melkein kaikki muu kuin vesi ja keitto.

Paksussa pohjassa tulee mukaan paino, sitä mukaa kun paksuutta kertyy. Se on ominaisuus, mitä voi toisaalta hyödyntää, joskus. Toisaalta paino on ongelmakin. Tämä pointti voi olla saivartelua, jos ajattelee kokonaisuutta, tällä hetkellä.

Tietyn ihmisen käytössä iso paino voi haitata, jos painoa on valmistettavissa ruokamäärissäkin. Ei oma ongelmani.

Jos ajattelee kaksoispohjaa, tai paksua yhtenäistä pohjaa, niin kaksoispohjarakenne voisi tuoda keveyttä, tosin olisi valmistettaessa vähän enemmän yksityiskohtia sisällään pitävä.

Harjoissa huomannut kivan aaltotekniikan soveltamisen. En ole hankkinut vastaavaa, mutta ymmärsin heti ratkaisu-pointin, omasta mielestäni. Joskus uudistukset perustekniikassa ovat jotenkin määrääviä, eikä rajoja rikota, tai ne jäävät osuutena marginaaliin, kivasti toimivinakin.

Kaksoispohjarakenteisen tai paksumpipohjaisen vastaavan ominaisuuden voisi rakentaa itse, jollain tapaa helpohkosti. Olisi muutama levypintaa vasten tuleva lämpöä hyvin johtava perusaihio, eri mitoiltaan. Niitä vain päällekkäin, että säätyy sopivaksi.

Hyvää levynlatomistekniikassa voisi olla se, että jos pohja-aihioon liittyy sopiva koko, voi keitoksen saada kuvutettua isommalla kattilalla, jolloin saa termariolosuhteet, ja tosiaan sen lämmönsiirron valmistuskattilan seinämäkerroksiin. Seinämäsiirtoon voi käyttää erilaisia ratkaisuja, mitä nyt sattuu ehkä olemaan, kotosalla.

Vähän menee sätöstouhuksi, mutta periaate tuntuu toimivalta. Uskomatonta, että olikin helppoa!

[kertsi]

Oli liesi millainen tahansa, niin puuroon sopii parhaiten paksupohjainen kattila. Se tasaa lämpöä paremmin. Ohutpohjasessa palaa pohjaan melkein kaikki muu kuin vesi ja keitto.

Onko sinulla induktioliesi? Eräs ystäväni, jolla on tapana hauduttaa kaurapuuronsa pitkään, tunnin, muistaakseni valitti, että induktiotaso tuppaa polttamaan pohjaan puuron, toisin kuin vanhanaikainen valurautainen liesi. Induktiotaso kuumenee kovin kuumaksi sykäyksittäin, ja väliajat ei kuumenna ollenkaan. Tämä epätasaisuus ehkä on se pohjaanpalamisen syy, siis se, että välillä on todella kuumana liesi.

Jos en ihan väärin muista, niitä on semmoisia välipaloja myytävänä, joiden avulla voi simuloida valurautaliettä. Ovat kai tarkoitettu siihen, että vanhoja kattiloita voi vielä käyttää, vaikkeivät sopisikaan induktioliedelle. Ehkä sellainen pitäisi puurokattilan tasaisemman lämpöisenä?

Onko induktioliedessä todella tuollainen ongelma, että se ei anna kuin päälle ja pois kuten "strobo-valo" jos tehoa säätää pienemmäksi? Olen jotenkin ajatellut, että siinä voisi säätää tehoa portaattomasti.

Niitä tehoja on 1-9 välillä, eli 1, 2, ..., 9. Ystäväni minulle selitti lietensä toimivan niin, että asteikolla 1-9 hän pitää sitä 1:n kohdalla eli alhaisimmalla tasolla, ja se polttaa pohjaan juurikin tuollaisen jatkuvan onoff-väpätyksen takia. Se liittyisi hänen mukaansa jotenkin termostaatin toimintaan, hän muistaakseni kertoi (hän on insinööri ja kova luennoimaan). Ja siihen, että kyseinen liesityyppi viilenee heti, kun teho katkaistaan, toisin kuin valurautaliesi, joka on pitkään kuumana. Hänellä on kyllä sellainen irrallinen keittolevy. En tiedä, onko niiden termostaatti erilainen kuin isommassa induktioliedessä (itse en ole omalla liedelläni huomannut tuollaista).

[kertsi]

Tavan sähköliesi on, ja hidas, vaikka sain asuntoon uutena. Ei kiertoilmauunia.

Oli liesi millainen tahansa, niin puuroon sopii parhaiten paksupohjainen kattila. Se tasaa lämpöä paremmin. Ohutpohjasessa palaa pohjaan melkein kaikki muu kuin vesi ja keitto.

Paksussa pohjassa tulee mukaan paino, sitä mukaa kun paksuutta kertyy. Se on ominaisuus, mitä voi toisaalta hyödyntää, joskus. Toisaalta paino on ongelmakin. Tämä pointti voi olla saivartelua, jos ajattelee kokonaisuutta, tällä hetkellä.

Tietyn ihmisen käytössä iso paino voi haitata, jos painoa on valmistettavissa ruokamäärissäkin. Ei oma ongelmani.

Painon lisäys on pienempi ongelma verrattuna siihen, että kattila polttaa pohjaan lähes kaiken paitsi veden. Minulla oli ennen sellainen pieni kattila, ja se oli kelvoton ruuanlaittoon.

[safiiri]

Maitoon keitettävät puurot kandee tehdä Kiehu-maitoon.

[wade]

Keitän kaurapuuroa. Minusta hyvä tapa keittää puuro on laittaa puurohiutaleet kattilaan kylmään veteen ja kuumentaa kovalla lämmöllä kiehuvaksi. Tässä vaiheessa on hyvä sekoitella välillä, ettei puuro pala. Kun puuro kiehuu, lämpö pois tai hyvin matalalle lämmölle ja kansi päälle. Tämän jälkeen odotellaan 15 - 30 minuuttia (puuro on syötävää jo 10 minuutin päästä, mutta 15-20 minuuttia on parempi) , odotellessa voi hoitaa muita aamuaskareita. Minusta puuron koostumus kärsii, jos kattilan antaa olla liian kauan. Voi sen syödä tunninkin päästä, mutta ei yhtä hyvä.

Jos ei halua antaa puuron hautua omassa lämmössään / hyvin matalalla lämmöllä, keittäisin puuron silti niin, että ensin puuro hämmentäen kiehuvaksi kovalla lämmöllä, sitten  mahd. pienellä lämmöllä siten, että puuro juuri ja juuri kuplii.

[Hippi]

Jos ei ole kiire, niin tämä ysärihitti on oivallinen ratkaisu:



Jos joku ei tiedä mikä tuo mötikkä on, niin se on aromipesä
En kyllä ymmärrä, mistä ne aromit siihen pesään on tulleet. Miksi ei tuota ole nimetty vaikka haudutuspesäksi, jos se joku pesä pitää olla?
Noin 30 euron hintaan näyttäisi tuo verkkokaupoissa olevan.

[kertsi]

Jäsen wade tuossa kuvasi oivallisesti puuronkeittoproseduurin, jota minäkin toteutan.