Vaikeita kysymyksiä (ehkä)

[Lenny]

Ilmeni ehkä vaikea kysymys, ja reaalielämästä.

Jos haluaa, että puuro ei pala pohjaan, ja pienin vastus voi aiheuttaa puuron pohjaan-palamisen, vähällä hämmentämisellä, kun puuro riittävän sakeaa, niin millä tavoin pohjaanpalamiskynnystä voi vähentää, ja estää se, jos selkeästi menee yli ilman toiminpiteitä?

Ei kannata edes yrittää. Pohjaan palaminen ja ylikiehuminen on vääjäämätön luonnonlaki.

Käytännöllinen ja turvallinen tapa tehdä kaurapuuro on annostella hiutaleet suoraan lautaselle, lorottaa vettä päälle reippaasti ja laittaa mikroon kolmeksi minuutiksi. Siinäkin voi mokata tosin. Jos vettä ei ole about oikea määrä, puuro saattaa paisua yli lautasen. Mutta on se toistaiseksi turvallisin tapa tehdä puuroa.

[Hippi]

En ole kertaakaan onnistunut polttamaan pohjaan veteen tehtävää puuroa, mutta muistaakseni maitopohjaisen kanssa joskus olen onnistunut sen tekemään.  Mutta kertaakaan ei kyllä ole niin pahasti käynyt, että puuro olisi mennyt käyttökelvottomaksi. Jos nyt joku paistunut ja hiukan ruskistunut hitunen nousee pohjasta puuron joukkoon niin, so what?

Puuro kattilaa en käytä mihinkään muuhun kuin riiripuuron hauduttamiseen. Muut käyttämäni erilaiset hiutaleet ja Speltti Manna valmistuvat niin lyhyessä ajassa, että sen muutaman minuutin, jonka ne keittämistä vaativat, maltan vahtia vieressä ja hissuksiin hämmentää välillä keitosta. Sen jälkeen jätän puuron kannen alle tekeytymään niin, että kattila on vain osaksi levyllä ja virta on kokonaan poissa.

[Xantippa]

Lenny on johdonmukainen myös pohjaanpalamisajatuksessa. Jäänyt semmoinen mielikuva itselleni, että laittaa ruuan kattilaan, kattilan liedelle, levyn kutoselle (tai mikä levyn suurin lukema onkaan), poistuu paikalta 30 minuutiksi tai enemmän, palaa ihmettelemään, mikä täällä haisee ja käryää

T: Xante

[Lenny]

Jäänyt semmoinen mielikuva itselleni, että laittaa ruuan kattilaan, kattilan liedelle, levyn kutoselle (tai mikä levyn suurin lukema onkaan), poistuu paikalta 30 minuutiksi tai enemmän, palaa ihmettelemään, mikä täällä haisee ja käryää

No ei nyt aivan noinkaan. Usein riittää 30 sekuntia niin alkaa kuulumaan hirvittävä sihinä ja porina ja sitten alkaa se lieden siivoaminen, joka sekin olisi oman kysymyksensä paikka. Miten siis siivota liesi niin, että kokkaaminen voi jatkua siinä samalla? Yleensä vain vetelen kostealla rätillä nopeasti pahimmat möhnät pois ja homma jatkuu.

Nykyään tosin yritän minimoida vahingot höyryttämällä ja käyttämällä mikroa mahdollisimman paljon. Paras on tietysti jos ei tarvitsisi mitään koneita.

Tuohon puuroon palatakseni, kaurahiutaleet on kyllä ihan syötäviä ilman mitään kypsennystä, mutta onhan se sitten jopa minun makuuni hieman latteaa. Maitoon tulee tosin aika maukas kauravelli ihan kylmiltään. Sehän on vähän kuin mysliä josta on kuorittu pois kaikki krumeluuri ja jätetty vain substanssi.

[Hippi]

Tuohon puuroon palatakseni, kaurahiutaleet on kyllä ihan syötäviä ilman mitään kypsennystä, mutta onhan se sitten jopa minun makuuni hieman latteaa. Maitoon tulee tosin aika maukas kauravelli ihan kylmiltään. Sehän on vähän kuin mysliä josta on kuorittu pois kaikki krumeluuri ja jätetty vain substanssi.

Penskana tuota syötiin aamupalana veljen kanssa ennen kouluun lähtöä ja se oli todella herkullista. Joskus siihen viipaloitiin banaania joukkoon. Meillä jotkut maissihiutaleet oli sellaista ylellisyyttä, että ei niitä saanut kuin aivan harvoin. Hassua sinällään, että ei meillä ruuan tervellisyyttä mitenkään arvioitu, mutta tuossa nyt tuli ihan vahingossa ja rahanpuutteessa terveellistä syötävää penskoille.

[urogallus]

Itse en koskaan tee puhdasta maitopuuroa. Maidon lisäksi 1/3 - 1/2 osuus vettä sekaan, niin ylikiehumisriski pienenee.

Nykyään keitän puuron seuraavalla tavalla. Ensinnä pistän vettä kiehumaan vedenkeittimessä. Hellan levy pannaan kuumenemaan pienimmällä tai toiseksi pienimmällä pykälällä. Kattilaan mitataan tarvittava määrä hiutaleita ja kaadetaan kiehuva vesi niiden päälle ja pistetään kattila levylle. Sitten lisäillään tilkka maitoa muutaman minuutin välein kunnes puuro on valmis. Hyvää tulee, eikä kiehu yli.

Vaatiihan tuo jatkuvaa läsnäoloa, mutta kaikella on hintansa.

[Xantippa]

No ei nyt aivan noinkaan. Usein riittää 30 sekuntia niin alkaa kuulumaan hirvittävä sihinä ja porina ja sitten alkaa se lieden siivoaminen, joka sekin olisi oman kysymyksensä paikka. Miten siis siivota liesi niin, että kokkaaminen voi jatkua siinä samalla? Yleensä vain vetelen kostealla rätillä nopeasti pahimmat möhnät pois ja homma jatkuu.

Joko sulla on supertehokas liesi tai liian pienet kattilat. Eli laitat tavaraa kattilaan liikaa ja kuumetessaan sillä ei muuta mahdollisuutta kuin pyrkiä pois reunojen yli.

Ja joo, ei kai muuta mahdollisuutta ole, jos kokkausta väittömästi haluaa jatkaa, kuin huitaista rätillä. Toisaalta sehän ei keskeydy kuin 30 sekunniksi, vaikka levyn sammuttaisikin

T: Xante

[Juha]

Vaatiihan tuo jatkuvaa läsnäoloa, mutta kaikella on hintansa.

Just tämän kohdan haluaisin skipata.

Joskus kun keittiöduuneja, niin monta juttua menee samassa. Puuron hämmentelyn yhteydessä voi tehdä esim smootieta, kun puuron yhteydessä miltei poikkeuksetta nykyään syön.

Joskus haluaa, että laittaa jutun valmistumaan, ja jatkaa aivan muuta. Tällaisissa tilanteissa pohjaanpalaminen ketuttaa.

[wade]

Nykyään tosin yritän minimoida vahingot höyryttämällä ja käyttämällä mikroa mahdollisimman paljon. Paras on tietysti jos ei tarvitsisi mitään koneita.

Suosittelenkin sinulle tätä keittokirjaa: Microwave Cooking For One (Amazon.com)

[Hayabusa]

Mikro on kyllä kätevä. Mutta padan (yleisnimitys keitto-/paistoastialle) hämmentäminen antaa erityisen tunteen, että on ihan oikeasti tehnyt ruokaa.

[Juha]

Mutta padan (yleisnimitys keitto-/paistoastialle) hämmentäminen antaa erityisen tunteen, että on ihan oikeasti tehnyt ruokaa.

Sinkkuna tätä ei koe niin helposti noin. Porukkaa kun enemmän, niin selkeämpi juttu.

Ehkä asenteita tulisi päivittää.

[safiiri]

Mikrossa valmistettu puuro on kuitenkin ihan eri makuista kuin kattilassa valmistettu (tai uunipuuro). Arkiaamuna yhden puuronsyöjän tilanteessa tietenkin vallan mainio vaihtoehto. Sinä säästyy myös sen puurokattilan tiskaamiselta.

[kertsi]

Minä olen mikroaaltouunissa onnistunut saamaan kaurapuuron kiehumaan yli useamman kerran kuin välitän edes muistella. Jos on ollut lautasella. Syvä lasikulho ehkä toimisi paremmin.

Tuosta kattilassa pohjaanpalamisestä vielä, että kannattaa tehdä tarpeeksi löysää tai vetistä puuroa, liian paksu puuro palaa herkemmin pohjaan.

Muovia yritän välttää ruoanvalmistuksessa ja säilytyksessä sen epäterveellisyyden vuoksi, muistaakseni muovista irtoaa hormonihäiritsijöitä (ftalaatteja? muovinpehmenteitä?) tms.. Ja sitten oli vielä se aika viime vuosina uutisoitu tutkimus mikroaaltouunien epäsuotavista vaikutuksista terveyteen. En muista, oliko kyseessä karsinogeenit vai mitkä. Taisi liittyä jotenkin rasvoihin, jotka muuntuisivat terveydelle epäedulliseen muotoon mikrossa. En löytänyt googlella sitä uutista tai tutkimusta.

Vaikka käytän minä kyllä vähintään kerran päivässä mikroa, kun lämmitän kahvimaidon laiskuuttani mikrossa enkä kattilassa. Se kyllä on rasvatonta maitoa yleensä, ja siitä syystä ehkei muutu yhtä herkästi karsinogeeniksi.

---
Mökkioloissa viime kesän helteillä skippasin puuron kokonaan, ja lisäsin kaurahiutaleet, marjat tai hedelmät ja pähkinät sellaisenaan maustamattomaan luomujugurttiin.

[safiiri]

On mikroja ja mikroja. Nillä malleilla, joissa on helppoa asettaa sekä aika että teho (tai tehoyhdistelmät) sekunnin tarkkuudella, on vaivatonta tehdä puuroa, kun kerran opettelee sopivat ainemäärät, tehot ja ajat. Mutta varsinkin mikrolla, jossa aika asetetaan silleen vähän sinnepäin kierrettävästä säätimestä (monet halvat mikrot ovat tällaisia), on kuumennusajan tarkkuus mitä sattuu. Mitä pienempi kuumennusaika yleensäkin tarvitaan, sitä helpommin se menee ratkaisevalla tavalla pieleen, jos sen valinta tapahtuu silmämääräisesti säätimen kiertämistä arvioimalla.

Itse olen meidän mikrollamme opetellut ajan, jonka ensin asetan täysteho ja sitten siitä jatkuvaksi puolitehoaikaa. Ei kiehu yli lautasen reunojen. Mutta - jos tällaisen valinta on jotenkin hankalaa ja monimutkaista tai vaatii tekemään säätöjä kesken valmistuksen, tulee hinku oikaista. Oikaiseminen sitten johtaa tarpeeseen joko tikkana valvoa tai hyväksyä ylikiehumisen riski. Tietenkin sen puuroannoksen pitää myös mahtua sille lautaselle siten, että pientä laajenemisvaraakin jää. Ahneella on *askanen loppu tässäkin lajissa.

[ROOSTER]

Hesarissa oli artikkeli.

Suomessa voi ostaa marketin hyllyltä torjunta-ainetta, joka USA:ssa toi kahden miljardin dollarin syöpäkorvaukset – Onko kohuttu Roundup turvallista vai ei?

...

Vuonna 2016 viljelyksille levitettiin Suomessa 848 tonnia eli melkein miljoona kiloa puhdasta glyfosaattia.

Mitä siitä pitäisi ajatella? Onko käyttö turvallista vai ei?

Ajattelemisen aihetta antaa se, että glyfosaattia käytetään ylivoimaisesti eniten ammattimaisesti viljapelloilla. Siis jokainen suomalainen haukkaa ruokaa jonka tuottamiseen on tuota käytetty. Keskimäärin siis noin 165 grammaa per henkilö. Se on melkein puoli grammaa päivässä.

Hivenaineisiin kuuluvat esimerkiksi kupari, kromi, jodi ja sinkki. Hivenaineet ovat välttämättömiä kehon toiminnalle. Makrokivennäisaineiksi sanotaan kivennäisaineita, joiden tarve on yli 100 milligrammaa päivässä. Tällaisia ovat esimerkiksi fosfori, kalium, kalsium ja magnesium.

Siis viisinkertaisesti yli sen määrän mitä minkään makrokivennäisaineen tarve on.

Jossain on pakko olla virhe. Ovatko lähtöarvot väärin, vai teinkö laskuvirheen tässä, vai onko virhe tehty jossain muualla? Miksei THL puhu mitään?