Monikulttuuriketju

[Toope]

Lisäisin vielä, että juuri tuohon tarpeeseen on näitä kirjainyhdistelmiä pusattu: että ei nimiteltäisi, kuten tälläkin foorumilla tapahtuu, vähemmistöjä mielisairaiksi, kieroutuneiksi, seksuaalisesti vääristyneiksi, olioiksi, friikeiksi, jne.

Mieluusti olen cis, jos se auttaa tässä vaiheessa pääsemään ylitse noista muista nimittelyistä...

Juu, natsi- ja äärioikeistosyytökset ovat rumia.
Cis-termi tarkoittaa normiheteroa. Queerit loivat termin normeille, koska haluavat kategorisoida ihmisiä.

[Toope]

Hieman ikävää taas, että moderaatio on poistanut paljon keskustelua viime aikoina...

[Amore]

Venäjällä on väistämättä edessään kansainvälisesti katsoen pitkä kylmä kausi, joka käytännössä tulee ilmenemään mm. suhtautumisessa ulkovenäläisiin. Virossa on venäläisiä noin 330 000 eli 25% väestöstä. Latviassa venäläisiä on 556 422 eli 26,9 % väestöstä. Liettuassa venäläisten osuus on 4,8% vajaasta 3 miljoonasta. Poimin tähän esimerkiksi nämä maat, koska maat ovat lähihistoriassaan kokeneet Venäjän vallan alla elämisen. Mietin, miten nykyinen sotatila myrkyttää suhteita etnisten ryhmien välillä. Ainakin Virossa on ollut pitkään tyytymättömyyttä paikallisten venäläisten haluttomuuteen opetella viroa. Arvelen, että nuoret virolaiset puolestaan eivät enää opettele venäjää kovin usein, vaan mieluummin englantia.

Parhaillaan ulkomaille muuttavia venäläisiä tuskin odottaa länsimaissa kovin lämmin vastaanotto. Monella heistä saataa olla varmuuden vuoksi hankittuna jonkin länsimaan passi Venäjän passin lisäksi. Toisen passin hankinta on ollut yksi keskiluokkaisten venäläisten varotoimista.

[Toope]

"Amore":kin ilmeisesti sitä mieltä, ettei monikulttuurisuus, -etnisyys, -uskonnollisuus tai -aatteellisuus ole siunaus valtiolle...?

Totta kai nuo ovat ongelmia. Mitä yhtenäisempi maa/yhteisö on, sitä hellemmin sitä hallinnoidaan. Mitä monikulttuurisempi tai -etnisempi on, sitä kovempaa poliisia yhteiskunta tarvitsee. Yhteiskuntahan luo helpoiten harmoniaa, jos yhteisön jäsenet ovat samankaltaisia, arvo- ja moraalikäsityksiltään. Jos nuo käsitykset eroavat, yhteiskuntaan syntyy helposti erillisiä enklaaveja, jotka eivät jaa samaa arvo/moraalikäsitystä. Noinhan EUroopassa on tapahtunut, islamin ja afrikkalaisen siirtolaisuuden myötä!

Homogeeninen yhteisö toimii aina paremmin kuin heterogeeninen.

[Jaska]

Parhaillaan ulkomaille muuttavia venäläisiä tuskin odottaa länsimaissa kovin lämmin vastaanotto. Monella heistä saataa olla varmuuden vuoksi hankittuna jonkin länsimaan passi Venäjän passin lisäksi. Toisen passin hankinta on ollut yksi keskiluokkaisten venäläisten varotoimista.

Esimerkiksi Suomen passin saamisen edellytyksenä on mm. vuosien asuminen Suomessa ja suomen kielen taito. Että vaatii jonkinverran harrastusta. Mutta kieltämättä Venäjän ja Suomen passin omaaminen antaa vaihtoehtoja erilaisiin tilanteisiin. Synnyinmaansa etujen ajamiseen ulkomailla tai synnyinmaan hankaluuksista etääntymiseen. Tietty varauksellisuus vieraskulttuurisia kohtaan on luonnollista varsinkin kun tiedetään synnyinmaan edellyttävän omien lakiensa ja pyrkimystensä noudattamista ulkomaillakin. Juuri Venäjän kansalaisia on Suomeen muuttajista eniten.

[Kopek]

https://yle.fi/uutiset/3-12407868

Ruotsissa tuntuu monikulttuurisuus nostavan päätään.

Miten roskalaatikoiden polttaminen ja koraanien polttaminen liittyvät toisiinsa  - siinäpä kysymys.

[Norma Bates]

Joku saattaa tulla polttamaan Koraanin, joten ko. pelkkä ajatus vie niin vimmoihin että pitää yrittää polttaa ihmisiä elävältä. Ja tätä pitää sitten kovin ymmärtää.

[Amore]

Parhaillaan ulkomaille muuttavia venäläisiä tuskin odottaa länsimaissa kovin lämmin vastaanotto. Monella heistä saataa olla varmuuden vuoksi hankittuna jonkin länsimaan passi Venäjän passin lisäksi. Toisen passin hankinta on ollut yksi keskiluokkaisten venäläisten varotoimista.

Esimerkiksi Suomen passin saamisen edellytyksenä on mm. vuosien asuminen Suomessa ja suomen kielen taito. Että vaatii jonkinverran harrastusta.

Maailmalla on maita, jotka ovat myyneet passeja, esim. EU-maa Malta, joka on lopettanut kansalaisuuskaupan Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisille maaliskuun alussa. Muiden maiden kansalaisille passikauppa jatkuu. Kansalaisuuden hintana on n. miljoonan euron sijoitus maahan. Tällaaaisen nk. "kultaisen kansalaisuuden" tai "kultaisen oleskeluluvan" tai "kultaisen viisumin" on voinut hankkia myös mm. Kyprokselle, Britanniaan, Kanadaan tai Dubaihin. Myös muutamat pienet saarivaltiot myyvät passeja, esim. Vanuatu. Sotatilanne on varmasti lopettanut passikaupan venäläisille ja valkovenäläisille monessa maassa, mutta tuskin noissa pikkuvaltioissa.

Golden Visa -palveluja varten on jopa konsulttifirmoja, jotka myyvät asiaan liittyviä neuvontapalveluja ja hoitavat paperisodan. En halua tuollaiseen linkittää; haulla löytyy.

[Toope]

https://yle.fi/uutiset/3-12407868

Ruotsissa tuntuu monikulttuurisuus nostavan päätään.

Miten roskalaatikoiden polttaminen ja koraanien polttaminen liittyvät toisiinsa  - siinäpä kysymys.

Ruotsi on epäonnistunut valtio, sitä se tarkoittaa, jos poliisia vastaan hyökätään noin, eivätkä neidit kykene ylläpitämään järjestystä.
Jos Ruotsin lähiöt muuttuvat afrikkalaisten ja lähi-itäläisten mellakointialueeksi, josta poliisi pakenee, onko tuo kehitystä? Onko dystopiaa? Onko tie kehitysmaaksi? Kehitystä ja yhteiskunnan parantamista ei tosiaan ole!

[Aave]

Rikastustallenteita Ruotsista yksi ja kaksi. Löydätte näitä itsekin helposti lisää.

Ruotsin mellakoissa loukkaantunut 26 poliisia: "He yrittivät tappaa poliiseja" (IS).

"Poliisi on pyytänyt silminnäkijöiltä videoita mellakoinnista. Poliisin mukaan kohteena oli poliisi ja yhteiskunta, ei äärioikeistopoliitikko".

Siellä oli heitetty Molotovin Cocktail myös bussiin, jossa kuski ja matkustajia. Siinä vaiheessa kun kuvio menee tähän pisteeseen, niin olisi hyvä ottaa yhteiskunnallisesti kaikki silkkihansikkaat pois tassuista. Kyse on jo uhasta kansalliselle turvallisuudelle. Tukholmakin on jo Europaan raiskaus - ja ammuskelupääkaupunki - kranaatti-iskujakin maassa tehdään vuosittain edelleen, kuin kyseessä olisi joku sodasta taannoin selvinnyt, köyhä ja kurja valtio.

[Norma Bates]

https://ruuhkavuodet.fi/2021/02/11/missa-ovat-lastenkirjojen-huivipaiset-suomalaistytot/?x=1658728881

Sadut ovat paljon enemmän kuin viihdyke tai osa iltarutiinia. Tarinoiden ja kuvien avulla lapset oppivat kuin varkain, mikä meidän maailmassamme ajatellaan olevan "normaalia". Monikulttuuristuvassa Suomessa kaivataankin enemmän lastenkirjoja, joista lasten ja perheiden moninaisuus tulee esille.

Uusimpiin lastenkirjoihin tutustuessa huomaa, että sisällön merkitykseen on alettu kiinnittää huomiota. On herätty todellisuuteen, että suomalainen lapsi voi olla muutakin kuin valkoihoinen, ydinperheessä kasvava tyttö tai poika. Lastenkirjoista löytyy jo monikulttuurisia lapsia perheineen, joskin käännetyt teokset näyttäisivät olevan näissä vielä enemmistö.

Rehellisyyden nimissä, kuinka moni kiinnittää iltasatua lukiessa huomiota, kuinka monta eri ruskeansävyistä tussia kuvittajalla on ollut käytössä? Jos oman perheen värittämiseen riittää yksi hailakka beige, ei sitä välttämättä edes tajua Tatua ja Patua, Juliaa, Tomppaa, Risto Räppääjää tai Frozenia lukiessa, että "Ei helkkari, nämähän on kaikki valkoihoisia!". Mutta he ovat, ja se kertoo jotain yhteiskuntamme arvoista ja asenteista.

Etsiessäni monikulttuurisia lastenkirjoja, löysin useamman sellaisen kirjan, jossa päähenkilö on ydinperheessä asuva vaaleaihoinen tyttö tai poika, mutta hänelle ihmisten moninaisuus on tuttua esimerkiksi päiväkodista, koulusta tai naapurustosta. Tallainen "normaali" riittää varmasti antamaan samaistumispintaa osalle suomalaislapsista: monikulttuurisuus näkyy arjessa, mutta ei omakohtaista.

...

Edellä mainitut kirjat ovat olleet kovasti tykättyjä meidänkin perheessä, mutta nekään eivät aja täysin sitä asiaa, mitä haluaisin tyttärilleni opettaa: yhdenvertaisuutta. Haluan heidän oppivan, ettei pidä tyytyä olemaan "sivuhahmo" ihonvärin, uskonnon tai äidinkielen vuoksi – ei kirjoissa, eikä elämässä. Haluan, että tyttäreni tietävät voivansa olla valokeilassa aktiivisina, osaavina toimijoita, joille kaikki on mahdollista ja kaikenlaiset tunteet sallittuja. Haluan antaa heille sellaisen arvomaailman, että kaikenlaiset ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä – kaikista on päähenkilöksi.

...

Vielä en ole löytänyt suomenkielistä lastenkirjaa, jossa päähenkilöillä olisi talvipipon alla muslimihuivi. Jos ei kohta ilmesty, niin kirjoitan sellaisen itse!

Teksti Anna

Em. tekstiä (josta kirjavinkit jätin pois, katsokaa sieltä linkistä jos kiinnostivat) oli kommentoitu Facessa. Minun ei itseni tarvinnut sanoa mitään, koska jokunenkin nainen oli jo jättänyt eriävän mielipiteensä siitä että lastenkirjassa pitäisi seikkailla uskonnollisista syistä huivia pitävä pikkutyttö. Naisten sorroksihan se oli mielletty, kuten itsekin miellän.

Uskonnollinen kama ei mielestäni kuulu lastenkirjoihin muutenkaan. Tai jos kuuluisi, niin sitten pitäisi tietysti jokaisella kuppikunnalla olla omat opuksensa, ja näitä olisi muihin lahkoihin kuuluvien pakko lukea ja katsella, koska suvaitsevaisuus. Siinäpä olisikin nikottelemista kun satanistiperheen Iippo Ialdabaoth, tai joku tällainen, menee kirjassa ekan kerran lastentarhaan. Ave Satana, kertakaikkiaan.

Mutta kaikkein vähiten lastenkirjoihin kuuluu mikään missä opetetaan että toinen sukupuoli on niin kummallinen että sitä pitää vallan kätkeä ja peitellä. Syy peittelyyn on vieläpä varsin järkijättöinen. Kuulemani (lukemani) mukaan naisten kuuluu peittää hiuksensa islamissa, koska muutoin enkelit himoitsevat heitä.

Se miksi pikkutyttö määritellään naiseksi, ei ole vielä avautunut.

Jokatapauksessa tämmöisistä uhkailuista kuin jutun lopussa on kannattaa pitää mökää jo etukäteen. Ettei sitten tarvitse ihmetellä miksi yhtäkkiä on tämän vuoden mitkä lie apurahat menneet jollekin muijalle joka kirjoittaa ja piirustelee tuollaisen patriarkaattista paskaa levittävän kirjan.

[Toope]

"Norma Bates", minäkin luen jälkeläisilleni klassisia satuja, en moderneja.
Ihan koska modernit ovat perseestä. En halua heille perversioita, vaan normaalia perhettä.

[Norma Bates]

1970-luvulta jäi mieleeni että "sadut" tai paremminkin lasten kuvakirjat olivat jotain semmoisia Minttu menee hammaslääkäriin -tyyppisiä. En tiedä oliko taustalla kommunismi, että lapsille haluttiin opettavaisia kirjoja jotka kertovat todellisuudesta.

Mutta jos nyt ajatelleen jotain Grimmin kokoamia satuja ja tämmöistä vanhempaa settiä, niin onhan ne nyt aika perverssejä juttuja. Nainen haluaa syödä pari lasta, ja siitä hyvästä hänet tuikataan uuniin palamaan (Hannu ja Kerttu). Sitten on semmoinen "hassunhauska" satu jossa jonkun tai joidenkin ilkeiden ihmisten huhut ovat saaneet kuninkaan polttamaan vaimonsa elävältä (jos nyt teloitustavan oikein muistan, aika jännä että naisten osa on aina käristyä), mutta vaimo sitten hokkuspokkus herää henkiin kun on aikansa rampannut aaveena hellimässä hänen ja kuninkaan vauvaa. Tämän sadun nimeä en muista.

Mutta olisivat kyllä vihonviimeisiä juttuja joita minä kertoisin iltasaduksi pienelle lapselle. Hardcorea.

Mitähän kummaa sitten kertoisin, tai lukisin? No, valikoimaa varmaan löytyy. Mutta takuulla ei kyllä minkään patriarkaattisen uskonnon (jossa miehet ovat rakastuneet omaan sukupuoleensa) alistamat ihmisraiskat kyllä meikäläisen saduissa pyörisi. Tai jos niin kävisi, niin he tarinan mittaan haistattaisivat pitkät paskat kaikille alistajilleen.

[Hippi]

1970-luvulta jäi mieleeni että "sadut" tai paremminkin lasten kuvakirjat olivat jotain semmoisia Minttu menee hammaslääkäriin -tyyppisiä. En tiedä oliko taustalla kommunismi, että lapsille haluttiin opettavaisia kirjoja jotka kertovat todellisuudesta.

Nuohan olivat hyviä kirjoja, joita saattoi käyttää apuna, kun lapselle oli joku juttu tulossa. Kuvakirjan kautta sai kerrottua tapahtumaa jokseenkin neutraalisti sotkematta omia tunteita juttuun mukaan. Itselleni oli kyllä helppo kertoa kaikista terveydenhoitoon liittyvistä, kun olin itse kokenut suurin piirtein kaiken, mitä lapsillani tuli eteen ja paljon enemmänkin. Mutta on vanhempia, joilla ei ole ollut kokemusta itsellään, joten vaikea on arvuutella mitä tuleman pitää.

En minä pidä huonona sitä, että kirjoissa kerrotaan tosielämän juttuja, mutta en kyllä pidä huonona ihan oikeita satujakaan, joksi lasken myös Hobbitien tasoiset jutut.

[Hiha]

Satujen ja muiden lastenkirjojen lukemisessa määrä korvaa laadun. Kun vain lukee tarpeeksi, kaikki laadukkaat tulevat joukossa. Lisäksi lapsi voi muodostaa silloin käsityksen millaisilla asteikoilla kirjallisuuden elementit liikkuvat. Lapsi on älykäs – ja se jopa näkyy kun häntä suostuu alusta asti pitämään semmoisena. Tarinoiden valinnasta ei kannata murehtia, kirjastoon päästetty osaa kasata lainat itse. Samoin hän on täysin kykenevä ilmaisemaan, mitä hän haluaa kuulla lisää ja mistä ei niin välitä. Sitä on syytä kunnioittaa. Toki koelistalle voi ja tulee sujauttaa teoksia myös oman asianharrastuksen pohjalta – Minttu-kirjat, Hobitti ja Grimmin sadut ovat kaikki oivia tarjokkaita – joista lapsi pääsee sitten niistäkin poimimaan elämänsä eväiksi mitä parhaaksi katsoo.