Kuinka monta ystävää?

[ROOSTER]

Kuinka monta sellaista ihmistä kuuluu lähipiiriisi joita voisit rehellisesti kutsua hyviksi ystäviksesi? Puolisoita, lapsia ja serkkuja tai sitä läheisempiä sukulaisia ei lasketa.

Minulla niitä on ehkä viisi. Hyvä ystävä on sellainen, jolle voit kertoa asioita joita et paljastaisi vaikka puolisollesi tai vanhemmillesi mutta kerrot niitä helpohkosti hänelle, ilman että pelkäät hänen juoruavan siitä muille hetimiten. Hyvänpäiväntuttuja, sellaisia joiden kanssa voi heittää kevyttä läppää, lienee sata.

Kun nyt on kysymyspato avattu, niin seuraava kysymys - paljonko hyviä ystäviä mielestäsi pitäisi ihmisellä olla?

[Socrates]

Kuinka monta sellaista ihmistä kuuluu lähipiiriisi joita voisit rehellisesti kutsua hyviksi ystäviksesi? Puolisoita, lapsia ja serkkuja tai sitä läheisempiä sukulaisia ei lasketa.

Ei yhtään. En oikein ymmärrä ystävyyden pointtia, että oikeasti välittäisin jostain ihmisestä, joka ei ole sukulainen tai puoliso.

Toki on ollut joitain, joiden kanssa on tehnyt kaveruudeksi miellettäviä juttuja, mutta ne on olleet kehnoja parisuhteen korvikkeita tai jotain lapsuuden höntsäilyjä.

Niin sanottujen kavereiden kanssa on tullut ikäviä kilpailuasetelmia ja/tai oltua ongelmien kaatopaikkana.

Paskaa.
.

[Xantippa]

Minun ja Socrateen vanha kinauskama!

Itsestä tuntuu, että suomalaisuuteen kuuluu aika tarkka määritelmä siitä, kuka on ystävä ja vielä tarkempi määritelmä siitä, kuka on "oikea" ystävä. Muualla tuntuvat suhtautuvan rennommin ja tituleeravat ystäväksi sinuakin, jonka ovat tunteneet viikon verran.

Itse katson, että minulla on siten erilaisia ystäviä, että esim. yhteydenpidossa on erilaisuutta, joita tapaan useammin ja joitakin harvemmin, mutta itse tunne, ystävyys, on kyllä ihan samanlaista.

Sellaisia ystäviä, jotka voivat tulla luokseni koska vaan ja viipyä miten tahtovat, on ehkä 7-8, en ole niitä nyt laskenut.

Vähän karsastin, että sukulaisia ei lasketa, sillä yksi ehdottomasti parhaimmista ystävistäni on serkkuni - ei kaikki serkut ole, vain tämä yksi on.

T: Xante

[-:)lauri]

Minullakin ehkäpä siinä 5 kpl ystäviä.

[Socrates]

Äsken uimahallilla minua moikkasi kokonaista 4 miestä. Joskus jopa jutellaan small talkia ja onhan se tavallaan tärkeää.

Noitten ja kulloinkin elämässä todella läheisten ihmisten eli perheen/puolison välille en osaa sijoittaa mitään mystisiä (sydän)ystäviä.

[Kopek]

En käytä sanaa "ystävä", joten vaikea niiden lukumäärääkään on sanoa. Minulle ihmiset ovat "tyyppejä, jotka tunnen" ja muita, joita en tunne.

Tuntemieni tyyppien kohdalla on tietysti vielä aste-eroja, miten hyvin näitä ihmisiä tunnen. Silläkin on merkitystä, milloin olen ihmisiä tuntenut ja miten kauan.

Kumpi on lähempi tuttavani, kauan sitten koulussa kanssani samalla luokalla ollut ihminen vai anonyymi kirjoittelija tällä foorumilla?

Luokkakaverin kanssa olen ollut samassa tilassa, mutta en ole juurikaan puhunut hänen kanssaan. Tiedän, minkä niminen hän on ollut, ja miltä hän on näyttänyt, mutta hänen mielipiteistään en tiedä mitään enkä myöskään nykyisestä olotilastaan. Viimeisestä tapaamisesta on kulunut vuosikymmeniä. Foorumilla olen keskustellut kirjoittamalla monenkin ihmisen kanssa ja tiedän heidän mielipiteitään. En kuitenkaan tiedä heidän nimiään enkä ulkonäköään. Taustoista tiedän sen, mitä muistan itse kunkin kertoneen.

Mikä tekee ihmisestä läheisen tuttavan? Voiko anonyymi foorumituttavuus olla ystävä?

Olen anonyymejä foorumikontakteja ja sukulaiskontakteja lukuun ottamatta aika lailla erakko nykyisin. Tapaan tuttuja ihmisiä vain satunnaisesti ja harvoin. Suoraan sanoen välttelen tällaisia tapaamisia. Minulla ei ole mitään sanomista ns. vanhoille tutuille. Alkavat vain udella elämästäni, eikä minulla ole mitään positiivista kerrottavaa.

Facebook-kavereita on yli 150 ja he kaikki ovat tulleet kutsumatta omasta tahdostaan. Syy noinkin suureen määrään on se, että minulla on aika suuri valokuvakokoelma, jonka ihmiset haluavat nähdä. Jotkut albumit näkyvät vain fb-kavereille.

[Norma Bates]

Vaikea sanoa että kenet määrittelisin ystäväksi. Varmaan peruskoulussa tyttö jonka kanssa kävelit koulumatkat ja vietiin myös välitunnit (kunnes hän yläasteella dumppasi minut tuon jälkimmäisen ajanvieton suhteen) oli ystävä. Ja eka eksäni sen jälkeen kun oli erottu. Mutta koska hän on kuollut, niin se siitäkin sitten.

Osa tuntemistani ihmisistä on korkeintaan kavereita, osa tuttavia. Pidempään olleita nettituttavia löytyy, ja netin kautta kavereihinkin olen pitänyt yhteyttä viimeiset vuodet. Kohta meinaa muistaa koska olen tavannut ketään livenä. Yhden naapuruston naisen mieltäisin tuttavaksi, hänet sentään näen satunnaisesti ihan livenä, sen mukaan kuin satutaan sattuman oikusta kohtaamaan.

Osin olen erakko, osin en jaksa sitä jännittämistä mitä ihmisten kanssa oleminen minulle on (jännittäminen tosin on jäänyt vähemmälle reippaanpuoleisen liikuntaharrastuksen myötä). Osin tarvitsen toki sosiaalista kanssakäymistä minäkin, mutta olen sen verran varautunut ihminen, etten noin vaan ryntää sinne ja tänne, enkä omatoimisesti tutustu oikeastaan koskaan kenenkään. Tässä tosin kumppaninhaku on tehnyt poikkeuksen.

Usein koen kyllä että ei se ihmisten kanssa oleminen ole niin vaikeaa kuin aina etukäteen pelkään sen olevan.

[Socrates]

Entisen asuntoni eli lapsuudenkotini alapuolella viimeiset lähes 40 vuotta asunut ikämies on ehkä jotain edes vähän sen tapaista, jota voisin kutsua ystäväksi, vaikka jopa vastusti Trumpia.

Tuntui kivalta, kun hiljattain soitti ja sanoi kaipaavansa aikoja, jolloin lähdin aamulla aikaisin liikkeelle ja usein törmättiin pihalla.

Kirjoitin hänestä myönteistä viimeiseen viestiini taloyhtiön fb ryhmässä, kun olin viimeisen kerran sulkenut oven ja istuin rapussa odottamassa muuttoauton lähtöä.

Toisaalta hän yritti ostaa asuntoni puolella hinnalla ja kävi jo jaottelemassa esineitä, joita voi hänelle jättää. No, pianon hän saikin.

[Karikko]

Kuinka monta sellaista ihmistä kuuluu lähipiiriisi joita voisit rehellisesti kutsua hyviksi ystäviksesi? Puolisoita, lapsia ja serkkuja tai sitä läheisempiä sukulaisia ei lasketa.

Minulla niitä on ehkä viisi. Hyvä ystävä on sellainen, jolle voit kertoa asioita joita et paljastaisi vaikka puolisollesi tai vanhemmillesi mutta kerrot niitä helpohkosti hänelle, ilman että pelkäät hänen juoruavan siitä muille hetimiten. Hyvänpäiväntuttuja, sellaisia joiden kanssa voi heittää kevyttä läppää, lienee sata.

Kun nyt on kysymyspato avattu, niin seuraava kysymys - paljonko hyviä ystäviä mielestäsi pitäisi ihmisellä olla?

Noin äkkiseltään yksi riittää- siis koira.

Ihmisystävät ovat vähän niin ja näin ja heidän lojaalisuutensa riippuu oloista ja muista tekijöistä. Köyhyyden tullessa ovesta rakkaus lentää ikkunasta.

No kokeilu jota en kehota tekemään- sulkekaapa "muija" kaappiin koiran kanssa ja se joka on iloinen puolen tunnin päästä nähdessään teidän on varmaan "hyvä ystävä..

Sovinistina huomautan, että saman voi tehdä ukollekin, mutta se surkimus särkee kuitenkin sen kaapin oven.

[ROOSTER]

Ystävyyden ylläpitäminen hyvällä tasolla on melko haastavaakin joskus. Nykyään ihmisten aikataulut ja kohtaamisten siirtyminen puhelimiin ja pieniin laitteisiin ovat omiaan vieroittamaan ystäviä.

Ystävän menettäminen on myös hurjan rankkaa. Jos kadulla ohikulkija heittää solvauksen, sen unohtaa jo seuraavaan kadunkulmaan mennessä mutta jos ystävä solvaa, se jättää ikuisen jäljen.

Helpommalla pääsee jos on vähemmän ystäviä mutta niitä on kuitenkin joitakin oltava, se on perusinhimillinen tarve.

[Karikko]

Ystävän menettäminen on myös hurjan rankkaa. Jos kadulla ohikulkija heittää solvauksen, sen unohtaa jo seuraavaan kadunkulmaan mennessä mutta jos ystävä solvaa, se jättää ikuisen jäljen.

Totta- noin voi käydä, mutta kysymys on omista odotuksista ja luottamuksesta. Eli itsehän ihminen siinä loukkaantuu, koska on liian suure t odotukset toisesta ihmisestä, vaikka kaikki ovat puutteellisia.. Täydellisessä maailmassa ei tuollaista tietenkään tapahdu, mutta sitä täydellisyyttä ollaan edelleen tekemässä ja siihen asti pitää tyytyä "koiran uskollisuuteen"  Sori kehuin taas syytöntä luontokappaletta..

[ROOSTER]

Täydellisessä maailmassa ei tuollaista tietenkään tapahdu, mutta sitä täydellisyyttä ollaan edelleen tekemässä ja siihen asti pitää tyytyä "koiran uskollisuuteen"  Sori kehuin taas syytöntä luontokappaletta..

Neuvostoliitossa erään urbaanin legendan mukaan yritettiin jalostaa ihmisen ja apinan risteytystä, siinä olisi ollut oiva työmies, vahva ja sitkeä eikä turhaa älyä hankaloittamassa.

Joku voisi lyödä rahoiksi jalostamalla naisen jolla olisi koiran uskollisuus ja sitoutuminen. Mukana voisi tulla tosin muutama haittaominaisuuskin. Ihmiskauppa taitaa olla yleisesti rangaistavaa, tiedä sitten miten hybridien kanssa on, pystyisikö kaupallisesti hyödyntämään. Onko muuten muutaman ihmisgeenin vaihtaminen vaikka koiran geeneihin jo uuden lajin, siis kaupallisesti hyväksyttävän ihmistä muistuttavan eliön, luomista? Siis tekijänoikeuksien piiriin kuuluvaa toimintaa.

[Muisto Keijo Kullervo]

Kaksi tai kolmeystävää riittää pitämään asiat oikealla tolalla - uskon?

Muisto

[Aave]

Kaksi tai kolmeystävää riittää pitämään asiat oikealla tolalla - uskon?

Muisto

Varmaankin näin, ja jos on jopa kolme aitoa ystävää, voi jo pitää itseään onnekkaana. Nykypäivänä yksinäisyys on Suomessakin kasvanut vitsaus. Se on paradoksi, koska ikinä aiemmin ihmiskunnan historiassa ei ole ollut niin paljon kommunikaatiovälineitä- ja tapoja kuin nyt, ja silti ihmiset ovat yksinäisempiä kuin ehkä koskaan.

Arvelen, että vähintään 60% länsimaisten ihmisten mielenterveysongelmista johtuvat lopulta vain liian kauan jatkuneesta yksinäisyydestä. Yksinäisillä ihmisillä on yksinäisten ihmisten ajatukset, ja ihminen on kuitenkin laumaeläin.

[Socrates]

Ystäviä kannattaa käyttää päärynäboltsina.