Työelämään liittyviä kysymyksiä

[Edward]

Aihe on leikattu Uudistuva Venäjä ketjuun muodostuneesta rönsystä

[Xantippa]

^

Vähänpä Aave enää taitaa nykypolven ajatuksista mitään tietää! Tämän päivän parikymppinen ei todellakaan ole helposti ohjailtavissa saatika jotenkin työpaikkauskollinen, hehän sitä vasta kytkintä nostavat, milloin siksi, että tämä pskapaikka ei miellytä, milloin muuten vaan huvittaa reppureissaaminen. Tämän vuoksi esimerkiksi harjoittelupaikkoja on nykyään tosi vaikeaa saada, koska työnantaja pelkää ohjauksen, opastuksen ja tuutoroinnin menevän hukkaan.

Tämä on ihan ymmärrettävää, sillä ei nykyään ole tarvetta monellakaan aloittaa alusta, pyrkiä vaihtamaan banaanilaatikot pöytään. Ekaan kotiin lähdetään hyvin usein vanhempien vankalla tuella kännyt ja läppärit mukana. Lisäksi kotona asutaan pidempään, aikaisemmin ei ollut mitenkään outoa muuttaa omilleen 17v, nykyään ei ole yhtään kummaa asua kotona 23 v.

Sotaan pätee kyllä ihan sama, kuinka iso osa se onkaan, joka ei ylipäätään mene nykyään armeijaan ja mikä tulee sieltä ekan kuukauden jälkeen takaisin.

T: Xante

[kertsi]

Henkiseltä puolelta ei tarvita edes mitään sotaa esimerkiksi - ajattele vaikka, millaisia nuoret, ensimmäistä kertaa työelämään siirtyneet työnharjoittelijat ovat. He odottavat (Jälleen keskimäärin) ohjausta, opastusta ja tutorointia paljon enemmän, kuin jo työelämässä aiemmin olleet. Muun muassa tämän takia pulskina taloudellisina aikoina firmat eivät välttämättä mielellään palkkaa yli kolmekymppisiä töihin - heitä on usein paljon hankalampi opettaa samalla "talon tavoille", koska on jo elämänkokemusta, kehittynyttä itsetuntoa ja työkokemusta. Silloin myös vaihdetaan työpaikkaa paljon herkemmin.

Pikemminkin on niin, että yli kolmikymppiset jo omaavat usein niin paljon ammattitaitoa, että heille joutuu firma maksamaan enemmän kuin parikymppisille. Ideaali firmalle olisi nuori mutta ammattitaitoinen ja kokenut - ja edullinen - työntekijä, mikä on aika mahdoton yhtälö.

Ja lisäksi työharjoittelijoiden paimentamiseen ja opastamiseen kuluu vakihenkilökunnalta kohtuuttoman paljon aikaa. Itse paimensin kerran laumaa kesäharjoittelijoita, ja se kävi melko ylivoimaiseksi, kun se piti tehdä oman työn ohessa (joka tuolloin sattui vielä olemaan tavanomaista vaativampaa, olin projektinvetäjänä). En muista paljonko heitä oli, mutta noin 6-7. Jotkut saivat jotain kyllä aikaiseksikin, mutta vähän niin ja näin heidän työpanoksensa oli. En tiedä, saiko firma jostakin (yhdestä) heistä myöhemmin sitten hyviä työntekijöitä, mutta heidän kesäinen työpanoksensa oli oman arvioni mukaan negatiivinen, jos laskee heidän vaatimansa perehdytyksen negatiivismerkkisenä, ja poissa tuloksenteosta. Talon tavoille opettaminen ei ole niin kamalan olennaista ainakin oman kokemukseni mukaan, verrattuna valmiiseen ammattitaitoon, siis että pystyy tekemään tulosta itsenäisesti, ilman opastusta, jo kättelyssä. Näin ainakin ylempien toimihenkilöiden osalta, asiantuntijatöissä.

[Xantippa]

^

Erään ystävän nuori valmistuisi nyt keväällä, jos saa jostain harjoittelupaikan. Kaikki, siis ihan kaikki muut opinnot tehty, ei kurssiakaan jäljellä. Hän on valmistumassa alalle, joka huutaa työvoimapulaa. Hän on nyt jättänyt jotain 80 hakemusta, mutta firmat kyselevät esim. kuinka monta vuotta on työkokemusta. Siis vastavalmistuvalla 24 vuotiaalla.

Eioota on nyt vain tullut ja rehellisimmät firmat ovat sanoneet, että harjoittelijoista harva jää enää taloon ja muutenkin nuorten vaihtuvuus on isoa.

T: Xante

[kertsi]

^ Harjoittelupaikan tarjoaminen on tosiaankin jonkinlaista hyväntekijyyttä, juuri siitä syystä, että niin harva jää taloon, ja niin harva edes kelpuutetaan taloon. Mutta jostain se työura on aloitettava, jos ei ole työkokemusta, ja siksi kai harjoittelupaikkoihinkin on kai tunkua?

[-:)lauri]

^^
^
Meillä on ohjelmistotalona ollut vähän niin kuin tuo tilanne. Koulunpenkiltä ei ole tahtonut valmistua porukkaa, joiden osaaminen riittäisi ammatin harjoittamiseen.

[Aave]

^^
^
Meillä on ohjelmistotalona ollut vähän niin kuin tuo tilanne. Koulunpenkiltä ei ole tahtonut valmistua porukkaa, joiden osaaminen riittäisi ammatin harjoittamiseen.

Jaa, tämä olikin suomalaisen työelämän rupatteluketju?

No, osa ongelmaa on kyllä nuorten vastavalmistuneiden suhteen (Tarkoitan korkeakoulutettuja) sekin, että monilla on aivan liian korkeat käsitykset itsestään ja osaamisestaan, ja palkkatoiveetkin sitä mukaa. Kyllä se näkyy monen nuoren suhteen niinkin, että kuvitellaan osaavansa ja tietävänsä kaikesta kaikki, ja nykynuoret ovat muutenkin paljon kärkkäämpiä ja vaativampia, kuin oma sukupolveni. "Hetimulletännekaikkinyt". Tämä on ehkä kolikon toinen puoli ja vaihtelee tietysti myös aloittain, ja alueittain. Mutta juuri työelämään tupsahtaneen on turha odottaa samaa palkkaa, kuin jo vuosia kokemusta omaavien työntekijöiden.

[Xantippa]

Tässä nyt menee sekaisin vastavalmistuneet työntekijät ja harjoittelijat. Se, että ei saa harjoittelupaikkaa, tarkoittaa, että ei valmistu eikä oikein pääse edes työpaikkoja hakemaan, saati saamaan. Nykyaikana.

Olettaisi, että työnantajatkin ymmärtävät, että huutaessaan työvoimapulaa ja eläkepommia heillä olisi pienen pieni mahdollisuus vaikuttaa myös positiivisesti näihin ongelmiin. Esimerkiksi ymmärtämällä, että jos alan koulutukseen kuuluu pakollinen harjoittelu, jostain sen harjoittelupaikankin pitäisi löytyä. Tätä ei oikein voi ratkaista opiskelijat, TE-toimisto eikä edes AY-liike.

Aaveen käsitys nuorista työntekijöistä heijastelee suuresti kyllä nykypäivän työelämää. Onnea vain nyt näillä työvoimapula-aloilla asian ratkaisuun, kun asenne tuleviin työntekijäpolviin on tuo.

Olen itsekin sitä mieltä, että itseäni seuraavat sukupolvet ovat kärkkäämpiä ja vaativampia kuin minun ja se on saakeli hieno homma. Niin on työnantajatkin tänä päivä erittäin paljon kärkkäämpiä ja vaativampia. Olisi kamalaa, jos työntekijäpuoli ei seuraisi perässä ja päin vastoin kuin patruunat kuvittelevat, ei se olisi tie, jolla Suomen kilpailukykyä kasvatetaan.

Ja ihan kohta kyllä ollaan tilanteessa, että alalle tuleville on pakko alkaa maksaa jopa palkkaa. Se voi vtuttaa suuresti näitä vanhoja jääriä, mutta niin se vain, elleivät sitten aidosti halua venyttää omaa eläkeikäänsä sinne 86 v 4kk. Mutta toisaalta näistä monella onkin se asenne, että mieluummin niin kuin näitä nuoria kärkkäitä meidän firmaan kärkkymään.

T: Xante

Muoksis: sekin on hauska kuvitelma, että juuri korkeakoulutetut (mikä ihanan yläluokkalainen sana) työntekijät olisivat kärkkäitä ja vaativia ja helppoja vaihtamaan duunia. Kannattaisi vilkaista, missä hommissa se raha alusta asti liikkuu ja missä vaihdetaan firmaa  heti, jos pomo pahasti katsoo.

[Kopek]

Yksi kestouutinen vuosikymmenestä toiseen on se, kuinka jotkut suurituloiset ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat ihmiset mitätöivät saavutuksensa ja tulonsa teoilla, joiden tuottama hyöty ei tunnu olevan missään suhteessa mahdollisiin menetyksiin. Toisin sanoen pelataan uhkapeliä, jossa panokset ovat suuret, mutta voitto olematon.

Miesten kohdalla uhkapeli liittyy usein asiattomaan käyttäytymiseen naisia kohtaan. Sanotaan jotain hölmöä ja tehdään jotain hölmöä ja saadaan potkut ja kärsitään satojen tuhansien eurojen vahingot. 

Naisten kohdalla kyseessä on usein raha. En tyydytä suuriin tuloihin vaan halutaan vielä vähän lisää - ja menetetään kaikki.

Kolmas mahdollinen syy potkuihin on laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä tai sosiaalisten taitojen puutteesta tai muista syistä johtuva kykenemättömyys toimia odotuksia vastaavalla tavalla siinä tehtävässä, mihin on nimetty.

Potkut voivat tulla myös siitä, että sanotaan tai kirjoitetaan varomattomuuksissa jotain, mitä ei nykyisessä ilmapiirissä pitäisi sanoa eikä kirjoittaa. Asia voi liittyä maahanmuuttoon tai naisten oikeuksiin tai yhteiskuntaluokkiin tai seksuaalisiin vähemmistöihintai johonkin muuhun "herkkään" aiheeseen. Yksi ainoa pahaa tarkoittamaton mutta väärin valittu sana voi riittää aiheeksi työsuhteen purkamiselle.

On tietysti muitakin mahdollisia syitä menettää työnsä ja tulonsa. Ihminen toimii (tai jättää toimimatta) tavalla, mistä on seurauksia hänen työuransa ja tulojensa kannalta. Jotkut ihmiset ovat saaneet potkut ajauduttuaan riitoihin työyhteisössä. Taidealalla tällainen "minä en leiki sinun kanssasi" -työpaikkateatteri näyttää olevan yleistä.

Jos asiaa mietin omalla kohdallani, heikkouteni voisi olla laiskuus ja kyvyttömyys tehdä työtä työnantajan edellyttämällä tavalla ja tehokkuudella. Eli lyhyesti sanottuna "minusta ei olisi mihinkään" ja pärjäisin korkeintaan jossakin suojatyöpaikassa.

Toisaalta on olemassa työtehtäviä, joissa ei oikeasti paljon vaadita. Riittää, että on esillä ja näyttelee ahkeraa.

[Xantippa]

Etätyö alkaa taas herättämään tunteita. Puhellaan hybrideistä ja mietitään, mikä olisi oikea määrä pakkopäiviä toimistolla. Kaveripiirissä tämä puhuttaa paljonkin.

Itse kun olen tehnyt joustavasti niin pitkään kuin muistan, liiemmin aikoja tai paikkoja miettimättä, kuuntelen näitä suurella mielenkiinnolla.

Osa työnantajista on rajannut konttoripäivät siten, että ollaan 2 päivää etänä ja 3 konttorilla, kuitenkin niin, että etäpäivä ei saa olla maanantai tai perjantai. Tämä herättää suuresti tunteita etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa työmatkat ovat pitkiä. Kesäperjantait ovat lopulta harvinainen juttu ja jos vaikka mökille tai veneelle mielii, olisihan se kiva lähteä heti, kun työpäivä päättyy, eikä matkailla esim. tuntia kotiin ensin, josta tietenkään ei sillä siunaamalla pääse lähtemään, kun kotioven avaa. Ja vaikka ei menisikään minnekään, olisi kiva aloittaa vkonloppu tietysti mieluummin tuntia, puoltatoista aikaisemmin kuin myöhemmin.

Mikä sitten on syy rajata maanantait ja perjantait ulos etäilystä? Vanhanaikainen käsitys siitä, että ellei näin tehdä, viikonloput rellestäessä venähtävät? Vaiko joku muu, mikä?

Ainut huoli, jonka etäilyssä ymmärrän, on niiden työntekijöiden kohdalla, jotka selkeästi vetäytyvät ja alisuoriutuvat. Mutta heidänkin kohdallaan väitän, että kyse on motivaatiotekijöistä, jotka kyllä ovat läsnä konttorillakin ja joihin ei puututa/joita ei kuunnella. Konttorilla on vaan niin paljon helpompaa feikata töitä kuin etänä, jossa oikeastaan ei olekaan muuta mittaria kuin itse suoritus ja tietysti läsnäolo chatissa, teamsissa, jne (so. tapa olla näissä läsnä).

T: Xante

[Hippi]

^
Itse en ole ikinä halunnut etätöitä tehdä. Olisin etänä kyllä yksi noista alisuoriutujista, sillä voin helposti kuvitella, millaisia hauskempia juttuja voisin kotona keksiä työajasta huolimatta. Minulle ainakin matka työpaikalle ja sen aika virikkeetön ympäristö takaavat sen, että töitä tulee tehtyä koko rahan edestä.

Voi olla myös ikä- tai sukupolvikysymys, sillä omassa porukassani (ns. vanhat yrmyt) on muitakin samoin ajattelevia. Kun on "koko ikä" töihin menty, niin mennään vastakin.

Nimenomaan nuorempi porukka meidänkin firmassa on tuskastunut paluusta normaaliin, eli juuri tuohon 2+3 malliin, mutta viikonpäiviä ei ole rajoitettu. Meillä taas toivotaan mahdollisimman suurta hajontaa etäpäiville, sillä viimeaikoina on työpisteitä edelleen vähennetty eikä kaikille olisi edes työpistettä, jos päättäisivät yhtä aikaa ilmestyä työpaikalle. En muista nyt tarkkaan oliko se nyt 70% vai jo pienimpikin, jolle työpisteitä riittää. Muutama vuosi sitten hankitut uudet uljaat tilat on jo uusien supistusten kohteena.

[Xantippa]

^

Ja yksi rasitus työpäiviin tietysti lisää on, kun yrität sovitella esim. 4-5 (saati useamman) toimistopäiviä, että olisi ylipäätään järkeä mennä toimistolle. Eikä ole kyllä järkeä mennä sinne istumaan pienessä kopissa luurit päässä, kun suurin osa päivästä on teams-kokouksia.

Se taas on aika tuhoon tuomittua, että osa porukasta on neukkarissa yhdessä ja pari, kolme (saati useampi) teamsissa yrittää kuulostella ja huudella väliin.

Itselläni ei taida olla kotona mitään niin hauskoja juttuja, että ne töitä estäisi ja jotkut pyykit/tiskit koneeseen voi toisaalta heittää niillä pienillä tauoilla, joita luonnollisesti ainakin joskus ilmenee. On sitten pari kotityötä jo tehtynä. Olemme myös tietoisesti pitäneet tiimipalavereita siten, että kaikki ihan luvalla saa tehdä siinä sivussa kotitöitä, jos tahtoo. Kun muutenkin on tarkoitus vain jutella kuulumiset rennosti, miksi siinä samalla ei voisi ripustaa pyykkejä narulle?

Ainut, mikä oli karvas pala itselleni, oli se, että olen vannonut, että kotiin ei tule työhuonetta. Ei tullut kyllä täysin vieläkään, mutta pysyvät työpisteet kyllä.

Kyllähän etätöistä jo urbaanilegendakin kiertää: kuulemma jo joskus vuosia sitten joku koodari palkkasi Intiasta tyypin tekemään omat työnsä pikkurahalla ja itse vain lekotteli nostaen huippupalkkaa. Mutta tiedä näistä!

T: Xante

[-:)lauri]

Tässä nyt menee sekaisin vastavalmistuneet työntekijät ja harjoittelijat. Se, että ei saa harjoittelupaikkaa, tarkoittaa, että ei valmistu eikä oikein pääse edes työpaikkoja hakemaan, saati saamaan. Nykyaikana.

No siis ainakin meidän alalla harjoittelija sitoo työyhteisön resursseja sitä enemmän, mitä vähemmän löytyy kykyjä itsenäiseen ja tuloksellisesti kelpaavaan työskentelyyn. Meillä on ollut 2018 ja 2019 sellainen tilanne, että otimme harjoittelijoita koulunpenkiltä. Olikos joku 5 kpl ekana vuonna ja 10 kpl tokana vuonna. Ekana vuonna tulleista kaikki saivat työpaikan meiltä, koska osasivat kaikki koodata jo tuossa vaiheessa riittävän hyvin kun taas vuonna 2019 kymmenestä ei osannut riittävän hyvin koodata kuin vain kaksi, jotka jäivät taloon. Tai siis näille, jotka jäivät taloon annettiin mahdollisuus työskentelyyn meillä, jahka saivat opintonsa päätökseen tai jo opintojen lomassa tuntisopparilla, sillä opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta tehdä töitä välttämättä juuri täysissä 7,5 tunnin työpäivissä. Mutta vuonna 2019 nuo 8, joille ei tarjottu talossamme jatkoa, sitoivat aika paljon vakituisten duunareitten panosta, sillä tietyt itseopiskelun taidot olivat kyseisellä porukalla ainakin vielä tuossa vaiheessa hukassa ja piti opastaa, miten hakea internetistä juuri koodaamisessa kohtaamiinsa ongelmiin liittyvää tietoa. Eli koulun penkiltä löytyy harjoittelijoiksi taidoiltaan varsin heterogeenistä porukkaa.

En tiedä varmaksi, miksi emme ole tarjonneet vastaavaa mahdollisuutta opiskelijoille enää 2019 jälkeen. Voi liittyä siihen, että joskus tuolloin firmamme suomalaisomistajat myivät firman ulkomaalaiselle omistajalle, minkä jälkeen kehittäjiä on haettu sekä palkattu globaalisti. Ehkäpä ulkomainen omistajamme ei ole priorisoinut opiskelijoita puhumattakaan suomalaisia opiskelijoita työntekijäprofiilissamme riittävästi, jotta olisimme tarjonneet harjoittelupaikkoja opiskelijoille.

[Hiha]

Mikä sitten on syy rajata maanantait ja perjantait ulos etäilystä? Vanhanaikainen käsitys siitä, että ellei näin tehdä, viikonloput rellestäessä venähtävät? Vaiko joku muu, mikä?

Nollasummapelipsykologia, ehkä? En tietenkään tiedä nimenomaisesta työpaikasta, enkä oikeastaan mistään muistakaan, mutta sen verran mun tarttee sanoo, että yllättävän sitkeässä joissakin työnantajan edustajissa on tiedostamaton kosmisen tasapainon oppi. Ajatus jota vastaan toisaalta yritetään taistella win-win -hypettämisellä ja vastaavilla muotiajatuksilla. Lyhyesti, taustalla on siis atavistinen maailmankuva, jossa kun joku saa / menettää jotakin, niin joku toinen vastaavasti menettää / saa vastaavan namupalan. Kun työntekijää hatuttaa maanantaisin ja perjantaisin, kosmisen tasapaino-opin mukaan työnantaja hyötyy siitä mystisesti. Jos työntekijä olisi tyytyväinen, se taas olisi maagisella tavalla pois firmalta.

[Xantippa]

No siis ainakin meidän alalla harjoittelija sitoo työyhteisön resursseja sitä enemmän, mitä vähemmän löytyy kykyjä itsenäiseen ja tuloksellisesti kelpaavaan työskentelyyn. Meillä on ollut 2018 ja 2019 sellainen tilanne, että otimme harjoittelijoita koulunpenkiltä. Olikos joku 5 kpl ekana vuonna ja 10 kpl tokana vuonna.

Niin siis harjoittelun idea on, että opitaan työelämässä tekemään töitä, ei se, että ollaan valmiita duunareita. Eli jos ottaa 5-10 harjoittelijaa sillä ajatuksella, että kaikki ovat itseohjautuvia duunareita, kyllä siinä on lähtökohta "hieman" pielessä.

Ja totta kai ovat eri tasoa. Olettaako työnantajasi, että kaikki valmistuvat koulusta samoin tiedoin ja taidoin? Jos, niin millä ihmeen perusteella.

Ja kyllä, harjoittelija sitoo muiden työntekijöiden panosta, se on se idea. Ei, että työnantaja saa 10 duunaria lisää.

T: Xante