Tasa-arvoako?

[kertsi]

Onkohan psykopaateilla ja narsisteilla yhteiskunnallinen tasa-arvo kovinkaan korkealla toivelistallaan? Epäilisin, että ei. Heillähän on vaikeuksia asettua toisen ihmisen asemaan, ja vaikeuksia tuntea empatiaa. Heillä on taipumus kohdella toisia ihmisiä objekteina, ja taipumus manipuloida ja käyttää toisia ihmisiä hyväkseen, ja kuvitelmia siitä, että he olisivat jotenkin enemmän oikeutettuja kaikkiin hyviin asioihin kuin muut ihmiset.

[Karikko]

Ilman esimerkkejä tasa-arvo on äkkiä puitu. Sitä ei ole,  harmin paikka.

T: Xante

Ei tasa-arvoa tietenkään ole, mutta ei sitä varmaan kukaan edes halua.

Taistelua vallasta ja vaikutuksesta kyllä halutaan käydä ja siihen liitetään yleensä eri sukupuolet erilaisine haluineen.

Tuskin kukaan nainen haluaa olla tasa-arvoinen sellaisen miehen kanssa, joka raataa pienellä palkalla tai on muuten syrjäytynyt elämän vaatimusten kohtaamisen vaikeuksissaan.

Eikä tietenkään edes voi vaatia sellaista tasa-arvoa, mitä ei voi edes mitata, verrannollisesti. Eihän mieskään voi vaatia naisen Etu_oikeuksia, joita naiset usein kyllä kutsuvat rasitteiksi.

Monissa asioissa suomessa on kyllä kohtuullinen oikeudenmukaisuus tapahtunut, mutta tasa-arvo, tai ehkä pitäisi sanoa tasapäisyys ei tietenkään tule koskaan voimaan, luoja on luonut siihen sentään eron johon pitää sopeutua.

[safiiri]

^Tasa-arvosta on varsin alkeellinen ymmärrys, jos sen ajattelee tarkoittavan vain tasajakoa. Edes tasapuolisuus ei toteudu vai sillä, että jokaiselle annetaan samankokoinen pala kakkua. Tämän muuten pitäisi olla hyvin selvää jokaiselle, joka kasvattaa useampaa lasta perheessään. Erilaisia tarpeita omaavat ja eri-ikäiset lapset eivät tule perheessä tasa-arvoisesti kohdelluiksi sillä, että jokainen saa täsmälleen samaa. Tasa-arvoa on, kun jokaisen yksilölliset tarpeet huomioidaan yhtä lailla - vaikka se tarkoittaisi sitä, että pienempien nukkumaanmenoaika on aikaisemmin, vain isommilla on oma kännykkä ja se kala-allergikko saa jotain toista ruokaa muiden popsiessa uunilohta.

On oikeesti aika hassua olettaa, että tasa-arvon toteuttaminen olisi lähtökohtaisesti helppoa ja siihen olisi olemassa selkeitä kaavamaisia malleja. Tasa-arvon ihan ensimmäinen edellytys on se, että kyetään kuuntelemaan toista ihmistä, kun hän itse kuvaa sitä, mitä hän tarvitsee / tuntee / kaipaa. Usein homma kompastuu jo tähän. (Huom! Kuunteleminen ei ole sama asia kuin kaikkien toiveiden sellaisenaan toteuttaminen. Kuunteleminen on osa vuorovaikutukseen antautumista.)

[Saares]

^Tasa-arvosta on varsin alkeellinen ymmärrys, jos sen ajattelee tarkoittavan vain tasajakoa. Edes tasapuolisuus ei toteudu vai sillä, että jokaiselle annetaan samankokoinen pala kakkua. Tämän muuten pitäisi olla hyvin selvää jokaiselle, joka kasvattaa useampaa lasta perheessään. Erilaisia tarpeita omaavat ja eri-ikäiset lapset eivät tule perheessä tasa-arvoisesti kohdelluiksi sillä, että jokainen saa täsmälleen samaa. Tasa-arvoa on, kun jokaisen yksilölliset tarpeet huomioidaan yhtä lailla - vaikka se tarkoittaisi sitä, että pienempien nukkumaanmenoaika on aikaisemmin, vain isommilla on oma kännykkä ja se kala-allergikko saa jotain toista ruokaa muiden popsiessa uunilohta.

On oikeesti aika hassua olettaa, että tasa-arvon toteuttaminen olisi lähtökohtaisesti helppoa ja siihen olisi olemassa selkeitä kaavamaisia malleja. Tasa-arvon ihan ensimmäinen edellytys on se, että kyetään kuuntelemaan toista ihmistä, kun hän itse kuvaa sitä, mitä hän tarvitsee / tuntee / kaipaa. Usein homma kompastuu jo tähän. (Huom! Kuunteleminen ei ole sama asia kuin kaikkien toiveiden sellaisenaan toteuttaminen. Kuunteleminen on osa vuorovaikutukseen antautumista.)

Jos Suomen varallisuus jaettaisiin tasa-arvoiseti tasan  (tietysti käytännössä mahdotonta) kaikkien Suomen kansalaisten kesken, kuinka paljon eroja olisi syntynyt 10 vuodessa?

[safiiri]

^Tasa-arvosta on varsin alkeellinen ymmärrys, jos sen ajattelee tarkoittavan vain tasajakoa. Edes tasapuolisuus ei toteudu vai sillä, että jokaiselle annetaan samankokoinen pala kakkua. Tämän muuten pitäisi olla hyvin selvää jokaiselle, joka kasvattaa useampaa lasta perheessään. Erilaisia tarpeita omaavat ja eri-ikäiset lapset eivät tule perheessä tasa-arvoisesti kohdelluiksi sillä, että jokainen saa täsmälleen samaa. Tasa-arvoa on, kun jokaisen yksilölliset tarpeet huomioidaan yhtä lailla - vaikka se tarkoittaisi sitä, että pienempien nukkumaanmenoaika on aikaisemmin, vain isommilla on oma kännykkä ja se kala-allergikko saa jotain toista ruokaa muiden popsiessa uunilohta.

On oikeesti aika hassua olettaa, että tasa-arvon toteuttaminen olisi lähtökohtaisesti helppoa ja siihen olisi olemassa selkeitä kaavamaisia malleja. Tasa-arvon ihan ensimmäinen edellytys on se, että kyetään kuuntelemaan toista ihmistä, kun hän itse kuvaa sitä, mitä hän tarvitsee / tuntee / kaipaa. Usein homma kompastuu jo tähän. (Huom! Kuunteleminen ei ole sama asia kuin kaikkien toiveiden sellaisenaan toteuttaminen. Kuunteleminen on osa vuorovaikutukseen antautumista.)

Jos Suomen varallisuus jaettaisiin tasa-arvoiseti tasan  (tietysti käytännössä mahdotonta) kaikkien Suomen kansalaisten kesken, kuinka paljon eroja olisi syntynyt 10 vuodessa?

Hmm. Taisin juuri tuossa sanoa, että nimenomaan tasajako ei ole tasa-arvon synonyymi tai toteuttamisen malli. En oikein tiedä, kysytkö tässä siis minulta vai yleisemmin kaikilta.

[Saares]

Tarkoiti tasa-arvoisuudella sitä että erilaisten osuuksien arvot arvioidaan mahdollisinnan samansuuruisiksi.

[safiiri]

Tarkoiti tasa-arvoisuudella sitä että erilaisten osuuksien arvot arvioidaan mahdollisinnan samansuuruisiksi.

Juu ja mä siis lainaamassasi viestissä kerroin, että tasa-arvo ei ole noin yksinkertainen käsite. Että se ei ole tasajaon synonyymi. Toistan siis edellisen viestini kysymksen: Minultako nyt kysyt vai yleisesti?

[Saares]

^^ Kyllä.

[safiiri]

^^ Kyllä.

Vastaan siis: joko tai.

[Toope]

Halutaanko mahdollisuuksien tasa-arvoa (aitoliberaalit, konservatiivit), vai lopputuloksen tasa-arvoa (vasuriliberaalit ja sosialistit)?

[Saares]

^^ Kyllä.

Vastaan siis: joko tai.

Höpö höpö.

[safiiri]

Halutaanko mahdollisuuksien tasa-arvoa (aitoliberaalit, konservatiivit), vai lopputuloksen tasa-arvoa (vasuriliberaalit ja sosialistit)?

Tasa-arvo ei yksinkertaistu kummaksikaan. Lopulta tasa-arvo muodostuu siitä, että tosiaan pystytään näkemään kaikkien arvo ja tästä kummuten ottamaan kaikkien tarpeet ja näkemykset yhtä lailla huomioon. Kuuntelemaan kaikkia aidosti ja pitämään jokaisen näkökulmaa tärkeänä ja arvokkaana. Juuri siis jotain muuta kuin ylimielisesti todeta, että joku muu on jo "riittävän tasa-arvoinen" eikä siten enää tarvitse häntä kuunnella tai oikeastaan edes muistaa.

[Karikko]

Halutaanko mahdollisuuksien tasa-arvoa (aitoliberaalit, konservatiivit), vai lopputuloksen tasa-arvoa (vasuriliberaalit ja sosialistit)?

Tasa-arvo ei yksinkertaistu kummaksikaan. Lopulta tasa-arvo muodostuu siitä, että tosiaan pystytään näkemään kaikkien arvo ja tästä kummuten ottamaan kaikkien tarpeet ja näkemykset yhtä lailla huomioon. Kuuntelemaan kaikkia aidosti ja pitämään jokaisen näkökulmaa tärkeänä ja arvokkaana. Juuri siis jotain muuta kuin ylimielisesti todeta, että joku muu on jo "riittävän tasa-arvoinen" eikä siten enää tarvitse häntä kuunnella tai oikeastaan edes muistaa.

Oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta tarvitaan varmaan, mutta puhuin tasapäistämisestä- se ei onnistu.

Miten ja missä tasa-arvoa yhteiskunnallisesti pitäisi parantaa?  Ehkä vastaan itse, olettaisin sen vaativan asenteiden tasolla tapahtuvaa luottamusta ja tiettyjä lakiin kirjattuja asioita, mutta silloinkin on hyvä huomioida miten ne käytännössä toimivat.

Lakia ei kannata laatia esimerkiksi, selaisista asioista kuten "tyttöjen ja pokien samanlaisesta kohtelusta" kyllä se ero pitää huomioida, eivät lapset osaa olla opettamatta ja tarvitsevat itsetuntonsa vahvistamista kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi, ilman jatkuvaa epäilyä itsetuntemuksestaan kriittisen kasvuvaiheen aikana.
Jos taas aletaan tasapäistämään ihmisiä ideologian vuoksi joksikin sukupuolettomiksi olennoiksi, ei se hyödytä ketään- kasvattaa vain kaunaa silläkin saralla.

[safiiri]

Halutaanko mahdollisuuksien tasa-arvoa (aitoliberaalit, konservatiivit), vai lopputuloksen tasa-arvoa (vasuriliberaalit ja sosialistit)?

Tasa-arvo ei yksinkertaistu kummaksikaan. Lopulta tasa-arvo muodostuu siitä, että tosiaan pystytään näkemään kaikkien arvo ja tästä kummuten ottamaan kaikkien tarpeet ja näkemykset yhtä lailla huomioon. Kuuntelemaan kaikkia aidosti ja pitämään jokaisen näkökulmaa tärkeänä ja arvokkaana. Juuri siis jotain muuta kuin ylimielisesti todeta, että joku muu on jo "riittävän tasa-arvoinen" eikä siten enää tarvitse häntä kuunnella tai oikeastaan edes muistaa.

Oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta tarvitaan varmaan, mutta puhuin tasapäistämisestä- se ei onnistu.

Miten ja missä tasa-arvoa yhteiskunnallisesti pitäisi parantaa?  Ehkä vastaan itse, olettaisin sen vaativan asenteiden tasolla tapahtuvaa luottamusta ja tiettyjä lakiin kirjattuja asioita, mutta silloinkin on hyvä huomioida miten ne käytännössä toimivat.

Lakia ei kannata laatia esimerkiksi, selaisista asioista kuten "tyttöjen ja pokien samanlaisesta kohtelusta" kyllä se ero pitää huomioida, eivät lapset osaa olla opettamatta ja tarvitsevat itsetuntonsa vahvistamista kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi, ilman jatkuvaa epäilyä itsetuntemuksestaan kriittisen kasvuvaiheen aikana.
Jos taas aletaan tasapäistämään ihmisiä ideologian vuoksi joksikin sukupuolettomiksi olennoiksi, ei se hyödytä ketään- kasvattaa vain kaunaa silläkin saralla.

Olemme tietyllä tavalla samalla lnjalla, mutta se on erona, että minusta myös kuvitelma, että kaikille tytöille tai kaikille pojille sitten voidaan tarjota sellaista "tällaisia te kaikki olette" -mallia. Ensinnäkään toistaiseksi en ole kuullut minkäänlaista uskottavaa kuvausta siitä, millaisia ne tytöt tai pojat nyt sitten kaikki ovat. Tähän ei tietenkään sovi mikään "keskimäärin tilastollisesti" -argumentti, koska sehän juuri on tuota pahamaineista tasapäistämistä, jos pojan pitää olla keskimääräinen poika, eikä saa olla omanlaisensa versio pojasta. En näe mitään fundamentaalista eroa tasapäistämisessä vaikkapa perusteella "kaikki lapset" kuin "kaikki pojat" perusteella. Tasapäistämistähän se JO on. Ei esim. kaikki pojat kai kenenkään mielestä ole erityisen hyviä matematiikassa / mopon korjaamisessa / tietokoneiden ohjelmoinnissa, vaikka kuinka uskoisi, että ne on pojille luontaisia taipumuksia. Siltikään harva ajattelee, että pojille ei tule tarjota vaikkapa matikan tukiopetusta, koska pojat osaa matikkaa. Voisiko ihmisiä siis kohdella ihan yksilöllisesti? Tai - mikä olisi se tilanne / ympäristö, jossa on pakko valita kohtelu vain ja nimenomaan sukupuolen perusteella? Vaikkapa koululuokassa kai sentään opettajan olisi parempi pyrkiä yksilöllisempään kohtaamisen tapaan. En näe mikä olisi se hyöty, joka saadaan painottamalla sukupuolta syynä erilaiseen kohteluun. Ei se tee opetuksen yksilöllistämistä millään tapaa helpommaksi.

SIIHEN kyllä on tietenkin syytä kiinnittää huomiota, ettei toimita tavoilla, jotka keskimäärin ovat sopivampia vain toiselle sukupuolelle. Se ei ole sen kummemmin yksilöllistä kuin tasapuolistakaan.

[kertsi]

The Guardianin kiinnostava artikkeli henkirikosten syistä.
The surprising factors driving murder rates: income inequality and respect (The Guardian)
Maia Szalavitz

USA:ssa 90% murhista tekevät miehet, ja 77% uhreista on miehiä. Tasa-arvoisemmassa Skandinaviassa tehdään USA:ta vähemmän kaikentyyppisiä henkirikoksia, ja Pohjoismaissa vain 50% uhreista on miehiä (Suomessa 70% *)). (Jos joku viitsii tarkistamaan nämä, kuulen mieluusti). Artikkelin mukaan Englannin sana inequitiity (suomeksi epätasa-arvo ja/tai eriarvoisuus) selittää mm. ryöstöt, varkaudet henkirikosten lisäksi, mutta varsinkin henkirikoksissa korrelaatio on vahvin. Tasa-arvoisemmissa Pohjoismaissa machoilu on vähäisempää muutenkin, ja epätasa-arvo/eriarvoisuus selittää henkirikoksista pienemmän osan.

(USA:ssa) epätasa-arvo/eriarvoisuus ovat tärkein syy henkirikosten taustalla, kera  huonommuuden tunteen ja sen tunteen, ettei ole kunnioituksen arvoinen ( a sense of being seen as inferior and unworthy of respect).
Maailmanpankin *) mukaan epätasa-arvo ja eriarvoisuus selittäisi noin puolet henkirikoksista yhdysvaltalaisissa  osavaltioissa ja maailman eri valtioissa. Jos yhteisön/yhteiskunnan epätasa-arvo/eriarvoisuus on suuri, riistää se monilta miehiltä ne tavalliset statuksen ilmaukset, kuten hyvän työpaikan ja kyvyn huolehtia perheen toimeentulosta.

Jos itsekunnia, kunnia, tms. on ainoa, mitä miehellä on, kunnianloukkaukset ja dissaukset voivat triggeröidä henkirikoksia (According to the FBI, just over half of murders in which the precipitating circumstances were known were set off by what is called the "other argument" – not a robbery, a love triangle, drugs, domestic violence or money, but simply the sense that someone had been dissed.   When someone bumps into someone on the dance floor, looks too long at someone else's girlfriend or makes an insulting remark, it doesn't threaten the self-respect of people who have other types of status the way it can when you feel this is your only source of value. "If your social reputation in that milieu is all you've got, you've got to defend it," says Daly. "Inequality makes these confrontations more fraught because there's much more at stake when there are winners and losers and you can see that you are on track to be one of the losers.")

Epätasa-arvo/eriarvoisuus selittää henkirikokset paremmin kuin yksikään muu variaabeli, sanoo Martin Daly (professor emeritus of psychology and neuroscience at McMaster University in Ontario and author of Killing the Competition: Economic Inequality and Homicide).

Toinen selittävä tekijä henkirikostilastoissa on aseiden suuri lukumäärä, joka sekin kyllä lisääntyy silloin kun epätasa-arvoisuus yhteiskunnassa lisääntyy.

USA:ssa suurin osa uhreista on miehiä. Miehet tappavat yleensä lähinnä omanikäisiään, ja lähinnä kilpailijoiksi kokemiaan. Muistaako joku, miten suomalaisten kouluampujien uhrien sukupuoli jakautui, oliko suurin piirtein puolet tapetuista tyttöjä ja puolet poikia?
*)

While on the surface, the disputes that triggered these deaths seem trivial – each involved apparently small disagreements and a sense of being seen as inferior and unworthy of respect – research suggests that inequality raises the stakes of fights for status among men.

The connection is so strong that, according to the World Bank, a simple measure of inequality predicts about half of the variance in murder rates between American states and between countries around the world. When inequality is high and strips large numbers of men of the usual markers of status – like a good job and the ability to support a family – matters of respect and disrespect loom disproportionately.

Inequality predicts homicide rates "better than any other variable", says Martin Daly, professor emeritus of psychology and neuroscience at McMaster University in Ontario and author of Killing the Competition: Economic Inequality and Homicide.

ps. *)

Wikipedian mukaan:
Vuonna 2012 maailmassa tehtiin 437 000 henkirikosta, joista lähes 40 prosenttia tehtiin Amerikan maissa. Maailman murhatilastojen kärjessä on YK:n vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan Honduras, jossa tehdään 90,4 murhaa 100 000 asukasta kohden. Toisena 53,7 Venezuela, 44,7 Belize ja 41,2 El Salvador. Vastaava luku Suomessa on noin 2 murhaa 100 000 asukasta kohden.

Tekijöistä miehiä 87 %, uhreista 70 %.
(Suomessa tyypillisin henkirikos lienee, että yksi juoppo tai huomalaisen tappaa toisen samanmoisen.)

ps. ps.
Yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja yhtenvertaisuuteen ja pienehköihin tuloeroihin ja hyvinvointivaltion säilyttämiseen kannattanee pyrkiä jo ihan yhteiskuntarauhan takia?