Puolimatkan ruotimista

[Socrates]

Rantarunkulla on harvinainen gurufobia. Näkee guruja joka nurkan takana.

[Norma Bates]

En sanonutkaan että hän rinnastaa ne.

Toi on yllättävän suosittu argumentti että jos pedofilia on "luonnollista" sekin ennen pitkää laillistetaan.

Ei juridiikka toimi tolleen. Onhan murhaaminenkin "luonnollista".

Pedofilian suhteen voidaan päätyä siihen että tutkitaan sitä neutraalina ilmiönä tavallaan "antropologisesta perspektiivistä". Mitkä psykologiset tai fysikaaliset jutut tässä on taustalla ja mitkä on tehokkaita keinoja estää lapsille tehtävää vahinkoa.

Näyttäis aika vahvasti siltä, että on olemassa joku pieni osuus väestöstä, jolla on tämmöset taipumukset.

Homoseksuaalisuuden laillistamisessa kai aika keskeistä oli se että katsotaan että se mahtuu samoihin raameihin kuin heteroseksi ja voi olla aikuisten keskinäisesti sopimaa toimintaa joka ei tee mitään vahinkoa.

Lasten kohdalla mun mielestä näin ei ole. Sellainen yhteiskunta on mahdollista kuvitella jossa pedofilia jollain tapaa normalisoitais, mutta semmonen on aika kaukana siitä missä me nyt ollaan enkä näe että sellaiseen suuntaan oltais menossa.

Miten itse näet — onko samansukupuolisten avioliiton juridinen hyväksyntä jotenkin "askel" kohti pedofilian hyväksymistä?

Ei, mutta joissain yhteisöissä pederastia on yleistä ja jollakin lailla hyväksyttyä. Siis tarkoitan ulkomaita, etäisiä valtioita.

Ei homouskaan puhtaasti synnynnäinen ominaisuus ole, vai oliko esimerkiksi antiikin Kreikassa kaikilla joku homogeeni, kun poikarakkaus  oli niin yleistä ja arvostettua?

Kulttuuri ja vallitseva ilmapiiri vaikuttaa lopulta kaikkeen.

Olisikohan niin että poika- ja nuorukaisrakkaus korreloivat misogynian kanssa? Eli kun yhteiskunnassa naista ei pidetä tasa-arvoisena miehen kanssa, vaan hänet tungetaan vangiksi neljän seinän sisälle, ja hänestä tehdään niin arvokasta omaisuutta että kaikilla miehillä ei ole edes vaimoon varaa, niin mitäs siinä sitten muuta voi kuin hässiä poitsuja? Muinainen Kreikka, nykypäivän Lähi-idän tietyt valtiot, Pakistan taisi tässä olla poikien panemisessa olla erityisen kunnostautunut.

Se että jokin asia on todellisuutta ja olemassa ei tarkoita että se on jotenkin hyvää ja oikein. Pedofiliaa ja kaikkea muutakin paskaa kannattavat aloittavat aina jonkun ihme suhteellisuusjumpan jossa tehdään selväksi että kaikki asiat ovat oikein, koska mikään ei ole väärin.

Jos en itse jostain syystä saisi perustella lapsiin kajoamattomuuden välttämättömyyttä sillä että moisesta touhusta tulee psyykkisiä vaurioita, niin sitten perustelisin sen sillä että siitä tulee fyysisiä vaurioita. Kuulin kauan kauan sitten radiosta gynekologin haastattelun jossa hän sanoi että naisen genitaalit eivät ole kypsät yhdyntään ennen kuin 19-vuotiaana. Varhaisella iällä aloitettu ja varsinkin usean eri partnerin kanssa harjoitettu seksi voi nostattaa syöpäriskiä (kohdunkaulan, olletikin).

Ja tuskinpa se nuorukaisten peräaukkojen levittelykään mitenkään hyväksi on. Ennemmin kannattaisi suosia suuhun panemista, mutta sitten siirrytään sille psyykkisen väkivallan puolelle, eli vanhemmat miehet alistavat nuorempia miehiä, kun miehillä kai nyt joku ihme alistusvimma on. Tämän voisi tietysti perustella vaikka sillä että pomppiihan kissa- ja koirauroksetkin toistensa selkään. Ihmisapinoiden touhuista en tiedä, bonobojen ryhmäseksi ei liene alistavaa sorttia?

(Sivumennen sanoen kyllä vähän ihmettelin sitä että kun eräässä ketjussa esittelin sen että Berliinissä joku pedofiili touhuaa, niin ketään ei kiinnostanut. Ilmeisesti se, että hän puuhastelee muunsukupuolisten lastentarhan tiimoilta, jotenkin pyhittää hänen aiemmat touhunsa... Mutta tuskin nyt sentään.)

[Norma Bates]

Rantarunkulla on harvinainen gurufobia. Näkee guruja joka nurkan takana.

Voi kuule, niitä nyt riittää vaikka joka sormelle. Oikeastaan jokaikisessä jätkässä on kyllä ripaus gurua, kellä missäkin asiassa. Joillakin se gurupäisyys sitten vaan hölskähtää överiksi, ilmeisesti korreloiden kusipäisyyden kanssa.

Jos et ole ikinä tavannut miestä joka ryhtyy pitämään luentoa jostain lempiaiheestaan, niin aika jännästi olet onnistunut välttämään. Ellet sitten itse ole se sensei, joka lempiaiheestaan ääneen päästyään hallitsee niin keskustelua, ettei siellä vähäväkisemmät poitsut paljon enää uikuta.

Ei siinä mitään. Tavismiehet jotka eivät pääse määkymään oppejaan isoille laumoille voivat olla ihan herttaisia, ja ihan oikean asiantuntemuksen hyödynnän kyllä mieluusti. Esim. survivaltaitoja arvostan kovasti.

[Socrates]

En sanonutkaan että hän rinnastaa ne.

Toi on yllättävän suosittu argumentti että jos pedofilia on "luonnollista" sekin ennen pitkää laillistetaan.

Ei juridiikka toimi tolleen. Onhan murhaaminenkin "luonnollista".

Pedofilian suhteen voidaan päätyä siihen että tutkitaan sitä neutraalina ilmiönä tavallaan "antropologisesta perspektiivistä". Mitkä psykologiset tai fysikaaliset jutut tässä on taustalla ja mitkä on tehokkaita keinoja estää lapsille tehtävää vahinkoa.

Näyttäis aika vahvasti siltä, että on olemassa joku pieni osuus väestöstä, jolla on tämmöset taipumukset.

Homoseksuaalisuuden laillistamisessa kai aika keskeistä oli se että katsotaan että se mahtuu samoihin raameihin kuin heteroseksi ja voi olla aikuisten keskinäisesti sopimaa toimintaa joka ei tee mitään vahinkoa.

Lasten kohdalla mun mielestä näin ei ole. Sellainen yhteiskunta on mahdollista kuvitella jossa pedofilia jollain tapaa normalisoitais, mutta semmonen on aika kaukana siitä missä me nyt ollaan enkä näe että sellaiseen suuntaan oltais menossa.

Miten itse näet — onko samansukupuolisten avioliiton juridinen hyväksyntä jotenkin "askel" kohti pedofilian hyväksymistä?

Ei, mutta joissain yhteisöissä pederastia on yleistä ja jollakin lailla hyväksyttyä. Siis tarkoitan ulkomaita, etäisiä valtioita.

Ei homouskaan puhtaasti synnynnäinen ominaisuus ole, vai oliko esimerkiksi antiikin Kreikassa kaikilla joku homogeeni, kun poikarakkaus  oli niin yleistä ja arvostettua?

Kulttuuri ja vallitseva ilmapiiri vaikuttaa lopulta kaikkeen.

Olisikohan niin että poika- ja nuorukaisrakkaus korreloivat misogynian kanssa? Eli kun yhteiskunnassa naista ei pidetä tasa-arvoisena miehen kanssa, vaan hänet tungetaan vangiksi neljän seinän sisälle, ja hänestä tehdään niin arvokasta omaisuutta että kaikilla miehillä ei ole edes vaimoon varaa, niin mitäs siinä sitten muuta voi kuin hässiä poitsuja? Muinainen Kreikka, nykypäivän Lähi-idän tietyt valtiot, Pakistan taisi tässä olla poikien panemisessa olla erityisen kunnostautunut.

Se että jokin asia on todellisuutta ja olemassa ei tarkoita että se on jotenkin hyvää ja oikein. Pedofiliaa ja kaikkea muutakin paskaa kannattavat aloittavat aina jonkun ihme suhteellisuusjumpan jossa tehdään selväksi että kaikki asiat ovat oikein, koska mikään ei ole väärin.

Jos en itse jostain syystä saisi perustella lapsiin kajoamattomuuden välttämättömyyttä sillä että moisesta touhusta tulee psyykkisiä vaurioita, niin sitten perustelisin sen sillä että siitä tulee fyysisiä vaurioita. Kuulin kauan kauan sitten radiosta gynekologin haastattelun jossa hän sanoi että naisen genitaalit eivät ole kypsät yhdyntään ennen kuin 19-vuotiaana. Varhaisella iällä aloitettu ja varsinkin usean eri partnerin kanssa harjoitettu seksi voi nostattaa syöpäriskiä (kohdunkaulan, olletikin).

Ja tuskinpa se nuorukaisten peräaukkojen levittelykään mitenkään hyväksi on. Ennemmin kannattaisi suosia suuhun panemista, mutta sitten siirrytään sille psyykkisen väkivallan puolelle, eli vanhemmat miehet alistavat nuorempia miehiä, kun miehillä kai nyt joku ihme alistusvimma on. Tämän voisi tietysti perustella vaikka sillä että pomppiihan kissa- ja koirauroksetkin toistensa selkään. Ihmisapinoiden touhuista en tiedä, bonobojen ryhmäseksi ei liene alistavaa sorttia?

(Sivumennen sanoen kyllä vähän ihmettelin sitä että kun eräässä ketjussa esittelin sen että Berliinissä joku pedofiili touhuaa, niin ketään ei kiinnostanut. Ilmeisesti se, että hän puuhastelee muunsukupuolisten lastentarhan tiimoilta, jotenkin pyhittää hänen aiemmat touhunsa... Mutta tuskin nyt sentään.)

Pedofiilian tai pederastian aiheuttaman psyykkisen trauman astekin on riippuvainen ympäröivästä kulttuurista. Niissä yhteisöissä, missä moinen touhu on ollut yleinen käytäntö, on traumatisoitu varmasti vähemmän kuin länsimaissa, joissa on oletusarvo, että loppuelämä on pilalla, jos on joutunut hyväksikäytetyksi.

Ylläolevan ei ole toki tarkoitus puolustella moista.

[Norma Bates]

Kyynisesti vois katsoa jopa niin, että ihmiset jotenkin "säikähtää" jos puhutaan homoseksuaalisuudesta tai pedofiliasta, lähinnä sen takia että ne ei uskalla edes ajatella että a) onko sitä niissä itsessään ja b) mitä sitten jos olisi.

Edes siitä puhuminen luo semmosen pelon ja torjunnan mentaliteetin, joka ei kerro mistään muusta kuin siitä että todennäköisesti Puolimatka ja aika moni muu jotenkin pelkää että ne vois alkaa yhtäkkiä irstailemaan pienten lasten kanssa tai homostelemaan aivan vallattomasti — ainoa mikä sen ehkä estää on että nää on kiellettyä ja pahoja asioita joita ei tietenkään tehdä.

Noi on ihan samanlaisia asioita keskenään ja aivan hyvin vois lähteä koska tahansa täysin lapasesta.

Mulle tulee tollasesta koko ajatuskuviosta vähän semmonen pelokkuuden ja epävarmuuden vaikutelma silleen... päällimmäisenä. Ja tosiaalta ehkä semmonen että ollaan vaan tosi hämmentyneitä ja pihalla.

Homous ei tee pedofiiliksi, mutta tietty jos ei jostain syystä saa tai uskalla olla toisen aikuisen miehen kanssa sillai, niin altistaako se sitten poikiin kajoamiselle...?

Eka eksäni sanoi että hänen isänsä oli "aina perseessä kiinni", ja oli siinä jotain muitakin juttuja joita en nyt ala tässä kertomaan, vaikka ko. eksä onkin edesmennyt. Hänen isällään viirasi monellakin tavalla päästä. En tiedä olisiko eksä saanut pakkomiellettä miesten välisestä fellaatiosta (jota ajatusta hän ei itse halunnut suin surminkaan päähänsä, mutta joka hänellä nyt kumminkin oli), jos hänen isänsä ei olisi sekoilluit omia sekoiluitaan eksän lapsuudessa.

Osittain juuri tämän vuoksi kannatan täysi-ikäisten ihmisten keskinäistä homostelua riemurinnoin, koska jäähän siinä sitten lapset rauhaan.

[Norma Bates]

Pedofiilian tai pederastian aiheuttaman psyykkisen trauman astekin on riippuvainen ympäröivästä kulttuurista. Niissä yhteisöissä, missä moinen touhu on ollut yleinen käytäntö, on traumatisoitu varmasti vähemmän kuin länsimaissa, joissa on oletusarvo, että loppuelämä on pilalla, jos on joutunut hyväksikäytetyksi.

Ylläolevan ei ole toki tarkoitus puolustella moista.

Ymmärrän kyllä tämän. Henkilökohtaisesti vain tunnen suurta vastenmielisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan jotka kajoavat toiseen, puolustuskyvyttömään tai muuten vain heikompaan, ihmiseen vastoin näiden tahtoa tai parempaa ymmärrystä.

Kyllähän teema on kuin heikoilla jäillä tanssimista. Pitäisi tehdä selväksi että kohde/uhri ei ole millään tavalla mennyt pilalle siitä että joku toinen kohdisti hänen kehoonsa omia himojaan, mutta ei toisaalta voi vähätelläkään, kun se menee sitten siihen että joka pedolla pitääkin saada olla oma pikku ystävä...

Jotenkin kaikki syy ja vika pitäisi projisoida aina tekijään, ei teon kohteeseen. Lasten pahaksikäyttö on erityisen mähmäistä ja kähmäistä, kun tekijä luo sellaisen suhteen ja yhteyden lapseen että siinä on lapsi loppuelämänsä sekaisin että "ehkä olen itse syypää, koska halusin/suostuin/annoin periksi/en tapellut tarpeeksi vastaan".

[Melodious Oaf]

Ei, mutta joissain yhteisöissä pederastia on yleistä ja jollakin lailla hyväksyttyä. Siis tarkoitan ulkomaita, etäisiä valtioita.

Ei homouskaan puhtaasti synnynnäinen ominaisuus ole, vai oliko esimerkiksi antiikin Kreikassa kaikilla joku homogeeni, kun poikarakkaus  oli niin yleistä ja arvostettua?

Kulttuuri ja vallitseva ilmapiiri vaikuttaa lopulta kaikkeen.

Olen samaa mieltä siitä että se vaikuttaa.

Siinä on mun mielestä erikseen semmonen "tuomitsematon perspektiivi" tai "antropologinen perspektiivi" jossa voidaan suhtautua vaikka kannibalismiin jossain yhteiskunnassa pelkästään uteliaasti ja miettiä että hmmm... mistähän tässä on kyse, miten tää toimii ja mistä tää johtuu.

Sellainen perspektiivi on tarpeellinen joskus ja hyödyllinen joskus. Sitä tarvitaan myös oman kokemuksen ja sisäisten ristiriitojen ja muun kohtaamiseen.

Sitten on erikseen se kun päätetään että mitä itse haluaa tai mikä on hyvää tai mitä yhdessä halutaan ja mikä on hyvää.

Sitähän voi katsoa vaikka jotain omia synkkiäkin puolia silleen että jaa ja mistä tää johtuu ja nähdä niissä jopa jotain hyvää tai hyväksyä niitä jollain tavalla, mutta ei omien valintojen tulos tarvitse silti olla pelkästään siitä käsin toimiminen.

Sama homma tolleen laajemmin tai yhteiskunnan tasolla.

Mulla on sellainen näkemys että henkilökohtaisella tasolla en halua lähteä homosuhteeseen mutta yhteiskunnan tasolla musta on hyvä että niin voi ja saa tehdä jos haluaa. Henkilökohtaisella tasolla olen tosi hyvilläni siitä, että mulla kuitenkin on kypsyneet jotkut vietit silleen että vaikka edelleen saatan pitää myös nuoria tyttöjä nätteinä, kuitenkin se "kaikista kuumin" vähän niin kuin siirtyy oman iän mukana ja on silleen aika laajaa.

Kuvittelisin että tossa on aika paljon yksilökohtaista vaihtelua ylipäätään. Joidenkin kohdalla toi toimii tosi eri tavalla. Jos ne vietit on aivan hirveän voimakkaita nimenomaan tosi nuoriin, se ajaa ne aika hankalaan asemaan ja ahtaalle, varsinkin jos ne on samaan aikaan aika kapeasti kohdistuneet niihin. Ehkä toivoisin että ne vois helpommin siitä puhua ja tuoda sitä esille ja löytää siihen vertaistukea ja muuta.
    Jossain kohtaa siinä prosessissa varmaan tarvitaan myös se "säikähtämätön" tai "antropologinen" perspektiivi.

En toivo sellaista yhteiskuntaa jossa toi kapea viettien keskittyminen olis se ideaali tai se että ne keskittyy just tosi nuoriin, mutta ei mua silleen haittaa että tunnettu kreikkalainen Socrateksen kaima jossain Platonin dialogeissa kuolaa hyväkroppaisia nuorukaisia.

Asenteet ja yhteiskunta vaikuttaa siihen koko hommaan, koska ihmisethän muovaa itseään sitä vasten myös. Mutta kai tossa silti on jotain yksilöllistä vaihtelua vaikka ne yhteiskunnalliset olot olis suht samat, ja se olis mun mielestä ehkä jotenkin fiksumpaa hyväksyä ja kohdata – ja sitten vaan miettiä että mitä tehdään ja mitä halutaan ja mikä on hyvää.

[Xantippa]

Ylipäätään se, että Puolimatkan jutuista keskustellessa väistämättä tunnutaan joutuvan keskusteluun pedofiliasta kertoo minulle vähän niin kuin tarpeeksi Puolimatkan annista julkiselle keskustelulle.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Sitä on itse asiassa vähän hankala selvittää, mikä Puolimatkan uskonnollinen tausta on, kun ilmeisesti hänestä niissäkin piireissä on monella taholla otettu etäisyyttä.

Veikkaukseni (ja siis puhdas veikkaus) on että hänellä kuitenkin olisi jonkinlainen herätysliiketausta kenties helluntaiherätyksen kautta.

Helluntailaisuudessa on taustalla esimerkiksi tällainen amerikkalaisen metodistiliikkeen maallistumista vastustanut ns. "kapina" tai liike:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhitysliike

Englanniksi mm. täällä:
https://www.britannica.com/event/Holiness-movement

Vaikka tämä nyt on puhdasta spekulaatiota, niin tavallaan teologisesti toi olis linjassa sen kanssa, miten hän puhuu. Siis helluntailaisuus ja siinä tommonen amerikkalaisen pyhitysliikkeen erityisvire ja kapinahenki.

[Melodious Oaf]

Tollaselta pohjalta ne aika kummalliset fantasiat siitä miten ketä tahansa murhataan ja pedofilia tulee ja siis... tollanen on tavallaan ymmärrettävää.

Silloin olis niin että itse asiassa Puolimatka on itse se joka tavallaan toivoo tai haluaa ajatella tommosta lopunajan menoa, koska silloin tulee se "syyssade" ja kaikista suurin pyhyys, mahdollisesti esimerkiksi hänen kauttaan. Koittaa toinen apostolien aika ja kristuksen toinen tuleminen.

Korostan että tää on rajua spekulaatiota. Mutta tälleen periaatteessa tollanen mahdollisuus tuli mieleen.

[kertsi]

Tolleen äkkiä katsoen näyttäis että "lynkkaaminen" on tapahtunut siinä kun opiskelijat on lukeneet Oikeaa Mediaa ja myös seuranneet hänen luento-opetustaan ja nostaneet näistä yhdessä jonkinlaisen kantelun.

Me ei tiedetä, mitä suljettujen ovien takana tapahtuneessa ensivaiheen keskustelussa on sanottu, mutta se tiedetään, että OM:n pedofiliajutusta lopulta tuli iso ongelma.

Rehtori sanoi että yliopisto irtisanoutuu Puolimatkan ilmaisemasta näkemyksestä. Hänhän kantaa tai kantoi sitä professorin arvonimeä ja sitä käytetään emeritus-etuliitteellä edelleen OM:ssä koko ajan.

Ymmärrän yliopiston intressin tässä asiassa täysin hyvin. Ylioppilaskunta myös halusi irtisanoutua Puolimatkan kannasta, ja ymmärrän senkin täysin.

Olennaista on se, mitä Puolimatka teki tämän jälkeen
Hän nosti itse kantelun yliopistoa vastaan virheellisestä menettelystä siinä vaiheessa, kun oli pelkästään annettu lausunto että yliopisto irtisanoutuu Puolimatkan kirjoituksessa ilmaisemasta kannasta.

Hän siis itse riitautti koko asian, ja näkisin että hänen sieltä suunnalta saamansa kohtelu on varmaan aika suorassa suhteessa omaan toimintaan heitä kohtaan.

Median rooli tässä on kai ollut lähinnä kertoa tapahtumista. Ja siis... jokainen voi muodostaa niistä tietysti oman arvionsa.

Jos halutaan käsitellä sitä pedofiliaa koskevaa kirjoitusta täsmällisesti, sekin voidaan tehdä, ja siinä selviää mun mielestä aika hyvin, miksi siitä on täysin perusteltua yliopiston ja ylioppilaskunnan irtisanoutua.

Tehdään niin että avaan siitä OM:n pedofiliatekstistä oman ketjunsa ja käydään se ihan läpi, pitääkö ne väitteet kutinsa ja missä kohtaa se valehtelee tai vääristelee totuutta.

Valemedia Oikeassa mediassa pedofilia-horinassaan Puolimatka leimaa homoseksuaalisuuden mm. sairaaksi. Ihan hyvä, että ylioppilaskunta älähti.

Sinänsä olen samaa mieltä Puolimatkan kanssa siitä, että pedofilia ja pederastia voi olla hyvinkin haitallinen ilmiö lapsen ja teinin kehitysessä. En kuitenkaan rinnastaisi pedofiliaa ja homoseksuaalisuutta sellaisella älyllisesti epärehellisellä tavalla kuin Puolimatka tekee, sillä tuohan, mitä kirjoituksessaan ilmaisee, on slippery slope argumentaatiovirheen arkkityyppinen esimerkki.

Pitäisin huolestuttavana myös hänen näkemystään siitä, että lapsille pitää opettaa (kristillisesti?), että seksuaalisuus on hävettävä asia, ja että lapsille pitää aikaansaada seksuaalisuuteen liittyviä estoja asioissa, jotka eivät loukkaa ketään muuta kuin jotain äärikonservatiivia hihhulihörhöä. Perinteinen kristillisyyshän on perin seksuaalikielteistä, ja aiemminhan lapsille opetettiin, että seksi ja seksuaalinen nautinto ja avioliiton ulkopuolinen seksikin, on rumaa, likaista, syntiä, ja että seksi kuului siis vain avioliittoon (eikä siitä silloinkaan saanut nauttia, vaan se oli vain ikävä velvollisuus käskyyn Lisääntykää ja täyttäkää maa). Sillä lailla kasvatettiin estyneistä ja ahdistuneista lapsista estyneitä ja ahdistuneita aikuisia. Se on kyllä myönnettävä, että Puolimatka ei tuossa sentään pelottele (lestamaisesti) ikuisella kidutuksella helvetissä, jos joku harrastaa sellaista seksiä, minkä tämä kansankynttilä tuomitsee. (Ja ennen kuin joku ehähtää älähtämään tai vääntelemään sanomisiani: kyllä, myös minä olen sitä mieltä, ettei ole soveliasta lasten esimerkiksi synttärikekkereillä tai ulkona tai edes perheen olohuoneessa alkaa runkkaaamaan, tai mennä kouluun alasti, tai loukata muiden ihmisten esim. nuorempien lasten itsemääräämisoikeuksia tms.. Sellaiset asiat vaan pitää opettaa ilman, että lapset kasvavat kieroon, ahdistuneiksi ja estoisiksi aikuisiksi. Eli ilman häpän tunteen lietsomista ja nolaamista.)

Perinteisessä merkityksessään lapsen seksuaalioikeus tarkoittaa lapsen oikeutta säilyttää seksuaalinen viattomuutensa eli seksuaalinen valmistumattomuutensa kenenkään sitä häiritsemättä niin kauan, että lapsi on kypsynyt persoonaksi, joka kykenee kokonaisvaltaisesti antautumaan toiselle persoonalle rakkaussuhteessa. Lapsuuden luontaiseen viattomuuteen kuuluu vapaus seksuaalisista ajatuksista, seksuaalisista mielikuvista, haluista ja toiminnoista. Yksi osa luontaista viattomuutta on kyky kokea häpeää. Häpeän tunne on myös yksi korkeakulttuurin edellytyksistä, kuten Neil Postman toteaa kirjassaan Lyhenevä lapsuus: "Kulttuuri ei tule toimen ilman mielijohteiden hillintää, varsinkaan ilman aggressiivisten ja välittömään tyydytykseen tähtäävien mielijohteiden hillintää. Olemme koko ajan vaarassa joutua barbaarisuuden lumoihin, vaarassa jäädä väkivallan, vapaiden sukupuolisuhteiden, viettien, itsekkyyden jalkoihin. Häpeä on mekanismi, joka pitää barbaarisuuden aisoissa −− Siksi häpeän tunteiden opettaminen on muodostanut mittavan ja herkän osan lapsen kotona ja koulussa saamasta opetuksesta. " (Postman 94.)

Seksuaalisuutta aktivoiva ja herättävä seksuaalikasvatus poistaa seksuaalisia estoja ja siten altistaa lasten seksuaalisille yllykkeille ja seksuaaliselle hyväksikäytölle. Häpeän tunteen kadottaminen tekee lapselle vaikeammaksi vastustaa seksuaalista hyväksikäyttöä, koska hänen luontainen tunneperäinen vastareaktionsa heikkenee. Samalla häpeän tunteen katoaminen tai estyminen heikentää hänen kykyään vastustaa omia primitiivisiä yllykkeitään.

[Melodious Oaf]

^ Kai tossa varsinaisesti ajatellaan se niin päin, että häpeä on ihmisellä sisäsyntyistä eikä sitä pitäisi poistaa eikä altistaa millekään seksuaaliselle ennen kuin on kypsä kokonaisena persoonana rakkaussuhteeseen.

Mun vastaus siihen varmaan olis, että toi on yksi tarina meidän yhteiskunnasta. Että "lapsuus lyhenee".

Toinen ja täysin yhtä validi tarina olis että sitä vaihetta jossa todella oltais kypsiä rakkaussuhteeseen ei saavuteta koko aikuisikänä tai se saavutetaan vasta hedelmällisyysiän jälkeen — siis... tavallaan vähintään yhtä paljon perusteita löytyis sellaiselle näkemykselle että lapsuus pikemminkin pitenee eikä aikuisuutta tarvitse saavuttaa välttämättä ollenkaan tossa mielessä, mitä Puolimatkan näkemys siltä itse asiassa edellyttää.

Vakavampi kanta olis seuraava:
Tollaset ohuet karikatyyrimäiset tarinat eivät ole mitään todellisuutta eikä ne auta ketään yhtään millään tavalla.

[MrKAT]

Tällä Skepsis ry:n kolumnistilla, Juha Leinivaaralla, on valtavat 45 kpl kriittistä artikkeliansa Puolimatkan  touhuiluista (ja hörhöilyistä) vuosien varrelta:
http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/search/label/Tapio%20Puolimatka
- Listan lopussa "older posts" löytyy vanhempia juttuja ja näin miten innokkaasti ja hörhösti Puolimatka vastusti tasa-arvoista avioliittolakia (Kiäh kiäh se hältä epäonnistui, nyt meillä on se, MrKATn ilkkuva huomautus) pöhköillä perusteilla, esim. pelottelemalla avioeroilla muttei kyennyt osoittamaan syy-yhteyksiä väitteesensä jne. Ei näin, Puolimatka!

Tyypillisesti usein Puolimatka ei toimi tieteellisesti vaan pseudotieteilijöille tyypillisesti valitsee itselleen sopivat rusinat pullasta ja jättää toisenlaiset evidenssit/tutkimukset huomiotta. Niin toimitaan poliittisessa propagandassa muttei tieteellisesti!

[kertsi]

^ Kai tossa varsinaisesti ajatellaan se niin päin, että häpeä on ihmisellä sisäsyntyistä eikä sitä pitäisi poistaa eikä altistaa millekään seksuaaliselle ennen kuin on kypsä kokonaisena persoonana rakkaussuhteeseen.

Häpeä on sosiaalinen tunne. Minulla on se käsitys, että sellaisena se nimenomaan opitaan, niin kuin kaikki sosiaaliset tunteet *), eikä se ole myötäsyntyinen. Tai siis eiku. Alttius kokea häpeän tunteita on oletettavasti olemassa sisäsyntyisesti, mutta häpeällisenä pidettyjen asioiden identifioiminen pitää lapselle opettaa. Häpeän kokeminen on kivuliasta, ja siksi lapsi yleensä pyrkii välttämään sellaista tunnetta, ja pyrkii muokkaamaan käyttäytymistään sellaiseksi, ettei perhe tai yhteisö tuomitse ja hylkää lasta.

Häpeän tunteen herättäminen murentaa ihmisen omakuvaa, itsen hyväksymistä, itsetuntoa, ja voi aiheuttaa jos jonkinlaista psyykkistä oireilua. Siksi esim. Päivi Räsäsen puheet, että homojen pitäisi hävetä eikä olla ylpeitä itsestään tai voimaantuneita (Pridestä) olivatkin niin äärimmäisen julmia. Ihmisen häpäiseminen voivat aikaansaada mm. vihaa tai vetäytymistä tai masennusta tai ahdistuneisuutta.

Häpeä on tarpeellinen tunne, jonka avulla laumaeläin ihminen oppii välttämään paheksuttavia asioita tai kirjoittaattomien sääntöjen rikkomista, ja siten välttää laumasta tai perheestä poissulkemisen. Pleistoseenikaudella poissulkeminen olisi merkinnyt hengenlähtöä hyvin todennäköisesti, ja siksi häpeän välttäminen lienee sosiaaliselle eläimelle ihmiselle kehittynytkin. 

Se, että Puolimatka ja Räsänen pelaavat tällä häpeä-käsitteellä, ehdottavat, että lapsia pitää kasvattaa häpeän avulla ja homoja myös, kertoo juurikin kuinka käsittämättömän kamalia he itse ovat ihmisinä. Monet homonuoret tekevät sellaisten ihmisten takia itsemurhan, ja monen lapsen elämä pilataan sellaisten hihhulien takia. Kun ulkoapäin (varsinkin auktoriteetilta) tulee häpäisevä viesti tarpeeksi monta kertaa, se voi muuttua sisäiseksi puheeksi, jossa ihminen tuomitsee itse itsensä, halveeraa ja mitätöi itse itseään, on armoton itselleen, ja siksi esimerkiksi pistää muut ihmiset itsen edelle, jättäen omat tarpeet huomiotta ja täyttämättä. Ihmisestä voi tulla kestovihainen, ylisuorittaja, tuntea tyhjyyden tunnetta, hän voi vetäytyä ja "muuttua näkymättömäksi" (vrt. muumien Näkymätön lapsi). Vetäytynyt ihminen menettää yhteyden muihin ihmisiin, ja voi jopa päätyä addiktiktiksi tai itsetuhoiseksi.

https://psykologilehti.fi/hapea-lievittyy-myotatunnolla/

– Kognitiivisessa terapiassa pyritään jäsentämään kielellisesti vaikeita kokemuksia esimerkiksi tilanneanalyysin avulla. Tällöin pyritään määrittelemään ongelma tarkemmin, mikä suojaa yksilöä kokemukselta, että hänessä itsessään on kaikki pielessä, Myllyviita kuvailee.

Myös lapsuudessa saatu tarkka palaute suojaa häpeältä. Hoitaja, joka pystyy palautteessaan osoittamaan lapsen toiminnan virheelliseksi, suojaa lasta itseä koskevalta häpeäkokemukselta. Sellainen syntyy, kun vuorovaikutus on vihaista, torjuvaa ja hylkäävää. Lapsi ei opi, mikä käyttäytyminen oli virheellistä. Hänelle alkaa muodostua käsitys itsestä virheellisenä, kelpaamattomana ja arvottomana.

Häpeä syntyy siis kontaktin puutteesta ja yksin jäämisestä. Näin ollen se ei ole hoidettavissa itseapuoppaiden avulla.

Hyvä artikkeli, kannattaa lukea.
Artikkelissa on käytetty lähteenä Katja Myllyviidan kirjaa Häpeän hoito (Duodecim). Kirja ilmestyi 5.8.2020.
(Saatavilla Duodecimin kirjakaupasta netissä.)

*) jep, on luultavasti opittu tunne:
https://yle.fi/uutiset/3-9838793

– Tunteissa on jatkumo. On tunteita, jotka ovat tosi voimakkaasti biologisia ja perinnöllisiä, vaikkapa seksuaalinen halu, mielihyvä, jota koetaan syödessä, ja pelko ja ahdistus, jotka toimittavat hyvin elimellisiä biologisia tehtäviä.

Näitä samoja systeemejä on voitu ikään kuin kierrättää oppimisen ja kulttuurin kautta monimutkaisempiin tarkoituksiin, Nummenmaa kuvailee.

Häpeä ei hänen mukaansa välttämättä ole sellainen tunne, että se olisi piuhoitettu päähän syntymähetkellä, vaan se kehittyy biologisempien tunnejärjestelmien yhdistelmänä.

[MrKAT]

Se mitä olen itse lukenut, niin hän sanoo, että edessä saattaa olla pederastian ja pedofilian hyväksyminen samoin askelmerkein kuin on tapahtunut homoseksuaalisuuden kohdalla.

Tuohan ei tarkoita samaa kuin rinnastaa nuo suuntaukset.

Mutta se on silti argumentaatiovirhe, akateemiselle sopimatonta, propagandistista populistista pelottelua:

Kaltevan pinnan argumentti (engl. slippery slope, myös "liukas rinne" tai "viettävä pinta") on argumentoinnin muoto, jossa jotain asiaa vastustetaan väittämällä, että sen hyväksyminen käynnistäisi huonoon asiaintilaan johtavan seurausten ketjun. Englanninkielinen nimitys juontaa vertauksesta, jossa yhdenkin askelen ottaminen liukkaalle, viettävälle pinnalle vie auttamatta koko matkan rinnettä alas – hieman samaan tapaan kuin suomenkielisessä sananparressa "Jos antaa Pirulle pikkusormen, se vie koko käden."

Kaltevan pinnan argumenttia voidaan pitää epämuodollisena argumentaatiovirheenä, sillä tavallisesti käytetyssä muodossaan siihen sisältyy lausumaton oletus: että huonot, äärimmäiset seuraukset todella toteutuvat välttämättä tai todennäköisesti
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaltevan_pinnan_argumentti

Ei se kiellettyä ole, mutta silloin pitäisi tarkkaan askelin selostaa ja perustella (miel. tieteellisesti) seuraukset.

Useimmiten Puolimatka ei tätä kuitenkaan tee vaan poliitikon tapaan vihjailee, lähinnä luottaa uskovien kuuntelijoidenssa mielikuvitukseen joka luo ne kammottavat mielikuvat Puolimatkan puolesta.