Itämaiset uskonnot (buddhalaisuus, hindulaisuus jne.)

[Hiha]

Tilastollisesti todennäköisin jälleensyntymäkokemus historiasta olisi muuten 4-vuotiaana kuollut lapsi, koska lapsikuolleisuus lähenteli 50%:a.

Tuo pitää paikkansa, yhdellä lisäoletuksella. Jokainen kuollut syntyy uudestaan melko tarkasti yhtä pitkän ajan jälkeen kuolemasta ja aina ihmiseksi. Sokerivaahterana oleminen välissä sotkee tilastot, jos itäminen on vinoutunut. Samaten 10000 vuotta jossain alemman tason taivaassa tai paratiisissa. Näkemyksesi sopii joihinkin jälleensyntymisoppeihin, ei kaikkiin. Mihin niistä nojaat analyysissasi?

[Norma Bates]

Ihan takuulla kaikenlaisia lyhyitä käväisyitä tapahtuu, mikäli reinkarnaatio on totta. Mitään ikimuistoista muisteltavaa niistä elämistä ei vain varmaankaan kerry. Tai minä nyt en ole itse erityisen kiinnostunut funtsailemaan jotain semmoista että on juuri oppinut olemaan paskomatta housuihinsa, ja sitten heittääkin jo veivinsä. Ns. henkisten ihmisten taholla (perkele kun keksisin jonkun paremman sanan, en oikein viitsi puhua New Agesta, kun ei siitä kukaan muukaan enää puhu) korostetaan melko paljon tätä että elämistä pitää oppia jotain, että ne olisivat nimenomaan oppiläksyjä. Enemmän oppii elämistä joilla on jonkinlainen kunnollinen kestokin, tai että on ylipäätään ehtinyt kokea jotain muutakin kuin daa daa guu guu -sönkötystä ja sitä paskomista.

Siitähän porukat sitten riitelevät että koska entiteetti ottaisi kehon itselleen, noinko jo siitoksessa, vaiko vasta syntymässä? Uskoisin että eiköhän se vaihtele. Jos jotakuta huvittaa möllöttää sikiönä/sikiössä, niin sitten hän möllöttää. Jotkut liitelevät paljonkin kehonsa ulkopuolella jo vauvan synnyttyä.

Uskon että välitila-ajan pituus vaihtelee myös hyvin paljon. Jos omat mielikuvani pitävät paikkaansa ja olin Maassa viimeksi vuoden 1400 kieppeillä, niin onhan siinä melkoinen aika ikuisuudessa tullut vietettyä. Toki voi olla että tässä välissä on ollut jotain merkityksettömiä elämiä, mutta minä en oikein usko olleen.

Enkä kannata ajatusta että sielut pomppivat eri eliökunnissa ristiin rastiin. Jos on kerryttänyt kokemusta esim. koirana olemisesta ja siitä ei saa enää mitään enempää irti, niin minkä ihmeen takia palaisi siihen eläinryhmään sitten kun on jo siirtynyt ihmiskuntaan ja elänyt muutamia elämiä ihmisenä. Eli uskon siis kehitykseen, eli että etenemme porras portaalta. Tämä ajatus tulee tietenkin teosofiasta, ja siitähän aloitin lapsena näissä uskonasioissa.

[Karikko]

Toope, huomasin saksituissa että mielestäsi kaikki ns. jälleensyntyjät väittävät aina olleensa jotain merkittävää. En oikein usko että sellaisia elämiä muistaa helposti missä ei ole tapahtunut oikein yhtään mitään. Joten kun itse muistan olleeni epämerkittävä juoppo ukko joka veteli muijaansa turpaan, niin siinä elämässä oli kuitenkin sellainen huima juttu että tulin hain popsimaksi. Ilman tuota finaalia ei ehkä olisi tullut mitään visioita koko elämästä.

Noin muutoin en kyllä oikein lämpene itsekään näille lukemattomille Tutankhamoneille sun muille. Itse epäilen olleeni Egyptissä nuubialainen orjatar.

Mielikuvituksissa voi olla mikä hyvänsä- vaikka tuo abstraktio nuubiastakin lienee määritelmiä jotka kuvaavat olosuhteita ja niissä olleita ihmisiä.  Musta kuin mustan-musta, sehän herättää kummastusta.

On hyvä epäillä, joten voi epäillä sitäkin mitä yleensä on nyt "oleva ihminen", eli minuutta korostava aatteellinen määritelmä.

Ilman ajattelu-ohjelmointia ei varmaan tarvitsisi olettaa mitään- ei edes sitä onko nyt todella olemassa, muuten kuin luonnon osasena eliönä.

Muilla eläimillä ei taida olla isommin toiveita elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen- ainakaan ihmisessä.

[Norma Bates]

Itse en näe siinä mitään ihmeellistä jos rotu ja sukupuoli vaihtuu elämästä toiseen. Herääkin epäilys että jotkut miehet kammoavat reinkarnaation ideaa, koska olisi ilmeisesti kuolemaakin pahempi kohtalo syntyä NAISEKSI...

[Karikko]

Itse en näe siinä mitään ihmeellistä jos rotu ja sukupuoli vaihtuu elämästä toiseen. Herääkin epäilys että jotkut miehet kammoavat reinkarnaation ideaa, koska olisi ilmeisesti kuolemaakin pahempi kohtalo syntyä NAISEKSI...

Sielu ei valitse joten turha huoli, tämän aikainen elämä on kuitenkin se millä perusteella kukin ajatuksiaan muodostaa, tai millaisia ne ovat.

Naisella on naisen vaistot- miehellä miehen. Kuolleilla ei vaistoja pahemmin liene.

[Norma Bates]

Itse en näe siinä mitään ihmeellistä jos rotu ja sukupuoli vaihtuu elämästä toiseen. Herääkin epäilys että jotkut miehet kammoavat reinkarnaation ideaa, koska olisi ilmeisesti kuolemaakin pahempi kohtalo syntyä NAISEKSI...

Sielu ei valitse joten turha huoli, tämän aikainen elämä on kuitenkin se millä perusteella kukin ajatuksiaan muodostaa, tai millaisia ne ovat.

Naisella on naisen vaistot- miehellä miehen. Kuolleilla ei vaistoja pahemmin liene.

Sinulla on taipumus tulla etusormi ojossa kertomaan miten asia on, vaikkei ole edes kyseessä asia joka liittyisi sinun katsomukseesi millään tavalla. Ethän sinä voi sitä toisen puolesta päättää miten hänen katsomuksensa menee ja mihin hän uskoo.

Itse näkisin että kun välitilassa on saavutettu se äärimmäinen lakipiste jossa olio elikkäs vaikkapa tämä entiteetti on kaikista epäfyysisimmässä olemuksessaan, niin siellä nimenomaan saattaa olla että "sielu" itse funtsailee että millaiseksi tulee syntyä seuraavaksi että oppisuunnitelma pysyy ojennuksessa. Jos otetaan mukaan karman laki, niin yksinkertaisimmillaan saattaa vaikkapa syntyä naiseksi sen vuoksi että edellisessä elämässään oli mies joka tapasi runnella naisia. Nyt saa sitten itse kokea miltä se tuntuu, kun tulee turpaan itseä vahvemmalta.

Itseltäni puuttuu jotkut mystiset naisen vaistot ilmeisesti ainakin osittain, koska ei ollut minkäänlaista hinkua tehdä lapsia. Onhan joku hymyilevä pikkulapsi ihan jees, mutta niin jees vaikkapa perhosetkin. En halua kumpaakaan sorttia kotiini, enkä vastuuseen näiden pärjäämisestä.

[a4]

Olisiko skitsofreenikoilla käynyt inkarnaatiossa  kuin stokkan hulluilla päivillä?
Useampi uutta kehoa etsivä henki tai aave on tapellut samasta tuotteesta ja lopputuloksena löytäneet itsensä samasta kimppakämpästä jonkun kehossa.
Eihän siinä auta kuin yrittää aikatauluttaa tai muutoin sopia käyttövuorot samassa kropassa.

Häiritseviä ääniä kuuleville ja tourettea poteville on sattunut samaan kehoon pääasukin lisäksi myös joku perseilijä tai äänekkäämpi introvertti.

[Norma Bates]

Olisiko skitsofreenikoilla käynyt inkarnaatiossa  kuin stokkan hulluilla päivillä?
Useampi uutta kehoa etsivä henki tai aave on tapellut samasta tuotteesta ja lopputuloksena löytäneet itsensä samasta kimppakämpästä jonkun kehossa.
Eihän siinä auta kuin yrittää aikatauluttaa tai muutoin sopia käyttövuorot samassa kropassa.

Häiritseviä ääniä kuuleville ja tourettea poteville on sattunut samaan kehoon pääasukin lisäksi myös joku perseilijä tai äänekkäämpi introvertti.

Käsittääkseni skitsofreenikot kuulevat ääniä päässään ikään kuin ulkopuoliset ihmiset puhuisivat heille? (Sitä en ole koskaan ymmärtänyt minkä takia ääniä pitäisi totella. Jos ääni sanoo että "tapa naapurin Nakke", miksei äänelle voi sanoa että haista sinä ääni pitkä paska!)

Se mitä haet tässä että useampi henki käyttäisi samaa kehoa on näemmä tämä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00361

Dissosiatiiviselle identiteettihäiriölle eli sivupersoonahäiriölle on ominaista, että henkilöllä ilmenee kaksi tai useampia eri identiteettejä. Varsinaisessa sivupersoonahäiriössä kullakin näistä henkilön persoonallisuuksista on kokemuksellisesti oma, usein täysin erillinen henkilöhistoriansa, identiteettinsä ja joskus myös nimensä.

Henkilön perusidentiteetti on luonteeltaan usein epäitsenäinen, passiivinen, syyllisyydentuntoinen ja masentunut. Sen sijaan hänen erinimiset sivupersoonansa voivat olla luonteeltaan toisenlaisia: hallitsevia, vihamielisiä, itsetuhoisia jne. Eri persoonallisuudet ilmenevät eri tilanteissa, ja muuttuminen yhdestä persoonallisuuden tilasta toiseen tapahtuu yleensä äkillisesti muutamassa sekunnissa. Eri persoonallisuudet eivät useinkaan tiedä toistensa olemassaolosta, usein etenkään henkilön arka peruspersoona ei ole tietoinen muiden sivupersooniensa olemassaolosta. Sivupersoonahäiriöön liittyy usein eriasteisia dissosiatiivisia muistihäiriöitä.

Telkasta tuli kerran muistaakseni brittiläinen (sosiaaliporno)dokumentti useammasta ihmisestä joilla oli tuollaisia sivupersoonia. Muistikuvani mukaan kaksi näistä naisista oli parisuhteessa keskenään, joten mahtaa elämä olla perin mielenkiintoista kun eri sivupersoonallisuudet kohtaavat keskenään.

Ilmiö on mielenkiintoinen, mutta eri persoonien bongailua kiinnostavampaa on mielestäni sellainen tilanne jos yksi sivupersoona on esim. likinäköinen, ja toinen ei ole. Se onkin sitten jo varsin huima juttu.

Omalla kohdallani en mieti mitään sivupersoonallisuushäiriön mahdollisuutta, koska minä en muutu tästä aina hetkeksi kokonaan toiseksi persoonallisuudeksi, vaan edellisinä inkarnaatioina pitämäni kokonaisuudet ovat aina jotain minkä koen tapahtuneen menneisyydessä. Tietysti voi ajatella että muistan toisten ihmisten muistoja ominani, mutta sekin edellyttäisi jonkinlaista "energian säilyvyyttä", että voisin jotenkin poimia (mistä?) näitä muistoja kuin omenoita puusta. Jos noin olisi, niin miksei se poimiminen sitten jatkunut koko elämäni ajan, vaan sitä tapahtui vain noin 7 v ajan nuorena aikuisena...

Ilmeisesti seksuaalinen hyväksikäyttö on usein se juttu mikä aiheuttaa persoonan hajoamisen. Kun siinä brittidokumentissa sitten olivat naiset keskenään suhteessa, niin väkisinkin tietysti tulee mieleen että joku mies tehnyt pahaa, joten ei huvita enää suhteet miehiin. Vaikeaahan se tietysti olisikin, jos yhtäkkiä naiselle pamahtaa pikkupoikapersoonallisuus päälle. Sitä en muista oliko persoonallisuuksissa yhtään vanhusta? Eipä tainnut olla, joten mieleen tulee että mielen on vaikea muodostaa mielikuvaa sellaisesta mitä se ei ole koskaan kokenut. Eli tässä persoonallisuudet olisivat siis mielen luomuksia. Aikuisen mieli tietää millaista on ollut olla lapsi, joten on helppo heittäytyä lapsipersoonallisuudeksi.

[Karikko]

Itse en näe siinä mitään ihmeellistä jos rotu ja sukupuoli vaihtuu elämästä toiseen. Herääkin epäilys että jotkut miehet kammoavat reinkarnaation ideaa, koska olisi ilmeisesti kuolemaakin pahempi kohtalo syntyä NAISEKSI...

Sielu ei valitse joten turha huoli, tämän aikainen elämä on kuitenkin se millä perusteella kukin ajatuksiaan muodostaa, tai millaisia ne ovat.

Naisella on naisen vaistot- miehellä miehen. Kuolleilla ei vaistoja pahemmin liene.

Sinulla on taipumus tulla etusormi ojossa kertomaan miten asia on, vaikkei ole edes kyseessä asia joka liittyisi sinun katsomukseesi millään tavalla. Ethän sinä voi sitä toisen puolesta päättää miten hänen katsomuksensa menee ja mihin hän uskoo.

Joo -varmaan ärsyttävä ominaisuus.  Sellainen tapa tosiaan on tullut omaksuttua- näin keskusteluissa, mutta saathan sinä uskoa mitä haluat.

Luulisi kuitenkin, että aivojen preferenssi on toimia optimaalisesti "valitsemassaan kehossa-  oli siten kyseessä mies nainen tai homo.

Sielu josta puhuessani tarkoitan mieltä sisältöineen on kuitenkin melko vähän tietoinen, ilman kehoa ja aivoja. Eikä se uskomalla muutu. Uskohan kuten tiedetään on asenne mielen vakiintunut toimintamalli.

[Toope]

Itse en näe siinä mitään ihmeellistä jos rotu ja sukupuoli vaihtuu elämästä toiseen. Herääkin epäilys että jotkut miehet kammoavat reinkarnaation ideaa, koska olisi ilmeisesti kuolemaakin pahempi kohtalo syntyä NAISEKSI...

Elämästä toiseen? Mutta tämän elämän sisällä et sukupuoltasi ja hahmoasi vaihda. Olet sellainen, miksi olet syntynyt.

[a4]

Se mitä haet tässä että useampi henki käyttäisi samaa kehoa on näemmä tämä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00361

Dissosiatiiviselle identiteettihäiriölle eli sivupersoonahäiriölle on ominaista, että henkilöllä ilmenee kaksi tai useampia eri identiteettejä. Varsinaisessa sivupersoonahäiriössä kullakin näistä henkilön persoonallisuuksista on kokemuksellisesti oma, usein täysin erillinen henkilöhistoriansa, identiteettinsä ja joskus myös nimensä.

Henkilön perusidentiteetti on luonteeltaan usein epäitsenäinen, passiivinen, syyllisyydentuntoinen ja masentunut. Sen sijaan hänen erinimiset sivupersoonansa voivat olla luonteeltaan toisenlaisia: hallitsevia, vihamielisiä, itsetuhoisia jne. Eri persoonallisuudet ilmenevät eri tilanteissa, ja muuttuminen yhdestä persoonallisuuden tilasta toiseen tapahtuu yleensä äkillisesti muutamassa sekunnissa. Eri persoonallisuudet eivät useinkaan tiedä toistensa olemassaolosta, usein etenkään henkilön arka peruspersoona ei ole tietoinen muiden sivupersooniensa olemassaolosta. Sivupersoonahäiriöön liittyy usein eriasteisia dissosiatiivisia muistihäiriöitä.

Hyvä tarkennus. Tuo diagnoosi se olikin tieteelliseltä nimeltään, kun useampi aave valitsee saman kropan asunnokseen. Sinänsä hauskaa etteivät näköjään välttämättä edes tiedä asuvansa samassa tomumajassa.
Mahtaa olla vaikeaa valita sopivaa kehoa itselleen, niin ettei joku toinen aave ehdi änkeämään samaan aikaan korvasta tai mistä lie sisään.
Vai voikohan uusia aaveita tulla kuokkimaan itselle varattuun timmiin kroppaan milloin tahansa, kuin pelätyt kesämökkivieraat!?
Sinänsä aaveena on helppo liihotella minne tahansa maapallolla etsimään seuraavaa ihmistä jonka kaapata itselleen.

[Toope]

Äärimmäisen harvinaista tuo "Norma Bates":n antama esimerkki.

[Norma Bates]

Se mitä haet tässä että useampi henki käyttäisi samaa kehoa on näemmä tämä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00361

Dissosiatiiviselle identiteettihäiriölle eli sivupersoonahäiriölle on ominaista, että henkilöllä ilmenee kaksi tai useampia eri identiteettejä. Varsinaisessa sivupersoonahäiriössä kullakin näistä henkilön persoonallisuuksista on kokemuksellisesti oma, usein täysin erillinen henkilöhistoriansa, identiteettinsä ja joskus myös nimensä.

Henkilön perusidentiteetti on luonteeltaan usein epäitsenäinen, passiivinen, syyllisyydentuntoinen ja masentunut. Sen sijaan hänen erinimiset sivupersoonansa voivat olla luonteeltaan toisenlaisia: hallitsevia, vihamielisiä, itsetuhoisia jne. Eri persoonallisuudet ilmenevät eri tilanteissa, ja muuttuminen yhdestä persoonallisuuden tilasta toiseen tapahtuu yleensä äkillisesti muutamassa sekunnissa. Eri persoonallisuudet eivät useinkaan tiedä toistensa olemassaolosta, usein etenkään henkilön arka peruspersoona ei ole tietoinen muiden sivupersooniensa olemassaolosta. Sivupersoonahäiriöön liittyy usein eriasteisia dissosiatiivisia muistihäiriöitä.

Hyvä tarkennus. Tuo diagnoosi se olikin tieteelliseltä nimeltään, kun useampi aave valitsee saman kropan asunnokseen. Sinänsä hauskaa etteivät näköjään välttämättä edes tiedä asuvansa samassa tomumajassa.
Mahtaa olla vaikeaa valita sopivaa kehoa itselleen, niin ettei joku toinen aave ehdi änkeämään samaan aikaan korvasta tai mistä lie sisään.
Vai voikohan uusia aaveita tulla kuokkimaan itselle varattuun timmiin kroppaan milloin tahansa, kuin pelätyt kesämökkivieraat!?
Sinänsä aaveena on helppo liihotella minne tahansa maapallolla etsimään seuraavaa ihmistä jonka kaapata itselleen.

Minulle on vaikea uskoa että ne olisivat ihan aitoja henkiä jotka änkevät samaan kroppaan. En osaa sanoa miksi näin on, ehkä on kysymys vain inhosta. Olen itse niin mustasukkainen itsestäni, mielestäni ja kehostani, että ällöttää ajatuskin että kroppa pitäisi jakaa jonkun kusipäähengen kanssa. Kusipäähän se on, kun tunkee semmoiseen residenssiin joka on jo varattu. 

Sitten on näitä walk-in-tapauksia, ainakin olevinaan. Joitakin vuosia sitten henkistelijät alkoivat väittää että kehon alkuperäinen asukas voi ottaa pysyvästi hatkat, jolloin toinen sielu siirtyy rattiin.

[Norma Bates]

Itse en näe siinä mitään ihmeellistä jos rotu ja sukupuoli vaihtuu elämästä toiseen. Herääkin epäilys että jotkut miehet kammoavat reinkarnaation ideaa, koska olisi ilmeisesti kuolemaakin pahempi kohtalo syntyä NAISEKSI...

Elämästä toiseen? Mutta tämän elämän sisällä et sukupuoltasi ja hahmoasi vaihda. Olet sellainen, miksi olet syntynyt.

Niin, so what? En koe tarpeeksi kokoajan 24/7 torvien kanssa toitottaa että sitä ollaan nyt nainen. En minä siitäkään jatkuvaa meteliä pidä että satun nyt elämään Suomessa. Tai että ikää on jo niin ja noin. Lähinnä se ikä vituttaa kun iän mukana alkaa käymään jotkut asiat vaikeiksi, ja sukupuoli voi vituttaa esim. juurikin tällaisen parin vuoden sisään olleen rumban takia että kuukautiset tulee miten sattuu. Tässä iässähän miehillä ei enää spermaa roisku miten sattuu, tahtoi tai ei, joten sikäli miehet pääsevät helpommalla. Toisaalta jotkut surevat kovin kaljuuntumistaan.

Toisaalta sitä myös sanotaan että solut uusiutuvat tietyin väliajoin. Eri elimillä kai lienee eri tahti, mutta jostain olen saanut käsityksen että keskimäärin 7 v päästä ihmisen solut ovat uusiutuneet. Jos näin on, en todellakaan ole enää "sellainen miksi olen syntynyt". Olen jo jotain muuta. No, ainakin kasa mutaatioita, ja jossain vaiheessa voi sitten syöpäkin pätkähtää. Jos siis kehosta puhutaan. Silmät ilmeisesti lähtevät "pilaantumaan" kaikista nopeimmin, niin että degeneroituminen alkaa edetä suurinpiirtein sitä mukaa kun elämä etenee, jo lapsena?

Jos puhutaan mielestä, että onko sielu samanlainen kuin se oli vaikkapa siinä aiemmassa inkarnaatiossaan, niin sehän varmasti vaihtelee paljonkin. Itse esim. en ole päässyt masennuksesta eroon, ja katson että se riivasi minua joku 30 v jo edellisessä elämässä, ja johti lopulta itsemurhaan. Nyt yritän välttää edes tuon nirrinlähdetyksen.

[a4]

Minulle on vaikea uskoa että ne olisivat ihan aitoja henkiä jotka änkevät samaan kroppaan. En osaa sanoa miksi näin on, ehkä on kysymys vain inhosta. Olen itse niin mustasukkainen itsestäni, mielestäni ja kehostani, että ällöttää ajatuskin että kroppa pitäisi jakaa jonkun kusipäähengen kanssa. Kusipäähän se on, kun tunkee semmoiseen residenssiin joka on jo varattu. 

Sitten on näitä walk-in-tapauksia, ainakin olevinaan. Joitakin vuosia sitten henkistelijät alkoivat väittää että kehon alkuperäinen asukas voi ottaa pysyvästi hatkat, jolloin toinen sielu siirtyy rattiin.

Väitän että on olemassa myös epäaitoja henkiä tai aaveita, sekä aitoja aaveita jotka erehtyvät muuttamaan mielenterveysongelmien vaivaamiin kehoihin.
Kuten jotkut muuttavat hometaloihin tietämättään.
Varattuihin kehoihin tunkevat aaveet voivat olla myös kommuunielämästä pitäviä tai anarkistisia talonvaltaajia.

Väitän että koomatapauksissa kehon alkuperäinen pääasukki on lennähtänyt vastentahtoisesti ulos kehosta esim. rajun liikenneonnettomuuden yhteydessä ja tällöin etenkin sairaaloissa huonokuntoisissa kehoissa asustelevia aaveita on jopa jonoksi asti kyttäämässä edes hiukan parempikuntoista kehoa kaapattavaksi itselleen. Etenkin synnytysosastoilla kummittelee.
Hetkellinen tajunna menetys kovan tärskyn yhteydessä johtuu siitä että aave on hetkellisesti lentänyt ulos kehostaan.
Putinin kehossa on Saddam Husseinin haamu käynyt heittämässä aiemman pääasukin pysyvämmin pellolle ja asettunut taloksi. Mistä seurasi Venäjän imperialismin kiihtyminen, koska Saddam haluaa kostaa jenkeille. Näin väitän.

Pitäisikin kokeilla voisiko käydä kiksauttelemassa naapurin narttua. Jos laittaisin kehoni lepäämään sohvalle siksi aikaa kun aaveena käväisisin jonkun omistaman uroskoiran kropassa. Sitten karkaisin hätyyttelemään naapurin koiraa. En ole varma onko se edes narttu mutta ei se niin tarkkaa ole nykyään ihmisilläkään.
Mistä tulikin mieleeni että olisi kiva olla kärpäsenä katossa, monissakin tilanteissa. Tai miksei myös, puiden ja muiden vihannesten sijasta, jonkin teknisen vempeleen asukkina.
Älytelevisiona pelotella ja naureskella Sohvaperunoita katselevaa perhettä. Tai leivänpaahtimena säikytellä pahaa aavistamattomia kahvin juojia.
Vaikka puunakin olisi ihan kivaa, nyt kun luontodokkarissa kerrottiin että nykytiedon mukaan niillä on sienirihmastojen muodostama informaatio-ja logistiikkaverkosto.
Internet-yhteys.
Pitää vaan muistaa palata siihen sohvalla makaavaan kroppaan ja käydä välillä jääkaapilla. Asuukohan jääkaapissani jo joku henkiaave?