Seksi ja seksuaalisuus

[Norma Bates]

Minulle on kyllä suoraan sanottuna täydellisen käsittämätöntä että miten kukaan voi esitellä sukupuolielimensä sen paremmin koko kansalle, kuin postittaa kuvan siitä jollekin yksittäiselle ihmiselle jonka kanssa ei ole parisuhteessa. Ja sikäli irvokkaalta se elimensä esittely parisuhteessakin olisi, että itse varmaan alkaisin harkitsemaan että kannattaako jatkaa koko suhdetta. Tuntuisi että olen sellaisen miehen kanssa joka ei ole minun tyyppiäni. Siis jos hän laittaisi genitaalikuvan, tai pyytäisi sellaista. Koko vartalon alastonkuva on eri asia, parisuhteessa. Sellaisia voisi laitella jos olisi oikein lääpällään puolin ja toisin.

En tiedä mikä miesten munankuvista tekee irvokkaita. Onko pointti siinä että kyseessä on nimenomaan uloke, jotain mikä työntyy eteen- ja ulospäin kehosta? Ovatko naisen genitaalit "siveämmät" jos ne ovat "supussa", eikä häpyhuulia ole revitty erilleen niin että koko sisäkumi paistaa, jonkun toisen ihmisen keksimää nimikettä käyttääkseni?

Perheeni saunomiset olivat sellaisia että äiti ja minä yhdessä ja isä erikseen. Tämä kaiketi siksi että isä otti löylyä ja me muut emme. En muista missä iässä aloin käymään yksinäni, mutta sittenhän ne saunat loppui kokonaan kun vanhempani eivät enää jaksaneet lämmittää ja isä oli nikkaroinut suihkutilat. Mummolassa ollessa kävimme kerran yhdessä saunassa, ja näin siis isäni alastomana, ja olen kyllä ennenkin maininnut jollain foorumilla että minusta aikuinen mies näytti oudolta. Epämuodostuneelta.

Enkä sen jälkeenkään mistään oppinut itselleni asennetta että miehen keho olisi jokin normi ja mies olisi ihminen, mutta nainen ei. Eivät mieskehot mielestäni ole neutraaleja. Naiskehot taas eivät kiinnosta, koska en tunne seksuaalista halua niihin. Mieskehoihin vain silloin kun ne ovat tosi miehisiä, eli ei ole pyöreyttä. Mutta vaikka olisi miten hyvännäköinen mies hyvänsä, niin en minä hänen penistään halua tuijotella.

Puhe on vaan puhetta. Vähän kuin ilmassa leijuvia lumihiutaleita jotka sulavat pois. Sama juttu sen kanssa mitä kirjoittaa. Mutta sitten kun isketään se muna ruutuun, niin se vaan on jotenkin groteskia ja räävitöntä.

Sinun flaksi paranee huimasti, kun suostut ymmärtämään, että seksikkyys ei ole korvien välissä vaan genitaaleissa.

Eli kaikki se mitä olen pitänyt positiivisena itsessäni mitätöityy täysin. On ihan sama miltä näytän tai miten ilmaisen itseäni, kun vulva ja vagina ovatkin ainoat merkitykselliset asiat.

Hyi helvetti.

[Norma Bates]

No enpä sanoisi kyllä edes tämän foorumin otoksen perusteella, että naiset ovat suurestikaan miehiä halukkaampia kertomaan omasta henkilökohtaisesta seksielämästään. Siis siitä, mitä itse tekee ja mistä tykkää, kyllä Norma taitaa edustaa tässä vähemmistöä.

Itse en esim. omien ystävieni kanssa keskustele parisuhteeni siitä puolesta juuri lainkaan, vaikka huumori muutoin saattaakin olla huonoa ja luokatonta.

T: Xante

En ole ikinä keskustellut livenä seksistä enkä seksikokemuksistani yhdenkään naisen kanssa. Lääkäreille maininnut jos on pakko.

Äidilleni yhden jutun, ja sekin ymmärrettiin heti väärin. Äiti itse maininnut useammankin asian.

Ihastumisistani olen puhunut naisille muutaman kerran.

[Norma Bates]

Yhdeltä deittisaittimieheltä aloin kerran tivaamaan miksi laitoit munankuvan. Ei sieltä irronnut kuin jotain vikinää.

Aika vähän olen noita kuvatuksia saanut, kun Facen sinkkuryhmissä tuon tuostakin naiset käyvät ilmoittamassa että taas tipahti moinen kuva.

Luulenpa että vastoin toisen tahtoa eli luvatta munankuviaan postittelevat haluavat yäk-reaktion naisilta saadakseen edes jonkin reaktion.

[Xantippa]

En ole ikinä keskustellut livenä seksistä enkä seksikokemuksistani yhdenkään naisen kanssa. Lääkäreille maininnut jos on pakko.

Äidilleni yhden jutun, ja sekin ymmärrettiin heti väärin. Äiti itse maininnut useammankin asian.

Ihastumisistani olen puhunut naisille muutaman kerran.

Kuten sanottua, kyllähän sinä tällä foorumilla kirjoitat näistä asioista eniten ja avoimimmin. Siinä ei mielestäni ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että jotkut sitten todellakin kuvittelevat näiden sinun kirjoituksiesi perusteella aika paljon näemmä siitä, miten "kaikki naiset" seksistä puhuvat.

Korostan vielä, että tämä ongelma ei kuitenkaan ole sinun, eikä sinun siitä pidä minusta huolehtia.

T: Xante

[Socrates]

En ole ikinä keskustellut livenä seksistä enkä seksikokemuksistani yhdenkään naisen kanssa. Lääkäreille maininnut jos on pakko.

Äidilleni yhden jutun, ja sekin ymmärrettiin heti väärin. Äiti itse maininnut useammankin asian.

Ihastumisistani olen puhunut naisille muutaman kerran.

Kuten sanottua, kyllähän sinä tällä foorumilla kirjoitat näistä asioista eniten ja avoimimmin. Siinä ei mielestäni ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että jotkut sitten todellakin kuvittelevat näiden sinun kirjoituksiesi perusteella aika paljon näemmä siitä, miten "kaikki naiset" seksistä puhuvat.

Korostan vielä, että tämä ongelma ei kuitenkaan ole sinun, eikä sinun siitä pidä minusta huolehtia.

T: Xante

En ole Norman kirjoittelusta mitään yleistyksiä vetänyt.

Olen saanut mm parisuhteissa joitakin raportteja sivullisten seksielämästä. Mm heti ensimmäisessä kuvauksen kumppanini ystävättären poikaystävän ongelmasta, joka oli sama kuin Norman jommallakummalla exällä. Samaa linjaa olen havainnut eri yhteyksissä, mutta se ei tietenkään koske kaikkia naisia.

Naisilla on yleisempää kertoa intiimiasioistaan tutuille vielä vakisuhteitaan koskien, kun taas miehet saattavat vitsailla jotain yhden yön suhteistaan. En minä erityisesti paheksu kumpaakaan, kunhan nyt kerroin.

Muuten aika ronskia juttua kuullut paljonkin naisten suusta. Esimerkiksi ensimmäisessä ja pisimmässä työpaikassani yleisesti ja huippuna oli keski-ikäisten naisten klubi,jonka jutut keskinäistä riitelyä lukuunottamatta liikkuivat aina navan alapuolella. Mutta tietenkään tuotakaan ei pidä yleistää.

[Socrates]

Minulle on kyllä suoraan sanottuna täydellisen käsittämätöntä että miten kukaan voi esitellä sukupuolielimensä sen paremmin koko kansalle, kuin postittaa kuvan siitä jollekin yksittäiselle ihmiselle jonka kanssa ei ole parisuhteessa. Ja sikäli irvokkaalta se elimensä esittely parisuhteessakin olisi, että itse varmaan alkaisin harkitsemaan että kannattaako jatkaa koko suhdetta. Tuntuisi että olen sellaisen miehen kanssa joka ei ole minun tyyppiäni. Siis jos hän laittaisi genitaalikuvan, tai pyytäisi sellaista. Koko vartalon alastonkuva on eri asia, parisuhteessa. Sellaisia voisi laitella jos olisi oikein lääpällään puolin ja toisin.

En tiedä mikä miesten munankuvista tekee irvokkaita. Onko pointti siinä että kyseessä on nimenomaan uloke, jotain mikä työntyy eteen- ja ulospäin kehosta? Ovatko naisen genitaalit "siveämmät" jos ne ovat "supussa", eikä häpyhuulia ole revitty erilleen niin että koko sisäkumi paistaa, jonkun toisen ihmisen keksimää nimikettä käyttääkseni?

Perheeni saunomiset olivat sellaisia että äiti ja minä yhdessä ja isä erikseen. Tämä kaiketi siksi että isä otti löylyä ja me muut emme. En muista missä iässä aloin käymään yksinäni, mutta sittenhän ne saunat loppui kokonaan kun vanhempani eivät enää jaksaneet lämmittää ja isä oli nikkaroinut suihkutilat. Mummolassa ollessa kävimme kerran yhdessä saunassa, ja näin siis isäni alastomana, ja olen kyllä ennenkin maininnut jollain foorumilla että minusta aikuinen mies näytti oudolta. Epämuodostuneelta.

Enkä sen jälkeenkään mistään oppinut itselleni asennetta että miehen keho olisi jokin normi ja mies olisi ihminen, mutta nainen ei. Eivät mieskehot mielestäni ole neutraaleja. Naiskehot taas eivät kiinnosta, koska en tunne seksuaalista halua niihin. Mieskehoihin vain silloin kun ne ovat tosi miehisiä, eli ei ole pyöreyttä. Mutta vaikka olisi miten hyvännäköinen mies hyvänsä, niin en minä hänen penistään halua tuijotella.

Puhe on vaan puhetta. Vähän kuin ilmassa leijuvia lumihiutaleita jotka sulavat pois. Sama juttu sen kanssa mitä kirjoittaa. Mutta sitten kun isketään se muna ruutuun, niin se vaan on jotenkin groteskia ja räävitöntä.

Sinun flaksi paranee huimasti, kun suostut ymmärtämään, että seksikkyys ei ole korvien välissä vaan genitaaleissa.

Eli kaikki se mitä olen pitänyt positiivisena itsessäni mitätöityy täysin. On ihan sama miltä näytän tai miten ilmaisen itseäni, kun vulva ja vagina ovatkin ainoat merkitykselliset asiat.

Hyi helvetti.

No ei nyt noinkaan, mutta kun julistat ainakin miesten genitaalit rumiksi, saat vain miehiä, jotka eivät ole kuulleet julistamistasi ja se ei ilmene käytöksestäsi tai jotka eivät saa ketään muuta.

Se on vähän sama kuin jankuttaisin,että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä ja ihmettelisin, miksi en löydä kumppania.

[TSS]

Muuten aika ronskia juttua kuullut paljonkin naisten suusta. Esimerkiksi ensimmäisessä ja pisimmässä työpaikassani yleisesti ja huippuna oli keski-ikäisten naisten klubi,jonka jutut keskinäistä riitelyä lukuunottamatta liikkuivat aina navan alapuolella. Mutta tietenkään tuotakaan ei pidä yleistää.

Tunnistan kyllä tämän ilmiön. Omallakin työpaikallani on "reteiden naisten" kuppikunta, joiden keskinäiset jutut ovat edellä kuvattuja. Ajattelen, että näitä naisia yhdistää enemmän samantyylinen temperamentti, kuin erityinen häveliäisyyden puute tms.

[Socrates]

Muuten aika ronskia juttua kuullut paljonkin naisten suusta. Esimerkiksi ensimmäisessä ja pisimmässä työpaikassani yleisesti ja huippuna oli keski-ikäisten naisten klubi,jonka jutut keskinäistä riitelyä lukuunottamatta liikkuivat aina navan alapuolella. Mutta tietenkään tuotakaan ei pidä yleistää.

Tunnistan kyllä tämän ilmiön. Omallakin työpaikallani on "reteiden naisten" kuppikunta, joiden keskinäiset jutut ovat edellä kuvattuja. Ajattelen, että näitä naisia yhdistää enemmän samantyylinen temperamentti, kuin erityinen häveliäisyyden puute tms.

Olisiko puhuneet siitä mistä puute. Eronneita tai ehkä kuolleessa liitossa eläviä.

Yksi niistä teki usein ruokalassa sormilla ympyrän, minkä läpi nylkytti etusormea. Kerran se roikotti jotain kapulaa jalkojensa välissä ja muuta hauskaa. Oli vielä älyttömän rikas nainen, omisti suunnilleen kerrostaloja keskustassa. Miljonäärimies oli vaihtanut sen sihteerikköönsä.

Siihen aikaan kaipasin juttuseuraa, mutta mieluummin muusta. Teki mieli sanoa, että voisko puhua välillä muustakin kuin miesten vehkeistä.

[TSS]

Muuten aika ronskia juttua kuullut paljonkin naisten suusta. Esimerkiksi ensimmäisessä ja pisimmässä työpaikassani yleisesti ja huippuna oli keski-ikäisten naisten klubi,jonka jutut keskinäistä riitelyä lukuunottamatta liikkuivat aina navan alapuolella. Mutta tietenkään tuotakaan ei pidä yleistää.

Tunnistan kyllä tämän ilmiön. Omallakin työpaikallani on "reteiden naisten" kuppikunta, joiden keskinäiset jutut ovat edellä kuvattuja. Ajattelen, että näitä naisia yhdistää enemmän samantyylinen temperamentti, kuin erityinen häveliäisyyden puute tms.

Olisiko puhuneet siitä mistä puute. Eronneita tai ehkä kuolleessa liitossa eläviä.

Yksi niistä teki usein ruokalassa sormilla ympyrän, minkä läpi nylkytti etusormea. Kerran se roikotti jotain kapulaa jalkojensa välissä ja muuta hauskaa. Oli vielä älyttömän rikas nainen, omisti suunnilleen kerrostaloja keskustassa. Miljonäärimies oli vaihtanut sen sihteerikköönsä.

Siihen aikaan kaipasin juttuseuraa, mutta mieluummin muusta. Teki mieli sanoa, että voisko puhua välillä muustakin kuin miesten vehkeistä.

Itselle tulee mieleen, että tällaisilla puheilla halutaan vähän rikkoa rajoja ja olla rohkeita, jollaisena se tiettyyn rajaan asti toimiikin. Mutta jatkuvana se tylsistyttää, enkä toisaalta ole muutenkaan ihminen, joka jaksaa koko ajan laskea leikkiä.

[Xantippa]

Olettaisin, että tässäkään asiassa naiset ja miehet eivät kovin paljon eroa toisistaan, eli syitä rivoon puheeseen/käytökseen on tietysti monia, mutta suurimmaksi osaksi molemmilla on kyse huomionhausta. Eli juuri kuten Norma sanoo, haetaan jotain reaktiota, vastinetta.

Onhan tietysti molemmissa myös tapauksia, jotka ovat jääneet jonnekin pissakakka-vaiheeseen ja kaikki "kielletty" on olevinaan kamalan hauskaa. Lisäksi on niitä, jotka käyttävät tätä vallan välineenä, eli on hauskaa ja hivelevää saada jengi kiusaantumaan, ärsyyntymään ja parhaassa tapauksessa ahdistumaan.

Sama juttu nais- kuin miesringeissä. Onpa eräs tapa kuluttaa aikaa ja osoittaa asemaa työpaikallakin. En lähtisi mitään yhtäläisyysviivoja suinkaan kaikissa tapauksissa edes vetämään yhtäläisyysviivoja mihinkään parisuhteeseen edes, kotona voi olla ihan eri meininki. Joskus niinkin, että esim. töissä puretaan nuorempiin, alaisiin tms. sitä, mitä kotona ei ilmaista uskalla. Tai sinne päin.

T: Xante

[ROOSTER]

Joskus niinkin, että esim. töissä puretaan nuorempiin, alaisiin tms. sitä, mitä kotona ei ilmaista uskalla. Tai sinne päin.

Olin nuorena poikana, 15-vuotiaana, rakennuksilla töissä. Naissiivoojilla oli aikamoista kielenkäyttöä minuunkin päin. Ehkä nuo  tavallaan kouluttivat minua. 

Tietysti miestenkin kyselyt: Jokos poika on p..lua saanut ymv. olivat hieman kiusallisia, mutta heidän omia kertomuksiaan teini-iän kohelluksistansa kuuntelin kiinnostuneena. Silloin en ymmärtänyt, että niitä kaikkia ei olisi kannattanut ohjeina ottaa.

[a4]

Olisinpa ollut parempi hiihtäjä:

www.is.fi/maastohiihto/art-2000010271838.html

Kiitettävän vapautunutta.
Pride-palkinnon arvoista suorittamista linkissä.

[Kopek]

Aihe, mistä aioin kirjoittaa edellistä edeltävällä  kerralla oli se, miten sukupuoli vaikuttaa ystävyyssuhteisiin.

Kaksi samaa sukupuolta olevaa voi olla kavereita tai ystäviä keskenään, mutta ystävyys eri sukupuolta olevien kesken - ainakin siinä ilmapiirissä, missä minä olen elänyt ja elän - on vähintään ongelmallinen ellei mahdoton.

Jos jompikumpi ihmisistä seurustelee tai elää vakiintuneessa parisuhteessa (ennen vanhaan sanottiin, että on naimisissa, mutta nyt pitää käyttää vähemmän kuvaavia ilmaisuja), hänen on vaikea olla ystävä tai kaveri jonkun muun toista sukupuolta edustavan henkilön kanssa kuin seurustelu- tai asuinkumppaninsa.

Kuviossa vaikuttaa mahdollinen mustasukkaisuus sekä huhut ja juorut ja väärinkäsitykset siitä, mitä on meneillään.

Kerroin viime kesänä eräästä "naisseikkailusta", vaikka kyse ei ollutkaan oikeasti mistään tällaisesta vaan pelkästä käytännön jutusta erään projektin tiimoilla. Anonymiteettisyistä en voi kertoa tarkasti, mistä oli kyse.

Väljästi kerrottuna kyse oli siitä, että eräs yhdistys tarvitsi apuani eräässä projektissa, ja helposti suostuteltavana ihmisenä lupasin auttaa. Tässä vaikutti ehkä taustalla se, että kysyjä oli entinen yksipuolinen suuri ihastukseni, jota olin kouluaikoina ja vielä sen jälkeenkin palvonut ja rakastanut saamatta kuitenkaan tunteilleni vastakaikua. Ehkä minulla vieläkin on piileviä tunteiden jäämiä häntä kohtaan siinä merkityksessä, ettei hän ole minulle "kuka tahansa" vaan merkittävä erityishenkilö.

Ajatus oli, että joku toinen auttaisi minua käytännön järjestelyissä varsinaisessa tapahtumassa. Kun tapahtuman ajankohta läheni, kävi ilmi, että mitään toista ei olisikaan. Koko homma uhkasi kaatua. Jouduin siis vihjaamaan tuolle naiselle, voisiko hän kenties olla apunani, kun ketään muutakaan ei löydy. Hän suostui innokkaasti, ja näistä tapahtumista kerroin silloin kesällä foorumikirjoituksessa mukamas jonkinlaisena naisseikkailuna, vaikka siihen ei sisältynyt mitään kyseenalaista romantiikkaa.

Tähän asiaan liittyy vielä yksi elementti, mutta jätän sen toistaiseksi kertomatta.

Tapahtuma siis järjestettiin, ja se sai jonkin verran julkisuutta. Kuvia ja nimiä tuli lehteen ja Facebookin kautta myös julkisuuteen – tuon naisen toimesta. Minä edustin matalaa profiilia. Tuo nainen sen sijaan otti itsestään ja minusta "tuplaselfien" ja julkaisi sen Facebookissa.

Noin viikko tuon tapahtuman jälkeen oli vielä toinen saman tyyppinen tapahtuma, ja siihenkin tuo nainen tuli avukseni. Tästä ei tullut lehtijuttuja, mutta Facebookin kautta tieto ja kuvia levisi.

Jos tuo henkilö olisi ollut samaa sukupuolta kuin minä, asiassa ei olisi ollut mitään kyseenalaista. Mutta kun hän ei ollut, yleisö saattoi saada (väärän) käsityksen siitä, että mikäs ihmeen "pariskunta" me olemme, kun kahdestaan hommaa pyöritämme aivan kuin olisimme toisillemme hyvinkin läheiset (tätä vaikutelmaa lisäsivät tuon naisen julkaisemat kuvat).

Suhtauduin tuohon projektiin tai projekteihin niin neutraalisti kuin mahdollista, joten minun kannaltani ne eivät olleet mitään sen kummempaa, vaikka vanhoja koteloituneita tunteitani vähän heräteltiinkin. En halunnut antaa tunteille valtaa, koska se olisi ollut sopimatonta, ja koska niihin liittyy menneiltä ajoilta sivumuistona se, että ne eivät johtaneet mihinkään. Se oli onnetonta yksipuolista rakkautta, johon sisältyi toisaalta rakastumisen tunne, joka on sinänsä piristävä, mutta samalla myös pettymyksen ja surun tunne siitä, että rakastuminen on yksipuolinen ja toivoton. Tuollainen on kammottavaa, jos sitä vuosikaudet jatkuu. Vanhat päiväkirjani ovat täynnä masentunutta valitustani tuosta asiasta. "Mielialani on nolla" ja siihen tyyliin.

Minusta tuntuu, että tuon mainitsemani naisen tyyli on sellainen, että hän käyttäytyy miehiä kohtaan houkuttelevasti ja flirttailevasti ja nauttii siitä, kun miehet kiemurtelevat kuin madot ongenkoukussa häneen ihastuneena häntä kuitenkaan saamatta. Tämä on tietysti pelkkää arvailua.

Viime kesästä lähtien olen joutunut vakuuttamaan lähipiirissäni, ettei se kesän "juttu" ollut mitään, ja että sen syyt olivat pelkästään käytännölliset ja pakon sanelemat.

Tapahtuma opetti, että ei kannata kovin kevytmielisesti lähteä "naisseikkailuihin", vaikka ne eivät omasta mielestä mitään seikkailuja olisikaan.

P.S. Tässä vielä uudestaan linkki edelliseen kirjoitukseeni, jonka julkaisin keskellä kiivasta viestien tulvaa. Todennäköisesti se on vain niin tylsä, ettei siinä ole mitään kommentoitava.

https://kantapaikka.net/index.php/topic,2492.msg198607.html#msg198607

[TSS]

^Se on tavallaan sääli, miten parisuhde rajoittaa ystävyyssuhteita toiseen sukupuoleen, mutta niin se monesti käytännössä on, vaikka vastakkaisiakin esimerkkejä voi varmasti helposti kaivaa esiin. Toisaalta en ole ihan varma, kuinka platonisina vastakkaisten sukupuolten ystävyydet pysyvät, mikäli kyseessä on kaksi viehättävää ihmistä. Luulen, että helpohkosti vähintään toisella voi viritä jotain muitakin tunteita kuin vain ystävyyttä. Ehkä parisuhteen rajoittava vaikutus on hyväksi, ehkä ei, en osaa sanoa.

[Melodious Oaf]

Parisuhde voi olla siinä mielessä ystävyyksiä rajoittava tekijä, että joskus läheisemmiksi ystäviksi valikoituu sellaisia, jotka tulevat myös kumppanin kanssa toimeen. Ystäväpiiri voisi olla eri näköinen tai painotukset hieman erilaiset jos valintoja tekisi täysin yksin tai riippumatta kumppanista.

Mutta toisaalta parisuhteet joskus myös selkiyttävät asetelmia, ja sellainen ystävyys johon ei kuulu mitään sen ihmeellisempiä jännitteitä tai toiveita kummankaan taholta voi joskus syntyä helpommin kun kumppani on jo