Seksi ja seksuaalisuus

[Xantippa]

^Se on tavallaan sääli, miten parisuhde rajoittaa ystävyyssuhteita toiseen sukupuoleen, mutta niin se monesti käytännössä on, vaikka vastakkaisiakin esimerkkejä voi varmasti helposti kaivaa esiin. Toisaalta en ole ihan varma, kuinka platonisina vastakkaisten sukupuolten ystävyydet pysyvät, mikäli kyseessä on kaksi viehättävää ihmistä. Luulen, että helpohkosti vähintään toisella voi viritä jotain muitakin tunteita kuin vain ystävyyttä. Ehkä parisuhteen rajoittava vaikutus on hyväksi, ehkä ei, en osaa sanoa.

Minusta kyse ei niinkään ole parisuhteesta vaan siitä, miten voimakkaasti yleensäkin kokee sukupuolet. Esim. itselleni on lapsesta asti ollut aivan sama, mitä sukupuolta ystäväni ovat, en ole ikinä "nähnyt" ystäviä siis tyyliin ensimmäisenä sukupuolensa kautta. Aivan sama työkaverien suhteen.

Vähän hassu ajatus taas on, että vain viehättävät ihmiset viehättyisivät toisistaan, mitä ikinä nyt viehättävällä sitten tarkoitetaankaan.

Ainakaan minulla parisuhteeni ei ole ikinä rajoittanut ystävyyksiäni millään tavoin, myönnän, että ajatus on jopa ahdistava. Siis että pitäisi ajatella parisuhdetta jos tapaa jonkun, jonka kanssa ystävystyy.

T: Xante

[TSS]

^Se on tavallaan sääli, miten parisuhde rajoittaa ystävyyssuhteita toiseen sukupuoleen, mutta niin se monesti käytännössä on, vaikka vastakkaisiakin esimerkkejä voi varmasti helposti kaivaa esiin. Toisaalta en ole ihan varma, kuinka platonisina vastakkaisten sukupuolten ystävyydet pysyvät, mikäli kyseessä on kaksi viehättävää ihmistä. Luulen, että helpohkosti vähintään toisella voi viritä jotain muitakin tunteita kuin vain ystävyyttä. Ehkä parisuhteen rajoittava vaikutus on hyväksi, ehkä ei, en osaa sanoa.

Minusta kyse ei niinkään ole parisuhteesta vaan siitä, miten voimakkaasti yleensäkin kokee sukupuolet. Esim. itselleni on lapsesta asti ollut aivan sama, mitä sukupuolta ystäväni ovat, en ole ikinä "nähnyt" ystäviä siis tyyliin ensimmäisenä sukupuolensa kautta. Aivan sama työkaverien suhteen.

Vähän hassu ajatus taas on, että vain viehättävät ihmiset viehättyisivät toisistaan, mitä ikinä nyt viehättävällä sitten tarkoitetaankaan.

Ainakaan minulla parisuhteeni ei ole ikinä rajoittanut ystävyyksiäni millään tavoin, myönnän, että ajatus on jopa ahdistava. Siis että pitäisi ajatella parisuhdetta jos tapaa jonkun, jonka kanssa ystävystyy.

T: Xante

Niin, kuten sanoin, eriäviäkin ajatuksia on helppo löytää. En tiedä, onko kyse minun tai elämäni yksilöllisistä piirteistä, että tämä on kokemukseni ja ajatukseni. Jos ystävyys vastakkaiseen sukupuoleen olisi olemassa jo ennen parisuhdetta, olisi tilanne eri, ja parisuhde tuskin etäännyttäisi oikeaa ystävyyttä vastakkaisen sukupuolenkaan kanssa.

Totta kai on miespuolisia työkavereita ja muita tuttuja, mutta puhun siis ystävyydestä, jossa vietetään kahdestaan aikaa vapaa-ajalla ja niin pois päin, jaetaan elämää aktiivisesti syvällisemmällä tasolla. Ilman parisuhdetta tällaisia ystävyyksiä voisi syntyä vapaammin miespuolisiin, mutta uuden vastakkaisen sukupuolen edustajan ilmestyminen ystävänä (ei siis kaveriporukan mukana tai työkaverina) on konsepti, joka tuntuu hankalalta. Ehkä se sitten muilla onnistuu paremmin.

Viehättävyydellä tarkoitin tietysti molemmin puolista viehättävyyden kokemusta.

[Norma Bates]

No ei nyt noinkaan, mutta kun julistat ainakin miesten genitaalit rumiksi, saat vain miehiä, jotka eivät ole kuulleet julistamistasi ja se ei ilmene käytöksestäsi tai jotka eivät saa ketään muuta.

Se on vähän sama kuin jankuttaisin,että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä ja ihmettelisin, miksi en löydä kumppania.

Pääasiassa kylläkin sanon niin että en ole kiinnostunut munankuvia tuijottelemaan, koska pyörin saitilla jossa niitä on, ja jos joku ottaa minuun yhteyttä, niin tietenkin hänen oletusarvonaan on että haluan nähdä niitä yksityisesti lisää. Jos olisi olemassa joku sivusto jossa saa katsella hyvällä maulla otettuja taiteellisia kuvia ihmisten kehoista ja sitten pitää yhteyttä näiden ihmisten kanssa, niin se sopisi minulle paljon paljon paremmin kuin munametsässä punahilkkana vaeltaminen. Mutta jostain syystä suomalaisten miesten(?) mielestä alastomuus = muna tanassa esillä, eikä mitään muuta. Naisen alastomuuteen sentään liittyy useimmiten jotain muutakin kuin vain piirakan repiminen levälleen.

Kun hain seksiä, mainostin etten välitä erikoisemmin saada suuseksiä, ja sain sitten eräänkin kerran seksiä nimenomaan mieheltä joka ei siitä piitannut. Sehän oli ihan nappiin mennyt ratkaisu. Tulee mieleen aina tämä yksi kertomus missä vuosien tai vuosikymmenten päästä vaimolle selviää ettei aviomies halua leivästä kantapalaa, ja nainen on aina voidellut nimenomaan sen kantapalan miehelle, koska on luullut että tämä haluaa nimenomaan sen. Tämä minulle tulee aina mieleen kun on seksistä puhe, ja pelkään että joku kuvittelee minusta jotain ihan väärää ja toimii sen mukaisesti. Kuten nyt vaikkapa olettaa että minusta on hauska niitä hampparin vääriä tuijotella.

Toinen ongelma sitten tietysti seksipainotteisella sivustolla liikkumisessa on nykyään se, että koska siellä on paljon näitä subeja ja domeja, niin oletetaan että jokainen sivustoa käyttävä on semmoinen. Ja koska subnaiset pitävät ihan hel-ve-tis-ti ääntä itsestään, pelkään aina että oletuksena on että joka muija on sub. Tässä juuri yksi mies otti yhteyttä ja kertoi että hän on alistuva, mutta kun en heti sillä sekunnilla vastannut, niin ilmoitti perään että kyllä hän kykenee olemaan myös versatile. Eli jälleen oli oletuksena että nainen on sub.

Muutaman kerran dom-miehet kirjoitelleet. Yhdelle sanoin että olisin kyllä ennemmin itse dom, johon sitten vastauksena kauhea selittely että onnistuuhan se niinkin (enpä usko). Toisella kertaa mies uskotteli itselleen että vaihtelu virkistäisi - nimittäin minua. Että yhtäkkiä voisin heittäytyä subiksi hänen mielikseen. Höh. Yhtä hyvin voisi vaatia että alan lesboilemaan, sekään kun ei minua kiinnosta.

En tiedä onko nykyajan raivotautina se että kuka tahansa voi olla muka mitä tahansa, koska suvaitsevaisuuteen kuuluu jostain ihmeellisestä syystä ei pelkästään se, että sietää itsestä poikkeavien ihmisten olemassaolon, vaan myös se että pitääkin itsekin tehdä samaa kuin he, jollainen ei itse katso olevansa.

Mutta oli miten oli, niin en ole esittänyt että naistenkaan genitaalit mitenkään erityisen ihanat ja kauniit olisivat. Ehkä minun pitäisi sitten muotoilla niin etten ole kiinnostunut ylipäätään (kenenkään) genitaaleja toljottamaan, vaan käyttämään niitä. Jossain määrin olen näin jo jossain päin sanonutkin.

[Norma Bates]

Äitiäni lukuunottamatta en oikeastaan ole törmäillyt kovin rivoihin naisiin, jotka olisivat livessä heittäneet sitä sun tätä settiä. Eksät kyllä sitten juorusivat naisista jotka olivat tavanneet ennen minua. Ja myös minun jälkeeni. En tiedä olisiko minun ollut välttämättä hyvä sitä kaikkea kuulla. Tai onko sillä nyt sitten mitään merkitystä. Mennyttä mikä mennyttä.

Itse en näe seksistä puhumista ongelmana kuin silloin kun yrittää tutustua johonkin mieheen toivoen että jotain pysyvämpääkin viritelmää ja monipuolisempaa harrastamista olisi tarjolla, ja jätkä jämähtääkin vaikka väkisin seksimissioonsa. Tätä samaa kuullut niin monelta sinkkunaiselta, että ei se johdu minusta millään tavalla. Varmaankin vaikka horisisin Jeesuksesta nettideitti-ilmoituksessani, niin sama lääh puuh (tätä termiä naiset käyttävät nykyään) lähtisi käyntiin kuitenkin. Välillä tuntuu että jotain kestävämpää hakevat vain ne miehet jotka eivät saa seksiä kuin suostumalla suhteeseen.

Äh, onhan SE ongelma jos seksistä puhuminen on jotain ilkkumista ja vittuilua.

[Melodious Oaf]

Ainakaan minulla parisuhteeni ei ole ikinä rajoittanut ystävyyksiäni millään tavoin, myönnän, että ajatus on jopa ahdistava. Siis että pitäisi ajatella parisuhdetta jos tapaa jonkun, jonka kanssa ystävystyy.

Eipä niitä parisuhteen vaikutuksia välttämättä näe tai pysty kontrastiivisesti arvioimaan, jolloin puhe siitä, että se ei rajoita ystävyyksiä on vähän ehkä... hassua. Kyse ei välttämättä ole sen dramaattisemmasta asiasta kuin että kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Jos sen kokisi niin, että parisuhde rajoittaa ystävyyksiä, sehän saattaisi kieliä siitä, että kumppani on kontrolloiva tai mustasukkainen tai suhde jollain muulla tavalla huono tai kumppani esimerkiksi sellainen, että hänen kanssaan ihmisten on vaikea tulla toimeen.

Nämä nyt tietysti ovat aika henkilökohtaisia asioita joita kukin hahmottaa ja kokee niitä miten kokee. Jos joku sanoo että hänelle sukupuolella ei ole mitään vaikutusta tai parisuhteella ei ole vaikutusta ystävyyssuhteisiin, silloin hän todennäköisesti kokee asian niin ja sillä sipuli.

Siinä on varmasti hyviä puolia, jos ei ole kauhean herkkä tällaisille asioille tai ei vain halua tai koe mielekkääksi niitä sen kummemmin puntaroida. Silloin ne saattavat myös vaikuttaa tai ainakin kuormittaa vähemmän, mikä voi lisätä vapaudentunnetta ja huolettomuuta ja niin edelleen.

Mulla on sellainen havainto että on olemassa pariskuntia, jotka eivät ole kauhean tiiviisti tekemisissä tai puuhastelevat, harrastavat ja viettävät ihmisten kanssa paljon aikaa erikseen. Esimerkiksi yksi mun tuttava harrastaa paljon samoja asioita kuin minäkin ja meillä on yhteistä tuttavapiiriä. Ollaan tavattu erilaisten tapahtumien merkeissä ja useamman kerran illanvietoissa, ja mulle tuli melkeinpä yllätyksenä että hän on todella pitkässä parisuhteessa. Kyseessä on nainen, eikä hän tuo suhdetta juuri koskaan esille. Luulisin että kyseessä on melko hyvin toimiva ja vahva suhde, ja voi olla että tällainen on heillä jostain syystä vain muodostunut käytännöksi tai havaittu toimivaksi. Uskoisin että mies on jonkin verran vanhempi ja on aika sellainen intensiivinen läsnäololtaan vaikka mukava kaveri onkin. Nainen taas vaikuttaa päällepäin hirmu kiltiltä, pehmeältä ja niin edelleen.

Tollaset jutut varmaan saattaa myös vaikuttaa tavalla tai toisella, siis ihan ne suhteessa muodostuneet käytänteet ja pienet jutut.

Näitä on myös vaikea lähteä mun mielestä arvottamaan tai vähän ehkä turha tai tyhmäkin. Ihmisethän on persooniltaan, taipumuksiltaan, tarpeiltaan ja toiveiltaan muutenkin erilaisia. 

Eikä se ihan niinkään mun kokemuksen mukaan mene että sellaiset pariskunnat jotka todella elää niin että annetaan paljon tilaa ja vapautta tai vaalitaan tällaista ilman muuta sanois niin että parisuhde ei vaikuta ystävyyssuhteisiin tai että itse ei vaikuta toiseen tai toinen sinuun tai sukupuoli mihinkään tms. Todennäköisemmin ne kai ei sanois yhtään mitään. Ja jos tällaista ois joku syy käsitellä, ehkä ne sanois että no joo, tää on meille ollut ihan jees ja toiminut toistaiseksi suht hyvin -- tjsp.

Mut vaikea sitä on päältäpäin sanoa muista.

Jotkuthan elää niin että viettää aika paljon aikaa kumppanin kanssa tai tekee aika paljon yhdessä, jolloin on aika luontevaa että on myös yhteisiä ystävyyksiä, tuttavapariskuntia ja niin edelleen. Ja vaikka joku olis pariskunnasta selkeästi toisen osapuolen ystävä enemmän kuin toisen, kyllähän se vaikuttaa jos kuitenkin myös kumppanin tai kumppaneiden kanssa vietetty aika toimii hyvin ja on osa sitä samaa ystävyyttä sekin.

Eikä noi silti ole mustavalkoisia juttuja vaan sävyeroja ja noistakin kaikista mainituista eri puolia voi olla päällekäin ja lomittain.

Viehättävyyden suhteen itse koen kai tota sillä tavalla että mulla on varmaan kohtalaisen voimakas taipumus kokea seksuaalista vetoa ylipäätään ja tavallaan aika laajalla skaalalla. En mä kai silleen ajattele että kokisin mun ystäviä sukupuolen kautta erityisesti tai se edellä, mutta on mulla erilaisia kehollisia reaktioita niihin kuitenkin.

Samalla tavalla kun työkavereidenkin kanssa on mun mielestä kohtuullisen helppoa sulkea tollaset asiat pois ja jättää suhteen ulkopuolelle. Sitä helpottaa jos on aika selkeää mitä kumpikin siltä suhteelta hakee ja minkä takia ollaan tekemisissä. Ja se että vaikka ei puhuttais jostain viehättävyydestä niin puhutaan kuitenkin niistä mistä siinä on kyse rehellisesti ja selkeästi jne. tai et siinä on semmonen selkeys ja ristiriidattomuus kuitenkin.

Jos joku on tosi tosi tosi viehättävä, olen kyllä huomannut että jos omat resurssit ovat vähissä tai on tyytymätön ja ei ole balanssissa, silloin voi muuttua kuormittavaksi ja hankaloittaa ystävyyssuhdettakin se, jos joutuu ns. tekemään töitä sen eteen ettei sieltä puskis jotain ihastumista tai tämmöstä pintaan tai ihan vaan vaikka siihen että on itse selkeä ja rehellinen siinä, mitkä on todelliset motiivit viettää aikaa yhdessä tai tehdä jotain yhdessä.

Silloin kun se homma on hyvällä pohjalla ja keskittyy ihan muuhun, saattaa olla että tavallaan unohdan toisen sukupuolen tai miettiä jotain feminiinisyyttä tai maskuliinisuutta ollenkaan. Vähän samalla tavalla sitä voi unohtaa jos toinen on lyhyt tai pitkä tai laiha tai lihava tai ihan mitä tahansa.

Sehän on subjektiivista, kuka mulle on viehättävä ja kuka ei, mutta... kyllä siinä varmaan on joku semmonen pohjatason kehollinen reaktio toiseen joka ei kuitenkaan seuraa sitä mitä ajattelee tai miten tietoisesti kehystää jonkun ihmisen tai ihmissuhteen.

Viehtymys varmaan siis... kiihdyttää ja elävöittää ja sen voi kokea niin että tulee hyvälle tuulelle tai vaikka iloiseksi. Mutta sitten se saattaa jossain kohtaa muuttua stressitekijäksi ja ei ole hyvä tai rauhallinen olo toisen kanssa tai se jotenkin... vaatii enemmän duunia.

Jos mulla kroppa niin sanotusti hyrrää jonkun kanssa enemmän tollasen takia, on paljon sellaista missä se ei juurikaan haittaa eikä sillä ole merkitystä. Esim. jos toimin jossakin ammatillisessa roolissa tai on muuten selkeät roolit ja se mitä tehdään ja miksi.

Mutta joskus tollanen voi varmaan heijastua toiseen osapuoleen tai sen saattaa alitajuisesti vaistota toisesta. Se saattaa hankaloittaa rentoutumista tai muuten sotkea tai muuttua rasitteeksi. Mut se kuinka paljon se haittaa kai yleensä riippuu siitä, miten vahvalla pohjalla ja miten vahvoilla siinä noin muuten ollaan.

Mikä nyt alkaa olla jo taas päiväkirjamatskua 

[Kopek]

Minusta kyse ei niinkään ole parisuhteesta vaan siitä, miten voimakkaasti yleensäkin kokee sukupuolet. Esim. itselleni on lapsesta asti ollut aivan sama, mitä sukupuolta ystäväni ovat, en ole ikinä "nähnyt" ystäviä siis tyyliin ensimmäisenä sukupuolensa kautta. Aivan sama työkaverien suhteen.

Kouluaikana osa ikäisistäni ihmisistä ei puhunut minulle koskaan sanaakaan. Joidenkin kanssa taas juttelin paljon. No, jotka puhuivat, kävivät samoilla "jumppatunneilla" kuin minä. Niillä, jotka eivät puhuneet, oli omat jumppatuntinsa.

Vähän hassu ajatus taas on, että vain viehättävät ihmiset viehättyisivät toisistaan, mitä ikinä nyt viehättävällä sitten tarkoitetaankaan.

Riittää, että kaksi ihmistä on toistensa silmissä riittävät viehättäviä herättääkseen toinen toisessaan viehättymistä. Ei näiden ihmisten muiden silmissä tarvitse näyttää viehättäviltä. Ehkä sen verran kuitenkin, että seurustelukumppaninsa kehtaa näyttää muille.

Ainakaan minulla parisuhteeni ei ole ikinä rajoittanut ystävyyksiäni millään tavoin, myönnän, että ajatus on jopa ahdistava. Siis että pitäisi ajatella parisuhdetta jos tapaa jonkun, jonka kanssa ystävystyy.

Kaikki eivät ole yhtä liberaaleja - itse asiassa aika harvat taitavat olla.

Ei riitä, että itseä ei haittaa ystävystyä ja pitää yhteyttä jonkun erisukupuolisen kanssa. Se ei saa haitata myöskään puolisoa. Eikä itseä saa haitata se, että puoliso ystävystyy eri sukupuolen edustajien kanssa ja pitää heihin yhteyttä. Molempien pitää olla yhtä liberaaleja asenteissaan.

Tapaaminen, tutustuminen, yhdessä olo, ystävyys... what next?

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006178508.html

[Socrates]

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006178508.html

Jälleen kerran huomaa miten hyvä iskupaikka työpaikka on.
Jos Norma kävisi töissä, hänellä olisi mies joka sormelle. Nyt joutuu sähläämään nakusaiteilla ja treeneissä.

[Norma Bates]

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006178508.html

Jälleen kerran huomaa miten hyvä iskupaikka työpaikka on.
Jos Norma kävisi töissä, hänellä oli mies joka sormelle. Nyt joutuu sähläämään nakusaiteilla ja treeneissä.

Naisvaltaisella alalla ei paljon miesten kanssa sormeilla. Enkä minä jaksa enää tässä iässä kouluttautua johonkin uuteen duuniin, missä toivorikkaasti ei kiusattaisi tai ajettaisi burn outiin. Luulen että jälkimmäinen varsinkin on nykypäivänä entistäkin todennäköisempää. Minun pitäisi muuttua hällävälipersoonallisuudeksi että en ajaisi itseäni piippuun. Ja se on jo ihan liikaa vaadittu.

Lisäksi olen saanut sellaisen käsityksen, että työpaikkaromansseja katsotaan vähän karsaasti.

[TSS]

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006178508.html

Jälleen kerran huomaa miten hyvä iskupaikka työpaikka on.
Jos Norma kävisi töissä, hänellä oli mies joka sormelle. Nyt joutuu sähläämään nakusaiteilla ja treeneissä.

Työpaikka voittaa baaritkin mennen tullen ihmisten toisiinsa ihastuttajana.

[Norma Bates]

Kyllähän se yksi duunikaveri minuun ihastui, mutta harmi vaan kun oli väärää sukupuolta minulle, enkä oikein muutenkaan tykännyt että muija hääri lähelläni. Ihan sama fiilis tulisi jos joku mies josta en ole kiinnostunut, alkaisi olemaan iholla ja liki.

[ROOSTER]

Työpaikka voittaa baaritkin mennen tullen ihmisten toisiinsa ihastuttajana.

Niin se taitaa tehdä, työpaikkaromanssit ovat huomattavan yleisiä.

Tosin se kertoo karua kieltään pariutumisen arkipäivästä. Olisi paljon mukavampaa varmaan kaikille, että ihastuminen tapahtuisi harrastuspiireissä, kulttuririennoissa tai baareissa.

[Norma Bates]

Sama se missä tapahtuu, kunhan tapahtuu. Olen varmasti maininnutkin nähneeni telkassa kaksi roskisdyykkaria jotka ihastuisivat toisiinsa dyykkaamisen lomassa. Erikoisinta parissa oli kyllä mielestäni se, ettei heitä oikein ollut erottaa ulkonäöltä toisistaan, vaikka olivat keskenään eri sukupuolta.

[Melodious Oaf]

Totta kai on miespuolisia työkavereita ja muita tuttuja, mutta puhun siis ystävyydestä, jossa vietetään kahdestaan aikaa vapaa-ajalla ja niin pois päin, jaetaan elämää aktiivisesti syvällisemmällä tasolla. Ilman parisuhdetta tällaisia ystävyyksiä voisi syntyä vapaammin miespuolisiin, mutta uuden vastakkaisen sukupuolen edustajan ilmestyminen ystävänä (ei siis kaveriporukan mukana tai työkaverina) on konsepti, joka tuntuu hankalalta. Ehkä se sitten muilla onnistuu paremmin.

Ei tämä mitenkään kummalliselta kuulosta.

Tämä voi olla ikäkysymyskin osittain. Nuorempana on helpompi ystävystyä tai siihen yksinkertaisesti on enemmän tottumusta ja rutiineja ja ehkä kanaviakin.

Ja sitten siihen vaikuttaa persoonallisuus tietysti. Jos on tosi suora ja ekstrovertti ja tuumasta toimeen -ihminen, silloin saattaa olla matalampi kynnys ehdottaa yhteistä tekemistä tai hakeutua tällaiseen, jos huomaa että on jotakin yhteistä tai kiinnostaa joku sama asia tai näkee jonkun tilaisuuden tai mahdollisuuden johonkin. Tarkoitan osittain sitäkin, että toimii sen mukaan että itse haluaa jotakin tai on kiinnostunut jostakin eikä liikaa mieti tai kyseenalaista omia motiivejaan.

Monestihan ystävyyksiä syntyy vähän niin kuin tällaisen sivutuotteena. Huomaa että jonkun kanssa on mukava olla tai ymmärretään toinen toista tai jotain ja se ikään kuin ajan myötä huomaamatta laajenee. Jos pyrkimys olisi ysvävystyä, viettää kahdestaan aikaa vapaa-ajalla ja jakaa elämää syvällisemmällä tasolla, minusta tämä tuntuisi jo sinänsä vaikealta ja ehkä helpommin myös kyseenalaiselta.

En siis ihmettele sanomaasi oikeastaan ollenkaan, mutta kiinnostaisi silti kuulla, miten avaisit tätä tarkemmin: Miksi se tuntuu vaikealta tai mikä siinä tuntuu vaikealta? Miksi tai millä tavalla se olisi helpompaa tai vapaampaa ilman parisuhdetta?

[TSS]

Totta kai on miespuolisia työkavereita ja muita tuttuja, mutta puhun siis ystävyydestä, jossa vietetään kahdestaan aikaa vapaa-ajalla ja niin pois päin, jaetaan elämää aktiivisesti syvällisemmällä tasolla. Ilman parisuhdetta tällaisia ystävyyksiä voisi syntyä vapaammin miespuolisiin, mutta uuden vastakkaisen sukupuolen edustajan ilmestyminen ystävänä (ei siis kaveriporukan mukana tai työkaverina) on konsepti, joka tuntuu hankalalta. Ehkä se sitten muilla onnistuu paremmin.

Ei tämä mitenkään kummalliselta kuulosta.

Tämä voi olla ikäkysymyskin osittain. Nuorempana on helpompi ystävystyä tai siihen yksinkertaisesti on enemmän tottumusta ja rutiineja ja ehkä kanaviakin.

Ja sitten siihen vaikuttaa persoonallisuus tietysti. Jos on tosi suora ja ekstrovertti ja tuumasta toimeen -ihminen, silloin saattaa olla matalampi kynnys ehdottaa yhteistä tekemistä tai hakeutua tällaiseen, jos huomaa että on jotakin yhteistä tai kiinnostaa joku sama asia tai näkee jonkun tilaisuuden tai mahdollisuuden johonkin. Tarkoitan osittain sitäkin, että toimii sen mukaan että itse haluaa jotakin tai on kiinnostunut jostakin eikä liikaa mieti tai kyseenalaista omia motiivejaan.

Monestihan ystävyyksiä syntyy vähän niin kuin tällaisen sivutuotteena. Huomaa että jonkun kanssa on mukava olla tai ymmärretään toinen toista tai jotain ja se ikään kuin ajan myötä huomaamatta laajenee. Jos pyrkimys olisi ysvävystyä, viettää kahdestaan aikaa vapaa-ajalla ja jakaa elämää syvällisemmällä tasolla, minusta tämä tuntuisi jo sinänsä vaikealta ja ehkä helpommin myös kyseenalaiselta.

En siis ihmettele sanomaasi oikeastaan ollenkaan, mutta kiinnostaisi silti kuulla, miten avaisit tätä tarkemmin: Miksi se tuntuu vaikealta tai mikä siinä tuntuu vaikealta? Miksi tai millä tavalla se olisi helpompaa tai vapaampaa ilman parisuhdetta?

Todellisen, syvällisen ystävyyden muodostuminen on tosiaan aikuisiällä ainakin itselleni harvinaista sukupuolesta riippumatta. Olen tainnut joskus aikaisemminkin sanoa, että sellainen tuntuu itselleni mahdolliselta vain silloin, kun saan viettää ihmisen kanssa paljon aikaa, joka siis käytännössä tarkoittaa esimerkiksi työpaikkaa. Työelämästä olen saanut aikuisiällä yhden ihmisen, jota pidän ystävänäni, eli tapailemme vapaa-ajallakin ja jaamme elämiämme arjessa työajan ulkopuolella viestein useamman kerran viikossa, ellei lähes päivittäin. Muut ystäväni ovat lapsuus-, koulu- tai opiskeluaikojen peruja, jolloin ei ollut perhettä, johon vapaa-aika suurimmilta osin kuluu, ja jolloin elämäntilanne oli suosioillinen ystävystymiselle.

Koen, että mikäli tällainen aikuisiällä tullut uusi ystävä olisi mies, se herättäisi lähipiirissä kysymyksiä. En tiedä, miten itsekään osaisin suhtautua, jos oma puoliso alkaisi yhtäkkiä jakamaan elämäänsä ja aikaansa jonkun töistä löytyneen naisen kanssa. Mikäli ei olisi parisuhdetta, ei olisi kysymystä siitä, onko tuollainen ystävystyminen sopivaa. Vaikka en olekaan ihminen, joka ystävystyy erityisen helposti, olen kuitenkin joutunut laittamaan rajoja joillekin kehkeytyville suhteille miespuolisiin työkavereihin, koska olen ajatellut, ettei jotenkin ole sopivaa nähdä esimerkiksi kahvien merkeissä vapaa-ajalla. Ehkä se johtuu osaltaan siitäkin, etten ole tiennyt, mitä toinen osapuoli minusta haluaa. Tällaisia ei tarvitsisi miettiä ilman parisuhdetta, vaan voisi lähteä katsomaan, mitä mistäkin kehkeytyy. Osaltaan koen sen kokemuksia rajoittavana, mutta toisaalta en tiedä, toivoisinko asian kuitenkaan olevan mitenkään muutenkaan, kuin miten ne nyt ovat.

[Karikko]

Työpaikka voittaa baaritkin mennen tullen ihmisten toisiinsa ihastuttajana.

Niin se taitaa tehdä, työpaikkaromanssit ovat huomattavan yleisiä.

Tosin se kertoo karua kieltään pariutumisen arkipäivästä. Olisi paljon mukavampaa varmaan kaikille, että ihastuminen tapahtuisi harrastuspiireissä, kulttuririennoissa tai baareissa.

Mahdollisuuksia on kaikkialla,- yksi pappikin on antanut kyytiä jo monelle mimmille  eikä taida tapojaan olla muuttamassa, eli puutteessa olevan voi olla hyvä alkaa "uskovaiseksi sielläpäin. Ennen-muinoin tuollaisia kyllä kutsuttiin "huoripukeiksi", mutta nykyään vain erehtyväisiksi ihmispoloisiksi, jotka eivät jaksa vastustaa kiusauksia.

Kulttuuriusko ei myöskään rasita kohtuullisesti nautittuna, kun se ei ole hengen päälle käyvää fanatismia.

>>

Kirja: Kari Kanala petti useita kertoja – ex-vaimolta tyly kertomus
Tv:stä tuttu pappi Kari Kanala paljastaa seikkailleensa usein väärissä sängyissä.

https://www.is.fi/viihde/art-2000010272238.html