Miksi jumaloin naisia?

[Karikko]

Ja kyllä itselleni ainakin merkkaa eniten se, että kun jotain sanotaan, se myös on niin. En osaisi itsekään jumaloida toista maailman komeimmaksi mieheksi, jos niin ei ole. Mutta kun sanon, että rakastan, se on totta.

Olisiko rakastaminen jonkunlainen kevytversio jumaloinnista?

Samoin kiintymys on rakkauden light-muunnos.

Rakkaus on jotenkin hämmentävää "itsepetosta" jokainen halunnee itseään rakastettavan ja antaa sitten vastarakkautta, mutta vaihtokauppana- itsekkäästi.

Ehdoton rakkaus on aika epätodennäköistä, ehkä lapsiaan voi rakastaa ehdottomasti- itsekkäästi, kun ovat omia.

Kiintymys ja muut tottumukset ovatkin enemmän "todellisen velvollisuuden osoituksia, kuin rakkauden, joka on melko epämääräinen käsite ja sillä kuvataan monenlaisia tunteita- "vihaa" ja rakkautta-

[Norma Bates]

Kiintymys ja muut tottumukset ovatkin enemmän "todellisen velvollisuuden osoituksia, kuin rakkauden, joka on melko epämääräinen käsite ja sillä kuvataan monenlaisia tunteita- "vihaa" ja rakkautta-

Etkö tosiaan tunne minkäänlaista aitoa kiintymystä ketään kohtaan? Kaikesta mitä olet ikinä täällä sanonut, minusta järkyttävintä on ajatus että toisia kohtaan tuntisi tunteita jonkinlaisesta "velvollisuudesta". Eihän se silloin ole mikään tunne, vaan teeskentelyä. On kyllä todella, todella kylmä maailma sinulla. Ei ihme että epäilet kaiken aikaa kaikkia ja kaikkea.

Minulla ei ole ollut kovin paljoa ihmisiä elämässäni (ainakaan omasta mielestäni). Jos nyt ajattelen vaikkapa harrastusporukkaani, niin toki olen tottunut heistä kaikkiin, mutta eivät he kaikki tunnu yhtä kivoilta pareina ja noin muuten. En nyt tietenkään ala hourimaan mistään rakkaudesta, enkä edes kiintymyksestä, mutta kyllähän siellä niin hyviä tyyppejä on ollut viimeisen vuoden sisään, että näistä ihmisistä luopuminen on yksi niistä syistä minkä takia en tahdo harrastusta lopettaa, vaikkei se ehkä keholleni ole ollenkaan paras mahdollinen harrastus (tällä hetkellä tauolla, tosin).

Oikeastaan se on melko samantekevää minulle onko se, että alkaa pitämään ajan mittaan joistain ihmisistä, jonkinlainen hau hau vuf vuf -automaattireaktio nisäkkeelle. Mutta pitämisen vähättely "velvollisuudeksi" kuulostaa aivan hirveältä. Korrektin ja asiallisen käytöksen koen velvollisuudeksi. Mutta eihän ole mitään velvollisuutta pitää ihmisistä. Ja se ei tarkoita, se että on pitämättä, että ei pidä, eli inhoaa. Voi suhtautua neutraalistikin. Mutta varmaan suurin osa ihmisistä nyt kumminkin pitää monistakin ihmisistä, koska se on terve reaktio joka lajillemme on tärkeä. Ripaus inhimillisyyttä ihmisissä ei ole koskaan pahitteeksi, jos kysymys on kuitenkin positiivisista tunteista.

Viha on sitten asia erikseen, vaikka kyllähän sitäkin tarvitaan, ettei käy niin että paskapäät menee ja raiskaa koko maailman, ja muut on vaan että ihan sama...

[ROOSTER]

Näyttää siltä, että naiset kokevat jumaloinnin kohteena olemisen ahdistavana ja yhdistävät sen lähinnä stalkkaamiseen, mustasukkaisuuteen ja narsistiseen vallantavoitteluun.

Kyseessä voi olla kuitenkin ilmiö jolle Leif antaa äänensä sota-ajan musiikkikappaleessa.

Sua vain yli kaiken mä rakastan
Sinä taivaani päällä maan
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis kun katsoa saan
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis kun katsoa saan

Ylin riemuni oot mitä toivoisin
Sä kun istut mun rinnallain
Olet kaikkeni aarteeni kallehin
Olet onneni unelmain
...jne.

Tuo on kuvaus aivan onnettomasta rakastumisesta joka on lähes jumalointia. Ilman stalkkaus- tai mustasukkaisuustwistiä.

Sitten on jumalointia joka perustuu massapsykoosiin: 

Olivia, 20, sekoittaa teinipoikien päät – ilmiö pelottaa: "En ole koskaan nähnyt vastaavaa"
Olivia "Livvy" Dunne on valloittanut teinipoikien sydämet Yhdysvalloissa.

Olivia voi itsekin olla hämmästynyt suosiostaan mutta on siihen eittämättä osasyyllinen. Katso kuvia.

Vastaavaa on nähty joskus Beatlesien suosion huipulla mutta silloin teinityttöjen toimesta. Pojat ovat ehkä vapautuneet ja päästäneet sisäisen jumaloitsijansa irti.

En pidä noita tavoiteltavana ilmiönä, nämä ovat laumakäyttäytymistä, toisin kuin yksilön suhtautuminen rakkautensa kohteeseen. Jumaloinnissa on tosin se huono puoli, että jos suhde alkaa voimakkuusnuppi kympissä, niin siitä on suunta vain alaspäin.

[Norma Bates]

Pari tyyppiä olen kohdannut joilla oli jonkinlaista lievää jumaloinnin eljettä. En valitettavasti ihastunut enkä rakastunut heistä kumpaankaan. Kun alkaa "lääp-lääpin" välittömästi naisen tavatessaan, eihän se ole aitoa, koska ei tunne koko muijaa vielä millään tavalla. Tuntuu että mies on vaan lähtenyt jollekin jumalointitripille. Minulla ei ainakaan päänuppi kestä semmoista jännittämistä että koska sieltä taivaista tullaan rytinällä alas, ja mies tajuaa että minä olen jotain ihan muuta kuin se hänen fantasiansa.

Useimmiten kohtaamani miehet ovat jumaloineet jotain ihan muuta naista kuin minua. Se ei ole kauhean mieltä ylentävää kuulla treffeillä miehen marisevan miten ihastunut onkaan/olikaan johonkin naiseen, eikä häntä saanut. Taikka sitten raivotaan millaisia temppuja eksä teki. Petti ja jätti, itketti. Sanotaan että treffeillä pitää välttää eksistä puhumista, ja se on hyvä neuvo se. Eihän kukaan halua kuulla perusteellista selvitystä potentiaalisen kumppaniehdokkaan aiemmista kumppanuuksista, jos ne kuulostavat siltä että itsellä ei ole sitten yhtään mitään tsänssiä, kun ne eksät pörräävät yhä miehen päässä että tsirp tsip vaan.

[Karikko]

Kiintymys ja muut tottumukset ovatkin enemmän "todellisen velvollisuuden osoituksia, kuin rakkauden, joka on melko epämääräinen käsite ja sillä kuvataan monenlaisia tunteita- "vihaa" ja rakkautta-

Etkö tosiaan tunne minkäänlaista aitoa kiintymystä ketään kohtaan? Kaikesta mitä olet ikinä täällä sanonut, minusta järkyttävintä on ajatus että toisia kohtaan tuntisi tunteita jonkinlaisesta "velvollisuudesta". Eihän se silloin ole mikään tunne, vaan teeskentelyä. On kyllä todella, todella kylmä maailma sinulla. Ei ihme että epäilet kaiken aikaa kaikkia ja kaikkea.

Onhan niitä kaikenlaisia onnentunteita se kuuluu ihmisyyteen-
Puhuin siis rakkaus käsitteestä. Se on itsepetosta-

Vaikka olisi valmis kuolemaan suojellakseen toista- ei se ole rakkautta- suojeluvaistot määräisivät kyllä "minutkin tekemään sitä jos uhka olisi konkreettinen esimerkiksi lapsiani kohtaan-


Rakkaus kaiken syynä, on siis pelkkää valehtelua, vaistoja ja tunteita on kyllä kaikilla.


Ei pidä yksinkertaistaa asioita vain jonkin sanan alle- kuten rakkaus-sanan.

[Norma Bates]

Kiintymys ja muut tottumukset ovatkin enemmän "todellisen velvollisuuden osoituksia, kuin rakkauden, joka on melko epämääräinen käsite ja sillä kuvataan monenlaisia tunteita- "vihaa" ja rakkautta-

Etkö tosiaan tunne minkäänlaista aitoa kiintymystä ketään kohtaan? Kaikesta mitä olet ikinä täällä sanonut, minusta järkyttävintä on ajatus että toisia kohtaan tuntisi tunteita jonkinlaisesta "velvollisuudesta". Eihän se silloin ole mikään tunne, vaan teeskentelyä. On kyllä todella, todella kylmä maailma sinulla. Ei ihme että epäilet kaiken aikaa kaikkia ja kaikkea.

Onhan niitä kaikenlaisia onnentunteita se kuuluu ihmisyyteen-
Puhuin siis rakkaus käsitteestä. Se on itsepetosta-

Vaikka olisi valmis kuolemaan suojellakseen toista- ei se ole rakkautta- suojeluvaistot määräisivät kyllä "minutkin tekemään sitä jos uhka olisi konkreettinen esimerkiksi lapsiani kohtaan-


Rakkaus kaiken syynä, on siis pelkkää valehtelua, vaistoja ja tunteita on kyllä kaikilla.


Ei pidä yksinkertaistaa asioita vain jonkin sanan alle- kuten rakkaus-sanan.

Noh, sovitaan sitten vaikka niin että minä puolestani inhoan ja allergisoidun tuolle vaisto-sanalle. Ihmettelen myös miksi pitäisi käyttää noin epätieteellistä sanaa. Jos nyt vaikka "vaistoaa" että joku tyyppi ei ole hyvällä asialla, vaan pahalla, niin se mukamas vaisto on vain sitä että aivot ovat prosessoineet kaikenlaista, mutta ihmisen hidas järki ei vaan ole osannut tai ehtinyt vielä prosessoida kaikkea sitä informaatiota mitä aivot ovat aisteilla saaneet.

[Socrates]

Sussu jumaloi aluksi minua ja nyt se jo ihmettelee, miten joku voi olla niin karsea tyyppi, että vihaa koko maailmaa ja saa rähinän aikaiseksi, vaikka olisi yksin autiolla saarella.

Bonuksena aina väsynyt ja kremppainen, vaikka vaan päivät pitkät laiskottelee .

[Karikko]

Kiintymys ja muut tottumukset ovatkin enemmän "todellisen velvollisuuden osoituksia, kuin rakkauden, joka on melko epämääräinen käsite ja sillä kuvataan monenlaisia tunteita- "vihaa" ja rakkautta-

Etkö tosiaan tunne minkäänlaista aitoa kiintymystä ketään kohtaan? Kaikesta mitä olet ikinä täällä sanonut, minusta järkyttävintä on ajatus että toisia kohtaan tuntisi tunteita jonkinlaisesta "velvollisuudesta". Eihän se silloin ole mikään tunne, vaan teeskentelyä. On kyllä todella, todella kylmä maailma sinulla. Ei ihme että epäilet kaiken aikaa kaikkia ja kaikkea.

Onhan niitä kaikenlaisia onnentunteita se kuuluu ihmisyyteen-
Puhuin siis rakkaus käsitteestä. Se on itsepetosta-

Vaikka olisi valmis kuolemaan suojellakseen toista- ei se ole rakkautta- suojeluvaistot määräisivät kyllä "minutkin tekemään sitä jos uhka olisi konkreettinen esimerkiksi lapsiani kohtaan-


Rakkaus kaiken syynä, on siis pelkkää valehtelua, vaistoja ja tunteita on kyllä kaikilla.


Ei pidä yksinkertaistaa asioita vain jonkin sanan alle- kuten rakkaus-sanan.

Noh, sovitaan sitten vaikka niin että minä puolestani inhoan ja allergisoidun tuolle vaisto-sanalle. Ihmettelen myös miksi pitäisi käyttää noin epätieteellistä sanaa. Jos nyt vaikka "vaistoaa" että joku tyyppi ei ole hyvällä asialla, vaan pahalla, niin se mukamas vaisto on vain sitä että aivot ovat prosessoineet kaikenlaista, mutta ihmisen hidas järki ei vaan ole osannut tai ehtinyt vielä prosessoida kaikkea sitä informaatiota mitä aivot ovat aisteilla saaneet.

Ajatuksien prosessointi vie aikaa ja tunteet vauhdittavat sitä- kyse on toiminnassa tunteista, ilman tunnevoimaa ei tapahdu paljoakaan.

Tunne antaa voiman myös ajatteluun vaikka sitä ei "huomaisikaan- mielihän on liikkeessä jatkuvasti prosessoidessaan tunteita ja ajatuksia jotka ovat "tunteita- niiden ajatuksen jatkuminen edellyttää tunnetta-  Siis ajatukset ovat tunteen jatketta. (ilman tunnetta ei ole ajatuksia)

Eli eräänlaista aaltoliikettä aivojen prosessit- eikä "kukaan johda sitä yksiselitteisesti- muutenhan ihminen olisi vakaa ja viisas kaiken aikaa.

[Norma Bates]

Eli kaikki muut tunteet ovat olemassa, mutta rakkaus ei.

[Toope]

Suojelisitko ensin perhettäsi isompaa porukkaa ennen, tai naisia/lapsia ennen miehiä?
Ihan hyvä kysymys moraalista.

Miehenä ymmärrän naisen ja lapsen arvon ennen miestä. Chauvinistina pidän miestä perheen puolustajana, siten uhrautuu ennen heitä.

[Melodious Oaf]

Eli kaikki muut tunteet ovat olemassa, mutta rakkaus ei.

En tiedä mitä kommentoit enkä ota siihen kantaa.

Mutta siis...  mun mielestä "rakkaus" ei tarkoita vain yhtä asiaa tai yhdenlaista. Eikä se aina tai edes yleensä myöskään ole mikään perustason tunne, vaan jotakin kompleksisempaa.

Jos mulla on jollain aika perustasolla vaan hyvä olla toisen kanssa tai olen iloinen tai onnellinen niiden kanssa tai siitä millaisia ne on, tavallaan se on "rakkautta", mutta rakkaudella ei yleensä tarkoiteta tätä.

Jos on erittäin voimakkaasti kiintynyt toiseen ja niiden onnellisuus ja hyvinvointi on mulle aivan saakelin tärkeää, tavallaan se on "rakkautta" mutta aina sillä ei tarkoiteta tätäkään.

Jos toisen hyvinvointi on mulle ihan saakelin tärkeää, sekin pelkästään on tavallaan "rakkautta" mutta aina sillä ei tarkoiteta tätä.

Joskus sillä tarkoitetaan että on voimakkaasti kiintynyt ihmiseen johon tuntee sekä romanttista että seksuaalista vetoa.

Mutta sitten jollain ihan primitiivitasolla hetkestä hetkeen ehkä tunteet vois pilkkoa pienempiin osiin. En tiedä mitä ne atomit olis mutta vaikka pelko ja inho ja onni ja viha ja yllätys on aika perustavanlaatuisia.

Mun mielestä rakkaudella tarkoitetaan jotain omiin prioritteeihin liittyvää ja toisaalta jotakin pitemmän aikavälin asennoitumista toiseen ihmiseen ja kokemusta toisesta.

Periaatteessa sen vois hahmottaa sen kautta, miten jotkut tollaset perustason tunteet suhteessa toiseen ilmenee ja miten ne sulle jäsentyy.

Mutta koska me ei olla vaan sellaisia kultakaloja jotka ihmettelee niiden kokemuksia hetkestä hetkeen vaan sellaisia joille merkitykset kasautuu ja syvenee ja suhteet myös,  on ihan luonnollista että kuvataan kompleksisia tunteita ja eletään niitä myös suhteissamme toisiin ihmisiin ja pitemmilläkin aikajänteillä.

[Norma Bates]

Karikkoa kommentoin. Kts. taaempaa.

[Melodious Oaf]

Jahas. En enää Karikon viimeisimmästä ymmärtänyt, miten se liittyi rakkauteen.

En siis lukenut aiempaa viestinvaihtoa, mutta ehkä tollasen mitä kirjoitin voi esittää ihan irallaankin.

Saattaa sekin olla, etten halunnut Karikon kanssa ajautua kiistelemään sanoista enkä tunteista  

Nyt kun luin, niin sanotaan sitten suoraan, että oma kanta on Karikon ilmaisemasta poikkeava.

Samanlaisen analyysin mitä Karikko tarjoili vois esittää melkein mistä tahansa kompleksisesta tunteesta tai dispositiota kuvaavasta sanasta. Vois sanoa että "luottamuksesta" puhuminen on itsepetosta ja ei sellaista oikeasti ole.

Haluaisin nähdä sen, kun joku elää läheisiä ja syviä ihmissuhteita niin että pysyy täysin tinkimättömästi vain välittömiä tuntemuksia kuvaavassa kielessä. Se olis kognitiivisesti niin raskasta, että olis kai helpompi suoraan luopua mistään tiiviistä ihmissuhteista, ja on sekin aika iso valinta ja omanlaistaan sanojen palvomista, jos tinkimättömyys niiden kanssa on se mistä viime kädessä haluaa pitää kiinni.

[Karikko]

^
Hetkinen ellet ymmärtänyt- sanon sen uudestaan sellaista tunnetta kuin rakkaus, ei ole olemassakaan se on lähinnä vain selitys monille tunteille.

Tuskin sinäkään ketään muuta "rakastat, kuin itseäsi.

[Norma Bates]

Valitettavasti maksumuurin takana, mutta se mitä näkyy, on mielenkiintoista:

Miesten haju stressaa laboratoriohiiriä. Tämä vaikuttaa hiirillä tehtyjen tutkimusten tuloksiin ainakin ketamiinin osalta.

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/allistyttava-havainto-tutkijan-biologinen-sukupuoli-vaikuttaa-hiirikokeiden-lopputulokseen/7d5298da-aba3-4849-bcef-ef14a1a153aa

Hiiretkin tykkää siis naisista enemmän kuin miehistä.