Krempat

[Melodious Oaf]

Ahaa, kiitos.

Mua on joskus närästänyt mutta ei kai vuosiin. Tää on enemmän tämmönen täysin tarpeeton halu vaan miettiä tota

[kertsi]

^ Onko mitään muuta tapaa auttaa omaa vatsaa ja ruuansulatusta niin että närästys voisi vähetä kuin karsia sitä mitä sinne laittaa?

Jaa, bongasin tällaisen:

Refluksitauti johtuu yleensä ruokatorven alaosassa olevan sulkijalihaksen heikosta toiminnasta, jolloin mahalaukun hapan sisältö pääsee nousemaan ruokatorveen. Mahalaukun sisältö on hyvin hapanta, joten se vaurioittaa ruokatorven limakalvoa ja aiheuttaa siihen tulehdusreaktion.

Eli siis voi tehdä siitä vatsan sisällöstä mahdollisimman vähän hapanta ja voi välttää sellaista, mikä muuten haittaa ruuansulatuksen tai ton lihaksen toimintaa. Mutta itse sille lihakselle ei vissiin voi suoraan tehdä mitään.

Tuo happaman ruoan syönnistä luopumisesta olen lukenut puolesta ja vastaan, enkä tiedä, mikä on lopullinen totuus. Saattaa vähän riippua ihmisestä, mikä kullekin sopii?

Inhottava ajatus on, että refluksista se ruokatorven sisäpinta varsinkin alaosassa voi tosiaankin vaurioitua. (Mahalaukkuhan kestää happoa huomattavasti paremmin kuin ruokatorven herkempi pinta.) Ruokatorveen voi tulla refluksin takia kuroumia, spasmeja, nielemisvaikeuksia, ja pahimmillaan voi tulla jopa ruokatorven syöpä, joka yleensä kai on erittäin huonosti hoidettava ja tappava syöpä.

Jos oireet äityvät todella pahaksi, ja jos elintapamuutoksista ei ole apua, voi sitä ruokatorven alasulkijaa kyllä leikatakin: https://www.terve.fi/artikkelit/refluksitaudin-leikkaushoito

Alunperin luulen refluksi- ja närästysvaivani alkaneen vuosia sitten voimakkaiden kipulääkkeiden takia. Mulla on tutkittu ruokatorvi ja mahalaukku kertaalleen, ja todettu kipulääkkeiden aiheuttamia limakalvovaurioita. Nykyään pitää olla kyllä aivan järkyttävät muut kivut, jotta ottaisin sen riskin, että kipulääkkeitä otettuani saisin refluksi- ja närästysoireita, jotka voivat olla vielä pahempia.

[kertsi]

^
Kuulopuheena olen saanut tietooni, että kauralima olisi otollista ärtyneen vatsan rauhoitteluun.
Omaa kokemusta ei ole, kun mikään ei tunnu ärsyttävän enkä edes tiedä miltä närästys tuntuu.

Kaurapuuro kuuluu jokaiseen aamuuni, ja se ehdottomasti on erinomainen vatsalääke.

[kertsi]

Norma,

Triptylin sisältämä amitriptyliini saattaa aiheuttaa refluksia ja närästystä, ja monet muutkin lääkkeet, joista tässä liuta:

    amitriptyliini  (masennuslääke)
    diatsepaami  (ahdistuneisuuslääke)
    diltiatseemi  (kalsiumsalpaaja/verenpainelääke)
    doksepiini  (masennuslääke)
    felodipiini  (kalsiumsalpaaja/verenpainelääke)
    imipramiini  (masennuslääke)
    isosorbidi-nitraatti  (nitraatit, "nitrot", sydänlääke)
    labetaloli  (beetasalpaaja/verenpainelääke)
    levodopa  (Parkinson - lääke)
    nifedipiini  (kalsiumsalpaaja/korkea verenpaine)
    nortriptyliini  (masennuslääke)
    progestiini  (raskauden ehkäisy)
    teofylliini  (astmalääke)
    metoprololi  (beetasalpaaja/verenpainelääke)

Ja nämä seuraavat taas voivat aiheuttaa limakalvoärsytystä ruokatorvessa:

alendronaatti  (osteoporoosilääke)                               
aspiriini  (tulehduskipulääke)
azitro-/atsitromysiini  (antibiootti)
klaritromysiini  (antibiootti)
erytromysiini  (antibiootti)
ibuprofeeni  (tulehduskipulääke)
rauta  (ravintolisät)
naprokseeni  (tulehduskipulääke)
kalium  (ravintolisät)
kinidiini  (sydämen rytmihäiriölääke)
risedronaatti  (osteoporoosilääke)
tetrasykliini  (antibiootti)
C-vitamiini  (vitamiini)

Lähde: https://www.refluksi.fi/126
joka nimeää lähteekseen: 
(D. Burns & N. Shah, 100 Questions & Answers about Gastroesophageal Reflux Disease (GERD):
a Lahey Clinic Guide, 2007, ss. 47, 77.)

[kertsi]

Tässä Suomen Refluksi (mikä lie yhdistys) kokoaa itsehoidosta tiedopaketin:
https://www.refluksi.fi/21

[Norma Bates]

Jos se Triptyl niin tekee, niin ilmeisesti sitten jonkinlaisen hiipivän prosessin kautta, koska en ole havainnut sitä että se aiheuttaisi sillä tavalla selvän yksi yhteen syy- ja seurausyhdistelmän kuten kohdallani esim. parasetamoli. Saisivat muuten alkaa laittamaan Triptylin yhteyteen että se on kipukynnystä nostava lääke. En usko että kukaan syö sitä enää masennuksen vuoksi, kun kaikille masentuneille kirjoitellaan uudempia lääkkeitä. Olen joutunut fibromyalgiaa sairastaville jo moneen kertaan juttelemaan tästä kipukynnysjutusta kun he ovat loukkaantuneet sydänjuuriaan myöten että jaaha sitä vaan sitten masennuslääkkeitä heille syötetään ja mitähän nekin muka tekevät. Itsekin katson että helposti voi tulla sellainen typerä ajatus että tuputetaan jotain onnenpillereitä ja sitten ei muka enää välitä että sattuu, kun on niin onnessaan.

Mutta enivei. Enpä oikein muutakaan vaihtoehtoa keksi millä pärjäisin kipujeni kanssa. Kävin kesällä yhdestä syystä TK:ssa ja pyysin siinä yhteydessä lääkäriltä LDN-lääkettä. Nuori mieslääkäri sanoi että tietää siitä nimen, mutta ei muuta kokemusta, joten hän ei uskalla sitä kirjoittaa. Seuraavaksi päädyin silloisen vaivani kanssa yliopistolliseen sairaalaan ja kysyin sieltä samaa lääkettä, menin pöljyyttäni vielä avoimesti lörpöttelemään että TK-lääkäri ei ollut kirjoittanut. Sairaalalääkäri sanoi että en minäkään sitä sinulle kirjoita. Ja kehotti menemään asiantuntijan pakeille. Ei kertonut että kukahan se sitten olisi.

LND:ää käyttävät ovat kertoneet loputtomista vaikeuksistaan saada sitä lääkettä. Muutama yksityinen pulju sitä sitten kirjoittelee. Tutkimukset nähdäkseni puoltavat sen käyttöä fibrossa. Mutta toisaalta kun on nämä polvikivut, niin sitäpä en sitten tiedäkään että vaikuttaisiko se niihin. Jos on polven nivelrikko, niin siinähän on aidosti paikat rikki, eikä niin että aivoissa on turhia kipuaistimuksia sen vuoksi että yliherkistyneenä ne aistivat ihan mitä tahansa kipuna, lähinnä lihasten ja nivelten käyttämisen ihan normaalisti vaikkapa liikuntasessiossa. Jos nyt sitten keskushermoston herkistymä on se lopullinen syy fibroon, se ei välttämättä ole.

Toisaalta Triptyliä käytetään masennukseen suuria määriä, kuten esim. 125 mg ja enemmänkin, ja fibroon vain esim. 25 - 50 mg kuten minä. Tiedä sitten paljonko se vaikuttaa närästysasioissa.

Esim. duloksetiini jota fibroon käytetään kuulostaa olevan niin kamalaa moskaa että sitä en ainakaan ala syömään...

[kertsi]

Google-hakuun Kipukynnyksen nosto vastaukseksi tuli:

Kipukynnystä voidaan tavallaan nostaa erilaisilla lääkkeettömillä kivunhallintakeinoilla – työ, harrastukset ja ystävät auttavat. Joillain helpottaa lämpö, jollain kylmä tai muut fysioterapian keinot, akupunktiot, sähköärsytykset, kotieläimet, musiikki ja rentoutuminen.

Eli tuosta voisi päätellä, että jos on kovin stressaantunut, kipukynnystä voisi nostaa rentoutuminen ja kaikenlainen, mistä tulee mielihyvää? (Silloin tuohon listaan voisi lisätä hieronnan, orkut, yms..)
Ehkä rentoutumisesta tulee aivoihin onnellisuushormoni endorfiinia? (Muistaakseni endorfiini vähentää kivuntuntemuksia.) Tai ehkä nuo listatut nostavat kipukynnystä, koska stressihormonit alenevat? (Minkälaisen mekanismin kautta?)


https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/27/kipulaakari-vastaa-katsojakysymyksiin
- kroonisen kivun hoidossa kolmikantalääkitys:
* morfiininsukuiset, lievemmät kipulääkkeet (addiktiovaara)
* epilepsialääkkeet mainittu (vaikuttavat kipuviestin kulkeutumiseen keskushermostoon)
* kaksivaikutteiset mielialalääkkeet, jotka vaikuttavat kipukynnykseen.
- chili voisi auttaa pitkäaikaiseen hermovauriokipuun. Mutta toisaalta voi aiheuttaa närästystä.
- lääkekannabis mainittu
(Tuossa uutta minulle olivat epilepsialääkkeet.)

[kertsi]

Masennuskin alentaa kipukynnystä, ja masennus  pitäisi hoitaa, jos se vain on mahdollista.

Lääkeresistentti krooninen masennus vaan on hankala hoidettava.
Lääkeresistentin masennuksen hoito (Duodecim)
Lääkeresistentin masennuksen hoito suunnitellaan kullekin potilaalle yksilöllisesti. Käypiä hoitoja ovat masennuslääkkeiden yhdistelmät, masennuksen lisälääkkeet, psykoterapia, sähköhoito ja sarjamagneettistimulaatio. Eri hoitomuotojen käyttäminen samanaikaisesti saattaa olla edullista, sillä esimerkiksi sarjamagneettistimulaation aiheuttama aivojen muovautuvuuden lisääntyminen saattaa parantaa samanaikaisen psykoterapian tehoa. Viikoittaiset subanesteettisina pitoisuuksina annetut ketamiini-infuusiot ovat jo päivien kuluessa vaikuttava ja tehokas lääkeresistentin masennuksen hoito. Tieto ketamiinihoidon pitkäaikaisturvallisuudesta on vielä puutteellista, ja se on toistaiseksi potilaan tietoisen suostumuksen edellyttävää kokeellista hoitoa.

Vähän hirvittää varsinkin nuo boldaamani.
(Lisäys. Tai aika paljonkin. Varsinkin sähköhoidon aiheuttama muistinmenetys:
https://en.wikipedia.org/wiki/Electroconvulsive_therapy#Cognitive_impairment )
(Ja voi siihen kuollakin:
" Deaths, however, are very rare after ECT: 6 per 100,000 treatments. If they do occur, cardiovascular complications are considered as causal in about 30%."
Omaan korvaani 6 per 100 000 hoitokertaa kuulostaa paljolta, jos vaihtoehtona on, ettei kuole edes omakätisesti. Jos hoitoja on esim. 10 per potilas (ylensä 6-12 hoitoa, mutta voi olla useampikin), on kuolleisuus hoidosta kai 6 per 10 000 potilasta, eli 0,06 %.)

Sitten on sekin mahdollisuus, että lääkeresistentti masennus onkin virhediagnoosi.

Esimerkiksi jos on bipolaarinen, masennuslääkkeistä ei liene hyötyä? Silloin pitäisi lääkkeksi syödä lamotriginia tai litiumia tms.? Mutta sähköhoidoista voisi bipollekin olla hyötyä seuravan linkin mukaan:
Sähköhoito turvallinen masennuksen hoidossa – pienentää myös itsemurhavaaraa (Duodecim)

Myös mm. aivoinfarktit ja sv-taudit voivat oireilla masennuksena. Ja alkoholismi. Ja hammasinfektiot. Ja varmaan monet muutkin sairaudet.

[kertsi]

Ai niin, semmpoinen tiedonhippunen tuli mieleen, että närästyslääke purutabletti Gaviscon (vaikuttavat aineet algiinihappo, natriumvetykarbonaatti, alumiini) kannattaa pureskella huolellisesti, ja nauttia nimenomaan juuri ennen nukkumaan menoa. Gaviscon voi haitata muiden lääkkeiden imeytymistä, ja siihen liittyen terveyskeskuksen farmasisti kehoitti ottamaan Gavisconia vasta 4 tuntia erään vakilääkkeeni jälkeen (jos aamulla ottaa). Tästä neljästä tunnista ei kyllä ole mainintaa tässä https://www.terveyskirjasto.fi/far00603 , vaikka yhteisvaikutukset mainitaankin.   

Viime yönä taisin nukkua jo 7 tuntia. Toivottavasti tämä tästä vähän helpottaa.

[kertsi]

Tässä Suomen Refluksi (mikä lie yhdistys) kokoaa itsehoidosta tiedopaketin:
https://www.refluksi.fi/21

Noiden keskustelupalstalla on kyllä pikavilkaisun perusteella semmoista settiä, etten tiedä, saako sieltä mitään tieteeseen perustuvaa vinkkiä. On tri Tolosen mömmöihin uskovia, on funktionaalisesta lääketieteestä ja antioksidanttiklinikasta ja ravintolisistä höpöttäviä, on vuotavasta suolesta horisevia. Ainakin Tolonen, antioksidanttiklinikka ja vuotava suoli tuntuvat olevan peruskauraa uskomuslääketieteessä, joilla tyhmiltä tai hädänalaisilta nyhdetään rahat pois.

[Norma Bates]

Minulla on hyvin hämärä mielikuva että olisin 2000-luvulla kokeillut jotain epilepsialääkettä masennukseen. Ei auttanut, kuten eivät myöskään SSRI-lääkkeet joita kokeilin neljää eri sorttia. Masennuksen suhteen olen tullut siihen tulokseen että hälläväli. Vaihtelee minulla lievän ja keskivaikean välillä. Fyysisen puolen krempat ovatkin sitten se minkä kanssa minun on vaikeampi elää sopuisasti.

Nähdäkseni fibro on enteillyt jo pari- ja kolmikymppisenä, kun sukurasitustakin on. Kamelin selän katkaisi hellekesä 2018, joka oli sekä fyysisesti että henkisesti äärimmäisen rasittavaa aikaa. Jälikäteen katsoen taisi tuo polvien rikkokin alkaa jo ko. vuonna.

Mitä mieleen tulee, eniten kiinnostaisi kyllä psilosybiini tai ayahuasca. Mutta tiedä sitten hypetetäänkö niitä. Aikoinaan kirjoittelin yhden hollantilaisen kanssa joka teki huvikseen ketamiinitrippejä.

[Norma Bates]

Antioksidanttiklinikka on yksi tahoista joilta voi saada LDN-reseptin. Kaippa siellä sitten lääkäreitä on. Mutta tuskin menen sinne jos joskus päätän yrittää siirtyä LDN:nään.

[Norma Bates]

Polvia koitan nyt kuntouttaa kuntopyörällä. Jostain luin että ensialkuun 3 x 5 min päivässä. Myöhemmin 10, 20 min ja vastusta voi nostaa. Jos ei apua, kyllästyn kyllä hyvin äkkiä...

Salilla käyvä tuttuni nosti satulani niin korkealle etten meinaa ylettää sen päälle. Kuuluuko sen tosiaan olla noin korkealla? Lisäksi hän sanoi että jalkoja pitää nostella ylöspäin polkemisen sijasta (polkimissa on hihnat).

[kertsi]

Kuntopyörä pitää kai säätää niin, ettei joudu kurottelemaan tai polkemaan varpailla tai keikuttamaan lantiota sivusuunnassa ylettyäkseen. Jos satula on liian korkealla, se painanee ihmisen erinäisiä hermoratoja ja verisuonia satulan kohdalla.

"Polkupyöräilyä" voi tehdä myös ilmassa, esimerkiksi lattialla (tai tuolilla) istuen (polkea joko suoraan, tai vinosti niin että vinot vatsalihaksetkin saavat kyytiä), ja voi tehdä myös seisoen yhdellä jalalla. Eli vallan ilman että nivelelle varaa painoa. Polvinivel tykkää liikkeestä.

Jumppapallollakin voi treenata fysioterapeuttisesti myös polvea. Jo pelkkä istuminen jumppapallon päällä (hyväryhtisenä, niin tulee corekin treenattua) ja jalkojen nosto polvet suorana eteen auttaa (tukijalan nivelsiteitä). Ilmassa olevalla jalalla voi "piirtää" ilmaan esim numeroita, jolloin tukijalalle tulee haastetta. Tsiljoona muutakin liikettä voi pallolla tehdä.

[Norma Bates]

Yletän polkimiin normaalisti. Mutta satulaan vääntäytyminen on vaikeaa kun joudun kurottamaan varpailleni, ja tuo sattuu polviin. En tiedä sitten että jos lasken satulaa pykälän verran, että onko se huono homma.

Lisäksi vielä eilen ihmettelin kun olin jo minuutin päästä henkihieverissä, kävikin ilmi että pyörän säätäjä oli vääntänyt vastukset täysille. Aloitan kyllä ihan alimmasta lukemasta. Ja nyt kun sillä olen veivannut sen 5 min, niin helvetin raskaalta se silti tuntuu. Mutta josko se sitten kehittäisi reisilihasta, niitä ainakin polttelee. Täytyyhän minun tätä pyörää käyttää kun olen kerta siitä maksanutkin. Kesän ajan se oli turhana pölyttymässä kun kesällä on sitä järvivesijuoksuakin mahdollista harrastaa.

Mietiskelin tässä että kun 2010 vuodesta eteenpäin tapasin tehdä kesäisin rantareissuilla useita vesijuoksupyrähdyksiä järvessä, ei ollut ikinä mitään polvivaivaa. Muistikuvani mukaan hankin 2017 märkäpuvun ja sinä kesänä ekaa kertaa tein tunnin pituisia vesijuoksuja, ja siinä sitten syksyllä kun oli se 3 vk polvikipuepisodi yhden yksittäisen väärän liikkeen vuoksi, epäilyttää että ne pitkät vesijuoksut ärsyttivät polvia myös. Kesällä 2018 jatkoin pitkiä vesijuoksuja kesän mittaan, ja siinä syksyllä sitten oli se kaikki mistä olen niin moneen kertaan listaa tehnyt, eli km-kaupalla kävelyä ja kyykkyjä treeneissä, sitten turposi polvitaipeet ja 6 kk polvikipuhelvetti.

Kesästä 2019 en ole ihan varma minkä pituisia vesijuoksuja tein, mutta tuona syksynä ei tullut polvikipuja. Niitä tuli vasta keväällä 2020 jolloin oli kulunut jo tosi pitkä aika kesästä. Ja tuolloin ne loppuivat hetimiten kun tuli 2,5 kk tauko treeneistä koronan takia.

Luulenpa että kesällä 2020 aloin tekemään 40 min pituisia vesijuoksuja kun kyllästyin keskeisimmässä juoksupaikassani siihen että se alkuosa reitistä on sellaista perkeleellistä matalikkoa, ja siirryin toiselle reitille jossa sitä kestoa tulee vain tuo määrä. Syksyllä polvikipuja ei ollut. Mutta joulukuussa alkoi taas puolen vuoden polvihelvetti, vieläpä pahempi kuin aiemmin siinä mielessä että pääasiassa oikea polvi oli kipeä, ja jouduin linkuttamaan. Jälleen kerran tietenkin joulukuuhun mennessä oli jo kulunut pitkä aika siitä kun olin järvivesijuossut.

Ja nyt kun alkoi, oltiin lokakuussa, ja en todellakaan enää syyskuussa vesijuossut, aika harvinaiseksi taisi jäädä elokuussakin.

Summa summarum siis katsoisin että jos vesijuoksen kerralla liikaa (60 min), se ärsyttää polvia. Mutta jos juoksen sopivasti (max 40 min tai useampia pätkiä), se mahdollisesti pitää jalkojen lihakset kunnossa jonkin aikaa ja polvet eivät ärry.

Onhan siihen nimittäin joku syy oltava että kesäisin polvet eivät kipuile, ja syksykstä tai talvesta eteenpäin ne eivät muuta teekään. Terveellekin ihmiselle on varmasti hyvä löytää säällinen määrä liikuntaa, mutta varsinkin fibron ja rikon kanssa on osattava justeerata sitä että ei rasita liikaa, mutta kumminkin rasittaa, lihaksiaan.